Vapaan heinän juhlaa ja muitakin kuulumisia

Meidän kuulumisten osalta päivittely on ollut vähän heikonlaista. Osittain se johtuu siitä, että Taavi on lähinnä viettänyt leppoisaa aikaa laumassa, enkä ole kerennyt ratsastamaan sillä pitkiin aikoihin. Se lomaili melkein viikon! Melkein hävettää..

Lauantaina olin lähdössä sen kanssa maastoon ja tallissa kiinnitin huomiota, että se taas lepuuttelee sitä vasenta takasta. Se myös hiukkasen luimi, kun kosketin polvia yms., muttei sitten taas enää seuraavalla kokeilulla reagoinut mitenkään (tämän sitten hysteerisyyskohtauksen jälkeen osasin kyllä hyvin selittää..). Siinä sitten pohdiskelin ja tuskailin, että mitäs keksitään ja päätin juoksuttaa Taavia taas pihalla. Sainkin paikalle liudan apukäsiä ja päädyttiin siihen, että joku muu juoksuttaa ja saan itse katsoa sivusta miltä liike näyttää. Omaan silmään hyvälle, lautasten päällä symmetrinen liike ja muutenkin Taavi oli sellainen letkeä. Ei siis muuta kun maastoon.  

Keli oli sateinen ja iltakin jo aika pitkällä, joten käytiin vain lyhyt lenkki. Taavilla oli virtaa ja se tuijotteli sitäsuntätä. Yhdellä suoralla (jonka päässä on kääntöpaikka) pyysin sitä ravaamaan ja se aloittikin reippaasti, mutta pysähtyi yhtäkkiä, kun seinään. Kiviröykkiö! Ja niiden takana ehkä sapelihammastiikereitä! 

Meni aika kauan siinä neuvotellessa ja sitten puhisemisen ja tepsuttelun saattelemana luikahdettiin ohi kivikosta. Sen jälkeen löytyikin vain sipsuttelukäynti ja jouduin pitämään oikein ohjat tiukasti käsissä! :D Heti kääntöpaikalla Taavi alkoi hakea kotiinpäin laukkaa (vapaaehtoisesti!?) ja kun päästiin suoralle, niin pyysin laukan. Taavi oikein ampui matkaan ja laukkasi koko suoran sellaista hurua, että kuskia pelotti yleensä niin rauhallisen humman selässä. Taavi antoi kuitenkin laukan nätisti alas, mutta raville se koetti koko kotimatkan ja osan matkaa menikin nöpöhölkkää. Minua nauratti.

Tallissa sitten keksin sen syyn luimimiseen, kun laitoin Feldenia ja sain samanlaisen ilmeen. Laitoin perjantaina polviin lämpö-Arnikaa.... Taavi vihaa kaikkea muuta, kun tavallista ruskeaa Arnikaa ja Feldeniä. Se vihaa kuumaavia ja kylmääviä. Ja se osoittaa aina mieltään vielä seuraavanakin päivänä; ethän vaan laita taas sitä inhottavaa!

  

Eilen oltiin äidin kanssa veljeni luona kylässä ja takaisintulomatkalla käytiin moikkaamassa Taavia. Ratsastamaan en viitsinyt enää lähteä, kun pimeä kerkesi tulemaan. Tein Taavin iltapuuron ja vein sen heinäkärryn kanssa. Siitähän se riemu repesi! 

Taavi oli taas pitkästä aikaa tosi agressiivinen kipostaan ja koetti pariinkin kertaan kiilata minua korvat luimussa (sillä on tapana "blokata" mun kulku eteenpäin, jotta se pääsisi syömään kiposta ruokaa). Löin sitä jopa yhden kerran nyrkillä kupeeseen, kun niin läheltä meni enkä siihen hätään nyt muutakaan kerennyt. Eihän se mitään auttanut, ihan turhaa räyhätä. 

Tilanne rauhoittui, kun pääsin heinäkärrin kanssa heinäkatokselle asti ja sain kipon jalkojeni väliin heinäkärryn taakse. Taavi väisti pyynnöstä kauemmas ja kun läksin viemään kuppia heinien laitoin jälkeen pihatolle, niin sain viedä sen ihan rauhassa ja Taavi jolkotteli vieressä ihan niinkuin muulloinkin. Odotti vielä pihatossakin, että sain puurokupin telineeseen ja annoin luvan tulla.. Melkein normaalia asiallisemmin jopa. :D

Tästä asiasta on keskusteltu aiemmin syksyllä ja sen jälkeen ongelmaa ei ole ollut. Sehän juontaa juurensa vatsahaava-aikoihin ja edelliseen tallipaikkaan, jossa tapa oli mahdoton kitkeä pois (koska en voi velvoittaa odottamaan, kunnes se lopettaa luimimisen). En tiedä mikä yhtäkkiä sai Taavin taas niin provosoituneeksi. Se osaa olla ilmeissään ja eleissään niin pirun vakuuttava, että vaikka koskaan ei ole käynyt mitään, niin nyt kyllä mietin kahteen kertaan että lähteekö pää vai kädet.. Onneksi tilanne laukesi, kun itse rauhoituin ja pysyin kannassani asiallisesti (kuppi on minun kunnes toisin sanotaan, enkä halua ketään syliini härkkimään silloin). Mutta mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Huutaminen, komentaminen saatika fyysinen kosketus vain pahentaa asiaa. Ehkä parhaiten toimii vain selän kääntäminen, mutta heinäkärri toisessa kädessä ja kuppi toisessa, mesoavan hevosen kanssa tilanne alkaa käydä jo aika hankalaksi.

Puuro ennen turvotusta

Illalla Taaville olikin saapunut vielä vähän iltapaa, nimittäin esari-paali! Oli kuulemma käyttäytynyt asiallisesti ja odottanut nykimättä narussa, että paali saatiin paikoilleen. Ja voi miten paljon ruokaa. Sain puhelimeeni kuvia tapahtuneesta. 

Siellä sitä syödään silmät kiiluen, ihan kirjaimellisesti

 Tänään menin puolen päivän maissa tallilla ja siellä oli vastassa kasa hyvinsyöneitä hevosia mahat killillään. :D Taavi oli varmaan syönyt koko yön ja oli päivälevolla paalin vieressä (ettei vaan katoa). Kyljet oli oikeasti pinkeät ja jopa vähän arat, en ihmettele yhtään tolla mättämisellä.

Lähdettiin käymän maastolenkillä, sellainen 5km:n lenkki heitettiin ja ravailtiin ja laukattiinkin osan matkaa, jotta suoli varmasti toimii. Toimihan se, ei jäänyt epäilystäkään; kolmet kakat ja ravin tahdissa piereskely piti siitä huolen. Taavi liikkui ihan pirteästi, vaikkakin vähän kankeasti, mutta ei noin ison mahan kanssa muuten voikaan liikkua. Herranjestas! Kaiketi tilanne vähän tasaantuu, kun Taavi huomaa, ettei ruoka lopu kesken.

Annoin tallissa vielä laihan Greenlin-vellin (2 kourallista GL ja 10 litraa vettä), jotta on varmasti juonut tarpeeksi. Sitten olikin taas hirveä kiire takaisin syömään, huoh. :)

 
Iltapäivällä käytiin vielä Helin kanssa mittailemassa Taavia, eikä se silloinkaan ollut syömässä, vaan torkuilla. Se katseli epäuskoisena, että taasko toi tuli tänne. Heh. Piti hakea paalin luota, ei tullut vapaaehtoisesti.

Meillä on taas uusi projekti, koska ensiviikonloppuna tallilla on Halloween-ilta. ;)

Lisäksi torstaina käyn hakemassa Taaville länkkäsatulan sovitukseen, toivottavasti se olisi sopiva!