Ylämäki, alamäki (Duplo-joustokengät laitettiin alle).

Hengissä ollaan edelleen. Toisena päivänä paremmin ja sitten taas huonommin. Siksi blogin päivittäminen ei nyt ole oikein innostanut. Ollaan menty ihan päivä kerrallaan. Rippe tuntui tokeentuvan itse kaviokuumeesta hyvin ja oli tässä jo jonkin verran liikkeessä. Osteopaatin vierailu ei kuitenkaan tuonut ratkaisua (ainakaan vielä) siihen jalan pettämiseen tai aamuiseen kankeuteen, joten olen lähinnä taluttanut ja juoksuttanut ilman ratsastajan painoa. Ja oikeastaan ollaan vasta kävelty ja vähän ravailtu.

Kunnes sitten iski sädemätä. Tuo vanha vihollinen. Salakavalasti se pääsi pureutumaan syvälle ja sai ponin kipeäksi. Sitten en enää ollut yhtenä aamuna varma, että mitä tässä hoidetaan, kun ponin kävely muuttui varovaisemmaksi.
Poni on saanut kipulääkettä puolella annoksella ja sädettä olen nyt parhaani mukaan koettanut hoitaa, mutta jalka ei ota rauhoittuakseen. Se oli jo hetken parempi ja tänään taas sadesäällä kipeämpi. Selkeästi se aristaa, kun kaviokoukulla sieltä uurteesta painaa, jalka pulssittaa ja lämpöilee kannalta. Aivan samat oireet, kun joskus aiemminkin. Välillä kuitenkin mielessä käy, että josko kuitenkin on jotain kaviokuumeen tapaista.

Kengittäjäkin kävi juuri silloin, kun ponilla oli huonoin päivä, mutta saatiin kengät laitettua. Se notkui sitä vasenta jalkaa ja oli selvästi vaikeaa, kunnes kipulääke alkoi vaikuttaa. Laitettiin nyt kokeeksi Ripelle Duplon joustokengät. Niillä on nyt mukava tallustella, tallin käytävälläkään niistä ei lähde mitään kopivaa. Samalla ne tukevat kannat ja antavat säteen alueelle tukea sekä suojaavat jonkin verran anturaa.

Lääkettä on nostettu takaisin sinne 1,5 tablettiin, ruokinnassa menee pelkkä Norra-kivennäinen, rasvahapot, E- ja C-vitamiini sekä sarviapilan siemeniä ja pirunkouraa. Lisäksi annan käydessäni pellava-mash -puuron. Heinät on tarkkaan punnittu.
Silmäpallukat on alkaneet kutistua taas, pitkästä aikaa. Kun nyt vielää saataisiin kaviot ojennukseen ja kivuttomiksi, niin helpottaisi.

Kyllä minä jaksan vielä uskoa, että täältä noustaan. Vaikka nyt tuntuukin, että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Mutta vähän ajattelen, että omaa tyhmyyttäni poni keväällä sairastui ja koko kesä on mennyt sitten jälkiä korjatessa.

Vasemmassa kaviossa näkyy selkeä kaviokuumemuutos. Oikeassa se on pienempi.

Uusi heinäverkko ulkokaukaloon

Edellinen heinäverkko alkoi tulla tiensä päähän, joten oli syytä alaa miettiä uutta ratkaisua. Edellinen oli Motonetista saatava kuormaverkko ja hyvin sekin Ripen käytössä kesti. Loppuajasta siinä oli kuitenkin jo melko paljon paikkauksia ja se alkoi sääolosuhteiden alla hapertua.

Pidempään jo pyörittelin mielessäni ajatusta valmiista verkota. Motonetin verkko on vähän liian iso ja sen asettelu vaati aika paljon luovuutta. Olin laiska ja halusin päästä helpolla.
Ostin Puuilosta ison heinäverkon, joka on leveyden puolesta juuri passeli, mutta pituuden puolesta vähän lyhyt. Pienen suunnittelun jälkeen sain kuitenkin viriteltyä oikein hyvän heinäpussukan syöttölaatikkoon.

Pohjasta verkko on kiinni neljästä kohtaa ja yläpuolelta pussin suun alaossa kahdesta kohtaa (tähän ajattelin nyt laittaa vielä keskelle yhden lisäkiinnityksen) ja pussin yläosasta neljästä kohtaa reunaputkessa. Kaikki kiinnitykset on tehty nippusiteillä, joissa on vielä palohakaset, jolloin verkko on helppo irrottaa (esim. tavella sulamaan tai syksyllä pesuun ja kuivumaan).
Verkko on helppo käyttää; Ripen heinäannoksen saa sisään avaamalla yhden palohaan.

Ainakin toistaiseksi verkko on pysynyt ehjänä ja syömist se hidastaa kuormaverkkoa enemmän. Rippe saa aamuheinät kahdeksalta ja kun tälläviikolla olen mennyt tallille ennen töitä puoli yhdeltätoista, niin sillä on edelleen jäljellä osa heinistä.
Rippe syö verkoista nätisti, eikä juurikaan revi, joten sillä verkot ovat kestäneet hyvin ehjinä ennenkin. Eihän tällainen jollain törkyruokailijalla kauaa kestäisi.

Verkko on Ripellä ihan ehdoton, sillä sen heinämäärät ovat rajoitettuja. Lisäksi oma kokemukseni on, että verkoista ruokaillessaan se on vähemmän nälkäisen oloinen ja muutenkin tyytyväisempi.