sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Koska hevonen on laumaeläin...



Ripellä on nyt sitten tarhakaveri. Päätettiin nyt sitten jossittelun ja jahkailun jälkeen laittaa Sisu Ripen kaveriksi ja katsoa mitä tulee. Rippe tietysti tapansa mukaan linnottautui selkäni taakse ja kun poistuin tarhasta se jäi portille "ota minut heti pois täältä" -ilmeellä.
Haettiin heinää laatikkoon, että nähdään ruokailutilannekin. Sisu meni syömään ja Rippe hätäili ympärillä, muttei uskaltanut laatikolle. Kävin taluttamassa sen laatikon luo ja näin se uskalsi siinä syödä. Mutta hetken päästä se aina poistui laatikolta, eikä sitten enää ominpäin uskaltanut takaisin. Hohhoi. Ja Sisu ei tehnyt mitään. Söi vain. 





Raahattiin sitten viel Sisun heinäastia tarhaan, että on molemmille oma ruokapaikka. Illalla Rippe oli kuitenkin uskaltautunut Sisun kanssa samaan itsekin. Tänään ponilla oli kupeessa purujälki ja se väistää Sisua entistä tarmokkaammin. Sisu ei onneksi aja Rippeä, eikä ahdistele, antaa ruokarauhan ja on muutenkin minusta ihan oivallinen pomo. Rippe vaan on niin kamalan arka ja väistää ohikävelevää Sisua ravilla tai laukalla..

Toiveissa olisi, että Rippe tottuisi ja rauhoittuisi. Koska hevosen on parasta kaverin kanssa - se vähentää stressiä ja tekee onnelliseksi. Niin ne ainakin väittää. Rippe saattaa ainakin tällähetkellä olla asiasta eri mieltä... Ja niin ilmeisesti sen mahakin - tänään oltiin taas pyllypyykillä pitkästä aikaa.
Harmi kun sitä ei voi laitumeen laittaa, siellä se saattaisi helpommin päästä tutustumaan muihin, kun ruuasta ei tarvitse kilpailla ja tilaa on enemmän.



Kintereiden ruvet tulevat makaamisesta, sen paljasti toiseen suojaan jäänyt kurajälki. Edelleen suojien pysyminen on hiukan epävarmaa ja ne vaatinevat vielä lisäsuunnittelua. Mutta kintereet näyttävät jo paljon paremmilta. 





Rippe on myös palannut liikunnan pariin tauon jälkeen. Eilen menin erittäin nopeasti askellajit läpi kentällä ja poni tuntui aivan sairaan hyvältä ratsastaa. Tänään sitten käytiin vähän päästelemässä maastossa, pari pidempää ravipätkää ja yksi oikein reipas laukkapätkä, muuten sitten lähinnä käveltiin. Käytiin ihan uudella reitillä, siellä oli ihana pehmeä pohja ja loivia pitkiä nousuja.

Rippe kävi jotenkin todella kierroksilla ja hirnui koko lenkin. Nähtiin kaksi hevostakin lenkillä ja kummankin perään se hirnui aivan vimmatusti, pomppi ja loikki. Ravurin mennessä ohi se hirnui kovaa, keräsi valtavasti kierroksia, puhalsi sieraimista ilmaa kiihdyksissä ja koetti lähteä rynnimään.. Ja loppumatkan kipitteli jännittyneenä ja vähän väliä hirnuen kotiin. Että ota tosta nyt jotakin selvää. Heh.




lauantai 28. toukokuuta 2016

Eläinlääkärin vierailu, kintereiden ruvet, akupunktiota ja ruokalaatikon mörkö

Ripellä on ollut tämä viikko pelkkää lomailua. Maanantai meni itsellä toipuessa ja tiistaille olin sopinut eläinlääkärin käymään. Ripeltä katsottiin hampaat, se rokotettiin ja otettiin ACTH-kontrolli. Eläinlääkärikin huomasi ponissa muutoksia parempaan suuntaan. Piikkejä ei juurikaan ollut ja vain pieni siistiminen riitti Ripelle. Kuulemma vuoden päästä varmaan riittää hampaiden kanssa, mutta saatetaan kurkata suuhun jo aiemmin, kun näitä ACTH-kokeita pitää kuitenkin ottaa.

Se ACTH-arvo olikin tippunut! Aivan mahtava uutinen. Puhelimessä sitten päätettiin, että koetetaan nostaa lääkettä sinne yhteen tablettiin ja otetaan kesän lopulla uusi koe.



Mutta ettei kaikki ole yhtä ruusuilla tanssimissa, niin onhan meillä taas uusi ongelmakin. Kintereisiin ilmestyneet ruvet ihmetyttävät. Huomasin ne alunperin klippauksen yhteydessä, jolloin niissä oli vain kulunutta karvaa ja pientä rupea. Nyt tilanne on vähän toisenlainen ja maanantaina ruvet olivat jopa osin auenneet ja haavat verestivät.




Eläinlääkäriä konsultoin asiasta tiistain käynnillä ja hän oli sitä mieltä, että joku mekaaninen hankaus niihin tulee, koska karvat ovat poikkia. Eivät kuitenkaan kutise, eikä niitä oikein ulkona mihinkään voi hangatakaan. Lääkäri kuitenkin suositteli niiden suojaamista, sillä pakkohan ne on saada paranemaan.
Siitä alkoikin kolmen päivän ompelu- ja sovitusrumba, kun piti saada hengittävät suojat niiden päälle. Ja minähän en osaa edes ompelukonetta käyttää saati sellaista omista. K lahjoitti Ripelle ensihätään omat sukkansa ja siitähän se idea sitten lähti syntymään. Vieläkin ollaan vähän vaiheessa niiden pysyvyyden kanssa, mutta katsotaan.








mamman mussukka, enää puuttuu ötökkähuppu :D

Eilen täällä satoi ihan koko päivän vettä ja yöllä sade vaan jatkui. Kävin aamulla nappaamassa Ripen sisään lepäämään ja vein sen sitten taas töiden jälkeen ulos. Tänäänkään ei päästy lenkille, kun Rippe sai torstai-iltana akupunktiota. Ripeltä hoidettiin ainakin munuaisia, maksaa, mahaa ja sitten joitakin lihaksia lanneselässä. Neuloja oli monessa kohtaa ja vain muutaman neulan kohdalla se vähän värähti. Vähän se oli rauhaton ja levoton. Tallissa tosin oli vähän meteliä ja hälinää, joten osa ponin keskittymisestä meni siihen. Kun neuloja alettiin ottaa pois, niin silloin poni alkoi nuokkua ja haukotella. Selkeä ero lanneselän alueella ainakin oli, kireys katosi ja tilalle tuli hyllyvä poni.





 
Rippe oli myös päättänyt yksi päivä pelätä omaa heinälaatikkoaan. Voitteko kuvitella? :D Se oli jättänyt osan aamuheinistä syömättä, eikä suostunut lähestymään laatikkoa edes vihreän voimalla. Riimu päässäkin se harasi hyvän aikaa vastaan ennenkun paineella ja myötäämisellä sain sen laatikon lähelle. Sitten se puhisten alkoi syömään. Tallinpitäjä myöhemmin sanoi, että joku lanka oli osunut nokkosiin ja napsunut, liekö sillä oli osuutta tähän. Mutta voi hyvänen aika sentään tota ponia. Sillä on joku dementia!




torstai 26. toukokuuta 2016

ACTH-arvon päivitys

Juuri tähän väliin tarvitsinkin pienen valonpilkahduksen Ripen kanssa ja tässä se on: lääke puree. ACTH-arvo on puolikkaalla tabletilla tippunut 420 -> 137. Melko huima lasku siis, vaikka arvo edelleen on korkea. 

Myöskin hampaat olivat hyvässä kunnossa, ei ollut piikkejä, eikä muutakaan sanomista.





Niistä muista jutuista palaan kirjoittamaan myöhemmin, nyt on pakko mennä nukkumaan.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Vielä lisää kisatunnelmia kuvien muodossa

Suski (meillä oli edellisessä tallissa hepat samaan aikaan) oli miehensä kanssa katsomassa kisoja ja sainkin tänään valtaisan määrän hienoja kuvia. Tässä siis toinenkin kuvapläjäys ja viralliset poseeraukset ruusukkeen kanssa.

Kaikki kuvat on ottanut Jarkko Monthan. Kiitos!




Mun iskä näkyy vasemmassa laidassa! :D

Mitähän me keskustellaan?












Voisi ilmeestä kuvitella että meni huonostikin, mutta poni on suloinen



Ja kunniakierros oikeaan!



Vanhalla tallijengillä riitti keskusteltavaa vanhaan malliin! :)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Vaikein kaikista voitoista on voittaa itsensä





Kisat ohi ja väsymys sen mukainen. Onneksi sain yön ihan hyvin nukuttua ja suurempi jännitys pyrki pintaan vasta juuri ennen omaa vuoroa. Ilmoitin Ripen siis luokkaan 4 (seniorit ja yksityiset) ja korkeuden sai valita itse, me mentiin ihan vaan ristikkokorkuisia esteitä. Olenhan hypännyt Ripellä suuret kaksi kertaa ja enimmillään kolmea estettä peräkkäin. Heh. Ja itsehän olen hypännyt rataa viimeksi vuonna 2007-2008 ja kerännyt itselleni aika mittavan estepelon senjälkeen. Empä olisi uskonut, että me Ripen kanssa löydetään joskus itsemme keskeltä esterataa. Mutta se ei pelaa, joka pelkää. ;)

Heli oli tietysti ikuistamassa taas kisat kuvamuistoiksi! 








Rippe käyttäytyi todella fiksusti kokoajan ja oli enemmänkin liian hidas, kun mitenkään villi. Tuttu kakkaongelma piinasi meitä verryttelyssä, mutta senjälkeen kävin kävelemässä tallin läheisyydessä ja Rippe sai asiansa hoidettua. Heti se oli paljon parempi ratsastaa

 










Radalla se oli kuitenkin melko hidas ja jotenkin hämmentynyt. Mie vitsailinkin jo verryttelyssä, että se taitaa luulla näitä koulukisoiksi, kun sipsuttelee niin kivasti.. Vauhti meinasi hiipua ja muutama kaarre heiteltiin tyylikkäästi vastalaukalla, kun en uskaltanut tiputtaa ravillekaan ettei meno hyydy. Päästiin uusintaan ja siitäkin saatiin puhdas rata, vaikka meinasinkin unohtaa toisiksiviimeisen esteen.
Kisan tulos ratkesi vasta myöhemmin, kun kaikki sennut ja yksärit olivat menneet omissa korkeuksissaan (40-50cm). Me oltiin 1/4 osallistujasta eli voitettiin! Haha! 


Emmin kännykällä otettu kuva, kun poseerauskuvia en ole vielä saanut


Rata videolla: 


 
Loppuun vähän poseerauskuvia ihanan voikukkapellon reunassa:
 
 
 
 







Saatiin hovikuvaaja Helikin kameran tälle puolelle välillä ;)