Vaikka sua rakastaisin enemmän, nauraisin pois kaiken ikävän..

Taavin lopetuksesta on kulunut vasta aivan hetki. Sen poissaoloa on vieläkin välillä vaikea käsittää. Kaikki tapahtui lopulta niin nopeasti. Ikävä on aivan valtava ja riipii sisuksia. Toisaalta olo on levollinen, koska Taavilla ei ole enää kipuja eikä huolia. Minun suuri unelmani, oma sinisilmäni, maailman kaunein hevonen on poissa.

Asiaahan olin tosiaan pohtinut jo aiemmin blogissa, mutta vielä torstaina olin hyvällä tuulella ja täynnä taistelutahtoa. Maha vaan ottaa oman aikansa ja olihan Taavi ollut ehkä hetkellisesti piristymään päin.

Perjantaina menimme Sannan kanssa tallille ja valjastimme Taavin kärryjen eteen. Ensimmäinen ravipätkä oli järkytys. Taavi ontui takapäätään hyvin voimakkaasti ja se näkyi sitten jopa käynnissä. Pihalla juoksuttaessa tulimme siihen tulokseen, että jalka on mitä luultavammin se "terveempi" vasen. Jalat pettivät kurveissa alta ja ontuminen oli selkeää.

Jalassa ei päällisin puolin ollut mitään selittävää vikaa, ei kuumotusta, ei turvotusta, ei aristelua. Oireiluahan on sitten ollut jälkikäteen ajateltuna jo pidempään. Se on ollut jäykähkö ja liikkunut kentällä huonosti jo pitkään eli kyse tuskin on mistään yhtäkkisestä vammasta.

Sen illan aikana minä itkin, itkin ja mietin. Me mietimme kaikki vaihtoehdot läpi, mietimme hevosen parasta ja itkimme.
Mietimme toki myös mahdollista klinikkareissua, mutta mitä se olisi lopulta muuttanut? Uusi vamma muiden jatkoksi? Ehkä vasemman takapolven alkava nivelrikko oli nyt edennyt isommaksi nivelrikoksi? Vaikka vamma olisi ollut hoidettavaa laatua, olisi Taavilla edelleen oikean polven nivelrikko ja mahavaivat, senlisäksi sillä on monta pienempää juttua, kuten hampaiston ongelmat ja outo kutina. Puhumattakaan siitä, että epäilin sillä olevan aineenvaihdunnan kanssa ongelmia.

Ja vaikka maha sitten olisikin saatu kuntoon, ei jalkoja voi parantaa. Ne vain pahenevat entisestään. Eikä Taavi ole nyt edes liikkunut kovinkaan rankasti.

Taavin vaivat kaikenkaikkiaan olivat melko haastavia hoitaa. Hoitamalla yhtä vaivaa, tulit pahentaneeksi toista. Nivelet tarvitsevat liikettä, mutta maha kaipaa kipeinä aikoina lepoa. Nivelien takia paino pitäisi saada alas, mutta maha ei kestä heinän vähennystä tai pitkiä taukoja ruokinnassa. Nyt muutaman päivän aikana rajoitetummalla heinällä (10kg päivässä tuplaverkkojen läpi nypittynä vapaasti) oleminen sai aikaan ruoka-agression heräämisen ja mahan kosketusarkuuskin palasi. Liikunnan rankkuutta ei voi lisätä, koska nivelet eivät kestä ja maha ei siedä pitkiä pätkiä ravia tai laukkaa, eikä myöskään ympyröitä. Nivelien ongelmat ja kivut heijastuvat myös mahaan.
Koska nivelet vaivasivat myös laihana, niin ongelma tuskin edes poistuisi kokonaan laihduttamalla. Ja kaiken tämän lisäksi minulla ei edes ollut keinoa mahavaivojan taltuttamiseen, eikä edes varmaa syytä oireisiin.

Hevosen kannalta tilanne on myös kurja siinä mielessä, että vaikka se hetken olisikin ollut oireetta, niin suurimman osan vuodesta se oli kipeä jostakin. Viimeisinä päivinään Taavi oli jo melko hapan, eikä oikein tykännyt kosketuksesta. Ja syksy on sille kaikkein vaikein. Ja nykyään syksyt tuntuvat kestävän ikuisuuden.
Jo pidemmän aikaa koko arki oli täyttynyt huolesta Taavin voinnin suhteen ja jatkuvasta tarkkailusta, oireiden kyttäämisestä. Jatkuvasti mietin mielessäni uusia keinoa helpottaa sen oloa. Olen jo pitkään ollut todella väsynyt. Tallilla vastassa oli useimmiten luimiva ja huonotuulinen hevonen, jollainen se ei kuitenkaan perusluonteeltaan ole.
Havahduin itse tilanteeseen joku aika takaperin, kun kirjoitin jollekin tätä samaa litaniaa nivelistä, mahan kunnosta ja niiden hoitamisen vaikeudesta. Luin tekstini kertaalleen uudelleen ja ajattelin ekaa kertaa, että jos lukisin tekstiä ulkopuolisen silmin, niin vastausta ei tarvitsisi kovin kauaa miettiä. Kysyisin kirjoittajalta: "Eikä tuollainen hevonen kannattaisi laittaa pois?". En koskaan lähettänyt sitä kirjoitusta vastaanottajalle.

Ja kun tänne laitetun pohdiskelevan kirjoitukseni jälkeen muutama henkilö uskalsi sen minulle sanoa tai kirjoittaa, sain vahvistusta ajatukselle. Se tuntui toisaalta niin hyvälle, että joku antoi minulle synninpäästön; laita pois, olet jo yrittänyt tarpeeksi.
Minä kuitenkin ajattelin vielä yrittää hetken, koska se päätöksen teko tuntui niin vaikealle ja kaikki niin lopulliselle.

Alunperin olin päättänyt, että katselen mahan tilannetta vuoden vaihteeseen ja tehdään päätöksiä sitten. Koska takapää alkoi pettämään, en nähnyt enää mitään järkeä pitkittää tätä. Näinkin monisairaan hevosen hoitaminen ja kipujen pitkittäminen olisi minusta enemmän ihmisen omaa itsekkyyttä ja hevosen tekohengitystä.

Lopulta yömyöhään perjantaina sain päätöksen valmiiksi. Minä itkin koko illan ja seuraavan aamun, sen jälkeen olo oli melko turta. Toivoin, että kaikki olisi ohi mahdollisimman nopeasti, sillä päätöksen teon jälkeen odottelu tuntui ahdistavalta. En kertonut päätöksestä etukäteen juuri kellekään, koska en halunnut kenenkään yrittävän pyörtää päätöstäni. Onneksi lopulta asiat järjestyivät niin, että lauantaina kaivettiin hauta ja muutaman vaiheen jälkeen sunnuntai-illalle saatiin asiansa osaava ampuja paikalle.

Taavi vietti viimeisen tuntinsa syöden suurimpia herkkujaan kauraa ja pellavapuuroa. Leikkasin hännän muistoksi ja loppu letitettiin. Halusin Taaville mukaan sen oman loimen, joten se puettiin sille valmiiksi. Kovasti ei harjailtu tai paijailtu, olimme vain.

Taavin elämä päättyi silmänräpäyksessä, pää kauravadissa, yhteen laukaukseen. Seisoin sen vieressä viimeiseen asti. Kauniimpaa lähtöä en olisi voinut edes toivoa. Se haudattiin Maunon viereen laitumien taakse nukkumaan. Myöhemmin vien sille vielä muistolaatan paikalleen.

Päätös lopettamisesta oli ehkä yksi elämäni kaikkein vaikemmista päätöksistä. Elmon lopetuksesta päättäminen toi levollisen mielen, mutta Taavin lopettamisen ajatteleminen sai minut ahdistumaan aivan kamalasti, eikä ahdistus kadonnut kokonaan missään vaiheessa. On kamalaa päättää toisen elämästä, enkä minä olisi ollut vielä valmis luopumaan.

Vieläkin välillä mietin, teinkö oikean ratkaisun, mutta haluan uskoa, että tein. 

Kun kuitenkin aina
On elämä laina

Mustia, synkkiä ajatuksia ja vähän muutoksia pihattojärjestelyissä

Aikaa viimeisestä päivitysestä on kulunut hyvänlainen tovi. Osaksi syynä on taas kiireet ja lisäksi on toisaalta tapahtunut paljon ja toisaalta ei yhtään mitään.

Mitä Taavin mahalle sitten kuuluu? En tiedä. Toisena päivänä vähän parempaa ja toisena taas vähän huonompaa. Kakka on muuttanut muotoaan ja väriään eli ainakin jotain on tapahtunut. Myös piereskely on vähentynyt ja hiljentynyt. Ehkää siis jotain toivoa on. Nyt on menossa inuliinien syöttöä, mutta sen kanssa olikin vähän ongelmaa. Tuikkasin takiaisenjuuri-voikukanjuuri-sikurijuuri-lakritsinjuuri -mixin muun ruuan sekaan sen enempää ajattelematta ja syömättä jäi koko ruoka. Joku juurista on kitkerää ja pahanmakuista, kun tein sitten itse makutestin. ;)
Heitin seoksen tehosekoittimeen sillä seurauksella, että se lopulta kuumeni ja hajosi. Mutta saimpas Taaville hienonnettua juurimixiä. Sekoitin sen greenlinepuuroon ja se halpaan meni mokoma ahmatti.

Ahmatista puheenollen; joku mättää nyt kovasti. Taavi saa samanverran ruokaa tiheistä verkoista, kun viimekeväänä (kun se laihtui), mutta se ei ole laihtunut tippaakaan. Ei yhtään, päinvastoin. Olen tullut siihen tulokseen, että keho ja aineenvaihdunta on jumissa. Tai jotain on ainakin pahasti pielestä. Kolien vähyys voi kuulemma aiheuttaa pöhöttymistä ja liikalihavuutta, mutta tiedä sitten.
Tilanne on nyt kaikenkaikkiaan vähän jumissa. Maha on ollut senverran kipeä, että liikuttaa ei ole voinut. Ruokaakaan en pysty rajaamaan enempää tällähetkellä, siihen on onneksi tulossa jonkinlainen muutos. Nyt olen ottanut taas viikko-ohjemaan kevyttä liikutusta kunnon mukaan ja koetan saada mukaan myös ravia ja laukkaa. Kipeää en kuitenkaan ala höykkyyttää, koska sen jälkeen työmotivaatiota saa kaivaa aika syvältä sieltä, minne aurinko ei paista.

Joku oli TAAS purrut siitä samasta kohtaa kaulaa, josta loimikin repesi ja harja lähti. Nyt oli iso karvaton läntti ja kämmenen kokoinen turvotus.

Yksi suuri muutos on kuitenkin nyt tulossa; pihattolaiset rajataan huomenna omaan lohkoonsa. Hemulilla on ollut vähän vaikeuksia sopeutua laumaan ja omistajansa on vähän huolissaan sen selviytymisestä. Minulle välilanka sopi ihan hyvin, koska se mahdollistaa ruuan rajoittamisen ja punnitsemisen helpommin. Kahdelle hevoselle on helpompi järjestää vielä paremmin ruuan sisällään pitäviä verkkoja jne. Haastetta kuitenkin on, koska omaruokinnalla heinän on riitettävä vuorokaudeksi kerrallaan ja ruokintapaikkoja on oltava ainakin kaksi, mielummin useampi. Välilanka tarkoittaa tosin meille myös lisäkustannuksia, tarvitsee ostaa oma lämmitettävä vesikuppi, mutta muutenhan kaikki säilyy lähes ennallaan. Lisäksi välilanka mahdollistaa myös laihtuneen Taavin pitämisen ensi kesänä poissa kesälaitumelta.

Jos ensikesää koskaan tulee. Siis Taaville. Olen joutunut pohtimaan asiaa kaikilta kanteilta ja kulmilta, miettinyt ja vielä kerran miettinyt. Erityisesti olen miettinyt sitä, että kuinka pitkälle voin pitää mahakipuista hevosta ja kuinka pitkälle omat rahkeet riittävät. Olen avoimesti kaikille sanonut, että takki on melkolailla tyhjä jo. Melko kurjaa on mennä tallille hoitamaan hevosta, jonka naama on mutrussa ja ilme hapan, joka ei tykkää mistään. Paitsi ruuasta ja siitäkin pitää kiukutella. Joskus on toki vähän parempiakin päiviä, silloin ei luimita jos pysyt kaukana kupeista. Samaan tahtiin vaihtuu ajatukset vaaleanpunaisesta harmaaseen hyvinkin mustanpuhuvaan.

Toisaalta olisi niin paljon helpompaa jos hevosella olisi selkeä parantumaton sairaus tai vamma, jolle ei ole mitään tehtävissä. Ei ole parannuskeinoa. Mutta minä tiedän, että tähän on. Keväällä oli oireeton jakso, joten joku keino täytyy olla. En vaan löydä sitä.

Annan kuitenkin suolistolle vielä aikaa. Sillä kestää pitkään toipua, mikäli nyt ollaan edes oikealle tiellä. Tämä on vaan niin vaikeaa kaikki-heti-mulle-nyt -ihmiselle. Että pitäisi odottaa, eikä tuloksia näe heti. Katsotaan kuitenkin vuosi loppuun ja mietitään sitten, mitä tehdään ja missä ollaan.

Uusi verkosysteemi ja yleistä kuulumislöpinää

Meillä on nyt koetettu hoitaa mahaa. Kakan saaminen mahaan onkin ollut melko haastavaa. Parhaaksi tavaksi on osoittaunut litkun ruuttaaminen hitaasti Taavin suuhun, jotta se kielen päältä sitten nielee sen. Kovalla voimalla suurin osa syljetään pois ja ruoka meinaa auttamatta jäädä syömättä. Ja herranjestas millaisen vihan sain hevosessani aikaan, kun tarjosin sille kirjaimellisesti paskaa puuron seassa. Se otti pahimman tappoilmeensä, nakkeli niskojaan, viuhtoi hännällä ja polki takasilla maata. :D

Olen nyt syöttänyt sille Timin ja Camun kakkaa sekaisin ja lisäksi hain naapurista ystäväni ponilta kakkaa myös. Soodaa on mennyt desi päivässä, kuten ohjeessa olikin. Katsotaan nyt, alkaako olo helpottua. Meneehän siinä aikaa, että kolit löytävät oikean osoitteen ja asettuvat taloksi.

Taavin takatukka on (onneksi) muuttanut muotoaan ja on nykyään tuollainen epämääräinen rokkitukkapehko. Parempi sekin. ;) Lisäksi se on kasvattanut taas kulmakarvat, tämä kuuluu karvan kasvatuksen yhteen vaiheeseen. Viime keväänä näin kulmakarvat ekaa kertaa.
Muuten välissä olleet pakkaset saivat karvan paksuuntumaan huimasti, ei varmasti palele tuolla villalla. Siihen saa helposti upotettua sormet kokonaan.

Ollaan Taavin kanssa taas pitkästä aikaa harjoiteltu erilaisia temppuja, meillä on meneillään vilkutus (joka on joskus jäänyt kesken), kielen näyttö (sekin on jäänyt miettimistauolle) ja hanskan nosto sekä ojennus (tämä myös on jäänyt joskus tauolle). Kaikissa ollaan edistytty, erityisesti hanskatemppu ja kielen näyttö on kokeneet harppauksen. Muuten ei olla nyt käyty lenkeillä, kun en halua stressata Taavia. Maha kun on selvästi kipeä ja liikkuminen aiheuttaa puuskutusta samantien. Tänään ajattelin vähän pihalla varovasti juoksutella kunnon mukaan, että saisi suoleen vähän liikettä.

Hevosilla on testissä myös uusi heinäverkkosysteemi. Se on vaikuttanut muutaman päivän kokemuksella hyvälle ja kestävälle. Heinä riittää hyvin koko päiväksi, eikä sitä mene yhtään hukkaan. Tässä on hevosille myös parempi syömisasento ja tämä on nopea yhdenkin henkilön täyttää. Melko turvallinenkin tämä on, koska verkko on kaukana jaloista.
Nämä kuvat on otettu iltapäivällä, kun verkko on täytetty edellisenä iltana neljällä paalilla (max. 10kg/paali). Syöjiä on siis Taavi ja Hemuli kokoaikaisesti ja lisäksi aamusta iltaan Timi, Camu ja Väinö.

Pojillahan on pihatossa vielä varaverkot, mutta niitä ei juurikaan käytetä. Täyttelen niihin yhden paalin puoliksi 3-5 päivän välein.

Lantanäytteen otto mielessä..

Taavin maha on välillä parempi ja välillä huonompi. Toki ne omenat välissä eivät ainakaan parantaneet sen tilaa yhtään (vaikka se itse olikin asiasta toista mieltä).
Alan menettää toivon siihen, että mikään enää pelastaisi, ongelmat vain menevät ja tulevat. Ja koska syy on arvoitus, on hoitokin vain oireiden mukaista. Oluthiivaakin hehkutin varmaan liian aikaisin, nyt sekin on ollut tauolla jo jonkin aikaa kokeeksi, ei tilanne ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt. Taidan kuitenkin palauttaa sen ruokintaan. Maitohappobakteeri ei ainakaan vielä ole tuonut helpotusta kovinkaan näkyvästi tai ainakaan pysyvästi.

Toisina päivinä tilanne on melko hyvä, mutta enemmän on nyt taas ollut niitä huonoja tai ainakin huonohkoja. Kupeet ovat selvästi pinkeät ja ihmeellisen malliset. Lanta on ollut nyt jo pidempään normaalia eikä pariin päivään ole pierettänytkään niin paljoa. Sunnuntain ajolenkillä ravi ei olisi maistunut millään ja kupeet hikosivat lyhyelläkin lenkillä. Eilen juoksuttelin pitkin pihaa ja samalla katsoin miten Taavi liikkuu. Se liikkui kaikkien mielestä ihan letkeästi ja hyvin ympyrällä ja eilen se halusikin ravailla, vaikka maha olikin kosketusarka. Minustakin se ravasi tosi hyvin.
Tänään oli taas vähän parempi päivä, mutta jotain on kuitenkin kokoajan vialla. Käveltiin vain Sannan ja Hemulin seurana kentällä ja vähän jumppailtiin.

Se on saanut nyt psylliumia, alkuun isolla annoksella varmuudeksi ja nyt pienellä annostuksella vatsaa tasapainottamaan, lisäksi on menossa maitohappobakteeri. Muuten ruoka sisältää ruusunmarjaa, nivelaineen ja Greenlinen. Mukana on nyt jonkin aikaa ollut myös yrttisekoitus, johon olen sekoittanut sokereita tasapainottavia ja ruuansulatusta edistäviä kasveja. En tiedä onko apua, muttei haittaakaan tunnu olevan. Ongelmat ovat olleet jo tätä ennen, eikä ne ole ainakaan pahentuneet, joten yrtit on tuskin syynä mihinkään, kun joku sitä kuitenkin keksii kohta ehdottaa. 

Taavi ja Hemuli pihatossa

Sain nyt viimeinkin aikaiseksi selvittää, että minne lantanäytteen voi laittaa. Haluan otattaa Taavilta kolit ja madonmunat, lisäksi samaan tulee myös homeet ja bakteerit. Hiivaa ei Ellabin testissä ollut.. :( 
Täytyy ehkä ensi viikolla koettaa saada lantanäyte otettua ja postiin. Huominen on vähän kiireinen, kun me muutetaan kahdeksi viikoksi Hemulin omistajalle Sannalle asumaan. He lähtevät lomamatkalle ja koiran hoidon kanssa tuli mutkia matkaan. Lupauduttiin sitten koira-, kissa- ja hiirivahdeiksi, otetaan myös marsut mukaan. Sanna asuu lähempänä tallia, joten mikäs sen parempi. ;) Samalla sitten myös Hemuli siirtyy kahdeksi viikoksi mun vastuulle, lupasin opettaa sille nameista luopumisen ja niskamyötäyksen, saa  nähdä onnistuuko.

Katsotaan sitten lantanäytteen jälkeen, ollaanko viisaampia minkään suhteen ja mitä lähdetään yrittämään. Itse epäilen syylliseksi laitumen jämäruohoa, jota nypitään vielä innolla. Tai sitten uudessa heinäerässä on paljon sokeria. Tai sitten taivaan tähdet on väärässä järjestyksellä kuuhun nähden. Tiedä sitä.

Nyt mennään oireiden mukaan, kevyttä liikuntaa sen minkä pystyy. Mulla on viiden viikon juoksukielto nilkan takia. Minut kiristettiin kotipuolesta lääkäriin, nivelsidevamma (niinkuin epäilinkin).

Törmäsin netissä hyvään kirjoitukseen hevosen heinäruokinnasta ja verkoista, siellä on myös mielenkiintoinen taulukko verkon hidastavuudesta. Linkki juttuun.

Mahavaivojen historia ja nykyhetki sekä kaikki siltä väliltä

Blogiin tulee melko paljon kyselyjä liittyen Taavin mahavaivoihin ja niiden hoitoon sekä ratkaisuihin. Ajattelin nyt kirjoittaa yhden kunnollisen yhteevedon koko vatsavaivojen ajalta, kokeilluista hoidoista, tutkimuksista, omista havainnoista ja parannuskeinoista. Toivon todella, että tästä olisi jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle apua, sillä itse olen ollut välillä aivan kamalan epätoivoinen ongelmien alla ja etsinyt apua joka puolelta. Neuvoja on kyllä ollut aivan laidasta laitaan, mutta kukaan ei ole osannut kertoa, mistä oireet johtuvat. Sitä en tiedä vieläkään, mutta tärkeintä on, että apu tuntuu viimein löytyneen.

Olen meinannut muutaman kerran jo luovuttaa ja olen tosissani miettinyt, että olisiko Taavin parempi taivaslaitumilla. Olen ollut niin ahdistunut ja musertunut, kun mikään ei tuntunut auttavan. Nyt on pakko hymyillen sanoa, että onneksi ollaan tsempattu, koska minulta olisi kokonaan jäänyt näkemättä elämäniloinen ja mielellään liikkuva Taavi jos olisin luovuttanut jo aiemmin.

Blogissa Taavin oireilusta on kerrottu ekan kerran syyskuun alussa, mutta näin jälkikäteen olen melko varma, että se on oireillut mahaansa jo meille tullessaan. Oireet vaan ovat olleet niin pieniä, ettei niitä ole osattu yhdistää mahaan tai edes tajuttu tarkkailla. Esimerkiksi yhden kerran kesällä Taavi meinasi potkaista minua, kun koskin sitä kupeeseen ja komensin sitä siitä erittäin kovaa. Ajattelin, että ehkä ötötkät ovat syöneet paikat aroiksi tai jotain muuta, enkä sitten kiinnittänyt asiaan enää huomiota. Syyskuussa Taavi alkoi suhtautua kupeiden koskemiseen happamasti uudelleen ja alkoi myös hikoilla kupeista pikkuhiljaa. 

Taavi juuri saapuneena meillle heinäkuussa 2012

Se alkoi myös laihtumaan heti syyskuussa, mutta alkuun sitä pidettiin vain hyvänä asiana, olihan se ollut lihava ja lihakseton tullessaan. Tosin tässä vaiheessa en tiennyt, että hevoset söivät vain kaksi kertaa päivässä heinää.. Ruokintaan oli lisätty lievien vatsaongelmien takia pellavainen jo elokuussa, josta ei ollut kuitenkaan apua. Myös kalkkia annettiin neutralisoimaan vatsahappoja.
Vasemman laukan kanssa oli ongelmia alusta alkaen ja Taavi oli melko tahmea ratsastaa, se ei halunnut ravata pitkiä pätkiä eikä myöskään laukata. Sitä hoidettiin kraniosakraaliterapialla kahteen kertaan peräkkäin. Ekalla kerralla koko hevonen oli kokovartalojumissa, jonka avaamiseen menikin aikaa. Seuraavalla kerralla kaula ja niska olivat edelleen erittäin jumissa.
Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että mahasta kipeä hevonen jumittaa usein kaulansa! Ekalla kerralla kraniossa näkyi myös oikean takasen ongelma; jumeja löytyi oikealta takaa ja vasemmalta edestä. Tätäkään ei sen kummemmin silloin ajateltu. 

Taavi syyskuussa 2012

 
Loka-marraskuussa kupeiden hikoamista ja aristelua ihmeteltiin ja etsin kuumeisesti syytä siihen. Oireet olivat välillä hyvin rajuja (kaviota tuli) ja toisinaan lievempiä. Taavi söi chia-siemen kuurin, joka pahensi oireita erittäin paljon aluksi. Ehkä hiekka lähti liikkeelle tai sitten chia ärsytti mahaa, en tiedä. Taavi söi chiaa viiden kilon säkin, mutta mitään eroa se ei tuonut sen oloon. Myös Greenline lisättiin ruokintaan.

Ruokaan Taavi suhtautui erittäin suurella innolla ja heinää syödessä kuolavaahto lensi sen suusta kaaressa, kun se ahmi heinää. Se myös söi KAIKEN, homeiset heinät, kuivuneet ruohot, ihan kaiken. Aluksi tälle naureskeltiin, kunnes tajuttiin, että se on oire.
Taavi myös hikoili tallissa sisällä itsekseen varsinkin kyljistä ja kaulalta. Sen maha piti erittäin kovaa möyrinää ja murinaa taukoamatta ja ratsastaessa ilman satulaa, sen tunsi selkään asti, kun maha murisi. Karva oli huonolaatuinen ja kiilloton, tämänkin tajusin vasta, kun näin sen normaalin karvan tänävuonna.

Taavi marrakuussa 2012, huomattavasti kuihtuneena (huomaa kuitenkin isontunut maha!)

 
Kaikkein hurjimmillaan käytös oli marraskuun lopulla, jolloin Taaville varattiin aika klinikalle. Melko nopeasti päästiin mahan tähystykseen ja löydöksenä oli pari pientä vuotavaa haavaa, hiekkaa ei juurikaan ollut. Kotiin lähdettiin lääkkeiden kanssa "viikoin siistein maha"-diagnoosin kanssa. Oireet vaan eivät oikein täsmänneet löydösten pienuuteen. Heinäruokintaa muutettiin kotioloissa ja Taavi alkoi syömään heinää viisi kertaa päivässä ja yöheinät vielä verkosta.

Lääkkeet kuitenkin auttoivat ja Taavi alkoi pikkuhiljaa parantua. Hikoilu tallissa katosi, ruokahalu ja kiinnostus ruokaa kohtaan muuttui normaaliksi ja syöminen normalisoitui. Paino vaan ei ottanut noustakseen eikä lihakset kehittyneet. Myös kupeiden hikoaminen jatkui edelleen. Myös yleisilme pysyi välillä happamana ja ummetus vaivasi. Silloin jo tulin siihen tulokseen, että kupeiden hikoaminen ei ole  mahahaavasta aiheutuva ongelma ollenkaan.
Ummetukseen auttoi parhaiten Greenline-velli (1 litra GL ja ämpäri täyteen kuumaa vettä), pahimpina kipupäivinä annoin myös Eclipsen psylliumin kokonaista siementä pari mittaa ja se tuntui helpottavan oloa.

Kokeilin myös antaa sille Racing Selected-rehua, mutta se alkoi uudelleen tulla hitusen kipeämmäksi. Kokeilin myös Supreme Horse Caren multimineraalin, josta seurasi erittäin rajut kivut ja vihainen hevonen. Syksyllä (ongelmien alkaessa) se oli syönyt Hippolyten kivennäistä (Gemüse-Kräuter-Mineralien). Tämän jälkeen teimme ell päätöksen, että Taavi jää ilman kivennäistä.

Taavi helmikuussa 2013

 
Koska oireet eivät kokonaan kadonneet, kävi Taavi kevättalvella klinikalla vielä uudelleen ja tehtiin ontumatutkimus. Taavilta otettiin myös ACTH-testi cushingin poissulkemikseksi. Takapolvesta löytyi niverikko ja ajateltiin sen aiheuttavan kipustressiä, joka laukaisee vatsavaivat. Liikuntaa kevennettiin ja polvi hoidettiin. Taavi alkoi syödä nivelaineita. Kokeiltiin myös vatsan ongelmiin Aloe Veraa, ei ollut mitään vaikutusta. Lisäksi kokeilussa oli mys Yesacc-hiiva, mutta se aiheutti ilmavaivojen pahenemista. Tämä toki näin jälkikäteen on täysin oletettavaa jos heinän sokerit on taivaassa ja hevosen suoliston bakteerit täysin sekaisin. Myös greippiä kokeilin, kun sen pitäisi kertoa hevosen suolistovaivoista ja tasapainottaa. Taavi oli aivan hulluna greippiin, eikä himo laantunut, joten päättelimme, että se pitää greipistä. Kummastus oli kuitenkin suuri, kun tarjosin sitä sille tänätalvena, eikä se enää kelvannut! Joku perä siitä siis on.

Keväällä 2013 paino oli saatu nousemaan jo jonkin verran ja tuoreen ruohon myötä Taavi pyöristyi silmissä. Samaan aikaan heinä vaihtui vanhempaan, mutta ohuempikortiseen. Pitkin talvea olin pistänyt merkille, että paalivaihtelu vaikutti oireisiin myös. Mitä kortisempi paali, sitä enemmän oireita.
Ongelmat eivät silti kokonaan poistuneet, kupeet hikosivat edelleen välillä (reilumpien lenkkien jälkeen), Taavi luimisteli, kun sen vasemman kupeen ohi käveli, eikä tykännyt kosketuksesta, vaikka sietikin sen.

Taavi toukokuussa mätsärissä, vatsa sisään vedettynä. ;) On saatu sopivasti pyöreyttä, eikä luut törrötä.

Heinäkuussa käytiin uudelleen klinikalla näyttämässä jalat ja hampaat, samalla keskusteltiin heinänlaadusta ja sen vaikutuksesta Taaviin. Saatiin kaunis kehoitus muuttaa ja ell epäili, että heinällä on ollut suuri syy Taavin sairastumiseen. Myös ACTH-testi päätettiin syksyllä uusia, koska se oli ollut vähän koholla viimeksi. Taavi meni kolmeksi viikoksi laitumelle kahden orivarsan kanssa. Laidunloman aikana oireet katosivat melkein tyystin ja kaikki luimiminen jäi pois. Taavi oli seesteinen ja hyväntuulinen.  Myöskään lisäruuat eivät kelvanneet.

Laitumelta siirryttiin sitten nykyiseen paikkaan elokuun puolivälissä, koska ilmat kylmenivät ja Taavi sairastui imppariin. Taavi sai edelleen laiduntaa ja lisäksi sillä oli mahdollisuus nakertaa kuivaa heinää. Se pysyi hyväntuulisena ja reippaana. En tiedä missä vaiheessa ongelmat alkoivat vaivihkaa palata, en ehkä osannut kiinnittää niihin huomiota. Enkä myöskään osannut ajatella asiaa, koska olihan Taavilla näitä oireita ollut ennenkin. Pari kertaa maha äityi kipeämmäksi ja silloin hoidettiin polvetkin varmuudeksi. Jälkikäteen voinee sanoa, että aina oli jätettu ruokinnasta pois jotain oleellista (oluthiiva), kun oireet tulivat.
Greenline-vellistä oli kuitenkin päästy eroon ja maha oli ollut hiljaisempi, ei ollut ummetusta siis. Myös yleisilme oli paljon positiivisempi. Loka-marraskuun vaihde meni kivuitta (tai siis ilman suurempia oireita), josta olin todella iloinen. Talvikarva kasvoi paremapana ja kiiltävämpänä ja hevosen yleisilme oli pirteämpi.

Taavi söi talvella esikuivattua (maitohapolla säilöttyä) heinää vapaasti ja se näkyi äkkiä ympäryksessä. Muuten sen ruokinta oli samankaltainen, kun nytkin. Ongelmaksi muodostui liika ahmiminen, joka teki selvästi olon tukalaksi. Esikuivattu heinä itsessään ei tuntunut olevan mahalle mikään ongelma. 

Taavi marraskuussa 2013

Kevättalvella siirryttiin pikkuhiljaa verkkoruokintaan ja kuivaan heinään. Verkkoruokinta on sopinut Taaville ihan erinomaisesti. Se alkoi laihtua ja "ähkypuhku"-olotiloista päästiin. Jossain vaiheessa kevättä kupeet alkoivat taas hiota ja ilme meni happamaksi, ongelma korjaantui ruokinnan muutoksella. Samaan aikaan tosin käytiin myös klinikalla ja hampaista löytyi paljon sanottavaa. Itse päättelin myös huonojen hampaiden olevan osa syy mahavaivoihin. Koska kortinen heinä pahentaa oireita, niin saman tekee varmasti myös huonosti pureksittu heinä (myös tästä syystä verkot ovat hyvät!). Hampaiden hoidon ja ruokinnan palauttamisen jälkeen oireet pian katosivat ja hevonen piristyi. 


Tästä alkoi ihan uusi ylämäki meidän elämässä ja ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että Taavi on oikeasti mahastaan kivuton. Sen liikkumiseen on tullut uutta intoa ja se ravaa mielellään pitkiäkin matkoja, kun aiemmin se halusi aina siirtyä nopeasti takaisin käyntiin. Myös sen laukkaan on tullut lisävauhtia ja se pärskii tyytyväisenä liikkuessaan. Se ei luimi enää ohikävellessä eikä kupeet arista kosketusta, myös hikoilu on jäänyt kokonaan pois.

Taavi klinikan pihalla helmikuun lopussa 2014

Taavi huhtikuun lopulla 2014

Hetkeksi oireet palasivat, kun koetin muuttaa ruokintaa (lisäsin mysliä, jätin pois Greenline ja oluthiiva), ihan ensimmäisenä oireena käynti muuttui taas epätahtiseksi, sitten Taavi alkoi muuttua aavistuksen happamaksi, kupeet alkoivat värähdellä koskettaessa ja viimeisenä tuli kupeiden hikoilu, kaikki tämä parissa päivässä. Ruokinnan muuttaminen heti ennalleen poisti ongelmat parissa päivässä ja Taavi muuttui taas reippaaksi ja iloiseksi. En osaa sanoa, mikä oluthiivassa on se ihmeen tekevä, mutta ainakin tällähetkellä se on poistanut oireet joka kerta ja toisinpäin (poisjättäminen tuo oireet esiin). Usein suolistosairaille hevosillehan suositellaan "mäskiä", joka on oluen panemisessa ylijäävä "mössö". En tiedä sitten, onko siinä jotakin samaa, kun oluthiivassa? Niinkuin olen monen monta kertaa sanonut, ei ole niin tärkeää tietää, mikä oireet aiheuttaa, kunhan tiedän miten niitä hoidetaan.

En tokikaan voi olla satavarma, että oluthiiva on kaiken tämän ratkaisu, mutta ainakin nyt se vaikuttaa toimivalta ja kolmella kertaa se on ollut poissa ruokinnasta, kun oireet ovat tulleet. Ainut oluthiivan jälkeen jäljelle jäänyt ruokinnassa muuttunut oli siankärsämö ja sen poisjäänti ei aiheuttanut oireiden palaamista ainakaan viikon aikana.

Epäilen sen siis olleen enemmän tai vähemmän kipeä lähes kokoajan, mitä se on meillä ollut, koska aikaisemmin sillä on aina ollut joitakin näistä oireista, eikä se koskaan ole ollut näin halukas liikkumaan. Nyt ei ole mitään. Tässä ajassa myös silmä on harjaantunut näkemään pienetkin muutokset ja nyt niitä on helppo seurata, kun tiedän millainen Taavi on parhaimmillaan.

Taavi toukokuun alussa

Laitan tähän loppuun vielä yhteenvedon tästä kaikesta:

- Taavin ongelmat liittyvät ennenkaikkea suolistoon ja ehkä suoliston haavoihin
- Kortinen heinä pahentaa oireita, se ei sula kunnolla ja on usein myös erittäin sokerista
- Heinää pitää saada periaatteessa kokoajan (tai erittäin usein), mutta vähän kerrallaan
- Myös suuria tärkkelysmääriä olisi hyvä välttää (viljat)

Oirelista (lievimmästä vakavimpaan suunnilleen):
- Yleinen happamuus (esim. ohikävellessä, silittäessä, laumassa alkaa kiusata muita, kärttyää ruuasta)
- Kupeiden kosketusarkuus (värähtely, luimistelu)
- Käynti muuttuu epätahtiseksi (uskomatonta, mutta tämä johtuu mahasta, eikä polvista niinkuin ensin ajateltiin!)
- Kupeiden hikoaminen liikkuessa (tarkkarajaiset kohdat, jotka myös jälkihikoavat kovasti)
- Mahan kovaääninen mouruaminen
- Useiden pienten kakkojen tekeminen liikuttaessa
- Haluton liikkuminen
- Pitkälle edenneenä myös lihasten tippuminen ja laihtuminen
- (ummetus)

Mistä sitten on ollut apua:

- Ummetukseen (jota ei enää ole) auttoi parhaiten lisäjuotto joka päivä ämpärillisen verran (ylempää löytyy ohje Greenline-velliin) ja pahimpina päivinä psylliumin lisääminen maltillisena määränä (määrä ylempänä) ruokaan, psyllium auttoi myös ilmavaivoihin (heinän kortisuus ja sokerit?)
- Kupeiden kipeytymiseen etsittiin apua pitkään, kokeiltujen listalla on chia, pellava rouheena ja siemenenä, greenline, kalkki, yesacc-hiiva, pelkkä heinä, aloe vera-juoma, selected, lusernhake, lakritsijuuri, greippi...
- Vihdoin apu löytyi ja sen nimi on oluthiiva! Lisäksi Greenline, johon se on helppo sekoittaa.
- Heinän pitää olla lehtevää, ohutkortista ja hyvää hygieeniselta laadultaan, tämä on ihan ehdoton! Jos heinä on huonoa, se kumoaa kaikki korjausyritykset ja ongelma ei parane
- Hampaiden säännöllinen huolto, jotta syöminen helpottuu
- Heinän syöttäminen jatkuvasti, mutta mielummin vähän kerrallaan

"Kunpa pelotta pitäisit kiinni siitä mikä sinulle on totta, uskoisit siihen minkä itse olet kuullut ja kokenut, silloinkin kun muut muuta väittävät."

Verikokeet otettu ja saatu taas uusi arvio kunnosta (+ ruoka-agressiota pitkästä aikaa)

Taavilta on nyt eilen illalla otettu laajat verikokeet ja nyt odotellaan tuloksia. Lääkäri lupasi soitella loppuviikosta. :) Hän otti kolme putkea verta ja vielä lisäksi yhden putken seerumiverta(?) jos tarvitsee tutkia jotain jatkossa. Keskusteltiin myös nopeasti Taavin aiemmista ongelmista, Cushing-epäilyistä, hampaista jne. Lääkäri kerkesi todeta jo ennen kysymistäni, ettei Taavi ei ole mitenkään erityisen lihava. Kyselin asiasta vielä  lisää ja hän sanoi, että hänen mielestään se ei ole epäterveellisen tai vaarallisen lihava eikä sillä ole vaarallisia rasvakertymiä. Eli nykyinen kunto on hyvä.

Hän halusi vielä mitata Taavin painomittanauhallaan ja sai tulokseksi 608kg, kuulemma tämä mittanauha on melko tarkka, kun sitä on vaa'an kanssa vertailtu. Omani näyttää alakanttiin, niinkuin olen veikannutkin, mutta nyt on helppo verrata tuloksia keskenään! Tärkeintä on toki seuranta, että mihin suuntaan paino kehittyy. Ell sanoi, että 50kg voisi vielä laihduttaa, mutta nytkään ei ole mitään hälyyttävää. Sanoi, että on nähnyt paljon tuollaisia hevosia, jotka painavat helposti sen 700kg. Lisäksi sanoi, että kylmän alueen rotuna Taavi varmasti kerää rasvaa helpommin ja tasaisemmin ympäri kehoa ja se kuuluu asiaan.

Olen niin tyytyväinen ja onnellinen siitä, että Taavi on nyt kahden eläinlääkärin mielipiteen mukaan ok-kunnossa. Suurin apu on ollut verkkoruokinnasta, joka viimein saatiin toteutumaan ja mistä olen kokoajan haaveillut ja puhunut. Se tosiaan tuntuu toimivan hyvin Taavin kohdalla, se ei tunnu olevan nälkäinen, eikä ahmi ruokaa, koska sitä on ihan kokoajan tarjolla. Ilmeisesti myös yrteillä on ollut jotain vaikutusta, koska syljeneritys on parantunut ihan huomattavasti ja sään ympäriltä on sulanut paljon rasvaa.

Vatsavaivojen helpottuminen on myös tuonut Taaviin ihan uuttaa virtaa ja eloa, kuinkahan kauan se mahakin on oikein vaivannut. Ja onko se ollut oikeasti suurin syy liikkumishaluttomuuteenkin (itse ajattelin aina, että polvet on se suurin ongelma)? Koska samaan aikaan, kun hikoilu kupeista loppui, alkoi liikkuminen maittaa ja mieli kirkastua. 

Eilen Taavilla esiintyvä ruoka-agressio pääsi taas melko pahasti esiin, kun käytiin porukalla laittamassa verkkoja illalla roikkumaan. Joka päivä hevosia käsittelevillä ihmisillä ei ole Taavin kanssa ongelmaa, koska säännöt on tehty selväksi. Nyt, kun mukana oli Taaville vieraampia ihmisia, se alkoi taas kiertää ja kaartaa heidän ympärillään korvat luimussa, eikä uskonut komennusta. Jouduin itse yhdessä vaiheessa käyttämään aikalailla kovia otteita  (joka harmittää tietenkin jälkikäteen) sen poistamiseen ihmisten ympäriltä ja siltikin se jäi pyörimään liian lähelle, eikä uskonut enää minuakaan kovin hyvin. Todettiin, että jatkossa vieraampien on syytä ottaa raipat mukaan matkaan, koska niitä Taavi kunnioittaa. Nytkään kyse ei ollut nälästä, sillä Taavi oli juuri syönyt heinää vapaasti odottaessaan pääsyä ell:n piikitettäväksi.
Kävin vielä yksin antamassa sille iltapuuron, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa. Sain silitellä samaan aikaan ja työntää käden kuppiin (kun puuro tarttui kupinpohjaan kiinni), eikä se aiheuttanut yhtään luimimista. Jopa vähemmän kun normaalisti.

Harmittaa tuollainen käytös, vaikka se onkin nyt kauan pysynyt aisoissa. Taavi kun on muuten niin kiltti ja nöyrä hevonen. Sitähän on vaikea sanoa, että onko sillä ollut tuollaista käytöstä jo aikaisemmin, mutta itse epäilen sen tulleen samassa rytäkässä mahahaavan kanssa. Kun on kokoajan pakkomielli ruokaan, niin sitä myös puolustetaan ja komennetaan kovalla kädellä ja se pääsi vahvistumaan aika pahaksi. Tapa on näköjään tiukassa ja ilmestyy aina, kun tallilla on vieraita ruokkijoita tai käsittelijöitä. Taavin rauha rikkoontuu jos rutiinit muuttuvat, se on aika herkkä muutoksille, mutta myös kova kokeilemaan rajojaan.
Taavin maahantuoja (jonka luona Taavi asui melkein vuoden) sanoikin, että Taavi on sellainen kuuluisa "yhden ihmisen hevonen" ja se tuntuu pitävän aika hyvin paikkansa.

Jännitys ohi ja tulokset selvillä!

Ei ole Taavilla cushingia! K soitti tänään mun puolesta klinikalle, kun itse en kerennyt (ihana K!). Oli varmaan lopen kyllästynyt mun hysterisointiin, eikä olisi jaksanut enää huomiseen. ;) Arvo oli normaali, "10, jotain" eli ei syytä huoleen siis.
Lisäksi ell oli kysellyt Taavin vointia ja kuinka syöminen on alkanut sujumaan. Diasteemat voivat kuulemma olla joskus todella kipeitä, joten tilanne vaatii tarkkailua. Jos ongelmia ilmenee ja syönti uudelleen huononee, niin soittoa sinnepäin ja 6kk päästä sitten jokatapauksessa.

Tunnelmat ovat olleet kotona ristiriitaiset, toisaalta olen erittäin, erittäin helpottunut, että cushingia ei ole, eikä Taavi tarvitse loppuelämän jatkuvaa lääkitystä. Toisaalta, cushingkaan ei siis selitä Taavin oireilua. Nyt ollaan taas nollapisteessä ja ell:kin alkaa nostella vähän käsiä pystyyn. Kun ei voida tuolta tähystää, että olisiko suolistossa haavaumia ja mitään muuta ei oikein ollut idealistalla. Eikä kukaan ole kuullut moisesta.. Puheli vaan Taavin kipuherkkyydestä ja siitä, että suolistoon se viittaa (koska oireet laitumella katosivat), joku paksusuolen (?) mutka siinä kohtaa menee.

Nyt sitte aletaan kohta lähteä sille kokeilulinjalle ja koetetaan kaikki mahdolliset hoitomuodot, jotta joku apu saataisiin lopullisesti. Nythän kuitenkin oireiden tulo kesti kauemmin, kun viime vuonna, jolloin Taavi alkoi oireilla jo syys-lokakuussa.. Lisäksi se ei ole laihtunut (paitsi 20kg painomittanauhan mukaan ;)) ja voi kaikinpuolin hyvin, mutta kupeet vaivaavat. Tiedä sitten mitä seuraavaksi.. 

Kupeet on arat

Palloleikkejä ja mahan kanssa ihmettelyä

Tänään meillä puuhailtiin tätä: 

 

 

Pallo on asunut muutosta asti auton takakontissa, josta päätin sen tänään kaivaa jos Taavin mieliala on yhtään asialle otollinen. Yksi päivä se nimittäin löysi hangesta vahtikoira Marinan leikeistä jääneen heppapallon (siis sen sellaisen kahvallisen) ja alkoi herkkujen toivossa vieritellä sitä. Minua nauratti, ei ne vanhat opit mihinkään katoa. :)

Eikä olleet kadonneet, ehkä ne olivat jopa vähän paremmat, kuin ennen. Taavi jaksoi kävellä pallon perään aika pitkäkin matkan, kun ennen se on hylännyt pallon hyvinkin nopeasti jos sen tönäisy on vaatinut enemmänkin fyysistä työtä.

Sateen takia kameran linssissä on vesipisaroita..

Pari videopätkääkin otin, laatu iei päätä huimaa, kun samaan aikaan pitää koettaa potkia palloa, pitää hevosen nenä pois kamerasta, liikkua mukana ja palkita.

Maha-asiat ovat olleet vähän sitä sun tätä. Perjantaina Taavi oli melko hyvä, mutta kevyen(!) lenkin jälkeen kupeet jälkihikoilivat ja olivat kosketusarat. Taavi näytti aika pahaa naamaa ja teki asian hyvinkin selväksi. Päätin antaa sille lauantaina vapaapäivän, koska kipeän hevosen liikuttaminen ei ole kivaa kenenkään osapuolen kannalta. Se oli myös lauantaina aamupäivällä aika kipeä kupeistaan. Se sai vielä Ranixalia ja lisäksi laitoin sille fleecen ja sadeloimen, koska ilma oli erittäin kolea. Illalla se tuli pitämään mulle pihattoon siivousseuraa ja siinä samalla kopeloin tietenkin kyljet, eikä taavi ollut asiasta erityisen pahoillaan... Kummallista. Voisiko myös paikka vaikuttaa? Taavi tuntuu olevan aina seinän vieressä kaikkein pahimmalla tuulella ja usein vapaana ollessaan vähemmän agressiivinen. Voi toki olla vain sattumaakin.

Taavi oli myös kuivunut loimien alla, hevonen oli kuiva ja fleece oli toiminut välissä juuri niinkuin pitikin; se oli siirtänyt kaiken kosteuden ulkoloimen sisäpintaan (joka oli märkä), mutta fleece oli kuiva. Ja nyt en edes laittanut fleeceä kerroksittain, koska Taavi oli vain sateen kastelemana.

Tänään odotin myös (jotta suurilta pettymyksiltä vältyttäisiin) äkäistä tai hapanta hevosta, mutta toisin kävi. Taavi oli ihan hyväntuulinen, pirteäkin ja sain harjata sitä joka puolelta ilman luimimista, peräti oikein sahalaitaisella hikiviilalla. Toki en jäänyt kupeita hankaamaan, mutta vetelin aina välillä niiden päältä salakavalasti ja se ei aiheuttanut juurikaan mitään reaktiota. Mahan alta harjatessa tuntui vain hyvältä.

Huomenna Sanni tulee pitkästä aikaa moikkaamaan Taavia ja mennään ajelulle, katsotaan sitten taas tilannetta uudelleen. Ranixal on nyt jätetty pois, koska siitä ei ole ollut mitään mainittavaa eikä selkeää hyötyä ehkä kuitenkaan.
Onneksi pian on se klinikka-aika. Melkein toivon, että sitä hiekkaa löytyisi ja oireilu selittyisi sillä, muuten ollaan kyllä melkoisessa umpikujassa ja selittämättömän tapauksen äärellä. Alan sitten epäillä suolistossa olevan jotakin pahemmin vialla.

Nämä kuvat otin klinikkaa varten, hiostuva kohta näkyy hyvin, sama kohta on myös se arka alue koskettaessa. Polvien märkyys johtuu penetrolista. 

Ja vaihteeksi mennään päin honkia

Ollaan vietelty vähän hiljaiselämää tämän viikon.  Työvuorot eivät ole olleet ratsastuslenkkien kanssa yhteensopivia, joten Taavi sai lomailla maanantaina, tiistaina ja torstaina. Keskiviikkona käytiin kentällä ja siitä teikin lyhyen postauksen. Perjantaina käytiin maastossa kiipeilemässä ja vähän juoksemassa, lauantaia sitten rauhallinen, mutta vähän pidempi lenkki. Muutama ravipätkä ja laukkaakin vähän.

Toinen syy hiljaiseloon on ollut loppuviikosta alkaneet vatsavaivat ja -kivut, joiden syytä ei ole keksitty. Halusin rauhassa katsoa pari päivää mihin tilanne etenee ennenkun kirjoitan asiasta tänne.

Torstaina Taavi oli ihan normaali, kun kävin sitä iltasella moikkaamassa ja harjaamassakin.
Perjantaina siihen ei sitten saanut koskea yhtään mihinkään.. Se oli hapan ja pahantuulinen, lenkille kuitenkin ihan ok, mitä nyt hikosi minusta lenkin rankkuuden huomioonottaen aika reilusti. Happamuus ei vähentynyt lenkin jälkeekään.
Lauantaina tilanne oli melko samanlainen, ehkä vähän paremmin sai kupeita harjailla. Lenkillä Taavi oli nihkeännahkea ja hikosi. Ja lenkin jälkeen myös ärhäkkä. Päätin, että aloitetaan varmuudeksi Ranixal-kuuri.

Taavi on ollut äkäinen, se hikoaa lenkeillä ja kupeet (ja nyt koko hevonen) tuntuvat olevan arat. Lanta on melko hyvää, mutta vähän tavanomaista löysempää. Oireet ovat kuitenkin alkaneet melko nopeasti, lukuunottamatta lievää kupeiden hikoamista liikutuksessa (ei kosketusarkuutta!). Kupeiden hikoamiseen reagoin melko nopeasti aloittamalla psylliumin ja se sai aikaan älytöntä hikoilua koko mahan alueella ja sen jälkeen tilanne on mennyt kokoajan alamäkeen vaikken ole antanut psylliumia isoja määriä ollenkaan. Oliko siellä hiekkaa, joka nyt liikkuu? Onko siellä hiekkaa, joka ei lähde liikkeelle liian pienen annostuksen takia? Oliko siellä hiekkaa, joka on lähtiessään vahingoittanut suolen pintaa = kipeä hevonen? Vai mitä ihmettä?
Tähän mennessä psyllium ei ole koskaan pahentanut tilannetta, pelkästää tasapainottanut ongelmia, mutta myös ongelmat ovat olleet ehkä vähä erilaisia (ummetusta, ilmavaivaa yms). Onko liikunta aiheuttanut vatsan ärsyyntymistä syystä tai toisesta? Onko sen takana polven kipu (jota en ole huomannut, kun Taavi on liikkunut hyvin) vai happojen loiskinta mahassa (vapaasta heinästä huolimatta?!)? Vai jotain muuta? Olen täysin kysymysmerkkinä tästä tilanteesta. 

Taavi päikkäreillä

No jokatapauksessa; se saa nyt syödä alkuun muutaman päivän Ranixalia, jotta nähdään onko sillä vaikutusta oireisiin. Samaan aikaan on ruuasta jätetty kaikki ylimääräinen viimeiseksi lisätty pois ja lisätty ruokintakalkkia muuten tuttuun puuroon, jota on syöty jo pidempään. Oluthiivan jätin pois ruokinnasta pari viikkoa sitten ja ajattelin antaa sitä keväällä uudelleen. Lisäsin sen nyt takaisin, koska se ei ole aiheuttanut oireita aiemminkaan, ehkä sitten päinvastoin?
Haen myös tuosta lähiklinikalta Penetrolia pullon ja hölvään polvet varmuudeksi sillä.

Myös liikunnan lisääminen voi kuulemma aiheuttaa aineenvaihdunnan lisääntymistä ja sitä myötä erikoista hikoilua ja kiukkuisuuttakin, mutta toisaalta; nämä oireet ovat pelottavan tuttuja Taaville muutenkin.

Lauantaina illalla, kun vein tallilla Ranixalia ja otin Taavin syömään ekan annoksen, niin se oli ihan normaali itsensä.. Kummallista? Se ei ollut äkäinen erityisemmin, pirteä ja iloinen senkin edestä. En ymmärrä yhtään mitään.

Sunnuntaina se oli alkuun kärttyinen ja luimisteli kupeisiin koskettaessa, ehkä kuitenkin hitusen vähemmän kuin edellisinä päivinä. Ainakin harjata sai jo vähän paremmin. Taavi sai heti syödä Greenline-puuron, johon olin sekoittanut sille Ranixal-lääkkeen. Hieroin (tai lähinnä silittelin ja pidin käsiä) kupeiden päältä ja alkuun Taavi koetti väistää pois alta (ei kuitenkaan luiminut), mutta hetken päästä se alkoi nuokkua ja antoi pidellä käsiä kupeiden päällä ja lievästi silitellä. Hieroin myös polvia, ne eivät tuntuneet aiheuttavan suurempaa reaktiota.
Alkoi sataa räntää, joten siirryttiin sisälle oleilemaan, laitoin Taaville loimen, että se vähän kuivuisi. Hetken päästä se tuntui ihan piristyvän silmissä, siitä tuli aktiivinen ja hyväntuulinen itsensä. Se repi omaan iloiseen tapaansa kaikki loimet ovista jos vaan ylsi, etsi nameja ja unohti luimia ohikävellessä. Auttoiko Ranixal? Näin epäilen.

Tehtiin sitten vähän temppuja, kun Taavi oli juuri sellaisella tuulella. Harjoiteltiin edelleen myös sitä hanskatehtävää, joka on ollut jäähyllä aika pitkään. Lähestyn sitä nyt vähän uudesta näkökulmasta. Pari pidempää sarjaa tehtiin ja välissä tauko, jolloin poistuin hetkeksi kokonaan. Silläaikaa Taavi oli askarrellut Camun karsinan oven auki ja oli kovasti sinne menossa. Se oli ihan ylienergisen oloinen!

Käytiin myös nopsasti vähän ohjasajamassa, kun ajattelin katsella liikkumista, ei siitä oikein mitään siellä räntäsateessa tullut ja tilsojakin muodostui sen verran, että Taavi näytti ontuvan vuoroin mitäkin jalkaa. Ehkä oikea takanen saattoi ottaa vähä lyhyempää askelta? En tiedä, en todellakaan tiedä. Lisäksi oikeasta etusesta on taas kenkä irronnut, se on sen penteleen lohkeaman syytä. Vaikka sen yläpuolelle sai nyt jo naulan, niin se oli sitten lohjennut siitä kohtaa lisää, johon naula oli laitettu. Onneksi kengittäjä on tulossa tiistaina tänne seudulle, niin saadaan kenkä takaisin.

Laitoin Taaville nyt loimen päälle, lähinnä siis suojaamaan kastumiselta. Siivoilin pihattoa ja samalla seurailin, kun Taavi askarteli uusien verkkojen kanssa (kuiva heinä on tästä lähin verkoissa), se koetti haukkailla niistä ja lopulta se keksi tunkea päänsä yläpuolen aukosta sisään. Kävin sitten solmimassa verkon tiivimmäksi. :D Verkot saivat kovaa kyytiä. Ne on asennettu nyt keskelle pihattoa, jolloin niitä ei saa seinään liiskattua ollenkaan.

Ei tässä nyt auta, kun katsella ja odotella, miten tilanne etenee. Klinikka-aikahan meillä on vajaan kahden viikon päästä, sitten voidaan katsoa mitä tehdään, hiekkakuva voisi olla hyvä ottaa ihan jo oman mielenrauhan vuoksi. Toivon kuitenkin, että tilanne on tasoittunut ennen klinikkaa. Minä kun kerkesin jo iloita, että saan viedä klinikalle terveen ja hyvinvoivan hevosen.. Liian aikaisin vissiin aloin kehua.

Happamia ja aurinkoisia kuulumisia yösairastelijalta

Muutaman viimeisen päivän tekemisiä on verottanut allekirjoittaneen sairastelu, kysymyksessä niinkin iki-ihana tauti, kun virtsatietulehdus! Ottaisin melkein mitä tahansa mieluummin. Kärvistely viikonlopun yli ja tiistai-aamulle varattuun lääkäriaikaan päättyi tänään, kun oli pakko aloittaa varuilla kaapissa oleva kuuri. Ei siis tarvitse antaa näytettä tälläkään kertaa, mutta josko lääkäri osaisi antaa jotakin apua näihin jatkuviin tulehduksiin.

Ja koska taudin oirekuvan mukaiset oireet piinaavat minua aina erityisesti iltaisin, olen hereillä vielä aamuyölläkin. Sopivaa aikaa kirjoittaa blogia siis (kunhan pahin tuska on taas laantunut) !

Taavin elämään on kuulunut hyviä päiviä ja huonompi päiviä. Lähinnä siis naaman happamuusaste on vaihdellut aurinkoisesta sitruunan nielleeseen. Ja samaa tahtia sitten vaihtuu myös omistajan naamataulu.

Perjantaina raahattiin Taavi K:n kanssa maastoon mukaan pimeällä katselemaan uutta otsalamppua. Taavi olisi mielummin jäänyt kotiin.. Mutta kun kerran lenkillä oltiin, niin se kulki reippaasti, ravasi tosi kovaa (jouduin oikeasti juoksemaan) ja säikähteli niinkuin pimeälenkkeihin kuuluu. Mutta kertaakaan se ei juossut tai hyppinyt meidän päälle vaan pysähtyi ihmisen tullessa eteen, ei koettanu jyrätä tmv. Meillä oli ihan hauskaa. :) Valo oli tehokas, lumien tulon jälkeen (jos sitä siis joskus tulee) riittää puolikaskin teho mainiosti. Täydellä teholla se valaisee koko tien todella pitkätä matkalta pilkkopimeässäkin. Mahtavaa! Enää en voi ainakaan tätä käyttää tekosyynä lenkittömyyteen....
Ruokittiin Taavi vielä lopuksi, se viimeisen kerran Penetrolia tässä kuurissa ja pääsi sitten takaisin ulos. 

Lauantaina meinasin lähteä ratsastamaan, mutta virtahepoilua harrastanut (ja joka päivä harrastava) Taavi oli niin likainen, ettei sille olisi voinut laittaa satulaa. Päädyin sitten pesemään mahanalusen ja jalat, jotta iho olisi edes joskus hetken puhdas ja saisi hengittää. Loimi onneksi pitää suurimman osan hevosesta puhtaana, mutta loimia ei sensijaan pelasta mikään. Onneksi on pari hyvinistuvaa loimea, joita voi vaihdella vuoropäivinä päälle. Siitä omin kätösin tuunamastani halpisloimesta tuli todella hyvä kaula-aukon kavennuksella.

  Pesuun Taavi suhtautui happamasti (heti kun se huomasi, ettei ämpärissä ollut sille herkkuja) ja varsinkin mahanalusen pesu oli inhaa puuhaa. Se tuijotti minua korvat niskaa myöten happama ilme naamallaan ja lopulta läppäsin sitä märällä pesusienellä nenälle ja tokaisin, että ”ei tää oo kivaa kenestäkään”. Se oli selvästi käsky hymyillä sillä pää kääntyi takaisin suoraan ja korvat nousivat ylös. Heti paljon parempi! ;)
Pesuoperaation jälkeen Taavi sai kuivatella hetken aikaa karsinassa ja kävin sillä aikaa pesemässä pihaton vesikupin sekä Taavin ruokakupin. Sitten heitin kuivan loimen niskaan ja takaisin mutaan rypemään. 

Sunnuntaina oli vastassa taas ihan yhtälailla mutainen Taavimus.. Ilme sentään oli positiivinen ja sain oikein hörähdyksiä! Harjailin sitten ne osat, jotka olivat kuivia ja päästin Taavin hetkeksi kentälle ilman loimea. Niinkuin ajattelinkin, se piehtaroi antaumuksella sillä aikaa, kun kävin hakemassa sille kuivan loimen ja ruuat. 

kylmäkkö-kaverukset ja mutainen tarha.. Onneksi tuo koko takana näkyvä alue on myös heppojen käytössä ja siellä ne pääosin ovatkin

Maanantaina olin taas suunnitellut pientä ratsastusretkeä päiväsaikaan, mutta minua oli vastassa melko hapan ja nälkäisen oloinen heppanen, kun pyöröpaali oli päässyt loppumaan. Voi sitä julmuutta! Päädyinkin sitten vaan harjailemaan Taavin syödessä heinää. Oli taas niin hapanta, ei niinkään mikään yksittäinen juttu vaan ihan kaikki ylipäätään, koska 1. Taavilla on nälkä 2. Taavia vaan kiukuttaa, kun Taavi syö. Hohhoijaa.

Otin sen sitten hetkeksi pois ruuan luota ja siedätin sitä koskemiseen, joka nyt ärsytti sitä kovasti. Muutama toisto silittelyä ja leipäpalkkaa ja taas sai koskea mihin tahansa ilman luimimista. Selvittelin sitten vielä vähän harjaa Taavin nuokkuessa vapaana pihalla. Kun se sitten kyllästyi seisomiseen, heitin sille loimen päälle ja viskasin takaisin ulos. Heitin kaikille hepoille vähän välipalaa ja olkiakin vein heinäkaukaloihin lisänaposteluksi. Tässä oli taka-ajatuksena se, että siivosin samalla pihaton ja lisäsin sinne uutta olkea, joka saattaa päätyä parempiin suihin ja pihatto on sen kaivelun jälkeen kun pommin jäljiltä. Tätä harrastavat siis tallihevoset päivisin jos pyörö pääsee loppumaan. 

Olisipa se aina näin suloinen..

En ole siis tälläkään lomalla kerennyt ratsastamaan kuin kerran (ainakaan tähän mennessä). Tai viitsinyt. Tai tohtinut. Tai mitä milloinkin sitä syyksi keksiikään, kun ei vaan jotenkin huvita edes. Eihän se niin vakavaa ole, eihän?

Mutta kaksi positiivista yllätystä tällä lomalla olen havainnut (kaiken happamuuden keskellä):

1. Taavin takajalkojen harottava asento on väistymässä, se seisoo nykyään jalat suoremmassa linjassa
2. Greppi ei ole enää Taavin herkkua! Se söi tänään neljä palaa silkasta kohteliaisuudesta ja loput jäi syömättä. Eli siinä jutussa suolisto-ongelmista on ehkä sittenkin perää, ehkä?