kotiinpaluu!

Onni on tutut korvat tutussa karsinassa.  Rippe palasi eilen kotitalliin ja on viihtynyt mainiosti.  Pääsen taas pusuttelemaan sitä niin usein, kun suinkin haluan. Mitä luksusta, sitä osaa arvostaa. Olen pitänyt sillä nyt loimea karsinassa,  koska yläluukku on auki kokoajan. En halua sen jumiutuvan enempää.  Noora saa taas tulla käsittelemään Ripen, kunhan päästään kuntouttamaan.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin,  pulssit ovat kadonneet kokonaan. Pientä turvotusta ja lämpöä on jaloissa,  mutta luulen sen johtuvan enemmänkin sisällä seisomisesta.. Koetetaan varmaan viikonloppuna jättää kipulääke pois ja katsoa,  miltä tilanne näyttää.  Toisaalta tekisi mieli syöttää sitä klinikalle asti.. Mutta sanoivat puhelimessa, että sitä voisi vähentää ja jättää kokonaan pois jos poni on oireeton. Onhan se kuitenkin mahalle ja sisäelimille aika rankkaa tavaraa pidemmän päälle.

Toivon, että klinikalta saadaan hyviä uutisia ja poni pääsisi ulkoilemaan normaalisti.  Se olisi sen päälle hyväksi.  Kävin tänään hakemassa MSMää  lisäksi ruokintaan. Rippe syö nyt pienen lese-yrttipuuron,  jotta lääkkeen saa alas. Lisäksi se saa kivennäistä, c-vitamiinia, kurkumaa, inkivääriä ja suolaa sekä maitohappobakteeria. Siis ihan samaan tapaan, kun ennen sairastumista. Ainoastaan valkuaislisä on ollut tauolla toistaiseksi. Lisäksi olen heittänyt sille päivittäin kourallisen kuivattua siankärsämöä

Tallille saapui tänään uutta heinää. Siitä vien maanantaina näytteen labraan. Nyt ei voi ottaa sokerien kanssa enää yhtään riskiä.  Nykyinen heinä sopii Ripelle tässä tilanteessa hyvin. Se on esikuivattua,  jossa matala energia ja kohtalaisen vähän sokeria. Paalit vaan loppuvat pian, joten nyt sormet ja varpaat ristiin,  että uuden heinän sokerit ovat tarpeeksi alhaiset.  Muuten pitää miettiä uusi suunnitelma.  

Valoa tunnelin päässä!

Pahin syysmasennus alkaa kaiketi olla omalta osaltani ohi ja olen saanut vähän uutta puhtia tekemiseen. Tänään kävin ostamassa viimeinkin naksuttimen, josta olen jo pitkään haaveillut. Muutama vähän haastavampi temppu on nyt opetuksessa ja niissä ajattelin naksuttimen helpottavan koulutusta. Samalla mukaan tarttui myös tuollainen namipussi! Olen jo pidempään tuskastellut, kun taskut on täynnä muutenkin ja lisäksi taskusta on vähän vaikea kaivaa nopsasti. Tämä pussukka on muuotoiltu jämäkäksi eli se pysyy aukinaisena, siinä on myös kiristysnyöri jos esim. juoksee tai vaarana on, että namit lentelee.
Myyjä pohti kanssani naksuttimien erilaisia ääniä ja mietittiin, että mikä niistä on koiran korvaan paras ja helpoin ymmärtää. Sitten hän koetti myydä mulle namejakin. En tohtinut kertoa, että olen ostamassa tätä hevoselle. :D

Saan muutenkin aina niin paljon ihmettelyä, kun kerron, että opetan hevoselle temppuja. Tai kun menen kangaskauppaan ja haluan nylonremmiä "mihin tarkoitukseen" "hevosen mahaverkkoon.", voin kertoa, että se ei juurikaan selventänyt myyjälle mitään. ;) Viimeksi päätettiin Helin kanssa, ettei kysytä apua kangaskaupoissa, ettei tarvitse kertoa mihin tarvitaan vihreää kangasta niin paljon. Noh, kassalla myyjä sitä kuitenkin kyseli ja vastasin, että "hevosen lohikäärmepukuun".. Voitte kuvitella ihmetyksen. 

 
Viime päivinä olen jopa saanut kammettua itseni selkään ja ollaan menty perjantaina ja lauantaina kentällä. Taavi on lähtenyt töihin mielellään ja tulee korvat hörössä vastaan, kun menen suitsien kanssa hakemaan. Eilen se oli jopa liiankin reipas paikoittain (hämärää ja Väinö mukana) ja tänäänkin vauhti menetteli (valoisaa ja osittain Timin kanssa ja sitten yksin). Vasemmat laukat Taavi on nostanut oikein 99% varmuudella ja se jos mikä on hyvin. Eikä ole tarvinnut edes raipalla napauttaa tai muutenkaan kannustaa, vaan Taavi on itse halunnut nostaa laukan ja ollut selvästi ylpeä suorituksestaan. Ja toki se muisti joka kerta pyytää namipalkan. :)

Lisäksi ollaan taivuteltu ja tehty väistöjä ja muuta sellaista ristiaskel-jumppaa. Eilenillalla kentänlaidalta tuli kommenttia, että "onks toi muka joskus laiska?" ja "se on niin ihanan letkeän näköinen". Jostain syystä kommentit tuntuivat hassulta, kun kyse oli kuitenkin meidän Taavista. Vaan kyllä se katsoja ihan oikein näki, sillä tuntuma oli ihan sama. :) Taavia ei siis ainakaan haittaa ja jäykistä pitkätkätkään lomailut, päinvastoin, se vain paranee. Toki takana on myös kranio-hoitoja ja onhan olosuhteet kokoajan Taavin kannalta parantuneet.

Väinön kanssa Taavi tulee hyvin juttuun. Rutiinit alkavat tulla tutuiksi ja iltaruokinnat yms. helpottuvat sen myötä. Välillä Väinö väistää Taavia, mutta pääasiassa Taavi väistää kyllä Väinöä ja välttää konflikteja viimeiseen asti. Jonkiverran Väinö on alkanut nytm myös tutustua muihin hevosiin ja Taavi taitaa olla siitä vähän mustasukkainen. Joku hokillinen on myös tehnyt Taaviin pari uutta reikää taas, löysin ne tänään kun harjailin kurajalat puhtaaksi päivänvalossa. Mutta tälläkertaa imppareita ei ole tullut. Taaville on myös tullut yrttejä, jotka edesauttavat imunesteiden kiertoa ja vahvistavat muutenkin vastustuskykyä. Toistaiseksi niitä ei siis ole tarvinnut antaa, kun impparit ovat pysyneet poissa.

Tänään Väinö jäi ekaa kertaa hetkeksi yksin tarhaan, hyvin se siellä pysyi vaikka vähän huutelikin Taavin perään (oltiin tänään vielä pehmeästi kentällä eli näköyhteydessä). Pojat hengaavat pihatossa nyt myös päivisin, joten loimitusrumba on ohitsejäänyttä elämää. Talvikarvakin on päässyt paksuuntumaan, kuin salakavalasti tällä viikolla. Nyt on jo kunnon villa! Otin siitä teille kuviakin, mutta unohdin kameran tallille. 

 

Ruokintaa olen vähän pähkäillyt viimepäivinä, kun nivelaineiden uusi tilaus alkaa olla ajankohtainen. Päädyin nyt kokeilemaan Suppleaze Goldia omien purnukoiden sijaan ja aion antaa sitä vain ylläpitoannoksella (puoli mittaa päivässä, joka kuulostaa nykyisiin määriin verrattuna pienelle). Tämä ihan siitä syystä, että olen kyllästynyt moneen purkkiin. Ja koska tehosta ei ole edes varmuutta, tuntuu tyhmälle syöttää niin suuria määriä huvin ja urheilun vuoksi. Suppleaze Goldista tuntui olevan aika paljon hyviä kokemuksia ja olen itsekin sitä Elmolle joskus antanut ja silloin koin Elmon saaneen apua siitä (ja tila huononi syötön lopettamisen jälkeen, syystä tai toisesta..).
Kokeilen nyt tuota SG:tä ja jos tilanne ei huonone, niin jatkamme sillä. Näin säästyisi rahaa ja aikaa. Lisäksi tuollainen pieni määrä menee helpommin alas, kun nuo isot määrät, niiden alassaamisen takaamiseksi on ruokaan pitänyt nytkin lisätä vähän makusteeksi lesettä jne.

Muutenhan Taavi syö pari kourallista greenlinea, 1-½dl rouhittuja hampunsiemeniä,  ½dl Racing Lifeguardia (Progutia) ja 60ml hunajasiideriä. Hunajasiideri on tarkoitus vaihtaa puhtaaseen omenaviinietikkaan (30ml) ja lisäksi pitäisi nyt jossain vaiheessa tilata ruusunmarjaa. Olisi myös mukava lisätä ruokaan kuivattuja juureksia (miksei tuoreitakin, mutta kuivattujen säilytys on helpompaa ja niissä syöttömäärä jää pienemmäksi), porkkanaa, punajuurta yms. Nyt laitoinkin kokeeksi kilon punajuurta raastettuna kuivuriin ja katson, millainen määrä siitä kuivattuna tulee. Siis lasken, että kannattaako tätä tehdä itse vaiko ostaa valmiiksi kuivattuna 18e/3kg. ;) Epäilen, että ostaminen tulee jopa kannattavammaksi, joka on vähän hassua..

Länkkäharjoittelua, väsymystä, ruokintajuttuja ja muuta hehkutusta

On taas melkein viikko hujahtanut nopeasti! Taavin kanssa ollaan tälläviikolla keretty harjoittelemaan länkkäjuttuja ja sitten on tietenkin maastoiltu, lisäksi sillä on ollut kaksi vapaata... Tauti meinaa taas iskeä minuun ja väsymys on ihan järjetöntä, lisäksi iltaviikoilla liikuttaminen menee aina paljon myöhemmäksi, kun aamuviikoilla. Olen kuitenkin käynyt sitä joka päivä katsomassa, enkä usko Taavin paljon kärsivän vapaapäivistä. ;) Nyt kun liikuntaakin tulee kokoajan, eikä tarvitse seisoa yhtään paikoillaan karsinassa.

Laumasta Timi ja Maestro ovat nyt alkaneet yöpyä sisällä ja Taavilla on vielä toistaiseksi ollut Camu seurana. Ovat saaneet yöksi lisäheinää, mutta ei ole tainnut kovin kummoisesti vielä kelvata. Viikonloppuna tehdään pihattoon oljista patja ja sitten Taavi alkaa saamaan iltaruuat pikkuhiljaa sinne. Taavi on viihtynyt ulkona hyvin, se kuulemma laiduntaa koko yön ja ottaa rennosti, kaverinsa on enemmän ihmeissään ulosjäämisestä.

Tilasin muuten ennakkoon uuden kirjan; Pihatto-jos hevonen saisi valita 

Odotan sitä jo mielenkiinnolla, mutta se julkaistaan vasta viikolla 43.

 

Maanantaina käväisin pikaisesti illalla tallilla ja Taavi oli parhaillaan yksin ulkona, kun ei kuulemma ollut halunnut sisään. Se hirnahti minut nähdessään ja vein sille puuron ulos. Pian Camu saapuikin sisältä iltasapuskan syötyään Taavin seuraksi.
Tiistaina kävin tallilla jo aamusella, kun oli kaksi pitkää iltaa peräkkäin. Inhoan aamuratsastusta ja aikaisin heräämistä. Käytiin aika lyhyt maastolenkki, aurinko paistoi ihanasti ja ilma suosi muutenkin. Vuohien ulkoaitaus on viimein saatu vuohen pitäväksi ja Taavi ihmetteli niitä kovasti.

Talvikarva alkaa kunnolla vaihtua!

Keskiviikkona mentiin iltasella kentällä, kun en jaksanut lähteä maastonkaan. Ja olisihan niitä westernjuttuja vielä hyvä hioa. Peruutus vaatii vielä vähän työstöä, mutta muuten Taavi toimii aika hyvin.

Tehtiin vähän käynti-jog -siirtymiä, ne sujuivat tosi hyvin, kun alkuun heti tiukasti muistutin raipalla reagoinnista. Sen jälkeen pelkkä suhaus riitti. Peruutuksetkin sujuivat paremmin kun viimeksi ja muutaman kerran Taavi peruutti ilman ohjaa, jipii!
Laukkasin myös vähän ja Taavi oli reipas. Ainoastaan yhden kerran jouduin komentamaan reilummin, kun se hiissasi vauhdin joka kerta portilla pois ja katkoi laukan. Portilla oli yleisöä, joiden luokse olisi kiva pysähtyä. Kun kerran komensin kunnolla ja pyysin uuden laukan, niin seuraavilla kerroilla Taavi laukkasi tosi reippaasti ja innoissaan. :) 

Western-heppa Hidalgo

Lopuksi tehtiin vielä ravissa (vai pitäisikö sanoa jogissa?) vähän temponmuutoksia, olin yllättynyt miten pienillä avuilla Taavi reipasti tahtia ja hidasti sitä siirtymättä kuitenkaan käyntiin. Se oli todella vastaanottavainen koko ratsastuksen ja oli tosi mukavaa ratsastaa sillä.
Lopuksi sain yhden tosi hyvän peruutuksen, kiitin ja tulin heti alas selästä kävelemään. 

Tämä kuva oli jäänyt pienentämättä, joten sen kokoa täytyi tässä rajoittaa..

Lopuksi vielä juttelin tallinpitäjän kanssa Taavista ja hän kertoi, että Taavi on alkanut viimepäivinä väistää energiaa oikeaan suuntaan. Se on kuulemma kovasti miettinyt asiaa alusta alkaen ja nyt viimein tajunnut mitä siltä halutaan, kun sitä kohti kävellään määrätietoisesti (pitäisi väistää).
Samalla tallinpitäjä sanoi, että Taavi on tosi herkkä hevonen, jolta on jossain vaiheessa vaadittu varmaankin liikaa ja liian "nopeasti" tai "agressiivisesti", sillä se menee helposti lukkoon liian nopeasta lähestymisestä. Totesi, että sitä pitää käsitellä hellästi.

Lähdin kotiin hymy korvissa ja helpottuneena; olen viimein tainnut löytää ihmisen, joka ajattelee Taavista ja hevosen käsittelystä samoin kun minä. Ihmisen, joka ei ihmettele ja oudoksu termiä "opitusti avuton" ja osaa lukea Taavia ja sen tunnetiloja. Ja ymmärtää, että Taavi tarvitsee pikkuisen enemmän aikaa vastata apuihin. Se kyllä noudattaa pyyntöjä, kunhan malttaa odottaa sen 2-3 sekuntia normaalia kauemmin. Jos alat vaatia, saat odottaa entistä kauemmin.

Tänään Taavilla oli vapaa, koska oma olo työpäivän jälkeen oli aikasen väsynyt ja surkea. Kävin kuitenkin tallin kautta ja tehtiin tallinpitäjän kanssa iltatallia. Taavikin kävi sisällä syömässä ja sai maistaa hampunsiemeniä. :D Se tykkäsi niistä ja itseasiassa olen tilannut sille 5kg kokeeksi. Hampunsiemenissä on paljon hyviä rasvahappoja ja vitamiineja. Niiden pitäisi auttaa nivelvaivoihin ja tietenkin yleiskuntoon, kiillottaa karvaa ja vahvistaa kavioita, syöttömäärä on pieni ½-1dl.

Muutoin Taavin ruokavalioon kuuluu nyt iltaisin: 3dl Greenlinea, kourallinen lusernehaketta (kuivana, ei sekoiteta puuroon), 1 mitta MSM, 2 mittaa Glukosamiini, 2 mittaa ruusunmarjaa ja 1dl nokkosta. Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä hakemassa sille vielä Progutia sisältävää Racing Lifeguardia suoliston hyvinvoinnille. Eli siis taavi syö nivelien ja mahan hyvinvointia edistäviä ruokia, ei muuta. :) Ennen ratsastusta se saa vielä lusernin haketta vatsahappoja neutralisoimaan.

Tänään oli hieno sumu laitumilla!

Koko perheen maastoreissu

Sain tänään houkuteltua K:n pitkästä aikaa Taavin selkään, samalla näen itse, miten Taavi liikkuu.

Koin iloisen yllätyksen tallille mennessä, kun Taavi oli pihaton nurkalla syömässä, huhuilin sitä ja se iloisesti nosti päänsä ja höristeli. Se höristeli vielä uudelleen, kun menin aidan ali ja Taavi käveli minua vastaan. Ilmeisesti sille ei eilisestä jäänyt mitään traumoja, vaikka kentällä mentiinkin. ;)

Laiteltiin Taavi tallissa kuntoon ja se sai samalla syödä puuron seassa nivelaineet ja vähän lusernin haketta. Olen saanut sen ruokiin ujutettua jo melkein mitallisen MSM:ää. Tänään tilasin sille Päivölän Tilalta lisää glukosamiinia ja kokonaisia ruusunmarjoja, kun Päivölän tilalla on postikulut tämän ja huomisen päivän vain 2,5e. Ajattelin, josko nuo kokonaiset ruusunmarjat kelpaisivat, niissä olisi kaikki tallessa ja ovat toki myös vähän edukkaampia.

Käytiin K:n ja Taavin kanssa kiipeämässä se yksi metsäpolku ylös ja tultiin toista reittiä alas. Joutui Taavikin vähän ponnistelemaan ja ottivathan nuo kotiinpäin vähän raviakin, taisi eka olla ihan Taavin omasta aloitteesta! Lenkki kesti Taavin vauhdilla noin 45min, K:n toiveesta mentiin vaan lyhyt lenkki, kun on ollut taukoa ratsastuksesta.

Peppulihaksille treeniä!

Otettiin varusteet tallissa pois ja Taavi sai palkkioksi lenkistä karviaisia. Olen nyt muutamana päivänä tuonut sille parikymmentä karviaista herkuksi, se pitää niistä kovasti! :) Onhan ne varmasti myös ihan terveellisiä.

Rasvasin vielä Taavin nenän, miten se voikaan olla ihan kovaksi käppyräksi kuivunut siitä sierainten päältä?? Suihkuttelin vielä vähän ötökkähajustetta ja rasvasin ötönkänsyömät kohdat. Korviin laitettiin vielä Pharma Summer Reliefia. Johan kelpasi Taavin mennä pihalle kavereiden kanssa!

Taavi pitää kujan siistinä

PS: Meillä on jo 38 lukijaa! Aika käsittämätöntä. Kiitos teille kaikille, jokainen lukija ja varsinkin kommentti on tärkeä. :) Ehkä 40 kohdalla voisi tehdä jonkun erikoispostauksen?

Uuteen talliin totuttelua

On vähän päivittelyt jääneet, kun aika on mennyt tutustuessa uuteen talliin ja sen lisäksi olen puuhannut tallilla paljon muutakin, kuten jahdannut karanneita vuohia jne. Sentakia Taavikin sai yhden vapaan.

Taavi on alkanut pikkuhiljaa kotiutumaan ja päivä päivältä näyttää paremmalta. Olen saanut paljon raportteja sen tekemisistä (kenen kanssa, mitä, kuinka kauan jne), nukkumisesta ja syömisestä ja sehän lämmittää hysteerisen hevosenomistajan mieltä. ;)

Torstaina Taavi oli makuulla muun lauman joukossa, mutta kameran kanssa kerkesin vasta, kun se oli jo noussut.

Sitten tullaan mammaa moikkaamaan

Taavi on uskaltanut nukkua pihatossa makuullaan ja jopa kaverin kanssa (itseasiassa aina, kun joku nukkuu pihatossa, siellä on Taavi ja sen lisäksi yksi vaihteleva kaveri. Tänään se leikki Timin kanssa, härkkivät toisiaan ja napsivat. Kavereita se on vaihdellut viime päivinä ja kokeillut, että kenen kanssa olisi mukavinta. Olen ollut joka päivä vähemmän kiinnostava, mikä on vain posiitivista.
Ruuassakin on mistä valita, kun hevosilla on kokoajan tarjolla kuivaa heinää ja laidunheinää, lisäksi yksi päivä avattiin tuorerehupaali (kun Taavi teki siihen reiän...). Taavi on kun taivaassa ja kiertää ruokapaikkoja vuorotellen, ruuan jälkeen sitten se päivälepo. 

Se hiukkasen kuihtui muuton jälkeen, ei kai oikein syönyt ja juonut kunnolla sekä stressasi (näkyy hyvin edellisen postauksen kävelykuvassa). Nyt se on taas pyöristynyt ja paisunut normaalisti. Ilmeisesti se Cushing tekee sen, että helposti alkaa tippua liha luiden päältä, mutta onneksi se toistaiseksi myös palautui.

 

Paali tulossa! Taavi syö vanhaa kuivaa heinää, vaikka uuttakin olisi tarjolla toisaalla...

Taavi ihmettelee, mitä tapahtuu..

Taavi sai maistiaisen tuoreheinästä, hyvää oli!

Torstaina käytiin jopa vähän kentällä töissäkin. Olisittepa nähneet Taavin ilmeen, kun se näki satulan. :) Mutta eipä luiminut, oli vaan vähän ihmeissään, että joutuuko tässä oikeasti töihinkin. Mentiin ilman lenkkareita, kun kentän pohja on niin pehmeä ja odotin silloin vielä postista säärystimiä.
Tehtiin ihan tosi perusjuttuja käynnissä, isoja ympyröitä ja pysähdyksiä sekä vähän ravia pitkillä sivuilla. Taavi tuntui ravissa vähän oudolle jotenkin ja tulin sitten alas. Vähän aikaa annoin sen juosta irtona, tosin sen vieressä pitää juosta kokoajan ja ohjailla sitä. Ei siinä ravissa mitään kummallista ollut, varmaan vaan pitkän tauon jälkeen tuntui, lisäksi Taavi jännitti kentän lankoja, luuli kai, että niissä kulkee sähkö.

Pitää varmaan alkaa nyt useammin tekemään maastakäsinjuttuja, tuntui tosi kivalle, kun Taavi totteli niin hyvin ja pysähtyi heti käskystä. Sitten se jäi katsomaan minua korvat hörössä, kuin kysyen, että "mitä sitten tehdään?". Voisi kerran viikossa pitää kentällä tällaisen maastakäsin-päivän, pitäen sisällään myös temppujen harjoittelua.
Lisäksi yhden kerran viikossa aletaan tehä kentällä vähän jumppaa ratsain ja ohjasajaen. Loput päivät sitten maastoillaan, ettei polvi kipeydy ja rasitu liikaa kentällä.

Pihatolla lepäämässä

Minun kaunis hopeaharja

Perjantai menikin sitten vuohijahdissa, enkä kerennyt Taavin kanssa tekemään yhtään mitään. Lauantaina käytiin maastossa, kun saatiin seuraakin. Käytiin vaan lyhyellä käyntilenkillä, Taavilla oli lenkkarit säärystimineen jalassa ja haavan päälle laitoin vielä toisesta blogista saamani idean mukaisesti teippiä. Hyvin meni!

Tänään käytiin sitten ihan kahdestaan maastossa ilman satulaa. Lyhyt lenkki tänäänkin, mutta mentiin ravia ja laukkaakin. Taavi oli tosi reipas ja liikkui älyttömän pirteästi ja hyvin. Lenkkarit tuntuu toimivan ihan hyvin ja Taavi ei aro millään pohjalla. Eikä ainakaan liikkumisesta päätellen mikään kohta hankaa.

Nivelaineiden kanssa olen ollut nyt vähän pulassa, kun Taaville ei edelleenkään meinaa puurot kelvata ja ilman puuroa ei tollasta määrää saa mihinkään luultavasti piilotettua. Melassisiirappia kun laittaa ruokaan, niin syö kaikki, mutta en haluaisi turhaan sokerin määrää lisätä ruokinnassa.
Olen nyt sekoittanut sille vajaan puoli litraa Greenlinea, kourallisen lusernia (joka ei esim. tänään kelvannut pelkällään, ennen on ollut suurinta herkkua), 2 mittaa glukosamiinia, 2 mittaa ruusunmarjaa ja 1 mitta MSM (koska tämä ei mene alas isommalla määrällä). Nyt olen pari kertaa tällä reseptillä saanut ruuan alas.
Mietin, että oliskohan esim. melassileikkeestä apua maistuvuuteen, pienessä määrässä (1-2dl) ei kuitenkaan ole valtaisasti sokeria tai muutakaan energiaa.

Toivottavasti laidunruohon loppuminen talvella toisi edes vähän helpotusta tähän nirsoiluun!
 
 

Lenkkarit ja uudet säärystimet

Paljasjalkaisen kavionjälki

Laidunterveisiä!

En ole pahemmin blogiin kirjoitellut, kun mitään kummallista ei ole tapahtunut. Taavi on jatkanut lomailuaan ja vähintään joka toinen päivä olen käynyt tarkistamassa voinnin ja lisäillyt rasvaa nenään ja ötökänsyömiin. Eipä ole kertaakaan ollut portilla notkumassa, huudella saa äänensä käheäksi ja lopulta se pitää kuitenkin käydä hakemassa; ei ole kiire ihmisten luo. :) 

 

 

" Ai huusitko sie mua? En yhtään huomannut.. "

Aika pyöreäksi on Taavi laitumella päässyt, mutta sulatellaan sitten taas talvella aktiivisella liikunnalla kiloja pienemmäksi. Itseasiassa laidun on tehnyt ulkomuodolle myös hyvää; ylälinjaan koko hevosen mitalta on tullut vähän täytettä. Eikä tuo vielä aivan huolestuttavan läski ole, kylkiluut vielä jotenkuten tuntuu ja selkärankakin erottuu. Kaulassakaan ei ole paljon ylimääräistä, Taavilla läski tuntuu kertyvän tuohon kyynärpään taakse kaikkein eniten, siinä sitä pehmeää sitten onkin yllinkyllin. Huoh. :)

Taavi pitää varsat kurissa ja nuhteessa ja silti se on varsinkin Muumin idoli. :D

Nenän rasvat on hyvä pyyhkiä vesiastian reunaan..

.. Josta seuraava voi sitten käydä maistelemassa..

Ilmatkin ovat sopivasti vähän viilentyneet, selvästi se on helpottanut hevostenkin olo laitumella. Taavi ei tunnu olevan ukkoskuuroista moksiskaan. Ruokaakin tuntuu olevan riittämiin, kun ei ole kertaakaan ollut nälkäisiä hevosia vastassa, laiskanpulskeita kylläkin. :) Päivät sujuvat sukkelaan ja tulee käveltyä, kun joutuu etsimään ruokaa heinikosta.

Kaviot ovat pysyneet nyt hyvänä eikä niistä ole enää lohkeillut mitään. Olen aina välillä raspilla niitä vähän siistinyt ja samalla lyhentänyt, aika hyvältä vaikuttaa. Ollaan myös päästy vähän yhteisymmärrykseen siitä, miten raspauksen aikana tulisi käyttäytyä. Enää ei ole niin paljon niiailuja ja jalan repimistä, kun aluksi. Riittää, kun sanoo nykimisen alkaessa, että "ei" ja odottaa hetken, niin Taavi malttaa ihan hyvin.

Tänään vietin pitkästä aikaa vähän enemmän aikaa Taavin kanssa ja harjasin sen ensin kumisualla kokonaan läpi, kylläpä teki ilmeestä päätellen hyvää. Sitten pehmeällä harjalla irtokarva pois ja samalla tuli tarkistettua jalat yms.. Laitoin Summer Relief-geeliä harjaan ja häntään sekä mahan alle ötökänsyömiin. Myös korviin hieroin sitä. Turvan rasvaus Helosan Solilla (harmillisesti on päässyt vähän palamaan ruvelle..) ja kaulassa olevan kesähaavan rasvaus Remedy Cream-voiteella pitää toivottavasti ötökät poissa siitä.
Kavioiden raspaus sujui hyvin ja sen jälkeen tehtiin vähän temppuja; pariin kertaan kaikki mitä Taavi osaa ja se pitkästä aikaa jopa vähän innostui tempuista!

Posti toi Taaville lisää nivelaineita; glukosamiini ja MSM:ää. Niiden lisäksi tuli myös ruusunmarjajauhetta ja kotona on valmiiksi sitä nokkosta. Tuo MSM nyt ilmiselvästi tökkii, joten ainakin vähennän sen määrää koska noista kasveista tulee myös kehossa MSM:ää.
Taavi rupeaa saamaan niitä tosin vasta, kun muuttaa sinne pihattopaikalle ja tulee pois laitumelta; en viitsi kokeilla montaa kertaa, että milloin herralle mahtaisi kelvata. Saa nähdä kelpaako sittenkään, kun saa olla vapaalla heinällä ja laiduntahan sielläkin on. :)

Lisäksi posti toi tällaisen fleecen: 

 

Aika suloinen vai mitä? ;) Edellinen omistaja oli kasvanut ulos ensimmäisestä loimestaan ja myyjä toivoikin jonkun kaima-hevosen omistajan bongaavan loimen. Oli pakko ostaa, kun oli sopivaa kokoakin ja edullinen.

Aikaisemmin jo ostin Taaville yhden puuvillavuorisen sadeloimen ja toppaloimen, molemmat maksoivat yhteensä 12 euroa! Käytettyjä ja sadeloimikin paikkailtu, mutta molemmat käyttökuntoisia. Loimet on vähän sellaista tavaraa, etten viitsi niihin omaisuuksia laittaa jos tiedän että ne on vaarassa revetä. En tiedä kuinka hankasti uudessa laumassa loimia revitään, mutta vanhassa ne olivat ainakin vaarassa. :) Eikä Taavi paljon loimia käytäkään, lähinnä noita sadeloimia viimalla ja räntäsateella, muutenhan sillä on karva sitä varten. Ja nyt vielä oma mökkikin tarhassa; jonka se tosin päiväsaikaan joutuu/pääsee jakamaan muiden kanssa.

Kaupunkihevonen ja lenkkarit testissä!

Taavilla olikin eilen vähän erilainen päivä, varsinkin puolentoista viikon kesäloman jälkeen. Se nimittäin pääsi Kausalan keskustaan kävelemään Ainon kanssa. Käytiin katsomassa työpaikalla Leenaa ja Ullaa, jotka jäivät sinne vielä ahertamaan, kun lähdin aamuvuorosta ja sitten ratsastettiin kylän läpi Ainon (ja Leenan) kotiin.

Samalla testiin pääsivät ne uudet lenkkaritkin! Niistä näköjään moni odottikin jo kokemuksia ja lyhyesti sanottuna; tosi hyvät! Onnistuin valkkaamaan jopa sopivan koon. Tosin etusista piti vähän ottaa varpaalta raspilla, kun kanta jäi vähän turhan ylös takaa, mutta onneksi on mistä ottaa ja lenkkarit eivät edes jää heti isoiksi.
Lenkkarit olivat helpot pukea jopa tällaisen maallikon, mulla ei ollut niihin niitä säärystimiä, kun ajateltiin ensin kokeilla ilman ja laittaa sitten tarvittaessa villasukka. Tarrat tuntuivat pitäviltä ja materiaali ei ollut kovinkaan uutudenjäykkääm joten pukeminen kävi helposti. 

Taavi suhtautui niihin alkuun vähän innokkaasti ja jouduin komentamaan sitä, kun se huitoi pukemisvaiheessa jalkojaan. Kävely oli alkuun vähän hidasta ja muutaman kerran alkumatkasta se kompuroikin, mutta loppumatkasta se paineli niillä kun vanha tekijä. Alkumatkasta oli myös vähän jäykkyyttä loman jälkeen ja säädin lenkkareita pois jalasta, kun ajattelin niiden hankaavan tai puristavan. Kyse ei kuitenkaan ollut lenkkareista, koska sama liike (Taavi nosti toisen etusen korkeammalla kun toisen ja laski sen eri asennossa maahan) näkyi myös ilman lenkkareita vaikkakin lievempänä, lenkkarit siis vähän korostivat liikkeitä. Ongelma hävisikin vertymisen jälkeen ja ravi oli puhdasta, Taavilla itseasiassa on aina epäsäännöllinen käynnin rytmi ja siitä oli myös lääkärin kanssa puhetta, mutta mihinkään huolestuttavaan se ei viittaa. Se vaan on sen tapa kävellä, varmaan jossain vaiheessa sellaiseksi muokkautunut johtuen varmaan vanhoista vaivoista.
Ilman lenkkareita Taavi hakeutui heti pientareelle, asfaltilla se meni suhteellisen hyvin, mutta siinäkin hakeutui välillä nurmikolle. Lenkkareiden kanssa se käveli ihan tyytyväisenä keskellä tietä.
Myöhemmin Ainon kodin edessä otettiin laukkaa ja raviakin vähän, siinä on aika isoa sepeliä, mutta se ei haitannut yhtään. Ilman lenkkareita Taavi olisi hädintuskin kävellyt siinä.

Lyhyt kävelynäyte lenkkarien kanssa:

Ja sitten ravia:

Ainon pihalla tarkistettiin jalat lenkkarien alla ja hyvälle vaikutti; ei ollut mitään hankaumia tmv. Taavi sai syödä ja juoda siellä takapihalla ennen takaisinlähtöä hyvän tovin. Takaisinpäin mentiinkin vähän eri kautta, kun tullessa.

Taavi käyttäytyi tosi hyvin, siitä saa olla niin ylpeä. Matkalla nähtiin alikulkutunneleita, kaivinkoneita ja juniakin, mikään ei saanut Taavia hätkähtämään. Välillä jos jännitti, se tuli mun viereen ja laittoi turvan ihan kyljen viereen, siitä se mulkoili, että miten minä asioihin reagoin. :) Se on kyllä todella suloinen ja hauska nähdä, miten se on alkanut selvästi luottaa minuun enemmän. 

Käytiin katsomassa, että mistä Taavin leipärahat oikein tulee.. Se olikin kyllä kiinnostunut, olisi mennyt sisäänkin! :D

Juna menee, Taavi vaan seisoo.

Onnistuihan Taavin pentele puremaan mua sormesta! Oma vika osittain, kun menin loppulenkistä hipelöimään sen nenää, niin se teki virhearvion ja nappasi sormet suuhun herkun toivossa. Taavilla on se paha tapa, että se ei päästä irti, joten muutaman kirosanan saattelemana jouduin läymäyttämään sitä naamalle, että sain sormen pois. Sen verran kovaa kerkesi purra, että iho meni rikki. Toisen sormen teloin sitten viilan kanssa, joten on sormet vähän hellänä. ;)

Sillä on muutenkin vähän käytöstavat hukassa ja se on metsittynyt lomanja laitumen aikana. Palautetaan sitten taas herraa ruotuun, kun päästään muuttamaan talvikotiin. Siellä on se kenttäkin, niin pääsee tekemään maastakäsin-juttuja. Ihanaa!

Puuro nivelaineineen ei kelvannut vieläkään, nyt jo otti suullisia, mutta pääosin sylki ne pitkin ruohikkoa, joten viskasin sitten loput menemään.

Yöllä oli aika kova ukonilma täällä, mutta Taavia se on tuskin haitannut. En yksinkertaisesta jaksanut sitä töiden jälkeen käydä moikkaamassa, kun meinasin nukahtaa rattiin. Huomenna sitten taas täytyy käydä moikkaamassa!