Osteopaatin vierailu

Osteopaatti kävi eilen Rippeä hoitamassa ja kuten kuvasta näkyy, niin Rippe ainakin nautti käsittelystä. Joidenkin tiukkojen kohtien kohdalla se vähän ensin steppasi, mutta rentoutui sitten.

Kerroin Ripen kevään ongelmista, jäykkyyksistä, jalan pettämisestä, kaviokuumeesta, ontumisesta jne. Lisäksi sanoin, että sillä on tapana viskoa päätään kovasti puolelta toiselle (tapa on ollut sillä lähes aina). Kerroin myös sen tavasta nostaa takajalat mahan alle kippuraan ja haluttomuudesta venyttää niitä pitkälle taakse (johon auttaa, kun kädellä nostaa reidestä ylöspäin). Takajalkojen nosto-ongelma on nyt huomattavasti vähentynyt ja itseasiassa kaviokuumeen jälkeisen loman aikana sen takajalkojen liike on muuttunut matalammaksi ja "normaalimman" näköisesi. Kun aiemmin se nosteli jalkojaan niin ylös, että mietin joskus onko se ihan normaalia. Muutenkin käyntiin on tullut sellaista joustoa, eikä se ole enää niin töksähtelevää kokoajan. 

Rippe ei alkuun tykännyt yhtään naapuristaan ja hyökki langan vieressä aika rajustikin. Gaijan palattua laitumelta on Rippekin hyväksynyt kaverin aidan toiselle puolelle. Yhdessä on kiva torkkua.

Ripellä oli aika paljon jumeja vasemmalla puolella kehossaan ja kuten olen itsekin havainnut, niin sillä on takaosa oikealla. Se taas aiheuttaa rangan kiertymistä. Lisäksi sillä oli alakaulan alue todella tiukkana ja nikamat jostain kohtaa kaulaa lukossa. Osteopaatti sanoi, että se taitaa aika usein seisoskella pää ylhäällä. Siitä johtuen sitten myös lapojen takaosa oli jumissa, samoin säkä, jonka takia se ei saa oikein etupäätä ylös. Myös selkä on painunut ja nyt hoidolla pyritään siihen, että saadaan selkä liikkuvammaksi ja paikkoja aukeamaan, jotta selkä voisi nousta.
Ristiluu oli myös jumissa ja sitä käsiteltiin aika kauan ja se tuntui ilmiselvästi hyvälle, välillä Rippe nosteli takasiaan ylös. Sekin voi vaikuttaa sitten etupäähän ja aiheuttaa etupainoisuutta.

Todella mielenkiintoinen kokemus ja ainakin Rippe lähti tunnin hoidon jälkeen kovinkin letkeästi käytävältä tarhaan. Otin sille vielä uuden hoitoajan elokuun loppuun. Minusta on aina hyvä käsitellä pariin kertaan, jotta näkee, että onko mikään muuttunut hoitojen välissä. Ja osteopaattikin suositteli toista käsittelyä, koska jumeja oli aika paljon. Ja ne ovat kuulemma olleet varmasti pitkään, joku asia sitten tuo ne enemmän "näkyviksi" ja haittaaviksi.

Ostin muuten Ripelle maastolenkkejä varten lenkkarit, niin ei tarvi varoa niitä kengättömiä takasia sorallakaan. Löysin käytettynä parilla kympillä tällaiset jo elämää nähneet ja vähän rähjäiset, mukana tuli kuitenkin paksut pohjalliset ja säärystimetkin, joten ei huono kauppa. Koko tuotti vähän päänvaivaa, kun en ollut siitä mittaamisesta niin varma. Nää on nyt inasen reilut, mutta se edellinen koko olisi ollut varmasti todella ahdas jos kavio yhtään kasvaa.
Minusta on niin kurjaa, kun osa teistä on päällystetty sellaisella isolle murskeella ja haluttaisiin maastossakin kävellä. Kuitenkin tarhassa ja kentällä Rippe pärjää hyvin ilman kenkiä vielä. Nämä varmasti ajavat asiansa kevyillä lenkeillä! 

Ontuvaa lenkkarimenoa, uutta kenkää ja irtojuoksutus ymmärretty

Meille kuuluu  vähän sitä sun tätä. Irronnutta kenkää ei saatukaan takaisin tiistaina, koska kengittäjä oli kuumeessa. Keskiviikkona sitten totesin, että Taavi arkoo jalkaa melko voimakkaasti, vaikka siinä on ollut lenkkari. Kentällä meno näytti tosi huonolle.

Taavi yllätti minut osaamalla juosta irtona. En ole siis koskaan saanut sitä juoksemaan vapaaehtoisesti kentällä irtona, en edes puoliksi vapaaehtoisesti ja sen saaminen jo pois ihmisen luota vaatisi järeämpää huitomista ja työntämistä. Ohjasajo on ilmeisesti ratkaissut viimein tämänkin ongelman ja Taavi ymmärtää raipan heilutuksesta vihjeen siirtyä juoksemaan. Ja keskiviikkona se siirtyi mukisematta raviin, vaikka jalka oli selkeästi kipeä. Aivan ihmeellistä!

Ahdistelin sitten keskiviikkona kengittäjää uudelleen ja hän olikin torstaina tulossa tännepäin, joten minun ei tarvinnut soitella vieraille kengittäjille. Huh!

Torstaina mulla sattuikin olemaan poikkeuksellisesti vapaapäivä, joten pääsin päivälläkin hakemaan Taavin kengitykseen. Odotellessa harjasin sen ja pestiin suu, Taavi seisoi toimituksen ajan vapaana pihalla. On se vaan niin mahtis kaveri. :) Minusta tuntuu, että se on alkanut viime aikoina toimia yhdessä sun toisessa asiassa paljon paremmin ja ollaan taas lähennytty paljon.

Saatiin kenkä takaisin ja lonksuva takakenkäkin kiristettiin. Päätin mennä heti kentälle kokeilemaan, että paraniko liikkuminen. En ollut uskoa silmiämi, kun taavi tepasteli hyvää ravia kenttää ympäri, eikä ontunut yhtään. Laukatkin nosti pyynnöstä. Vähän aikaa juoksuttelin siinä sitten, kun sujui niin hyvin ja sitten vein Taavin takaisin pihatolle.
Täyttelin vielä verkkoja valmiiksi iltaa varten, mutta yhden jätin vielä nypittäväksi, kun siinä oli vielä paljon syötävää. Ihanaa, kun viimeinkin on löytynyt keino, jossa heinää riittää koko päiväksi! 

 

 

 

Kutiavaa kuontaloa on mukava piehtaroinnilla helpottaa ja Taavi piehtaroikin kentällä oikein antaumuksella. Karva vaihtuu jo kovaa vauhtia ja näyttää tällähetkellä aika kauhtuneelle kaikkine vanhoine lommoineen. Odotan jo kovasti kesäkarvaista nahka-Taavia. :)

Huomenna päästään varmaan sitten jo ratsain puuhamaan. Tänään olisi ollut K:n äidin ratsastuspäivä pitkästä aikaa, mutta se piti perua, kun takeita ontuman loppumisesta kengityksen jälkeen ei ollut. Onneksi se kuitenkin loppui. Pitäisi muistaa seuraavaksi klinikalla mielenkiinnosta kuvauttaa kaviot. Nyt se unohtui kaikessa muussa hässäkässä.

Tärkeintä kuitenkin on, että Taavi liikkuu nyt niin mielellään ja on täynnä intoa. :)

Loppuun lyhyt video, kun Taavi tulee vauhdilla pihatosta (ja Väinö tietty myös), kun huutelin sitä. Kamera kuitenkin vähän ujostutti..

Uuteen talliin totuttelua

On vähän päivittelyt jääneet, kun aika on mennyt tutustuessa uuteen talliin ja sen lisäksi olen puuhannut tallilla paljon muutakin, kuten jahdannut karanneita vuohia jne. Sentakia Taavikin sai yhden vapaan.

Taavi on alkanut pikkuhiljaa kotiutumaan ja päivä päivältä näyttää paremmalta. Olen saanut paljon raportteja sen tekemisistä (kenen kanssa, mitä, kuinka kauan jne), nukkumisesta ja syömisestä ja sehän lämmittää hysteerisen hevosenomistajan mieltä. ;)

Torstaina Taavi oli makuulla muun lauman joukossa, mutta kameran kanssa kerkesin vasta, kun se oli jo noussut.

Sitten tullaan mammaa moikkaamaan

Taavi on uskaltanut nukkua pihatossa makuullaan ja jopa kaverin kanssa (itseasiassa aina, kun joku nukkuu pihatossa, siellä on Taavi ja sen lisäksi yksi vaihteleva kaveri. Tänään se leikki Timin kanssa, härkkivät toisiaan ja napsivat. Kavereita se on vaihdellut viime päivinä ja kokeillut, että kenen kanssa olisi mukavinta. Olen ollut joka päivä vähemmän kiinnostava, mikä on vain posiitivista.
Ruuassakin on mistä valita, kun hevosilla on kokoajan tarjolla kuivaa heinää ja laidunheinää, lisäksi yksi päivä avattiin tuorerehupaali (kun Taavi teki siihen reiän...). Taavi on kun taivaassa ja kiertää ruokapaikkoja vuorotellen, ruuan jälkeen sitten se päivälepo. 

Se hiukkasen kuihtui muuton jälkeen, ei kai oikein syönyt ja juonut kunnolla sekä stressasi (näkyy hyvin edellisen postauksen kävelykuvassa). Nyt se on taas pyöristynyt ja paisunut normaalisti. Ilmeisesti se Cushing tekee sen, että helposti alkaa tippua liha luiden päältä, mutta onneksi se toistaiseksi myös palautui.

 

Paali tulossa! Taavi syö vanhaa kuivaa heinää, vaikka uuttakin olisi tarjolla toisaalla...

Taavi ihmettelee, mitä tapahtuu..

Taavi sai maistiaisen tuoreheinästä, hyvää oli!

Torstaina käytiin jopa vähän kentällä töissäkin. Olisittepa nähneet Taavin ilmeen, kun se näki satulan. :) Mutta eipä luiminut, oli vaan vähän ihmeissään, että joutuuko tässä oikeasti töihinkin. Mentiin ilman lenkkareita, kun kentän pohja on niin pehmeä ja odotin silloin vielä postista säärystimiä.
Tehtiin ihan tosi perusjuttuja käynnissä, isoja ympyröitä ja pysähdyksiä sekä vähän ravia pitkillä sivuilla. Taavi tuntui ravissa vähän oudolle jotenkin ja tulin sitten alas. Vähän aikaa annoin sen juosta irtona, tosin sen vieressä pitää juosta kokoajan ja ohjailla sitä. Ei siinä ravissa mitään kummallista ollut, varmaan vaan pitkän tauon jälkeen tuntui, lisäksi Taavi jännitti kentän lankoja, luuli kai, että niissä kulkee sähkö.

Pitää varmaan alkaa nyt useammin tekemään maastakäsinjuttuja, tuntui tosi kivalle, kun Taavi totteli niin hyvin ja pysähtyi heti käskystä. Sitten se jäi katsomaan minua korvat hörössä, kuin kysyen, että "mitä sitten tehdään?". Voisi kerran viikossa pitää kentällä tällaisen maastakäsin-päivän, pitäen sisällään myös temppujen harjoittelua.
Lisäksi yhden kerran viikossa aletaan tehä kentällä vähän jumppaa ratsain ja ohjasajaen. Loput päivät sitten maastoillaan, ettei polvi kipeydy ja rasitu liikaa kentällä.

Pihatolla lepäämässä

Minun kaunis hopeaharja

Perjantai menikin sitten vuohijahdissa, enkä kerennyt Taavin kanssa tekemään yhtään mitään. Lauantaina käytiin maastossa, kun saatiin seuraakin. Käytiin vaan lyhyellä käyntilenkillä, Taavilla oli lenkkarit säärystimineen jalassa ja haavan päälle laitoin vielä toisesta blogista saamani idean mukaisesti teippiä. Hyvin meni!

Tänään käytiin sitten ihan kahdestaan maastossa ilman satulaa. Lyhyt lenkki tänäänkin, mutta mentiin ravia ja laukkaakin. Taavi oli tosi reipas ja liikkui älyttömän pirteästi ja hyvin. Lenkkarit tuntuu toimivan ihan hyvin ja Taavi ei aro millään pohjalla. Eikä ainakaan liikkumisesta päätellen mikään kohta hankaa.

Nivelaineiden kanssa olen ollut nyt vähän pulassa, kun Taaville ei edelleenkään meinaa puurot kelvata ja ilman puuroa ei tollasta määrää saa mihinkään luultavasti piilotettua. Melassisiirappia kun laittaa ruokaan, niin syö kaikki, mutta en haluaisi turhaan sokerin määrää lisätä ruokinnassa.
Olen nyt sekoittanut sille vajaan puoli litraa Greenlinea, kourallisen lusernia (joka ei esim. tänään kelvannut pelkällään, ennen on ollut suurinta herkkua), 2 mittaa glukosamiinia, 2 mittaa ruusunmarjaa ja 1 mitta MSM (koska tämä ei mene alas isommalla määrällä). Nyt olen pari kertaa tällä reseptillä saanut ruuan alas.
Mietin, että oliskohan esim. melassileikkeestä apua maistuvuuteen, pienessä määrässä (1-2dl) ei kuitenkaan ole valtaisasti sokeria tai muutakaan energiaa.

Toivottavasti laidunruohon loppuminen talvella toisi edes vähän helpotusta tähän nirsoiluun!
 
 

Lenkkarit ja uudet säärystimet

Paljasjalkaisen kavionjälki

Kaupunkihevonen ja lenkkarit testissä!

Taavilla olikin eilen vähän erilainen päivä, varsinkin puolentoista viikon kesäloman jälkeen. Se nimittäin pääsi Kausalan keskustaan kävelemään Ainon kanssa. Käytiin katsomassa työpaikalla Leenaa ja Ullaa, jotka jäivät sinne vielä ahertamaan, kun lähdin aamuvuorosta ja sitten ratsastettiin kylän läpi Ainon (ja Leenan) kotiin.

Samalla testiin pääsivät ne uudet lenkkaritkin! Niistä näköjään moni odottikin jo kokemuksia ja lyhyesti sanottuna; tosi hyvät! Onnistuin valkkaamaan jopa sopivan koon. Tosin etusista piti vähän ottaa varpaalta raspilla, kun kanta jäi vähän turhan ylös takaa, mutta onneksi on mistä ottaa ja lenkkarit eivät edes jää heti isoiksi.
Lenkkarit olivat helpot pukea jopa tällaisen maallikon, mulla ei ollut niihin niitä säärystimiä, kun ajateltiin ensin kokeilla ilman ja laittaa sitten tarvittaessa villasukka. Tarrat tuntuivat pitäviltä ja materiaali ei ollut kovinkaan uutudenjäykkääm joten pukeminen kävi helposti. 

Taavi suhtautui niihin alkuun vähän innokkaasti ja jouduin komentamaan sitä, kun se huitoi pukemisvaiheessa jalkojaan. Kävely oli alkuun vähän hidasta ja muutaman kerran alkumatkasta se kompuroikin, mutta loppumatkasta se paineli niillä kun vanha tekijä. Alkumatkasta oli myös vähän jäykkyyttä loman jälkeen ja säädin lenkkareita pois jalasta, kun ajattelin niiden hankaavan tai puristavan. Kyse ei kuitenkaan ollut lenkkareista, koska sama liike (Taavi nosti toisen etusen korkeammalla kun toisen ja laski sen eri asennossa maahan) näkyi myös ilman lenkkareita vaikkakin lievempänä, lenkkarit siis vähän korostivat liikkeitä. Ongelma hävisikin vertymisen jälkeen ja ravi oli puhdasta, Taavilla itseasiassa on aina epäsäännöllinen käynnin rytmi ja siitä oli myös lääkärin kanssa puhetta, mutta mihinkään huolestuttavaan se ei viittaa. Se vaan on sen tapa kävellä, varmaan jossain vaiheessa sellaiseksi muokkautunut johtuen varmaan vanhoista vaivoista.
Ilman lenkkareita Taavi hakeutui heti pientareelle, asfaltilla se meni suhteellisen hyvin, mutta siinäkin hakeutui välillä nurmikolle. Lenkkareiden kanssa se käveli ihan tyytyväisenä keskellä tietä.
Myöhemmin Ainon kodin edessä otettiin laukkaa ja raviakin vähän, siinä on aika isoa sepeliä, mutta se ei haitannut yhtään. Ilman lenkkareita Taavi olisi hädintuskin kävellyt siinä.

Lyhyt kävelynäyte lenkkarien kanssa:

Ja sitten ravia:

Ainon pihalla tarkistettiin jalat lenkkarien alla ja hyvälle vaikutti; ei ollut mitään hankaumia tmv. Taavi sai syödä ja juoda siellä takapihalla ennen takaisinlähtöä hyvän tovin. Takaisinpäin mentiinkin vähän eri kautta, kun tullessa.

Taavi käyttäytyi tosi hyvin, siitä saa olla niin ylpeä. Matkalla nähtiin alikulkutunneleita, kaivinkoneita ja juniakin, mikään ei saanut Taavia hätkähtämään. Välillä jos jännitti, se tuli mun viereen ja laittoi turvan ihan kyljen viereen, siitä se mulkoili, että miten minä asioihin reagoin. :) Se on kyllä todella suloinen ja hauska nähdä, miten se on alkanut selvästi luottaa minuun enemmän. 

Käytiin katsomassa, että mistä Taavin leipärahat oikein tulee.. Se olikin kyllä kiinnostunut, olisi mennyt sisäänkin! :D

Juna menee, Taavi vaan seisoo.

Onnistuihan Taavin pentele puremaan mua sormesta! Oma vika osittain, kun menin loppulenkistä hipelöimään sen nenää, niin se teki virhearvion ja nappasi sormet suuhun herkun toivossa. Taavilla on se paha tapa, että se ei päästä irti, joten muutaman kirosanan saattelemana jouduin läymäyttämään sitä naamalle, että sain sormen pois. Sen verran kovaa kerkesi purra, että iho meni rikki. Toisen sormen teloin sitten viilan kanssa, joten on sormet vähän hellänä. ;)

Sillä on muutenkin vähän käytöstavat hukassa ja se on metsittynyt lomanja laitumen aikana. Palautetaan sitten taas herraa ruotuun, kun päästään muuttamaan talvikotiin. Siellä on se kenttäkin, niin pääsee tekemään maastakäsin-juttuja. Ihanaa!

Puuro nivelaineineen ei kelvannut vieläkään, nyt jo otti suullisia, mutta pääosin sylki ne pitkin ruohikkoa, joten viskasin sitten loput menemään.

Yöllä oli aika kova ukonilma täällä, mutta Taavia se on tuskin haitannut. En yksinkertaisesta jaksanut sitä töiden jälkeen käydä moikkaamassa, kun meinasin nukahtaa rattiin. Huomenna sitten taas täytyy käydä moikkaamassa!

Lenkkariostoksilla ja Taavin talviasuminen järjestetty

Ruokalevolla, on ainakin ruoka maistunu.. :)

Tänään oli taas Taavin huoltopäivä, ettei se ihan unohda miten kesyhevoset käyttäytyy. ;) Se oli torkkumassa keskellä laidunta, eikä ollut kiinnostunut seurastani ollenkaan, jouduin hakemaan sen ja patistamaan mukaani. Kuuma päiväkin varmasti väsyttää, onneksi ilmojen pitäisi kohta viiletä.

Rasvailin kaulan haavan ja mahanalusen ötökänsyömän sekä laitoin korviin vähän myrkkyä. Yllättävän vähän on ötökät syöneet. Samalla tarkistin kaviot, ei yhtään lisälohkeamaa! Otin samalla niistä mitat, jotta saadaan lenkkarit. En raaski sillä ilman lenkkareita yhtään nyt ratsastaa ja uittopaikalle menevä tie on pitkälti soratietä. Huomenna on tulossa Aino taas ratsastamaan pitkästä aikaa, saa nähdä mitä keksitään. ;) Kovin rankasti ei nyt äkkiseltään voi mennä, kun Taavilla ei ole niitä kenkiä ja se on saanut vain lomailla puolitoista viikkoa!

"Ala vetää tai annan köniin"

Olin jo etukäteen tarkistanut Hevarilta varastossa olevat koot, jotten turhaan ajele 60km lenkkareita hakemaan. Kun meidän kokoa löytyi varastosta, niin kävin hakemassa kaksi paria Delta Hoof Bootseja, koot 1 ja 2. Ne pitäisi mittojen mukaan olla sopivat, toivottavasti..

 

Tallipaikka-asiakin on ratkennut viimein. Kahden viimeisen vaihtoehdon välillä kävin aika kovaa kamppailua pääni sisässä ja mietiskelin vaihtoehtoja eri kantilta.

Voiton vei kuitenkin paikka, jossa Taavi pääsee omaan pihattoon ja isossa laiduntarhassa on vapaasti tarjolla säilöheinää sekä yöksi lisänä Taavin tarpeen mukaan erittäin laadukasta kuivaa heinää pikkupaaleissa. Lisäksi on kolme muuta ruunaa seurana, tosin ne nukkuvat yönsä tallissa, toivottavasti Taavi sopeutuu tähän hyvin (tämä oli se asia, jota kaikkein eniten mietin tässä). Sille kuitenkin paras paikka on pihatossa, sen kylmänkestävyys on erittäin hyvä ja liikkuminen on nivelille hyväksi.
Samasta paikasta löytyy myös aidattu hyväpohjainen kenttä ja oivat maastot, jotka lähtevät suoraan tallin pihasta.

Toisessakaan paikassa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa ja oltaisiin varmasti viihdytty sielläkin, ellen olisi saanut tätä pihattotarjousta. Siellä tosin ei ollut kenttää eikä vapaata heinää. Tuo vapaa heinä oli pihaton ohella aika ratkaiseva asia päätöksenteossa.

Toistaiseksi Taavi kuitenkin pysyy laitumella ja siirtyy uuteen paikkaan, kun kelit sitä vaativat tai viimeistään tämän kuun lopussa. :)