Oikein vauhdikasta ja mahtavaa vappua!

Minä aion nauttia lyhyestä vappulomasta täysin siemauksin syömällä paljon, 

juomalla simaa liikaa ja viettämättä aikaa ihanan hevoseni seurassa. 

Mitä meille kuuluu? (ruokapohdintaa yms)

Ihan hyvää meille kuuluu, kiitos kysymästä. :) On vähän kiirettä pidellyt, kun olen hoitanut tämän viikonlopun myös ystäväni poneja tästä noin 20km päässä, ihania russivarsoja ja pääsin myös aiemminkin blogissa mainitun Lassin selkään.

Muutenkin päivät vain soljuvat onnellisessa sumussa eteenpäin, onko tämä sitä ensihuumaa?

Rippe on liikkunut tasaisen varmasti vapaapäiviä kuitenkaan unohtamatta. Olen koettanut pitää sen liikkumisen monipuolisena, jotta lihakset kehittyisivät. En ole halunnut väsyttää sitä kentällä, joten siellä pyöritään noin kaksi kertaa viikossa, yksi kerta ratsastajan kanssa ja toinen ohjasajaen. Loput ajasta maastoillaan, kiipeillään, laukkaillaan, hankitaan hikeä pintaan.
Vapaapäiviä tarpeen mukaan, yleensä 1-2 viikossa. En myöskään rasita sitä ylettömästi, koska kavioiden kunto ja vähäinen aikaisempi liikkuminen pitää ottaa huomioon, ettei paikat heti hajoaisi. Kuitenkin tämmöinen vanhempi hevonen olisi hyvä pitää liikkeessä tasaisesti, ettei se jäykisty.

Nyt on alkanut kuitenkin tuntua siltä, että ruokintaa olisi jotenkin muutettava. Poni on saanut todella kivasti pyöreyttä esim. selkään, mutta kylkiluut vilkkuvat vähän turhan tiuhaan ja minusta vain etevenevissä määrin.
Toki se on vieläkin lihakseton, mutta jos kaikki energia kuluu nyt jo ylläpitoon, ei jää energiaa lihaksien kasvattamiselle. Lisäksi Rippe on nyt muuttunut vähän sellaiseksi vetämättömäksi. Se liikkuu edelleen mielellään, mutta on ponneton. Vai onko se huomannut, ettei kilometrit juoksemalla lopu? Heh.

Tämä kuva on eilen otettu.

Lisäsin sille nyt myös suolaa ruokintaan, sillä tajusin vasta, ettei se ole käyttänyt edes suolakiveään sitten saapumisensa (jolloin se lipoi sitä kaksi päivää taukoamatta). Suolan puutehan voi aiheuttaa kuihtumista ja väsymistä, jopa lihasten häiriöitä. Se olikin viimeyönä juonut enemmän, kun normaalisti.

Heinää Rippe syö 8,5-9kg päivässä, enkä mielelläni lisäisi sen määrää loputtomiin. Se kuitenkin nytkin syö reilusti yli suositusten (1,5ka x 100kg). Heinästä ei ole analyysia ja sen laatu vaihtelee riippuen, miltä pellolta se on kerätty (vaikka se tuleekin yhdestä paikasta). Se on kuitenkin erittäin lehtevää ja vähäkortista kokoajan.

Sannin ottama kuva, kun juoksuteltiin Rippeä maneesissa. Se on tullut kysymään, että olisiko herkkuja.

Se on syönyt nyt vain heinää ja kivennäiset (mineral plus) sekä lisäksi olen antanut sille liikutuksen jälkeen pellavapuuron (1-2dl), johon sekoitan Taavilta jääneet hampunsiemenet (1dl) (Rippe ei tykkää niistä).Pellavaa en jatkossa aio syöttää, en ole lainkaan varma sen mahan hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Olen ehkä jopa päinvastaisella suunnalla. Nyt sitä on lähinnä syötelty pois, kun sitä kerran on.

Rippe on kuitenkin jo vähän iäkkäämpi, joten ruuan hyväksikäyttö ei ole enää nuoren hevosen tasolla. Lisäksi sillä on ollut aikamoinen urakka tässä keväällä, kun se on pudottanut sen jumalattoman talvikarvan ja alkaa olla nyt kesäkarvalla. Sekin varmasti vie oman osansa. Madottaakin se pitäisi varmuudeksi.

Sokereita ja tärkkelyksiä haluaisin viimeiseen asti vältellä, joten vaihtoehtoja ei kovin montaa jäänyt. Varsinkin, kun haluaisin mahdollisimman yksinkertaisen ja mielellään kuivana syötettävän lisärehun. Eli lähdemme kokeilemaan Racing Selectediä myös Ripelle.
Sitä saa läheltä (täältä melkein kaikki rehut pitää hakea yli sadan kilsan päästä), siinä on energiaa riittävästi, jotta syöttömäärän voi pitää alhaisena ja sen voi antaa myös kuivana. Lisänä sitten ehkä se sinkki-kupari -lisä, niin alkaisi varmaan olemaan aika hyvä.

Kengityskin pitäisi olla ensiviikolla, se olisi ollut hyvä saada jo tälle viikolle, mutta aina ei voi vaikuttaa. Ponille luultavasti laitetaan vähän erilaista kenkää alle nyt, kun saadaan hokit kokonaan pois. Nyt kengätkin on pysyneet jalassa, kun olen käyttänyt ahkerasti putseja, ne tosin ovat saaneet osumaa osakseen eli turhat eivät ole olleet.

Loppuun videokevennys: Rippe ja pikkupysty:

Pienet iltahuvit Ripen tapaan

Pikkuinen muistutus itselle:

Jos lasket poniinin piehtaroimaan kentälle vapaapäivän kunniaksi, niin laita portti kiinni. Älä ainakaan kokeile, että lähtisikö se raviin jos siirryt itse hölkkään, ihan vaan pari askelta... Se pari askelta, muuttui hetkessä nimittäin liitoravin kautta kiitolaukkaan ja ulos kentältä. Ja sitten se oli menoa.

Seuraava virhe: koetin saada sen kiinni ravistamalla herkkuämpäriä, siitähän se riemu vasta repesi ja poni paineli pitkin tiluksia hyvinkin onnellisesti häntä tötteröllä ja minä koetin anella sitä pysähtymään. Eikä sillä ollut aikomustakaan antaa kiinni. Hitsi, että alkoi naurattaa. :D Lopulta aikansa juostuaan Rippe, 18vuotta, pysähtyi ja antoi ottaa itsensä kiinni. Laitoin vielä varmuudeksi narun turvan ympärille, jottei tarvitse aloittaa alusta.

Että semmoinen vapaapäivä tänään.

Kuvatulva!

1.

Kun on mentävä, mene.

Älä katso taaksesi.

Älä edes vilkaise

vapisevan olkapääsi yli.

Eilinen on mennyt.

Elämä edessäsi.

Uusi mahdollisuus.

Uusi toivo.

Maaria Leinonen

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14. Rippe meni niin kovaa, ettei kamera pysyny perässä. :D

Mulla on varmaan huomenna jalat kipeänä, kun Rippe päästeli vähän menemään. Ja minä takerruin siihen, kun hukkuva viimeiseen oljenkorteen. Hah.

Otettiin myös viralliset passikuvat.

Huoltopäivä!

Nyt on sitten hampaat tarkastettu ja olihan siellä jonkin verran sanomista, eikä niitä ole ihan äsken katsottukaan. Kuitenkin Ripen  hampaat ovat kuulemma todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Kerta vuoteen riittää jatkossa loistavasti.
Samalla Rippe sai rokotuksen, kun sen passista ei löytynytkään mitään merkintöjä, joten rokotushistoria on kysymysmerkki. Vahvistus pitää vielä antaa, niin saadaan sitten sekin asia kuntoon.

Sen haavan takia vähän kylmäsi jos poni on ollut rokottamatta.. Haavastakin keskusteltiin sen verran, että mun hoito on ollut ihan oikeaa (huuhtelua ja haavan pitäminen auki). Ompeleminen oli tämän eläinlääkärin mielestä täysin turhaa tämänkaltaisissa vammoissa juuri sen takia, että ne alkavat helposti märkiä sisältäpäin ja sitten ompeleet räjähtävät auki. Muutama muukin juttu tuli asiassa esiin, mutta jokatapauksessa tämä ell oli sitä mieltä että jalkahaavat kannattaa pääsääntöisesti hoitaa avonaisina ja huuhtelemalla niitä vain runsaasti. Ja niinkuin tässäkin, tarvittaesa avata rupea uudelleen jos haava alkaa märkiä (minä luulin, että se oli jo tarpeeksi umpeutunut sisältäpäin ja annoin mennä pinnasta kiinni liian aikaisin).

Silmien rähmimisestä kysyin ja lääkäri katsoi ne samalla. Tulehtuneethan ne olivat ja Rippe sai viiden päivän kuurin silmäsalvaa. Saas nähdä, miten me onnistutaan se silmiin saamaan.. :D

Rippe saakin nyt sitten viikonlopun olla vapaalla, vaikka periaatteessa sitä saisikin liikutella kevyesti. Mutta se on ollut nyt niin hieno ja ahkera, että pitäköön pienen miniloman.

Super!

Oot ylivoimainen, en voi kuin hehkuu taas
Samallalailla mua onnelliseksi ei tee kukaan
Paljon annettavaa, sen suhun kanavoin
Parhaat asiat elämässä ei oo tavaroit

Tiet kohtas ja yhdessä vaihdettiin suuntaa
Olin hyvä jo yksin mut vielä parempi sun kaa
Upee tiimi, vastasit unelmiini
Eikä enää riitä kuin superlatiivit

 

Ju-ju-juju-ju. Just
Just sitä mitä vuosii olin ettinyt
Tästedes sä oot mun prioriteetti nyt

 

 

 

En harrasta tavallista
Kaikki on vaan parasta ja kallista
Se ei tarkoita arvoo rahallista

Koska harvoin mä palvon mitään maallista

Käy vain paras ja kallein
(Paras ja kallein)
Koska sä oot paras ja kallein
(Paras ja kaunein)

Kappaleen sanat: Elastinen - Super

Yleisiä kuulumisia, vauhdikkaita maastoja ja ohjas-ajoa, videoita

Loppuviikko onkin taas liikuttu ahkerasti. Maanantaina kenttätreenin jälkeen ohjasajoin palauttelevati pihaa ympäri ja pikkaisen maneesin edessä väistättelin ja ravuutin ympyrällä. Rippe tuntui nyt käsittävän jo paljon paremmin tuon ohjasajon. Keskiviikkona Ripellä oli ansaittu vapaapäivä.

Torstaina käytiin maastossa kiipeilemässä mäkiä. Unohdin laittaa putsit etusiin ja muistin sen vasta pihatiellä. En jaksanut enää kääntyä, kun ajattelin, että me vain kävellään. Otin kuitenkin yhden pätkän ravia ja Rippe kompastui hössöttäessään. Ja niinhän se kenkä sitten taas irtosi toisesti etusesta! En edes heti huomannut tätä, vaan käytiin vielä kiipeilemässä metsässä, vasta hiekkatiellä aloin ihmetellä outoa kävelyä, kun Rippe arkoi kengätöntä kaviotaan.

Onneksi saatiin taas meidän vakituinen irtokengänlyöjä seuraavaksi päiväksi ja Rippe sai kenkänsä takaisin (se kenkäkin jopa löytyi, kun osasin paikantaa sen sinne kompastumiskohtaan).

Päästiin sitten myös perjantaina liikkeelle ja käytiin maastoilemassa vähän vauhdikkaammin, putsit jalassa tietenkin. ;) Annoin ekaa kertaa Ripen mennä pidempiä pätkiä reippaasti ja kokeilin, loppuuko siltä puhti missään vaiheessa. Ravasin ja laukkasin aina, kun pohjat antoi myöden.
Sain sen lopulta vähän väsymään ja se malttoi ravata hitaasti vapaalla ohjalla. Annoin sen kävellä hetken, jonka jälkeen se itse tarjosikin laukkaa taas... Hah! Kotipihaan kävellessä se tuntui kuitenkin jo selkeästi väsyneeltä.
Venyttelin sen jalkoja ja huomasin samalla, että sillä on takareiden todella kireät. Eikä venyttelykään siten oikein onnistunut. Lopputuloksena Rippe tamppasi jalkansa mun jalkapöydän päälle.. Auts.. 

Hieroin takareisiä pehmeämmäksi ja selvästi tuntui alun jälkeen todella hyvälle. Samalla hieroin vähän selän lihaksiakin, kun niissä on ollut pientä kireyttä.

Illalla oma jalka tuntui todella kipeältä ja mietinkin jo hetken, onko kaikki ok. Sille ei yksinkertaisesti voinut varata juuri ollenkaan painoa ja kinkkailin paikasta toiseen. Onneksi aamulla jalka antoi jo varata painoa ja tässä sitä nyt linkutellaan.

Tänään ajattelin antaa taas Ripelle kevyen, palauttavan päivän reippaan maastolenkin vastapainoksi. Pistin sille silan ja ohjasajoin sen kentällä. Tehtiin alkuun vähän ympyröitä ja pyrin saamaan takajalat astumaan ristiin. Vähän sain väistöäkin tehtyä.
Sitten siirsin ohjat vähän eritavalla ja juoksuttelin ympyrällä. Rippe oli selvästi saanut eilen tarpeeksi liikuntaa ja oli siten tänään todella rento alusta-alkaen. ;)
Olen myös opettanut sitä laskemaan päätä positiivisen vahvisteen kautta. Aina kun se laski pään alas ja ravasi rennosti, se sai kävellä hetken. Kyllä se niin mukavuudenhaluinen oli, että nyt se alusta saakka pää alempana.

Lopuksi päästettiin ystäväni Sannan kanssa Rippe vielä hetkeksi irti kentälle ja se malttoi melkohyvin siinäkin ravailla rauhassa ja tasapainossa. Kyllä se sieltä löytyy, kun lihakset ja voima kehittyy. :) Sanna myös neuvoi minua, miten saan hierottua ja venyteltyä Rippeä tehokkaasti. Otetaan ne nyt mukaan meidän arkeen, kun kyse on kuitenkin jo vanhemmasta hevosesta.

Linkki videoon

Linkki videoon

On meillä ihan vähän harmaitakin pilviä vaaleanpunaisessa satumaailmassa, onneksi hyvin vähän. Se haava ei ole oikein lähtenyt parantumaan toivotusti, vaan alkoi märkiä. Se kehittää päivän aikana ruven päälle, joka sitten on alta ihan täynnä märkää. Yöks. Tarpeentullen näytän sitä tohtorille hammashuollon yhteydessä.
Lisäksi Ripen maha on ollut vähän omituinen, välillä ok, mutta toisinaan se vähän kurailee. Ei pahasti, mutta silmiinpistävästi tällaiselle mahaneurootikolle. ;) Mitään muita oireita sillä tosin ei ole ollut, kun satunnainen vetinen lanta tai vesipierut. Kokeilen nyt alkuun kaksi todennäköisintä 1. psyllium ja sitten 2. maitohappobakteeri. Katsellaan sitten, täytyykö miettiä muitakin vaihtoehtoja.

Ainiin ja kävinhän minä ostamassa sen "pohjavillanpoistajan", kun sitä on niin kovin kehuttu ja Jessi (Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta) oli sitä mieltä, että halpakin ajaa asiansa. Kyllähän se on ollut tosi hyvä härveli. Mahakarvat ovat ohentuneet noin puoleen melko pienellä sukimisella! Raaskisiko sitä joskus investoida oikein hevoskokoon..

Ympyrä on sulkeutunut

Pitkästä aikaa kentällä

Pääsiäispyhinä Rippe on liikkunut ahkerasti. Aloiteltiin ensin niillä kiipeilymaastoilla ja laukkapätkillä. Eilen ystäväni Heidi (jonka Maikki-heppa on esiintynyt täällä blogissakin) kävi meitä moikkaamassa. Kävin pikaisesti ilman satulaa Ripen selässä kentällä, mutta se oli laiskanpulskean oloinen, joten päätin kuitenkin irtojuoksuttaa sen. Siinä se sitten liikkuikin reippaasti pukitellen. ;)
Lopussa se malttoi sitten jo ravatakin ja ekaa kertaa siltä löytyi semmoinen rauhallinen, tahdikas ja rento ravi pyöreällä kaulalla. Tuollaisen, kun joskus saisi ratsastaenkin siitä esiin. Kiva kuitenkin huomata, että se on saanut vähän voimaa ja tasapainoa, kun pätkittäin jaksaa jo itseään kantaa vapaana ravatessaan.

Tänään sitten ajattelin pitkästä aikaa työskennellä vähän kentällä. Iskä tuli meitä taas moikkaamaan ja otti muutaman kuvan minusta ja Ripestä ennenkuin lähti. Olipa yksi videokin alkuraveista matkaan eksynyt.
Rippe tuntui melko hitaalle, vaikka videossa se näyttääkin ihan reippaalle. On vielä vähän opettelemista, että oppii tunnistamaan mikä on hyvä vauhti ja tahti juuri tälle ratsulle. Lisäksi mulla on hommaa siinä, kun liike tuntuu selkään niin erilaiselle, kun Taavin meno. Onhan Ripellä paljon korkeampi askel.

Tein vähän väistöjä ja koetin saada vähän terävyyttä ravinostoihin. Ei siitä oikein mitään tullut. Rippe tuntui  jotenkin vain hyytyvän enemmän ja muuttuvan hitaammaksi ja ponnettomaksi. Lopulta päätin sitten kuitenkin ratsastaa sitä vaan enemmän eteen ravissa. Samalla koetin saada sitä tukemaan sisäohjan sijaan enemmän ulko-ohjaan heittämällä sisäohjan löysäksi ja pitämällä vain ulkoa kevyttä tuntumaa. 

Yllättävän hyvältä se meno tuntui reippaassa ravissa ja Rippekin alkoi hakea pyöreämmäksi pätkittäin, vaikka pidinkin ohjat melko löysällä (tarkoitus ei ole hakea sitä pakettiin, vaan enemmän eteen-alas). En tehnyt mitään muuta, annoin sen ravata kenttää ympäri reippaassa tahdissa ja pidin huolen sisäpohkeellä, että taivutus on oikeaan suuntaan. Heti, kun suunta oli oikea, annoin sen hetken hengähtää pitkin ohjin. Pian se terävöityi ja alkoi tarjota ravia, kun keräsin ohjat käteen. :)
Harmi, ettei iskä ollut enää kuvaamassa näitä raveja, olisi ollut kiva nähdä miltä se videolla näytti.

Hikihän siinä sitten tuli, kun joutui vähän oikeasti liikkumaan eteen. Kun sain muutaman reippaan laukankin tehtyä, niin tuli alas selästä ja vietiin varusteet puomille. Käytiin jäähdyttelemässä hyvin, päästin Ripen piehtaroimaan kentälle ja raaputin taas vähän karvaa irti (se lähtee hyvin, kun on ensin liikutettu). Sitten Rippe pääsikin tarhaan päiväheinille.

Video alkuraveista löytyy täältä.

Tässä näkyy minusta hyvin, miten lihakseton Rippe karvan alta paljastuu.. Pikkuhiljaa keräillään takaisin..

Meidän onkin näköjään nyt alkuun keskityttävä vaan siihen, että mennään eteen, muuten homma hyytyy. Ripellä kun ei ole oikein voimaa kantaa ravia eikä tasapainoakaan kummoisesti vielä, eikä sen työskentymotivaatiokaan kentällä ole ihan parasta luokkaa vielä. Tulee vähän mieleen, että ratsastaisi vähän liikkeiltään honteloa nuorta.

Huomenna pidetään kevyt palauttelu ja sitten Rippe saakin vapaapäivän.