Uuteen talliin totuttelua

On vähän päivittelyt jääneet, kun aika on mennyt tutustuessa uuteen talliin ja sen lisäksi olen puuhannut tallilla paljon muutakin, kuten jahdannut karanneita vuohia jne. Sentakia Taavikin sai yhden vapaan.

Taavi on alkanut pikkuhiljaa kotiutumaan ja päivä päivältä näyttää paremmalta. Olen saanut paljon raportteja sen tekemisistä (kenen kanssa, mitä, kuinka kauan jne), nukkumisesta ja syömisestä ja sehän lämmittää hysteerisen hevosenomistajan mieltä. ;)

Torstaina Taavi oli makuulla muun lauman joukossa, mutta kameran kanssa kerkesin vasta, kun se oli jo noussut.

Sitten tullaan mammaa moikkaamaan

Taavi on uskaltanut nukkua pihatossa makuullaan ja jopa kaverin kanssa (itseasiassa aina, kun joku nukkuu pihatossa, siellä on Taavi ja sen lisäksi yksi vaihteleva kaveri. Tänään se leikki Timin kanssa, härkkivät toisiaan ja napsivat. Kavereita se on vaihdellut viime päivinä ja kokeillut, että kenen kanssa olisi mukavinta. Olen ollut joka päivä vähemmän kiinnostava, mikä on vain posiitivista.
Ruuassakin on mistä valita, kun hevosilla on kokoajan tarjolla kuivaa heinää ja laidunheinää, lisäksi yksi päivä avattiin tuorerehupaali (kun Taavi teki siihen reiän...). Taavi on kun taivaassa ja kiertää ruokapaikkoja vuorotellen, ruuan jälkeen sitten se päivälepo. 

Se hiukkasen kuihtui muuton jälkeen, ei kai oikein syönyt ja juonut kunnolla sekä stressasi (näkyy hyvin edellisen postauksen kävelykuvassa). Nyt se on taas pyöristynyt ja paisunut normaalisti. Ilmeisesti se Cushing tekee sen, että helposti alkaa tippua liha luiden päältä, mutta onneksi se toistaiseksi myös palautui.

 

Paali tulossa! Taavi syö vanhaa kuivaa heinää, vaikka uuttakin olisi tarjolla toisaalla...

Taavi ihmettelee, mitä tapahtuu..

Taavi sai maistiaisen tuoreheinästä, hyvää oli!

Torstaina käytiin jopa vähän kentällä töissäkin. Olisittepa nähneet Taavin ilmeen, kun se näki satulan. :) Mutta eipä luiminut, oli vaan vähän ihmeissään, että joutuuko tässä oikeasti töihinkin. Mentiin ilman lenkkareita, kun kentän pohja on niin pehmeä ja odotin silloin vielä postista säärystimiä.
Tehtiin ihan tosi perusjuttuja käynnissä, isoja ympyröitä ja pysähdyksiä sekä vähän ravia pitkillä sivuilla. Taavi tuntui ravissa vähän oudolle jotenkin ja tulin sitten alas. Vähän aikaa annoin sen juosta irtona, tosin sen vieressä pitää juosta kokoajan ja ohjailla sitä. Ei siinä ravissa mitään kummallista ollut, varmaan vaan pitkän tauon jälkeen tuntui, lisäksi Taavi jännitti kentän lankoja, luuli kai, että niissä kulkee sähkö.

Pitää varmaan alkaa nyt useammin tekemään maastakäsinjuttuja, tuntui tosi kivalle, kun Taavi totteli niin hyvin ja pysähtyi heti käskystä. Sitten se jäi katsomaan minua korvat hörössä, kuin kysyen, että "mitä sitten tehdään?". Voisi kerran viikossa pitää kentällä tällaisen maastakäsin-päivän, pitäen sisällään myös temppujen harjoittelua.
Lisäksi yhden kerran viikossa aletaan tehä kentällä vähän jumppaa ratsain ja ohjasajaen. Loput päivät sitten maastoillaan, ettei polvi kipeydy ja rasitu liikaa kentällä.

Pihatolla lepäämässä

Minun kaunis hopeaharja

Perjantai menikin sitten vuohijahdissa, enkä kerennyt Taavin kanssa tekemään yhtään mitään. Lauantaina käytiin maastossa, kun saatiin seuraakin. Käytiin vaan lyhyellä käyntilenkillä, Taavilla oli lenkkarit säärystimineen jalassa ja haavan päälle laitoin vielä toisesta blogista saamani idean mukaisesti teippiä. Hyvin meni!

Tänään käytiin sitten ihan kahdestaan maastossa ilman satulaa. Lyhyt lenkki tänäänkin, mutta mentiin ravia ja laukkaakin. Taavi oli tosi reipas ja liikkui älyttömän pirteästi ja hyvin. Lenkkarit tuntuu toimivan ihan hyvin ja Taavi ei aro millään pohjalla. Eikä ainakaan liikkumisesta päätellen mikään kohta hankaa.

Nivelaineiden kanssa olen ollut nyt vähän pulassa, kun Taaville ei edelleenkään meinaa puurot kelvata ja ilman puuroa ei tollasta määrää saa mihinkään luultavasti piilotettua. Melassisiirappia kun laittaa ruokaan, niin syö kaikki, mutta en haluaisi turhaan sokerin määrää lisätä ruokinnassa.
Olen nyt sekoittanut sille vajaan puoli litraa Greenlinea, kourallisen lusernia (joka ei esim. tänään kelvannut pelkällään, ennen on ollut suurinta herkkua), 2 mittaa glukosamiinia, 2 mittaa ruusunmarjaa ja 1 mitta MSM (koska tämä ei mene alas isommalla määrällä). Nyt olen pari kertaa tällä reseptillä saanut ruuan alas.
Mietin, että oliskohan esim. melassileikkeestä apua maistuvuuteen, pienessä määrässä (1-2dl) ei kuitenkaan ole valtaisasti sokeria tai muutakaan energiaa.

Toivottavasti laidunruohon loppuminen talvella toisi edes vähän helpotusta tähän nirsoiluun!
 
 

Lenkkarit ja uudet säärystimet

Paljasjalkaisen kavionjälki