Rippe on tuntunut kotiutuvan ihan hyvin, mitä nyt kaikki uusi on pirun jännää. Kokoajan pitää puuskutella. Kaviot sillä on pitkät, joten ennenkun saadaan joku kengittäjä paikalle, niin en uskalla kamalasti sen kanssa puuhata. Ollaan lähinnä käyty tutustumassa paikkoihin ja tutustuttu tottakai myös toisiimme. Se on jännää, että vaikken ole nähnyt Rippeä kymmeneen vuoteen, se ei tunnu tippaakaan vieraalle. Siitäkin huolimatta, että se on minusta pirteämpi, kun silloin (ratsastuskoulussa saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä..).
Eilen iskä kävi ponia katsomassa ja samalla Heli kävi nappaamassa muutaman kuvan. Ajattelin päästää sen hetkeksi jaloittelemaan kentälle, kun edellisenä päivänä oli melko pitkä koppimatka. Rippe lähti kentän portilta suoraan laukassa toiseen päähän, minä jäin suu auki portille ihmettelemään. Menee hetki tottua taas tällaiseen..
Karvaa siitä irtoaa aivan hurjasti. Olen molempina päivinä sahalaitaisella hikiviilalla käynyt sen läpi. Molemmilla kerroilla varmaan muovikassillinen karvaa on irronnut. Huhhuh! Kyllä se heti alkaa näyttää edes vähän siistimmältä. Ja tuleehan sille hirveän helposti kuumakin tuollaisen villan alla, täällä kuitenkin sää on lähes kokoajan plussan puolella useamman asteen.
Kovin kaveri on puhelias ja puuhakas kaiken aikaa. Yksi sen isoista miinuksista on, että se on oppinut häviäämään paikalta melko nopeasti jos sitä alkaa ahdistaa. Kun narun kiuputtaa turvan ympäri, se ei edes yritä kunnolla enää lähteä.
Tänään käytiin vähän katsomassa maneesia, se olikin jännä paikka. Aikansa hilluttuaan Rippe malttoi keskittyä minuun. Tehtiin vähän seuraamisharjoituksia ja peruutuksia. Maneesi oli edelleen niin jännä paikka, että Ripen jäädessä maneesin toiseen päähän lähtiessäni keräämään kakkoja, se ravasi hetken päästä luokseni hirmuiselle kiireellä. :D
Kuvasin kännykällä videota toisen juoksentelusta, pukittelua ei tälle videolle osunut.