Lännensatula kokeilussa

Eilen meille haettiin lännensatula sovitukseen. Satula on Premier-merkkinen, custom-valmisteinen, pyörehelmainen ja fullquarter-rungolla. Värinä kaunis punaruskea. Satula näytti kuvissa siltä, että se saattaisi olla Taaville sopiva, se on kaarevarunkoinen ja melko leveä.

Eilen Taavilla oli kraniohoidon jälkeinen vapaapäivä, mutta illalla käytiin kuitenkin jo mallailemassa satulaa selkään. Ilman vyötä se näytti todella kivalle, se pysyi selässä hyvin paikallaan, eikä keikkunut. Siihen jäi reilusti selkärangantilaa ja edestä se asettui minusta kauniisti. 

 
Kun laitettiin sitten vyö kiinni, niin satula keikkasi eteen ja jäi takaa ilmaan, tämä korostui, kun Taavi käveli satulan kanssa. Padi auttoi toki vähän, muttei poistanut ongelmaa. Kokeiltiin satulaa pariinkin eri kohtaan, mutta aina sama juttu. Toisaalta myös vanha, kapeaksi jäänyt ja liian suora satula teki samaa, toki lievemmin. Päätettiin kuitenkin vielä selvitellä netistä ohjeita ja latsoa tilannetta paremmin seuraavana päivänä.

Illan aikana surffasin pitkin netin ihmeellistä maailmaa, lueskelin lännensatuloista ja katselin videoita niiden sovituksesta. Tulin siihen tulokseen, että leveys tässä satulassa on varmaankin ihan kohdallaan (etupaneelien muoto on tismalleen Taavin muotojen mukainen, ei purista eikä kiristä mistään, etukaaren ja sään väliin mahtuu painon kanssa kaksi sormea), se ei myöskään ole liian suora (ei jää kantamaan edestä ja takaa) ja pituuskin on hyvä.
Harmittavan vähän löytyi tietoa siitä, miten satulan kuuluisi istua takaa ja saako se nousta ilmaan. Toisaalta itse järkeilin, että melkein pakostikin satula nousee takaa ilmaan, kun se ainoastaan kiristetään edestä hyvin pieneltä alueelta. Ainoastaan sen löysin, että paino ei saa tulla pelkästään helmojen reunoille, vaan sen pitäisi osua keskelle paneeleita ja näinhän Taavin kohdalla käykin.
Lisäksi löysin videon, jossa satulan takaosaa heiluteltiin ja todettiin sen olevan "fine". Eli ainakaan kovin tiukasta se tuskin saisikaan selkään asettua ilman painoa. Silloinhan vaarana olisi, että se painaa liiaksi takaa.

Satula alta

Soitin myös satulan omistajalle ja kyselin, miten se on sopinut hänen hevoselleen ja onko se noussut takaa. Hänelle satulan on sovittanut ammattilainen (ja se oli ainut jonka hänen hevosensa hyväksyi) ja sain mieltä piristävän vastauksen; satula on noussut takaa niin hänen hevosellaan, kun kaikilla muillakin joille sitä on sovitettu. Se ei hänen tietämyksensä mukaan ole ongelma (hän oli itse nimittäin alkuun ihmetellyt samaa juoksuttaessa) jos se painon kanssa istuu selkään hyvin ja tasaisesti. Eli painoa vaan kyytiin ja kokeilemaan! Hän myös neuvoi sitomaan satulavyön edessä olevista molemmista lenkeistä läpi yhden sijaan.

Tänään sitten uudella puhdilla tallille sovittamaan. Sidoin satulan ohjeen mukaan molemmista renkuloista läpi ja se vakautti satulaa aivan huomattavasti. Vaikka se edelleen Taavin kävellessä nousi hieman, niin se otti silti melkein koko matkalta kiinni hevoseen, eikä ollut enää hutera tai käsin heiluteltavissa.
Painon kanssa tilanne vain parani; satula painui sopivasti alaspäin ja pysyi siinä. Se ei noussut takaa liikkeessä vaikka nousin penkistä ylös eikä ravissakaan keikkunut.

Maastolenkillä satula oli ihan taivaallinen istua, Taavi liikkui hyvin ja oli tyytyväinen. Satula ei liikkunut koko lenkin aikana mihinkään ja oli todella tukevan tuntuinen.
Taavin liikkumiseen teki paljon myös Nooran tekemä hoito, sillä laukassa oli ihan erilainen meno. Liike alkoi kunnolla takaa ja Taavi ponnisti koko kehon läpi laukan pyöriväksi. Aivan sairaan mahtava fiilis! Ilmeisesti myös Taavilla oli mukavaa, sillä se olisi lopulta halunnut vain laukata kaikki ravipätkätkin, mikä on melko harvinaista. Lenkin jälkeen satula oli mukautunut paremmin ja näytti hyvälle. 

Lenkin jälkeen

Jottei lenkki nyt olisi llut ihan liian täydellinen, niin Taavin palautumisessa ilmeni ongelmaa; se yskähteli lenkin alussa muutamia kertoja ja  puuskutti todella voimakkaasti pidemmän ravi- ja laukkapätkän jälkeen. Vielä kahden kilometrin kävelyn jälkeen se edelleen tallin pihalla oli sieraimet levällään, joskaan ei enää "huohottanut". Sitten tilanne kyllä tasoittui.. Täytyy seurata, miltä se alkaa näyttää. Ehkä ruokaan lisätyt yrtit ovat saaneet limat liikkeelle tai sitten Taavi käytti itseään pitkästä aikaa oikein kunnolla ja satulakin tuo aika paljon lisäpainoa kuormitukseen. Pirteä se on, kokoajan keksimässä kaikenlaista jekkua ja höristelee kun menen hakemaan. Pitkästä aikaa. :) Olen niin ihmeissäni kranion hyvistä vaikutuksista joka kerta. Aivan ihmeellinen hoitomuoto!

Satula saa olla meillä testissä koko ensiviikon ja tarkoitus onkin testailla sitä nyt kaikessa mahdollisessa, jotta mahdollinen epäsopivuus tulisi esiin. Tällähetkellä tilanne näyttää kuitenkin melkohyvältä, vaikka lompakko-parka saattaa olla asiasta toista mieltä..

Ainiin ja muistakaa heijastimet!

Kraniohoidossa

Tänään Taavilla oli kraniosakraali-hoito. Se tulikin tarpeeseen ja lisäksi syy vasemman takajalan lepuutukseen (ja muihinkin mieltäni askarruttaviin juttuihin) luultavasti löytyi!

Kerroin ensin Nooralle oireista ja naureskeltiin Taavin isoa mahaa (se on oikeasi iso). Noorakin sai vähän luimuilua, kun otti mahan kohdalta halausotteen. Luimuilu kuitenkin suli rennoksi nautiskeluksi, kun hoito eteni. Välillä Taavi oli tosi levoton, kun joku kipeämpi kohta oli käsittelyssä ja sitten se taas vaipui horrokseen nauttimaan. Myös sitä kaasua tuli ulos aivan tolkuttomasti, jota vähän toivoinkin. Kraniohan vaikuttaa myös aineenvaihduntaan kiihdyttävästi.

Taavilla oli lantio vinossa vasemmalle, vasemmassa lonkassa ja polvessa oli tukkoisuutta. Ristiluu oli myös tukossa ja keskellä selkää oli myös tukkoinen kohta. Lapojen välissä oli myös jumia ja tukosta. Erityisesti tuo vasemman puolen vinous selittäisi sitä laukan huonoutta ja jalan lepuuttelua. Tuota selkää jäin miettimään; mahtaako ilman satulaa ratsastelu olla syynä siihen? Kohta oli aika epäilyttävästi juuri niillä kohdilla, jossa kaiketi istun ilman satulaa mennessä. Noh, huomenna meille tulee se länkkäsatula, toivottavasti se olisi sopiva, niin voisi ainakin osan lenkeistä mennä sillä.
Taavi sai näihin jumikohtiin myös vähän laseria ja sovittiin uusi hoit kahden viikon päähän, kun Noora sitä suositteli.

Hoidon aikana Taavi oli taas veikeä, se haukotteli paljon ja kolmeen kertaan se venytteli kesken hoidon ja sen jälkeen. On aina yhtä häkellyttävää nähdä, mitä kaikkea tuollainen hoito saa aikaan. Lisäksi välillä Taavilla oli mielettömästi virtaa ja se heitteli pitkästä aikaa ovissa olleita tavaroita lattialle. On varmaan ollut aika tukala olla.  Taavi sai hoidon jälkeen loimen ja päästin sen pihalle.

Tänään lisäsin sen ruokaan myös 2-3dl vehnälesettä ja muutamaa ruuansulatukseen vaikuttavaa yrttiä (mitä nyt tähän hätään sain kaupasta), psylliumia sekä öljyä. Taavi sai syödä jo yhden tällaisen puuron ennen hoitoa ja toisen tein illaksi odottamaan. Pakko yrittää tukea sitä vatsantoimintaa jollain, kunnes syöminen tasoittuu. Taavi on kun ilmapallo ja vaikka suoli toimiikin, niin se ilmeisesti saisi toimia nopeammin. Leseen pitäisi myös vähän löystyttää lantaa. Päivölän Tialta tilasin sille fenkolinsiemeniä ja voikukkaa.

Pallomaha.....

Vapaan heinän juhlaa ja muitakin kuulumisia

Meidän kuulumisten osalta päivittely on ollut vähän heikonlaista. Osittain se johtuu siitä, että Taavi on lähinnä viettänyt leppoisaa aikaa laumassa, enkä ole kerennyt ratsastamaan sillä pitkiin aikoihin. Se lomaili melkein viikon! Melkein hävettää..

Lauantaina olin lähdössä sen kanssa maastoon ja tallissa kiinnitin huomiota, että se taas lepuuttelee sitä vasenta takasta. Se myös hiukkasen luimi, kun kosketin polvia yms., muttei sitten taas enää seuraavalla kokeilulla reagoinut mitenkään (tämän sitten hysteerisyyskohtauksen jälkeen osasin kyllä hyvin selittää..). Siinä sitten pohdiskelin ja tuskailin, että mitäs keksitään ja päätin juoksuttaa Taavia taas pihalla. Sainkin paikalle liudan apukäsiä ja päädyttiin siihen, että joku muu juoksuttaa ja saan itse katsoa sivusta miltä liike näyttää. Omaan silmään hyvälle, lautasten päällä symmetrinen liike ja muutenkin Taavi oli sellainen letkeä. Ei siis muuta kun maastoon.  

Keli oli sateinen ja iltakin jo aika pitkällä, joten käytiin vain lyhyt lenkki. Taavilla oli virtaa ja se tuijotteli sitäsuntätä. Yhdellä suoralla (jonka päässä on kääntöpaikka) pyysin sitä ravaamaan ja se aloittikin reippaasti, mutta pysähtyi yhtäkkiä, kun seinään. Kiviröykkiö! Ja niiden takana ehkä sapelihammastiikereitä! 

Meni aika kauan siinä neuvotellessa ja sitten puhisemisen ja tepsuttelun saattelemana luikahdettiin ohi kivikosta. Sen jälkeen löytyikin vain sipsuttelukäynti ja jouduin pitämään oikein ohjat tiukasti käsissä! :D Heti kääntöpaikalla Taavi alkoi hakea kotiinpäin laukkaa (vapaaehtoisesti!?) ja kun päästiin suoralle, niin pyysin laukan. Taavi oikein ampui matkaan ja laukkasi koko suoran sellaista hurua, että kuskia pelotti yleensä niin rauhallisen humman selässä. Taavi antoi kuitenkin laukan nätisti alas, mutta raville se koetti koko kotimatkan ja osan matkaa menikin nöpöhölkkää. Minua nauratti.

Tallissa sitten keksin sen syyn luimimiseen, kun laitoin Feldenia ja sain samanlaisen ilmeen. Laitoin perjantaina polviin lämpö-Arnikaa.... Taavi vihaa kaikkea muuta, kun tavallista ruskeaa Arnikaa ja Feldeniä. Se vihaa kuumaavia ja kylmääviä. Ja se osoittaa aina mieltään vielä seuraavanakin päivänä; ethän vaan laita taas sitä inhottavaa!

  

Eilen oltiin äidin kanssa veljeni luona kylässä ja takaisintulomatkalla käytiin moikkaamassa Taavia. Ratsastamaan en viitsinyt enää lähteä, kun pimeä kerkesi tulemaan. Tein Taavin iltapuuron ja vein sen heinäkärryn kanssa. Siitähän se riemu repesi! 

Taavi oli taas pitkästä aikaa tosi agressiivinen kipostaan ja koetti pariinkin kertaan kiilata minua korvat luimussa (sillä on tapana "blokata" mun kulku eteenpäin, jotta se pääsisi syömään kiposta ruokaa). Löin sitä jopa yhden kerran nyrkillä kupeeseen, kun niin läheltä meni enkä siihen hätään nyt muutakaan kerennyt. Eihän se mitään auttanut, ihan turhaa räyhätä. 

Tilanne rauhoittui, kun pääsin heinäkärrin kanssa heinäkatokselle asti ja sain kipon jalkojeni väliin heinäkärryn taakse. Taavi väisti pyynnöstä kauemmas ja kun läksin viemään kuppia heinien laitoin jälkeen pihatolle, niin sain viedä sen ihan rauhassa ja Taavi jolkotteli vieressä ihan niinkuin muulloinkin. Odotti vielä pihatossakin, että sain puurokupin telineeseen ja annoin luvan tulla.. Melkein normaalia asiallisemmin jopa. :D

Tästä asiasta on keskusteltu aiemmin syksyllä ja sen jälkeen ongelmaa ei ole ollut. Sehän juontaa juurensa vatsahaava-aikoihin ja edelliseen tallipaikkaan, jossa tapa oli mahdoton kitkeä pois (koska en voi velvoittaa odottamaan, kunnes se lopettaa luimimisen). En tiedä mikä yhtäkkiä sai Taavin taas niin provosoituneeksi. Se osaa olla ilmeissään ja eleissään niin pirun vakuuttava, että vaikka koskaan ei ole käynyt mitään, niin nyt kyllä mietin kahteen kertaan että lähteekö pää vai kädet.. Onneksi tilanne laukesi, kun itse rauhoituin ja pysyin kannassani asiallisesti (kuppi on minun kunnes toisin sanotaan, enkä halua ketään syliini härkkimään silloin). Mutta mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Huutaminen, komentaminen saatika fyysinen kosketus vain pahentaa asiaa. Ehkä parhaiten toimii vain selän kääntäminen, mutta heinäkärri toisessa kädessä ja kuppi toisessa, mesoavan hevosen kanssa tilanne alkaa käydä jo aika hankalaksi.

Puuro ennen turvotusta

Illalla Taaville olikin saapunut vielä vähän iltapaa, nimittäin esari-paali! Oli kuulemma käyttäytynyt asiallisesti ja odottanut nykimättä narussa, että paali saatiin paikoilleen. Ja voi miten paljon ruokaa. Sain puhelimeeni kuvia tapahtuneesta. 

Siellä sitä syödään silmät kiiluen, ihan kirjaimellisesti

 Tänään menin puolen päivän maissa tallilla ja siellä oli vastassa kasa hyvinsyöneitä hevosia mahat killillään. :D Taavi oli varmaan syönyt koko yön ja oli päivälevolla paalin vieressä (ettei vaan katoa). Kyljet oli oikeasti pinkeät ja jopa vähän arat, en ihmettele yhtään tolla mättämisellä.

Lähdettiin käymän maastolenkillä, sellainen 5km:n lenkki heitettiin ja ravailtiin ja laukattiinkin osan matkaa, jotta suoli varmasti toimii. Toimihan se, ei jäänyt epäilystäkään; kolmet kakat ja ravin tahdissa piereskely piti siitä huolen. Taavi liikkui ihan pirteästi, vaikkakin vähän kankeasti, mutta ei noin ison mahan kanssa muuten voikaan liikkua. Herranjestas! Kaiketi tilanne vähän tasaantuu, kun Taavi huomaa, ettei ruoka lopu kesken.

Annoin tallissa vielä laihan Greenlin-vellin (2 kourallista GL ja 10 litraa vettä), jotta on varmasti juonut tarpeeksi. Sitten olikin taas hirveä kiire takaisin syömään, huoh. :)

 
Iltapäivällä käytiin vielä Helin kanssa mittailemassa Taavia, eikä se silloinkaan ollut syömässä, vaan torkuilla. Se katseli epäuskoisena, että taasko toi tuli tänne. Heh. Piti hakea paalin luota, ei tullut vapaaehtoisesti.

Meillä on taas uusi projekti, koska ensiviikonloppuna tallilla on Halloween-ilta. ;)

Lisäksi torstaina käyn hakemassa Taaville länkkäsatulan sovitukseen, toivottavasti se olisi sopiva!

Se väkivallaton hevosenkoulutus...

Useammassa blogissa on ollut juttua Monty Robertsista ja hänen "väkivallattomasta" tavastaan käsitellä hevosia. Itse olen jo pitkään ollut asiasta ihan toista mieltä ja joskus olen ajatellut asiasta kirjoittaakin. En kuitenkaan ole saanut asioita omassa päässänikään tarpeeksi hyvään järjestykseen, että voisin jakaa sitä teidän kanssanne.

Minna Tallberg puolestaan puhuu omassa Facebook-profiilissaan todellista asiaa aiheesta paikallaolleena.

Käykää toki lukemassa.

Melkein viikon seisonut Taavi, jolla oli lenkillä virtaa, siitä päivitys myöhemmin

Hysteerisen hevosenomistajan ensimmäinen lomapäivä

Heräät seitsemän jälkeen lämpimän peiton alla ja sateen ropinan (edelleen) kuullessasi alat miettimään, että paleleeko hevonen.. Et saa asiaa mielestäsi, joten eihän siinä sitten auta muu, kun kömpiä ylos, vaatteet niskaan ja tallille. 

Taavi talliin, kuivatus pyyhkeillä ja loimilla. Tietenkin lämmin puuro heinän kyytiäiseksi. ;) Pelastin Camunkin, kun se näytti hytisevän ja vaihdoin sille Taavin yhden sadeloimen päälle.

 
Taavikin pääsi kuivattelun jälkeen pihalle upouudessa Horsewaren loimessaan. Kyllä se vaan tuntuu hyvin istuvan, etuosakaan ei yhtään repsota tai kurista ja liikkeessä loimi liikkuu mukana, eikä kinnaa tai hankaa.

Lisäsin myös pihattoon pari paalia uusia olkia ja vein sinne heinää. Samoin heitin heinäkatokseen heinää, saavat syödä kun siltä tuntuu. Nyt ei ollut kaiketi nälkäkään. 

Josko sitä sitten itsekin söisi aamupalaa jne. Ilma on kyllä todella kehno, vähän aikaa sitten alkoi ulkona sataa veden sijasta räntää ja sitä tulee sakeana.

Ihania, rentoja syyspäiviä

Taavin kanssa on vietelty rentoja syyspäiviä. Mitään ontumisen merkkejä ei ole sen yhden päivän jälkeen näkynyt ja Taavi on ollu pirteä. Viiden päivän Penetrol-kuuri päättyy huomenna, en tiedä onko siitä ollut mitään hyötyä jos ei haittaakaan. Ainakin se lämmittää omistajan mieltä, kun jotain on tehty. Sain mys nostettua MSM:n määrän kolmeen mittaan, ilman että ruoka jää kupin pohjalle.

Eilen kävin iltasella harjailemassa ja hoitamassa jalat, käytiin myös yhdessä Taavin kanssa valikoimassa heinävarastosta heinäpaalit yöruuaksi, Taavi toimi virallisena koemaistajana. Kohta alkaa ilmat onneksi viiletä, niin saavat pyörön tarhaan, vaikka hyvin on kuivakin kelvannut, niin kyllähän se pyörö helpottaa heinäpaalirumbaa. Ja sitten onkin se kokonaan vapaa heinä, nyt se on lähes mahdoton toteuttaa, sillä hevoseet syövät tuota kuivaa aivan intopiukkana. Toivottavasti analyysitulokset kohta jo tulisivat, olisi mielenkiintoista tietää millaista tämä heinä on.  

Tänään käytiin kävelyllä ja samalla pääsin seuraamaan Taavin liikkumista taas. Minulle on jäänyt siitä juhannuksen peukalon murtumis-reissusta vähän kammo ja en ole uskaltanut lähteä pihaa pidemmälle Taavin kanssa taluttaen. Vaikka Taavi pääasiassa kuuntelee hyvin ihan riimulla, niin tietyissä (ennalta määräämättömissä) tilanteissa se jyrää ihan kylmästi ja jättää minut rannalle ruikuttamaan. Eikä sekään vielä (tällä kertaa päästäisin kyllä irti....), mutta en halua sen pääsevan irti yleisillä teillä ja kaukana kotipihasta.

Mietin pitkään tallissa, että miten teen; laitanko suitset ja voin olla täysin levollisin mielin vai laitanko kuolaimettomat ja otan puolikkaan riskin, mutta olen silloin tavallaan tyytyväisempi (kuten hevonenkin). Päädyin kuolaimettomaan, koska se on enemmän oman ajatusmaailman mukainen ja Taavi voi syödä sen kanssa paremmin. Laitoin kuitenkin liinan leuan alta ja toiselta puolelta lukon lukon kaikkein etummaiseen renkaaseen eli sen pitäisi tässä asetuksessa ainakin teoriassa aiheuttaa vähän enemmän vääntöä.

Ja lenkkihän meni hyvin, vaikka Taavi sai yhden sätkynkin ja kotimatkalla uskalsin päästää sen ravaamaan edellä pitkän liinan päässä (kun se kerrankin meni reippaasti ja oltiin jo kotitiella = karkaaminen ei enää vaarallista) ja samalla pääsin katsomaan liikkeitä takaa. Ihan puhtaat ja ponnekkaat liikkeet oli ja heti "ptruu"-sanan kuultuaan Taavi hidasti. Otettiin vielä toinenkin ravipätkä, kun Taavi halusi ja silloinkin sain sen heti hidastamaan. Jee! Ehkä luottamus pikkuhiljaa palautuu?

Ja sitten jo parempia uutisia!

Tänään pidin Taavilla vapaan, mutta kävin töiden jälkeen katsomassa vointia ja juoksutinkin hetkisen pihalla nähdäkseni tämän päivän ontumatilanteen. Tilanne olikin melko yllättävä; sen mitä pihalla kerkesin katsella (siltä kaikelta hoputtamiselta, vetämiseltä, liinan keräämiseltä jne...), niin liike näytti ihan hyvälle.
En sitten tiedä kuinka paljon on vaikutusta sillä, että tänään juoksutin pihalla kovalla pohjalla ja eilen oltiin kentällä pehmeällä. Kenttä nyt jokatapauksessa vie siitä vähästäkin vauhdista puolet, kun kenttämasennus iskee. ;) 

Ja olin tietenkin jo omaan hysteeriseen ja pessimisteen tapaani kuvitellut kaikenlaista, kuten varaamassa aikaa klinikalle, jossa löytyy ties mitä ja kaikki päättyy siihen, että Taavi pitää lopettaa. Huh. Miten sitä ihmismieli onkin niin kummallinen.

Onnellisen helpottuneena pusuttelin Taavia ja kehuin kuinka se oli hienosti ja urhoollisesti juossut ne muutamat askeleet ympyrällä ihan puhdasta ravia. Käytiin vielä tallissa laittamassa jalkoihin Penetrolia ja putsaamassa ne haavat varmuudeksi.  Samalla Taavi sai repiä heinäpaalista heinää.
Tarhaan jäädessään Taavi jäi odottamaan sitä paalia myös ja lopulta pehmennyin ja vein vielä paalin hevosille mutusteltavaksi ja jaoin sen moneen pieneen kasaan, jotta kaikki saa jos haluavat tulla syömään. Taavi on ollut tähän mennessä lauman alimmainen, mutta siihenkin asiaan on tullut lähipäivinä näköjään muutos. Taavi ajoi Camun tänään pois heinäkasalta!

Tilasin kuitenkin eilen Taaville jo ensi viikolle kranio-hoidon, ei siitä haittaakaan ole ja se on ollut mielessä jo pidempään.


 

Lisäksi on tämä lännensatula-case. Etsinnässä on siis uusi lännensatula vanhan ja kapeaksi jääneen tilalle. Tarvittaisiin siis leveä (luultavasti full-quarter) ja kaarevahko-runkoinen satula. Ja niitäpä ei ihan joka nurkalla sitten olekaan. Olen nyt netistä selaillut valikoimia ja ihmetellyt erilaisia satuloita, on joustorunkoista ja tavallista runkoa, pyöreää helmaa ja tavallista helmaa..
Harkittiin myös Taavin viemistä satulansovitukseen, mutta se on vähän jäänyt ja ensi viikko olisi lomaviikkona ainut mahdollinen se toteuttaa. Ja en sitten osannut päättää, että mihin sen edes veisin, kun meillä on molempiin melkein yhtä pitkä matka.
Lisäksi tietysti on hinta-kysymys; ei siitä satulasta nyt ihan maltaita voi maksaa, kun käyttöä on kuitenkin harvakseltaan. Tietenkin satulan on oltava kuitenkin laadukas ja kestävä, mitään halpista en ota. Tokikin elättelen toiveita, että alkaisin käyttää satulaa enemmän jos se olisi mukava meille molemmille. Olen vaan niin laiska, varsinkin iltaisin on vaan niin helppo ottaa naulasta suitset ja painua metsään.

Muutamaa satulaa olen kuitenkin katsellut sillä silmällä, että ne voisivat meille sopiakin. Yksi meni jo, kun tuttuni osti sen. :D Toinen katosia nettikaupan sivuilta, vaikka olikin siis uutena ostettava tuote, ei käytetty. Haluaisin kuitenkin mielummin lännensatulass käytetyn satulan, jossa nahka on valmiiksi jo pehmennyt, siksi olen ensisijaisesti ollut kiinnostunut niistä. Nyt olen vaihtanut kirjoituksia yhdestä länkkäsatulasta Facebookissa, joka saattaisi olla meille sopiva. Katsotaan... 

Ja kun kuljemme painavin askelin ja kun aika tuo murhetta tupaan, pidän sinua kädestä hellemmin, yhä enemmän rakastaa lupaan

En viitsinyt pilata eilistä kuvapostausta kertomalla siihen myös vähän huonoja uutisia. Eilen Taavi oli vähän tavallista vaisumpi, se lepuutti jalkaa pihaton nurkalla eikä tullut vastaan tai reagoinut huutoihin. Hakiessakin se pysähteli ja oli haluton lähtemään mukaani. Tallissa se oli melko normaali, mitä nyt vähän tavallista rauhallisempi. Se kun on viimeaikoina ollut aika virkeä ja puuhannut kokoajan jotain. Se ei kuitenkaan ollut pätkääkään äkäinen ja antoi harjata ihan normaalisti.

Lenkille se oli vähän nihkeä ja hitaili ja suurin osa kuvistakin epäonnistui, kun Taavi ei ollut ollenkaan kiinnostunut laittaman korvia höröön. Se teki lenkillä normaaliin tapaan yhden kakan, mutta sen jälkeen se riemu repesi. Taavi teki varmaan viidet pipanat, joiden mukana tuli paljon vettä. Jossain vaiheessa totesin Helille, ettei tämä nyt ole ollenkaan normaalia. Se myös pissasi kesken lenkin ja lopulta viimeiseksi tuli kunnon löysä ripulikakka. Sen jälkeen olo alkoi helpottua ja Taavin ilme piristyi. Kotiinpäin tullessa tien reunassa kokeilin, haluaako se laukata ja halusihan se; se oikein innostui toisesta laukkapätkästä ja pomppasi laukalle selkä köyryssä! :D

Annoin tallilla vielä varmuudeksi litran Greenlinea ja tupla-annoksen LifeGuardia (Progutia). Ja kylläpä olikin nälkä! En oikein tiedä, että oliko se syönyt jotain sopimatonta, oliko sillä ollut ähkyä vai mikä moisen aiheutti, mutta tänään se oli ihan normaali ja vatsakin toimi.

Mutta sitten tähän päivään... Ajattelin, että ohjasajan pitkästä aikaa Taavia kentällä ja näen samalla miten se liikkuu.. Ensimmäinen ravi oli aikamoinen järkytys. Takapään liike on aivan kummallista epäpuhdasta könkkää varsinkin vasemmalle. Molemmat takaset laahaavat niinkuin aina, mutta vasen jäi pari kertaa vauhdista (tätä on käynyt ennenkin kentällä!) ja jompikumpi ottaa lyhyempää askelta, mutten jotenkin hahmottanut, että kumpi.

Olinkin jo alkuun liputtamassa vasemman jalan puolesta (joka on siis se "terve" jalka), mutta lopulta en ollutkaan ihan varma. Oikea oli lämmin ulkosyrjältä vuohiskuopan kohdilta, siellä missä on hyvää vauhtia rupeutumassa olevat haavat (ne impparihaavat), samalla alueella on myös kokoajan ollut pientä turvotusta. Mutta sitten taas tallissa Taavi lepuutteli sitä vasenta takasta välillä. Eilen ulkonakin se lepuutteli sitä vasenta (liittyikö se sittenkään mahakipuihin?). Siitä jalasta en kyllä löytänyt oikein mitään, ehkä kavionivel voisi olla vähän täyttyneempi, muttamutta.. Eipähän esim. oikea polvikaan ole koskaan turvottanut, vaikka kipeä on ollutkin, mutta sitä ei myöskään koskaan lepuutella. Ota tästä nyt sitten jotain tolkkua.. 

 
Maastossa se on liikkunut ihan hyvin kokoajan, en ole huomannut selkään mitään. Kentällä olen valitellut, että oikea laukka ei ole pyörinyt normaalisti ja ongelma alkoi sen impparin kanssa samaan aikaan... Pyörimättömyys voisi taas viitata ihan kumpaan vaan jalkaan ja se on parantunut ajan myötä. Ja eilen Taavi taas oikein ponnisti laukkaan ja intoili kovastikin.

Eli ainoat mitä keksin: 1. oikea impparijalka on edelleen/uudelleen kipeä, 2. vasen kavionivel on kipeä 3. oikea takapolvi on kipeä tai vasen jostain syystä kipeytynyt. Polvethan ovat voineet kipeytyä monestakin syystä, mutta ekana tulee mieleen osittain mutainen laitumien pohja, jossa jalat vääntyilevät ja liukuvat holtittomasti. On muuten ihmisellekin vaikea kävellä.

Ja oma oikea risa-polvenihan on myös tällähetkellä erittäin kipeä, syystä X, samoin kun kesällä rikkoutunut peukkukin vihoittelee. Onko ilmassa nyt jotain vikaa? ;D

 

Koska varmuutta asiaan ei tullut, niin putsasin taas kerran ne vuohisen haavat oikein kunnolla ja laitoin Penetrolia kaikkiin takajalkojen niveliin ja laitan nyt 5 päivää. Täytyy nyt katsella alkaako se mennä paremmaksi vai pitääkö soittaa klinikalle ja viedä se syyslomalla sinne.. Huoh. Tuo lepuuttaminen minua ihmetyttää. Jos se ei lopu niin alan huolestua, sillä Taavi ei normaalisti lepuuttele (silloin lepuutteli, kun ei ollut kenkiä! Eli voisiko viitata silloin sinne kavionivelen suuntaan?). Eilen en kuitenkaan enää lenkin jälkeen nähnyt sen lepuuttavan ja siksi oletinkin sen johtuvan mahasta.

On tämä taas hankalaa. Kun osaisivat edes puhua ja kertoa, että missä sitä vikaa tällä kertaa on. Taavi on vielä niin herkkä onnahtelemaan kaikenlaisia haavoja yms. ja sitten taas toisaalta sen oireita on vaikea tunnistaa, kun se on hyvin laiskanpulskea ja matala- sekä lyhytliikkeinen muutenkin. Ja liikkuu aina kentällä huonosti ja hitaasti, saati ympyrällä; se on aina todella hidas. 

 

 

Haluaisin niin uskoa, että syy ontumiseen olisi siinä impparijalassa tai sitten vasemmassa kavionivelessä, kunhan se ei olisi polvissa. Jotenkin oireisto on nyt ihan uutta, joten sinällään vika voisi ollakin muualla.

Eiköhän tästä taas ylöspäin kiivetä, toivottavasti ihan omin (ja Penetrolin) voimin.
Ettei nyt ihan liian masentuneeksi menisi, niin postaukseen liitin myös eilen otetut, jo perinteeksi muodostuneet, haukottelu-kuvat. Ne onnistuvat ainakin aina!

Syyskuvia

1.

 

Se ei ole vain hetken huumaa.  
Se on nuotion hehku hiljainen  
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.  
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,  
se kestää, on myrsky tai pouta.

 Juha Tapio - Mina sinua rakastan

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.