Hevonen on helpompi saada koppiin, kun pysymään siellä -pohdintaa

Jokainen varmaan jo otsikosta arvaa, mitä meillä on tänään tehty. No harjoiteltu lastausta. Otettiin käyttöön tallin koppi, koska oma on remontissa. Siihen rakennetaan väliseinä ja potkulevy puomin tilalle. Tällä toivotaan Taaville lisää matkustusmukavuutta ja turvallisuutta lastaustilanteeseen.

Potkulevy ei provosoi hevosta peruuttamaan ja istumaan kopissa niin paljoa, kun puomi. Sen lisäksi se on turvallisempi, sillä sen alle ei saa peräpäätään tungettua. Lisäksi siitä tehdään nopea, "klik" vaan ja se on kiinni.
Väliseinällä halutaan antaa Taaville enemmän tukea ja on siihen toinen syy; se estää Taavia kääntyilemästä kopissa lastausvaiheessa.
Lastausongelmien kanssa kaikki alkoi siitä, että Taavi kerran keksi peruuttaa ulos kopista, eikä halunnut sitten mennä enää takaisin. Sen jälkeen se on kyseenalaistanut koko jutun, saanut huonoja ja hyviä kokemuksia, on lastattu hyvällä ja pahalla.. Mikään ei ole tuonut hyvää ja sataprosenttista tulosta.
Tänään Taavia katsellessa tuli mieleeni, että olen käynyt tämän polun kerran aiemminkin. Pääpiirteittäin se noudattaa samaa kaavaa. Aloitetaan ruualla houkuttelulla, joka jossain vaiheessa huomataan huonoksi, sitten koitetaan vetää edestä, joka koetaan jossain vaiheessa huonoksi, sitten työnnetään takaa tai laitetaan sinne painetta ja lopulta hevonen oppii (tai oikeammin suvaitsee) menemään koppiin asiallisesti, mutta ei pysy siellä. Siinä vaiheessa ollaan nyt.

Tähän ongelmaan en ole keksinyt oikein mitään miellyttävää ratkaisua. Herkuilla tilanne ei ratkea. Niitä menee todella paljon, koska ahne hevonen syö nopeasti. Lisäksi se oppii äkkiä ottamaan kupista suullisen ja häipymään sitten suu täynnä herkkuja.. Ei auta myöskään ennalta opetetut käsimerkit, työntö pyllystä tmv. Toimii muulloin, mutta ei silloin, kun hevonen on päättänyt tulla kopista ulos.
Ainut keino on tehdä hevosen elämä epämukavaksi, kun se tulee ilman lupaa ulos. Tämä tarkoittaa käytännössä raipalla huomauttamista persuuksille niin kauan, että askel on seis tai eteen. Toki joku herkempi hevonen saattaa liikkua tai keskeyttää toiminnon jollain muullakin tavalla.
Voi toki myös antaa hevosen tulla ulos, mutta voinen kertoa, että se sitten myös tulee sieltä joka kerta ulos. Ja on vaarallista, koska et koskaan tiedä milloin hevonen haluaa ulos. Tilanne voi myös johtaa siihen, että puomin ollessa kiinni, hevonen haluaa ulos ja saa sitten hepulin, näin kävi kurssiviikonloppuna. Ja tämä tilanne on se, jossa hevonen sitten herkästi istuu puomin alle.

Elmolle riitti yksi kerta tällä keinolla, tosin raipankäyttö ei silloin ollut ehkä ihan kevyimmästä päästä, kun se oli jo tunnin hilannut itseään koppiin ja tullut salamaakin nopeammin ulos, olimme matkalla kisoihin jnejne.. Sen jälkeen sen kanssa ei koskaan ollut lastausongelmia. Paitsi uudessa kodissa, josta sain puhelun, Elmo oli mennyt sisään, tullut ulos ja nyt se ei mene enää. Käskin näyttää sille raippaa ja kahden minuutin kuluttua sain viestin, että poni on kopissa.

Taavin kanssa tämä vaati aika monta toistoa. Se peruutti ensin tyynesti pihalle raipasta huolimatta, sitten se koetti nopeuttaa ulostulemisen vauhtia, lisäsi tähän vielä paikaltahäipymisyrityksen ja pienet lisämuuvit, sen jälkeen se alkoi jäädä jo puoleen väliin (ja tässä kohtaa pitää heti lopettaa kaikki paine!), kun raippa napautti sitä lautasille. Ja lopuksi aikomukseen poistua kopista riitti napakka ääni "ET TULE" ja käsi takamuksella. Silti piti useampaan kertaan kokeilla, että eikö vieläkään saa tulla, mutta se pysyi kopissa.
En väitä, että tämä olisi hevoselle mukavin keino, mutta tuo peruuttaminen on sen verran ärsyttävää ja vaarallistakin, että siihen on saatava nyt joku tolkku.

Tänään saatiin siis lopuksi Taavi sujuvasti sisään ja potkulevy kiinni. Tähän voi olla tyytyväinen. Alkuun Taavi vastusteli sisäänmenemistä, mutta meni melko nopeasti. Vastustelu nyt ei sen viime kerran jälkeen ollut mikään ihmekään. Ja olihan meillä käytössä lisäksi vieras koppikin (tosin on Taavi tähän ennenkin lastattu). Itseasiassa siihen nähden se meni sisään yllättävän hyvin. Laitoimme potkulevyn kerran kiinni ja sen jälkeen saatiin tehdä melko kauan hommia, että Taavi suostui menemään sisään uudelleen ja pysymään siellä. Mutta onnistuttiin.

Edelleen siis käytetään ohjasajoa, se on todettu tehokkaimmaksi ja turvallisimmaksi, sidepull riitti tänään hyvin pitämään Taavin aisoissa. Tilannetta helpottaa jos on mahdollista lastata esim. kentällä tai paikassa jossa on tilaa ympärillä (jos Taavi venkoilee sivuille). On myös tärkeää rauhoittaa tilanne, kun Taavin nenä osoittaa oikeaan suuntaan.  Silloin se saa hengähtää, muuten jalat pidetään kopin ulkopuolella liikkeessä ja sekös laiskaa ärsyttää. Käytin myös rapsutusta palkintona eli oikea suunta, askel eteen ja saa palkaksi vähän rapsuttelua kutiavista kohdista. Mutta toisaalta sen kanssa saa olla melko kovakin nykyään, kun se päättää yrittää häipyä paikalta tai kääntyä nenät vastakkain tai seistä jököttää paikallaan. Se on myös alkanut sietää komennusta paremmin, eikä siltikään mene lukkoon. Sillä on omia mielipiteitä, paljon. Raipan napautukseen se vastasi välillä pukittamalla, siis jos se oli ollut poistumassa paikalta ja napautin komennukseksi.

Herkuista luovuttiin melkein kokonaan eli herkun saa vasta, kun potkusuoja on kiinni ja Taavi siis "lähtövalmiina" kopissa. Herkut selvästi aiheuttavat omat ongelmansa, kuten niiden loppuessa kopista poistumisen. Tai liian huonot herkut --> kopista poistuminen. Tai rauhoitettuna niiden ongelmaksi muodostuu se, että niitä ei voi käyttää..

Nyt mennään tällä taktiikalla ja katsotaan, alkaako homma tuottaa hedelmää. Ainakin tänään alkoi, Taavi ei tullut kopista ulos, vaikka mieli olisi tehnytkin. Kaikki kivemmat keinot on nyt käytetty, ainakin kaikki mitä itse keksin. Enkä enää kertaakaan aio ottaa hajoavasti puomista osumaa päähäni.
Eikä Taavi ainakaan lastauksen jälkeen tuntunut olevan moksiskaan, se lepuutti päätään niskassani ja puhalteli lämmintä ilmaa silmät puoli ummessa. Ehkä lastaus muuttuu sillekin selkeämmäksi, kun se tietää tarkalleen miten toimitaan ja mitä ei saa tehdä.. En tiedä.

Eihän tämä pehmeä ole kaikilta osin, eikä varmasti kaikkien mielen mukainen, mutta nyt ei ole muutakaan. Jos se toimii, olen valmis tässä asiassa käyttämään tavallista kovempia keinoja. Kiristää ja lahjoa, kunhan lastaustilanteesta tulisi turvallinen ja helppo.

Westis for Dummies 23-24.8-14

Vihdoinkin kerkeän kirjoittaa kurssista tänne, tai oikeastaan saan tämän valmiiksi. Olen koettanut aina sopivassa välissä kirjoittaa tätä vähän eteenpäin. Korostan vielä, että kaikki kirjoittamani on omia käsityksiäni siitä, mitä olen kuullut ja ne on kirjoitettu heikon muistini varassa. Tekstiä on paljon, joten se lukekoon, ketä kiinnostaa.

Viikonloppu oli kiireinen, mutta antoisa. Jännitys katosi viimeistään ensimmäisellä ratsastustunnilla. Kurssi pidettiin River Ridge Ranchilla, jonka omistaa Jaana Lallo. Jaana oli erittäin mukava, rauhallinen ja ymmärsi hyvin Taavia ja sen sielunelämää.

Minusta oli niin helpottavaa, että joku ihminen oli kanssani niin samalla aaltopituudella, ei tuominnut ja vahvisti omia käsityksiäni siitä, miten Taavin kanssa olisi parasta toimia. Taavikin oli koko kurssin hyväntuulinen ja viihtyi hyvin. Ainoastaan lastaus kotiinpäin tuotti tunnin verran meille melkoista päänvaivaa, lopulta ihan fyysisestikin, kun allerkirjoittanut sai puomista päähänsä, kun Taavi päätti poistua kopista puomista huolimatta... Episodin jälkeen (kun koppi oli korjattu ja minä kerännyt luuni) Taavi käveli suoraan sisään koppiin ihan perälle asti, eikä yrittänyt enää tulla ulos tai riehunut yhtään... Liekö säikähti tai jotain? Noh, koppiin tuleekin nyt sitten pari jo pidempään toivottua muutosta, mm. potkulevy ja 2/3-osaa kohtaan väliseinä.

Lauantaina herättiin aikaisin aamulla ja lähdettiin tallille pakkaamaan Taavi ja tavarat autoon, hain matkalla myös kuvaajaksi lupautuneen Helin. Taavi lastautui koppiin suoraan. Se tottakai järkyttyi, kun huomasi, että nyt lähdetään. Se todellakin vihaa lähtemistä.
Perillä oltiin joskus yhdeksän maissa ja Taavi pääsi purkamisen jälkeen karsinaan syömään ja rauhoittumaan. Muutkin saapuivat pikkuhiljaa ja aloiteltiin päivä pienellä teorialla. Teoriassa käytiin läpi länkkäapuja, puhuttiin kurssista ja sen tavoitteista. Jaana kertoi myös miten länkkähevosia opetetaan ja missä järjestyksessä asioissa edetään. Ensin on eteenpäin, sitten suunta ja sen jälkeen muoto. Jos eteenpäinpyrkimys katoaa, se pitää aina hakea uudelleen ennen jatkamista seuraavaan vaiheeseen, tämä on esimerkiksi Taavin kanssa tärkeää. Muoto on eteen-alas ja se rakennettaan pikkuhiljaa jumppaamalla hevosta. Westishevoselle on tärkeää, että sen taka- sekä etuosa liikkuvat kumpikin kevyesti haluttuun suuntaan, sen pitää olla joustava ja vastata apuihin pehmeästi, taivutusten, pysähdysten ja peruutusten kautta muoto sitten pikkuhiljaa syntyy. Kaikessa tekemisessä haetaan rentoa hevosta, joka mielellään kulkee eteen-alas. Pysähdyksissä ja peruutuksissa hevosen halutaan alusta asti pysyvän rentona.

Ratsastaessa oli jännittävää, että ohjista ei oikeastaan missään tilanteessa vedetty yhtäaikaa. Periaate on hyvin yksinkertainen; vain yksi ohja tai pohje kerrallaan. Kun toinen ohja avautuu (johtaa) toinen sulkeutuu (viedään kaulaa vasten), sama pohkeiden kanssa, toinen avataan ja toinen suljetaan. Ohjien käyttö on hyvinkin laajaa, käytetään paljon johtavia otteita. Myös perussääntö on se, että hevoseen vaikutetaan vain, kun sille on asiaa. Muuten sen annetaan suorittaa rauhassa.

Tällä  kurssilla me keskityttiin ihan perusjuttuihin, miten saadaan jumpattua etujalkoja, miten takajalkoja, miten pysäytetään ja kokeilimme myös hieman jogia. Ryhmässä oli mukana yksi erittäin herkkä ja reipas suomenhevonen, sitten oli hidas Taavi ja kaksi siltä väliltä. Kuulemma melko harvoin samalla kurssilla on kaksi näin ääripäätä. :D

Ensimmäisella ratsastuksella (hassua puhua tunneista, koska ratsastimme aina yli tunnin) aloitimme harjoitukset maastakäsin. Opetimme hevosille yhde ohjan pysäytyksen, joka samalla jumppaa takajalkaa. Hevonen piti lähettää ympyrällä ja sen jälkeen lyhentää ohjaa, viedä se satulaan kiinni ja kääntää näin hevonen ympyrälle. Sen tarkoituksena olisi ottaa muutama askel takapäällä ristiin, pysähtyä ja myödätä päällään sivulle, sen jälkeen heti myötäys. Jaana tuli heti auttamaan Taavin kanssa, joka ei ollut kovinkaan yritteliäs. Aikansa kokeiltuaan hän totesi, että Taavin kanssa on helpompi taluttaa sitä suoraan eteenpäin ja kääntää siitä itsensä ympäri, koska muuten liike hyytyy liikaa. Lisäksi teimme saman havainnon, että kuolaimeton ei tässä tehtävässä oikein ollut hyvä.
Sitten nousimme jakkaralta selkään ja alkuun vain kävelimme kentällä. Jaana totesi heti, että Taavilla on hidas tyyli. Sain ohjeeksi koettaa pyytää sitä istunnalla reippaammaksi, mutta ilman raippaa homma tuntui melko toivottomalta. Taavi vielä keskittyi kaikkeen muuhun vieraassa paikassa. Jaana kuitenkin sanoi, että kyseessä on hidastahtinen hevonen, eikä sen tarkoituskaan ole mennä kovaa. Jos Taavin käynti tuntuu selkään siltä, että se liikkuu itse ilman puskemista, se riittää. Vauhdilla ei ole väliä. Se saa suorittaa tehtävät omalla vauhdillaan ja se pitää vain ymmärtää. :)

Aloitimme tekemään samaa tehtävää selästä käsin. Koska huomasin sen kuolaimettoman olevan todella epäreilu hevoselle, päätettiin vaihtaa Taaville kuolain. Jaanalla oli yksi kuolain, jonka sanoi sopineen monelle ongelmasuulle, joten lainasimme sitä. Heti homma alkoi toimia paremmin.
Kuolaimettoman kanssa ongelma on siinä, että johtavassa ohjasotteessa se rengas kääntyy vaakatasoon, jolloin se painaa hevosta poskeen. Se antaa sille ristiriitaisen avun, koska hevonen toki haluaa vapautua paineesta.
Ehkä sidepull voisi toimia, mutta sekään tuskin on yhtä tarkka, kun kuolain. Lisäksi meidän sidepull ei sovi Taaville. Se hankaa niiden kanssa päätään. Lisäksi se pitäisi usein laittaa aika napakalle ään ympäri, jotta se pysyisi tuollaisissa tehtävissä paikallaan ja en tas tykkää kiristää mitään.

Jännä huomio oli myös se, että kuolainten kanssa Taavi haukotteli paljon, jota se ei pysty kuolaimettoman kanssa edes tekemään. Kuolain jätettiin löysälle, jotta Taavi saa itse hakea sille paikan suussa. Se tuntui tosiaan tykkäävän tästä kuolaimesta, se ei kertaakaan vetänyt multa ohjia kädestä eikä muutenkaan vastustellut kuolaintuntumaa. Taivutuksista tuli rennompia ja parempia.

Tässä näkyy se kuolaimettoman ongelma, se kääntyy poskea vasten ja antaa ristiriitaisen avun

Tässä näkyy se kuolaimettoman ongelma, se kääntyy poskea vasten ja antaa ristiriitaisen avun

Tämä yhdenohjan-pysäytys tällä tavalla tehtynä auttaa hevosta jumppaamaan takapäätään. Käsi viedään reiden päälle, suunnilleen puoleen väliin housun saumaa, ulko-ohja heitetään löysälle, jotta hevosella on tilaa kääntyä (arvatkaa kuka aina roikkui siellä ulkona ja ihmetteli miksei mitään tapahdu ;)). Sisäpohkeella voi tarvittaessa auttaa, jotta liike pysyy yllä. Tarkoitus olisi, että hevonen astui pari askelta ristiin ennen pysähdystä.

Teimme myös taivuttelua tynnyreiden ympärille johtavilla ohjasotteilla, joilla houkuteltiin hevosia rennoiksi alas ja totuteltiin siihen ajatukseen, että toinen apu sulkeutuu ja toinen avautuu. Teimme aina hetken aikaa ympyrää ja vaihdettiin sitten toiselle tynnyrille ja samaa toisinpäin.

Ympyröiden kiertäminen alkoi Taavi joka tunnilla melko nopeasti tympiä, ekalla tunnilla se oli erityisen hankalaa, koska mulla ei ollut raippaa. Se mateli ja hidasteli, pysähteli kokonaan,  liimasi kaviot maahan. Sain ohjeeksi horjuttaa sen painoa sivulle, jolloin jalat joutuvat liikkumaan, siitä sitten heti kiitoksen kanssa eteenpäin. Se kyllä toimi ja Taavi alkoi jumittaa vähemmän ja lähti herkemmin takaisin liikkeelle. 

Taavi haki välillä kivasti oikeaa muotoa, sillä se on niin luonnollinen

Seuraavaksi siirryimme jumppaamaan myös etupäätä. Jos etupäätä halutaan esim. oikealle, siirretään vasen ohja kiinni kaulaan, vasen pohje kiinni kylkeen, oikea ohja johtavaksi ja oikea pohje irti. Ja hevosen etupää siirtyy ristiaskelin sivulle, tämä jumppaa erityisesti lapoja.Pari askelta riittää ja sitten hevonen saa edetä suoraan tai seistä paikallaan. Ohjista ei saa vetää taaksepäin. Tämä oli Taaville paljon takapään siirtoa helpompi homma. Ekan tunnin jälkeen oltiin ihan väsyneitä ja persukset puuduksissa. Taavi pääsi talliin lepäämään ja me päästiin syömään. 

Etuosan väistätys

Ennen toista tuntia Jaana kysyi, saako Taavilla kokeilla pussiraippaa. Hän haluaisi nähdä, että saako siihen mitään herätystä aikaiseksi. Annoin luvan ja hän kokeili sitä heti maastakäsin tunnin alussa. Aika kovaa sai sitäkin läpsyttää ilmaan ennenkun Taavi siirtyi eteenpäin. Pari kertaa se pidensi askeltaan, sai kehuja ja sitten se kääntyi Jaanaa kohti, kuin kysyäkseen "Oliko sinulla jotakin asiaa minulle". :) Sain ohjeeksi käyttää pussiraippaa niissä tilanteissa, kun Taavi unohtuu katselemaan maisemia, eikä muista palata haaveilemasta. Heilautus ilmaan pussiraipalla ja saan huomion itseeni. Samoin jos haluan liikettä eteen, heilautus, pari reippaampaa askelta ja seis pitkin ohjin (palkinto!). Sillä voi myös vähän tehostaa ja auttaa Taavin takajalkojen käyttöä yhdenohjan-pysäytyksessä. Pussiraippaa ei saa käyttää kokoajan, vain tarvittaessa, muuten se lepää reiden päällä.

Toisella tunnilla aloiteltiin samoilla asioilla, kun ekallakin. Ensin maastakäsin yhdenohjan-pysäytyksiä, sitten selästä samoja juttu, ympyröitä, etu- ja takaosan siirtämistä. Sitten harjoiteltiin pysähtymistä. Olisi voinut luulla, että tehtävä olisi meille läpihuutojuttu, mutta eipäs ollutkaan! :D Eteen laitettiin tynnyri jarruttamaan hevosia, jota kohti ratsastettiin ja alettiin pyytää hevosta seis. Istunta tiivistyy ja alkaa vastustaa liikettä ja kättä viedään vähän alaspäin, periaatteessa hevosen pitäisi tästä jo pysähtyä. Minä käytin lisäksi vielä ääntä apuna. Taavia vaan kiinnosti ne tynnytrit niin paljon, että se useimmiten käveli tynnyrille asti. ;)
Säpäkämmät hevoset jatkoivat tästä vielä yhdenohjan-pysäytykseen, ideana oli se, että jos ei pysähdy ensimmäisistä kehotuksista, joutuu tekemään tuplasti töitä, mutta pysähtyy silti lopulta. Lisäksi niillä käytettiin apuna kentän aitaa ja tynnyri vietiin kiinno aitaan, silloin hevosta voi asettaa aitaa kohden. Ei edelleenkään vedetä molemmista ohjista taaksepäin!Tämä pysähtymisjuttu meni multa osittain ohi, kun omani pysähtyi niin hyvin, enkä kuullut kaikkia neuvoja, mitä reippaammat ratsut saivat.

Pysähdykseen lisättiin myös vähän peruutusta. Ohjista otetaan pidäte taaksepäin (ainut kerta, kun sai ottaa molemmilla ohjilla!) ja lisäksi sai käyttää apuja mitkä oma hevonen jo osaa. Taavin olen opettanut peruuttamaan nojaamalla vähän eteen ja naputtamalla jalalla satulavyön kohdalle pidätteen lisäksi. Tärkeää kuitenkin on, että kun hevonen edes ajattelee taaksepäin, ohja päästetään kokonaan löysäksi. Pelkkä ajatus riittää, askeleita ei alkuun tarvitse tulla. Tällä pyritään siihen, että hevonen pysyisi rentona, eikä nostaisi päätään, näin ollen peruutuksesta tulee rento ja pyöreä.
Taavi sai peruutuksesta kehuja, se kuulemma liikkuu paremmin taakse, kun eteen. ;) Jaana vitsaili, että satulan voisi kääntää toisinpäin.

Tynnyri auttoi Taavia myös viemään päätään oikeaan suuntaan, eteen-alas.

Lisäksi harjoiteltiin vielä tunnin lopussa neliötä, siirreltiin siinä etu- ja takaosaa vuorotellen pari askelta ja päästettiin sitten hevoset kävelemään ulos. Ideana, että askel kerrallaan. Hevosta sai ja piti pysäyttää väleissä ja ennen puomeja ja tehdä todellakin vain yksi askel kerrallaan. Tämä sujui meiltä pääosin hyvin, koska Taavi oli hyvin kuulolla. Ainoastaan takapään siirrätys tuntui taas vähän hankalalle. 

Tämä on jo seuraavan päivän loppuradalta, mutta sama neliö, sama idea. Tässä etupää siirtymässä vasemmalle. Tämän kuvan on ottanut Jaana.

Seuraavana aamuna minua oli vastassa hyväntuulinen heppanen, joka hörähteli nähdessään (niinkuin lähes joka kerta, kun kävelin talliin). Omat kuivat ei kuulemma illalla olleet kelvanneet, mutta yöheiniksi saatu esikuivattu oli maistunut. Sitä on siis alettu nirsoilemaan. ;)

Ekalla tunnilla oli taas vapaamuotoinen verryttely samaantapaan, kun ennenkin. Lisäksi tehtiin taas tynnyreiden ympärillä jumppaa. Ratsastetaan ympyrää, siirretään aavistus takajalkoja paremmin alle (tässä käytetään apuna yhdenohjan-pysäytyksen apuja) ja parin askeleen jälkeen siirretään etupää vastakkaiseen suuntaan eli ulospäin pari askelta, sitten hevonen saa taas kävellä suoraan ja vaihdetaan suuntaa.  Taavin kanssa sain ohjeeksi tehdä tehtävää vain vähän kerrallaan ja sitten tauko. Se ei jaksa kauaa keskittyä. Saatiin tosi kivoja pätkiä! :) 

Taavin (ja ratsastajan) lepohetki

Tunnin lopuksi kokeiltiin vielä vähän jogia. Kulmissa tehtiin tynnyrin ympäri ympyrä, muuten mentiin suoraan. Jog on erittäin hidasta, melkein käyntivauhtista ravia, jossa hevosen pitäisi koota itseään ja astua kuitenkin hyvin alle. Taavi sai kehuja jogistaan, se kuulemma päihittää monen kilpawestishevosen jogin mennentullen. :D Se on sille niin luontainen.
Taavi tosin ei olisi millään halunnut mennä jogia, vaan se joko koetti kaasuttaa muiden perään tai hidastaa käyntiin (jos kaveri meni eri suuntaan). Pätkittäin se kuitenkin tuntui tosi kivalle. 

Kurssin päätösratsastuksella tähdättiin sitten loppurataan. Ensin harjoiteltiin sillan yli menoa. Tärkeintä siinä on, että hevoselle pitää antaa ohjaa, kättä viedään reilusti eteen, jotta hevosella on mahdollisuus katsoa estettä. Taavi sai toimia myös vetohevosena aremmille tapauksille. Saimme myös harjoitella muita esteitä mitä radalla oli ja ottaa vähän jogiakin. 

Lisäksi radalta löytyi tietenkin neliö (mennessä ensimmäisenä 90 astetta etupäällä), senjälkeen oli se silta, sitten oli "postilaatikko" (roskaämpäri, jossa on pakko olla ruokaa, tuumasi Taavi), josta piti ottaa posti ja toimittaa se tynnyrin päällä olevaan ämpäriin (jossa on pakko olla ruokaa, tuumasi Taavi), puomien väliin pysähdys, peruutus pois ja sitten vielä uudelleen neliöön, käännös takapäällä 90 astetta ja maaliin.
Taavi suoriutui omasta radastaan erinomaisesti! On se vaan niin mahtis! :) 
 

Sääkin suosi meit suurimman osan ajasta ja sadekuurot ajoittuivat lähinnä tauoille ja aamuun ennen ratsastuksia. Taavi myös viihtyi tallissa erinomaisesti, eikä tuntunut olevan moksiskaan seisoskelusta. Tuleehan sitä liikettä kuitenkin reilusti ratsastusten aikana.
Jaanan kanssa juteltiin Taavista melko paljon ja sen historian kuulleessaan hän ei ollut ihmeissään sen haluttomuudesta liikkua. Muisti monta kertaa mainista, että on siinä kyllä melkoinen persoona, hauska tyyppi. :)
Jaana sanoi, että siinä on hommaa pariksi vuodeksi mulle, jotta sen saa reippaammaksi jos sittenkään. Sain myös tukea käyttämilleni kannusteille (mm. makupalat), temput ovat myös sulkeutuneelle hevoselle olleet hyvä idea. Kuulemma niitä keinoja kannattaa käyttää, mitkä toimivat, muulla ei ole väliä. Toivomus olisi, että kun Taavi saa liikkua omassa tahdissaan ja suorittaa tehtäviä, niin se motivoituisi tekemään niitä reippaammin.

Lisäksi oli puhetta siitä, että Taavin kanssa voisi pitää pelkän ajokuurin. Koska se on se laji, josta se eniten pitää. Samalla, kun se liikkuisi omalla moottorilla, kunto kasvaisi ja se saisi lisää voimaa. Tästä seuraisi piristymistä ja ehkä lisää vauhtia. Lisäksi tietty painoa voisi vähän pudottaa, joka onkin työn alla verkkoruokinnalla (muuten sitä ei edes kuulemma kannata mahavaivaisen kanssa toteuttaa).

Taavin saisi kuulemma luultavasti myös herkistettyä avuille, mutta se vaatisi sen, että Jaana pystyisi keskittymään vain siihen. Lisäksi sain vahvistuksen jo omalle päätökselleni; minun jälkeeni Taavin paikka on taivaslaitumilla. Se on sen verran omintakeinen, ettei sitä saa kuulemma missään tapauksessa myydä enää.

Yksi asia on varmaa, tänne me palaamme uudelleen!

Taavi löysi myös sisäisen orhinsa, karjui ja polki jalkaa Retulle! :D

Lastausta uudella tavalla

Koko loman ainut tavoite oli oikeastaan harjoitella Taavin kanssa lastausta. Helteet ja uusi liikuntakalenteri ovat hieman vieneet motivaatiota, lisäksi yksin se on niin kovin vaikeaa. En esim. osaa itse vetää koppia, enkä uskalla edes yrittää. Lisäksi ainahan apukädet olisi hyviä, sulkemaan puomeja, pitämään kiinni, henkisenä tukena jne. Jos illalla ensin liikutat hevosen, niin senjälkeen ei enää ole aikaa jäädä lastaamaan, eikä sitten lastauksen jälkeenkään viitsi enää lähteä kiusaamaan hevosta hikilenkillä. Se on minusta lähinnä kiusaamista. :)

Loma alkaa olla pidetty (huomenna töihin) ja havahduin siihen tuossa viikonvaihteessa, että Taavi on edelleen lastaamatta. Meillä oli tallilla monta kertaa siitä puhetta, mutta asia on jäänyt. Niina ehdotti aikanaan, että Taavia voisi kokeilla ohjasajaa koppiin, kun se siinä toimii niin hyvin. Se jäi mieleen pyörimään ja nyt pistettiin tuumasta toimeen. Nenna harjoittelee kovasti kopin kanssa liikkumista ja auton peruuttamista kopin eteen, joten minulla on ollut melko vapaaehtoinen avustaja pari päivää. ;) 

Eilen aloitettiin tallin kopilla, joka on kahden hevosen Umeå, ei varmaan tarvitse mainita, että se on hieno. Siinä on etupurku, joten hyödynnettiin sitä alkuun. Taavi suhtautui koppiin jo kaukaa epäluuloisesti ja jännittyen, joten ohjasajoin sitä ympyrällä ravissa jonkin aikaa, tulin pikkuhiljaa lähemmäs koppia ja pysäyttelin kopin kohdalla. Ajatuksena, että kopin kohdalla saa levätä = positiivista.

Hetken pyörittelyn jälkeen ohjasin Taavin kopille, se käveli hyvin sillalle asti ja alkoi sitten venkoilla. Pitkät ajo-ohjat osoittautuivat tosi näppäriksi, minun oli helppo kontrolloida käännöksiä ja poistumisyrityksiä ja edestä vetämisen sijaan (joka Taavin on halutessaan melko helppo saada loppumaan..) sain annettua painetta taakse. Jonkun aikaa Taavi vänkäili, koetti sivuilta ohi ja pari kertaa laittoi niskan linkkuun ja koitti häipyä. Se ei siltä onnistunut, kun pystyin ohjilla kääntämään sen kuitenkin haluamaani suuntaan. 

Niina oli ruokakipon kanssa kopissa odottamassa, Taavin ottaessa askeleen eteenpäin, se sai palkinnoksi seistä hetken rauhassa ja rauhoittua. Kun se oli rauhallinen (alkoi ummistaa silmiään), annoin taas painetta takaa. Peruuttamiseen vastasin naputtamalla raipalla ja ajamalla eteen, eteenpäin mentäessä otin kaiken paineen pois.
Ei siinä varmaan kahtakymmentä minuuttia kauempaa mennyt, kun Taavi sitten asteli koppiin. Se oli silminnähden hämmästynyt, kun kopista pääsi kävelemään läpi. 

Pari kertaa annettiin kävellä ihan läpi ja sitten pysäytin sen koppiin vähäksi aikaa. Sitten peruututin ulos ja kun nämä vaiheet sujuivat rutiinilla, niin lisättiin etupuomi paikoilleen. Tämän enempää ei tehty tällä erää. Kerraksi jo ihan hyvin.

Tänään sitten jatkettiin meidän omalla kopilla, jotta Taavi oppii menemään kaikkiin koppeihin. Positiivista oli huomata, ettei Taavia jännittänyt kopin näkeminen enää yhtään ja se oli täysin rento. Lastautumista se kuitenkin mietti hetken, mutta meni sitten aika pienellä paineella. Kuppi oli tällä kertaa viritetty pysymään kopissa itsekseen, jottei jatkossakaan tarvittaisi ihmisiä edessä.

Rohkeasti sisään

Sisällä herkut odottaa Ruuna Rohkeaa

Taavi kulki koppiin todella rohkeasti, mutta takapuomin kiinnilaitto jäi ekalla kerralla yritykseksi. Se peruutti pois. Tässä kohtaa sitten muistui mieleen, että sille olisi hyvä opettaa (olisi ollut jo kauan sitten), että puomista mennään vain eteenpäin. Otin sen nyt asiakseni, että joka päivä tehdään sitä harjauksien yhteydessä, painan puomin häntään kiinni ja paine poistuu vain menemällä eteenpäin.

Taavi alkoi seisoa kopissa paremmin, kun vein kuppiin lisää ruokaa ja Niina muistutti minua "odottaa"-sanasta, jota käytän Taavin kansa paljon muuten. Se toimi ja saatiin puomi hyvin kiinni ja aukikin. Kuitenkin vielä pari kertaa meille kävi se kämmi, että kupista oli ruoka loppu ja Taavi pääsi tulemaan ulos.
Lopulta laitettiin takaluukkukin kiinni ja Taavi suhtautui asiaan melko rauhallisesti. Sen jälkeen sitä hiukan mietitytti, että onko koppiin turvallista mennä.. Kaikki edistys ottaa pienen takapakin, mutta hyvinhän se sitten lopulta sinne meni. Minä en vaan saa olla missään muualla, kun hännän takana, muuten se seuraa puuhiani ja kummastelee, oli ohjaksissa kuka tahansa. Kun menen taakse ja sanon napakasti "kyytiin", se kävelee sinne helposti. :) 

Huomenna olisi vielä tarkoitus jatkaa tallin kopilla ja ajattaa ihan lyhyt muutaman metrin matka pihalla. Meillä olisi tähtäimessä yksi reissu tässä lähipäivinä ja olisi ihanaa jos Taavi olisi silloin jo hyvä lastata. Lisäksi elokuun lopulla olisi edessä se pitkään suunnitteilla ollut viikonlopun länkkäkurssi, varmaan turhaa edes sanoa, että jännittää jo vietävästi!

Lastaus ohjasajamalla:
+ Hevosta on helpompi ja turvallisempi hallita 
+ Helpompi korjata liikkeitä takaa 
+ Taavi sietää paineen paremmin takaa-ajettuna, kun edestä vetämällä
+ Ei tarvitse voimaa
+ Helpompi jatkaa kohti koppiin "lähetystä"
+ Vähemmän vaaratilanteita kopissa, kun käyt vaan lopuksi sitomassa hevosen

- Yksin vähän vaikeaa
- Ohjien kanssa on taitelemista, kun lastaussilta suljetaan
- Enemmän vaivaa, kun pitää pukea sila
- Pitää osata lukea hevostaan ja hallita ohjat jos hevonen meinaa kääntyillä

Ensimmäinen lomapäivä on hyvä vietttää klinikalla ja sen kunniaksi en-tahdo-koppiin-päivä

Rankkaa on. ;D

Tänään sitten taas matkustettiin klinikalle hampaita tuijottamaan. Taavi on tiputellut vähän ruokaa taas viimeaikoina, joten ajattelin varata sille heti lomani alkajaisiksi ajan Leenan hoitoon.

Aika oli kymmeneltä aamulla ja mentiinkin siis melko aikaisin tallille. Laitoin Taaville loimen ja varasin koppiin mysliastian. Taavi jäi jo monen metrin päähän kopista tuijottamaan ja arvasin, että edessä ei ehkä ole helpoin lastaus. Eikä ollutkaan. Aikani houkuttelin sitä ruualla, sitten kokeilin yleensä hyvin toiminutta naru turvan ympärille, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Happi tuntui kyllä loppuvat, mutta eteenpäin ei Taavi liikkunut. Pelkästään paineeseen niskassa se vastasi suorastaan makaamalla narua vasten, lopulta se nojasi naruun reporankana silmät kiinni. Ei siis toimi. Seuraavaksi koetettiin naruriimulla ja pitkällä narulla, ongelmaksi muodostui se, että Taavi väistää kopin sivuun, eikä siihen auttanut raipat tai muutkaan. Se myös käytti kaikki niskavoimansa ja hyppäsipä kerran pystyynkin, mutta koppiin se ei tullut, naruriimu sensijaan antoi periksi jostain kohdasta ja päädyttiin jokatapauksessa kokeilemaan jotakin muuta. Oltiin jo myöhässä ja alkoi pikkuisen iskeä epätoivo. Hetki hengähdettiin ja sitten kietaisin taas narun turvan ympäri ja asetin jonkin verran painetta ja se ratkaiseva askel otettiin; Taavi tuli eteenpäin. Sen jälkeen se käveli koppiin tyytyväisenä syömään mysliä. Kun nyt vain sattui herralle sopimaan. Hohhoi.

Soitin matkalta klinikalle ja siellä sanottiin, että hekin ovat akuuttitapauksen takia myöhässä ja ei kiirettä. Taavi pääsi klinikalla kuitenkin pakkopilttuuseen odottamaan valmiiksi ja me juotiin kahvit joutessamme. Lääkäri kyseli meidän kuulumiset ja kerroin, että kaikki on mennyt nyt tosi hyvin, maha ei ole juuri vaivannut hammashoidon jälkeen, josta hänkin oli iloisesti yllättynyt.  

Kysyin myös toissapäivänä alkaneesta vuohisten kutinasta. Taavi tömisyttää ja tamppaa jalkojaan jatkuvasti ja koettaa rapsuttaa vuohisia hampaillaan. Samat oli epäilykset, kun mullakin, vaikka se harvinaista tupsuttomalle olisikin; vuohispunkki. Saatiin mukaan tuplamatolääke ja jalat voisi kuulemma pestä Hexocilillä. Jos nämä ei auta, niin sitten soitto klinikalle, niin saadaan vahvempaa ainetta.

Lääkäri muistutti, että painoa on kertynyt taas liikaa varsinkin siihen keskivartaloon jossa on se ongelmakohta (kuulemma melko hassu paikka kerryttää rasvaa). Laidunta olisi ehkä syytä rajoittaa (tai vaihtoehtoisesti pitää syödyllä laitumella). Syötyjähän nuo laitumet jo kertaalleen ovatkin eivätkä erityisen väkeviä muutenkaan. Rajoittaminen on tietysti pihaton sijainnin kannalta melko hankalaa (se sijaitsee laitumella, tosin syödyllä sellaisella) ja sen lääkäri kyllä ymmärsikin. Taavi pitäisi rajoitustapauksessa siirtää yksin omaan pikkupikkutarhaansa, jossa se ei sitten liikkuisi yhtään ja tällähetkellä sekin on ruohon peitossa.
Ehkä tämä taas tästä, kun pahimmat laidunähkyt ja ylensyönnit on nyt jo takanapäin. Kyllähän se tiedossa on, että kesä on tuonut hävitetyt kilot takaisin. Huoh.


Hampaiden kanssa oli vanhat vaivat ja sen lisäksi yhdestä hampaasti on pulpa avoin.. Se kuulemma syksyllä kuvataan jos hampaat edelleen oireilee ja katsotaan sitten, mitä sille tehdään. Hevosillekin voi kuulemma tehdä nykyään juurihoidon (ah, miten loistavaa ja varmasti edullista...). Diasteemaa ja yhtä ientaskua muokattiin ja hiottiin, jotta ruoka ei pakkautuisi niihin, muuten tilanne suussa oli melko hyvä. Kuitenkin 4 kk:n päästä katsotaan taas uudelleen.
Taaville jouduttiin laittamaan toinen annos rauhoittavaa, että se antoi kunnolla hoitaa. Monenlaista terää sen suussa kävikin.

Tässä vielä sairaskertomusteksti:

- 108 kaud ja kielen puolella ientasku -> putsaus ja reunojen laaj. + pyöristys

- 108 pulpa avoin

- 109-110 diasteema kielen puolella, putsaus ja pieni avaus

- 408 ylikasvua tasattiin

- ei merkittäviä piikkejä

- vas. puolen oireet pienemmät, alaposkihamp. lievää 308 ylikasvua

- seur. raspaus n. 4kk kuluttua

Hampaiden huuhtelua jatketaan edelleen, mutta rehua on todella vaikea saada pois noista raoista. Nytkin siihen tarvittiin järeämpää vesisuihkua ja välineitä. Mutta tuon reunojen pyöristyksen ja laajennuksen pitäisi auttaa. 
Taavi sai lisäksi rokotukset (influenssa ja tetanus), lisäksi sille laitettiin myös herpesrokotus. Viikko kevyemmin ja pistoskohta voi tulla araksi.

Takaisinpäin Taavi meni koppiin vähän paremmin, tietenkin tilanne oli alusta asti rauhallisempi ja sekin oli hyvin rauhoitetussa mielentilassa (siitä tosin tuntuu olevan enemmän haittaa). Laitettiin hetken työntelyn jälkeen paksu köysi persuksen takaa, K nyki edestä ja minä pyllyn takaa olevasta narusta. Hetken nitkutuksen jälkeen Taavi kiipesi kyytiin. Nitkutus toimii tasaista vetoa paremmin, koska tasaiseen vetoon on helppo nojata. Matka kotiin meni hyvin, Taavi sai loimen päälle ja pääsi ulos. Leipä ei maistunut, suu on ilmeisesti aika arka nyt. :( Ehkä se siitää tasoittuu taas.

Suun huuhtelua

K oli tänään mukana tallilla (koska piti kuvata Facebookissa kiertävään haasteeseen video, tosin meillä käytettiin juomana colaa, enkä laittanut haastetta enää eteenpäin), joten saatiin viimein suun pesua kuvattua videolle. Suun pesu on Taavin mielestä ihan ok ja varsinkin viimeiset siankärsämötee-huuhtelut ovat sen mieleen. :)
Suun tilanne vaikuttaa kyllä paremmalta, mutta minusta syöminen ei edelleenkään ole täysin priimaa. Ja tänään lastausharjoituksissa kauran pupeltaminen kävi hitaasti. Kauraa ei kyllä tippunut, mutta jotenkin varovaisesti Taavi niitä jyviä pureksi ja lopulta meni taas jotain hampaankoloon.. En tiedä pitäisikö vielä odotella mahdollista paranemista.

Taavilla oli tänään muuten vapaa, mitä nyt hassuteltiin sen kanssa ja siivoilin pihaton. Pihaton verkkoihin ei ole kukaan koskenut, kun ulkona alkaa jo kasvaa jokunen ruohonkorsi. Ne on ilmeisesti liian rasittavia, joten Taavikin on mielummin ilman... Lumien aikaan verkotkin syötiin tyhjäksi. 

Anna omenaa...

Anna jo...

JES!

Ja näin hienosti hymyillään

Melkein oikea lännenhevonen!

Kisajännitys takana ja kotiin tuotiin kolme ruusuketta. Okei, kaikki saivat ruusukkeen hyväksytystä suorituksesta, mutta on meillä yksi sijoituskin! Pleasuressa oltiin 3/10, Horsemanshipissa 4/9 ja trailissa 4/10! Ja kyllä oli hymy herkässä, olen niin ylpeä Taavista. :)
Ja heti alkuun Helille kiitos kuvista, joita tosin bloggeri taas osittain pilasi...

Tuomari antaa palautetta ja Taavi tonkii jo kohteliaasti taskuja.... :D

Taavi käyttäytyi koko päivän hyvin, enkä kaivannut edes sitä raippaa. Etukäteen jännitetty silta mentiin Reiska-hevosen perässä ja sen jälkeen rohkeasti katselematta itsekin. Entinen tallikaveri Reiska oli tosiaan kisoissa myös ja ruunien jälleennäkeminen oli lämmin ja iloinen. Taavi jutteli Reiskalle pitkään ja hartaasti. Kyllä hevoset tosiaan muodostavat hyvinkin pysyviä ja syviä ystävyyssuhteita. Siksi olisi niin hyvä, että hevosen tarvitsisi mahdollisimman harvoin vaihtaa ystäviä ja laumaa.

Reiskan ja Eveliinan kisat menivät tosi hyvin, he voittivat trailin ja muissa lajeissa olivat kakkosia. 

Tuomarilta saatiin nopeat kommentit jokaisen luokan palkintojenjaossa (tarkempi on sitten pöytäkirjassa, joka ilmestynee nettiin jos oikein ymmärsin). Pleasuressa Taavi oli kuulemma mukavan tasainen, mutta ajoittain jännittyi (jouduin pidättämään sitä, kun se juoksi ihanien ponien perään innoissaan). Horsemanshipissa mulla oli liian pitkät ohjat ja paukutin kuulemma pohkeella (en tosin tarkoituksella). 

Trailissa puomit kolisivat joka laski tulosta. Muuten Taavi suoritti minusta trailin tosi kivasti, se teki rohkeasti ja vastustelematta ihan kaikein.

Saatiin myös tosi paljon kehuja kisajärjestäjiltä ja kuulemma tuomarin mielestä Taavi näytti sltä, että on mennyt länkkää ennenkin. Tosin itse en ainakaan tällaisesta ole tietoinen..? Meistä tulee kuulemma hyviä, kunhan minäkin opin. Taavi on jo hyvin kartalla ja pelasti kuskin. ;)
Kuulemma länkkä on Taavin laji ja sillä olisi potentiaalia jopa aluetasolle asti jos intoa olisi (tosinTaavin polvet saattavat rajoittaa laukkaosuuksissa). Mutta ehdottomasti kannattaa kuulemma harjoitella ja treenata jos kiinnostaa.
Tästä kaikesta häkeltyneenä lupasin jo harkita valmennusta ja seuranvaihtoakin ensi vuoden alusta. Tottakai mennään Taavin mukaan, mutta ainakin tänään se tuntui nauttivan ja tykkäävän ja suoritti jopa sen sidepassin aika hyvin! 

 

 

 

Trailista on videopätkäkin (oli muistakin, mutta ne on tylsiä tai heiluvia), jonka laatu tosin on melko huono..

 

 



Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että tunnelma kisoissa oli mahtava! Kaikinpuolin tunnelma oli rento, hevoset olivat rentoja ja kuskit iloisia ja tsemppaavia. Yleisön meteli on vaan hyvästä ja Taavin taustajoukot saivatkin yhdessä palkintojenjaossa kommentin: "tässä huomaa, kellä on suurimmat kannustusjoukot". ;)

Ja kyllähän meillä oli ihanat kannustus- ja huoltojoukot mukana. Hoitui hevosen talutus, kun kävin tauolla lämmittelemässä, takin ja tavaroiden kanto edestakaisin ja kannustushuudot sekä tsemppaus.

 

 

 

 

 

 

Iskä ja Taavi

Meidän perhe

Matkaeväitä syömässä ennen kisojen alkua

 

 

Eilen illalla kopitettiin Taavia varmuudeksi ja se mietiskeli aika kauan koppiin menoa. Tänäaamuna kaksi minuuttia riitti molemmilla kerroilla. Kotiintullessa Taavilla oli niin kiire kavereiden luokse, ettei se meinannut malttaa ollenkaan jalkojen hoitoa odotella. Oli mukava nähdä, ettei se mennyt nyt ollenkaan lukkoon vieraassa paikassa ja jaksoi hyvin (oli jopa turhankin innokas). Ongelmia tuotti lähinnä line-upissa (rivissä) seisominen, kun Taavi olisi halunnut tehdä tuttavuutta molemminpuolin oleviin hevosiin. :D Lisäksi Pleasuressa eteen sattui usein joku hitaampi pikkuponi jolloin Taavi joutui hissuttelemaan ihan liikaa, mutta Taavi ei olisi millään halunnut mennä niistä myöskään ohi.

 

Onks pakko lähtee?

Ai sul on kauraa..

No mennään sitte!



Siellä sitä mennään.