Olen miettinyt niin kovin, millainen se oli ratsastaa silloin, kun se oli parhaimmillaan. Jotenkin melkein tunnen sen "hyppysissäni".
Se on usein muutenkin mielessäni, mietin miten Elmo olisi tässä tilanteessa tehnyt tai kuinka se olisi toiminut, miltä se tuntui ja miltä näytti milloinkin.
Tämä syksy olisi kuitenkin ollut Elmon kauhistus, se inhosi (päinvastoin kun Taavi) mutaa ja märkää. Ehkä oli hyvä etten odottanut syksyyn vaan se sai lähteä, kun kesä oli kauneimmillaan.
 |
| "Kun suru häipyy
tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen." - Eeva Kilpi - |
Onneksi mulla oli tänään kuitenkin Taavi-päivä tiedossa ja se veikin ihanasti ajatuksia hetkeksi muualle ja iloisempiin asioihin. Saavuin tallille illalla töiden jälkeen ja Taavi oli jo sisällä syömässä. Se oli onnistunut taas kuramaan koko mahanalusen, kainalot ja jalat sekä jonkun matkaa kylkeäkin, vaikka sillä oli ollut loimi!
Pesin kurajalat pesupaikalla ja sitten harjoiteltiin käytävällä vähän "kavion antoa". Taavi taisi pikkuisen päästä jo juoneen kiinni, kun sitkeästi nostin jalan eteen, toistin "kavio"-sanaa ja annoin herkun. Se alkoi jo välillä nostamaan jalkaa vähän irti maasta ja tarjoamaan sitä eteenpäin.
Sitten arvoin, että lähdetäänkö lenkille vaiko eikö ja päädyin kuitenkin lähtemään. Laittelin Taavin kuntoon ja paljon heijastimia sille. Harmi ettei ollut kameraa, olisin ottanut Taavin hienosta häntäheijastimesta kuvan. :)
Käytiin maastossa pikkuisen aikaa puuhailemassa, tehtiin tien laidasta laitaan väistöjä reippaassa käynnissä (alkuun jouduin antamaan muutaman kipakan muistutuksen...), lisäsin mukaan avoja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Peruutuksissa tuntui olevan ongelmaa, Taavi yritti samalla kääntyä kotiin ja koska en saanut pohkeilla hallittua sen takapäätä, niin siirsin etupäätä aina kääntyvän takapään edelle. Taavin mielestä se oli ärsyttävää, kun hän ei päässyt sitten kääntymään, mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa ja peruutti suoraan. ;)
Taavi oli alkumuistutuksen jälkeen tosi kivasti avuilla ja illan pimeys teki siitä mukavan pörheän! Otin vähän raviakin ja se kulki reippaasti eteenpäin ollen edestä tosi hyvin kuulolla ja pyöreänä. Pyysin sitä muutaman kerran reipastamaan ravia ja se onnistui tosi hyvin, työntö lähti kivasti takaa ja vauhti pysyi yllä pitkiä matkoja ilman jatkuvaa pyytämistä. Tehtävät sujuivat niin kivasti, että annoin pitkät ohjat ja mikä parasta, Taavi jatkoi reipasta käyntiä!
Käännyttiin kotiin ja hetken kävelyn jälkeen ajattelin kokeilla vähän uutta juttua; harjoiteltiin muutama pätkä loivaa raviväistöä. Ensin Taavi siirtyi käyntiin takaisin, mutta kun vähän äänellä rohkaisin jatkamaan ja annoin tehdä tehtävän hyvin loivana, niin hienosti sujui! Pari kertaa molempiin suuntiin ja kovasti kiitoksia.
Loppumatka käveltiin pitkin ohjin kotiin ja pysähdyttiin "vakkaripaikassa" syömäänkin hetkeksi. :) Kotiinpäin oli vähän mörköjä liikkeellä ja piti puhista ja sätkyä, mutta päästiin kuitenkin ehjänä kotiin.
Riisuin varusteet käytsillä ja annoin luvan mennä karsinaan, tosin Taavi olisi vaan halunnut jäädä tekemään temppuja käytsille. Sitten se karsinan ovella kuikuili narun takana, kun laitoin tavarat paikalleen. Kävin venyttelemässä kyljet ja kumarruttamassa, niin Taavikin pääsi keskittymään muihin juttuihin.
Heitin vielä lähtiessä kuppiin leivän.
Kyllä tää on terapiaa parhaimmillaan!
Vai voiko tätä hymyilemättä katsoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.