Lomalla!

Me ollaan lomalla! Taavi on jätetty tallille hyviin käsiin ja marsut on viety hoivattavaksi. Me suunnataan autolla kohti Pohjois-Norjaa. Matkalla halutaan ainakin nähdä poroja! ja blogia päivittelen seuraavan kerran joskus heinäkuun puolella, palataan!

Tuokion verran saimme olla yhdessä varmoina siitä, että rakkautemme kestää tuhannen vuotta

22.5.1999 - 27.6.2012

Taivas silmiis heijastuu
ja hetken kauniin elää saa.
Tää yö mut saa jälleen toivomaan
sut nähdä saisin uudestaan. 

Tunsitko taivaan kaartuvan
siivilläs selkääs koskevan?
Kuiskasin sen, et kuullut,
sua rakastan. 

Muistatko, olin vaiti vain,
vaikk' lauluna soit sielussain.
Värit taivaan mä tunnistan,
ne silmistäs loistavan.

Tunsitko taivaan kaartuvan
siivilläs selkääs koskevan?
Kuiskasin sen, et kuullut,
sua rakastan. 

Pois sä meet, pois sä meet
tiedän sen, tiedän sen,
elää saan, elää saan,
rakkauden, rakkauden. 

Suljen silmäni, kuvas nään,
mä tunnen sen, oot lähelläin

Laulun tein, olet voima sen,
kun muistat mua, kuuletko sen?

Tunsitko taivaan kaartuvan
siivilläs selkääs koskevan?
Kuiskasin sen, et kuullut,
sua rakastan.

Pois sä meet, pois sä meet
tiedän sen, tiedän sen,
elää saan, elää saan,
rakkauden, rakkauden.

Tunsitko taivaan kaartuvan
siivilläs selkääs koskevan?

Kuiskasin sen, et kuullut,  

sua rakastan.

sanat:  Samuli Edelmann - Levottomat Feat. Cata Mansikka-Aho

Niin monia kohtaamisia ja silti harvoin sielut hipaisevat toisiaan. - Anna-Mari Kaskinen (KUVATULVA)

Oltiin Helin kanssa kuvailemassa taas pitkästä aikaa Taavia, kun aurinkokin vähän pilkotti pilvien lomasta. Mietittiin pitkään jotain teemaa ja päädyttiin loputa tekemään seppele ja kuvaamaan ihan vaan kesäkuvia.

Oli kyllä ehkä raivostuttavin ja hermoja kiristävin kuvausreissu ikinä!

Kolme suurinta ongelmaa olivat:

1. liian iso seppele (taas)

2. liian innokas koira

3. liian innokas hevonen (köyryselkälaukkaa :D)

Kyllä oli tuskaa, Taavi oli kokoajan menossa seisomisen sijaan. Jos ei muuta niin se räpelsi kuolainta suussaan, jos korvat olivat eteenpäin, niin silmät oli kiinni tai kieli ulkona. Ja sitten kun saatiin kaikki neljä jalkaa maahan, niin koira ilmestyy keskelle kuvia. Sen poishoukuttelun aikana Taavi on jo kyllästynyt seisomaan ja sama otetaan taas alusta. Kyllä pari kertaa hyytyi hymy allekirjoittaneen kasvoilta. Haha.

Saatiin me kuitenkin jotakin aikaan, pääsette ihailemaan kuvia alla. Olisi myös mukava kuulla, mistä piditte erityisesti. Kommentoikaa siis!

Myös junia kulki radalla aika vilkkaasti ja minusta oli mukavaa, että Taavi pysyi niin rauhallisena. Ensimmäinen juna oli todella pitkä ja koko maa tömisi, kun se paineli ohi kovalla vauhdilla. Taavi kiersi ympärilläni pari kertaa käynnissä ja keskittyi muuten haromaan ruokaa suuhunsa ja seuraamaan, miten minä asiaan reagoin. Koetin olla erittäin cool. :) 

Huolestunut ilme, Taavi vähän kyselee, että olisiko syytä luikkia pakoon...

Mutta päätti kuitenkin pysyä vieressä, olen "cool". ;D

Taavi ei ole rokotuksesta yhtään kipeytynyt tai nuutunut, päinvastoin. Se tuntuu puhkuvan energiaa (tietenkin, kun pitää ottaa rauhallisesti). Se ei myöskään ole tainnut ottaa nokkiinsa lastausepisodista, koska se on tullut laitumelta mielellään mukaani. Kupeet eivät arista yhtään ja Taavi tuntuu muutenkin olevan tyytyväinen.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

Rakennekuvat piti tietysti myös ottaa.. Eihän näistä muuta voi sanoa, kun, että rantakunnossa ne hylkeetkin on. ;) Ja juu, ei ole oikeasti naurun asia, kun joku taas kuitenkin siihen tarttuu.

 

Ensimmäinen lomapäivä on hyvä vietttää klinikalla ja sen kunniaksi en-tahdo-koppiin-päivä

Rankkaa on. ;D

Tänään sitten taas matkustettiin klinikalle hampaita tuijottamaan. Taavi on tiputellut vähän ruokaa taas viimeaikoina, joten ajattelin varata sille heti lomani alkajaisiksi ajan Leenan hoitoon.

Aika oli kymmeneltä aamulla ja mentiinkin siis melko aikaisin tallille. Laitoin Taaville loimen ja varasin koppiin mysliastian. Taavi jäi jo monen metrin päähän kopista tuijottamaan ja arvasin, että edessä ei ehkä ole helpoin lastaus. Eikä ollutkaan. Aikani houkuttelin sitä ruualla, sitten kokeilin yleensä hyvin toiminutta naru turvan ympärille, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Happi tuntui kyllä loppuvat, mutta eteenpäin ei Taavi liikkunut. Pelkästään paineeseen niskassa se vastasi suorastaan makaamalla narua vasten, lopulta se nojasi naruun reporankana silmät kiinni. Ei siis toimi. Seuraavaksi koetettiin naruriimulla ja pitkällä narulla, ongelmaksi muodostui se, että Taavi väistää kopin sivuun, eikä siihen auttanut raipat tai muutkaan. Se myös käytti kaikki niskavoimansa ja hyppäsipä kerran pystyynkin, mutta koppiin se ei tullut, naruriimu sensijaan antoi periksi jostain kohdasta ja päädyttiin jokatapauksessa kokeilemaan jotakin muuta. Oltiin jo myöhässä ja alkoi pikkuisen iskeä epätoivo. Hetki hengähdettiin ja sitten kietaisin taas narun turvan ympäri ja asetin jonkin verran painetta ja se ratkaiseva askel otettiin; Taavi tuli eteenpäin. Sen jälkeen se käveli koppiin tyytyväisenä syömään mysliä. Kun nyt vain sattui herralle sopimaan. Hohhoi.

Soitin matkalta klinikalle ja siellä sanottiin, että hekin ovat akuuttitapauksen takia myöhässä ja ei kiirettä. Taavi pääsi klinikalla kuitenkin pakkopilttuuseen odottamaan valmiiksi ja me juotiin kahvit joutessamme. Lääkäri kyseli meidän kuulumiset ja kerroin, että kaikki on mennyt nyt tosi hyvin, maha ei ole juuri vaivannut hammashoidon jälkeen, josta hänkin oli iloisesti yllättynyt.  

Kysyin myös toissapäivänä alkaneesta vuohisten kutinasta. Taavi tömisyttää ja tamppaa jalkojaan jatkuvasti ja koettaa rapsuttaa vuohisia hampaillaan. Samat oli epäilykset, kun mullakin, vaikka se harvinaista tupsuttomalle olisikin; vuohispunkki. Saatiin mukaan tuplamatolääke ja jalat voisi kuulemma pestä Hexocilillä. Jos nämä ei auta, niin sitten soitto klinikalle, niin saadaan vahvempaa ainetta.

Lääkäri muistutti, että painoa on kertynyt taas liikaa varsinkin siihen keskivartaloon jossa on se ongelmakohta (kuulemma melko hassu paikka kerryttää rasvaa). Laidunta olisi ehkä syytä rajoittaa (tai vaihtoehtoisesti pitää syödyllä laitumella). Syötyjähän nuo laitumet jo kertaalleen ovatkin eivätkä erityisen väkeviä muutenkaan. Rajoittaminen on tietysti pihaton sijainnin kannalta melko hankalaa (se sijaitsee laitumella, tosin syödyllä sellaisella) ja sen lääkäri kyllä ymmärsikin. Taavi pitäisi rajoitustapauksessa siirtää yksin omaan pikkupikkutarhaansa, jossa se ei sitten liikkuisi yhtään ja tällähetkellä sekin on ruohon peitossa.
Ehkä tämä taas tästä, kun pahimmat laidunähkyt ja ylensyönnit on nyt jo takanapäin. Kyllähän se tiedossa on, että kesä on tuonut hävitetyt kilot takaisin. Huoh.


Hampaiden kanssa oli vanhat vaivat ja sen lisäksi yhdestä hampaasti on pulpa avoin.. Se kuulemma syksyllä kuvataan jos hampaat edelleen oireilee ja katsotaan sitten, mitä sille tehdään. Hevosillekin voi kuulemma tehdä nykyään juurihoidon (ah, miten loistavaa ja varmasti edullista...). Diasteemaa ja yhtä ientaskua muokattiin ja hiottiin, jotta ruoka ei pakkautuisi niihin, muuten tilanne suussa oli melko hyvä. Kuitenkin 4 kk:n päästä katsotaan taas uudelleen.
Taaville jouduttiin laittamaan toinen annos rauhoittavaa, että se antoi kunnolla hoitaa. Monenlaista terää sen suussa kävikin.

Tässä vielä sairaskertomusteksti:

- 108 kaud ja kielen puolella ientasku -> putsaus ja reunojen laaj. + pyöristys

- 108 pulpa avoin

- 109-110 diasteema kielen puolella, putsaus ja pieni avaus

- 408 ylikasvua tasattiin

- ei merkittäviä piikkejä

- vas. puolen oireet pienemmät, alaposkihamp. lievää 308 ylikasvua

- seur. raspaus n. 4kk kuluttua

Hampaiden huuhtelua jatketaan edelleen, mutta rehua on todella vaikea saada pois noista raoista. Nytkin siihen tarvittiin järeämpää vesisuihkua ja välineitä. Mutta tuon reunojen pyöristyksen ja laajennuksen pitäisi auttaa. 
Taavi sai lisäksi rokotukset (influenssa ja tetanus), lisäksi sille laitettiin myös herpesrokotus. Viikko kevyemmin ja pistoskohta voi tulla araksi.

Takaisinpäin Taavi meni koppiin vähän paremmin, tietenkin tilanne oli alusta asti rauhallisempi ja sekin oli hyvin rauhoitetussa mielentilassa (siitä tosin tuntuu olevan enemmän haittaa). Laitettiin hetken työntelyn jälkeen paksu köysi persuksen takaa, K nyki edestä ja minä pyllyn takaa olevasta narusta. Hetken nitkutuksen jälkeen Taavi kiipesi kyytiin. Nitkutus toimii tasaista vetoa paremmin, koska tasaiseen vetoon on helppo nojata. Matka kotiin meni hyvin, Taavi sai loimen päälle ja pääsi ulos. Leipä ei maistunut, suu on ilmeisesti aika arka nyt. :( Ehkä se siitää tasoittuu taas.

"Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle."

Sen tiesi kesän aurinko,
sitä kuiski vieno tuuli
ja siinä pesää tehdessään
sen pihan linnut kuuli.
Se soi laulussa lintujen;
tää aamu on rakkaamme viimeinen.

Juhannukset vietetty ja klinikka-aika lähestyy taas

Juhannukset on vietetty ja huomenna meillä on taas matka Porvooseen klinikalle. Lähdetään katsomaan hampaiden tilanne ja samalla annetaan rokotus. Silmän haava on onneksi mennyt umpeen, kiitos ötökkähupun (kärpäset pitivät haavaa auki), mutta se turvottaa vielä jonkin verran. Pariin päivään Taavi ei ole suostunut tekemään hymyily-temppua ollenkaan, en sitten tiedä olisiko syy tässä:

Huomasin eilen suuta räplätessä, että etuhampaasta puuttuu mojova pala kiillettä. Eihän se varmasti vaarallista ole, mutta saattaapi vähän vihloa. Samallahan tuo tulee nyt näytettyä lääkärille, kun mennään. Mihin lie on hampaansa tölväissyt. Tuntuu olevan pää kokoajan tulilinjalla, nyt on silmän luona haava, turvassa nahat rullalla ja hampaassa lohkeama. Heh.

Pullukkakaverukset päivänokosilla

Taavilla on ollut melko helppo viikko, se on liikkunut vain parina päivänä. Aloitin sille mahayrttien jälkeen kierumatara-kehäkukka -kuurin, josko se pistäisi vähän nesteitä liikkeelle. Eilen (kolme päivää kuurin aloituksesta) sään rasvakyhmyt olivat ihan huomattavasti pienentyneet! Kummalliselta se kuulostaa, mutta totta se on. Ilmeisesti siis nesteet ovat todellakin lähteneet liikkeelle. Myöskään maha ei ole aristanut nyt ollenkaan, siis edes värähtelyä ei ole kahteen päivään ollut. Ja nyt kun sanon tämän, niin varmasti tänään taas kupeet värisee.

Juhannusaattona käytiin sentään juhannusajelulla ja innostuttiin tekemään hepoille kukkaseppele. Kerättiin kukat ajolenkin varrelta ja Taavi se vähän ärsytti. Kotiinpäin olisi ollut niin paljon kivempi pinkoa niin paljon kun jaloista lähtee. ;) Vaikka mentiin melko reipas lenkki, ei Taaville tullut edes kovasti hiki. Se pääsikin seppeleen valmituksen jälkeen ensimmäiseksi malliksi, apuna piti käyttää tosin myslikuppia ja muita houkuttimia, jotta korvia saatiin höröön edes hetkeksi.

No joko mennään?

Tänään olisi tarkoitus jotenkin  liikkua ja sitten kerätä tavarat huomiseksi valmiiksi, sillä meillä on melko aikainen lähtö. Aika on jo kymmeneltä aamulla. Yöksi on luvattu kovaa sadetta ja alle kymmentä, joten laitan Taaville loimen, jotta se olisi aamulla kuiva. Aika ikävää on matkustaa kopissa karva märkänä.
Lisäksi otan sille matkaan mukaan myös vohveliloimen tai fleecen, koska rauhoitettuna koppi voi olla näillä lämpölukemilla (noin +10 ja sataa) melko viileä kotimatkalla. Voihan se olla, ettei tarvita, mutta ompahan valmiina. :) Ainahan se klinikka vähän jännittää, mutta onneksi ollaan menossa vain rutiinitarkastukseen. Eniten tuntuu taas jännittävän lastauksen sujuminen varsinkin klinikan päästä..

20.6.2014

Joo, tästä kesä voi alkaa 

Nosta tanssija jalkaa 

Kohta pääset rytmiin 

Hypnoosiin ja transsiin 

Päättymättömät illat 

Polttamattomat sillat 

Aamuhetken taikaa 

 Keskikesän aikaa

Valvomo - Mikä Kesä

Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille!

Hyvä ettei silmässä, eikai sitä muuta voi taas todeta

Haava ei ehkä näytä kovin pahalle, mutta se oli melko turvoksissa ja syvä. Ei kuitenkaan kovinkaan kipeä, joten sain sen puhdistettua ilman lahjontaa. Ilmeisesti Taavin mielestä tosihevosella pitää olla aina jostain naama auki, ihan toivoton yksilö.
Toivottavasti haava lähtee paranemaan hyvin, eikä tulehdu. Vaikka mikäs hätä meillä on, kun maanantaina on klinikka kuitenkin! Heh.
 
Olisin käynyt ajolenkillä, mutta alkoi sataa aivan kaatamalla vettä ja sitä sadetta sitten riittikin. Putsasin sitten haavan, rasvasin nenän, syötin iltapuuron ja rapsuttelin muuten. Ehkä ihan hyväkin näin, jotta tällä kertaa pysytään ehjänä, eikä tarvitse mennä juhannuksena seitsemäksi tunniksi päivystykseen. ;)

Rasti seinään!

Tänään koin ja näin taas Taavin kanssa sellaisia asioita, joita en koskaan uskonut näkeväni sen kanssa. Juoksutin sen hyvin kevyesti liinan päässä (halusin nähdä, miten se liikkuu) ja Taavi 1. juoksi ympyrällä melko mukisematta (vieläpä oikein reippaasti) ja 2. teki siirtymisiä äänellä! Jos vielä viimesyksynä juoksuttaminen ympyrällä oli ihan yhtä tuskaa ja kaikki energia meni Taavin pitämiseen edes jonkinlaisella ympyrällä, niin nyt kaikki toimi.

Ja mikä parasta, Taavi ravasi tyytyväisenä pää alhaalla, selkä pyöreänä ja takajalatkin melko hyvin mukana. Niin hyvin, kun tämmöisellä sairashistorialla voi edes olettaa. Varsinki, kun yhtälöön lisätään kaksi vapaapäivää ja aivan kamalan hyisevä ilma. Kyllähän se sitä takasta välillä vähän laahaa, mutta mitä reippaammin se liikkuu, sitä paremmaksi liike muuttuu. Mutta ero esimerkiksi jo viime syksyyn on aivan huomattava!

Taavi teki myös siirtymisiä ilman mukinoita, jopa seis-ravi-seis-ravi -siirtymiä! Huikeaa. Laukatkin nousi melko helposti, eikä yhtään väärää. Pari kertaa se suunnanmuutoksessa meinasi kävellä "ylitseni", mutta kun komensin sitä, se siirtyi kävelemään sivusta ohi. Ihme tapa, tiukassakin vielä. ;)

Lopuksi Taavi sai palkaksi mutustella vähän apilaa, kun se oli niin hieno (ja tietysti aina hyvin menneen pätkän jälkeen palkkasin sitä pienellä namilla, jotta motivaatio pysyy kohdallaan ja saavutetut edut myös pysyvät).

Hieman tehtiin myös uutta kielitemppua, siinä on selvästi jo hoksattu, mitä pitää tehdä. Vaatii kuitenkin vielä toistoja, että siitä tulee kunnolla tuttu käsky. Sitten sitä pitää vielä muokata, jotta kieli pysyy ulkona pidemmän aikaa. Siinä on tälle kesälle tavoitetta kerrakseen.

Ajattelin myös Taavia tänään päivällä, kun ilma vain kylmeni ja muuttui hyisemmäksi. Meinasin, että laitan sille loimen tänään, mutta se ei vaikuttanut palelevalta ollenkaan. Korvatkin lämpimät ja ilme tyytyväinen. Loimen laiton sijaan vein pihattoon lisää olkia ja kuivaa heinää lämmikkeeksi. Taavi kävi siellä pissalla ja häipyi sitten ulos kavereiden kanssa.. :)

Rentoa oloa, kotikutoista hierontaa ja koirakavereita

Toissapäivänä pidin Taavilla vapaan, kävin hakemassa sen harjauspaikalle ja kokeilin, että sietäisikö se pientä hierontaa. Kävin koko hevosen pintapuolin läpi, satulavyön kohdalla oikealla oli selvästi jotain jumia ja samoin ristiselässä vasemmalla puolella. Niitä hieroin sitten varovasti vähän enemmänkin. Taavi tuntui vähän ihmettelevän, mutta muisti välillä nauttiakin.

Hieronnan jälkeen käytiin vielä kentän takana syömässä tuoretta, kun siellä on kaikkia erilaisia kasveja paljon. Tämän jälkeen heitinkin Taavin jo takaisin ulos. Kyllähän siinä aikaa vierähti ja joskus on ihan hyvä vaan puuhailla hevoselle mukavia asioita. Lisäksi meillä hoidossa oleva hoitokoira vie melko paljon aikaa ja erityisesti energiaa, joten otetaan sitten Taavin kanssa välillä kevyemmin. Se tuntui tosiaan olevan jo sen tarpeessakin.

Erittäin tumma ja kaukaa otettu kuva kännykällä, mut sieltä se laukkaa! :)

Hieronta ja rento yhdessäolo palkitsi heti seuraavana päivänä, kun Taavi laukkasi laitumen peränurkasta, kun huusin sitä. Tuntui todella mahtavalle. Se lähti mielellään mukaan ja vapaapäivä oli tänäänkin tiedossa. Meillä oli hoitokoira mukana tallilla ja Arttu näki varmaan ensimmäistä kertaa hevosen. Se olikin jännää, onneksi Taavi ei haukahduksistakaan välitä.
Syöttelin sitä hetken ja harjailin pahimmat liat pois, putsasin kaviot ja sitten ruokittiin Taavi ja Väinö. Olen joutunut tiputtamaan ennestään pientä puuromäärää, kun se ei meinaa oikein upota. Mutta pakko on oluthiivan ja nivelaineen takia saada joku puuro, mihin sekoittaa. Taavi syö siis tällähetkellä vain kourallisen Greenlinea.

Josko sitä tänään jo tehtäisiin jotain uusin voimin kumpikin, kun ollaan saatu levätä. Jos tuolla mitään tarkenee tekemään. Huh!