Lastausta uudella tavalla

Koko loman ainut tavoite oli oikeastaan harjoitella Taavin kanssa lastausta. Helteet ja uusi liikuntakalenteri ovat hieman vieneet motivaatiota, lisäksi yksin se on niin kovin vaikeaa. En esim. osaa itse vetää koppia, enkä uskalla edes yrittää. Lisäksi ainahan apukädet olisi hyviä, sulkemaan puomeja, pitämään kiinni, henkisenä tukena jne. Jos illalla ensin liikutat hevosen, niin senjälkeen ei enää ole aikaa jäädä lastaamaan, eikä sitten lastauksen jälkeenkään viitsi enää lähteä kiusaamaan hevosta hikilenkillä. Se on minusta lähinnä kiusaamista. :)

Loma alkaa olla pidetty (huomenna töihin) ja havahduin siihen tuossa viikonvaihteessa, että Taavi on edelleen lastaamatta. Meillä oli tallilla monta kertaa siitä puhetta, mutta asia on jäänyt. Niina ehdotti aikanaan, että Taavia voisi kokeilla ohjasajaa koppiin, kun se siinä toimii niin hyvin. Se jäi mieleen pyörimään ja nyt pistettiin tuumasta toimeen. Nenna harjoittelee kovasti kopin kanssa liikkumista ja auton peruuttamista kopin eteen, joten minulla on ollut melko vapaaehtoinen avustaja pari päivää. ;) 

Eilen aloitettiin tallin kopilla, joka on kahden hevosen Umeå, ei varmaan tarvitse mainita, että se on hieno. Siinä on etupurku, joten hyödynnettiin sitä alkuun. Taavi suhtautui koppiin jo kaukaa epäluuloisesti ja jännittyen, joten ohjasajoin sitä ympyrällä ravissa jonkin aikaa, tulin pikkuhiljaa lähemmäs koppia ja pysäyttelin kopin kohdalla. Ajatuksena, että kopin kohdalla saa levätä = positiivista.

Hetken pyörittelyn jälkeen ohjasin Taavin kopille, se käveli hyvin sillalle asti ja alkoi sitten venkoilla. Pitkät ajo-ohjat osoittautuivat tosi näppäriksi, minun oli helppo kontrolloida käännöksiä ja poistumisyrityksiä ja edestä vetämisen sijaan (joka Taavin on halutessaan melko helppo saada loppumaan..) sain annettua painetta taakse. Jonkun aikaa Taavi vänkäili, koetti sivuilta ohi ja pari kertaa laittoi niskan linkkuun ja koitti häipyä. Se ei siltä onnistunut, kun pystyin ohjilla kääntämään sen kuitenkin haluamaani suuntaan. 

Niina oli ruokakipon kanssa kopissa odottamassa, Taavin ottaessa askeleen eteenpäin, se sai palkinnoksi seistä hetken rauhassa ja rauhoittua. Kun se oli rauhallinen (alkoi ummistaa silmiään), annoin taas painetta takaa. Peruuttamiseen vastasin naputtamalla raipalla ja ajamalla eteen, eteenpäin mentäessä otin kaiken paineen pois.
Ei siinä varmaan kahtakymmentä minuuttia kauempaa mennyt, kun Taavi sitten asteli koppiin. Se oli silminnähden hämmästynyt, kun kopista pääsi kävelemään läpi. 

Pari kertaa annettiin kävellä ihan läpi ja sitten pysäytin sen koppiin vähäksi aikaa. Sitten peruututin ulos ja kun nämä vaiheet sujuivat rutiinilla, niin lisättiin etupuomi paikoilleen. Tämän enempää ei tehty tällä erää. Kerraksi jo ihan hyvin.

Tänään sitten jatkettiin meidän omalla kopilla, jotta Taavi oppii menemään kaikkiin koppeihin. Positiivista oli huomata, ettei Taavia jännittänyt kopin näkeminen enää yhtään ja se oli täysin rento. Lastautumista se kuitenkin mietti hetken, mutta meni sitten aika pienellä paineella. Kuppi oli tällä kertaa viritetty pysymään kopissa itsekseen, jottei jatkossakaan tarvittaisi ihmisiä edessä.

Rohkeasti sisään

Sisällä herkut odottaa Ruuna Rohkeaa

Taavi kulki koppiin todella rohkeasti, mutta takapuomin kiinnilaitto jäi ekalla kerralla yritykseksi. Se peruutti pois. Tässä kohtaa sitten muistui mieleen, että sille olisi hyvä opettaa (olisi ollut jo kauan sitten), että puomista mennään vain eteenpäin. Otin sen nyt asiakseni, että joka päivä tehdään sitä harjauksien yhteydessä, painan puomin häntään kiinni ja paine poistuu vain menemällä eteenpäin.

Taavi alkoi seisoa kopissa paremmin, kun vein kuppiin lisää ruokaa ja Niina muistutti minua "odottaa"-sanasta, jota käytän Taavin kansa paljon muuten. Se toimi ja saatiin puomi hyvin kiinni ja aukikin. Kuitenkin vielä pari kertaa meille kävi se kämmi, että kupista oli ruoka loppu ja Taavi pääsi tulemaan ulos.
Lopulta laitettiin takaluukkukin kiinni ja Taavi suhtautui asiaan melko rauhallisesti. Sen jälkeen sitä hiukan mietitytti, että onko koppiin turvallista mennä.. Kaikki edistys ottaa pienen takapakin, mutta hyvinhän se sitten lopulta sinne meni. Minä en vaan saa olla missään muualla, kun hännän takana, muuten se seuraa puuhiani ja kummastelee, oli ohjaksissa kuka tahansa. Kun menen taakse ja sanon napakasti "kyytiin", se kävelee sinne helposti. :) 

Huomenna olisi vielä tarkoitus jatkaa tallin kopilla ja ajattaa ihan lyhyt muutaman metrin matka pihalla. Meillä olisi tähtäimessä yksi reissu tässä lähipäivinä ja olisi ihanaa jos Taavi olisi silloin jo hyvä lastata. Lisäksi elokuun lopulla olisi edessä se pitkään suunnitteilla ollut viikonlopun länkkäkurssi, varmaan turhaa edes sanoa, että jännittää jo vietävästi!

Lastaus ohjasajamalla:
+ Hevosta on helpompi ja turvallisempi hallita 
+ Helpompi korjata liikkeitä takaa 
+ Taavi sietää paineen paremmin takaa-ajettuna, kun edestä vetämällä
+ Ei tarvitse voimaa
+ Helpompi jatkaa kohti koppiin "lähetystä"
+ Vähemmän vaaratilanteita kopissa, kun käyt vaan lopuksi sitomassa hevosen

- Yksin vähän vaikeaa
- Ohjien kanssa on taitelemista, kun lastaussilta suljetaan
- Enemmän vaivaa, kun pitää pukea sila
- Pitää osata lukea hevostaan ja hallita ohjat jos hevonen meinaa kääntyillä