keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ja ontuu taas....



Taavi ontuu taas! Sitä samaa vasenta etusta, kun aikaisemminkin. Silloin syy varmasti oli se imppari, mutta nyt on kyse jostain muusta. Epäilen kengättömyyttä.

Taavi on ollut viime päivinä välillä vähän epämääräinen ja niinkuin sanoin, olen koettanut tarkastella sen liikettä (toissapäivänä se oli kuitenkin todella reipas ja varmasti myös puhdas!). Tänään koetettiin irtojuoksuttaa ja hypyttää pienen ristikon yli. Kaksi ekaa kertaa Taavi hyppäsi ja sen jälkeen lähinnä käveli yli, toki se nyt voi johtua muustakin. 




Jiihaa!

Kiinnitin huomiota sen tavallista suurempaan "laiskuuteen" tai haluttomuuteen liikkua, se paljon mielummin kyhnäsi kokoajan kyljessä kiinni, kun olisi ravannut tai edes kävellyt. Pyysin sitä sitten ravaamaan reippaammin vieressä. Kyllähän se sitten ravissa näkyikin, että ontuu. Huoh! Ja minä tyhmä sitä vielä koetin hypyttää, onneksi ei kovinkaan vakavamielisesti tai montaa kertaa ja kaikista kävely-ylityksistäkin palkittiin. Toisaalta Taavin tapauksessa on vaikea erottaa moista haluttomuutta, kun ei se muutenkaan mikään liitokavio ole, eikä liiku kovinkaan paljoa ihan vaan ilon ja riemun vuoksi. Eikä meidän seuralainenkaan sen kummemmin "hypännyt", vaan samalla tavalla koikkelehti yli.
Muuten Taavi oli ihan oma itsensä, ei äkäisempi tai sulkeutuneempi kun normaalisti.




Taavi ja Kamu

Torstaina aamulla on tulossa kengittäjä laittamaan tallin toiselle hevoselle irtokengän ja tänään juuri puhelimessa juteltiin Taavin kavioista. Kehuin vielä, miten hyvin on mennyt ja sovittiin, että katsotaan paikan päällä kengityksen tarve. No ehkä tässä ei tarvitse paljon katsella..

Siitä en sitten tiedä, mikä ontuman aiheuttaa. Onko kyseessä se lohkeama? Vai kenties arat anturat? Säteessä jotain? Eikai nyt sentään mitään vakavampaa, kuten kaviokuume?

Jalka ei ole mistään lämmin eikä kaviotkaan, ei erityisen nesteinen, ei arista jännettä, ei aristusta myöskään lavoissa. Kaviopulssit tuntuvat kaikissa jaloissa samalla tavalla (etu- sekä takajalat). Vasaralla kopsuttelin anturoita ja molempia etusia kiskoi kyllä pois.. Empä tiedä kertooko se mistään. Tallinpitäjäkin asiaa ihmetteli ja kaiveli Taavin sädettä vasemmasta etusesta, oli sitä mieltä, että se on yhdestä kohtaa pehmeä ja ehkä siinä on ontuman syy. Laittoi tervaa ja katsellaan huomenna. Jokatapauksessa jos tilanne ei ole huomenna parempi (eli kyseessä olisikin joku epämääräinen muu syy), niin torstaina laitetaan kengät. Se on helpoin tapa selvittää, onko kyse kengättömyyden aiheuttamasta ontumasta. Saahan ne sitten taas pois jos ontuminen siitä huolimatta jatkuu ja vika löytyy muualta.


Joukkopiehtarointia

Ja vaikka kyse olisikin kengättömyyden alkuajan arkomisesta, niin tekee kyllä pahaa katsoa. Jos ontuminen on silminnähtävää pehmeällä hiekkakentälläkin, niin silloin täytyy kavioiden olla jo tosi arat.
Minusta tätä on esiintynyt maastossakin lenkkarien kanssa, viimeksi eilen pariin kertaan mietin ravissa, että onnahteleeko Taavi ja pari kertaa se kompuroi kävellessä, kun jalan alle osui jotain. 

En ole varma, mutta oma kutina olisi, että rasitus pahentaa? Toissapäivänä Taavi oli maastossa tosi reipas ja viiletti tukka putkella (ja siksi kerkesin jo riemuita kengättömyyden puolesta), eilen oli myös ihan ok reipas, mutta tosiaan pari kertaa mietin, että tuntuuko jotenkin oudolle. Ja tänään sitten ontui jo melko selkeästi ainakin hetken rasituksen jälkeen.

Voi samperi sanon minä..


3 kommenttia:

  1. Höh, voi elämän kevät :(. Joskus voi myös joku olemassa ollut "vika" alkaa ilmoitella itsestään kun kavio rupee saamaan liikettä eri tavalla, naulakenkä kun sulkee sen melko tehokkaasti. Mut onneksi on kengittäjät keksitty, hän osaapi kyllä sanoa mitä mieltä on ja jos kehittymässä on paise se ehtii ehkä kengittäjän tuloon mennessä kehittyä johonkin suuntaan.

    Kengättömyyden alkuajan arkominen ei koskaan ole ontumista pehmeällä sileällä pohjalla. Kuten itsekin puhuit.

    Ikävää kyllä etenkin kun Taavihan oli pitkään kengättä ennen sinulle tuloa. Mut eiköhän tuo jotenkinpäin järjesty. Kengät saa aina takaisin ja toisaalta ne saa myös pois jos tuntuu että on mielekästä kokeilla uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin mietin, että pehmeällä hiekkapohjalla luulisi olevan helppo mennä, vaikka anturat olisivatkin arat. Täytyy tänään vielä kokeilla lenkkarien kanssa, että onko parempi. Jos ei, niin vika ei luultavasti johdu anturoista tai aristelusta, vaan on muualla? Tai näin itse asian ajattelisin. Kummallista jos se lohkeama olisi syynä, kun se on ollut kaviossa jo melko kauan.

      Pieni paise voisi olla yksi syy tai mustelma? Tai voisiko se säteen pehmeys aiheutaa tuollaista? Toivottavasti kengittäjä osaa sanoa.

      Harmittaa kyllä vietävästi, sillä olin jo varautunut kengättömään elämään. Ja juuri sillä asenteella, että laitetaan sitten kengät takaisin jos ei onnistu.

      Poista
    2. Kerro sitten mitä kengittäjä sanoi. Mielenkiinnolla odotan. En usko pätkääkään että halkeamalla on mitään tekemistä tuon kanssa. Säde voi hyvinkin aiheuttaa jotain, sillä kun ei ole kenkiä niin sillä on suuri osa kavion toiminnassa ja hevonen astuu kannat edellä ja siinähän se sädekin on mukana. Kun säde ottaa enempi maakontaktia niin voi näkyä sitten oireiluna.
      Sanotaan että naulakengät peittää todella paljon hevosen vikoja ja kun ne otetaan pois niin paljas kavio kertoo kaiken hevosesta, ja sieltä sitten näkee isoa jos pientäkin juttua lihasjumeista nivelkulumiin..

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.