Rippe on muuttanut

Muutto suoritettu! Päästiin onneksi muuttamaan jo vähän aiemmin alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. Huh, omistajan stressi helpotti samantien, kun vanhan tallin ovet suljettiin takana.

Miksi ihmeessä ruokayksikkö on pakattu kärryyn? Kysyy Rippe

Rippe siirtyi uuteen paikkaan ratsain. Matkaa kertyi himpun vajaa 10km, josta osa oli asfalttia. Matka meni paremmin, kun odotin ja aikaa meillä meni noin 1h15min. Taluttelin käyntipätkät ja muuten sitten ravailtiin ja laukkailtiin aina sopivissa pätkissä. Hyvin löyydettiin perille, vaikka olin katsellut reittiä vaan kartasta ja edellisenä iltana pilkkopimeässä käynyt autolla katsomassa yhden kääntymispaikan.

Rippe jaksoi tosi hyvin. Vauhtiakin alkoi lötymään, kun oltiin tarpeeksi kaukana lähtöpaikasta. Vähän se jossain vaiheessa kyseli, että eikö me käännytä koskaan.

Pihaan saavuttaessa Suskin hepat ottivat Ripen hirnumalla vastaan ja Rippe vastasi heti pitkällä hirnunnalla. Tuttujahan nämä hevoset ovat jo keskenään.

Eniten muutossa minua lohdutti ja innosti tieto siitä, että Rippeä odottaa metstarha katoksella. Ja siitä tarhasta Rippekin on ottanut ilon irti. Päiväheinille se kuulemma saapuu laukassa puunjuurakoiden yli hyppien. Haha.

Pohja on tällähetkellä aavistuksen mutainen, mutta kuitenkin napakka (ilmeisesti siellä on ollut hiekkaa jossain vaiheessa) ja siihen on tarkoitus ajella uutta hiekkaa jossan vaiheessa etuosaan. Mie pesen mielelläni vähän jalkoja jos ponilla on siellä noin hauskaa. 

Talli on todella ihana - aivan mahtava ilmanvaihto ja paljon tilaa olematta kuitenkaan liian iso. Sisällä ei ole ollenkaan kosteaa, mutta siellä ei tehokkaasta ilmanvaihdosta huolimatta vedä yhtään ja lämpötila on aina aavistuksen plussalla. Eli viluinen omistajakin pärjää tallissa sisällä ilman villasukkia saappaissa!

Ripellä on tällähetkellä 12 neliön luksuskarsina, mutta jossain vaiheessa suunnitteilla on pienentää karsinat 9 neliöön, jolloin samaan tilaan saa kaksi karsinaa lisää. 

Rippe on ollut vähän jännittynyt vielä, mutta muuten se on vaikuttanut kovin tyytyväiseltä. Olkien puputtaminen on vähentynyt huomattavasti. On varmaan niin paljon muuta tekemistä.
Samalla ruokinnassa on siirrytty kokonaan Amequn Metasenseen.

Kuvat ovat tosi huonolaatuisia, koska olen käynyt tallilla vaan illasta. Saatte nyt tyytyä niihin. Samalla tallilla on joulukuun alusta yksi paikka tarjolla myös jollekin muulle onnekkaalle! Taatusti yksilöllinen ja hyvä hoito.

Me muutetaan

Meille tulikin sitten eteen muutto uuteen talliin. Hoitosopimus on tallin puolesta irtisanottu. Sinällään harmi, kun syksy pitäisi pitää mahdollisimman stressittömänä Ripellä ja olin tätä jo etukäteen varmistellut. Kerettiin asua nykyisellä tallilla melkein kolme vuotta ja olin kaavailut, että se on Ripen viimeinen asuinpaikka.

Onneksi sain tallipaikan sovittua tutun ihmisen tallilta. Hän pyöritti nykyisen asuinpaikan tallia viimetalven, joten hoidostakin on jo etukäteen käsitys. Enkä ole eläissäni saanut hevoselle yhtä hyvää ja välittävää hoitoa, siitäkin huolimatta että Rippe sairasi ja vaati erikoishoitoa.
Rippe saa myös virikkeellisemmän ympäristön ja vielä paremmat maastot. Kaverit ja hoitaja ovat tuttuja. Sinällään muutto ei siis harmita. Muutamme lokakuun puolivälissä, aiemmin se ei ikävä kyllä ole mahdollista. Uuteen kotiin on alle 10km matkaa, joten todennäköisesti suoritan muuton ratsain.

Toistaiseksi syksy on mennyt tosi hyvin seasonal risesta huolimatta. Olen nostanut varmuudeksi Ripen lääkityksen 1,5 tablettiin ja se saa syödä sitä annosta muuttoon asti.
PPID-hevosilla on tässä syksyllä havaittavissa korkeampia ACTH-arvoja, jotka siis pahentavat cushingin oireita ja voivat esimerkiksi laukaista kaviokuumeen. Siksi ollaan vähän varpaillaan ja vältetään kaikkea mahdollista stressiä.
Seasonal rise on nyt juuri nousussa; se alkaa nousta elokuussa ja nousu jatkuu koko syyskuun. Lokakuussa arvon pitäisi taas alkaa laskea ja marraskuun loppuun mennessa tila normalisoituu.

Uusia olkiakin on taas saatu, joka rauhoittaa omistajan mieltä. Tosin nämä ovat hätävaraolkia. Oma viljelijämme paalasi vasta tämän viikon loppupuolella, enkä turhaan hae niitä enää tänne tallille ollenkaan.  Hain toiselta viljelijältä alkuviikosta kymmenen paalia, jotka riittänevät hyvin muuttoon asti.

Kesän aikana tuli selväksi, että Ripen kaula ei kestä verkoista ruuan nyhtämistä kipeytymättä, joten verkot poistettiin. Oljet saavat kuitenkin vapaana laatikossa melkoista kyytiä (lentäen sitten hiekan sekaan), joten ostin Hevarilta heinälaukun. Kätevä kiinnittää laatikon reunaan, eikä pitäisi ison silmäkoon takia kaulaakaan rasittaa. Laukkuun mahtuu juurikin se kaksi kiloa olkea.

Kengittäjäkin ilmoitti, että nyt on siihen vasempaan kavioon saatu taas normaali holvikkuus takaisin. Todella hyvää ja kärsivällistä työtä on kengittäjä niiden kanssa tehnytkin, että siitä kamalasta kavion irvkuvasta on saatu taas edes lähelle normaali kavio. Tämä vertailukuva on edellisestä kengityksestä, mutta suunnilleen samalle se nytkin näyttää. Ensimmäinen kuva on ensimmäisestä kengityksestä puukenkien jälkeen.
Pidin pitkään etusissa putseja. Toki siksi, ettei kenkä irtoa, mutta myös ulkonäön takia. Heh.

Muutto suoritettu

 
Pienet stressihiet itse kullekin saatiin pintaan tänään, kun aamusta pakattiin kiireellä tavarat ja muutettiin etuajassa. Ei siitä sen enempää, mutta Rippe on nyt siirtynyt uuteen talliin. Silmät pyöreinä se katseli ja huuteli laskeuduttuaan traikusta. Ja talliin se piti houkutella leivällä, hahahah. En ymmärrä, miten se pelkäsi sisääntulemista niin paljon. Iltapäivällä se pääsi vielä ulos, kunhan tarhaan oli viritetty sähköt. Se oli kuulemma viettänyt aikansa syöden heiniään, vaikka muut hevoset rallasivat kovastikin.

Pieni kaaos on nyt tavaroiden kanssa, niitä on jokapaikassa ja mun auto pursuaa, mutta tärkeintä, että hepalla kaikki hyvin.

Suurien päätösten ja muutosten aika

Olen tehnyt ison päätöksen viimein valmiiksi. Pelottaa, vähän ahdistaa. Toisaalta olen loputtoman helpottunut ja innoissani. Me muutamme uudelle tallille täyshoitoon.

En ole voinut kirjoittaa asiasta blogiini aiemmin, vaikka olisin halunnutkin. Blogiani lukee melko paljon minulle oikeasta elämästä tuttuja henkilöitä joille en halua tällaisen tulevan yllätyksenä. Siksipä kirjoitan asiasta vasta nyt, kun tallipaikka on irtisanottu ja asiat käsitelty loppuun. Vuodenvaihteessa meidän elämässä alkaa uusi jännä aikakausi. Toivon, että se tuo meille vain hyvää ja kaikki menee hyvin. Ja, että olen tehnyt kaikkien kannalta oikean ratkaisun. 

Olin jo pidempään hiukan miettinyt vaihtoehtoa siirtää Rippe täysihoitoon. Näin saisin itselleni mahdollisuuden välillä hengähtää. Taavin kohdalla poltin lopulta itseni loppuun henkisesti, enkä halua suistua siihen suohon enää uudelleen. Siihen suohon, jossa kaikki muu jää hevosen hyvinvoinnin jalkoihin. Alan tunnistaa itsestäni taas niitä piirteitä.

Oli myös monia vähän pienempiä syitä tallipaikkamietinnälle, mutten niistä avaudu blogissa. Mikään niistä ei yksinään ollut niin suuri tekijä, kun oma jaksaminen ja aika.

Jarruna mietinnälle on ollut yksinkertaisesti pelko. Suurimpana pelko siitä, että Rippe sairastuu jos hellitän otettani ja lievennän valvontaani. Viimekertainen visiitti muualla ei tietenkään pienentänyt pelkoani.
Olen tykännyt siitä, että saan tehdä itse. Olen jokaikinen päivä ollut tietoinen siitä, paljonko heinää poni on saanut, millainen lanta on ollut, kuinka paljon poni on pissinyt, paljonko se on juonut, onko se syönyt normaalisti jne. Vastapainona tälle on juurikin se uupuminen ja ylistressaaminen. Ja ylianalysointi.
 
Kaiken uhallakin aion kokeilla. En ruoki pelkoani enää lisää. Luotan siihen, että minulle ilmoitetaan jos jotain epätavallista on ollut ja että säännöllisellä liikunnalla sekä säännöstellyllä heinällä Rippe voi pysyä terveenä muuallakin. Onhan se pysynyt ennen minuakin!

Ongelma tallipaikan valinnassa on ollut myös se, etten ole löytänyt kriteereihini sopivaa tallia. Tallipaikassa minulle on tärkeää:

1. Riittävä korsirehun syöttö (tätä tuskin tarvitsee erikseen perustella)
2. Kokopäivätarhaus, mieluiten kaverin kanssa (Ripen tapauksessa myös yksin käy, pitää kuitenkin saada koskettaa aidan yli)
3. Hyvät maastot (se on sitä, mitä tulee pääasiassa tehtyä)
4. Kenttä (koska joskus on kiva kuitenkin vähän jumpata)
5. Hiekkapohjaiset tarhat (nyt, kun olen päässyt sen makuun.. Ja koska sädemätä ja sateiset talvet)
6. Kesälläkin mahdollisuus täyshoitoon ilman laidunnusta (Rippe ei voi mennä laitumelle)

Yksi tällainen paikka on, mutta sinne on meiltä jonkinverran matkaa. Pitkään jahkailin, josko olisin mennyt katsomaan, mutta en sitten koskaan päässyt niin pitkälle. Ajattelin järjellä sitä matkaa, ajansäästö-kortti menisi siinä samantien.. Ja jos ongelmia olisi tullut, niin pitkä matka ei houkuta jokapäiväiseen ajeluun töiden päälle. Kuivikevalinta oli myös tällä tallilla Rippeä ajatellen vähän huono, koska Rippe syö olkea.

Sitten K keksi ehdottaa yhtä lähellä olevaa tallia, josta olen aikanaan kysellyt Elmolle paikkaa. Minä kysäisin ja olihan siellä yksi paikka vapaana. Tänne talliin on meiltä sama matka, kun nykyisellekin, mutta se on työmatkani varrella. 
Pitkään minä tätäkin pohdin sillä oletin siellä olevan mutatarhat, mutta paikanpäällä käynti muutti ajatukseni. Tallille on viimevuosien aikana rakennettu hiekkapohjaiset tarhat! Siinä vaiheessa tiesin, että tämä päätös on taputeltu. 

Ripellä on tällä tallilla mahdollisuus saada tarhaan kaveri. Itseasiassa tallilla on yksi erittäin nössö suomenhevonen, joka voisi ollakin Ripelle sopivaa seuraa. Taitavat olla papparaiset samaa ikäluokkaakin.
Maastot ovat hyvät ja kenttäkin löytyy. Tallilla on pienehköä tuntitoimintaa, mutta ei se juuri yksityishevosten elämää mitenkään häiritse.

Tietenkin plussaa sisävessasta, lämpimästä vedestä, vesiboksista jne. Oman harrastuksen mielekkyys pääsee ihan uusiin lukemiin, mikä varmasti nostaa motivaatiota.

Omaan päätöseen vaikutti myös melko paljon se, että kesä tulee olemaan itselleni helpompi. Viime kesänä hoidin Ripen kesän yli itse, koska muut hevoset menivät laitumeen. Nyt se on täysihoidossa ympäri vuoden, joka vapauttaa minut tekemään vapaasti lomamatkoja tmv. jos haluan.

Oma kengittäjämmekin lupautui tulemaan kengittämään Rippeä myös uudelle tallille. Se poisti viimeisenkin stressinaiheen mielestäni, sillä tämä kengittäjä on tehnyt nyt muutaman kerran aikana suorastaan ihmeitä Ripen kavioille. Hän myös tulee sovittuna aikana (joka on sovittu jo edellisellä kerralla valmiiksi) ja käsittelee hevosia hyvin.

Sen lisäksi kyseessä on talli, josta kaikki on lähtenyt. Täällä olen pyörinyt pikkutyttönä poneja ajamassa ja tänne myös Rippe myöhemmin Virosta saapui. 

Tuntuu hassulta ajatella, että me palaamme aivan kirjaimellisesti lähtöruutuun. 

kotiinpaluu!

Onni on tutut korvat tutussa karsinassa.  Rippe palasi eilen kotitalliin ja on viihtynyt mainiosti.  Pääsen taas pusuttelemaan sitä niin usein, kun suinkin haluan. Mitä luksusta, sitä osaa arvostaa. Olen pitänyt sillä nyt loimea karsinassa,  koska yläluukku on auki kokoajan. En halua sen jumiutuvan enempää.  Noora saa taas tulla käsittelemään Ripen, kunhan päästään kuntouttamaan.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin,  pulssit ovat kadonneet kokonaan. Pientä turvotusta ja lämpöä on jaloissa,  mutta luulen sen johtuvan enemmänkin sisällä seisomisesta.. Koetetaan varmaan viikonloppuna jättää kipulääke pois ja katsoa,  miltä tilanne näyttää.  Toisaalta tekisi mieli syöttää sitä klinikalle asti.. Mutta sanoivat puhelimessa, että sitä voisi vähentää ja jättää kokonaan pois jos poni on oireeton. Onhan se kuitenkin mahalle ja sisäelimille aika rankkaa tavaraa pidemmän päälle.

Toivon, että klinikalta saadaan hyviä uutisia ja poni pääsisi ulkoilemaan normaalisti.  Se olisi sen päälle hyväksi.  Kävin tänään hakemassa MSMää  lisäksi ruokintaan. Rippe syö nyt pienen lese-yrttipuuron,  jotta lääkkeen saa alas. Lisäksi se saa kivennäistä, c-vitamiinia, kurkumaa, inkivääriä ja suolaa sekä maitohappobakteeria. Siis ihan samaan tapaan, kun ennen sairastumista. Ainoastaan valkuaislisä on ollut tauolla toistaiseksi. Lisäksi olen heittänyt sille päivittäin kourallisen kuivattua siankärsämöä

Tallille saapui tänään uutta heinää. Siitä vien maanantaina näytteen labraan. Nyt ei voi ottaa sokerien kanssa enää yhtään riskiä.  Nykyinen heinä sopii Ripelle tässä tilanteessa hyvin. Se on esikuivattua,  jossa matala energia ja kohtalaisen vähän sokeria. Paalit vaan loppuvat pian, joten nyt sormet ja varpaat ristiin,  että uuden heinän sokerit ovat tarpeeksi alhaiset.  Muuten pitää miettiä uusi suunnitelma.  

Sijaisheppa Rippe

Ei löydy sanoja. Rippe siirrettiin illalla lyhyellä varoitusajalla ystäväni talliin. Hänen toinen hevosensa jouduttiin tänään lopettamaan ja toinen jäi yksin. Lupasin Ripen lainaan niin pitkäksi aikaa, kun tarvetta on.

Ystäväni oli saanut hevoset kotiin sunnuntaina, neljän vuoden odotuksen jälkeen. Ja sitten kävi näin.

Maamerkki 1994-2015

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

"Kunpa pelotta pitäisit kiinni siitä mikä sinulle on totta, uskoisit siihen minkä itse olet kuullut ja kokenut, silloinkin kun muut muuta väittävät."

Mietin aika  pitkään, että julkaisenko näitä kuvia ollenkaan, mutta päädyin kuitenkin näyttämään muutoksen Taavin kunnossa vuodessa. Viime vuonna joulukadun avajaisten aikaan Taavi oireili hyvin rajusti ja voimakkaasti erilaisia kipuja ja se oli selkeästi erittäin kuihtunut. Sillä oli aika varattu klinikalle tähystykseen. Siltä löytyi vatahaavaa, vähän hiekkaa ja sillä epäiltiin Cushingin tautia.

Kaikkihan on muuttunut tuon viime vuoden jälkeen, ruokinta, tallipaikka ja pito-olosuhteet sekä ratsastukselliset asiat. Ja tällähetkellä ainakin näyttää, ettei kaikki ole ollut ihan turhaa. Enkä ole ollut ihan väärässä turvautuessani omaan tietooni ja uskonut omiin näkemykseen, vaikka minulle toisin koitettiinkin väittää.
Vasta kesän aikana kunto alkoi pikkuhiljaa muuttua selkeästi paremmaksi ja kunnolla toipuminen lähti käyntiin vasta muuton jälkeen. Pelkäsin syksyllä kovasti, että oireet alkavat uudelleen ja sama painajainen alkaa alusta. Että vika tosiaan on hevosessa, eikä olosuhteissa. Tänä vuonna mitään oireita ei kuitenkaan ole tullut, Taavi on kasvattanut erittäin kauniin ja tuuhean talvikarvan, se on pyöreä ja iloinen, sillä ei ole vatsaongelmia, eikä se ole kaivannut esimerkiksi viime vuoden kaltaista lisäjuottoa.
Ruokamäärä on pudotettu litrasta Greenline ja kahdesta litrasta Krafftin haketta kahteen kouralliseen Greenline lisukkeineen.

Harmi, että kuvista ei pääse kokeilemaan, ensimmäisissä kuvissa kylkluut ovat heti tuossa ihon alla, ne pystyi käsin laskemaan ja talvikarva antaa vähän jopa anteeksi.

Olkoonkin, että se on vähän liiankin pyöreä nyt, mutta mielummin näin.

Kuvat saa isommiksi klikkaamalla!

Oikea mammanpoika!

Taavi tutustumassa kenttään maanataina

Kaksi päivää on mennyt meillä paikkoihin tutustuessa ja Taavi on ollut vielä vähän eksyksissä, joten olen vaan pitänyt sille seuraa käydessäni. Tänään tehtin jo vähän maastakäsittlyjuttuja, väistämistä yms. ja harjoiteltiin temppuja.

Maanantaina ajellessani tallille johtavaa tietä, Taavi oli jo hyvää vauhtia kävelemässä laitumelta portille, risteyksestä asti näin, kun se jo tuijotti autoa tiukasti. Tallinomistaja sanoi, että se oli lähtenyt kävelemään jo ennen, kun auto oli edes näkyvissä ja sille oli tullut kiire.
Siellä se sitten jo portilla odotti, kun tulin pihalle ja jäin suustani kiinni. Se seisoi ja odotti, hirnahtikin jo kärsimättömästi. Siivosin karsinan Taavin yöpymisen jäljiltä ja kun tulin pihalle kysyäkseni syömättömistä heinistä; Taavi kuuli ääneni ja hirnahti kimeästi. :)
Menin hakemaan sitä sitten (vihdoin ja viimein) ja se höristeli minulle koko matkan, kun kyselin miten sen päivä uudessa kodissa on mennyt. On tainnut olla vähän mammaa ikävä. ;)

Käpsyteltiin pihalla ja jutellessani tallinomistajien kanssa, Taavi seisoi vieressä tyytyväisenä ja nypläsi niskaani. Vein sen hetkeksi kentälle tutustumaan ja samalla hain harjapakin. Jätin kuitenkin hyvän mutakerroksen päälle, kun ei kerran tarkoitus ollut kuitenkaan ratsastaa. Oli se kesähaavakin saanut päälleen savea ja eipä ollut ötökän ötökkää! Luonnollinen suoja, paras suoja. 

Jalkaan laitoin pihkaa ja se tuntui olevan jo ihan ok, Taavi ei aristele sitä enää yhtään.

Seurustelin Taavin kanssa pihalla varmaan pari tuntia ja sitten vein sen takaisin laitumeen. Sillä on ollut vähän alkukankeutta muiden kanssa ja jos joku koettaa lähestyä, Taavi juoksee karkuun. Toisaalta hyvä niin päin, ettei ole heti riitaa haastamassa. 

Tänään tiistaina se oli jo ollut päivällä muiden kanssa samalla lohkolla syömässä ja ihan laumassa mukanakin. Muuten se on viettänyt aikaa lähinnä aidan toisella puolella eri lohkolla, kokoajan kuitenkin samassa kohdassa muun lauman kanssa.
llalla se myös alkuun jäi muista kauemmas, mutta uskaltautui sitten muiden kanssa samalle lohkolle askel kerrallaan ja oli lopuksi ihan muutaman metrin päässä muista. :) Se käyttää soluttautumistaktiikkaa. Hyvä siitä tulee, kunhan saa rauhassa tutustua muihin omalla tahdillaan!

Kamu-lämminverisen kanssa ne tänään hivuttautuivat syömisen varjolla lähemmäs ja aina välillä tuijottivat toisiaan, mutta ei sitten kumpikaan tohtinut haisteluetäisyydelle. Aiemmin Kamu kyllä yritti lähestyä Taavia reippaasti korvat hörössä, mutta Taavi lähti karkuun. Kamukin on kuulemma aika arka ja ujo laumassa ja on tullut näistä kolmesta viimeisimpänä laumaan, toivottavasti Taavi saisi siitä kaverin.

Tänään se ei enää sentään tullut autonäänestä vastaan eikä rynnännyt portille heti odottamaan. Kuitenkin, kun portilla hetken aikaa juttelin tallinomistajan ja yhden muun tallilaisen kanssa, niin Taavi tuli reippaalla käynnillä portille ja hörisi heti mulle tervehdyksen. Otin sen sitten sisään harjattavaksi ja se nautti taas seurasta. 
Pihalla tehtiin vähän väistämisharjoituksia ja harjoiteltiin sitä uusinta temppua vähän eteenpäin, nyt olisi tarkoitus saada Taavi huitaisemaan ylös nostetulla etujalalla. Onnistui jo muutaman kerran.

Muuten taas vain hengailtiin pitkin pihaa, käytiin katsomassa kanoja ja tutustuttiin vuoheen. Sitten Taavi löysi säilöpaalin ja puri siihen reiän! :D Haju oli ilmeisesti ihan vastustamaton, kun en meinannut saada sitä pois paalin luota. Teippiä vaan reiän päälle ja paali menee sitten kohta syöttöön. Saa nähdä kuinka Taavi sitä alkuun ahmii, ainakin näyttää kelpaavan. 

Maanantain iltalenkki, kohta pitää ruveta töihin, että saadaan lihakset taas töihin..

Muutto suoritettu!

Taavin muutto on nyt suoritettu! Oli siinä tekemistäkin, kun ensin piti hakea tavarat väliaikavarastosta ja samalla kävin laatikon läpi, järjestelin loimet ja satulahuovat. Onnistuin jopa pistämään vähän tavaraa myyntiin, jotta laatikko mahtuisi kiinnikin. Sydän itkee verta, kun joudun luopumaan yhdestä sävy-sävyyn huovasta ja pinteleistä! Meillä ne on toki niin ahkerassa käytössäkin, nämäkin olleet käytössä tasan nolla kertaa.. :) 

 

 

Myyntiin menossa..

 

 

Vietiin tavarat edeltä tallille ja sitten lähdettiin hakemaan Taapu laitumelta. Mielellään se tuli mukaan ja meni koppiinkin, kun ensin pari minuuttia mietti asiaa. Sen jälkeen se riemu sitten repesikin, kun Muumi alkoi laukata laitumella ja huutaa sydäntäsärkevästi. Taavi vastasi sille ja alkoi tömistellä kopissa siihen malliin, että katsottiin parhaaksi häipyä aika nopeasti. Kyllähän se Taavi sitten rauhoittui, kun matka alkoi.

Harmitti oikein, kun Muumi ja Taavi ovat tulleet niin hyvin juttuun keskenään. Yllätin ne jopa yksi päivä rapsuttelemassa toisiaan, en ole koskaan aiemmin nähnyt Taavin rapsuttelevan kenenkään kanssa. Mutta eipä ystävykset olisi kuitenkaan voineet enää kovin kauaa olla samassa porukassa. Toivottavasti Taavi löytää uudesta laumasta myös jonkun mukavan heppakaverin. 

 

 

Perillä Taavi oli jo ihan rauhallinen ja oli tosi utelias, että mihin ollaan saavuttu. :) Purettiin haude jalasta ja haava olikin mennyt kokonaan umpeen, jalka oli kuivahko eikä aristanut enää. Myöhemmin näki myös, ettei Taavi enää ontunut jalkaa ollenkaan! Vietiin Taavi vielä illalla tutustumaan muihin, jotta se pääsee aamulla heti muiden kanssa.

Muilla hevosilla kesti hetken aikaa tajuta, että Taavi oli tullut niiden laitumeen (useampi lohko yhdistetty) ja voi sitä vauhdin määrää! Kohtaaminen oli riemukas ja jännitystä pullollaan, mutta tilanne sujui tosi hyvin. muutama potku jaettiin puolin jos toisinkin. Taavi lähinnä ravaili komeaa ravia edellä ja muut tulivat perässä yrittäen päästä haistelemaan. Taavia uudet kaverit vähän jännittivät ja se hakikin yllätyksekseni turvaa minusta kovasti. Lopulta oli mentävä kokonaan aidan toiselle puolelle. Kovasti vanha kolmikko piti yhtä, eivätkä ihan ottaneet Taavia mukaan omaan laumaansa heti. Taavi oli onneksi tosi alistuva ja väistelevä, niin säästyttiin suuremmilta yhteenotoilta kokonaan. Eiköhän tilanne siitä tasaannu, kun on tilaa ja ruokaa ympärillä.

Näköjään laatu huononi huomattavasti latauksessa, harmi..

 

Taavi oli käymässä piehtaroimaan (voiko muuten hevonen näyttää yhtään enempää porsaalta?)

Taavi pikkuisen suuttu, kun piehtarointi keskeytettiin, ponkas aikamoisella vauhdilla ylös ja antoi kunnon ilmapotkun! :D

Taavi katselee, kun muut sai hepulin.. :)

Hetken aikaa siinä seurailtiin menoa ja Taavi tuli portille katselemaan, joten otettiin se sitten pois laitumelta. Sen oli tarkoitus nukkua eka yö tallissa, niin saa kunnolla levähtää. Vähän sitä jännitti tallissakin ja se oli kovasti perääni. Se sai kokonaisen kuivaheinäpaalin karsinaan yöksi, lisäksi vähän leipää ja vuorisuolaa. Kaikki kelpasi tosi hyvin. Taavi sai nukkua Maunon karsinassa, joka on siis varsomiskarsina, niin oli tilaa vaikka mitenpäin. :D

Aamulla se oli kuulemma mennyt rauhassa pihalle ja kaverit olivat ottaneet sen heti laumaan. Ihanaa. :) Kohta lähdenkin katsomaan, miten eka päivä uudessa kodissa on sujunut. Toivottavasti hyvin.

Loppuun vielä pieni video kohtaamisesta:

Sukkajalka ja muuttopäätös

Iltapäivästä ajelin Taavia katsomaan, mukanani kylmäyssuoja, K:n armollisesti Taaville luovuttamat sukat, puhdasta vettä, teippiä ja muovipusseja. Ajatuksena siis askarrella jonkinlainen haude haavan päälle.

Taavi tuli osan matkaa minua vastaankin, eipä ole aikoihin tullut! Toin sen taas auton peräkoukkuun kiinni ja laitoin sille sadeloimen, kun tietenkin juuri sopivasti alkoi satamaan. Jalasta oli nesteet aika hyvin jo lähteneet eikä alue ollut enää niin arkakaan. Päätin kuitenkin viritellä siihen hauteen, kun taas on luvattu sadetta ja sitämyöten myös kuraa. Ensiksi kuitenkin laitoin jalan kylmäykseen.

Kuivasin jalan pyyhkeellä ja puhdistin sen Betadinella. Sääreen laitoin linimenttia. Sitten laitoin haavaan oikein reilusti pihkavoidetta niinkuin eilenkin ja päälle steriilejä haavataitoksia, sitten teipillä kevyesti kiinni, ähersin sukan kavion päälle ja teippasin sen jalkaan kiinni. Vielä muovipussista palanen vuohisen ja ruununrajan ympärille ja vola, paketti valmis! Taavi oli kärsivällinen potilas ja lähinnä nuokkui tyytyväisenä.
Alunperin ajattelin vetää koko säären muoviin, mutta linimentin laiton jälkeen en viitsinyt. Se voi tuntua aika ikävältä. 

Sukkajalka

Siinä se on :D

Muumi taas vähän innostui loimesta.. :)

Jätin sille ensin loimen päälle, kun sade vaan yltyi, mutta hetken päästä päätin kuitenkin ottaa sen pois. Sade alkoi jo hellittää ja Muumi alkoi samantien nyppiä loimea. Lämpötilakin on kuitenkin 15 astetta ja sateen pitäisi kokonaan tauota kahdeksaan mennessä.

Samalla tein tämän päivän aikana päätöksen, että me muutetaan huomenna. Helpompi hoitaa ja tarkkailla jalkaa, kun on mahdollisuus päästä talliin hoitamaan ja kentälle juoksuttamaan. Lisäksi ei tarvitse menettää yöuniaan, kun Taavi pääsee katon alle suojaan pahimpia sateita (joita nyt sitten näyttää riittävän).
Taavi ei olisi tänään enää ihan niin mielellään jäänyt laitumeen ja piti pitkään päätä sylissäni. Se on selvästi myös aika väsynyt, kun ei ole varmaan päässyt mihinkään kuivaan makaamaan moneen päivään. En usko, että se pahastuisi kuivasta makuupaikasta.

Toivon todella, että tämä tuleva paikka olisi meille pitkäikäinen, eikä Taavin tarvitsisi enää muuttaa muualle pitkiin aikoihin. Jos olisin löytänyt paikan heinäkuun lopussa, olisin toki vienyt Taavin sinne suoraan ja oltaisiin säästytty kaikki yhdeltä välietapilta. Tosin minusta oli mukava nähdä, miten Taavikin on muuttunut ja pystyy hyvin jo sopeutumaan uuteen laumaan ja uusiin hevoskavereihin. Silti muutto aina jännittää ja stressaa!

Ainiin ja siinä Tavia pusutellessa huomasin, että se on saanut osumaa myös silmäluomeen, vaihteeksi.. Se näyttää tältä:

Lenkkariostoksilla ja Taavin talviasuminen järjestetty

Ruokalevolla, on ainakin ruoka maistunu.. :)

Tänään oli taas Taavin huoltopäivä, ettei se ihan unohda miten kesyhevoset käyttäytyy. ;) Se oli torkkumassa keskellä laidunta, eikä ollut kiinnostunut seurastani ollenkaan, jouduin hakemaan sen ja patistamaan mukaani. Kuuma päiväkin varmasti väsyttää, onneksi ilmojen pitäisi kohta viiletä.

Rasvailin kaulan haavan ja mahanalusen ötökänsyömän sekä laitoin korviin vähän myrkkyä. Yllättävän vähän on ötökät syöneet. Samalla tarkistin kaviot, ei yhtään lisälohkeamaa! Otin samalla niistä mitat, jotta saadaan lenkkarit. En raaski sillä ilman lenkkareita yhtään nyt ratsastaa ja uittopaikalle menevä tie on pitkälti soratietä. Huomenna on tulossa Aino taas ratsastamaan pitkästä aikaa, saa nähdä mitä keksitään. ;) Kovin rankasti ei nyt äkkiseltään voi mennä, kun Taavilla ei ole niitä kenkiä ja se on saanut vain lomailla puolitoista viikkoa!

"Ala vetää tai annan köniin"

Olin jo etukäteen tarkistanut Hevarilta varastossa olevat koot, jotten turhaan ajele 60km lenkkareita hakemaan. Kun meidän kokoa löytyi varastosta, niin kävin hakemassa kaksi paria Delta Hoof Bootseja, koot 1 ja 2. Ne pitäisi mittojen mukaan olla sopivat, toivottavasti..

 

Tallipaikka-asiakin on ratkennut viimein. Kahden viimeisen vaihtoehdon välillä kävin aika kovaa kamppailua pääni sisässä ja mietiskelin vaihtoehtoja eri kantilta.

Voiton vei kuitenkin paikka, jossa Taavi pääsee omaan pihattoon ja isossa laiduntarhassa on vapaasti tarjolla säilöheinää sekä yöksi lisänä Taavin tarpeen mukaan erittäin laadukasta kuivaa heinää pikkupaaleissa. Lisäksi on kolme muuta ruunaa seurana, tosin ne nukkuvat yönsä tallissa, toivottavasti Taavi sopeutuu tähän hyvin (tämä oli se asia, jota kaikkein eniten mietin tässä). Sille kuitenkin paras paikka on pihatossa, sen kylmänkestävyys on erittäin hyvä ja liikkuminen on nivelille hyväksi.
Samasta paikasta löytyy myös aidattu hyväpohjainen kenttä ja oivat maastot, jotka lähtevät suoraan tallin pihasta.

Toisessakaan paikassa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa ja oltaisiin varmasti viihdytty sielläkin, ellen olisi saanut tätä pihattotarjousta. Siellä tosin ei ollut kenttää eikä vapaata heinää. Tuo vapaa heinä oli pihaton ohella aika ratkaiseva asia päätöksenteossa.

Toistaiseksi Taavi kuitenkin pysyy laitumella ja siirtyy uuteen paikkaan, kun kelit sitä vaativat tai viimeistään tämän kuun lopussa. :)

Paljon asiaa ja muutoksia, klinikkakäynti yms.

Sunnuntaina K ratsasti Taavin illalla heinäpellolla, eivät menneet kauaa, mutta ottivat aika reilusti laukkaa ja ravia. Kuvat saavat puhua puolestaan:

Sunnuntaina tuli myös päätös tehtyä Taavin talviasumisen suhteen; me muutetaan. Toivottavasti alustavasti puhuttu paikka ottaa meidät, mutta muutaman muunkin asian takia päädyttiin muuttamaan hevonen hyvin nopeasti muualle. Sainkin Taaville tutun laitumelta paikan kahden orivarsan seuraksi. Pikkaisen jo laitoin tavaroita kasaan iltasella ja katsottiin aamuksi kaikki valmiiksi. 
Ainahan se on haikeaa muuttaa, mutta joskus on ajateltava itseään ja myös hevosen terveyttä. En halua missään nimessä samanlaista mahahelvettiä, kun viime talvi oli. Lisäksi talliin yhtäkkiä (heinäepisodin jälkeen) eilen ilmestyneet aukioloajat eivät ole meille sopivat. Olen alunperin valinnut paikan osittain siksi, että siellä ei ollut aukioloaikoja ja asiasta on monta kertaa ollut jälkikäteenkin puhetta ja aina asia on ollut ok.
Lisäksi jos asioissa ollaan niin mustavalkoisia ja niistä keskusteleminen on hankalaa, koska yksi ihminen on aina oikeassa, niin katsoin paremmaksi lähteä muualle. 

Klinikan pihalla vuoroa odottelemassa

Tänään sitten aamulla pakattiin Taavi autoon, lastaus sujui hyvin. Matkakin meni mukavasti ja oltiin perillä juuri ajoissa. Klinikalla oltiin kuitenkin vähän myöhässä aikataulusta, joten syöteltiin Taavia pihalla.

Kerroin heti ensimmäiseksi siitä, että meillä on aivan kaamean vanhat kengät alla, koska en vaan yksinkertaisesti saa sitä kengittäjää paikalle. Sitten käytiin läpi Taavin vointia ja kerroin sen olleen tosi hyvä, piristyneen ja voineen siis kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Mahakaan ei ole juuri vaivannut.

Lääkäri halusi nähdä Taavin vielä liikkeessä ympyrällä, suoralla ja taivutti takapolvet. Ympyrällä liike ei kuulemma ole ihan priimaa, muttei varsinaisesti onnukaan ("ympyrällä raahaa otj sisäjalkana"), lisäksi pitkä kavio, asfaltti, kalteva pinta yms. tekijät vaikeuttivat asiaa huomattavasti ja saattoivat vaikuttaa lopputulokseen. Siltkin liike oli kuulemma aivan huomattavasti parempaa kun viimeksi!
Suoralla ei näkynyt nyt mitään ja taivutuksessa vasen oli 0, oikea 1/5, pari ekaa askelta huonommin. Sehän on tosi, ettei Taavi nollaa saa taivutuskokeesta enää koskaan, mutta viimeksi se ontui myös vastakkaista jalkaa ja tätä oikeaa huomattavasti pahemmin, joten tulos oli kuulemma hyvä.

Päädyttiin ottamaan vielä kontrollikuvat, että nähdään, onko nivelrikko edennyt tässä ajassa. Selvisi, että nivelrikko ei ole agressiivista laatua ja muutos on ennallaan, lisäksi ligamentissa oli pikkuisen kalkkeumaa. Vasemmassa näkyi hiukkasen jotain pientä röpelöä, mutta ei mitään huolestuttavaa, varsinkin kun taivutus oli puhdas.
Oltiin siis tosi tyytyväisiä, että ollaan päästy näin hyvään hoitotasapainoon. Eläinlääkärin mielestä ei kannata piikittää ja seuraava kuvaus aikaisintaan kahden vuoden päästä jos ei mitään vaivaa. :)

Hampaat oli aika ok, pari pientä piikkiä, muttei mitään suoristettavaa. Seuraavan kontrollin jälkeen voidaan pidentää hoitoväliä jos silloinkin hampaat on ok. Lisäksi taavi sai rokotuksen ja sitten katsottiin sitä toista etusta joka on välillä puolestavälistä säärtä sisäsyrjältä turvotellut ilman mitään selvää syytä. Se ei arista, eikä aiheuta ontumaa, ei kuumota. Tulee ja menee, joskus liikunta auttaa, joskus ei.
Lääkäri kokeili sitä painelemalla, ei ollut arpikudosta, eikä muutakaan ihmeellistä. Ei kuulemma syytä huoleen jos jalka ei vaivaa. Jos alkaa enemmän ja useammin turvottelemaan, niin voidaan ultrata.

Muuttokuormaa, miten voi yhdellä hevosella olla näin valtavasti tavaraa?

Kotiohjeeksi saatiin polvien hoitoa Penetrolilla ja bliistrauksella, hampaiden tarkastus 6-9kk:n päästä ja samalla otetaan uusi ACTH-koe.

Taaviltahan otettiin talvella tuo ACTH-koe, kun epäiltiin Cushingin tautia. En silloin muistanut soittaa tuloksesta, mutta se oli ollut vähän koholla. Eli Taavilla saattaa olla alkava PPID (=cushing). Koska oireista suurin osa on kuitenkin nyt kevään mittaan kadonnut (kuten roikkuva iso maha ja puuttuvat ylälinjan lihakset, apaattinen ja väsynyt olemus, kiilloton pitkähkö karva), niin päätettiin jättää asia seurantaan toistaiseksi. Taavihan pissaa edelleen paljon ja se voi olla yksi oire myös.

Näyttäessäni sitä paljon viime aikoina puhuttanutta heinäanalyysia (jonka tarkkoja arvoja en ikävä kyllä täällä julkaise siksi, että taidan olla ainut joka ne edes tietää ja olen niistä maksanut) eläinlääkäri sanoi, että tuo kohonnut ACTH-tulos voi olla osittain heinän korkean sokerin syytä. Lisäksi tuolla heinällä on kuulemma ollut luultavasti erittäin suuri vaikutus tämän hevosen terveydentilaan ja mahaongelmiin (esimerkiksi ne ilmavaivat ja pingotukset joihin ei löytynyt mitään syytä eikä apua).

Taaville sopivaa heinää on sellainen, jossa sokerit ovat mielellään alle 100 g/kg kuiva-ainetta. Koska sillä on herkkyys tähän Cushingiin, asian kanssa pitää olla tarkka ja on perusteltua vaihtaa heinää (=tallipaikkaa). Sen verran voin sanoa, että tuon suosituksen tuplaamalla ei yllä sen analysoidun heinän sokereihin. Ja sehän on sitten suorassa yhteydessä siihen valkuaisen määrään, jota sivusin viimeisimmässä avautumisessa. Ja josta ilmeisesti joillekin jäi sellainen kuva, että pelkkä valkuainen oli pielessä.

 

Taavi sitten siirtyi tänään laitumelle, jossa heinä ei varmastikaan ole analysoitua eikä priimaa, mutta satavarmasti parempaa, kuin tuo nykyinen kuivaheinä ja ompahan tätä nyt vapaasti saatavilla. Taavi otti asian lunkisti, antoi innokkaammalle oripojalle pari kertaa kenkää (osumatta kuitenkaan) ja jäi sitten tyytyväisenä ahtamaan ruohoa naamariin. Ja sitähän riittää. :)

Olisin oikeastaan halunnut siirtää sen laitumelle tänä kesänä muutenkin, mutta siihen ei tuossa tallipaikassa ollut oikein mahdollisuutta. Tämän laitumen lähellä on uittopaikka, joten Taavi pääsee varmaankin tämän kuun aikana uimaan! Vieressä on myös heinäpelto, jota saattanee saada käyttää ratsastukseen ja muutama hiekkatiekin löytyy, kun vähän matkaa menee autotietä.
Taavi saa varmaan viettää tämän kuun vähän leppoisammissa merkeissä ja jatketaan sitten uudella puhdilla, kun saadaan se talliin asti. Menen ensi viikolla katsomaan sitä alustavasti sovittua paikkaa ja katsotaan sitten mikä on jatkotilanne. Minulla on myös toinen varasuunnitelma jos ensimmäinen menee puihin.

Taavi sanoo, että "menehän muualle siitä hillumasta, kun mie syön"

Muumi