Marraskuun lopun pohdintoja ja tapahtumia

Mulla ois vaikka mitä kirjoitettavaa, kun vaan saisin aikaiseksi kirjoittaa!

Tuli tänään taas ruokia laittaessa mieleen, että usein kuulee kauhisteltavan, että joku syöttää "niin monesta purkista" hevostaan, koska "suurin osa hevosista pärjäisi pelkällä kivennäsellä". Se on toki totta, mutta esimerkiksi meidän tapauksessa monen purkin ruokavalio sisältää ne ihan samat aineet, kun siinä kivennäissäkissä. Mutta koska olen halunnut tasapainottaa jokaisen mineraalin ja jättää jotakin pois, niin olen kokenut helpoimmaksi mitata ne erikseen.
Miksi siis monesta pussista ja purkista syövän ruokavalio olisi jollain tapaa huonompi tai turhempi? Tietysti usein törmää siihen, ettei omistaja itsekään tiedä, kuinka paljon mitäkin ruokinta sisältää. Toisaalta sama voi olla myös sillä, joka syöttää vain "jotain kivennäistä".

Ripen ruokinta koostuu kahdeksasta erillisestä aineesta.

Litra heinäpellettiä (Black Horse Greenmix)
1rkl suolaa (Rippe ei syö suolakiveä)
0,5dl Racing ADE-vimin (D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää täällä pohjolassa, samassa tuotteessa on myös seleeniä)
2-4ml Racing Natural E (E-vitamiini on tärkeää cushing-hevosille ja sitä saisi mennä reilusti)
1rkl oluthiivaa (hyviä ravinteita, erityisesti B-vitamiinia suolistolle, sisältää myös kromia, joka on IR-hevosille hyväksi)
1rkl merilevää (jodi tulee tästä, teelusikka riittäisi täyttämään tarpeen. Jodi on tärkeää kilpirauhasen toiminnalle ja kilpirauhasen toiminta taas aineenvaihdunnalle)
1rkl Hiveplex (sinkki ja kupari oikeassa suhteessa toisiinsa ja hyvin imeytyvässä muodossa, vähän myös seleeniä)
Seleenimetioniinia 0,4mg (koska seleeni jää muuten vajaaksi, ihmisten tabletit tulivat tässä suhteessa kaikkein edullisimmiksi)

Pari viikkoa sitten muutin ruokinnan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Takapuoli kuivui kahdessa päivässä ja poni piristyi silmissä. En tiedä mikä taika tässä on, mutta tällä me mennään jatkossa. Pieniä muutoksia tein viime talven reseptiin, koska osa lisäravinteista oli vaikeita hankkia. Ja magnesiumia en ole nyt antanut purkista ollenkaan tällähetkellä. 

Muuten marraskuu on mennyt aika pitkälti vaan huokaillessa. Ei ole paljon jaksanut mitään tehdä. Eikä kyllä itseasiassa ole ollut oikein mahdollisuuttakaan.
Mie sähläsin kengityksen kanssa ja väli venyi aika pitkäksi. Pitkä kengitysväli ja pohjien koppuroituminen tarkoitti sitä, että Ripellä oli kengittäjän saapuessa enää kaksi kenkää jalassa (ja kaksi lenkkaria). Onneksi kengittäjä sai niihin kahteen repaleiseenkin kavioon kengät kiinni. Tavoite on kuulemma saada kengät pysymään viisi viikkoa ainakin. Putsitin jalat ja kiedoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Rippe ei ole aiemmin irtokengistä juurikaan kärsinyt.

Talveksi se sai eteen Equilibrium-kengät ja hokit sovitettiin varpaalla vähän taaemmas. Ihan tyytyväisesti se on nyt kaksi päivää niillä kopsutellut. Hokit laitettiin toki ja tilsakumit myös. 

Josko tässä nyt pikkuhiljaa taas tekisi ryhtiliikkeen ja saisin meidät vähän liikkeelle. Rippe tosin ei ole liikunnan vähyydestä ollut moksistaan. Päinvastoin se on notkeampi, kun pitkiin aikoihin. Kiitos metsätarhan.

Kylmä ilma tuntuu olevan vähän ongelmallinen ja Rippe on ollut nyt ulkona 200g toppaloimen kanssa. Sillä se on ollut selästään pehmeä ja tyytyväinen. Ilmahan on toki ollut tosi raaka, eikä Ripen karva ole todellakaan mitenkään laadukasta. Lisäksi cushing tekee toisilla hevosilla kylmänarkuutta.
Täytyy varmaan vähän uudistaa loimia, koska nyt mulla on kasa sisätoppiksia ja vähemmän ulkotoppiksia. Nykyinen talli on lämmin ja vedoton, eikä Rippeä ole tarkoitus ainakaan toistaiseksi klipata, joten se ei tarvitse sisälle loimea. Ulos sensijaan tarvitaan varmaan paksumpaakin, kun tämä 200g kettuloimi.

Rippekin osaa käskystä hymyillä :)

Katse eteen ja suupielet yöspäin

Rippekin osaa nyt hymyillä. Vielä vähän hienosätöä asia vaatii, mutta idea on jo selvillä. :)

Eilen täällä oli aamusta niin surkea keli, ettei hevosen kanssa pässyt mihinkään. Suojalumi tarrasi kavioon samantien ja lumen alla ollut jää teki kävelemisestä luistelua. Siksi käytiinkin kentällä tekemässä vähän aivojumppaa.

Myös kaviota Rippe antaa jo melko taidokkaasti. Voisi kehitellä jonkun uuden tempun, kun nämä ekat alkavat selvästi jo toimia.

Video hymystä (jossa Rippe koettaa innoissaan ensin tulla liian lähelle):

Tänään eläinlääkäri kävi aamulla ottamassa Ripestä monta putkea verta. Siitä otettiin perusverenkuva (mm. maksa- ja munuaisarvot), insuliini, glukoosi ja ACTH. Ell soittelee tuloksista huomenna jo! Ei tarvitse jännittää kovinkaan kauaa. Vaikka melko varmaahan se on, että lääkitykselle mennään. Ell oli kanssani samaa mieltä, että cushingilta vaikuttaa ainakin ulkoisten merkkien perusteella.

Onneksi kohta ollaan viisaampia ja vuoden kestänyt epävarmuus viimein päättyy. Lääkityksen kanssa pitää sitten myös ottaa verikokeita ja seurata tilannetta tasaisesti. Kunhan nyt saataisiin ponin olo helpottumaan ja kaviokuumeriski pienemmäksi, niin hyvä juttu.

Rippe kokeili rajojaan

Ilmeisesti aamuheinät olivat myöhässä.. Hehheh. Rippekin siis viimein huomasi, ettei portissa ole sähköä, se on koko kesän pysynyt siitä kaukana sähkön pelossa.

Karkailujen minimoimiseksi Rippe muutti putkitarhaan siksi aikaa, että saadaan pihattotarha kokonaan valmiiksi. Hiekka sinne on ajetti ja levitetty, mutta aidat pitää vielä korjata.
Rippe ärsytti naapureitaan putkitarhoissa, kun ei vaivautunut edes haistelemaan. Hah. Se vain puuhasi omia juttujaan ja jätti uteliaat ihmettelemään.

Tuntuu olevan ponissa virtaa, vaikka sädemätä taas vähän kiusaakin. Kokeilen nyt uutta "reseptiä" sen hoitoon. Kerron siitä enemmän jos se vaikuttaa toimivalle. 

Asetusten testailua ;)

Suvi (joka oli mukana, kun käytiin katsomassa Rippeä ja sopimassa kaupat) oli tänään sattumalta meidän tallilla käymässä ja moikkasi samalla meitä. :) Harjailtiin Rippe kunnolla ja kylläpä siitä karvaa irtoaakin!

Samalla sain yllytettyä Suvin kokeilemaan yhtä juttua. Rippe on nimittäin opetettu hyppäämään käskystä pystyyn, mutta itse en ole uskaltanut koettaa. Onneksi minulla on yllytyshullu Suvi, joka testaa. :D Hyvinhän tuo sitten hyppäsi, kun saatiin avut kohdalleen. Hyvin sievästi, ei liian korkealle.
En itse henkilökohtaisesti opettaisi tai ole opettanut hevosta hyppäämään pystyyn, mutta tämä on opetettu Ripelle jo kauan sitten.

Samalla vähän irtojuoksutettiin ja vauhtia oli taas paljon. Meidän viikonlopun kengitys peruuntui kengittäjän loukkaantumisen takia, mutta tiistaina saadaan oma luottokenkääjä paikalle. Odotan sitä jo innolla (vaikka inhoankin kengitystä huonojen kokemusten takia, siksi tarvitsen luotettavan kengittäjän itseäni varten, hah), että päästään vähän paremmin liikkumaan.

Rippe sai karsinaansa myös tiheäsilmäisen verkon jokunen päivä takaperin ja ainakin toistaiseksi se on pysynyt ehjänä. Olen antanut osan heinistä maahan ja laittanut osan verkkoon, jotta pahin nälkä talttuu ennen verkkoon tarttumista. On sitten tekemistä vähän pidemmälle yöhön. 

Pieniä arjenaskareita, tutustumista ja temppuharjoittelun aloitus ( +onko kysyttävää?)

Eilen sain viimein valmiiksi edes jonkinlaiset uuden bannerin ja muutin esittelytekstiä. Täytyy jossain vaiheessa tehdä uusi ja parempi banneri, mutta tämä saa nyt alkuun kelvata. :) Vähän on ollut tässä hässäkkää, kun on pitänyt hankkia vakuutusta, soitella sinne ja tänne sekä järjestellä taas elämään jonkinlaisia aikatauluja. Iltavuoroviikolla tämä on aina vähän askartelua koko homma.

Ripen kanssa en ole kummempiä vielä puuhaillut, odotan viikonlopun kengitystä. Olen käynyt tallilla aamuisin ennen töihinlähtöä. Minusta on ollut kiva siivota itse Ripen karsina ja laittaa sille ruuat valmiiksi. Samalla olen pystynyt seuraamaan sen vointia paremmin, kuinka paljon se juo ja onko lanta hyvää. Heinät olen toistaiseksi punninnut tarkkaan, jotta osaan tehdä muutoksia tarpeen mukaan. Hevoset saavat heinää viisi kertaa päivässä, joka on ihan mahtavaa!

Yksi päivä kävin kevyesti maneesissa testaamassa ratsastusominaisuuksia. Vaikuttaa tosi hyvältä. Kavioiden pituus kuitenkin selvästi häiritsee, joten ravia en ottanut paria lyhyttä pätkää enempää. Tein vähän väistöjä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Ihan hirveästi en ees ympyröitä tehnyt, kun ajattelin pitkien kavioiden olevan niilläkin hankalat.

Eilen me vähän kentällä temppuiltiin. Aloitin ihan perusasiasta eli namista luopumisesta, aika hyvin Rippe sen käsitti. Sen jälkeen päästiin sen tauolle ja se kävikin piehtaroimassa ja tuli sitten jatkamaan opintoja. Vähän alustavasti hain siltä myös hymyä. ;) Katsotaan miten kauan menee, että se oppii sen. Täytyisi kaivaa naksutin jostain säilöstä. Mikä kätevintä, Rippe hyväksyy nameiksi kivennäisnappulat, joten sille ei tule ylimääräistä energiaa namipalkasta temppuilun aikana.

Tänään kävin nopsasta aamusta tekemässä siivoukset yms. ja moikkasin ponia tarhassaan. Se oli vähän sitä mieltä, että tarhassa ei ole sopivaa harjata (niinkuin maanantainakin). Mulla sattui olemaan taskussa edellisen päivän kivennäisnappuloita, joten aloin palkata sitä hetken harjauksen jälkeen ja kappas - pian sain kuopsuttaa päästäkin karvaa pois ilman, että se käänsi päätään pois tai lähti paikalta. :)

Ripellä on semmoinen huono tapa, että se ei aina anna tarhasta kiinni. Toistaiseksi täällä uudessa kodissa se on ollut pääsääntöisesti portilla vastassa, mutta mm. silloin hakureissulla se ei antanut kiinni tarhasta. Siihen täytyy nyt paneutua, koetan tehdä itsestäni mukavan ja mielenkiintoisen, senlisäksi ajattelin opettaa Ripen pukemaan itse riimun.

Mietin, että olisikohan teillä lukijoilla jotakin kysyttävää?

Ajattelin, että voisin toteuttaa sellaisen kysymyspostauksen, kun meillä ei vielä tapahdu mitään sen kummempaa ennen kengitystä. :)

Siitä marsun kouluttamisesta (ja vähän muitakin mietteitä!)

Sanoin jonkun kirjoituksen lopussa, että opetan marsua antamaan tassua. Nyt mulla on marsu, joka osaa antaa tassua. Seuraavan temppu on mietinnässä. ;)

Minua harmittaa todella paljon, etten kerennyt opettaa Taaville hanskannostotemppua loppuun asti. Se oli juuri älynnyt mitä haluan, kun minä olin keksinyt miten sen opetan. Se osasi jo nostaa hanskan maasta ja melkein aina antaa sen minulle.
Lisäksi kesken jäi kielen näyttäminen, se oli jo melkein valmis.

Ihan hassuista asioista sitä saakin itselleen harmistuksen aikaiseksi. Yksi päivä minulla oli muutenkin todella ikävä omaa sinisilmääni. Sitten menee taas päiviä, kun asia ei ole niin pinnalla.

Itse hevostelua en ole juurikaan kaivannut, eikä ilmat ainakaan ole auttaneet asiaa. Monena pimeänä tuulisena iltana, vesisateesssa, olen ollut todella onnellinen, kun voin työpäivän jälkeen palata suoraan kotiin.

Sitäkään ei käy kieltäminen, että parisuhde voi paljon paremmin, kun on aikaa enemmän keskittyä siihen. Minä en ymmärrä, miten ihmiset yhdistävät hevosen, työn ja parisuhteen niin, että kaikki voi hoitaa täydellisesti. En vain ymmärrä. Aina joku jää vähemmälle ja kokoajan väsyttää, kun koettaa suorittaa ja olla kaikille mieliksi.

Minusta tuntuu, että hevosharrastus omalla kohdallani meinaa kaatua ihan sulaan mahdottomuuteen. Monessakin asiassa on ristiriitoja. Aika ei meinaa riittää kaikein hoitamiseen hyvin ainakaan niin, etten olisi kokoajan aivan kuolemanväsynyt. Olosuhteet eivät ole monessakaan paikassa niinkuin haluaisin, olen lopen kyllästynyt toisen nurkissa hevosen pitämiseen. Niistä ei koskaan seuraa mitään hyvää, vaikka kaikki alkuun sujuisikin hyvin. Ja erikoishoidosta tottakai maksat, tai teet itse ja maksat silti täysihoidon verran. Jos teet itse, pääsee taas kohtaan aika ja parisuhde.

Sen lisäksi koko aika harrastuksen parissa menee siihen, että tarkkailen miten hevonen voi, liikkuuko se hyvin, onko sillä joku hätänä. Ja jos en löydä mitään, niin mietin jääkö minulta jotain huomaamatta. Voiko sellaisesta sitten nauttia ollenkaan? Toiset pystyvät katsomaan läpi sormien, minä en.

Lisäksi en edes tiedä, mitä koko harrastukselta haluaisin. Olisin ehkä eniten kiinnostunut tällähetkellä lännenratsastuksesta, mutta taloustilanne ei anna myöten käydä valmennuksissa jatkuvasti, eikä nitä kyllä lähimäin paljon olekaan. Ja valmennukset taas ovat melkein pakollisia, kun on koko elämänsä ratsastanut "tavalliseen tyyliin". Ja toisaalta, ei sekään tunnu miltään kauhean intohimoiselta asialta tällä hetkellä. Kyllästyisin varmaan hetkessä jos edes jaksaisin aloittaa.
Ja jostain syystä lännenratsastukseen linkittyy aika vahvasti kaikki pyöröaitausjuttu ja sitä minä en taas halua opetella.

Toinen minua kiinnostava asia on temppujen opettaminen ja hevosen kouluttaminen, mutta kannattaako maksaa monta sataa kuussa siitä, että opettaa hevostaan tekemään temppuja? Toisaalta, jokainenhan harrastaa niinkuin parhaaksi näkee, mutta silti.

Pitäisi kai hankkia se oma piha ja miettiä sitten uudelleen. ;)

Lastausta uudella tavalla

Koko loman ainut tavoite oli oikeastaan harjoitella Taavin kanssa lastausta. Helteet ja uusi liikuntakalenteri ovat hieman vieneet motivaatiota, lisäksi yksin se on niin kovin vaikeaa. En esim. osaa itse vetää koppia, enkä uskalla edes yrittää. Lisäksi ainahan apukädet olisi hyviä, sulkemaan puomeja, pitämään kiinni, henkisenä tukena jne. Jos illalla ensin liikutat hevosen, niin senjälkeen ei enää ole aikaa jäädä lastaamaan, eikä sitten lastauksen jälkeenkään viitsi enää lähteä kiusaamaan hevosta hikilenkillä. Se on minusta lähinnä kiusaamista. :)

Loma alkaa olla pidetty (huomenna töihin) ja havahduin siihen tuossa viikonvaihteessa, että Taavi on edelleen lastaamatta. Meillä oli tallilla monta kertaa siitä puhetta, mutta asia on jäänyt. Niina ehdotti aikanaan, että Taavia voisi kokeilla ohjasajaa koppiin, kun se siinä toimii niin hyvin. Se jäi mieleen pyörimään ja nyt pistettiin tuumasta toimeen. Nenna harjoittelee kovasti kopin kanssa liikkumista ja auton peruuttamista kopin eteen, joten minulla on ollut melko vapaaehtoinen avustaja pari päivää. ;) 

Eilen aloitettiin tallin kopilla, joka on kahden hevosen Umeå, ei varmaan tarvitse mainita, että se on hieno. Siinä on etupurku, joten hyödynnettiin sitä alkuun. Taavi suhtautui koppiin jo kaukaa epäluuloisesti ja jännittyen, joten ohjasajoin sitä ympyrällä ravissa jonkin aikaa, tulin pikkuhiljaa lähemmäs koppia ja pysäyttelin kopin kohdalla. Ajatuksena, että kopin kohdalla saa levätä = positiivista.

Hetken pyörittelyn jälkeen ohjasin Taavin kopille, se käveli hyvin sillalle asti ja alkoi sitten venkoilla. Pitkät ajo-ohjat osoittautuivat tosi näppäriksi, minun oli helppo kontrolloida käännöksiä ja poistumisyrityksiä ja edestä vetämisen sijaan (joka Taavin on halutessaan melko helppo saada loppumaan..) sain annettua painetta taakse. Jonkun aikaa Taavi vänkäili, koetti sivuilta ohi ja pari kertaa laittoi niskan linkkuun ja koitti häipyä. Se ei siltä onnistunut, kun pystyin ohjilla kääntämään sen kuitenkin haluamaani suuntaan. 

Niina oli ruokakipon kanssa kopissa odottamassa, Taavin ottaessa askeleen eteenpäin, se sai palkinnoksi seistä hetken rauhassa ja rauhoittua. Kun se oli rauhallinen (alkoi ummistaa silmiään), annoin taas painetta takaa. Peruuttamiseen vastasin naputtamalla raipalla ja ajamalla eteen, eteenpäin mentäessä otin kaiken paineen pois.
Ei siinä varmaan kahtakymmentä minuuttia kauempaa mennyt, kun Taavi sitten asteli koppiin. Se oli silminnähden hämmästynyt, kun kopista pääsi kävelemään läpi. 

Pari kertaa annettiin kävellä ihan läpi ja sitten pysäytin sen koppiin vähäksi aikaa. Sitten peruututin ulos ja kun nämä vaiheet sujuivat rutiinilla, niin lisättiin etupuomi paikoilleen. Tämän enempää ei tehty tällä erää. Kerraksi jo ihan hyvin.

Tänään sitten jatkettiin meidän omalla kopilla, jotta Taavi oppii menemään kaikkiin koppeihin. Positiivista oli huomata, ettei Taavia jännittänyt kopin näkeminen enää yhtään ja se oli täysin rento. Lastautumista se kuitenkin mietti hetken, mutta meni sitten aika pienellä paineella. Kuppi oli tällä kertaa viritetty pysymään kopissa itsekseen, jottei jatkossakaan tarvittaisi ihmisiä edessä.

Rohkeasti sisään

Sisällä herkut odottaa Ruuna Rohkeaa

Taavi kulki koppiin todella rohkeasti, mutta takapuomin kiinnilaitto jäi ekalla kerralla yritykseksi. Se peruutti pois. Tässä kohtaa sitten muistui mieleen, että sille olisi hyvä opettaa (olisi ollut jo kauan sitten), että puomista mennään vain eteenpäin. Otin sen nyt asiakseni, että joka päivä tehdään sitä harjauksien yhteydessä, painan puomin häntään kiinni ja paine poistuu vain menemällä eteenpäin.

Taavi alkoi seisoa kopissa paremmin, kun vein kuppiin lisää ruokaa ja Niina muistutti minua "odottaa"-sanasta, jota käytän Taavin kansa paljon muuten. Se toimi ja saatiin puomi hyvin kiinni ja aukikin. Kuitenkin vielä pari kertaa meille kävi se kämmi, että kupista oli ruoka loppu ja Taavi pääsi tulemaan ulos.
Lopulta laitettiin takaluukkukin kiinni ja Taavi suhtautui asiaan melko rauhallisesti. Sen jälkeen sitä hiukan mietitytti, että onko koppiin turvallista mennä.. Kaikki edistys ottaa pienen takapakin, mutta hyvinhän se sitten lopulta sinne meni. Minä en vaan saa olla missään muualla, kun hännän takana, muuten se seuraa puuhiani ja kummastelee, oli ohjaksissa kuka tahansa. Kun menen taakse ja sanon napakasti "kyytiin", se kävelee sinne helposti. :) 

Huomenna olisi vielä tarkoitus jatkaa tallin kopilla ja ajattaa ihan lyhyt muutaman metrin matka pihalla. Meillä olisi tähtäimessä yksi reissu tässä lähipäivinä ja olisi ihanaa jos Taavi olisi silloin jo hyvä lastata. Lisäksi elokuun lopulla olisi edessä se pitkään suunnitteilla ollut viikonlopun länkkäkurssi, varmaan turhaa edes sanoa, että jännittää jo vietävästi!

Lastaus ohjasajamalla:
+ Hevosta on helpompi ja turvallisempi hallita 
+ Helpompi korjata liikkeitä takaa 
+ Taavi sietää paineen paremmin takaa-ajettuna, kun edestä vetämällä
+ Ei tarvitse voimaa
+ Helpompi jatkaa kohti koppiin "lähetystä"
+ Vähemmän vaaratilanteita kopissa, kun käyt vaan lopuksi sitomassa hevosen

- Yksin vähän vaikeaa
- Ohjien kanssa on taitelemista, kun lastaussilta suljetaan
- Enemmän vaivaa, kun pitää pukea sila
- Pitää osata lukea hevostaan ja hallita ohjat jos hevonen meinaa kääntyillä

ajeluita, ystäviä, uuden tempun opettelua ja kengitys

Tämän viikon osalta päivittelyt ovat jääneet vähäisiksi, vaikka ollaan kyllä puuhattu kaikenlaista kivaa.

 
Maanantaina kävin palauttelevalla maastolenkillä Tapsun kanssa ja se ei ollut kauhukuvistani huolimatta kipeä tai jumissa kyntämisestä, päinvastoin. Se tuntui vetreältä ja tyytyväiseltä. Käytiin etsimässä uutta maastoreittiä, mutta jouduttiin palaamaan samaa kautta takaisin.

Tiistaina sitten annoin Taaville helpomman päivän, mutta harjoiteltiin uutta temppua. Sain Bessien ja Skinin blogista innostuksen kokeilla, onnistuisiko Taaville opettaa kielen näyttäminen käskystä. Alkuun Taavi oli vähän pihalla, mutta kun keksin sen lipovan huuliaan aina namin päälle, niin aloin palkkaamaan sitä naksuttimen kanssa siitä. Hetken päästä liitin mukaan sanan "kieli" ja liikutin etusormea, se tuntui jo pääsevän jyvälle asiasta. Pidin välillä taukoja ja palasin sitten taas asiaan, tehtiin muutaman kerran toistojen sarja. Alempana on video tästä!

Lisäksi vahvisteltiin vanhoja temppuja ja laitettiin jalkoja renkaan sisään. Ja sitten syötiin paljon voikukan varsia, jotka ovat nyt suurta herkkua. :)

Kaikki työllä ja tuskalla laihdutetut kilot ovat tainneet tulla laitumella takaisin... Keskiruumiissa on kuitekin hoikentavia pystyraitoja. ;D

Keskiviikkona ystäväni Sanni lähti mukaani tallille ja mentiin ajamaan. Taavi vähän vierasteli Sannia, kun haettiin sitä laitumelta. Hellekeli oli tehnyt Taavin olon veteläksi ja se nojaili naruun antaumuksella harjatessa. Se nuokkui myös valjastuksen ajan, mutta lenkillä se oli ihan pirteä, vaikkakin vähän vetelä.

Ei ole vetopaniikkia Taavilla. ;)

Kutittaa..

Lenkin jälkeen keksin pilkkoa Sannin tuoman omenan juomaveteen, jotta saataisiin Taavi juomaan. Se tepsikin melko hyvin ja puoliämpäriä upposi. Hampaatkin saatiin muutaman päivän tauon jälkeen pestyä, kun kävin ostamassa uuden ruiskun, vanhasta hajosi tiivisteet. Osittain syy oli varmasti vähän huolimattomassa säilytyksessä ja käsittelyssä. :p Eipä nuo onneksi kovin kalliita ole.

Ne ötökkähuput, joita kestäviksi kehuin, niin molemmista on revitty se tarra irti. Muilla tosin huput ovat pysyneet ehjinä. Taavin käytössä on nyt hajonnut kaksi parissa vuorokaudessa, joten Taavi on saanut olla ilman huppua. Se onkin pärjännyt ihan hyvin, enemmän tuo vaalea nenä tuottaa ongelmia.

Omenamehua tekeillä..

.. vihdoin sitä pääsi maistamaan

Harjoiteltiin myös kielitemppua, Sanni kuvasti siitä videonkin:

Torstaina Taavilla oli vapaapäivä myös, käytiin pesemässä hampaat ja laittamassa sille ötökkämyrkkyä. K vähän harjailikin Tapsua ja harjoiteltiin kielitemppua taas.

Tänäänkin taavi sai vapaan, koska sillä oli kengitys. Edellisestä kengityksestä olikin kulunut jo lähemmäs 9 viikkoa ja se näkyi kavioissa! Ne ottivat tässä lopussa huiman kasvupyrähdyksen.

Kengitys sujui melko hyvin, muutama pomppu tuli alkuun, mutta siinä se sitten oli. Pesin kengityksen jälkeen hampaat ja laitoin myrkkyjä. Taavi sai myös vasten tahtoaan viilentävän suihkun letkusta ja pääsi takaisin ulos. 

 

 

Oli pakko ottaa kuvat kavioista, kun oli aikamoinen ero uuden ja vanhan välillä. Alkaa olla Taavin kaviot melko kivassa mallissa, kun verrataan viime syksyyn.

Ruokinnan palautus ennalleen, poikien maastolenkki ja rengasleikkejä

Ei olisi pitänyt muuttaa hyväksi havaittua ruokintaa, mutta minkäs teet. Olen jo muutaman päivän havainnut Taavin käytöksessä pientä takkuilua ja kupeet ovat satunnaisesti värähdelleet niihin koskettaessa. Tänään lenkillä sain vahvistuksen mieltä kalvaneeseen pelkoon; kupeiden hikoaminen on palannut. 

Vielä ollaan melko lievissä oireissa, mutta mysli poistui ruokinnasta samantien, tilalle otettiin vanha kunnon Greenline ja huomenna käyn ostamassa oluthiivaa (isompi tönikkä on jo tilattuna Päivölän Tilalta). Oluthiiva se taitaa ratkaisun avain sitten olla, se on kaikilla kolmella kerralla puuttunut ruokinnasta oireiden alkaessa. 

Toivon vain, että kerettiin reagoida ajoissa ja olo helpottuu menemättä enää pahemmaksi, koska vielä on liikkumisintoa ja mielikin kohtalaisen positiivinen, siis hevosella. 

Lauantaina Taavi piti kevyen päivän, käytiin vähän kävelyllä keräämässä marsulle ruokaa ja harjoiteltiin renkaan kanssa. Taavista vaan on niin kivaa seisoa renkaan päällä, ei niinkään laittaa jalkoja renkaan sisään. Saatiin kuitenkin ekan kerran jalat renkaaseen ilman, että minun tarvitsi nostaa niitä sinne, jee!

 

Tänään K kiipesi pitkästä aikaa ratsaille ja lähdettiin maastoon. Kierrettiin perinteinen maston lenkki. Loppulenkistä oli aika märkää ja upottavaa yhdessä kohtaa, mutta hyvin selvittiin. Taavi koetti kaiken sen tarpomisen ohella ahmia ruohotupsuja naamariinsa, se on ihan uskomaton.

Raviakin pojat menivät lyhyitä pätkiä ja vauhtia tuntui alkutahmailun jälkeen olevan. Taavi oli hyväntuulinen ja pirteä. 

Talvikarva on hyvää vauhtia irtoamassa ja on sitä nyt irti kuopsutettukin! Tällähetkellä on menossa varsin tylsä ja tyhmännäköinen vaihe, kun kaula on melkein kesäkarvassa ja muuten ollaan vielä koinsyömällä talvivillalla. Taavista on tulossa melko ruskea tänäkesänä, viime vuonna se oli paljon harmaampi! 

Palloleikkejä ja mahan kanssa ihmettelyä

Tänään meillä puuhailtiin tätä: 

 

 

Pallo on asunut muutosta asti auton takakontissa, josta päätin sen tänään kaivaa jos Taavin mieliala on yhtään asialle otollinen. Yksi päivä se nimittäin löysi hangesta vahtikoira Marinan leikeistä jääneen heppapallon (siis sen sellaisen kahvallisen) ja alkoi herkkujen toivossa vieritellä sitä. Minua nauratti, ei ne vanhat opit mihinkään katoa. :)

Eikä olleet kadonneet, ehkä ne olivat jopa vähän paremmat, kuin ennen. Taavi jaksoi kävellä pallon perään aika pitkäkin matkan, kun ennen se on hylännyt pallon hyvinkin nopeasti jos sen tönäisy on vaatinut enemmänkin fyysistä työtä.

Sateen takia kameran linssissä on vesipisaroita..

Pari videopätkääkin otin, laatu iei päätä huimaa, kun samaan aikaan pitää koettaa potkia palloa, pitää hevosen nenä pois kamerasta, liikkua mukana ja palkita.

Maha-asiat ovat olleet vähän sitä sun tätä. Perjantaina Taavi oli melko hyvä, mutta kevyen(!) lenkin jälkeen kupeet jälkihikoilivat ja olivat kosketusarat. Taavi näytti aika pahaa naamaa ja teki asian hyvinkin selväksi. Päätin antaa sille lauantaina vapaapäivän, koska kipeän hevosen liikuttaminen ei ole kivaa kenenkään osapuolen kannalta. Se oli myös lauantaina aamupäivällä aika kipeä kupeistaan. Se sai vielä Ranixalia ja lisäksi laitoin sille fleecen ja sadeloimen, koska ilma oli erittäin kolea. Illalla se tuli pitämään mulle pihattoon siivousseuraa ja siinä samalla kopeloin tietenkin kyljet, eikä taavi ollut asiasta erityisen pahoillaan... Kummallista. Voisiko myös paikka vaikuttaa? Taavi tuntuu olevan aina seinän vieressä kaikkein pahimmalla tuulella ja usein vapaana ollessaan vähemmän agressiivinen. Voi toki olla vain sattumaakin.

Taavi oli myös kuivunut loimien alla, hevonen oli kuiva ja fleece oli toiminut välissä juuri niinkuin pitikin; se oli siirtänyt kaiken kosteuden ulkoloimen sisäpintaan (joka oli märkä), mutta fleece oli kuiva. Ja nyt en edes laittanut fleeceä kerroksittain, koska Taavi oli vain sateen kastelemana.

Tänään odotin myös (jotta suurilta pettymyksiltä vältyttäisiin) äkäistä tai hapanta hevosta, mutta toisin kävi. Taavi oli ihan hyväntuulinen, pirteäkin ja sain harjata sitä joka puolelta ilman luimimista, peräti oikein sahalaitaisella hikiviilalla. Toki en jäänyt kupeita hankaamaan, mutta vetelin aina välillä niiden päältä salakavalasti ja se ei aiheuttanut juurikaan mitään reaktiota. Mahan alta harjatessa tuntui vain hyvältä.

Huomenna Sanni tulee pitkästä aikaa moikkaamaan Taavia ja mennään ajelulle, katsotaan sitten taas tilannetta uudelleen. Ranixal on nyt jätetty pois, koska siitä ei ole ollut mitään mainittavaa eikä selkeää hyötyä ehkä kuitenkaan.
Onneksi pian on se klinikka-aika. Melkein toivon, että sitä hiekkaa löytyisi ja oireilu selittyisi sillä, muuten ollaan kyllä melkoisessa umpikujassa ja selittämättömän tapauksen äärellä. Alan sitten epäillä suolistossa olevan jotakin pahemmin vialla.

Nämä kuvat otin klinikkaa varten, hiostuva kohta näkyy hyvin, sama kohta on myös se arka alue koskettaessa. Polvien märkyys johtuu penetrolista. 

Viikon kuulumisia, tandemratsastusominaisuuksien testausta yms.

.

Viikko on mennyt niin hujauksessa, etten ole kerennyt tänne blogin puolelle mitään raportoida. Kuvat sain jo eilen muokattua, niin tänään kerkeää ehkä kirjoitella jotakin.

Maanantaina käytiin K:n kanssa tallilla illasta. Koetettiin laittaa Taaville toppaloimea, kun minusta on niin kylmää öisin. Ensimmäinen loimi oli pieni... Ostin sen kesällä käytettynä, enkä ole raaskinut sovitella sitä ennen viileämpiä kelejä. Harmittaa, koska se on tosi kiva loimi, lämpimän oloinen, ohut toppaus (ehkä 100g) ja fleecevuori. Silti loimi on aivan käsittämättömän kevyt. Merkki oli Jackson, päällinen pehmeää kangasta, joka kuitenkin piti vettä. Vaikka loimi oli kokoa 145, se ei meinannut millään mahtua edestä kiinni ja näytti lähinnä makkarankuorelta. Muotoilu oli juuri sellainen, että kapealle hevoselle tämä sopii kun nakutettu. Se on nyt jo myyty ja lähtee tänään uuteen kotiin, niisk..

Toinen kokeiltu loimi oli ohuehko (ehkä 200g?) liukaspintainen ja -vuorinen toppa, se kyllä sopi päälle, mutta Taavi oli jo pukemisvaiheessa kyllästynyt loimitukseen. Lisäksi kymmenen minuutin jälkeen kokeilin kädellä loimen alta ja aikasen lämmintä oli.. Liiankin.. Riisuin siis loimen ja Taavi palasi tyytyväisenä ulkoilemaan nakuna.
Tuskin siis onkaan tarvetta ostaa paksumpaa ulkotoppaloimea, pärjätään varmasti tuolla ohuella ja tarpeen mukaan sitten kuoriloimi päälle. 

Tiistaina kävin tallilla päivällä kääntymässä ja moikkaamassa Taavia. Koetin juottaa sille kauraleseellä maustettua vettä, tosin Taavi kaatoi sen maahan. Laitoin hevosille heinää, kun säilöpaali oli päässyt loppumaan. Sekoitin myös heinäastioihin oljen ja heinän sekoitusta, jotta se hidastaisi syömistä vähän. Lisäksi ripottelin heinävanoja tarhaan, saavat kävellä ja etsiskellä.  Taavi sai tietenkin syödä heinien jaon ajan tarhan ulkopuolella omasta kasasta, erikoiskohtelua. ;) Ihanaa, kun on sellainen tallipaikka jossa heinää saa hevosille lisätä jos se on loppu.
Siivoilin samalla pihaton ja lisäsin sinnekin vähän olkia.

Keskiviikkona ystäväni Sanna tuli tervehtimään meitä. Mietittiin siinä sitten, että mitä tehtäisiin ja Sanna ehdotti vähän vitsillä tandem-maastolenkkiä. Kerroin sitten, etten ole uskaltanut kokeilla, mitä Taavi siitä sanoo. Olen nimittäin kerran saanut melkoiset pukkisarjan aikaseksi, kun istahdin liian taakse. En olisi koskaan uskonut, että Taavi voi pukittaa niin kovaa ja korkealle. Lensin kaulalle alta aikayksikön ja melkein tipahdin kokonaan. Ja myöhemminkin Taavi on ollut aika herkkä kimpaantumaan jos vahingossa istahtaa liian taakse.
Päätettiin sitten kuitenkin, että kokeillaan mitä tapahtuu... Hullua joo. Kipusin ensin kyytiin ja sitten Sanna vei tuolin Taavin viereen. Taavin ilme oli näkemisen arvoinen, se katsoi Sannaa aivan kun sanoen: Täällä on jo yksi, paikka varattu! :D Sanna kuitenkin pääsi kyytiin eikä Taavi näyttänyt mitään merkkejä ärsyyntymisestä ja tai epämukavuudesta, joten lähdettiin lenkille.

Käytiin lyhyt lenkki maastossa Taavin lempisuunnassa ja Taavi oli tosi reipas. Tallitiellä kotiinpäin halusi itse ottaa ravia ja pikkupätkä laukkaakin me mentiin. Ei tuntunut olevan moksiskaan isosta painolastista selässään. Tallilla se saikin oikein kunnolla leipäpalkkaa. :) Harmi, ettei tallilla ollut ketään ottamassa todistusaineistoa tästä kokeilusta.

Aloin sitten miettiä, että voisi siihen "pukkinappulaan" olla syynä vatsan huono kunto? Silloinhan Taavi oli myös kädellä kokeiltaessa kiukkuinen ristiselän päältä. Nyt se ei näyttänyt yhtään mitään merkkiä, että sen olisi paha olla. Ja se kyllä näyttää sen, se ei jää keneltäkään huomaamatta.

Tandemratsastusominaisuus: Läpäisty!

Tappaja-Taavi Sannan ikuistamana. Tätä puolta harvempi siitä näkee. :D Tässä on menossa kauralesevelli naaman eteen, tosin vasta kun ilme on pikkaisen aurinkoisempi..

Torstaina menin päivällä tallille, mutta sinne ei tullut vettä lainkaan. Joku osa oli hajonnut ja oli parhaillaan korjattavana. Taavi ei siis saanut lämminta kaurajuomaansa ollenkaan. Se tuli höristen portille vastaan ja ajattelin, että mennään kentälle harjoittelemaan hanskatemppua jne.
Taavi ei kuitenkaan ollut oikein sellaisella tuulella, vaan kyllästyi heti, kun namia ei alkanut kuulua (kun yritin siis päästä tempussa eteenpäin). Muita jo opittuja temppuja se teki mielellään ja väistöharjoitukset sujui myös hyvin, muuten se oli vähän mökö. Otti vain aurinkoa portilla pää nuokuksissa. Mittasin kuumeenkin, mutta ei sitä ollut.

Vein sitten Taavin takaisin ulos ja samalla tarkastin pihaton, niinkuin aina. Taavi tuli perässä pihattoon ja meni vesikupille ja alkoi tuijottaa minua. Menin katsomaan ja huomasin, että vesiastia oli jäätynyt! Se oli siis varmaan tässä samassa vesihässäkässä naksahtanut pois päältä. Taavi tuijotti minua sen näköisenä, että "tämä on jäässä, tee jotain".

Hain rautakangen ja toivoin, ettei saavi olisi vielä umpijäässä. Taavi seisoi edelleen astian vieressä korvat hörössä odottaen, missä vaiheessa vesi alkaa taas olla juomakelpoista. Kova sillä oli luotto, että minä siinä onnistun.. :D Onneksi vesi oli kerennyt jäätyä vain osittain ja alta paljastui paljon sulaa vettä. Taavi tulikin heti juomaan ja joi paljon. Sentakia se varmaan oli vähän vaisu, raukalla oli jano!
Kävin vielä napsauttamassa paljun takaisin päälle ja ongin suurimmat jäät kupista vettä jäähdyttämästä. Siivoilin muutenkin pihaton ja levittelin olkia vähän paremmin.

Tänään ajattelin vähän taas askarrella kaulanarun kanssa kentällä. Ehkä siitä vielä saisi jotain, kun jaksaisi vähän aktiivisemmin harjoitella. Liian kylmä on mihinkään muuhun, vaikka se lupasikin lämpenemistä. Täälläpäin oli kylmin yö varmasti koko tämän talven aikana; -24 astetta. Päivisin aurinko jo ihanasti lämmittää, hevosen karvasta sen huomaa hyvin, kun auringon puolella ollut kuve on mukavan lämmin.

Ainiin! Taaville on klinikka-aika taas varattuna kuukauden päähän, se on tosin vain hammaskontrolliin ja sitten otetaan se ACTH-koe uudelleen. Mielenkiintoista nähdä, onko uusi elämä vaikuttanut lukemiin. Ainakaan Taaville ei ole ollut mitään oireita nyt.

Ja uudet lukijat; kiitos ja tervetuloa! Jättäkää toki kommentteja!