Heinäpallon hankinta, kengitys ja kotiutumiskuulumisia

Viikon verran ollaan nyt oltu uudessa paikassa, eikä ole mitään pahaa sanottavaa. Rippe on kotiutunut erinomaisesti. Jopa paljon paremmin, kun odotin. Saatte kaikki kuulumiset kuvapläjäyksen saattelemana. Kuvat ovat tosin taattua kännykkälaatua, mutta ainakin on kuvia.

Rippe on ollut aivan äärrettömän hyväntuulinen kokoajan ja selvästi nauttii uudesta tarhastaan. Vaikkakin pari kertaa yhtenä iltana hengittelin syvään, kun hain sen tarhasta. Hyräilin mielessäni vaan laulun sanoja: "mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi"..

 

Ulkona on nyt tosiaan melko kuraista, mutta sisälle ostin Ripelle yöksi lisäviihdykettä (sillähän on olkia verkossa viihdykkeenä kokoajan). Pitkän pohdinnan jälkeen ja olosuhteiden antaessa myöten koukkasin Puuilosta mukaan heinäpallon! Alkuun näytti siltä, että Rippe ei jaka sen kanssa tapella, mutta on se nyt joka aamu ollut tyhjänä karsinassa. Laitoin alkuun vain vähän heinää sinne siltä varalta, että heinä jumittaisi palloon.
Nyt olen laittanut sinne vajaa puolet heinistä ja vähän olkia sekaan.

Lenkkeilemässäkin kerettiin viikonloppuna jo käymään, viikolla ollaan kierrelty vaan lähistöllä ja kentällä ollaan pari kertaa pyörähdetty. Viikonloppuna käytiin autotien toisella puolella. Parin kilometrin päässä nimittäin asustaa vanha tuttu maastokaveri Komu uudella omistajalla. Komun vuokraajakin on meille myös tuttu, joten sovittiin treffit sopivaan paikkaan ja suunnistettiin Ripen kanssa sinne kartan avulla. Ihania maastoja täällä onkin! Metsäreittejä vaikka kuinka ja pehmeitä tienpätkiä.

En laita korvia höröön

Uusi ruokakin on maistunut lukuunottamatta sitä, kun yritin laittaa siihen suolaa. Varmuudeksi taas kaksi päivää tuli taukoa. Mutta nyt taas maistuu, kunhan omistaja muistaa olla lisäilemättä ylläreitä ruokaan. Kuivatut omenat on sentään kelpuutettu joukkoon. ;)

Olkien syönti on vähentynyt edelleen, mutta uusi heinä maistuu kyllä. Olkeakin syödään, mutta varmasti enemmän tarpeeseen (=nälkä), kun tylsyyteen. 

Kengittäjä kävi tänään taas laittamassa etupään uudelleen. Alkaa tasoittua kasvuvauhti niin, että kohta päästään laittamaan aina koko poni ympäri kerralla. Nyt on laitettu neljän viikon välein etupää ja kahdeksan viikon välein kaikki jalat. Nyt meni viisi viikkoa, eikä tilanne ollut mitenkään kaoottinen.
Otin kavionpohjasta pitkästä aikaa kuvan ja onhan siinä ihan selkeä ero. Valkoviivakin on taas kutistunu ja kavio on saanut muotoaan takaisin. Rippe myös seisoo sen varassa ongelmitta.

Kengittäjä myös sanoi ponin olevan kivalla mallilla. Ja itsekin totesin yksi päivä, että on siihen vähän tullut lisää lihaksia ja sellaista hyvää pyöreyttä. Se ei ole enää ihan niin kuiva. Uusi tarha varmasti myös aktivoi lihaksia ihan eri tavalla, kun pienessä tarhassa tönöttäminen.
Me jo vähän katseltiin ensi kesäksi uudenlaista kenkää. Eli ollaan sitä mieltä, että papparainen pötkii vielä pitkään. haha.

Ylempi kuva on helmikuulta, silloin kaviosta alkoi paljastua selkeitä vaurioita.

Me muutetaan

Meille tulikin sitten eteen muutto uuteen talliin. Hoitosopimus on tallin puolesta irtisanottu. Sinällään harmi, kun syksy pitäisi pitää mahdollisimman stressittömänä Ripellä ja olin tätä jo etukäteen varmistellut. Kerettiin asua nykyisellä tallilla melkein kolme vuotta ja olin kaavailut, että se on Ripen viimeinen asuinpaikka.

Onneksi sain tallipaikan sovittua tutun ihmisen tallilta. Hän pyöritti nykyisen asuinpaikan tallia viimetalven, joten hoidostakin on jo etukäteen käsitys. Enkä ole eläissäni saanut hevoselle yhtä hyvää ja välittävää hoitoa, siitäkin huolimatta että Rippe sairasi ja vaati erikoishoitoa.
Rippe saa myös virikkeellisemmän ympäristön ja vielä paremmat maastot. Kaverit ja hoitaja ovat tuttuja. Sinällään muutto ei siis harmita. Muutamme lokakuun puolivälissä, aiemmin se ei ikävä kyllä ole mahdollista. Uuteen kotiin on alle 10km matkaa, joten todennäköisesti suoritan muuton ratsain.

Toistaiseksi syksy on mennyt tosi hyvin seasonal risesta huolimatta. Olen nostanut varmuudeksi Ripen lääkityksen 1,5 tablettiin ja se saa syödä sitä annosta muuttoon asti.
PPID-hevosilla on tässä syksyllä havaittavissa korkeampia ACTH-arvoja, jotka siis pahentavat cushingin oireita ja voivat esimerkiksi laukaista kaviokuumeen. Siksi ollaan vähän varpaillaan ja vältetään kaikkea mahdollista stressiä.
Seasonal rise on nyt juuri nousussa; se alkaa nousta elokuussa ja nousu jatkuu koko syyskuun. Lokakuussa arvon pitäisi taas alkaa laskea ja marraskuun loppuun mennessa tila normalisoituu.

Uusia olkiakin on taas saatu, joka rauhoittaa omistajan mieltä. Tosin nämä ovat hätävaraolkia. Oma viljelijämme paalasi vasta tämän viikon loppupuolella, enkä turhaan hae niitä enää tänne tallille ollenkaan.  Hain toiselta viljelijältä alkuviikosta kymmenen paalia, jotka riittänevät hyvin muuttoon asti.

Kesän aikana tuli selväksi, että Ripen kaula ei kestä verkoista ruuan nyhtämistä kipeytymättä, joten verkot poistettiin. Oljet saavat kuitenkin vapaana laatikossa melkoista kyytiä (lentäen sitten hiekan sekaan), joten ostin Hevarilta heinälaukun. Kätevä kiinnittää laatikon reunaan, eikä pitäisi ison silmäkoon takia kaulaakaan rasittaa. Laukkuun mahtuu juurikin se kaksi kiloa olkea.

Kengittäjäkin ilmoitti, että nyt on siihen vasempaan kavioon saatu taas normaali holvikkuus takaisin. Todella hyvää ja kärsivällistä työtä on kengittäjä niiden kanssa tehnytkin, että siitä kamalasta kavion irvkuvasta on saatu taas edes lähelle normaali kavio. Tämä vertailukuva on edellisestä kengityksestä, mutta suunnilleen samalle se nytkin näyttää. Ensimmäinen kuva on ensimmäisestä kengityksestä puukenkien jälkeen.
Pidin pitkään etusissa putseja. Toki siksi, ettei kenkä irtoa, mutta myös ulkonäön takia. Heh.

Ne tulokset verikokeista

Ripen verikokeiden tulokset tulivat. Insuliini oli nyt neljä. Aiemmin Ripen insuliini on ollut 17. Viitearvohan on 20 asti, mutta viisaammat kertovat, että kaikki yli viiden on epäilyttäviä. Joten neljään voi olla todella tyytyväinen!

ACTH on edelleen 168, mutta hyvää siinä on se, ettei se ole juurikaan muuttunut vuoden takaisesta. Ja koska oireet ovat kurissa, niin jatketaan samaan tapaan, kun tähänkin asti. Liian isoilla annoksilla takapää alkaa mennä holtittomaksi.

Vähän erilainen syntymäpäivä

Ripellä oli torstaina synttärit ja synttärien kunniaksi paikalle saapui myös eläinlääkäri. Tosin aivan sovitusti tekemään perushuoltoa ja kontrolloimaan vanhoja juttuja. Satuin vaan varaamaan ajan juuri Ripen syntymäpäivälle.
Rippe sai siis jokaisen toivelahjan: Aamu alkoi paastolla, jonka jälkeen Rippe toimi neulatyynynä verinäytteiden otossa, sitten tuli pikkushotti, joka valahti erittäin tehokkaasti jalkoihin, seuraavaksi ronkittiin suu ja lopuksi räpsäytettiin pari röntgenkuvaa kavioista. Tehokasta.

Röntgenkuvat ja verikokeiden tulokset jäivätkin sitten tähän laittamatta, koska sain klinikalta sähköpostiin eilen väärät kuvat (siis vanhat), eikä kukaan soittanut (tai vastannut puhelimeen) perjantaina niistä verikokeiden tuloksista. Olisin samalla pyytänyt uudet kuvat sähköpostiin. Laitan ne tänne myöhemmin.

Hyvää syntymäpäivää rakas heppaseni!

Suu oli hyvässä kunnossa. Se yksi diasteema siellä oli ja se putsattiin. Se on kuulemma malliltaan avoin ja siksi varmasti helppo itsekin pitää puhtaana. Nytkään sieltä ei tullut mitään pahanhajuista mössöä. Olenkin huuhtonut suuta heti jos se alkaa haista tai ponin ilme muuttuu sellaiseksi, että tiedän jotain olevan pielessä.

Kaviot oli kuvissa todella hyvät, eikä niistä juurikaan enää näe, että mitään olisi ollutkaan. Jippii! Sen kunniaksi meillä eilen korkattiin kuoharipullo.

Eläinlääkäri myös kehui Ripen lihavuuskuntoa erinomaiseksi. Joitakin ihmisiä on ahdistanut vilkkuvat kylkiluut, mutta eläinläkäri vahvosti omaa ajatustani. Ripen ruuminrakenne ja rasvan kerääntyminen on syynä siihen, että kylkiluut tulevat herkästi näkyviin. Se ei ole todellakaan mikään keskivartalolihava, vaan Ripellä rasva on kerääntynyt kaulaan, peppuun ja lavoilla.

Puhuimme paljon siitä, miten ihmisten on niin vaikea erottaa lihavaa hevosta ja ottaa niiden laihdutusta vakavasti. Eläinlääkäri totesikin, että hevosen laihduttaminen on kuitenkin tavallaan helppoa, kun sillä ei ole sitä omaa jääkaappia, josta napostella. Ja se on ihan totta. :)

Toki asia ei aina ole niin mustavalkoinen ja tiedän sen kokemuksesta. Mutta suurin osa hevosista on laihdutettavissa kohtuullisen helposti. Jos vaakakupissa on sairas ja kipeä hevonen (tai lopetus), niin kaikki keinot on sallittuja.
Esimerkiksi kaviokuume on niin paljon helpompi estää, kun hoitaa. Sen kun jokainen pitäisi mielessä.

Synttärilahjaksi Rippe sai lisäksi yhden porkkanan ja ihottumaloimen. Loimen se olisi saanut muutenkin. Se nimittäin sai alkuviikosta taas allergiakohtauksen ja tällä kertaa syylliseksi epäiltiin paikalle sateen jälkeen ilmestyneitä polttiaisia. Se ei siis hankaa, eikä kutia, mutta turposi naamasta ja mahan alta.
Kärpäsloimihan sillä on ollutkin, mutta ihottumaloimi itseasiassa tuntuu istuvan kivemmin päällekin.

Viljarshopille on pakko antaa kiitosta, että toimitus oli tosi nopea. Täältä kylästä ei mistään saanut loimea, joten tilasin sen keskiviikkona iltapäivällä, torstaina puoli yhdeksältä se oli noudettavissa lähikaupan noutopisteeltä! Aivan uskomattoman nopeaa.

Kuvassa näkyvät puremat tulehtuivat alkuviikosta, mutta onneksi nyt jo paranemassa hyvää vauhtia.

"Asfaltin pinta kiiltää yössä
On sade lakannut viimeinkin
Ajatella, minä melkein luovutin"

Sä näytit sillon tosi hyvältä Mut näytät vielä paremmalta nyt

Kun eilen katselin poniani kentällä, niin en voisi olla tyytyväisempi syksyiseen isompaan ruokaremonttiin. En oikein uskonut siihen itsekään, mutta pakkohan se on uskoa, kun näkee poninsa voivan niin älyttömän hyvin. 
Toki sen heinät on punnittu tarkoin ja se on syönyt osan olkena, mutta uskon vahvasti myö muiden muutosten tehneen hyvää. Katselin kaulaa eilen ja mittasin sen pitkästä aikaa uudelleen, kaikkiaan kaulasta on nyt lähtenyt noin 15cm! Se on isoimmillaan ollut yli 120cm ympärysmitaltaan, viimeksi mitatessa se oli kohdasta riippuen 110-112cm ja nyt 104-108cm.

Ruokintaan on lisätty proteiinia ja annan vähän avokätisemmin lisäheiniä käydessäni tallilla, koska poni hoikistuu edelleen. Voi my olla, että pikkuhiljaa siirrytään oljista kokonaan heinään. Olosuhteiden pakosta tosin, mutta jotenkin olen asian suhteen melko positiivisella mielellä.

Myös harja ja häntä (sekä kaviot) ovat ottaneet reilun kasvupyrähdyksen nyt keväällä, olisikin ihanaa jos harja taas kasvaisi vahvana takaisin!

Nyt jännitän, että miten karvan käy. Jos alta ei paljastu kaunista kesäkarvaa, niin täytyy tarttua klipperiin. Kuvissa oleva karva on Ripen oma karva, viimeksi se on klipattu elokuussa.

Yhden anturan uudelleenrakennus ja miten siinä onnistuttiin

Tänään oli juhlapäivä, kun meidän lähelle avautui uusi suureläinklinikka (sama eläinlääkäriasema, jonka palveluja ollaan Ripen kanssa käytetty jo pari vuotta). Käytiin Suskin kanssa avajaisissa syömässä kakkua ja saatiin samalla kätevät säilytyskannet hevospassille. On hienot ja avarat tilat kyllä. Toivottavasti tosin ei hevosen kansa tarvita sitä. Röntgenit ja muut onnistuu kyllä kotonakin edelleen. 

 

Mutta sitten itse asiaan. Uusimmat kontrollikuvat viimeviikolla kertoivat, että anturaa on tosiaan saatu reilusti lisää. Muutenkin kavio on hyvässä tasapainossa, vaikka toki kuvassa näkyy kaviokuumeen jättämät jäljet kavion seinämässä. 

Tilanne on kuitenkin todella hyvä, eikä poni tällähetkellä oireile kavioitaan yhtään mitenkään. Se liikkuu hyvin ja mielellään, ei ole lämpöjä tai pulsseja enää. Hyvä balanssi on siis kaiken a ja o!
Rotaatiota on ekassa kuvassa sen 7-8 astetta noin, toisessa sitä vielä näkyy (se on otettu noin neljän viikon puukenkäkuurin jälkeen) ja viimeisessä rotaatiota ei käytännössä enää ole.
Ripen kohdalla kuitenkin rotaatiota suurempi ongelma oli anturan ohuus ja sentakia lähellä pohjaa oleva kavioluun kärki.
Kengittäjä laski, että ekassa kuvassa anturan paksuus on vain muutamia millejä. Auts. Normaali antura on sentin tai vähän yli.

Rippehän sai ensin alleen combikengät, mutta niistä ei ollut merkittäää hyötyä. Senjälkeen sille laitettiin puukengät ja kahdessa päivässä ontuma katosi. Siitä asti Rippe on ollut ilman kipulääkettä.  Pulssittelua ja lämpöilyä oli edelleen ja sitä jatkui seuraavaan kengitykseen asti. Kuuden viikon jälkeen laitettiin vielä uudelleen puukengät ja samalla kavio vuoltiin kuvien mukaan balanssiin. Pulssitus katosi samantien, kun varvas oli lyhennetty ja kavio paremmin balanssissa. Rippe ei mielellään vielä seissyt jalan varassa kokonaan, eikä varannut sille painoa, vaan nosteli kannalta ilmaan. Lisäksi sillä oli kengän poisoton jälkeen huolestunut ilme naamalla, joka hävisi heti varpaan lyhennyksen jälkeen. En voi siis liiaksi korostaa, että pitkä varvas aiheuttaa lisäpainetta seinämälle jossa muutenkin on jo vaurioita, joten varvas on syytä pitää lyhyenä!

Se pulssi palaili taas viiden viikon jälkeen, kun kaviossa alkoi olla taas liian pitkä varvas ja puukenkä kulunut käytännössä loppuun. Rippe ei kuitenkaan enää nostellut sitä kengityksessä ilman puukenkääkään ja pystyi varaamaan painoa jalalle normaalisti seistessä. Myöskään naulaus ei ollut ongelma.

Ripellä oli siis 12 viikkoa puukengät, mutta kuten näkyy, niin 4-5 viikon jälkeenkin anturassa on jo huimasti paksuutta lisää. Puukenkähän on tässä asiassa ihan paras ja nopein apu. Sen teho perustuu kai siihen, että se keinuttaa kaviota ja samalla hieroo anturaa, jolloin verenkierto paranee. Lisäksi siinä on loistava pyörähdys ja se jättää varpaan kokonaan ilman painetta. Ripellä kengittäjä vielä hioi puukengästä kavioluun kärjen kohdan pois kokonaan ja tässä uudessakin kengässä on reuna viistetty, jotta kavioluun kärki ei ota painetta.
Uudessa kengässä on välissä nahkapohjallinen, mutta onhan siellä anturaakin ihan riittämiin nyt. Kengittäjä oli kuvat nähdessään todella tyytyväinen ja niin on kyllä omistajakin.
En varmaan voi koskaan liikaa hehkuttaa hyvää kengittäjää näissä asioissa. Samoin kuvien otto todellakn kannattaa, koska ilman niitä kaikki on pelkkää arvailua. Epätoivon hetkelläkin ihana kengittäjä valoi minuun uskoa sanomalla, että ei vielä mietitä niitä ruhon hävitystapoja. Heh.

Aikaahan on mennyt ja kärsivällisyyttä on vaadittu. Ja vieläkin liikutus on käyntipainoitteista. Käyn selässä pari kertaa viikossa ja lopun ajan liikutan muuten. Vältän ottamasta laukkaa, koska siinä paino tulee yhden jalan varaan. Ulkomailla suositus on, että laukkaa voi ottaa, kun hevosella olisi puolet kaviosta tervettä kasvua ja kun ravi sekä käynti onnistuu ilman oireita.
Selkäännousussa jotkut noudattavat samaa ohjetta, itse päädyin nousemaan jo aiemmin (koska silloin pääsen tekemään pidempiä lenkkejä käynnissä). Noudatin ohjetta, jossa hevonen on liikkunut maastakäsin puhtaasti käyntiä ja ravia pidemmän aikaa. Ratsastus aloitetaan varovasti ja asteittain ja jos takapakkia tulee, niin siirrytään taas taluttamaan.

Tänään käytiin ekaa kertaa yli tunnin lenkillä ja Rippe jaksoi hyvin. Hiki tuli, mutta väsymys ei painanut, eikä jalat oireilleet. Toivottavasti tästä alkaisi nousukausi ja päästäisiin nauttimaan yhteisistä lenkeistä vielä pitkän aikaa. :)

Olki kuulemma aiheuttaa hevoselle pömppömahan. Tässä meidän pömppis. ;)

Mitä huominen ottaa, antaa, sitä tänään vielä et voi kantaa, eikä ne murheet meihin yllä

Näillä tunnelmilla me siirrytään uuteen vuoteen. Varovaisen toiveikkaana.

Alunperin oli tarkoitus, että kipuan kyytiin vasta keväällä. Tilanne on kuitenkin nyt niin hyvä ja Rippe ollut oireeton kolme kuukautta, että päätin uskaltaa kokeilla. Ihan vaan käyntiä, eikä tarkoitus ole todellakaan ratsastaa joka päivä. Suunnitelma olisi pari kertaa viikossa liikuttaa selästä käsin ja loput kerrat maasta käsin. Ravia olen ottanut maastakäsin mukaan jo pikkuhiljaa. Tosin ensiviikon olen vielä kovin kiireinen töissä. Sitten pitäisi helpottaa onneksi.
Yksi syy selkään nousuun oli myös se, että ponilla on nyt nastat, mutta mulla ei. Ja kelithän meni aika liukkaaksi, sensijaan kenttä ei ollut liikutuskunnossa. Rippe on sen verran raivostuttava talutettava, että kengän olisi syytä olla pitävästi maassa.

Rippe vaikutti oikeinkin hyvälle ja menohaluja sillä olisi ollut enemmänkin. Ratapohjan suoralla se oli sen tuntuinen, että mikä tahansa merkki olisi ollut lupa siirtyä laukalle. Ja lopulta viimeisen tienylityksen jälkeen sen kärsivällisyys petti - pidätteistä ja käskyistä huolimatta se hyppäsi laukalle ja paineli iloisesti kotiinpäin ennenkuin sain sen takaisin käynnille. Olisi ehkä ollut ihan fiksua laittaa ne jykevämmät jarrut suuhun..

Onneksi poni oli seuraavanakin päivänä ihan normaali itsensä eli kaviot eivät ottaneet tästä omatoimisesta kiihdyttelystä itseensä. Huhhuijaa.

Älä pelkoa tulevaisuuden
älä onnen tai onnettomuuden
me olemme tässä ja nyt ja se riittää

Onni on hyvä kengittäjä

Rippe sai kunnian olla meidän kengittäjän tämän kauden viimeinen asiakas. Ja kyllä huolella taas mietittiin ja laitettiin. Välillä kokeiltiin, mitä poni oli mieltä ja taas jatkettiin. Naulaus meni tosi hyvin, vaikka vähän jännitin sitä etukäteen.
Kengittäjä oli pohdinnan jälkeen päätynyt tällaiseen kenkään ja ainakin ensivaikutelma oli ihan myönteinen ja poni lähti kengityspaikalta puhtaasti. Kengän sisäreuna on viistetty kavioluun kohdalta, jotta mikään ei varmasti paina. Väliin nahkaohjallinen suojaamaan anturaa. Alunperin suunniteltu pohjallinen olisi painanut juuri kavioluun kohdalle ja kokonaan kovia ei uskallettu  laittaa (jos sattuu painamaan, niin kova pohjallinen on sitten todella epämukava).

 

Kavio on päässyt vähän vinoon Ripen jalka-asentojen ja puukenkien takia, mutta sen pitäisi kyllä korjaantua. Oli puhetta, että jos vielä yhden kerran kengittäisi ja sitten kuvaisi taas uudelleen, että tietää sen anturan tilanteen. Niistä ei oikein uskalla ottaa jos ei tiedä, miten paljon on varaa. Erittän kovat ne ainakin oli nyt.

Myös taakse laitettiin kengät ja niihin tilsakumit. Nyt ei voi enää kelejä syyttää jos lenkkeily ei miellytä.

Muuten Rippe on voinut todella hyvin. Ruokintaan tein pienen muutoksen, kun löysin meidän heinään sopivan heinäpelletin. Vaihdoin siis vehnäleseen heinäpellettin maistuvuuden takia. Ja onhan heinäpelletti mahallekin kivempi, lisäksi vehnälese saattaa vaikuttaa kivennäisten imeytyvyyteen, joten otetaan varman päälle. 

Sinimailanen on yleensä kaviokuumeiselle sopiva, mutta nyt useamman kerran jalkojen pulssittelu on tullut sinimailaspitoisen ruuan syöttämisen jälkeen. Viimeksi viikko sitten.. Nyt en uskalla enää kokeilla. Alkuun ajattelin sen olevann sattumaa. Sittemmin löysin netistä juttua siitä, että jostain syystä jotkut insuliiniresistenssit hevoset saavat sinimailasesa kaviokuumeen kaltaisia kipuja. Ja koska mikään pakko sitä ei ole syöttää, niin en aio enää kokeilla.

Paljon ei ole liikkumaan päästy kiireiden, oman sairastelun ja säiden takia. Muutamia päiviä päästiin kentällä kävelemään ja annoin Ripen myös vähän hölkkäillä jos itse halusi. Sehän on nyt liikkunut puhtaasti 12 viikkoa, joten pikkuhiljaa mukaan voinee ottaa jo raviakin. Ohjasajovermeet ajattelin pikkuhiljaa kaivella varastosta ja alkaa jumppaamaan.

Yleistä höpöttelyä ja kuulumisia + oljen analyysi

Otettiin tänään tallikaverin kanssa Ripestä muutama kuva. Se seisoo aika paljon loimien alla, eikä itsekään tule aina otettua niitä pois tai hahmotettua kokonaisuutta. Onhan se lihakseton ja löysä, mutta muuten lihavuuskunto on nyt kiva - kivempi, kun pitkiin aikoihin. Kaulan kaventunut profiili vaan hivelee silmiä, kun tietää millaiset vaikutukset sillä on aineenvaihduntaan ja kaikkeen. 

Alempi kuva on toukokuu-kesäkuun vaihteessa.

Ollaan kävelty puolen tunnin lenkkejä viime viikolla ja poni on ollut ihan hyvä kokoajan. Tälläviikolla ei olla päästy liikkumaan ollenkaan. Olen itse ollut koko viikon flunssassa ja lisäksi säät ei ole kyllä yhtään suosineet. Puukenkiin kerääntyy aivan kauheat tilsat. Olen kokeillut kyllä kaikenlasia virityksiä, mutta ne on työläitä ja pysyvät paikallaan vain hetken. Lunta on aina pari-kolme päivää ja sitten ne sulavat pois. Kunnes taas parin pävän päästä sitä sataa. Ja aina on plussakeli!

Parin viikon sisään olisi varmaan koetettava saada ne toiset kengät jalkaan. Mutta sen jälkeen mulla alkaa sellainen työputki, että en varmasti kerkeä kovin paljon tallilla aikaa viettää. Huoh. Nyt tosin liikutuksen kanssa ei ole niin kovaa stressiä, kun ruokinta on kunnossa ja maltillista.
Olisi kuitenkn hyvä saada liikettä ja pikkuhiljaa rakentaa kuntoa. Kunhan nyt saadaan ne käyttökengät jalkaan, niin voidaan alkaa pikkuhiljaa ottamaan myös ravia mukaan.

Ainiin - teetin oljesta analyysin, koska yleisesti siitä liikkuu uskomus korkeista sokereista. Jos vilja on puitu kypsänä (ei viljelijälle ole kannattavaa sitä raakana kerätä), niin oljen korressa ei pitäisi olla sokeria jäljellä, se kuluu viljan kypsyttämiseen. Olen nähnyt aika montakin analyysia ja kaikissa sokerit ovat olleet reilusti alle sadan, 12-90g/ka ka.
Meidän oljessa sokeria on 20g kilossa kuiva-ainetta.
Myöskään ähkyjä tai turvotuksia ei ole ollut. Piereskely on myös loppunut lähes kokonaan. Kurailua on ollut, kuten jokainen syksy. Se loppui taas, kun tarjolle tuli kuivempia paaleja heinää. Sama toistui myös viimesyksynä. 

 

Jonkun on näytettävä mallia

Ylempi kuva on viimekeväältä, mutta kaulan osalta tilanne ei mittanauhan mukaan ole muuttunut mihinkään. Paitsi ruokaremontin jälkeen alkoi tapahtua. Koska itse näen ponia jokaikinen päivä, niin eron huomaaminen vaatii kuvien katselua. Olen niin sokeutunut ihraniskalle, että omaan silmään se näyttää aina ihan samalle.
Tämän kuvaparin jälkeen oli pakko vähän hymyillä. Jos silmä valehtelee, niin mittanauha ei: kaulasta on lähtenyt 8-10cm.

Tottakai koko poni on sulanut ja hoikistunut, mutta sen vertaaminen on vaikeampaa, koska sairasloman takia myös lihakset ovat pienentyneet.Toisaalta jos tällaisia tuloksia saa pelkällä ruokaremontilla, niin millaisia tulokset olisivat yhdistettynä liikuntaan?

Jokatapauksessa tällaisellä laihtumisella on jo iso merkitys terveyden haalimisessa ja insuliinin hallinnassa.

"Ei mikään helpolla tullukaa
Nyt on entinen pullukkaa
Työmoraali on vakava 

Nyt kilot on takana niinku pakara"

Toinen kierros puukenkiä ja ihmeelliset ufokengät

Kengittäjiä kolme kappaletta, samaan aikaan samassa paikassa! :D

Tänään kengiteltiin Rippe uudelleen. Puukengät ovat saaneet tehdä työtään kuusi viikkoa ja Rippe on tykännyt niistä aivan valtavasti. Antura on kovettunut ja paksuuntunut jopa toivottua paremmin.
Eilen toinen puukkari alkoi lonksua pahaenteisesti (hyvä ajoitus) ja viimeisen viikon aikana poni alkoi kävellä taas kulmikkaammin. Eikä ihme - kengät olivat todella mataliksi kuluneet eli niiden mekaniikka tietenkin heikentyy.

Ei ole paljon puukengästä jäljellä enää, alkuperäinen paksuus on lähempänä kolmea senttiä!

Kannoilta kenkä on kulunut vinoon. Näkee hyvin, miten Rippe tuo jalan ulkosyrjä edellä maahan.

Rippe oli todella huolestunut, kun kenkä otettiin pois, eikä se oikein halunnut vieläkään käyttää jalkaa. Kun kengittäjä lyhensi kannatinpinnat ja oikaisi varpaan oikeaan linjaan , niin olo helpottui jo huomattavan paljon. Senjälkeen jalan varassa pystyi jo seisoskelemaan hyvin ja ilmekin muuttui. Mietittiin myös, että taitaa ponilla olla vähän kipumuistiakin. Eikä ihme.

Nyt kaviosta näkee selkeästi kaviokuume-episodien kohdalla olevat verenpurkaumat.

Laitettiin nyt vielä toinen kierros puukenkiä. Oltin yhtämieltä siitä, että ei edes kokeilla vielä mitään "tavallista" kenkää alle. Otetaan varman päälle. Jos tulee liukkaita, niin kengittäjä tulee laittamaan nastoja kenkiin. 

Ensikerralla olisi tarkoitus sitten kokeilla tollasta alumiinista kenkää, jossa on samanlainen idea. Siihen saa hokitkin. Muistuttaa vähän UFOa.

Kenkä on tässä väärinpäin eli tämä puoli tulee maata vasten. Jonkun sortin rocken roll-kenkähän tämä on.

Samalla tavalla paino tulee pois varpaalta ja pyörähdys toimii joka suuntaan