torstai 14. elokuuta 2014

Vuokraajakokelas käymässä!

Taavi on edelleen jatkanut samalla liikuntamoodilla, tosin nyt pn välissä pari kevyempää päivää. Olen nyt yrittänyt pitää liikuntaa yllä tulevan westernkurssin takia. Olen lisännyt ravin ja laukan määrää lenkeillä ja vaatinut kentälläkin pidempiä pätkiä. Kenttä oli vaan viimeksi ikävän pehmeä, mun ei ole satanut pitkiin aikoihin. Taavi oli tahmea ja vähän haluton liikkumaan reippaasti, sille on helpompaa polvien kanssa jos pohja on napakka. Nyt saatiin onneksi sitä sadetta tännekin.

Olen taas alkanut antaa sille ennen ratsastusta hiukan kuivaa heinää, koska laidun alkaa olla niin syöty. Lisäksi kokeilu pirunkouran syöttämisessä päättyi melko lyhyeen. Taavi alkoi taas näyttämään mahakivun merkkejä, joten pirunkoura poistettiin ruokinnasta ja laitoin tilalle vatsaa helliviä yrttejä. Tilanne lähti onneksi heti korjaantumaan. En kyllä huomannut pirunkourassa mitään suurempaa tehoakaan, mutten toki päässyt antamaan sitä vielä edes kovin isolla annostuksella. Luulen, että tämä kokeilu sinetöi myös inkiväärin käytön mahdottomaksi.. 






Lisäksi sain viimeinkin tehtyä päätöksen siitä vuokraaja-asiasta. Kokeilin varovasti kepillä jäätä ja laitoin Facebookiin ilmoituksen, sitä kautta sitten löytyikin heti yksi kokelas. Sovittiin eiliselle treffit. Taavi ei taas tullut vastaan eikä ollut huomaavinaankaan meitä, kun se ekan nimenhuudon kohdalla huomasi, että on vieraita mukana. Kyllä se sitten mukaan lähti.
Harjatessa koetin kertoilla Taavista ja sen tavoista enemmänkin, katsottiin vähän varusteiden laittoi (lännensatulan kiinnitys ei ole monellekaan tuttu) ja kerroin kuolaimettoman toiminnasta. Sitten lähdettiin kentälle kokeilemaan, miten Taavi toimii.
Taavi toimi alkuun laiskasti, mutta laukkojen jälkeen piristyi. Se jännitti uutta ratsastajaa ja oli selvästi vähän avuista ihmeissään, mutta toimi siihen nähden melko hyvin. Laukatkin pääasiassa nousi ja ravi pysyi yllä (paitsi portin kohdalla). Sade yllätti meidät ja kastuttiin kaikki aivan läpimäriksi.

Käytiin vielä lyhyt lenkki maastossa kiipeilemässä, koska pääasiassa maastokäyttöön olin Taavin suunnitellut antavani. Taavi pysähteli jatkuvasti ja kyseli kaikissa risteyksissä, että joko käännytään, mutta kyllä se siitä sitten taas lähti sujumaan. Lisäksi meidän maastoissa olikin suunnituskisat ja kuulutukset varmaan arveluttivat. Käytiin sitten lyhyt lenkki tekemässä ja yhdessä kohtaa kokeilivat vähän laukkaakin. Jouduin tosin menemään edeltä "saattamaan", kun metsässä meni tien reunaa pitkin valkoinen nauha. Pelottavaa! ;)
Tulihan se Taavi siten vähän reippaampaa laukkaa perääni.

Ainakaan vielä Taavi ei saanut säikytettyä vuokraajaa kokonaan, sillä sovittiin sunnuntaille uudet treffit, jotta hän saa rauhassa kokeilla ja tutustua Taaviin kunnolla ennen päätöstä. Haluan, että molemmat ovat tyytyväisiä. :)


Ehkö postaustahtikin tästä vähä taas kiristyy, kun sain oman puhelimen takaisin. On helpompi ottaa ajankohtaisia kuvia. Kesällä on niin vaikea kantaa kameraakaan, kun ei ole yhtään taskuja!

2 kommenttia:

  1. Meilläkin pirunkoura jäi pois ruokavaliosta (heh, juuri kun ehdin kilon sitä ostaa lisää, tietenkin...), kun Vilma jätti kaikki pöperöt syömättä! Ehdin jo syyttää hampaitakin, kun se otti pöperöä suuhun ja väänteli suuta ja pupelsi ja pudotteli ja tonki kielellä hampaankoloja (:D mielikuvan vuoksi, hammastikkua ei sentään ollut vailla), kaiken kukkuraksi syömisen jälkeen tuntui kutisevat suusta ja turvasta! Jätettiin sitten pirunkoura pois ja kas, nyt uppoaa pöperöt ilman vääntelehtimistä. Pirunkourasapuskat piti pahimpana aikana syöttää kourasta, kun kädestä ahne hevonen syö vaikka pieniä kiviä... ;) Aikaisemmin ei pirunkouran syötössä ollut mitään ongelmaa, johtui varmaan myös siitä, että saivat iltasapuskat laitumelta pihattoon palattuaan, kaikilla oli mahat ihan täynnä. Viena sitä söisi, mutta en ole uskaltanut (toivottavasti) tiineelle sitä syöttää, aika tujun oloista tavaraa kuitenkin. Ei taida Vilmalle enää uskaltaa outojen turvan kutinaoireiden takia sitä laittaakaan, vaikka sisäruokintakaudella se ehkä uppoaisikin paremmin taas.

    Nyt kelien viilennyttyä on Vilman vammajalan turvotus laskenut huomattavasti. Hiukan harmittaa se, että liikkuminen vähenee tietenkin huimasti, kun edessä on paluu tylsään talvitarhaan. Ja pohjakaan ei syksyisin ole jalkavaivaiselle ihanteellisin, vaikka ei upottava olekaan (tosin meneehän se laidunkin liukkaaksi näillä sateilla).

    Huokaus. Kissa olisi kiva lemmikki, nukkumassa peiton alla koko kylmän talven. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan, meilläkin on sitä melkein täysi purkki nyt... Edelleen meillä vähän maha reistaa ja jätin nyt sitten pellavaöljynkin pois, mitään muuta ei ole muutettu.
      Kuulostaapas oudolta tuo Vilman käytös, jokuhan siinä siiten selvästi ärsyttää. :p On kyllä aika tujun oloista ja makuista (olihan se pakko maistaa itsekin), joten en ihmettele jos limakalvoilla polttelisi..

      Tuntuu pöperöitä tehokkaampaa olevan se pieni liike oma-aloitteisesti. ;) Syksyn liukkaita odottelen minäkin vähän pitkin hampain ja sormet ristissä. Josko pistäis hokkikenkään mahdollisimman aikaisin, meillä kun ne ovat (vastoin olettamuksia) aina parantaneet liikettä..

      Noi marsutkin on melko kivoja, olenkin harkinnut siirtyväni kokonaan niiden hoivaamiseen. Niitä mahtuu isompikin lauma melko pieneen tilaan ja ovat huomattavasti huokeampia. ;D

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.