Yhden anturan uudelleenrakennus ja miten siinä onnistuttiin

Tänään oli juhlapäivä, kun meidän lähelle avautui uusi suureläinklinikka (sama eläinlääkäriasema, jonka palveluja ollaan Ripen kanssa käytetty jo pari vuotta). Käytiin Suskin kanssa avajaisissa syömässä kakkua ja saatiin samalla kätevät säilytyskannet hevospassille. On hienot ja avarat tilat kyllä. Toivottavasti tosin ei hevosen kansa tarvita sitä. Röntgenit ja muut onnistuu kyllä kotonakin edelleen. 

 

Mutta sitten itse asiaan. Uusimmat kontrollikuvat viimeviikolla kertoivat, että anturaa on tosiaan saatu reilusti lisää. Muutenkin kavio on hyvässä tasapainossa, vaikka toki kuvassa näkyy kaviokuumeen jättämät jäljet kavion seinämässä. 

Tilanne on kuitenkin todella hyvä, eikä poni tällähetkellä oireile kavioitaan yhtään mitenkään. Se liikkuu hyvin ja mielellään, ei ole lämpöjä tai pulsseja enää. Hyvä balanssi on siis kaiken a ja o!
Rotaatiota on ekassa kuvassa sen 7-8 astetta noin, toisessa sitä vielä näkyy (se on otettu noin neljän viikon puukenkäkuurin jälkeen) ja viimeisessä rotaatiota ei käytännössä enää ole.
Ripen kohdalla kuitenkin rotaatiota suurempi ongelma oli anturan ohuus ja sentakia lähellä pohjaa oleva kavioluun kärki.
Kengittäjä laski, että ekassa kuvassa anturan paksuus on vain muutamia millejä. Auts. Normaali antura on sentin tai vähän yli.

Rippehän sai ensin alleen combikengät, mutta niistä ei ollut merkittäää hyötyä. Senjälkeen sille laitettiin puukengät ja kahdessa päivässä ontuma katosi. Siitä asti Rippe on ollut ilman kipulääkettä.  Pulssittelua ja lämpöilyä oli edelleen ja sitä jatkui seuraavaan kengitykseen asti. Kuuden viikon jälkeen laitettiin vielä uudelleen puukengät ja samalla kavio vuoltiin kuvien mukaan balanssiin. Pulssitus katosi samantien, kun varvas oli lyhennetty ja kavio paremmin balanssissa. Rippe ei mielellään vielä seissyt jalan varassa kokonaan, eikä varannut sille painoa, vaan nosteli kannalta ilmaan. Lisäksi sillä oli kengän poisoton jälkeen huolestunut ilme naamalla, joka hävisi heti varpaan lyhennyksen jälkeen. En voi siis liiaksi korostaa, että pitkä varvas aiheuttaa lisäpainetta seinämälle jossa muutenkin on jo vaurioita, joten varvas on syytä pitää lyhyenä!

Se pulssi palaili taas viiden viikon jälkeen, kun kaviossa alkoi olla taas liian pitkä varvas ja puukenkä kulunut käytännössä loppuun. Rippe ei kuitenkaan enää nostellut sitä kengityksessä ilman puukenkääkään ja pystyi varaamaan painoa jalalle normaalisti seistessä. Myöskään naulaus ei ollut ongelma.

Ripellä oli siis 12 viikkoa puukengät, mutta kuten näkyy, niin 4-5 viikon jälkeenkin anturassa on jo huimasti paksuutta lisää. Puukenkähän on tässä asiassa ihan paras ja nopein apu. Sen teho perustuu kai siihen, että se keinuttaa kaviota ja samalla hieroo anturaa, jolloin verenkierto paranee. Lisäksi siinä on loistava pyörähdys ja se jättää varpaan kokonaan ilman painetta. Ripellä kengittäjä vielä hioi puukengästä kavioluun kärjen kohdan pois kokonaan ja tässä uudessakin kengässä on reuna viistetty, jotta kavioluun kärki ei ota painetta.
Uudessa kengässä on välissä nahkapohjallinen, mutta onhan siellä anturaakin ihan riittämiin nyt. Kengittäjä oli kuvat nähdessään todella tyytyväinen ja niin on kyllä omistajakin.
En varmaan voi koskaan liikaa hehkuttaa hyvää kengittäjää näissä asioissa. Samoin kuvien otto todellakn kannattaa, koska ilman niitä kaikki on pelkkää arvailua. Epätoivon hetkelläkin ihana kengittäjä valoi minuun uskoa sanomalla, että ei vielä mietitä niitä ruhon hävitystapoja. Heh.

Aikaahan on mennyt ja kärsivällisyyttä on vaadittu. Ja vieläkin liikutus on käyntipainoitteista. Käyn selässä pari kertaa viikossa ja lopun ajan liikutan muuten. Vältän ottamasta laukkaa, koska siinä paino tulee yhden jalan varaan. Ulkomailla suositus on, että laukkaa voi ottaa, kun hevosella olisi puolet kaviosta tervettä kasvua ja kun ravi sekä käynti onnistuu ilman oireita.
Selkäännousussa jotkut noudattavat samaa ohjetta, itse päädyin nousemaan jo aiemmin (koska silloin pääsen tekemään pidempiä lenkkejä käynnissä). Noudatin ohjetta, jossa hevonen on liikkunut maastakäsin puhtaasti käyntiä ja ravia pidemmän aikaa. Ratsastus aloitetaan varovasti ja asteittain ja jos takapakkia tulee, niin siirrytään taas taluttamaan.

Tänään käytiin ekaa kertaa yli tunnin lenkillä ja Rippe jaksoi hyvin. Hiki tuli, mutta väsymys ei painanut, eikä jalat oireilleet. Toivottavasti tästä alkaisi nousukausi ja päästäisiin nauttimaan yhteisistä lenkeistä vielä pitkän aikaa. :)

Olki kuulemma aiheuttaa hevoselle pömppömahan. Tässä meidän pömppis. ;)

Me ei luovuteta ennenkun sydänkäyrä on suora

Tuo ilme naamalla johtuu siitä, että pitää seisoa tossa vadissa. Se on lähes ylivoimaisen vaikeaa ja ahdistaa.

Tiistaina se kaikki epämääräisyys sitten päättyi siihen, että talutin tarhasta aamulla lähes jalattoman ponin koppihoitoon. Vasen jalka on niin kipeä, että edes kipulääke ei riitä kunnolla viemään kipua pois. Vasen jalka myös pulssittaa voimakkaasti, muut jalat on ok.
Irrotin itse kengän tiistaina illalla ja keskiviikkoaamuna kengittäjä kävi katsomassa tilannetta. Oli sitä meiltä että ei olisi paise. Rippe arkoi pihdeille kavioluun kärjen kohdalta. Päädyin soittamaan röntgenin paikalle perjantaiksi.

Kuvaus kertoi meille sen, että rotaatio on edellisen 3-4 asteen sijaan tällähetkellä 6-7 astetta. Mutta ei voida tietää, onko rotaatio tullut nyt vai onko se lopullinen tilanne toukokuun kaviokuumeesta ja jokatapauksessa se on vähän. Antura on ohut ja kavioluun kärki siksi lähellä pohjaa, se selittää pihtiarkuuden. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei paisettakaan voi poissulkea, koska hevonen on niin kipeä. Eli jatketaan koppihoitoa, kipulääketä ja hautomistakin voi kuulemma jatkaa.
Hän lupasi konsultoida kuvasta vielä toista läääria ja palaa asiaan alkuviikosta.

Näillä mennään nyt. Poni on pirteä ja iloinen kaikesta huolimatta.

sillä kuka on huomenna täällä, tämä matka on ohuella jäällä

Suihkunraikas

Minä en tiedä lukeeko näitä kukaan. Haluaisin kovasti kertoa, että meille kuuluu hyvää ja aurinkoista. Mutta ei meille kuulu. Pelko sekä ahdistus on läsnä ja painajaiset riivaavat, välillä olen jo puoliksi luovuttanut, harvemmin täynnä toivoa.
Viidettä viikkoa ontuva hevonen ei todellakaan nostata minussa minkäänlaisia optimismin muruja. Osaavan eläinlääkärin saanti paikalle on ollut työn ja tuskan takana. Tällä alueella olisi tosiaan sellaiselle tarvetta, jolla olisi kaikki pelit ja vehkeet ja taito tulkita näkemäänsä.

Ripelle on nyt varattu klinikka-aika, siihen ainoaan mahdolliseen arkivapaaseen joka mulla on. Se on kahden viikon päästä. Minä nimittäin soitin yhdelle hyvälle eläinlääkärille, mutta hänelläkin kotikäynnit menivät kahden viikon päähän, eikä silloinkaan saatu aikatauluja sopimaan. Hän on tuolla klinikalla silloin töissä, joten tultiin siihen tulokseen, että nopein apu saadaan, kun roudaan ponin sinne. Kyyditkin sain järjestettyä, että edes joku asia oli meidän puolella.
Sitten tutkitaan, tehdään ontumatutkimus, puudutellaan ja etsitään se syy. Pelottaa. Oksettaa. Ahdistaa. Olen itse käynyt läpi kaikki sädeluuontumasta, kaviokuumeesta, karpaalikanavaongelmiin ja kissing spinesiin. Olen varma, että löytyy ne kaikki. Ja varmaan vielä kasa muitakin vikakoodeja.

Blogissa tuskin tulee olemaan kovin paljon elämää ennen sitä. Toivottavasti mulla on sitten jotain kerrottavaa. Tietenkin olen itse varma, että tämä on tässä, loppu. Ja samalla salaa toivon, että ongelma olisi korjattavissa.

Jotenkin minusta tuntuu, että olen välillä niin kovin yksin kaikkien pohdintojen ja ajatusteni kanssa. Tallilla toki ihmiset joutuvat niitä kuuntelemaan ja yksi ihminen on vilpittömästi asiasta kanssani tekstiviestein vaihtanut tilannepäivityksiä. Ja siitä suuri kiitos niille parille ihmisille.
Loput ihmiset joille asioita puhun, eivät ole läsnä. Heistä näkyy kilometrin päähän, ettei kiinnosta. Huoli ja murhe on yksin minulla ja tuntuu, ettei kukaan ole kiinnostunut Ripen kuulumisista, koska menee huonosti. Se on toisaalta vähän surullista, itse kuitenkin olen usein kysellyt toisten hevosten kuulumisia ja auttanut jos suinkin on ollut tarvetta, koettanut etsia apua ongelmiin jne.
Ja sitten taas ei-hevosihmiset eivät asiaa edes tajua. Turha yrittää puhua siitä, mikä huoli mulla on. Koska eihän tuollainen asia ole oikea murhe.

Sellaisilla fiiliksillä mennään, oli kiva saada ajatuksia vähän kirjoitettua ulos. Toivottavasti aurinkokin alkaisi pikkuhiljaa lämmittää ja saataisiin oikea kesä.

Iilimatoja!

Rippe on saanyt nyt kaksi kertaa iilimatoja jalkaansa. Niitä on roikkunut siellä, missä olemme havainneet sitä tuvotusta eli säären yläosassa polven alapuolella.
Olisimme halunneet niitä myös kavioniveleen, mutta madot eivät vain halua tarttua sinne! Ei sitten millään. Kaikenlaista kikkakolmosta kokeiltiin, mutta kun ei maistui, niin ei maistu.

Iilimatohoidosta ylipäätään voi lukea enemmän täältä ja täältä. Niistä löytyy niin hyvät tiedot, etten viitsi niitä tähän alkaa kirjoitella. Lyhyesti sanottuja iilimatojen syljessä on paljon hyvää tekeviä ainesosia. 

Ripellä iilimatoja kokeillaan siihen oletettuun karpaalikanavan ongelmaan tai mikä ikinä sitä jalkaa turvottaa. Lisäksi oltaisiin tosiaan haluttu niitä myös kavioniveleen. Rippeähän ei mielellään voi piikittää kortisonilla, koska sillä on kaviokuumetausta. Toki sinne voisi sitten kai piikittää jotakin muuta..

Lisäksi odottelen edelleen ratkaisua siihen, että saadaanko joku kotiin ultraamaan vai mitä tehdään. Ja että kuka nyt sitten tulisi, kun jokaisella tuntuu olevan oma mielipide eläinlääkäreistä. Toinen tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Ja jokaisesta jollain on huonoja kokemuksia. Siinähän sitten koetat valita, että kuka olisi paras sille omalle mussukalle.
Eikä se vika sitten välttämättä edes ole siellä missä epäillään tai edes näy ultralla. Kaikki on yhtä kysymysmerkkiä mun päässä.

Minusta myös valitettavasti tuntuu siltä, että vanhan hevosen tutkiminen ja hoitaminen on monelle lääkärille vähän toisarvoista.. Minusta se on omistajan tehtävä määritellä, miten paljon haluaa tutkituttaa ja hoitaa.

"Mikä mun jalassa on?"

Rippe ei tykkää madoista ollenkaan. Sen mielestä ne ilmeisesti tuntuvat jotenkin epämiellyttäviltä ja sillä olisi hirveä tarve kokoajan liikutella jalkaa. Ja se taas ei ole ollenkaan toivottavaa, kun madot sitten helposti irtoavat.
Ekalla hoitokerralla madot olivat todella haluttomia kiinnittymään ja mietittiin jo, että vaikuttaako Ripen cushing-lääkitys siihen. Lopulta pari matoa saatiin tarttumaan ja niistäkin Rippe onnistui ravistamaan toisen irti keskenkaiken, eikä uutta saatu kiinnittymään. Onneksi tuo yksi veijari imi itsensä täyteen saakka ja irrottautui itsestään.

 

Nyt toisella kerralla madot olivat innokkaampia tarttumaan tuohon polven seutuun ja kolme matoa siinä kaikkiaan ruokaili. Eikä Rippe onnistunut irrottamaan niitä tälläkertaa. Veren määrästä olisi voinut kuvitella, että olisi ollut kyseessä isompikin operaatio. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, kun jouduin aika tiukasti roikkumaan ponin riimussa ja vahtimaan sen liikkeitä. Samalla tallinpitäjä laittoi vielä neuloja, joiden pitäisi vaikuttaa polveen, kavioon ja mahdollisesti myös siihen karpaalikanavaan.

Veren annetaan hoidon jälkeen valua vapaasti ja sen voi seuraavana päivänä pestä pois. Siinä olikin sitten hommaa kerrakseen...

Kokemuksia en osaa vielä sanoa, mutta lupaan palata asiaan.

Eläinlääkärin visiitti

Eilen lääkäri kävi tallilla katsomassa Ripen hampaat ja antamassa rokotuksen. Samalla otettiin etukavioista kuvat sen varalta, että siellä olisi ollut kaviokuume muhimassa. Vaan ei ollut mitään (edelleenkään) ja sen mitä kerkesin kuvia nopeasti nähdä, niin kavioluut oli ihan omalla paikallaan. Kuvat lähtivät vielä toisen lääkärin katsottavaksi ja annoin mukaan myös helmikuussa (ja lokakuussa kaviokuumeen jälkeen) otetut kuvat.

Puhuin lääkärin kanssa Ripen ontumasta ja kyselin omista epäilyksistäni. Lääkäri sanoi, ettei itse ole kovinkaan hyvä hevosten ortopedisten vaivojen kanssa, mutta jos haluan varmistuksen epäilyyni, niin jalka pitäisi ultrata ja sen voisi tulla tekemään klinikan toinen lääkäri. Koittivat jopa soittaa, josko kys. lääkäri olisi kerennyt tulla käymään samalla, mutta ultra ei ollut mukana. 

Nythän siis oma epäilyni on, että karpaalikanavan kanssa on joku ongelma. Voi olla, että olen myös ihan väärässä. Jokatapauksessa jalka on taivutusarka (tai siis ontuma pahenee kevyestäkin taivuttamisesta) ja välillä siinä on ollut turvotus säären yläosassa polven takana.
Nyt ei ole mahdollista töiden puolesta lähteä oikein klinikallekaan, joten koetetaan saada eläinlääkäri kotiin ultran kanssa asiaa selvittämään.

Rippeä rauhoitettiin vähän kuvausta varten. Muistutin taas, että se ei tarvitse paljon rauhoitetta. Eläinlääkäri antoi sille "hajun verran" ja se oli juuti sopivasti. Hah! Hampaat olivat edelleen hyvät, eikä piikkejä ollut. Ell kehui, että Rippe on hienossa kunnossa. 

Kuvituskuva toissakesältä

Rippe sai myös yksi päivä iilimatohoitoa siihen jalkaan. Tarkoitus oli laittaa vähän enemmänkin, mutta madot ei oikein tykänneet tarttua. Lopulta saatiin pari matoa kiinni, mutta niistäkin Rippe sai toisen tippumaan, kun heilautti jalkaa.
Melko mielenkiintoisia noi madot! Seuraavana päivänä jalka oli melko roisin näköinen, kun verta oli valunut paljon. Meinattiin laittaa uudelleen matoja, mutta ell tulon takia jätettiin laittamatta.

Taidan tehdä tästä tarkemman postauksen kuvien kera myöhemmin.

Väliaikakuulumisia

Ripen ontumamysteeri jatkuu edelleen. Se oli jo parempi ja alkuviikosta kävelytin sitä lyhyitä lenkkejä. Keskiviikkona se oli yhtäkkiä taas melko kipeänoloinen, ontui ravissa ja ontui käännöksessä. Ensiviikolle oli sovittu eläinlääkärin kanssa hammastarkastus ja jalan katsominen päällisinpuolin, mutta soitin sitten ja pyysi ottamaan myös röntgenin mukaan. Muutenhan jalat on kuvattu helmikuussa, mutta se kavio nyt ainakin kuvataan. Vaikka olenkin itse sitä mieltä, että ongelma on polvessa. 

Olen yön pimeinä tunteina neuroottisena googlannut vaihteeksi kaikenlaista ja mulla on yksi teoria polveen liittyen, täytyy keskustella siitä lääkärin kanssa, kun hän tulee. Keskiviikon jälkeen Rippe on kuitenkin taas ollut parempi ja tänään päästeli taas ihan kunnollista ravia ne muutamat pätkät mitä kokeilin. Se oli muutenkin hyväntuulinen itsensä. Olkoon nyt levossa kuitenkin lääkärin saapumiseen asti. 

Kesäkarvaankin Rippe on ilmeisesti päättäyt kuitenkin siirtyä, joten en ainakaan vielä ole kaivanut klipperiä esiin. Olisihan oma karva paljon parempi, kun keinotekoinen kesäkarva. Myös hoikistuminen sujuu hyvää vauhtia, vaikkei liikkeelle olekaan päästy. Ja se uusi kivennäinen on ruuan seassa mennyt ihan mukisematta alas.

Ruokintaan on niveliä tukemaan ja tulehdusta poistamaan lisätty kurkuma ja lakritsijuuri (jotka olen siis tilannut jo joskus kauan sitten tallinpitäjän välityksellä).

Makutestissä kivennänen

"Hennon omenainen, vähän lakritsaa, suutuntuma hieman karkea". Rippe pääsi maistelemaan Kirahvi Oy:n Lexa Senior Mineral -kivennäistä, kun saatiin sitä maistiaiseksi. Kiitos siitä!

Omaan nenään tässä kivennäisessä on melko voimakas tuoksu, omenaa, ehkä lakritsaa jne. Rippe kävi syömään suurempia ihmettelemättä, mutta niinkuin videosta voi päätellä, niin vähän alkoi epäilyttää. Kuppi tuli kuitenkin syötyä tyhjäksi. Eli ei tämä Ripen mielestä ole ihan Mineral Plussan veroista, mutta ei sille täystyrmäystäkään tullut.

Seuraavana päivänä mulle kävi moka. Tarjosin taas kivennäistä kupista, mutta Rippe sai ilmeisesti kupista sähköiskun! Voitte sitten arvata, että suistuiko se syömään enää kivennäistä.

Olen sitten lykännyt nappulat sen aamuruuan sekaan ja aamuisin kuppi on ollu typötyhjä. Eli kyllä ne alas menee ainakin, jokaikinen nappula.

Jos kaikki jatkuu syömisen kanssa näin hyvin, niin me siirrytään käyttämättän Lexan rehuja. Eli sitten ruokavalio koostuu seuraavasta:
Lexa Senior Mineral -kivennäinen
Lexa Strukturmix Grainfree -mysli

Rippehän nyt ei käytännössä kamalasti tarvitse mitään väkirehuja, mutta minusta on ihan vaan mukava antaa sille kivennäisen kanssa vähän jotain lisää. Lisäksi Rippe saa MSM + C-vitamiinia, ALCARIA (kunnes se loppuu, en ole huomannut mitään hyötyä), BE-vitamiini. Nämä annan ruiskulla suoraan suuhun.

Heinästäkin otatin nyt suuntaa-antavan analyysin ja se on kyllä juuri ihanteellinen heinä tämmöiselle harrastehevoselle. Sokerikin oli vaan 84! Rippe on saanut sitä nyt 9,5kg päivässä (kuiva-ainetta 7,2kg), koska on pitänyt saada sitä hoikistumaan. Hyvin on kupeista alkanut sulaa ylimääräinen ja koko poni on sulanut. Kaula vaan on ja pysyy!
Valkuaistakin heinästä tulee tarpeeksi. Helppo vaan lisätä heinää liikunnan lisääntyessä.

Liikutushan on nyt tauolla sen ontuman takia. Kipulääke on jo jäänyt kokonaan pois ja tilanne on pysynyt ihan ennallaan. Kaviokuume-epäilyn olen kyllä melko kokonaan hylännyt. Suurimmat epäilyt kohdistuvat siihen oikean etusen polveen tmv. Ja se taas on varmaan seurausta vinosta takaosasta. Joku osteopaatti olisi mielenkiintoinen kokemus!
Nyt olen kävelyttänyt Rippeä maastossa ja ravin epäpuhtaus minusta paranee/loppuu loppulenkkiä kohti. Ei ole mitään kuumotuksia, pulsseja, turvotuksia - ei niin mitään. 

Lanneselkää olen hieronut ja jumpannut. Ensiviikolla tulee eläinlääkäri raspaamaan ja samalla sitten mietitään, että mitä tehdään. Myös iilimatoja on tilattu tallinpitäjän toimesta ja niistä teenkin sitten oman postauksen, kunhan ne saapuvat.

Ontuu, ei onnu, ontuu ja sitä rataa

K tutkii lämpökameralla jalkojen lämpötiloja, mutta poni on vähän utelias

Mitä kuuluu ontumalle? Sitä sun tätä. Mistä se sitten johtuu? Hyvä kysymys.

Tiistaina kengittäjä kävi laittamassa ne pohjalliset alle, kun olo ei naulan poistamisella muuttunut miksikään (tai itseasiassa oli minusta päivän parempi ja sitten taas huonompi). Pohjallisten laitossa poni hieman niiaili, kun paino oli oikean jalan päällä. Se ei ole tehnyt sitä ennen tätä kertaa, eikä myöskään senjälkeen (edes tarhassa hetken päästä). Pohjallisten pitäisi kuulemma auttaa ontumaan nopeasti. Oikea kavio oli kengityksen jälkeen lämmin ja siinä tuntui myös pulssi. 

Illalla kaviot oli viileät ja poni pirteä, se ravasi suht ok omaan silmään ja menohaluja oli. Käännöksissä se oli kuitenkin aavistuksen epämääräinen jos oikein jyrkästi käänsi. Aamulla vein sen itse pihalle ja se oli ihan ok, kaviot edelleen viileät. Maa oli jäässä ja hentoisesti lumessa, joten ei otettu ravia kesäkengillä.
Se kääntymien epämääräisyys jäi kalvamaan mielessä. 

 

Tulin illalla takaisin tallille ja kaikki kaviot oli lämpimät, Rippe ontui ravissa taas selvästi. Pulssia en löytänyt, mutta päätin soittaa kengittäjälle. Hän oli kanssani samaa mieltä; hoidetaan tätä vaivaa, kuten kaviokuumetta. Koska muutakaan järkevä syytä ei siihen hätään ollut. Tuuppasin kipulääkkeen ja poni jäi sisälle lepäilemään.
Aamulla soitin heti eläinlääkäriin ja sain luvan hakea lisää lääkkeitä ja vatsansuojaa, kun selitin epäilystäni.
Kuitenkin tallissa odotti poni, jolla kaviot ihan viileät, ei pulsseja, ei turvotuksia. Ei niin mitään.. Tallinpitäjä lupasi hoitaa ponia akupunktiolla. 

Illalla otin ponia sen verran karsinasta ulos, että testasin käännöksen. Se lähti yllättävän sujuvasti karsinasta ja kääntyi pihalla jo ihan hyvin. Takaisin karsinaan kuitenkin.
Perjantai-aamuna kävin itse analysoimassa vointia ja päätin heittää ponin kaiken uhallakin pihalle. Kun ei mitään oireita ole ja poni on kivuton, niin tuntui hassulle pitää sitä karsinassa pyörimässä ympyrää. Eipä se ulkonakaan mihinkään juokse, mutta saa raikasta ilmaa ja on enemmän katseltavaa.

Kävin muutaman tunnin päästä tarkistamassa tilanteen, eikä muutosta huonompaan ollut. Poni sai siis jatkaa tarhailua ja illalla se sai vielä akupunktiota. 

 

Lauantaina se oli aamulla lähtenyt karsinata taas jäykemmin, mutta päivällä taas kaikki tuntui olevan todella hyvin. Edelleen ontui ravissa sen neljä askelta, kun kokeilin. Ihmeteltiin, että mikä ihme tää oikein on.
Pistin Arnikaa etupolviin harjan kanssa ja pliistrasin kavionivelet. Illalla tallinpitäjä laittaa viestiä, että hän haki tarhasta ihan eri hevosen, kun minkä aamulla sinne vei. Poni oli siis piristynyt. Liekö kipulääkitys puri vai mitä ihmettä tapahtui.

Sunnuntaina se ontui edelleen ravissa reippaasti, mutta muuten tuntui kivuttomalta ja pirteältä, lähti karsinasta notkeasti päivällä jne. Laitoin taas jalkoihin samat aineet, kun eilenkin. 

Maanantaina mittailtiin lämpökameralla Ripen jalkoja ja kavioita. Ei mitään ihmeellistä. Oikean ja vasemman kavion välillä oli asteen heitto, mikä nyt ei kerro yhtään mitään. Poni oli pirteä. Juoksutin pihalla ravia suoralla ja oli omaan silmään puhdas ja menohaluja olisi ollut. Ei malttanut kävellä. Seisoo hyvin kaikilla jaloilla, ei notku tai niiale, kaviot viileät, ei pulsseja, ei turvotuksia. 

Se ei ole vauvamaha, kuten joku jo arvaili Facebookissa, se on kuprullaan oleva fleece, jota kameran kalibrointivirhe vääristää entisestään. ;)

Nyt aletaan tiputtaa kipulääkettä asteittain alas ja katsoa mitä tapahtuu. Alunperin meinasin soittaa kannettavan röntgenin paikalle jo ensiviikoksi, mutta nyt kun ravin ontuma katosi, niin seurataan tilannetta vielä hetki. Jokatapauksessa haluan jossain vaiheessa kuvata sen oikean etusen. Varmuudeksi ja mielenrauhaksi. Ja jos ongelma palaa kipulääkkeen loppumisen jälkeen, niin sitten syy pitää löytää 

Toistaiseksi Rippe lepäilee, mutta on tarhassa kuitenkin. Pidetään takaraivossa se kaviokuumeen mahdollisuus kuitenkin ja siksi ennen asian varmistusta ei Rippe pääse aktiivisesti liikkumaan (eikä se toki muutenkaan pääse ennenkun kipulääke on kokonaan loppunut ja ongelma varmasti kadonnut). Toisaalta mahdotonta sanoa mistään, oliko kyseessä kaviokuume jos ei rotaatiota ole tullut. Ennenkun kavio kasvaa ja tekee selvän rannun. Siinäkin tapauksessa pääsimme taas todella vähällä, koska oireet helpottivat heti. Viimeksi jalat pulssittivat ja olivat kuumat ainakin viikon myös kipulääkkeellä.

Kaviokuume nyt tuntuu vähän hätävarjelun liioittelulta, mutta voihan se toki sekin olla. Mutta todella lievänä ja täysin eri oirein, kun viimeksi. Vai voisiko anturan mustelma oireilla näin? Vai onko sillä mitään tekemistä koko asian kanssa? Entä oliko ontuma juuri kengityksen jälkeen sattumaa vai ei? Vai rienaako se polvi taas? Auttoiko kipulääke viiveellä vai loppuiko ontuma muusta syystä? Paljon on kysymyksia ja kaikki ihan levällään.

Nirsolle kelpaava mysli, loimen tuunausta ja ontumaa

Olen viimeinkin löytänyt myslin, jota Rippe tykkää syödä. Haluaisin sille nimittäin ruuan, jossa on sinimailasta vatsalle, mutta sitä pelkkää haketta se ei tykkää syödä. Rippe syö kivennäise (muuta se ei tällähetkellä saa) aamuisin, koska iltaisin se jättää ne syömättä (koska heinä on parempaa). Haluaisin siis, että kuppiin tulisi jotain vatsaystävällistä lisää (=sinimailasta) ja exrana tietty vähän muutakin. Heinät se saa sitten ulkona ja se kulkee sinne viimeisten joukossa, koska osaa nätisti odottaa omaa vuoroaan (ja koska se saa siten rauhassa mupeltaa ne nappulansa).
Ihan sattumalta törmäsin Facebookissa ystäväni päivitykseen Lexa-rehuista ja tietysti uteliaana kävin vilkaisemassa niitä myyjän sivuilla.
Valikoimassa oli viljaton mysli, johon ei ole lisätty vitamiineja tai kivennäisiä ja jonka energiapitoisuus on matala. Olisi myös kiinnostavia kivennäisiä, mutta en uskalla ostaa niitä, jollen saa maistiaista ensin.

Tätä mysliä sain tutulta maistiaiseksi, kun hänen hevonen sitä syö. Ja kuinka ollakaan, Rippe imuroi sen kitusiinsa ilman nikotteluja. Ja on siitä asti syönyt sitä aamuruuan seassa vähän. Tämä rehu olisi muuten ollut onnenomiaan Taavillekin!
Tuttuni sanoi, että hänen hevosensa ei tykännyt Greenlinesta, mutta tuon valmistajan sinimailas-pelletti maistu hyvin. Kannattaa tutustua, minusta ainakin ihan kohtuuhitaisia ja hyviä rehuja. Tämä ei ole maksettu mainos. 

Sain myös viimein korjattua tota meidän W-healingin loimea. Siinä on melko nafti mitoitus ja aikanaan tulin arponeeksi koon väärin. Ja kun edessä ei ole säätöä, niin loimi on ollut edestä melko nafti ja takaa liian lyhyt. Yksi vaihtoehto olisi ollut ostaa loimeen lisäpala eteen, mutta pihinä ihmisenä siirsin kiinnitystä vähän eteenpäin. Eteen jäi aika iso rako, joten laitoin laatikon pohjalla lojuneen parittoman BOTin patjan siihen ja ompelin muutamalla pistolla alhaalta kiinni.
Nyt loimi ei kinnaa ja sitä pystyy käyttämään Ripellä talliloimena. Pidän siitä, että loimen helmat ovat ohutta verkkomateriaalia ja vain selkäosassa on sitä keraamista materiaalia. Näin se ei ole liian kuuma, mutta pitää koleina päivinä selän lämpimänä. 

Karvanlähtöaikakin kai pitäisi olla täällä, mutta tämä on meidän eka kevät kunnolla lääkityksen alaisena. Ja karva ei irtoa... Aiemminhan se on kyllä irronnut, mutta alta on paljastunut pitkähkö "kesäkarva". Viime keväänä klippasin ajoissa, mutta silti sen karvanlähdön huomasi.
Tänävuonna karva kyllä putoilee, muttei ollenkaan siinämäärin kun olisi tarpeellista.. Toisaalta sen laatu on siistimpää ja karkeampaa, kun aikaisemmin. Voi kuitenkin olla, että tänäkin vuonna joudutaan kesäkarvaan siirtyminen tekemään koneellisesti.

Ja sitten loppuun se huono uutinen; Rippe ontuu. Sitä perkeleen oikeaa mysteerietusta. Kengitys oli tiistaina, keskiviikkona oli vapaa ja torstaina lenkillä huomattiin, että ontuu. Ja mitä enemmän sitä juoksuteltiin ja ihmeteltiin, niin sitä enemmmän se ontui. Lisäksi se pitää jalkaa mielellään vähän levossa kokoajan. Kengittäjä kävi eilen ja poisti varmuudeksi yhden naulan, vaikkei Rippe arkonutkaan naulojen kohdalta. Se ei ainakaan tänään vielä muuttanut tilannetta miksikään. Mutta jos sinne on tulossa paise, niin sen pitäisi näkyä nyt muutamassa päivässä. Nyt tein säteisiin varmuudeksi hoidot, vaikken löytänytkään niistä aristusta.

Jos ontuma ei helpota, niin varmaankin kokeillaan laittaa Ripelle osittaiset pohjalliset jos ja kun sen anturat ovat ohuet (klinikan kuvien mukaan). Jos sekään ei auta, niin sitten pitää pyytää lääkäri kotikäynnille kannettavan röntgenin kanssa.
Oikea etunen on kokoajan ollut se murheenkryyni, se on aamulla jäykkä karsinasta lähdettäessä, mutta puolessa välissä käytävää jo ok. Sitä kuvattiin siellä klinikalla hetki sitten. Samaisen jalan kavio kuumottelee välillä ja joskus myös samanpuolen takanen on lämmin kaviostaan. Mutta mitään kunnollista syytä ei löytynyt, paitsi polvi oli taivutuksen jälkeen kipeä. Mutta katsellaan nyt rauhakseen, että miten tilanne kehittyy.

Ontuu, ei onnu

Mitäs tänne kuuluu? Vaihtelevaa. Lauantaina aamulla kävin tallilla ja Rippe ontuikin yllätykseksi ravissa melko voimakkaasti vasemmalle. Kentän pohja oli kyllä koppurainen, joten sillä lienee osuutensa asiaan. Silti olin ihmeissäni. Rippe liikkui kuitenkin todella mielellään ja itse tarjosi ravia, motivaatio oli kohdallaan. Ei kuitenkaan menty enää, kun ontuma tuli ilmi. Oikealle liike oli puhdasta.

Annoin ponille Metacamia varmuudeksi ja jynssäsin ne säteen Hexocililla oikein kunnolla. Vesiboksiin ponipapparaisen saaminen olikin vähän työn ja tuskan takana. Se tuli ensin puurokupin perässä ihan hyvin, mutta poistui sieltä jossain vaiheessa. Lopulta se sitten sinne tuli takaisin. Olin äreä ja naputtelin narulla kupeisiin uhkailuksi. Ei ollut paras ja kivoin tapa, mutta oikeasti mulla oli kiire. Saatiin asia hoidettua ja kenellekään tuskin jäi traumoja. 

 
Seuraavana päivänä juoksutin ponia kentällä nähdäkseni miten se liikkuu. Hyvin liikkui, ei ontunut tai onnahdellut kertaakaan. Tarhassa sillä oli vasen kavio selkeästi lämpimämpi, kun muut. Se on myös myös pahin kavio, mitä tulee sädemätään ja se todellakin voi aiheuttaa lämpöä ja pulssien tuntumista.. Tai voisiko olla mustelma? Tietysti pelkäsin myös kaviokuumetta, muttamutta... Tein lyhyen otannan kuudella muullakin hevosella, osalla oli kaviot lämpimät ja neljällä tuntui myös pulssi. Joten mitään kovin selviä johtopäätöksiä ei voi vedellä suuntaan tai toiseen. Minusta tuntuu, että lämpimät kelit ovat lisänneet pulssien tuntumista.
Käytiin taas vesiboksissa ja nyt se sujui jo paremmin. Pesariin päästiin ilman suurempaa draamaa, kun laitoin narun turvan ympäri, laitoin painetta ja poistin heti, kun tuli askelkin eteen. Lopulta poni käveli itse vesiboksiin ja alistui kohtaloonsa. Ei yrittänyt karata ja saatiin jalat hoidettua.
Annoin Metacamia puolikkaan annoksen.

 
Tänään käytiin maastossa. Ei merkittäviä lämpömuutoksia kavioiden välillä. Poni liikkui hyvin ja mielellään. Olin ajatellut pelkkää kävelyä, mutta poni oli eri mieltä.. Kävin maastolenkin jälkeen kokeilemaan pari kiekkaa kentällä - ei ontumista. Kaviot viilenivät liikunnalla (!!). Tänään ei käyty pesarissa, mutta tiputtelin Hexocilia uurteisiin. Ne on kuivuneet aivan valtavan hyvin ja mikä parasta - meillä on jo kuivat hiekkatarhat hevosilla! Se on sädemädästä kärsivän hevosenomistajalle suuri helpotus. Jatkoin vielä metacamia puolikkaalla annoksella. 


Katsellaan, seuraillaan.. Seisomaan en kovin mielelläni jätä jos vaan jalat alla kantavat.

Suoristelu ja jumppaus on muuten tuottanut aivan selvää tulosta. Maastossakin eron huomaa, poni ravaa suorempana ja kevennys tuntuu samalle riippumatta siitä, kummalle jalalle kevennän (ennen siinä on ollut eroa, jota pidin pelkästään omana ongelmanani). Lisäksi Penaponi-blogin Sanna pohti, että johtuisiko vinous ainakin osittain siitä ettei jalat mahdu rungon alle ja itsekin olin samaa mieltä. bingo! Nyt suorana juostessaan poni takoo aivan valtavasti, kun vauhti on reippaampi! Tästä pitää jutella kengittäjän kanssa seuraavalla kerralla. 

 

Taisi se ontuman syykin sitten selvitä...

Meillä on sädemätä! Uusimmassa Hevosenomistaja-lehdessä oli juttua sädemädästä ja epäilyt heräsivät. Kun poni eilen oli heittäny itsensä taas ravissa erittäin ontuvaksi, aloin tutkia asiaa. Ja bingo; vasemmasta etusesta se sitten löytyi.

Kipeä ja aristava tuo oli ja syvälle uppoaa kaviokoukku, sisältä sai kaivettua pahanhajuista töhnää, hiekkaa jne.. Kanta oli sisäsyrjältä lämmin. Kengittäjälle soittelen heti huomenissa, että tulee avaamaan nuo uurteet ja taskut. Senverran jo toista kengittäjää kuvan kanssa vaivasin, että sai varmistuksen diagnoosilleni.

Laitoi eilen ensiavuksi desinfiointiainetta ja senjälkeen kaviotervaa koloihin ja tietenkin pesin harjan kanssa säteen. Ilmeisesti hoito oli oikeaa, sillä tänään vastassa oli jo lähes puhtaasti liikkuva, iloinen poni ja kannan kuumotuskin oli vähentynyt. Tein samanlaisen uusintakäsittelyn myös tänään ja odottelen huomiseen, jotta saan kengittäjältä ohjeet jatkoon.

Tämä tietysti sopisi moneenkin mysteeriin ontuman kohdalla, joita olen pohtinut. Sateinen sää ja märkä pohja selittäisi yhtäkkisen pahentumisen. Poni on todistettavasti ollut jo yli viikon ontumaton ennen tätä (eikä sitä ole rasitettu). Eilenkin se lähti hyvin raviin, mutta kahden askeleen jälkeen alkoi ontua voimakkaasti.
Tänään se ravasi kovaa ja mielellään, mutta oli aavistuksen epämääräinen vielä.

Vaikka sädemädän hoito onkin kinkkistä ja pitkäkestoista, silti toivoisin, että tässä se syy sitten olisi..

Parempaa kuuluu jo tännekin!

Täällä voidaan hyvin ja pirteästi. Siitä pirteydestä olen saanut monenlaisia vinkkejä. Yksi päivä Rippe tuli minua pukkilaukalla tarhan toisesta päästä vastaan samalla kovaa höristellen. Lenkille laitettiinkin sitten suitset.
Yksi päivä se vei minua metsässä aivan kuusi-nolla ratsain ja olin ihan varma, ettei jos ei äsken nilkuttanut, niin nyt ainakin.. Se on joa liiankin innokas ravailemaan taluttaessa ja ottaa välillä oman käden oikeuden rynnätä siitä suoraan nurmikolle. Heh... Naru turvan ympärillä onneksi rauhoittaa.

Sanna oli yksi päivä ikuistanut väsyneen ystäväni.

Yksi päivä lastattiin Rippeä kokeilumielessä. Alkuun vaikutti toivottomalta, mutta lisättiin melkein heti liina ja se toimi. Rippe käveli sisään mukisematta, kun liina oli vain kiinnitettynä toiselle puolelle. Siitä taitanee siis tulla vakiovaruste traikussa.

Nilkutus lakkasi kokonaan viikonloppuna. Maanantaina kengittäjä kävi laittamassa taas kaikki jalat. Saatiin yllättävän hyvä lopputulos tälläkertaa. Alkaa jo kaviot muistuttaa ihan kavioita räpylöiden sijaan. Nopeammin tämä lopulta kävi, kun olin ajatellut.
Jännitin vähän, miten kavioiden suuri muutos vaikuttaa nilkutukseen. Ei se ainakaan tilannetta huonompaan vienyt, vaikka asento taas radikaalisti muuttuikin.

Tänään kävi taas hieroja. Tai oikeastaan Rippekin sai kraniohoitoa. Se tulikin tarpeeseen ja oikeastaan sain vain vahvistuksen sille, mitä olin itsekin jo arvellut. Poni oli edestä vinossa vasemmalle, takaa taas oikealle, kierossa siis kaikinpuolin. Nikamajumeja sekä -lukkoja oli siellä jos täällä, mm. lapojen välissä.
Oikean etusen alanivelissä tuntui tukkoisuutta ja ponin ilme muuttuikin jalkaa käsiteltäessä huolestuneeksi, toinen jalka ei aiheuttanut mitään reaktiota. Myös oikeassa kintereessä oli tukkoisuutta. Laseriakin laiteltiin vähän sinne sun tänne (mm. kavioniveleen). Nyt mielenkiinnolla seuraan, muuttuko mikään. :)

Koska nilkutus on loppunut (tänään ravautin ekaa kertaa myös vähän kaarevaa uraa kokeeksi), niin uskaltaa taas alkaa vähän ravata ja laukatakin. Mutta yritetään silti ottaa maltillisesti vielä. Eihän tässä ole kiire mihinkään.

Ripen kesäkoti on avattu

Kesäkausi on nyt virallisesti avattu! 

Kiirettä on pitänyt, kun meillä on ollut hoitokoirakin tällä viikolla. 
Lisäksi olen pyrkinyt kävelyttämään Rippeä vähintään 20min joka päivä, kylmännyt jalat ja käyttänyt lämpökääreitä osan aikaa. Rippe on syönyt myös kipulääkekuurin ja ruuan seassa kurkumaa inkivääriä. 
Eilen ravautin pihatiellä muutaman metrin varovasti ja totesin jotain positiivista,  ravi kulki paremmin. Vielä ei kuitenkaan hurrata, vaan otetaan edelleen varovasti.  Kengittäjä on tulossa maanantaina, siihen asti ainakin vain kävellään. 

Salaiset riemuni, surujen viilto, kuka on kaiken sen arvoinen

On ollut taas vähän taukoa kirjoittelusta ja yksi syy on se, etten ole tiennyt mitä kirjoittaa. Olen ajatellut pitää tämän blogin sellaisena posiitivisena ja jättää vastoinkäymiset omaan tietoon. 

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Rippe ontuu. Ontuman syy ei ole ainakaan paise tai kaviokuume, ne kengittäjä kävi sulkemassa pois perjantaina (ihanaa, kun on niin mahtava kengittäjä, että tulee tädin mieltä rauhoittamaan tarvittaessa ja jaksaa pohtia mun kanssa tätä ongelmaa). Samalla hän lyhensi taas oiken jalan varvasta sen, minkä pystyi ja kahden viikon päästä laitetaan kaikki jalat uudelleen. Lämpökamerakaan ei tuonut meille mitään suoraa vastausta ongelmaan. 

Ideoita kyllä on, mikä voisi olla vialla ja kengittäjä oli kanssani siitä samaa mieltä. Klinikalle ei ainakaan vielä lähdetä, nyt poni on kipulääkkeellä, mahansuojalääkkeellä, kylmään ja lämmitän jalkoja sekä kävelytän.

Melkein tekisi ironisesti mieli sanoa, että ollaan palattu normaaliin arkeen hevosenomistajuudessa... ;)

En kaipaa arvostelua, enkä neuvoja anonyymeilta. Minulla on ympärilläni ihan hyvä tukijoukko ja poni saa kyllä kokoajan hoitoa.

Muut hevoset pääsivät tänään laitumelle, Rippe ei laitumelle kokopäiväisesti siirrykään ja nyt vielä reilun viikon verran sen kaverina on toinen toipilas. Huomenna laitetaan hepat yhteen. Niiden olisi tarkoitus syksyllä jakaa yhteinen pikkupihatto, joten pieni tutusminen onkin ihan hyvästä.
Jossain vaiheessa olisi tarkoitus jättää Rippekin yötäpäivää ulos, kun se on mahdollista pitää katoksellisessa tarhassa.

Myös ell kävi pistämässä Ripelle rokotteen uudelleen ja samalla otin ponille matolääkkeen. Seuraava rokote onkin sitten vasta puolen vuoden päästä.