sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Loma ohi + vatsan kanssa painimista

Jee! Tänään käytiin Taapsun kanssa lyhyellä ajelulla. Eilen uskalsin vähän kokeilla, miten Taavi liikkuu ja liikkuihin se. Paljon paremmin, kun viikko takaperin. Juoksutin sen tosin pihalla napakalla pohjalla, enkä kentällä. Se kun liikkuu aina kentällä haluttomammin ja huonommin, kun muualla. Menohalujakin oli, joten hölkkäiltiin pitkin pihaa ja rämmittiin vähän lähimetikössäkin, kunnes allekirjoittaneelta loppui kunto.

Maha sensijaan ei ole ainakaan lomailusta juurikaan parantunut. Se on pinkeä, täynnä ilmaa ja arka. Hevosen ilme on tavallista nyrpeämpi ja pätkittäin jopa erittäin hapan. Se on myös vähän normaalia löysemmällä, mikä ei ole ollenkaan Taaville tyypillistä.

Mutta nyt päästään taas vähän liikkeelle, että josko se siitä vähän laskisi. Ainakin eilen ja tänään liikunta on helpottanut oloa, eikä tänään vastassa ollutkaan ihan niin pinkeä kaveri.
Lisäksi mietittiin piimäkuuria ja toinkin tänään kaupasta maistiaisen. Taavi katsoi minua kysyvä ilme naamallaan, eikä suostunut laittamaan päätään edes lähelle moista iljetyslitkua. Eikä sitä pystynyt huijaamaan millään herkuillakaan. Täytynee siis kipittää kiltisti hakemaan sille maitohappobakteeria maatalouskaupasta.
Olen myös antanut sille nyt kahtena päivänä psylliumia, ihan vain varmuudeksi josko siellä vähän olisi maatakin. Ei ole ainakaan aiheuttanut yhtä pahaa reaktiota, kuin viimeksi, jolloin kupeetkin hikosivat litimäriksi. Psylliumit sensijaan Taavi vetelee suoraan kupista muutaman yrtin kera. :D

Tein tänään myös mielenkiinnosta greippi-testin. Edellisessä asuinpaikassaan Taavi söi greippejä suurella himolla niin paljon, kun vaan antoi. Luulinkin, että se pitää niistä, kunnes viimetalvena vein sille greippiä. Sepä ei syönytkään yhtä palaa enempää! Enemmän greippitestistä olen kirjoittanut jo ekalla kerralla, kun sitä kokeiltiin.

Ja miten kävi nyt? Kokonainen greippi vedettiin kitusiin ilmekään värähtämättä ja lisääkin olisi voinyt syödä... Eli meidän pähkäilemä hiivateoria ilmavaivoineen voisi hyvin pitää siis paikkansa..

Tänään oltiin siis pitkästä aikaa ajamassa, otan nyt tähän väliin sellaisen lyhyen ajokuurin, koska se on molempien mieleen. Käydään kevyitä ja lyhyitä lenkkejä ja annetaan jaloille vähän liikettä sekä pidetään se suolisto toimintakykyisenä. Ajaminen on siitäkin hyväksi, että siinä mennään suoraan.
Pitää vaan muistaa pukea vähän oranssia päälle, sillä lähimetsät kuhisevat hirvestäjiä. Hevosetkin ovat vähän tavallista säikympiä nyt. 




perjantai 26. syyskuuta 2014

Pikaisia, positiivisia kuulumisia, muutoksen tuulia ja kukkahattutäteilyä. ;)

Viikko on kulunut ja asiat alkavat onneksi pikkuhiljaa järjestyä, askel kerrallaan. Meidän mahtava oma kengittäjämme lupasi tulla ensiviikolla laittamaan Taaville uuden kengät! Olen yrittänyt järjestellä aikataulut niin, että saisin myös kraniohoidon ensiviikolle.

Leuan rupinen kohta ei ole enää rupinen. Ihana äitini ehdotti, että kokeilisin kaalihaudetta. Sehän on vanhan ajan konsti paiseiden ja muiden hautomiseen. Kaali vetää epäpuhtauksia itseensä. Ei muuta kun tuumasta toimeen; kaalin lehden pinta rikotaan veitsellä, sen annetaan hetki lillua kiehuvassa vedessä ja sitten vaan hoidettavaan kohtaan. Kas näin:





En tiedä oliko apua, mutta ainakin rupi irtosi ja kohta ei ole enää niin arka. Jatkan vielä tänäviikonloppuna, koska kohdassa tuntuu edelleen pieni patti. Eipä ole haittakaan. ;)

Liikkumisesta en osaa sanoa yhtään mitään, koska en ole sitä vielä halunnut katsella. Polviin ja kintereisiin on laitettu Penetrolia, lisäksi Taavi on saanut kortisonia lihakseen. Se on syönyt vatsaa hoitava yrttejä ja olen lisännyt sille ruusunmarjaa jauheena. Ei se ole ainakaan huonommaksi mennyt. Oikean jalan "rahina" nostaessa on vähentynyt tai loppunut kokonaan eli jotain muutosta ainakin on tapahtunut.

Yhtenä päivänä tehtiin temppujakin. Hyvin muistui mieleen keväällä mietintämyssyyn jätetty kielitemppu ja taidettiin vähän edistyäkin. Olin jo luullut, että Taavi on unohtanut koko tempun, kun viime viikolla sitä yritin. Taavi ei silloin huvittanut mikään. Nyt oli taas temppuilufiilis, kunhan se sai välillä pitää mietintätaukoja omassa rauhassaan maisemia katsellen. Sittent taas tehtiin yksi sarja ja mietisteltiin. :) Ihana Taavi!
Muuten ollaan oikeastaan vaan hengailtu. Pitkien työiltojen takia olen joutunut käymään tallilla aamusella.




Yksi lisämurhetta tuonut asia on se, että Taavi on ollut Maunon loptuksen jälkeen outo. Sillä on ollut tapana leikkiä Maunon kanssa joka aamu. Ja nytkin se on tullut normaalisti portille aamuisin odottamaan. Kun ystävää ei kuulukaan, se on vaellellut pitkin laitumia yksin, eikä ole hyväksynyt muita lähelleen.
Ongelma kärjistyi, kun se ei päästänyt Väinöä enää pihattoon. Ja Väinö onkin ollut viimeaikoina halukas muuttamaan sisälle. Se on saanut käydä sisällä lepäilemässä iltaisin ja olihan se yksi yö karannut sisälle ja löytyi aamulla karsinasta. :D
Onneksi tilanne on tältäkin osin rauhoittumaan päin, Väinö on päässyt pihattoon nukkumaan ja Taavikin on nähty hengailemassa muiden kanssa.

Laumaan on muuttamassa maanantaina myös uusi hevonen, josta kaavaillaan Taaville pihattoon uutta kaveria. Minulla on sellainen haisu, että tulokas voisi olla Taavin mieleen, mitä nyt tunnen sen muutamia hyviä heppaystäviä. Tulokas tosin alkuun on karsinamajoituksessa toipumassa ruunauksesta ja siirretään parannuttuaan laumaan. Sitä ennen on tarkoitus totuttaa kaksikkoa toisiinsa lauman ulkopuolella, jotta niistä hitsautuisi hyvä pari.


Taavi ja Mauno viimetalvena

keskiviikko 24. syyskuuta 2014



Tavallinen aamu
Ja vaikka meillä onkin
Paljon menetettävää
Minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Juha Tapio - Sateinen Aamu

lauantai 20. syyskuuta 2014

se kaikenko kärsii kaikessa uskoo toivoo ja kestää 
ryömimään pistää

Taavi kasvattaa vähän talvikarvaa, ihmeelliset suuntaukset! :D

Viime päivinä elämä hevosenomistajana on potkinut siihen malliin päähän, että sen järkevyys on syytä taas kyseenalaistaa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että Taavilla sudenhammas, jonka/jotka olen kerran jo pyytänyt poistamaan. Sitä en tiedä, miksi sieltä on poistettu vain vasen... Kuolaimia ei siis saa laittaa suuhun, ennenkun hammas on poistettu.




Siinähän se nököttää.. Ja minä olen pitänyt kuolaimia siinä uskossa, että sudenhampaat on poistettu.
 
Sen lisäksi Taavin leuan alla on patti, rupinen patti, joka rauhotuksen aikana oli ihan märkä. Ja jonka kohtaloa pitää seurata. Se voi kuulemma olla märkivä hammas, great. Sellaista meillä ei ole vielä ollutkaan. Ja jos se ei ole märkivä hammas, se on jotain muuta erittäin mysteeristä ja kipeäkin se on. Luulin sitä alunperin ötökänsyömäksi, enkä ole tutkinut asiaa rasvausta tarkemmin.







Sen lisäksi tänään todettiin tallilaisten voimin, että se on myös muuten kipeytynyt. Mahastaan ainakin (tätähän olen jo pidempään uumoillut), mutta mahdollisesti myös polvistaan. Ja sitähän ei taas tietenkään tiedä, mikä on seurausta mistäkin.

Mahdollisuus klinikalle viemiseeen arkipäivinä on heikko, todella heikko. Varsinkin hevosen kanssa, jonka pää pitäisi mahdollisesti kuvata, siltä pitäisi poistaa sudenhammas, tehdä ehkä ontumatutkimus jne. eli varata hommaan about koko päivä matkoineen. Mahakivuille ei kukaan osaa tehdä mitään.
Nyt taidetaan turvautua kotilääkärin apuun ja aloitetaan akuuteimmista vaivoista. Onneksi minulla on ihania ystäviä tallilla, jotka hoitivat ja selvittivät vähän asioita puolestani perjantai-iltapäivänä, kun olin kiireellä lähdössä viemään äidin koiraa lääkäriin.



Ruuatkin joutuu itse kantamaan, vähän on palvelu hukassa.

Ja jottei tilanne vielä kuulostaisi liian helpolta, niin meillä piti olla torstaina kengitys. Vaan ei ollutkaan, koska kengittäjämme oli jäänyt hevosen alle edellisen asiakkaan luona. Nyt sitten odottelen täällä tietoa siitä, joudunko kaivamaan jostain vielä jonkun vieraan kengittäjänkin.

Juuri nyt olen niin väsynyt, etten jaksa edes ajatella. Se on kuitenkin varmaa, että en enää kertaakaan ala liikuttaa sitä enemmän tai rankemmin vain siksi, että se on jonkun mielestä lihava ja tarvitsee liikuntaa ja hikeä pintaan. Olkoon lihava, jossei ruokinnalla laihdu.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

4.1.1994 - 17.9.2014



"Purjehdus on päättynyt,
meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon,
on muuton aika."

Hyvää matkaa Maestro, viethän Elmolle terveisiä.



tiistai 16. syyskuuta 2014

Kuolainpohdintaa ja -sovittelua, niitä perjantain lännenkuvia jne.



Tässä näitä Sannan ottamia kuvia perjantailta. Tätä on meillä tiedossa jatkossakin, koska metsään ei voi mennä. Täällä rukoillaan yöpakkasten tuloa, jotta hirvikärpäset kuolla kupsahtavat. Tänään aamulla ulosastuessa oli ihana raikas syksyntuntu ilmassa, joten ei se pakkanen niin kaukana enää ole. 





Taavi on ollut klinikkareissun jälkeen yllättävän hyväntuulinen, ajattelin, ettei se tosiaankaan halua tehdä kanssani tuttavuutta muutamaan päivään. Päinvastoin, se on tullut vastaan ja lähtenyt mielellään mukaan. Eilen oli vapaa ja tänään mentiin pitkin pihaa, pujoteltiin puiden välissä ja ravailtiin laitumen reunaa, nosteltiin laukkoja ja peruuteltiin. Ei mitään rankkaa, mutta edes jotain. Huomenna on meillä K:n synttärikahvit, joten Taaville se tietää vapaailtaa, toinenkin syy oli miksi halusin antaa myös muille tallilaisille rauhan illaksi. Se selvinnee teille huomenissa. 






Toistaiseksi ollaan taas kokonaan kuolaimettomia, joten mennään sidepullilla. Suussa on nimittäin tallella toinen sudenhammas, en edes tiedä miten se voi olla mahdollista. Heti perään en halua uudelleen rauhoittaa ja toisen jutun takia vasta muutaman viikon päästä selviää, pitääkö jokatapauksessa lähteä käymään klinikalla, jolloin poisto sujuisi samalla. Joten olkoon toistaiseksi.

Muuten kuolain ja suitsitus on todettu Taaville erittäin sopivaksi. Jännästi sillä ratsastuskuvissa on ne rypyt, joita ei sovitusvaiheessa kuitenkaan suupieleen tule. Myös rauhoitettuna suupielissä näkyi ryppyjä, vaikka säädöt olivat samat kun perjantaina kotona ilman ryppyjä.
Taavi oli kuulemma tutkimuksen ensimmäinen hevonen, jolla oli käytössään suora kuolain, vaikka sitä on  monelle suositeltu tutkimuksen jälkeen. Se oli vasta toinen, jota ratsastetaan ilman turparemmiä ja ainoa, jota pääasiassa ratsastetaan kuolaimettomalla suitsituksella. Hevosia oli tutkimuksessa käynyt 30kpl. 





Kuvasimme eroja myös Sannan kanssa, mutta kokopään kuva kiristetyillä poskihihnoilla taisi puuttua. Jotta sain aikaan edes joitakin ryppyjä (muutakin, kun kuolaimen päälle), tarvitsi poskihihnoja kiristää kaksi reikää. Ja senjälkeen suu oli jo noussut ylöspäin ja niskahihnassa oli melkoinen paine. Kokeilimme myös heilutella kuolainta löysemmillä hihnoilla, eikä se kolissut mihinkään. Ratsastuskuvissa ryppyjä kuitenkin näkyy, liekö Taavi sitten jotenkin imeskelee kuolainta tai suupielien asento jotenkin muuttuu.

Taavin kuolain on nimltään Billy Allen-kuolain, kiitos Bessielle tiedosta, osasimpa vastata tähän myös siellä tutkimuksessa. ;) 



Suu lepotilassa

Kuolain ilman ryppyjä

Kuolain kahdella (?) rypyllä

Sitten niitä muita kuvia: 


Neliöjumppaa! Mun suosikki. :) Neliö antaa hyvät rajat, joiden sisällä pitää pyöriä. Ei tule turhan laajoja käännöksiä. ;)

Takajalkajumppaa

Töiden lomassa voi vähän haukotellakin, ei se niin vakaa ole

Hohhoijaa

Puomikujalla jalat solmussa

Tynnyrien ympärillä kahdeksikkoa, pätkittäin Taavi menee jo ihan kivasti



Onnistuneempi hetki

Laukkaa välillä!



Ja taas hinkataan kahdeksikkoa jogissa

Hyvä hetki

Vähän pidempänä ravailua

Peruutus pelkällä istunnalla, joskus onnistuu ja joskus ei.

Hieno poika!

Enkö ookin hieno lännenhepo?

Tässä vielä se pää alhaalla peruutus. Tai oikeastaan tässä vasta niskasta myötäys. :)

Taavi ei taho lähteä vihreeltä! :D


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Painokilvan ratkaisu (ei voittoja)!



Huh, reissu heitetty ja paljon mielenkiintoista nähty ja kuultu.. Palaan niihin myöhemmin paremmalla ajalla (ja ehkä vasta, kun saan paperit itselleni). Taavilla on kuulemma isoin kieli, mitä hevosten hampaisiin erikoistunut lääkäri Robert Menzies on koskaan nähnyt. :D

Mutta siihen painoon; kukaan ei arvannut oikein! Ihmiset olivat melko varovaisia ja kohteliaita painoa arvioidessaan, itse olisin veikannut jopa kuutosella alkavaa lukemaa.

Lopullinen lukema oli kuitenkin 588kg ja säkäkorkeutta oli 146cm (kengät on tästä miinustettu).

lauantai 13. syyskuuta 2014

Paljonko Taavi painaa -kilpailu!

Kun Taavi nyt sitten huomenna pääsee oikealle vaa'alle punnittavaksi, niin ajattelin järjestää pienen kilpailun. Kysymys siis kuuluu, paljonko Taavi painaa? Jos joku arvaa tasan oikean luvun, niin lupaan lähettää jonkun pienen palkinnon. Eli laitathan arvauksen perään myös oman sähköpostiosoitteen.

Kuva on eiliseltä eli tuore tilanne tämänhetkisestä kunnossa. Satulavyön kanssa huomasin eilen iloisen yllätyksen, pykälän kireemmälle se on laitettava! Kyllä se syksy ja verkkoruokinta taas tekee tehtävänsä. Tuolle harjalle on ehkä tehtävä jotain... Perkuleen polttiaiset. Lisään tähän vielä, että Taavin säkäkorkeus on jotakuinkin 145-147cm omien epävirallisten mittojen kanssa mitattuna (ihan hyvä idea siis yhdeltä lukijalta, tämä säkäkorkeuden kertominen!).





Sanna kävi eilen kuvailemassa meitä ja pitämässä seuraa tallilla. Saatte lisää kuvia jossain vaiheessa, kunhan itsekin ensin saan kaikki kuvat. Meillä oli mukavaa, vaikka Taavi olikin ratsastaessa tavallista lötkömpi, enkä siis saanut sitä liikkumaan, kuten muutamana kertana aikaisemmin. Lötköyteen saattoi olla syynä vuokraajan toissapäivänä tekemä rankempi lenkki. Ja nyt talvikarvaa kasvattavalla Taavilla tuntuu olevan taas aika tukalaa muutenkin. Eilenkin mentiin tunnin verran, mutta kevyesti, silti Taaville tuli hiki. Kupeet sensijaan eivät hionneet. Kummallista. :D



tiistai 9. syyskuuta 2014

Viikonloppuna matkataan hevossairaalaan ja muutakin löpinää (mm. kuolaimista)

Nyt sen varmaan uskaltaa julkistaa, kun aikakin on jo sovittu. Taavi pääsi mukaan harrasteratsuhevosten suu- ja kuolaintutkimukseen! Siihen haettiin vielä muutamaa hevosta lisää ja myös kuolaimettomia ratsuja. 




Vastasin kyselylomakkeeseen ja sovimme tutkimuspäiväksi sunnuntain 14.9. Tutkimus tehdään yliopistollisessa eläinsairaalassa Viikissä.
Luin aikanaan paristakin blogista tuosta tutkimuksesta ja mietin, että olisi ollut mielenkiintoista viedä Taavi tarkasteltavaksi. Sen suuhan on ollut melkoinen murheenkryyni ja kuolaintuntuma on ollut sille vaikea hyväksyä.

Nythän olen muutaman kerran päässyt testamaan Hööksillä myytävää "sylinterikuolainta", jollainen meillä oli lainassa länkkäkurssilla. Sen kanssa Taavi vaikuttaa tyytyväiseltä ja vastaa apuihin rennommin, kun kuolaimettomalla.
Kuolain jätetään suussa niin löysälle, ettei tule ryppyjä ja ohjat eivät missään vaiheessa ole oikeastaan tuntumalla. En vedä taaksepäin, ainoastaan johdan sisälle ja nostan tarvittaessa ylös. Toisiksi parhaana tulee sidepull (pehmustetun turpaosan kanssa). Sidepullin kanssa ongelmaksi tulee se, että siihen tulee aina jonkin verran painetta, vaikka ohja on löysällä. Se siis itsessään asetuksineen aiheuttaa pienen paineen turvan päälle. En siis ole ollenkaan varma, onko se hevoselle sitten mukavampi, kun kuolain, jossa ei ole painetta ellei ohjista oteta. Viimeisenä tulee Orbitless. Se vaan ei toimi johtavilla ohjasotteilla juuri ollenkaan ja Taavi on sen kanssa todella jäykkä ja vastahankainen verrattuna näihin muihin.

Nyt on tarkoitus tehdä niin, että kuolain on käytössä, kun haluan kentällä näprätä länkkäjuttuja vähän tarkemmin. Muuten käytän sidepullia kentällä ja maastossa sitten sidepull tai orbitless. Otan kuolaimen sekä kuolaimettomat mukaan tutkimukseen ja samalla saadaan kuolaimesta lääkärin mielipide.

Taavi on muutenkin tuntunut kentällä tosi hyvältä. Uskokaa tai älkää, suurimmat ongelmat liittyvät pysähtymiseen! ;) Taavi ei malttaisi pysähtyä, saati seisoa paikoillaan. Muuten se on suorittanut tasaisen varmasti annettuja tehtäviä ja notkistunut paljon. Se mm. ravasi tynnyreiden ympärillä kahdeksikkoa, alkoi pyöristyä kaarroksissa ja selkään oikein tuntui, miten se polki. Ei ollut hyytymisestä tietoakaan.

Vasemman laukan kanssa takkusi alkuun. Meinasin jo turhautua. Niin turhautui hevonenkin, kun muija selässä pyytää oikeaa laukkaa, eikä sitten kuitenkaan halua sitä. Niinpä. Kun suoristin oman istunnan, käänsin sen oikeaan suuntaan ja istuin rauhassa (sensijaan, että hytkyn ja huojun laukkaan kannustaen), laukka nousi kauniisti käynnistä.

Taavilla on ollut taas havaittavissa kupeiden hikoilemista liikunnan jälkeen... Muuten se on tosin vaikuttanut vielä olevan ihan ok ja hionnut kyllä muualtakin. Silti hälytyskellot soi. Pitää siis seurailla. Tällä hetkellä epäilisin aiheuttajaksi omenaa, vaikka Taavi saakin niitä erittäin maltillisesti.

Muutenkin meidän meno on ollut melko kenttä- ja pihapainoitteista, koska en kestä hirvikärpäsiä. Onneks vuokraaja pelastaa Taavin kerran viikossa maastoon, huomenna on vuokraajan päivä!

perjantai 5. syyskuuta 2014

Hevonen on helpompi saada koppiin, kun pysymään siellä -pohdintaa

Jokainen varmaan jo otsikosta arvaa, mitä meillä on tänään tehty. No harjoiteltu lastausta. Otettiin käyttöön tallin koppi, koska oma on remontissa. Siihen rakennetaan väliseinä ja potkulevy puomin tilalle. Tällä toivotaan Taaville lisää matkustusmukavuutta ja turvallisuutta lastaustilanteeseen.

Potkulevy ei provosoi hevosta peruuttamaan ja istumaan kopissa niin paljoa, kun puomi. Sen lisäksi se on turvallisempi, sillä sen alle ei saa peräpäätään tungettua. Lisäksi siitä tehdään nopea, "klik" vaan ja se on kiinni.
Väliseinällä halutaan antaa Taaville enemmän tukea ja on siihen toinen syy; se estää Taavia kääntyilemästä kopissa lastausvaiheessa.

Lastausongelmien kanssa kaikki alkoi siitä, että Taavi kerran keksi peruuttaa ulos kopista, eikä halunnut sitten mennä enää takaisin. Sen jälkeen se on kyseenalaistanut koko jutun, saanut huonoja ja hyviä kokemuksia, on lastattu hyvällä ja pahalla.. Mikään ei ole tuonut hyvää ja sataprosenttista tulosta.
Tänään Taavia katsellessa tuli mieleeni, että olen käynyt tämän polun kerran aiemminkin. Pääpiirteittäin se noudattaa samaa kaavaa. Aloitetaan ruualla houkuttelulla, joka jossain vaiheessa huomataan huonoksi, sitten koitetaan vetää edestä, joka koetaan jossain vaiheessa huonoksi, sitten työnnetään takaa tai laitetaan sinne painetta ja lopulta hevonen oppii (tai oikeammin suvaitsee) menemään koppiin asiallisesti, mutta ei pysy siellä. Siinä vaiheessa ollaan nyt.

Tähän ongelmaan en ole keksinyt oikein mitään miellyttävää ratkaisua. Herkuilla tilanne ei ratkea. Niitä menee todella paljon, koska ahne hevonen syö nopeasti. Lisäksi se oppii äkkiä ottamaan kupista suullisen ja häipymään sitten suu täynnä herkkuja.. Ei auta myöskään ennalta opetetut käsimerkit, työntö pyllystä tmv. Toimii muulloin, mutta ei silloin, kun hevonen on päättänyt tulla kopista ulos.

Ainut keino on tehdä hevosen elämä epämukavaksi, kun se tulee ilman lupaa ulos. Tämä tarkoittaa käytännössä raipalla huomauttamista persuuksille niin kauan, että askel on seis tai eteen. Toki joku herkempi hevonen saattaa liikkua tai keskeyttää toiminnon jollain muullakin tavalla.
Voi toki myös antaa hevosen tulla ulos, mutta voinen kertoa, että se sitten myös tulee sieltä joka kerta ulos. Ja on vaarallista, koska et koskaan tiedä milloin hevonen haluaa ulos. Tilanne voi myös johtaa siihen, että puomin ollessa kiinni, hevonen haluaa ulos ja saa sitten hepulin, näin kävi kurssiviikonloppuna. Ja tämä tilanne on se, jossa hevonen sitten herkästi istuu puomin alle.

Elmolle riitti yksi kerta tällä keinolla, tosin raipankäyttö ei silloin ollut ehkä ihan kevyimmästä päästä, kun se oli jo tunnin hilannut itseään koppiin ja tullut salamaakin nopeammin ulos, olimme matkalla kisoihin jnejne.. Sen jälkeen sen kanssa ei koskaan ollut lastausongelmia. Paitsi uudessa kodissa, josta sain puhelun, Elmo oli mennyt sisään, tullut ulos ja nyt se ei mene enää. Käskin näyttää sille raippaa ja kahden minuutin kuluttua sain viestin, että poni on kopissa.

Taavin kanssa tämä vaati aika monta toistoa. Se peruutti ensin tyynesti pihalle raipasta huolimatta, sitten se koetti nopeuttaa ulostulemisen vauhtia, lisäsi tähän vielä paikaltahäipymisyrityksen ja pienet lisämuuvit, sen jälkeen se alkoi jäädä jo puoleen väliin (ja tässä kohtaa pitää heti lopettaa kaikki paine!), kun raippa napautti sitä lautasille. Ja lopuksi aikomukseen poistua kopista riitti napakka ääni "ET TULE" ja käsi takamuksella. Silti piti useampaan kertaan kokeilla, että eikö vieläkään saa tulla, mutta se pysyi kopissa.
En väitä, että tämä olisi hevoselle mukavin keino, mutta tuo peruuttaminen on sen verran ärsyttävää ja vaarallistakin, että siihen on saatava nyt joku tolkku.

Tänään saatiin siis lopuksi Taavi sujuvasti sisään ja potkulevy kiinni. Tähän voi olla tyytyväinen. Alkuun Taavi vastusteli sisäänmenemistä, mutta meni melko nopeasti. Vastustelu nyt ei sen viime kerran jälkeen ollut mikään ihmekään. Ja olihan meillä käytössä lisäksi vieras koppikin (tosin on Taavi tähän ennenkin lastattu). Itseasiassa siihen nähden se meni sisään yllättävän hyvin. Laitoimme potkulevyn kerran kiinni ja sen jälkeen saatiin tehdä melko kauan hommia, että Taavi suostui menemään sisään uudelleen ja pysymään siellä. Mutta onnistuttiin.

Edelleen siis käytetään ohjasajoa, se on todettu tehokkaimmaksi ja turvallisimmaksi, sidepull riitti tänään hyvin pitämään Taavin aisoissa. Tilannetta helpottaa jos on mahdollista lastata esim. kentällä tai paikassa jossa on tilaa ympärillä (jos Taavi venkoilee sivuille). On myös tärkeää rauhoittaa tilanne, kun Taavin nenä osoittaa oikeaan suuntaan.  Silloin se saa hengähtää, muuten jalat pidetään kopin ulkopuolella liikkeessä ja sekös laiskaa ärsyttää. Käytin myös rapsutusta palkintona eli oikea suunta, askel eteen ja saa palkaksi vähän rapsuttelua kutiavista kohdista. Mutta toisaalta sen kanssa saa olla melko kovakin nykyään, kun se päättää yrittää häipyä paikalta tai kääntyä nenät vastakkain tai seistä jököttää paikallaan. Se on myös alkanut sietää komennusta paremmin, eikä siltikään mene lukkoon. Sillä on omia mielipiteitä, paljon. Raipan napautukseen se vastasi välillä pukittamalla, siis jos se oli ollut poistumassa paikalta ja napautin komennukseksi.

Herkuista luovuttiin melkein kokonaan eli herkun saa vasta, kun potkusuoja on kiinni ja Taavi siis "lähtövalmiina" kopissa. Herkut selvästi aiheuttavat omat ongelmansa, kuten niiden loppuessa kopista poistumisen. Tai liian huonot herkut --> kopista poistuminen. Tai rauhoitettuna niiden ongelmaksi muodostuu se, että niitä ei voi käyttää..

Nyt mennään tällä taktiikalla ja katsotaan, alkaako homma tuottaa hedelmää. Ainakin tänään alkoi, Taavi ei tullut kopista ulos, vaikka mieli olisi tehnytkin. Kaikki kivemmat keinot on nyt käytetty, ainakin kaikki mitä itse keksin. Enkä enää kertaakaan aio ottaa hajoavasti puomista osumaa päähäni.
Eikä Taavi ainakaan lastauksen jälkeen tuntunut olevan moksiskaan, se lepuutti päätään niskassani ja puhalteli lämmintä ilmaa silmät puoli ummessa. Ehkä lastaus muuttuu sillekin selkeämmäksi, kun se tietää tarkalleen miten toimitaan ja mitä ei saa tehdä.. En tiedä.

Eihän tämä pehmeä ole kaikilta osin, eikä varmasti kaikkien mielen mukainen, mutta nyt ei ole muutakaan. Jos se toimii, olen valmis tässä asiassa käyttämään tavallista kovempia keinoja. Kiristää ja lahjoa, kunhan lastaustilanteesta tulisi turvallinen ja helppo.

torstai 4. syyskuuta 2014

Vieraita kylässä ja heinä allekirjoittaneen silmässä



Eilen K:n äiti kävi ratsastamassa Taavilla. Harjoiteltiin vähän länkkäjuttuja. Ravia Taavi ei meinannut millään nostaa ja sitten K:n äidin jalat jo väsyivät leveässä selässä istumiseen. K kävi ottamassa ravipätkät Taavin kanssa ja hyvin Taavi ravasi. Kokeilivat myös neliössä kääntelyä, vaikka K ei tällaisesta närpäämisestä kiinnostukaan.






Kävin sitten itsekin lopulta selässä kokeilemassa avut läpi, kun Taavi vähän jyyräili kääntävissä ja pysäyttävissä avuissa. Hetken jouduin sitä virittämään, mutta sitten se toimi taas kuin ajatus. :) Sidepullit toimivat tosi kivasti näissä länkkähommissa. Kuolain jää varmaan siis vähemmälle käytölle, mutta ostan sen kuitenkin, ompahan sitten suuhun sopiva kuolain jos sitä haluaa tai tarvitsee käyttää.

Jännitin myös sitä Supreme Horse Caren sinkki-kuparin vaikutusta vatsaan, mutta sain yllättyä ainakin vielä positiivisesti. Maha ei ole reagoinut. 




Tänään Taavilla oli vapaapäivä, koska mulla meni töissä niin myöhään. Aamupäivällä jouduin lisäksi käymään lääkärissä, kun eilen puomia kentän laidalta nostaessa silmään tökkäsi voimalla heinänkorsi. Näkökenttään ilmestyi häiriö ja koko näkökenttä on vähän sumeampi. Lisäksi välillä silmään sattuu ja siinä on roskantunnetta.
Silmää tutkittiin valon kanssa ja siihen laitettiin sellaisia keltaisi tippoja ja katsottiin uv-valolla uudelleen. Diagnoosiksi tuli haava sarveiskalvossa, siinä on kuulemma sellainen 1mm kokoinen kuoppa, ei onneksi mene syvemmälle ja paranee muutamassa päivässä, näkö tosin palautuu hitaammin. Antibioottivoidetta, tarvittaessa lappu silmälle ja käsky varoa silmää muutama päivä. Sinne ei saisi mennä mitään pöpöjä nyt, koska se tulehtuu herkästi ja se onkin kuulemma sitten astetta hankalampi hoitaa. Eli ehkä tämä vapaa tuli hyvään kohtaan. Huomenna aion kyllä mennä, mutta katsotaan miten silmän saisi suojattua.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Viikkokuulumiset

Loppuviikkona otettiinkin sitten vähän itseä niskasta kiinni ja Taavikin sai vähän liikettä. Lauantaina kävin sen kanssa lyhyellä maastolenkillä. Mentiin kuitenkin kaikki askellajit ja sen verran reippaasti, että Taavi hengästyi. Se tuntui taas kantavan laukkaa paremmin ja jotenkin sen selkä tuntui paremmalle (olin ilman satulaa). Liekö se voimistelu tosiaan hyväksi.

Olen keräillyt (ja keräilen edelleen) Taaville vähän syksyn satoa talteen talvea piristämään, herkullisen väristä on ainakin:







Sunnuntaina vuokraaja meni ekaa kertaa yksin, en tiedä ketä jännitti eniten. Taavi oli kuulemma laitumella ilmoittanut, että "sun matkaan en kyllä lähde", mutta herkuilla ja huijaamalla oli vuokraaja saanut sen harjauspaikalle. Lenkki oli mennyt hyvin, mitä nyt Taavi oli vähän ehdotellut omia reittejä välillä. 1,5 tunnin lenkki ja hikikin oli tullut, hyvä juttu! :)


Erittäin innostunut hevonen... Tässä näkyy suitsiin tehdyt muutoksen, heti istuvatkin vähän paremmin.

Maanantaina mulle sitten mökötettiin, ei edes vilkaissut, kun menin laitumelta hakemaan. Kehtaakin jättää tänne vieraiden ihmisten kanssa ihan kahdestaan! :D Liikunnaksi oli tarjolla kevyttä jumppaa pihapiirissä, sillä sidepullien asentamiseen meni niin kauan. Koska meillä ei ole vielä sitä hyvää kuolainta (kohta on, kun löysin läheltä käytettynä!), niin piti keksiä jotain muuta, kun Orbitless.
Sidepullia vähän muuntelin, siirsin leukahihnan alemmas ja laitoin heijastinputken pehmusteeksi. Nyt suitset kelpasivat myös Taaville ja se toimikin niiden kanssa todella hyvin! Tehtiin yhdenohjan-pysäytyksiä, etupään siirtämistä, pysähdyksiä istunnalla, peruutuksia ja otin pätkät ravia sekä laukkaa. 


Taavi odottelee kärryjä peräänsä


Tänään käytiin sitten maastoajelulla iltasella. Alkaa olla hirvikärpäsiä, hyyyyiii! :( Taavi on syönyt nyt vähän omenoita ja se näkyy, sekä kuuluu.... Ilmaa on, vaikka erittäin maltilla on annettu (pari pientä omenaa päivässä). Oltiin lenkillä reilu tunti ja mentiin ihan reippaasti, vähän tuli hikikin. Alkuun Taavi oli vähän haluttoman oloinen, loppua kohden meno piristyi. Liekö se maha vähän vaivaa.

Kävin nyt ostamassa Taaville Sinkki-kupari-lisän, kun sillä on ollut noita iho-ongelmia. Vähän kauhulla odotan, miten sen maha tähän reagoi.. Toivottavasti ei mitenkään.

Huomenna K:n porukat tulevat pitkästä aikaa moikkaamaan Taavia!