Huhhuijaa!

28.6.

28.6.

Ripelle lauantaina ilmestynyt tissi on aiheuttanut tallilla yleistä kummastusta. Turvotus kyllä laski reippaasti ja poni liikkui kokoajan hyvin. Kuitenkin tuossa melko ylhäällä lihasten kiinnityskohdassa oli kuumottava kohta ja jonkin verran Rippe aristeli kohdan painelua. Eläinlääkäri oli tänään tulossa tallille muissa asioissa aamulla, joten päätin samalla näyttää Rippeä hänelle.

Sainkin erittäin valaisevan ja hyvän vastauksen, sekä "tuomion". Kyseessä on mitä todennäköisimmin jonkin sortin isku, mistä on seurannut veren ja kudosnesteen pakkautuminen kyseiselle alueelle. Jos ongelma olisi lihaksen repeämä tai revähdys, olisi alue luultavasti paljon kipeämpi ja poni ontuisi (mitä se ei nyt tehnyt).

Syykin luultavasti tämän myötä selvisi: Perjantaina Rippe ja Hemuli juoksivat kentällä irtona ja Hemuli pukitti kerran Rippeä päin. Kunnon osumaa ei kyllä tullut, mutta ilmeisesti senverran kuitenkin, että kyseinen vamma on päässyt syntymään. Ajankohta sattuisi senkin puolesta, että eläinlääkärin mukaan tuollaisen turvotuksen syntyyn voi mennä aikaa parikin vuorokautta iskun saamisesta. Siksi se ei vielä aamulla ollut turvonnut.

Tämä on kuulemma melko yleistä, eikä ole syytä huolestua. Turvotuksen pitäisi laskea parin viikon sisään, joskus turvotus voi kuulemma valua jalkaa pitkin alaspäin, mutta sekään ei ole vaarallista. Jos osuma on tullut hevosen rintalastan limapussiin (jossa on sellainen kohouma), voi turvotuksen laskeminen kestää jopa puoli vuotta!

Hoitona on kipulääke (joka loppui tänään) ja liikuttaa saa ihan normaalisti.

29.6.

29.6.

Mulla alko loma!

Ja tallilla odottikin sitten yllätys. Rippe oli käyny ottamassa manboobs -implantin. 

mä tahdon sen, sen joka saa minut tanssimaan

Yksi aamu ajattelin katsoa, miltä liike näyttää pehmeällä kentällä.. Jokainen voi varmaan päätellä, että hyvin liikkui.

Meille kuuluu ihan hyvää. Sadekeli ei vaan oikein ole sädemädän kannalta mitenkään paras mahdollinen sää... Selkeästi ponin säteiden arkuus pahenee sateella, mutten toisaalta haluaisi seisottaa sitä myöskään sisällä esim. öitä, koska liike on myös lääke.

Virtaa Ripellä riittäisi vähän muillekin jaettavaksi ja muutenkin se on ollut kokoajan hirveän hyväntuulinen.

Ripsu ei ole ontunut enää viikonlopun jälkeen ja tiistaina käytiin jopa kunnon maastolenkillä pitkästä aikaa. Jos säteen alle osui jotain kovaa (kuten käpy tmv.), niin pientä aristelua oli, mutta ravissa liike oli täysin puhdas ja vauhtia olisi ollut. Laukassa Rippe pärski joka askeleella ja silminnähden nautti! :) Siitä onkin aikaa, kun ollaan viimeksi ratsain laukattu.

Nyt sadekeleilläkin se on liikkunut onneksi puhtaasti, vaikkakin säde on ollut astetta arempi hoitaa. Hyvin se silti onnistuu, kun palkka juoksee turvan eteen tasaiseen tahtiin. Heh. Nyt olen käyttänyt ihan vaan desinfiointiainetta ja lykännyt lopuksi kunnon kerroksen tervaa koloihin, tämä on toiminut hyvin. 

Tilasin Hevarilta sädemädän hoitoon tarkoitettua ainettakin, mutta se saapuu vasta tänään. Uskomatonta, ettei mistään kylän putiikeista löytynyt mitään sädemädän hoitoon tarkoitettua tököttiä! Tilauksen kanssa tuli kiire, koska ollaan ensiviikolla lähdössä Norjaan. Onneksi Hevari pelasti ja lupasi paketin minulle jo seuraavaksi päiväksi.

Harmi, että viikko on ollut niin kiireinen, että ratsastukselle ei ole juurikaan jäänyt aikaa tai energiaa muiden hoitotoimenpiteiden jälkeen. Olen kuitenkin joka päivä vähintään vähän ravauttanut Rippeä, jotta näen liikkeen puhtauden. Ripen juoksutus on helppoa, ottaa kourallisen ruohoa ja lähtee juoksemaan, poni tulee aidan viertä ravissa kovaa höristellen. :)
Mutta kohta alkaa loma ja sitten helpottaa! Ollaan tosiaan lähdössä sinne reissuun vajaaksi kahdeksi viikoksi, mutta onneksi ihanat tallilaiset ja muut ystävät ovat luvanneet hoitaa Ripen matkan aikana.

Ponin puuhapussi

Taisi se ontuman syykin sitten selvitä...

Meillä on sädemätä! Uusimmassa Hevosenomistaja-lehdessä oli juttua sädemädästä ja epäilyt heräsivät. Kun poni eilen oli heittäny itsensä taas ravissa erittäin ontuvaksi, aloin tutkia asiaa. Ja bingo; vasemmasta etusesta se sitten löytyi.

Kipeä ja aristava tuo oli ja syvälle uppoaa kaviokoukku, sisältä sai kaivettua pahanhajuista töhnää, hiekkaa jne.. Kanta oli sisäsyrjältä lämmin. Kengittäjälle soittelen heti huomenissa, että tulee avaamaan nuo uurteet ja taskut. Senverran jo toista kengittäjää kuvan kanssa vaivasin, että sai varmistuksen diagnoosilleni.

Laitoi eilen ensiavuksi desinfiointiainetta ja senjälkeen kaviotervaa koloihin ja tietenkin pesin harjan kanssa säteen. Ilmeisesti hoito oli oikeaa, sillä tänään vastassa oli jo lähes puhtaasti liikkuva, iloinen poni ja kannan kuumotuskin oli vähentynyt. Tein samanlaisen uusintakäsittelyn myös tänään ja odottelen huomiseen, jotta saan kengittäjältä ohjeet jatkoon.

Tämä tietysti sopisi moneenkin mysteeriin ontuman kohdalla, joita olen pohtinut. Sateinen sää ja märkä pohja selittäisi yhtäkkisen pahentumisen. Poni on todistettavasti ollut jo yli viikon ontumaton ennen tätä (eikä sitä ole rasitettu). Eilenkin se lähti hyvin raviin, mutta kahden askeleen jälkeen alkoi ontua voimakkaasti.
Tänään se ravasi kovaa ja mielellään, mutta oli aavistuksen epämääräinen vielä.

Vaikka sädemädän hoito onkin kinkkistä ja pitkäkestoista, silti toivoisin, että tässä se syy sitten olisi..

Juhannusheilani mun

"Juhla juhannuksen,

 kesäisen vehreyden,

 kukkaniittyjen  

kauniin keveyden,

 ajan riemullisen,

 yhdessä olemisen,

 tuoksut muistojen"

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Parempaa kuuluu jo tännekin!

Täällä voidaan hyvin ja pirteästi. Siitä pirteydestä olen saanut monenlaisia vinkkejä. Yksi päivä Rippe tuli minua pukkilaukalla tarhan toisesta päästä vastaan samalla kovaa höristellen. Lenkille laitettiinkin sitten suitset.
Yksi päivä se vei minua metsässä aivan kuusi-nolla ratsain ja olin ihan varma, ettei jos ei äsken nilkuttanut, niin nyt ainakin.. Se on joa liiankin innokas ravailemaan taluttaessa ja ottaa välillä oman käden oikeuden rynnätä siitä suoraan nurmikolle. Heh... Naru turvan ympärillä onneksi rauhoittaa.

Sanna oli yksi päivä ikuistanut väsyneen ystäväni.

Yksi päivä lastattiin Rippeä kokeilumielessä. Alkuun vaikutti toivottomalta, mutta lisättiin melkein heti liina ja se toimi. Rippe käveli sisään mukisematta, kun liina oli vain kiinnitettynä toiselle puolelle. Siitä taitanee siis tulla vakiovaruste traikussa.

Nilkutus lakkasi kokonaan viikonloppuna. Maanantaina kengittäjä kävi laittamassa taas kaikki jalat. Saatiin yllättävän hyvä lopputulos tälläkertaa. Alkaa jo kaviot muistuttaa ihan kavioita räpylöiden sijaan. Nopeammin tämä lopulta kävi, kun olin ajatellut.
Jännitin vähän, miten kavioiden suuri muutos vaikuttaa nilkutukseen. Ei se ainakaan tilannetta huonompaan vienyt, vaikka asento taas radikaalisti muuttuikin.

Tänään kävi taas hieroja. Tai oikeastaan Rippekin sai kraniohoitoa. Se tulikin tarpeeseen ja oikeastaan sain vain vahvistuksen sille, mitä olin itsekin jo arvellut. Poni oli edestä vinossa vasemmalle, takaa taas oikealle, kierossa siis kaikinpuolin. Nikamajumeja sekä -lukkoja oli siellä jos täällä, mm. lapojen välissä.
Oikean etusen alanivelissä tuntui tukkoisuutta ja ponin ilme muuttuikin jalkaa käsiteltäessä huolestuneeksi, toinen jalka ei aiheuttanut mitään reaktiota. Myös oikeassa kintereessä oli tukkoisuutta. Laseriakin laiteltiin vähän sinne sun tänne (mm. kavioniveleen). Nyt mielenkiinnolla seuraan, muuttuko mikään. :)

Koska nilkutus on loppunut (tänään ravautin ekaa kertaa myös vähän kaarevaa uraa kokeeksi), niin uskaltaa taas alkaa vähän ravata ja laukatakin. Mutta yritetään silti ottaa maltillisesti vielä. Eihän tässä ole kiire mihinkään.

Arjen luksusta kaiken keskelle: arvonnasta voitettu W-healing loimi

Niin uskomaton tuuri sattui kohdalle, että voitin blogiarvonnassa W-healing -loimen. Sen selkäosaan on ommeltu keraamista ainetta sisältävää täytettä, joka heijastaa lämmön takaisin vilkastuttaen aineenvaihduntaa. Tämä on siis vastine Back On Trackin tuotteille, mutta ainakin väite käy, että tässä olisi enemmän tehoa. Keraamista materiaalia on nimittäin ommeltu myös täytteeseen, eikä vain pintakankaaseen.

Loimi saapui eilen ja sitä on mallailtu hevosen päälle moneen otteeseen. ;) Hyvältä näyttää, istuu hyvin ja on juuri oikeaa kokoa. Hetken päällä ollessaan selkä oli huomattavan lämmin.
Tämä on varmasti todella hyvä esim. kuljetuksissa, sillä selän "toppauksia" lukuunottamatta se on ohutta verkkokangasta. Vanhalle hevoselle muutenkin oiva loimi.

Lisää käyttökokemuksia lupaan kirjoittaa, kunhan loimi tulee paremmin käyttöön. Ehkä syksymmällä sitten, ei sitä oikein näillä lämpöasteilla raaski ponia loimen alla seisotella.

Kiitos m:lle aivan mahtavasta palkinnosta. Tässä linkki m:n julkiseen blogiin.

Ripen kesäkoti on avattu

Kesäkausi on nyt virallisesti avattu! 

Kiirettä on pitänyt, kun meillä on ollut hoitokoirakin tällä viikolla. 
Lisäksi olen pyrkinyt kävelyttämään Rippeä vähintään 20min joka päivä, kylmännyt jalat ja käyttänyt lämpökääreitä osan aikaa. Rippe on syönyt myös kipulääkekuurin ja ruuan seassa kurkumaa inkivääriä. 
Eilen ravautin pihatiellä muutaman metrin varovasti ja totesin jotain positiivista,  ravi kulki paremmin. Vielä ei kuitenkaan hurrata, vaan otetaan edelleen varovasti.  Kengittäjä on tulossa maanantaina, siihen asti ainakin vain kävellään. 

Hän on minulle muita enemmän

Miten joku hevonen voi olla niin tärkeä. Niin suuressa roolissa elämässä. Senjälkeen, kun Rippe saapui minulle, on mieli ollut levollinen. Sydämestä on paikattu iso aukko ja se tuntuu nyt kokonaiselta. Vuosia mielä kaihertanut asia on saatu järjestykseen.

Kuinka monta kertaa työmatkoilla autoa ajaessa tuli mietittyä Ripen kuulumisia, mietittyä miten sillä menee ja missä se kulkee. Miltä tuntuisi omistaa se. Nyt olen saanut ajella työmatkat rauhassa.

Taavin kuoltua en saanut ajatukselta rauhaa, nukahdin ajatukseen Ripestä, heräsin ajatukseen Ripestä. Kunnes luovutin ja otin yhteyttä sen omistajaan. Ja lopun te tiedättekin.

Edes se, että Rippe alkoi ontua, ei oikeastaan ole latistanut sieluni rauhaa. Toki minua harmittaa, että joudun kamppailemaan ontuman kanssa, mutta tämän hevosen kanssa sekään ei tunnu niin pahalta. Se kelpaa minulle, vaikken voisi koskaan ratsastaa sillä. Jos se vaan voi elää kanssani, se riittää minulle. Enhän minä sitä ostanutkaan aktiiviseen ratsastuskäyttöön, vaan itselleni seuraponiksi  ja tiedostin, että sillä on jo ikää. Halusin juuri tämän. 

Rippe on tuntunut alusta asti tutulle ja tuntuu, kun se olisi ollut mulla aina. Kaikki on sujunut niin luontevasti. Vaikka emme olleet nähneet kymmeneen vuoteen!

Sydämeni pakahtuu jokaikinen päivä, kun ajan tallin pihalle ja näen oman keltaisen siellä. Saan uskomattomasti voimaa vain Rippeä ajattelemalla. En vieläkään oikein käsitä, että se todella on minulla. Kaikki tuntuu todella uskomattomalta. Olen niin kauan haaveillut siitä ja nyt se on todella minun.

Niinkuin olen aina tiennyt; tämä on minun hevoseni.