perjantai 30. marraskuuta 2018

Marraskuun lopun pohdintoja ja tapahtumia

Mulla ois vaikka mitä kirjoitettavaa, kun vaan saisin aikaiseksi kirjoittaa!

Tuli tänään taas ruokia laittaessa mieleen, että usein kuulee kauhisteltavan, että joku syöttää "niin monesta purkista" hevostaan, koska "suurin osa hevosista pärjäisi pelkällä kivennäsellä". Se on toki totta, mutta esimerkiksi meidän tapauksessa monen purkin ruokavalio sisältää ne ihan samat aineet, kun siinä kivennäissäkissä. Mutta koska olen halunnut tasapainottaa jokaisen mineraalin ja jättää jotakin pois, niin olen kokenut helpoimmaksi mitata ne erikseen.
Miksi siis monesta pussista ja purkista syövän ruokavalio olisi jollain tapaa huonompi tai turhempi? Tietysti usein törmää siihen, ettei omistaja itsekään tiedä, kuinka paljon mitäkin ruokinta sisältää. Toisaalta sama voi olla myös sillä, joka syöttää vain "jotain kivennäistä".

Ripen ruokinta koostuu kahdeksasta erillisestä aineesta.



Litra heinäpellettiä (Black Horse Greenmix)
1rkl suolaa (Rippe ei syö suolakiveä)
0,5dl Racing ADE-vimin (D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää täällä pohjolassa, samassa tuotteessa on myös seleeniä)
2-4ml Racing Natural E (E-vitamiini on tärkeää cushing-hevosille ja sitä saisi mennä reilusti)
1rkl oluthiivaa (hyviä ravinteita, erityisesti B-vitamiinia suolistolle, sisältää myös kromia, joka on IR-hevosille hyväksi)
1rkl merilevää (jodi tulee tästä, teelusikka riittäisi täyttämään tarpeen. Jodi on tärkeää kilpirauhasen toiminnalle ja kilpirauhasen toiminta taas aineenvaihdunnalle)
1rkl Hiveplex (sinkki ja kupari oikeassa suhteessa toisiinsa ja hyvin imeytyvässä muodossa, vähän myös seleeniä)
Seleenimetioniinia 0,4mg (koska seleeni jää muuten vajaaksi, ihmisten tabletit tulivat tässä suhteessa kaikkein edullisimmiksi)

Pari viikkoa sitten muutin ruokinnan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Takapuoli kuivui kahdessa päivässä ja poni piristyi silmissä. En tiedä mikä taika tässä on, mutta tällä me mennään jatkossa. Pieniä muutoksia tein viime talven reseptiin, koska osa lisäravinteista oli vaikeita hankkia. Ja magnesiumia en ole nyt antanut purkista ollenkaan tällähetkellä. 




Muuten marraskuu on mennyt aika pitkälti vaan huokaillessa. Ei ole paljon jaksanut mitään tehdä. Eikä kyllä itseasiassa ole ollut oikein mahdollisuuttakaan.
Mie sähläsin kengityksen kanssa ja väli venyi aika pitkäksi. Pitkä kengitysväli ja pohjien koppuroituminen tarkoitti sitä, että Ripellä oli kengittäjän saapuessa enää kaksi kenkää jalassa (ja kaksi lenkkaria). Onneksi kengittäjä sai niihin kahteen repaleiseenkin kavioon kengät kiinni. Tavoite on kuulemma saada kengät pysymään viisi viikkoa ainakin. Putsitin jalat ja kiedoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Rippe ei ole aiemmin irtokengistä juurikaan kärsinyt.

Talveksi se sai eteen Equilibrium-kengät ja hokit sovitettiin varpaalla vähän taaemmas. Ihan tyytyväisesti se on nyt kaksi päivää niillä kopsutellut. Hokit laitettiin toki ja tilsakumit myös. 





Josko tässä nyt pikkuhiljaa taas tekisi ryhtiliikkeen ja saisin meidät vähän liikkeelle. Rippe tosin ei ole liikunnan vähyydestä ollut moksistaan. Päinvastoin se on notkeampi, kun pitkiin aikoihin. Kiitos metsätarhan.

Kylmä ilma tuntuu olevan vähän ongelmallinen ja Rippe on ollut nyt ulkona 200g toppaloimen kanssa. Sillä se on ollut selästään pehmeä ja tyytyväinen. Ilmahan on toki ollut tosi raaka, eikä Ripen karva ole todellakaan mitenkään laadukasta. Lisäksi cushing tekee toisilla hevosilla kylmänarkuutta.
Täytyy varmaan vähän uudistaa loimia, koska nyt mulla on kasa sisätoppiksia ja vähemmän ulkotoppiksia. Nykyinen talli on lämmin ja vedoton, eikä Rippeä ole tarkoitus ainakaan toistaiseksi klipata, joten se ei tarvitse sisälle loimea. Ulos sensijaan tarvitaan varmaan paksumpaakin, kun tämä 200g kettuloimi.


Rippekin osaa käskystä hymyillä :)

lauantai 17. marraskuuta 2018

Mistä on marraskuu tehty?

Saatte marraskuun kuulumiset huonolaatuisina kuvina. Toisaalta kuvista välittyy loistavasti tämä harmaa marraskuun eka puolikas. Aivan tajuttoman synkkää. 
Ripeltä on jätetty pois se uusi täysrehu. Sillä oli epämääräistä levottomuutta, jota ihmettelin. kun jätin kokeeksi ruuan pois, niin tilanne rauhoittui parissa päivässä. Ehkä siinä on joku yrtti tai ainesosa, joka ei sovi Ripen mahalle. 
Siirrytään siis tuttuun heinäpelletti-pellava-hiveplex-ADE-E-vitamiini-merilevä-magnesium-suola -komboon.
Kurailua on myös jonkin verran edelleen, mutta luulen sen olevan yhteydessa cushingiin ja tasoittuvan itsekseen myöhemmin, seuraillaan siis.


Leikittiin Ripen kanssa heinäpiiloa. Tuntui olevan mieleinen leikki, kunhan Rippe ensin hoksasi jutun juonen. Nyt tarha on rajattu väliaikaiseksi pienemmäksi ja kahdella puulla ei paljon piiloa leikitä. :D

Ensimmäinen irtokenkä kaiketi kolmeen vuoteen. Tämän takia tarha on nyt rajattu pienemmäksi, jotta pahin rapakko on poissa käytöstä. Meinasin kyllä ottaa metsää lisää joku päivä, kun jaksan alkaa puuhaamaan.

Psylliumkuurin nauttimista

2kg olkea on yllättävän paljon!

Ollaaan me käyty ratsastuksellakin muutaman kerran. Haaveilen ostavani ride-on-padin piakkoin.

Black Horsen Greenmix, Rippe siirtyy syömään tätä.

Bon appetit vaan

Mutaa on riittänyt. Onneksi on hyvä vesiboksi.

Herranjumala - olen jaksanut satuloida Ripen!

Tallin lähimaastossa lenkillä ja kerankin valoisaan aikaan. Kai puoli tuntia maastoiluakin on tyhjää parempi.

Taavin lopetuksesta tuli eilen kuluneeksi neljä vuotta. Mietin Taavia edelleen melkein päivittäin.
Terveisiä sinne pilven reunalle!