Ja ötököille tasoitus.. + suolataistelu

Tänään riisuin loimen ponin päältä ja hetimmiten silmiini osui muutama paukama ponin ristiselän päällä. Ompas outoa, ajattelin. Pattien koskettaminen kyllä kertoi, ettei kyseessä ole mikään normaali paarmanpurema. 

Auts! Auts! Eipä tullut mitään muuta mieleen, kun ampiainen. Niitä  on ollut aivan valtavasti jostain syystä ja allekirjoittanuthan otti niihin lähikontaktia silloin viimeisimmällä uintireissulla. Ja se patti oli nimenomaan kosketusarka ja kipeä.
Lopulta me tallilla päädyttiin siihen, että hyönteisloimen alle on päässyt ampiainen tai useampi ja paniikissa sitten tuikkineet loukkuun jäätyään. Jos jollain on parempia ehdotuksia, niin tuokoon julki.

Kävin sitten heittämässä kentällä puolen tunnin nopean ratsastuksen ilman satulaa ja hackamorella. Poni oli tosi kiva! ötököitä vaan oli niin valtavasti ettei kumpikaan oikein pystynyt keskittymään.

Olen muuten vihdoin onnistunut saamaan suolaa ponin kitusiin! Rippe ei nuole suolakiveä laisinkaan, vaikka sellainen sillä on. Se nuoli sitä tullessaan muutaman päivän taukoamatta, mutta sittemmin se ei ole koskenut siihen ollenkaan. Se hikoilee kuitenkin päivittäin ja varsinkin nyt helteillä olen ollut syystäkin huolissaan sen suolansaannista. Olen blogissakin useamman kerran kerennyt kirota Ripen nirsoilua ruuan suhteen. Joten vähän arvasinkin, miten käy kun suolan lisää väkirehujen joukkoon.

Rippe jätti mm. kahtena päivänä ruuat osittain syömättä, koska epäili minun yrittävän myrkyttää sen suolalla. Niinkuin teinkin yhtenä päivänä. Nyt luottamus alkaa palautua ruokia kohtaan, joten en ota enää riskejä sen asian suhteen.
Mitään vellejähän poni ei ole suostunut edes haistamaan pitkiin aikoihin (syy on epäselvä), lese on ollut aivan nounou (ehkä sekoitin siihen jonkun pahan ainesosan kerran...). Tallinpitäjällä oli Racingin mashia ja se maistui ponille, ihme kyllä! Mutta en viitsisi millään ostaa taas uutta säkkiä. Lisäksi se sisältää pellavaa, josta ponin maha ei jostain syytä yhtään pidä.
Seuraavaan kokeilusatsiin (heti sen mashin perään, kun poni oli suostunut sentään johonkin velliin koskemaan) laitoin omasta takaa löytyviä ainesosia: kourallisen lesettä, kourallisen kivennäistä, kourallisen proteiininappulaa ja ehkä puoli ruokalusikkaa PAN-suolaa. Ja poni ei suostunut edes katsomaan kuppiin, vaan häipyi karsinan takaseinälle. Kiristys, uhkailu ja lahjonta toimii myös hevosilla. Tungin kupin naaman eteen, nostin niin ylös ettei päätä saa pois ja pakkomaistatin velliä. Kauhunsekaisin ilmein ja irvistyksin varustettu poniini pitikin vellin mausta ja on nyt latkinut soppansa jo kolmesti hyvällä ruokahalulla. Ja omistaja huokaisee, kun suolaa menee edes jonkin verran alas.

Rippe on ollut nyt monena päivänä ratsastuksen jälkeen laitumella syömässä, kun siivoan tarhan. Reitti laitumelle kulkee Ripen tarhan ohi. Tänään olin ajatellut, etten vie sitä laitumeen kellon ollessa jo niin paljon. Mutta herra minä-määrään-itse olikin sitten asiasta erittäin vahvasti eri mieltä ja osoitti tämän jumittumalla tarhan portilla poikittain nenä laitumen suuntaan osoittaen. Otin langat käteen ja nykäisin narusta kehottaen ponia portista sisään. Ai ei mennyt perille, tuumi Rippe ja rykäisi kunnon ravivedolla kohti laidunta. Kolmesti. Koska yritin naurun seasta komentaa sitä välillä.
Laitumellehan se sitten lelliponi päätyi vielä illallistamaan hetkeksi. Jottei nyt kukaan järkyty ponin sikailusta, niin se kävi tarhan portin kautta ja vein sen sitten laitumeen.

Naurattaa niin mielettömästi ton vanhan jäärän mielipiteet. :D

Ötökät 0 - Rippe 1

Meillä ei ole tarhoissa juurikaan ötököitä, hevoset saavat olla melko rauhassa. Hiekkatarhat ja kuiva maa ei varmaan houkuta ötököitä paikalle.

Laidun sensijaan kuhisee ötököitä, eikä Rippe tai Sisu viihdy siellä tuntia kauempaa, senkin aikana karvaton Rippe on keretty kupata ryntäistä ja nivusista verille asti. Minä sitten taas kirppiksiä selaamaan, kun en millään raaskisi ostaa ihan uutta loimea tähän hätään. Olen tehnyt kirjanpitoa Ripen kuluista koko vuodelta, eilen laskin puolen vuoden kulut yhteen kaikkineen ja tulos oli melko jäätävä.

Onneksi yhdessä Facebookin kirpputorilla joku myi 135-kokoista loimea posteineen 25e! Minä siihen heti tartuin ja otin riskin koon puolesta. Rippe on kahden koon välissä, joten mahdollisuus loimen sopivuuteen on kiinni tuurista.

Tälläkertaa onnisti!

Loimi istui päälle ihan hyvin, toki lapalakos olisi saanut olla isompi, mutta ei se näinkään mitenkään mahdottoman huonosti istu. Mahaläppä oli ihan sopiva pienimmällä asetuksella. Lisäksi loimessa on ihana iso häntäläppä, nylonvuoraus harjan, hännän ja lapojen kohdalla sekä tuo jousto-osa kaulakappaleen alussa. Ei kurista eikä kinnaa syödessäkään. Tämä oli joku Hööksin pari vuotta vanha malli. 

 
Käytiin tänään katsomassa ponia päivällä, eikä sillä tuntunut olevan loimen kanssa yhtään kuumakaan. Ihan tyytyväisenä se seisoi ja loimi oli pysynyt melko hyvin paikallaankin. Pikkuisen piehtaroidessa mennyt sivuun.

Kyllä tämä nyt pahinta tuskaa helpottaa ja ajaa oikein hyvin asiansa.