lauantai 16. elokuuta 2014

Askeleen lähempänä unelmaa

Tänään otettiin taas askel oikeaan suuntaan ja yksi haaveissa ollut asia on saavutettu. Meidän haaveet Taavin ratsastuksen kanssa ei ole koskaan ollet korkealla, mutta monta niistä on jo saavutettu. 





Olen oikeastaan aina vain haaveillut, että mulla olisi hevonen jolla voisi kentällä suorittaa perustehtäviä. Tähän siis sisältyisi se, että se nostaa molemmat laukat oikein. Ei kaikkein helpoin homma Taavin kanssa. Onnistuin vielä itse sössimään aikanaan sen vasemman laukan totaalisesti omalla kärsimättömyydellä ja hermostumisella. Pitkään se oli Taaville punainen vaate, se hyppäsi aina oikealle laukalle, katosi kokonaan kuulolta, hermoili ja hikoili.

Ensin tavoite oli se, että se ylipäätään pitää ravia yllä, sen jälkeen oli vuorossa laukannostot ja laukan pyörittäminen (siinä olikin hommaa ja lopulta vain oikea saatiin toimimaan). Välillä asian kanssa jo luovutettiin kokonaan.
Sitten 2014 talven ja kevään aikana vasen laukka alkoi nousemaan oikein ja jonkun ajan kuluttua jopa pysymään yllä pidempiä aikoja. Tähän olen oikeastaan ollut jo perin tyytyväinen, että meillä on sentään nykyään kaksi laukkaa. Koska en uskonut edes sen olevan välttämättä koskaan mahdollista.

Tänään oli vuorossa vasemman laukan nosto keskellä kenttää suoralla hevoselle. Taavi ei siis saanut tukea kulmasta tai vinkkiä edes kierroksesta, silti se nosti 3/4 oikein! Jippii!!

Askartelin tänään tämännäköistä tehtävää (kuva on kopioitu Hippolan artikkelista:

Osa2 Hannunvaakuna


En ottanut tehtävän suhteen mitään erityisiä tavoitteita, koska tiesin pienien ympyröiden olevan Taaville hankalia. Tämä tehtävä kuitenkin houkutteli, koska aidasta saa tukea, eikä ympyrät veny, lisäksi tässä tulee todella hyvää jumppaa ja hevonen joutuu keskittymään töihin (Taavilla on tapana katsella maisemia ja keskittyä muualle).

Keskityin siihen, että sain Taavin menemään suorilla suoraan ja kulmissa taipumaan koko kyljestään rehellisesti. Pitkään tehtiin tehtävää vain käynnissä ja suorilla koetin saada reippaampaa liikettä. Taavin kävely on kuitenkin niin onnetonta. Kun käynti sujui, siirryin ottaaan suorat ravissa, mutta kulmat edelleen käynnissä. Ihmetyksekseni Taavi alkoi odottaa ravia ja siirtymistä sensijaan, että se olisi ollut vastahankainen siirtymään raville. Pyysin Taavia myös hiukan lisäämään ravia suoran keskellä, ihan van aavistuksen ja muutaman askeleen verran. Se vastasi pyyntöön moitteetta. Kun tätäkin oli menty molempiin suuntiin, annoin Taavin hetken kävellä pitkin ohjin palkinnoksia ahkerasta yrittämisestä.

Sitten ajattelin kokeilla, miten Taavi onnistuisi jos lisään tehtävää laukkaa. Jutun hankaluus liittyy myös siihen, että hevonen tekee silmukan tavallaan vastakkaiseen suuntaan eli vasemmalle ja sitten tahdon siltä oikean laukan oikeaan kierrokseen. Otin silmukan jälkeen pitkälle sivulle suoristuksen ja siitä laukannosto. Valmistelin noston nostamalla hiukan ohjaa (joka on meillä merkkinä, että kohta jotain tapahtuu), sitten nostin oikeaa kättä ylös, istuin tiiviisti taakse ja sanoin laukka. Tehostin apua vielä pohkeella napauttamalla ja sieltähän se nousi, oikea laukka.
Vasemmalle olin melko varma, ettei onnistu (joo, hyvä asenne ;) ), mutta Taavi yllätti minut positiivisesti. Kun nostin vasemman käden liioitellut korkealle, niin se nosti vasemman ilman mitään ongelmia. Ainut ongelma on, ettei se oikein osaa mennä ollenkaan suoraan vasemmassa laukassa. Hah. Mutta mitä pienistä. :)
Yhden kerran Taavi nosti vasemman sijaan oikean, ei mitään, otin ympyrän avulla vasemman laukan ja seuraavalla suoralla nousikin sitten taas vasen. Lopeteltiin siihen ja annoin Taavin hetken kävellä

Otettiin vielä loppuravit, isoja ympyröitä ja houkuttelin päätä ja kaulaa alas pitkäksi viemällä kättä sivulle ja tarvittaessa ravistamalla ohjaa. Taavi vaikutti melko tyytyväiseltä, pärski ja oli rento.

Pihalla otin varusteet pois  ja siinä tallinomistajan kansa jutellessa Taavi nojaili rintaani ja nuokkui tyytyväisenä. Vein sen harjauksen ja ötökkämyrkkyjen jälkeen pihaton kautta takaisin ulos. Sinne se lähti kavereiden kanssa hengailemaan.


Tarvitsisi olla aina kenttäpuuhailuun joku tällainen tehtävä, josta olisi sitten helppo saada ratsastukseen selkeä teema. Ei menisi homma haahuiluksia. Kun minulla on mielessäni joku tehtävä, uskallan myös ratsastaa rohkeämmin ja Taavi liikkuu paremmin, koska tiedän itse mitä olen tekemässä. Lisäksi Taaville on helpompaa jos se saa tehdä samaa tehtävää pidempään, se alkaa ennakoida, joka Taavin tapauksessa on pelkästään hyvä juttu. Se yrittää paremmin, kun se jo tietää mitä seuraavaksi on luvassa.
Joskus sanoin, että Taavi ei ole erityisen yritteliäs, eikä halua miellyttää. Olen ollut todella väärässä! Se kyllä haluaa ja on kova yrittämään jos se saa siitä kiitosta ja tehtävä on sille edes jotenkin mahdollinen.




9 kommenttia:

  1. Pienin askelin eteenpäin! Kuulostaa niin tutulta pikkuiset tavoitteet. Ensin mekin haaveiltiin, että pysytään kentän aitojen sisäpuolella ja kun tänään teimme pari askelta sulkutaivusta, olin pakahtua onnesta :D Ja kyllä tästä tekstistä sai todella yrittelijään kuvan Taavista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, pitää osata iloita pienistä onnistumisen hetkistä, ne kantavat melko pitkälle. Meillä nivelrikkodiagnoosin jälkeen tipahti kaikki tavoitteet kertaalleen romukoppaan, kun en enää uskaltanut mennä kentällä ollenkaan. Joten kaikki mitä nyt saadaan on pelkkää plussaa. :)

      Kyllä se vaan jaksaa yrittää, kunhan itse on määrätietoinen ja pitää osata vähän vaatiakin. Olen sille ajoittain kaiketi jopa liian kiltti, jolloin kumpikaan ei sitten anna parastaan tai pinnistele. Joka kerta, kun olen tehnyt kentällä jotain uutta ja meidän mittapuussa haastavaa tehtävää, olen yllättynyt positiivisesti.

      Poista
  2. Jeejee! pitkän matkan ootte jo Taavin kanssa kulkeneet ja se tekee onnistumisista varmasti vielä monin verroin hienompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! :) Kyllä vaan, aina onnistumisen jälkeen on ihan voittajafiilis.

      Poista
  3. Tuli hyvä mieli tästä tekstistä:) Hyvää työtä, ja on niin kiva huomata että olette saavuttaneet tavoitteitanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava myös, että muillekin tuli hyvä mieli tästä. :)

      Poista
  4. Hyvä te! Olette Taavin kanssa hieno pari :)

    Ja itselläkin on tämään askeleen lähempänä unelmaa- päivä, sillä tänään saapui postista star wheel hackamoret! Kiitokset sinulle&blogillesi inspiraatiosta ja avusta (kysyin joskus kauan sitten kuolaimettomista tässä blogissa, jos muistat). Täältä on tarttunut paljon ideoita, tietoa ja vinkkejä tällaiselle ummikolle joka ei tajua kuolaimettomista melkeimpä mitään, tajuaa vaan että vipuvarrelliset ovat ehdoton ei. Kiitokset sinulle, ilman tätä blogia tuskin olisin ikinä osannut valita hyvät kuolaimettomat. Nyt tästä eteenpäin sitten joudunkin pärjäämään omillani, sinua tuskin saan rahdattua tallille mukaan näyttämään, että miten kireälle&ylös/alas kuolaimettomat laitetaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Kiitos ihanasta kommentista ja ihanaa jos joku on tämän blogin vaikutuksesta ostanut kuolaimettoman. :) Minun ohje säätämiseen, mahdollisimman ylös ja pari sormea pitää mahtua kireydessä väliin, kuten turpahihnassakin. ;)

      Poista
    2. Olen kokoajan valmistellut myös jonkun toivomaa postausta kuolaimettomista, se on vaan vielä pahasti kesken. :p

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.