Lihavuus ei koskaan ole terveellistä

 Kaivelin muissa asioissa vanhoja kuvia Ripestä ja törmäsin kuviin vuodelta 2005. Kuten huomaatte, Rippekään ei ole ollut samalla tavalla lihava aina. Nuorempana rasva on kerääntynyt pitkälti keskivartaloon ja takaosaan.

Kuitenkin vuosien lihavuus on jossain vaiheessa saanut aikaan sen, että Rippe on sairastunut hevosten elintasosairauksiin, insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään. Sille on tullut aineenvaihduntaongelmia ja rasva on alkanut kertyä metabolisesta oireyhtymästä kärsivälle hevoselle tyypillisiin paikkoihin.

Alakuvan tilanteessa ollaan auttamatta myöhässä - hevonen on jo sairastunut. Tuollainen rasvaniska on hälytysmerkki, johon jokaisen hevosenomistajan pitäisi puuttua! Se merkkaa erittäin korkeaa riskiä sairastastua kaviokuumeseen aivan hetkenä minä hyvänsä.
Tällainen hevonen vaatii vähä-hiilarisen ruokavalion loppuelämäkseen, koska kehon kyky säädellä sokereita ja tärkkelystä on häiriintynyt lopullisesti.

Molemmissa kuvissa hevonen on sairaalloisen lihava. Puuttumalla lihavuuteen ajoissa, voit säästää hevosen myöhemmiltä sairauksilta ja kivuliaalta kaviokuumeelta. On aina helpompi ja halvempi ennaltaehkäistä, kun hoitaa jo sairastunutta. Uskokaa minua - tiedän todellakin mistä puhun.

Ja eniten tilanteesta kärsii hevonen - jonka ruokinta ja hyvinvointi on täysin ihmisen armoilla.

Ollaan toistemme personal trainereita

Kuulumisten kirjoittelu on vähän jäänyt. Koska ei meillä nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Joka on tietysti pelkästään hyvä asia. Enemmän ollaan nyt maastakäsin jumpattu ja käyty kävelemässä pitkin kylää. K on lomalla, niin olen saanut jopa muutaman uuden kunnollisen kuvan Ripestä.
Kävely on tehnyt hyvää itse kullekin. Tein itsekin keväällä pienen elämäntapamuutoksen ruokailuun ja sain minua vaivanneet neljä kiloa pois jopa melko helposti. Samalla myös päätin, että kävelen Ripen kanssa mahdollisimman paljon maastakäsin itsenikin takia. Alkuunhan se oli pakollistakin, kun selkään ei voinut mennä.
Rippe on kyllä talutuslenkeillä ihan loistava kirittäjä, niin reippaasti saa kävellä, että hiki tulee ja hengästyy.

Rippe on saanut myös maistella lenkeillä vähän vihreää, mutta sillä on siihen oma lupasana, jotta lenkit sujuisivat edes kohtuullisesti ilman pusikoihin ryöhäämistä. Lisäksi olen sille tarhaankin vähän kerännyt kaikenlaista vihreää. Ajattelin, että on turvallisempaa saada vähän vihreää kokoajan jos vaikka kävisi niin, että poni pääsisi karkuun ja ahmisi vihreää.
Ehkä elimistö kestäisi paremmin vihreän syönnin jos sitä olisi siihen totutettu edes vähän.

Ja onhan se nyt kesällä vähän saatava herkkuja maistaa.

Olen satula-asioiden kanssa vähän solmussa nyt ja luulen löytäneeni ongelmakohdan jalan lonksumiseen. Ja kuten alunperin epäilinkin, niin satula on varmasti yksi suurimmista ongelmista, koska epäilen ongelman olevan lavan kohdalla ja/tai sään takana rangan vieressä. Palaan asiaan myöhemmin jos saan epäilyksilleni vahvistusta.

Rippe on myös taas ollut jonkun verran hutera ja varsinkin tänään se minusta selkeästi oli takaa veltto. Tämähän on yleensä liittynyt sen kohdalla lääkkeen väärään annostukseen. Kentällä laukkuutin sitä vähän liinassa kävelylenkin päätteeksi ja se kaatui! Siis kurvissa kiihdytti ja meni kumoon. Niin nyt voi käydä kelle tahansa, mutta täytyy seurata.

Olin ajatellut kesälomalleni (heinäkuussa) pyytää eläinlääkäriä paikalle tekemään sellaisen perustarkin; katsotaan ne hampaat (mitkä piti katsoa on keväällä, mutten ole työkiireiden takia voinut asiaa hoitaa, eikä Rippe kyllä ole tuntunut akuutisti olevan tarkastuksen tarpeessakaan onneksi), kuvataan se vasen etunen vielä kerran ja otetaan verikokeet. Nyt mietin, että olisiko se ACTH pitänyt ottaa jo aiemmin, mutta eipä se ennenkään ole kulkenut oireiden kanssa käsikädessä.

Lääkettähän on jo syksystä tiputettu jonkin verran alaspäin, mutta olisiko edelleen tarvetta tiputtaa. Sitä tässä nyt pohdin. Vaikuttaako laihdutus lääkkeen imeytymiseen tai taudin kulkuun. Vaikea sanoa. Järki sanoisi, että paljon mahdollista.

Tänään otettiin taas ponista rakennekuva, enkä voinut välttyä kiusaukselta yhdistää sitä viime kesän kuvan kanssa allekkain. Olisi ollut mielenkiintoista päästä punnitsemaan Rippe viime kesänä ja nyt.

Hevosen lihavuudelle niin herkästi sokeutuu ja pyöreys sekoitetaan lihaksiin. Todellisuudessa niiden lihasten päällä on useimmissa tapauksissa myös kunnon kerros rasvaa. Ihmiset myös mielummin katselevat hieman pyöreää olemusta ja monen mielestä se tekee hevosesta näyttävän. Lisäksi olen kuullut ja lukenut hevosen lihavuutta puolusteltavan rotuominaisuuksilla ja käyttötarkoituksella. Mikään niistä syistä ei poista hevosen ylipainoa. 

Usein kuulee myös sanottavan, että tämä on aina ollut terve, vaikkakin lihava. Moni ei halua tai osaa ajatella, että sairaudet hiipivät kuvaan pikkuhiljaa ja saattavat puhjeta vasta hevosen vanhuuden päivillä. Aivan samoin, kuten ihmisilläkin. Ja sitten ollaan samasa tilanteessa, kun Rippe. Siltähän esim. ihraniska tuskin koskaan kokonaan katoaa. Sillä on edelleen rasvakertymät lavan takana ja hännän tyvessä. Ne ovat cushingin tadin ja insuliiniresistenssin syytä. Mutta varmasti sen on paljon mukavampaa ja terveellisempää elää nyt.

Sä näytit sillon tosi hyvältä Mut näytät vielä paremmalta nyt

Kun eilen katselin poniani kentällä, niin en voisi olla tyytyväisempi syksyiseen isompaan ruokaremonttiin. En oikein uskonut siihen itsekään, mutta pakkohan se on uskoa, kun näkee poninsa voivan niin älyttömän hyvin. 
Toki sen heinät on punnittu tarkoin ja se on syönyt osan olkena, mutta uskon vahvasti myö muiden muutosten tehneen hyvää. Katselin kaulaa eilen ja mittasin sen pitkästä aikaa uudelleen, kaikkiaan kaulasta on nyt lähtenyt noin 15cm! Se on isoimmillaan ollut yli 120cm ympärysmitaltaan, viimeksi mitatessa se oli kohdasta riippuen 110-112cm ja nyt 104-108cm.

Ruokintaan on lisätty proteiinia ja annan vähän avokätisemmin lisäheiniä käydessäni tallilla, koska poni hoikistuu edelleen. Voi my olla, että pikkuhiljaa siirrytään oljista kokonaan heinään. Olosuhteiden pakosta tosin, mutta jotenkin olen asian suhteen melko positiivisella mielellä.

Myös harja ja häntä (sekä kaviot) ovat ottaneet reilun kasvupyrähdyksen nyt keväällä, olisikin ihanaa jos harja taas kasvaisi vahvana takaisin!

Nyt jännitän, että miten karvan käy. Jos alta ei paljastu kaunista kesäkarvaa, niin täytyy tarttua klipperiin. Kuvissa oleva karva on Ripen oma karva, viimeksi se on klipattu elokuussa.

Yleistä höpöttelyä ja kuulumisia + oljen analyysi

Otettiin tänään tallikaverin kanssa Ripestä muutama kuva. Se seisoo aika paljon loimien alla, eikä itsekään tule aina otettua niitä pois tai hahmotettua kokonaisuutta. Onhan se lihakseton ja löysä, mutta muuten lihavuuskunto on nyt kiva - kivempi, kun pitkiin aikoihin. Kaulan kaventunut profiili vaan hivelee silmiä, kun tietää millaiset vaikutukset sillä on aineenvaihduntaan ja kaikkeen. 

Alempi kuva on toukokuu-kesäkuun vaihteessa.

Ollaan kävelty puolen tunnin lenkkejä viime viikolla ja poni on ollut ihan hyvä kokoajan. Tälläviikolla ei olla päästy liikkumaan ollenkaan. Olen itse ollut koko viikon flunssassa ja lisäksi säät ei ole kyllä yhtään suosineet. Puukenkiin kerääntyy aivan kauheat tilsat. Olen kokeillut kyllä kaikenlasia virityksiä, mutta ne on työläitä ja pysyvät paikallaan vain hetken. Lunta on aina pari-kolme päivää ja sitten ne sulavat pois. Kunnes taas parin pävän päästä sitä sataa. Ja aina on plussakeli!

Parin viikon sisään olisi varmaan koetettava saada ne toiset kengät jalkaan. Mutta sen jälkeen mulla alkaa sellainen työputki, että en varmasti kerkeä kovin paljon tallilla aikaa viettää. Huoh. Nyt tosin liikutuksen kanssa ei ole niin kovaa stressiä, kun ruokinta on kunnossa ja maltillista.
Olisi kuitenkn hyvä saada liikettä ja pikkuhiljaa rakentaa kuntoa. Kunhan nyt saadaan ne käyttökengät jalkaan, niin voidaan alkaa pikkuhiljaa ottamaan myös ravia mukaan.

Ainiin - teetin oljesta analyysin, koska yleisesti siitä liikkuu uskomus korkeista sokereista. Jos vilja on puitu kypsänä (ei viljelijälle ole kannattavaa sitä raakana kerätä), niin oljen korressa ei pitäisi olla sokeria jäljellä, se kuluu viljan kypsyttämiseen. Olen nähnyt aika montakin analyysia ja kaikissa sokerit ovat olleet reilusti alle sadan, 12-90g/ka ka.
Meidän oljessa sokeria on 20g kilossa kuiva-ainetta.
Myöskään ähkyjä tai turvotuksia ei ole ollut. Piereskely on myös loppunut lähes kokonaan. Kurailua on ollut, kuten jokainen syksy. Se loppui taas, kun tarjolle tuli kuivempia paaleja heinää. Sama toistui myös viimesyksynä. 

 

Jonkun on näytettävä mallia

Ylempi kuva on viimekeväältä, mutta kaulan osalta tilanne ei mittanauhan mukaan ole muuttunut mihinkään. Paitsi ruokaremontin jälkeen alkoi tapahtua. Koska itse näen ponia jokaikinen päivä, niin eron huomaaminen vaatii kuvien katselua. Olen niin sokeutunut ihraniskalle, että omaan silmään se näyttää aina ihan samalle.
Tämän kuvaparin jälkeen oli pakko vähän hymyillä. Jos silmä valehtelee, niin mittanauha ei: kaulasta on lähtenyt 8-10cm.

Tottakai koko poni on sulanut ja hoikistunut, mutta sen vertaaminen on vaikeampaa, koska sairasloman takia myös lihakset ovat pienentyneet.Toisaalta jos tällaisia tuloksia saa pelkällä ruokaremontilla, niin millaisia tulokset olisivat yhdistettynä liikuntaan?

Jokatapauksessa tällaisellä laihtumisella on jo iso merkitys terveyden haalimisessa ja insuliinin hallinnassa.

"Ei mikään helpolla tullukaa
Nyt on entinen pullukkaa
Työmoraali on vakava 

Nyt kilot on takana niinku pakara"

Pullea papparainen

Hönöt ABSilla. :D

Liikunnan vähentyminen ja ruuan suurempi määrä alkaa näkyä Ripen ulkomuodossa. Ikävä kyllä. Mie oon tässä hysteerisenä vähän huolestuneena seurannut kehitystä, jättänyt kaikki väkirehut pois (joiden annostus muutenkin on ollut deseissä). Silti kaula kasvaa ja persus levenee. Liikuntaa en kerkeä, enkä voi lisätä. En uskalla enää hulluna höykyttää, että jalat kestäisi vielä jatkossakin. Eikä näytä se rasvanpolttojauhekaan olevan mikään ihmeaine. ;)

Oli siis otettava härkää sarvista ja avattava suu. Inhoan sanoa asioista, koska tulee heti tunne, että olen vaikea asiakas. Toin tallille vaa'an, punnasin mallisäkin ja otin asian puheeksi. Ihana tallinpitäjä ymmärsi heti huoleni ja totesi, ettei ole ongelmaa! Iso kivi vierähti sydämeltä. Miksi sitä joskus stressaa ihan turhilla asioilla? Avaisi vaan suunsa, niin moni ongelma ratkeaisi. Tallinpitäjä sanoikin kassin nähdesään, että kyllä se on tosiaan paljon enemmän saanut, kun ei tule punnittua. Meidän tallilla ei heinässä pihistellä.

Nyt Ripen aamu- ja päiväheinät punnitaan (tai tehdään silmämääräisesti sopivan pieniä kasseja) ja iltaheinät laitan itse punnittuna verkkoon. Millään kitudieetillä se ei suinkaan ole, vaan katsotaan ensin, josko paino lähtisi putoamaan tällä vähän rajoitetulla ruualla. 

 

Vähän tämä laihdutus sai vauhtia,  kun katselin vanhoja kuvia. Paljon pienemmällä liikunnalla ja punnituilla heinillä Rippe on näyttänyt tältä ja saanut silloin myös 6dl valkuaisrehua!

Nyt kaula on paljon paksumpi (tosin se on ollut kokoajan isompi,  kun tuossa ylläolevassa kuvassa) ja onhan siinä muutenkin enemmän pyöreyttä. Se näkyy tässä kuvassa todella karusti.  Ja siis poni on ollut paljon aktiivisemmassa käytössä tai sen kansa on tehty paljon pidempiä lenkkejä. Se syö pelkkää kivennäistä ja heinää. Mutta heinää on ollu liikaa ja se on ilmeisen hyvää.

Karvasta täytyy sanoa sen verran, että Rippe on klipattu viimeksi lokakuussa ja karva on silti ihan kohtuullisessa pituudessa!

Rippe myös alkoi kurailla tässä joku aika sitten. Minä tyhmä yritin tiputtaa sen lääkitystä alaspäin pienen määrän... Nostin lääkkeen ennalleen ja nyt tilanne on taas hyvä. Ei pidä sorkkia. Jännää, miten se lääkitys voi aiheuttaa ripulia, mutta myös cushingin oireisiin kuuluu ripuli. Siinä onkin vähän tasapainottelemista.

Tästä ei toivottavasti ole suunta, kun alaspäin painon puolesta.

Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta

Ripellä oli taas loppuviikosta vähän ongelmia takapään kanssa. Se oli syönyt isommalla annoksella (0,75) vajaan viikon kun maha meni sekaisin, seuraavana päivänä se oli jo poissaoleva ja takapäässä oli selkeää ataksiaoireilua, puurot jäi syömättä ja aamuheiniäkin oli vielä päiväheinien aikaan jäljellä.

"Mahdollisia haittavaikutuksia hevosilla ovat mm. hikoilu, ruokahaluttomuus, ohimenevä syömättömyys ja väsymys, lievät keskushermosto-oireet (esim. lievä apeus ja lievä ataksia), ripuli ja koliikki. Jos ongelmia annoksen siedettävyydessä ilmenee, hoito on keskeytettävä 2–3 päiväksi, ja sitten aloitettava uudelleen puolella aiemmasta annoksesta. Kokonaispäiväannos voidaan säätää takaisin ylös haluttuun kliiniseen vasteeseen lisäämällä annosta 0,5 mg 2–4 viikon välein."

Tälläkertaa kuitenkin päätettiin toimia vastoin aikaisempia ohjeita, koska ei ollut vaaraa, että kukaan satuttaa itseään. Poni sai kevyttä liikuntaa juoksuttelun ja jumppailun muodossa oman kuntonsa mukaan (koska liikunta tuntui parantavan takapään hallintaa) ja lääkitys jätettiin ennalleen. Nyt on mennyt kolme päivää ja tilanne näyttäisi tasoittuvan. Rippe puhkuu energiaa ja tallinpitäjä antoi vähän palautetta sen virtaisuudesta (kuulemma kaviot kävi aika lähellä, kun poni riehui heinänjaossa...). Maha on hiukan rauhoittunut ja silmissä näkyy muutakin, kun väsynyt tyhjyys.

Tämänpäiväisen lenkin perusteella takapääkin pysyy mukana menossa ihan tarpeeksi hyvin.. Sain pukkilaukkaa ja kiitolaukkaa vuorotellen.

 

Silti minua hiukan ihmetyttää, miten oireet ilmenevät aina vasta, kun poni on syönyt lääkettä jo useamman päivän. Ihmeellistä. Kuitenkin lukiessani lääkkeen puoliintumisajoista ja häviämisestä elimistöstä, tämä herätti kiinnostusta:

"Käytettäessä edellistä herkempää analyyttista menetelmää plasmapitoisuudet annoksella 2 µg pergolidia/kg olivat hyvin alhaiset ja huippupitoisuudet vaihtelivat välillä 138–551 pg/ml. Huippupitoisuudet (T_max) saavutettiin 1,25 ± 0,5 tunnissa. Plasmapitoisuudet useimmilla hevosilla olivat määritettävissä vain 6 tunnin ajan annoksen jälkeen. Yhdellä hevosella oli kuitenkin määritettäviä pitoisuuksia 24 tunnin ajan."

Eli voisiko pieni osa hevosista metaboloida lääkkeen hitaammin ja näinollen sitä voisi olla elimistössä jäljellä kun seuraava annos annetaan. Tällöinhän lääkkeen pitoisuus elimistössä tavallaan kasvaisi kokoajan.

Eläinlääkäri vieraili myös viikolla tallilla muissa asioissa (kerrankin.. heh) ja samalla vaihdettiin Ripen uusimmat kuulumiset (tällöin kaikki oli vielä hyvin). Lääkäri kehui, että Rippe on hoikistunut ja oikein kivassa kunnossa nyt. Karvaakin katseltiin ja sanoin, että siinä on ihan eri tavalla kiiltoa nyt. 

 

Katsotaan josko ensiviikolla päästäisiin taas normaalisti liikkumaan. Saisi sitten paremmalla omallatunnolla ponikin syödä vihreää.

Täytyy vielä sanoa, että yksi päivä ratsastin ilman satulaa lyhyen treenin kentällä. Keskityin siihen, että vasempaan kierrokseen mentäessä käännän ylävartalon menosuuntaan ja pidän vasemman käden alhaalla. Ei varmaan tarvi edes kertoa, ettei ponilla ollut sen vasemman suunnan kanssa sen kummempaa ongelmaa.. Heh. Se oli muutenkin ällistyttävän hyväntuntuinen. 

Mustia, synkkiä ajatuksia ja vähän muutoksia pihattojärjestelyissä

Aikaa viimeisestä päivitysestä on kulunut hyvänlainen tovi. Osaksi syynä on taas kiireet ja lisäksi on toisaalta tapahtunut paljon ja toisaalta ei yhtään mitään.

Mitä Taavin mahalle sitten kuuluu? En tiedä. Toisena päivänä vähän parempaa ja toisena taas vähän huonompaa. Kakka on muuttanut muotoaan ja väriään eli ainakin jotain on tapahtunut. Myös piereskely on vähentynyt ja hiljentynyt. Ehkää siis jotain toivoa on. Nyt on menossa inuliinien syöttöä, mutta sen kanssa olikin vähän ongelmaa. Tuikkasin takiaisenjuuri-voikukanjuuri-sikurijuuri-lakritsinjuuri -mixin muun ruuan sekaan sen enempää ajattelematta ja syömättä jäi koko ruoka. Joku juurista on kitkerää ja pahanmakuista, kun tein sitten itse makutestin. ;)
Heitin seoksen tehosekoittimeen sillä seurauksella, että se lopulta kuumeni ja hajosi. Mutta saimpas Taaville hienonnettua juurimixiä. Sekoitin sen greenlinepuuroon ja se halpaan meni mokoma ahmatti.

Ahmatista puheenollen; joku mättää nyt kovasti. Taavi saa samanverran ruokaa tiheistä verkoista, kun viimekeväänä (kun se laihtui), mutta se ei ole laihtunut tippaakaan. Ei yhtään, päinvastoin. Olen tullut siihen tulokseen, että keho ja aineenvaihdunta on jumissa. Tai jotain on ainakin pahasti pielestä. Kolien vähyys voi kuulemma aiheuttaa pöhöttymistä ja liikalihavuutta, mutta tiedä sitten.
Tilanne on nyt kaikenkaikkiaan vähän jumissa. Maha on ollut senverran kipeä, että liikuttaa ei ole voinut. Ruokaakaan en pysty rajaamaan enempää tällähetkellä, siihen on onneksi tulossa jonkinlainen muutos. Nyt olen ottanut taas viikko-ohjemaan kevyttä liikutusta kunnon mukaan ja koetan saada mukaan myös ravia ja laukkaa. Kipeää en kuitenkaan ala höykkyyttää, koska sen jälkeen työmotivaatiota saa kaivaa aika syvältä sieltä, minne aurinko ei paista.

Joku oli TAAS purrut siitä samasta kohtaa kaulaa, josta loimikin repesi ja harja lähti. Nyt oli iso karvaton läntti ja kämmenen kokoinen turvotus.

Yksi suuri muutos on kuitenkin nyt tulossa; pihattolaiset rajataan huomenna omaan lohkoonsa. Hemulilla on ollut vähän vaikeuksia sopeutua laumaan ja omistajansa on vähän huolissaan sen selviytymisestä. Minulle välilanka sopi ihan hyvin, koska se mahdollistaa ruuan rajoittamisen ja punnitsemisen helpommin. Kahdelle hevoselle on helpompi järjestää vielä paremmin ruuan sisällään pitäviä verkkoja jne. Haastetta kuitenkin on, koska omaruokinnalla heinän on riitettävä vuorokaudeksi kerrallaan ja ruokintapaikkoja on oltava ainakin kaksi, mielummin useampi. Välilanka tarkoittaa tosin meille myös lisäkustannuksia, tarvitsee ostaa oma lämmitettävä vesikuppi, mutta muutenhan kaikki säilyy lähes ennallaan. Lisäksi välilanka mahdollistaa myös laihtuneen Taavin pitämisen ensi kesänä poissa kesälaitumelta.

Jos ensikesää koskaan tulee. Siis Taaville. Olen joutunut pohtimaan asiaa kaikilta kanteilta ja kulmilta, miettinyt ja vielä kerran miettinyt. Erityisesti olen miettinyt sitä, että kuinka pitkälle voin pitää mahakipuista hevosta ja kuinka pitkälle omat rahkeet riittävät. Olen avoimesti kaikille sanonut, että takki on melkolailla tyhjä jo. Melko kurjaa on mennä tallille hoitamaan hevosta, jonka naama on mutrussa ja ilme hapan, joka ei tykkää mistään. Paitsi ruuasta ja siitäkin pitää kiukutella. Joskus on toki vähän parempiakin päiviä, silloin ei luimita jos pysyt kaukana kupeista. Samaan tahtiin vaihtuu ajatukset vaaleanpunaisesta harmaaseen hyvinkin mustanpuhuvaan.

Toisaalta olisi niin paljon helpompaa jos hevosella olisi selkeä parantumaton sairaus tai vamma, jolle ei ole mitään tehtävissä. Ei ole parannuskeinoa. Mutta minä tiedän, että tähän on. Keväällä oli oireeton jakso, joten joku keino täytyy olla. En vaan löydä sitä.

Annan kuitenkin suolistolle vielä aikaa. Sillä kestää pitkään toipua, mikäli nyt ollaan edes oikealle tiellä. Tämä on vaan niin vaikeaa kaikki-heti-mulle-nyt -ihmiselle. Että pitäisi odottaa, eikä tuloksia näe heti. Katsotaan kuitenkin vuosi loppuun ja mietitään sitten, mitä tehdään ja missä ollaan.

se kaikenko kärsii kaikessa uskoo toivoo ja kestää ryömimään pistää

Taavi kasvattaa vähän talvikarvaa, ihmeelliset suuntaukset! :D

Viime päivinä elämä hevosenomistajana on potkinut siihen malliin päähän, että sen järkevyys on syytä taas kyseenalaistaa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että Taavilla sudenhammas, jonka/jotka olen kerran jo pyytänyt poistamaan. Sitä en tiedä, miksi sieltä on poistettu vain vasen... Kuolaimia ei siis saa laittaa suuhun, ennenkun hammas on poistettu.

Siinähän se nököttää.. Ja minä olen pitänyt kuolaimia siinä uskossa, että sudenhampaat on poistettu.

 

Sen lisäksi Taavin leuan alla on patti, rupinen patti, joka rauhotuksen aikana oli ihan märkä. Ja jonka kohtaloa pitää seurata. Se voi kuulemma olla märkivä hammas, great. Sellaista meillä ei ole vielä ollutkaan. Ja jos se ei ole märkivä hammas, se on jotain muuta erittäin mysteeristä ja kipeäkin se on. Luulin sitä alunperin ötökänsyömäksi, enkä ole tutkinut asiaa rasvausta tarkemmin.

Sen lisäksi tänään todettiin tallilaisten voimin, että se on myös muuten kipeytynyt. Mahastaan ainakin (tätähän olen jo pidempään uumoillut), mutta mahdollisesti myös polvistaan. Ja sitähän ei taas tietenkään tiedä, mikä on seurausta mistäkin.

Mahdollisuus klinikalle viemiseeen arkipäivinä on heikko, todella heikko. Varsinkin hevosen kanssa, jonka pää pitäisi mahdollisesti kuvata, siltä pitäisi poistaa sudenhammas, tehdä ehkä ontumatutkimus jne. eli varata hommaan about koko päivä matkoineen. Mahakivuille ei kukaan osaa tehdä mitään.
Nyt taidetaan turvautua kotilääkärin apuun ja aloitetaan akuuteimmista vaivoista. Onneksi minulla on ihania ystäviä tallilla, jotka hoitivat ja selvittivät vähän asioita puolestani perjantai-iltapäivänä, kun olin kiireellä lähdössä viemään äidin koiraa lääkäriin.

Ruuatkin joutuu itse kantamaan, vähän on palvelu hukassa.

Ja jottei tilanne vielä kuulostaisi liian helpolta, niin meillä piti olla torstaina kengitys. Vaan ei ollutkaan, koska kengittäjämme oli jäänyt hevosen alle edellisen asiakkaan luona. Nyt sitten odottelen täällä tietoa siitä, joudunko kaivamaan jostain vielä jonkun vieraan kengittäjänkin.

Juuri nyt olen niin väsynyt, etten jaksa edes ajatella. Se on kuitenkin varmaa, että en enää kertaakaan ala liikuttaa sitä enemmän tai rankemmin vain siksi, että se on jonkun mielestä lihava ja tarvitsee liikuntaa ja hikeä pintaan. Olkoon lihava, jossei ruokinnalla laihdu.

Paljonko Taavi painaa -kilpailu!

Kun Taavi nyt sitten huomenna pääsee oikealle vaa'alle punnittavaksi, niin ajattelin järjestää pienen kilpailun. Kysymys siis kuuluu, paljonko Taavi painaa? Jos joku arvaa tasan oikean luvun, niin lupaan lähettää jonkun pienen palkinnon. Eli laitathan arvauksen perään myös oman sähköpostiosoitteen.

Kuva on eiliseltä eli tuore tilanne tämänhetkisestä kunnossa. Satulavyön kanssa huomasin eilen iloisen yllätyksen, pykälän kireemmälle se on laitettava! Kyllä se syksy ja verkkoruokinta taas tekee tehtävänsä. Tuolle harjalle on ehkä tehtävä jotain... Perkuleen polttiaiset. Lisään tähän vielä, että Taavin säkäkorkeus on jotakuinkin 145-147cm omien epävirallisten mittojen kanssa mitattuna (ihan hyvä idea siis yhdeltä lukijalta, tämä säkäkorkeuden kertominen!).

Sanna kävi eilen kuvailemassa meitä ja pitämässä seuraa tallilla. Saatte lisää kuvia jossain vaiheessa, kunhan itsekin ensin saan kaikki kuvat. Meillä oli mukavaa, vaikka Taavi olikin ratsastaessa tavallista lötkömpi, enkä siis saanut sitä liikkumaan, kuten muutamana kertana aikaisemmin. Lötköyteen saattoi olla syynä vuokraajan toissapäivänä tekemä rankempi lenkki. Ja nyt talvikarvaa kasvattavalla Taavilla tuntuu olevan taas aika tukalaa muutenkin. Eilenkin mentiin tunnin verran, mutta kevyesti, silti Taaville tuli hiki. Kupeet sensijaan eivät hionneet. Kummallista. :D

Kuntokuuri ja hellettä piisaa (pihaton tyhjennys ja talvitarhan salaojitus yms..)

Huh hellettä, ei voi muuta sanoa. Minun puolesta saisi jo lämpötilat vähän laskea, jotta jotain pystyisi päivisin tekemäänkin. 

Taavi on kuitenkin liikkunut ahkerasti (hallelujaa!), sillä olen ottanut nyt tavoitteeksi liikuttaa sitä (vähintään) 20min intensiivisesti päivittäin (tarkoittaa siis Taavin kohdalla hölkkää ja laukkaa tai metsässä rämpimistä, koska sen kävely ei ole intensiivistä nähnytkään). Aika on melko lyhyt, mutta jo se riittää vähentämään riskiä sairastua kaviokuumeeseen ja pistää rasva-aineenvaihdunnan liikkeelle. Nyt kun laitumetkin alkavat olla melko kaluttuja, niin toiveita pienestä hoikistumisesta ehkä on. 

Pihaton siivousta anonyymin kanssa. ;D Taavi on tupatarkastuksella.

Tämä helle vaan tekee hommasta melkoista pakkopullaa, kun aina ei ole mahdollista mennä tallille vasta iltamyöhään. Ajamaankaan ei hännän kanssa pääse, kun häntäremmi tulee juuri siihen ongelmakohtaan.
Ollaan nyt käyty reippaita hölkkälenkkejä ratsain ja pyörän kanssa, eilen käytiin ottamassa alkuverkka pihatiellä ja sitten tultiin kentälle, juoksutin Taavia irtona pyörän kanssa, kun en muuten pysy sen perässä, vaikkei se kovaa menekään. Samalla katsoin vähän sen liikkumista ja ihan hyvinhän tuo juoksi. Viikon alussa se tuntui ylämäkiin taas vähän vetävän takajalkaa, joka näkyy pään nyökkäämisenä, mutta luulen sen johtuvan ihan vain jäykkyydestä, kun se on kesän päässyt melko kevyellä. Seuraillaan..

Hevoset ovat olleen nyt kolme päivää takalaitumella arestissa, kun talvitarhan puolella on menossa salaojien kaivuu ja -putkien asennus. Taavi-parka on kaivannut pihattoaan ja yrittää joka kerta mennä sinne, kun kävelemme siitä ohi. Pihatto on saanut samalla kuivua, kun olkipatja tyhjennettiin alkuviikosta. Laitoin Taaville ötökkäloimen suojaksi, kun muuta suojaa ei takalaitumella ole ja paarmoja riittää. Se vaikutti ratkaisuun tytyväiseltä ja ötökkäloimi on ainut, mille se ei luimi! 


Hännän tilanne on melko hyvä, se erittää vähemmän ja näyttää siistiltä. Keskustan aukko tosin verestää vähän ja on hiukan suurentunut. Aukko umpeutuu varmaan sisältäpäin ja muuten ulkopinta on terveemmän näköinen. Olen huuhdellut alueen edelleen päivittäin ja laittanut siihen nyt muutaman päivän ajan vihreää hevossalvaa. Tuntuu olevan hyvä voide myös ötököiden puremiin ja karkottaa ötökät jopa hetkeksi.

22.7.

24.7.

Ensimmäinen lomapäivä on hyvä vietttää klinikalla ja sen kunniaksi en-tahdo-koppiin-päivä

Rankkaa on. ;D

Tänään sitten taas matkustettiin klinikalle hampaita tuijottamaan. Taavi on tiputellut vähän ruokaa taas viimeaikoina, joten ajattelin varata sille heti lomani alkajaisiksi ajan Leenan hoitoon.

Aika oli kymmeneltä aamulla ja mentiinkin siis melko aikaisin tallille. Laitoin Taaville loimen ja varasin koppiin mysliastian. Taavi jäi jo monen metrin päähän kopista tuijottamaan ja arvasin, että edessä ei ehkä ole helpoin lastaus. Eikä ollutkaan. Aikani houkuttelin sitä ruualla, sitten kokeilin yleensä hyvin toiminutta naru turvan ympärille, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Happi tuntui kyllä loppuvat, mutta eteenpäin ei Taavi liikkunut. Pelkästään paineeseen niskassa se vastasi suorastaan makaamalla narua vasten, lopulta se nojasi naruun reporankana silmät kiinni. Ei siis toimi. Seuraavaksi koetettiin naruriimulla ja pitkällä narulla, ongelmaksi muodostui se, että Taavi väistää kopin sivuun, eikä siihen auttanut raipat tai muutkaan. Se myös käytti kaikki niskavoimansa ja hyppäsipä kerran pystyynkin, mutta koppiin se ei tullut, naruriimu sensijaan antoi periksi jostain kohdasta ja päädyttiin jokatapauksessa kokeilemaan jotakin muuta. Oltiin jo myöhässä ja alkoi pikkuisen iskeä epätoivo. Hetki hengähdettiin ja sitten kietaisin taas narun turvan ympäri ja asetin jonkin verran painetta ja se ratkaiseva askel otettiin; Taavi tuli eteenpäin. Sen jälkeen se käveli koppiin tyytyväisenä syömään mysliä. Kun nyt vain sattui herralle sopimaan. Hohhoi.

Soitin matkalta klinikalle ja siellä sanottiin, että hekin ovat akuuttitapauksen takia myöhässä ja ei kiirettä. Taavi pääsi klinikalla kuitenkin pakkopilttuuseen odottamaan valmiiksi ja me juotiin kahvit joutessamme. Lääkäri kyseli meidän kuulumiset ja kerroin, että kaikki on mennyt nyt tosi hyvin, maha ei ole juuri vaivannut hammashoidon jälkeen, josta hänkin oli iloisesti yllättynyt.  

Kysyin myös toissapäivänä alkaneesta vuohisten kutinasta. Taavi tömisyttää ja tamppaa jalkojaan jatkuvasti ja koettaa rapsuttaa vuohisia hampaillaan. Samat oli epäilykset, kun mullakin, vaikka se harvinaista tupsuttomalle olisikin; vuohispunkki. Saatiin mukaan tuplamatolääke ja jalat voisi kuulemma pestä Hexocilillä. Jos nämä ei auta, niin sitten soitto klinikalle, niin saadaan vahvempaa ainetta.

Lääkäri muistutti, että painoa on kertynyt taas liikaa varsinkin siihen keskivartaloon jossa on se ongelmakohta (kuulemma melko hassu paikka kerryttää rasvaa). Laidunta olisi ehkä syytä rajoittaa (tai vaihtoehtoisesti pitää syödyllä laitumella). Syötyjähän nuo laitumet jo kertaalleen ovatkin eivätkä erityisen väkeviä muutenkaan. Rajoittaminen on tietysti pihaton sijainnin kannalta melko hankalaa (se sijaitsee laitumella, tosin syödyllä sellaisella) ja sen lääkäri kyllä ymmärsikin. Taavi pitäisi rajoitustapauksessa siirtää yksin omaan pikkupikkutarhaansa, jossa se ei sitten liikkuisi yhtään ja tällähetkellä sekin on ruohon peitossa.
Ehkä tämä taas tästä, kun pahimmat laidunähkyt ja ylensyönnit on nyt jo takanapäin. Kyllähän se tiedossa on, että kesä on tuonut hävitetyt kilot takaisin. Huoh.


Hampaiden kanssa oli vanhat vaivat ja sen lisäksi yhdestä hampaasti on pulpa avoin.. Se kuulemma syksyllä kuvataan jos hampaat edelleen oireilee ja katsotaan sitten, mitä sille tehdään. Hevosillekin voi kuulemma tehdä nykyään juurihoidon (ah, miten loistavaa ja varmasti edullista...). Diasteemaa ja yhtä ientaskua muokattiin ja hiottiin, jotta ruoka ei pakkautuisi niihin, muuten tilanne suussa oli melko hyvä. Kuitenkin 4 kk:n päästä katsotaan taas uudelleen.
Taaville jouduttiin laittamaan toinen annos rauhoittavaa, että se antoi kunnolla hoitaa. Monenlaista terää sen suussa kävikin.

Tässä vielä sairaskertomusteksti:

- 108 kaud ja kielen puolella ientasku -> putsaus ja reunojen laaj. + pyöristys

- 108 pulpa avoin

- 109-110 diasteema kielen puolella, putsaus ja pieni avaus

- 408 ylikasvua tasattiin

- ei merkittäviä piikkejä

- vas. puolen oireet pienemmät, alaposkihamp. lievää 308 ylikasvua

- seur. raspaus n. 4kk kuluttua

Hampaiden huuhtelua jatketaan edelleen, mutta rehua on todella vaikea saada pois noista raoista. Nytkin siihen tarvittiin järeämpää vesisuihkua ja välineitä. Mutta tuon reunojen pyöristyksen ja laajennuksen pitäisi auttaa. 
Taavi sai lisäksi rokotukset (influenssa ja tetanus), lisäksi sille laitettiin myös herpesrokotus. Viikko kevyemmin ja pistoskohta voi tulla araksi.

Takaisinpäin Taavi meni koppiin vähän paremmin, tietenkin tilanne oli alusta asti rauhallisempi ja sekin oli hyvin rauhoitetussa mielentilassa (siitä tosin tuntuu olevan enemmän haittaa). Laitettiin hetken työntelyn jälkeen paksu köysi persuksen takaa, K nyki edestä ja minä pyllyn takaa olevasta narusta. Hetken nitkutuksen jälkeen Taavi kiipesi kyytiin. Nitkutus toimii tasaista vetoa paremmin, koska tasaiseen vetoon on helppo nojata. Matka kotiin meni hyvin, Taavi sai loimen päälle ja pääsi ulos. Leipä ei maistunut, suu on ilmeisesti aika arka nyt. :( Ehkä se siitää tasoittuu taas.

ajeluita, ystäviä, uuden tempun opettelua ja kengitys

Tämän viikon osalta päivittelyt ovat jääneet vähäisiksi, vaikka ollaan kyllä puuhattu kaikenlaista kivaa.

 
Maanantaina kävin palauttelevalla maastolenkillä Tapsun kanssa ja se ei ollut kauhukuvistani huolimatta kipeä tai jumissa kyntämisestä, päinvastoin. Se tuntui vetreältä ja tyytyväiseltä. Käytiin etsimässä uutta maastoreittiä, mutta jouduttiin palaamaan samaa kautta takaisin.

Tiistaina sitten annoin Taaville helpomman päivän, mutta harjoiteltiin uutta temppua. Sain Bessien ja Skinin blogista innostuksen kokeilla, onnistuisiko Taaville opettaa kielen näyttäminen käskystä. Alkuun Taavi oli vähän pihalla, mutta kun keksin sen lipovan huuliaan aina namin päälle, niin aloin palkkaamaan sitä naksuttimen kanssa siitä. Hetken päästä liitin mukaan sanan "kieli" ja liikutin etusormea, se tuntui jo pääsevän jyvälle asiasta. Pidin välillä taukoja ja palasin sitten taas asiaan, tehtiin muutaman kerran toistojen sarja. Alempana on video tästä!

Lisäksi vahvisteltiin vanhoja temppuja ja laitettiin jalkoja renkaan sisään. Ja sitten syötiin paljon voikukan varsia, jotka ovat nyt suurta herkkua. :)

Kaikki työllä ja tuskalla laihdutetut kilot ovat tainneet tulla laitumella takaisin... Keskiruumiissa on kuitekin hoikentavia pystyraitoja. ;D

Keskiviikkona ystäväni Sanni lähti mukaani tallille ja mentiin ajamaan. Taavi vähän vierasteli Sannia, kun haettiin sitä laitumelta. Hellekeli oli tehnyt Taavin olon veteläksi ja se nojaili naruun antaumuksella harjatessa. Se nuokkui myös valjastuksen ajan, mutta lenkillä se oli ihan pirteä, vaikkakin vähän vetelä.

Ei ole vetopaniikkia Taavilla. ;)

Kutittaa..

Lenkin jälkeen keksin pilkkoa Sannin tuoman omenan juomaveteen, jotta saataisiin Taavi juomaan. Se tepsikin melko hyvin ja puoliämpäriä upposi. Hampaatkin saatiin muutaman päivän tauon jälkeen pestyä, kun kävin ostamassa uuden ruiskun, vanhasta hajosi tiivisteet. Osittain syy oli varmasti vähän huolimattomassa säilytyksessä ja käsittelyssä. :p Eipä nuo onneksi kovin kalliita ole.

Ne ötökkähuput, joita kestäviksi kehuin, niin molemmista on revitty se tarra irti. Muilla tosin huput ovat pysyneet ehjinä. Taavin käytössä on nyt hajonnut kaksi parissa vuorokaudessa, joten Taavi on saanut olla ilman huppua. Se onkin pärjännyt ihan hyvin, enemmän tuo vaalea nenä tuottaa ongelmia.

Omenamehua tekeillä..

.. vihdoin sitä pääsi maistamaan

Harjoiteltiin myös kielitemppua, Sanni kuvasti siitä videonkin:

Torstaina Taavilla oli vapaapäivä myös, käytiin pesemässä hampaat ja laittamassa sille ötökkämyrkkyä. K vähän harjailikin Tapsua ja harjoiteltiin kielitemppua taas.

Tänäänkin taavi sai vapaan, koska sillä oli kengitys. Edellisestä kengityksestä olikin kulunut jo lähemmäs 9 viikkoa ja se näkyi kavioissa! Ne ottivat tässä lopussa huiman kasvupyrähdyksen.

Kengitys sujui melko hyvin, muutama pomppu tuli alkuun, mutta siinä se sitten oli. Pesin kengityksen jälkeen hampaat ja laitoin myrkkyjä. Taavi sai myös vasten tahtoaan viilentävän suihkun letkusta ja pääsi takaisin ulos. 

 

 

Oli pakko ottaa kuvat kavioista, kun oli aikamoinen ero uuden ja vanhan välillä. Alkaa olla Taavin kaviot melko kivassa mallissa, kun verrataan viime syksyyn.