Yritin taas myrkyttää ponini

Ostin sitten ponille myslin, jotta saisin kauran pois ruokinnasta kokonaan. Siis ajatuksella, että muutama desi päivässä tätä ja yrtit sekaan.

"Viljaton, vain vähän tärkkelystä sisältävä, niukasti energiaa sisältävä Marstall Faser Light valmistetaan ilman juurikasmelassia ja sisältää vain hyvin vähän sokeria. Jo pieni määrä ruokaa antaa hevosellesi kaikki tärkeät ravintoaineet sen aineenvaihduntaa kuormittamatta.
Marstall Faser Light sisältää paljon kasvikuituja ja suolistoa aktivoivia Previta-kuituja®, jotta ruoansulatus pysyy kunnossa ja suoliston bakteerikanta terveenä.
Marstall Faser Light sopii pieniruokaisille hevosille ja vähän tai ei lainkaan työskenteleville poneille, mutta myös sairaustiloihin, kuten EMS, cushing, PSSM jne."

Mehän asutaan sellaisessa paikassa jumalan selän takana, ettei täältä saa mitään Racingia tai Black Horsea kummempaa, joten tilasin säkin Zooplussalta kotiovelle. Kieltämättä ihan hyvää palvelua ja korkeampi hintakin siinä vähän tasoittuu. Meiltä lähimmät jälleenmyyjät ovat 60km päässä.

No mitä poni rehusta tykkäsi? Ei tykännyt.

Se siitä sitten. Nyt mulla on 15 kiloa marsunruokaa. Kokeiltu on liotettuna, kuivana, muun ruuan seassa, vellinä, vaan ei kelpaa. Ja hyvä etten menettänyt kokeilun vuoksi niitä ainoita kelpaaviakin ruokia.

Alkaa vähän kyrpiä koko touhu ja säätäminen. Just päätin, että kuolkoon poni suolanpuutteeseen ja muihinkin puutteisiin jos ei ruoka maistu. Tällähetkellä ruokavalio koostuu Mineral Plussasta (3dl) ja Racing Proteinista (2-4dl), koska ne arvon herra on kelpuuttanut ruokalistalleen heinän lisäksi. Mitä nyt vähän ruokaa tippuu pitkin lattioita, mutta annostellaan sitten vähän suuremmalla kädellä.
Ne yrtit vaan tuottaa päänvaivaa, sillä niitä ei saa pelletin seassa alas, koska ne erotellaan. Kasteltuna pelletti menee mujuksi ja jää kuppiin. Nyt olen antanut kaksi kourallista kauraa ja sekoittanut yrtit siihen pienellä vesitilkalla. Mutta kun se kaura ei oikein ole kaviokuumeisen ruokaa.
Kokeilen vielä sekoittaa yrtit öljyllä pellettiin ja sitten luovutan ja jatkan hyväksi havaitulla linjalla. 

 

 

 

Lenkillä ollaan käyty ja kentällä jumpattu. Selässä olevat patit tosin vhän haittaavat harrastuksia, kun huopa hinkkaa niihin ikävästi. Tänään ratsastin sitten maastossa pelkällä geelillä ja homma toimi ihan hyvin. Kaipaan tosin sitä lännensatulaa (joka osuu auttamatta patteihin). On se vaan niin paljon parempi maastosatula.

Käytiin etsimässä uutta reittiä ja löydettiinkin, tosin vielä vähän on hienosäätöä tossa metsäosuudella. Minusta on ihanaa kiipeillä hevosen kanssa kunnon maastoissa! Vaikkakin se vaatii hiukan kännykän katselua ekoilla kerroilla, kun reitti ei ole tuttu.

 

Ja ötököille tasoitus.. + suolataistelu

Tänään riisuin loimen ponin päältä ja hetimmiten silmiini osui muutama paukama ponin ristiselän päällä. Ompas outoa, ajattelin. Pattien koskettaminen kyllä kertoi, ettei kyseessä ole mikään normaali paarmanpurema. 

Auts! Auts! Eipä tullut mitään muuta mieleen, kun ampiainen. Niitä  on ollut aivan valtavasti jostain syystä ja allekirjoittanuthan otti niihin lähikontaktia silloin viimeisimmällä uintireissulla. Ja se patti oli nimenomaan kosketusarka ja kipeä.
Lopulta me tallilla päädyttiin siihen, että hyönteisloimen alle on päässyt ampiainen tai useampi ja paniikissa sitten tuikkineet loukkuun jäätyään. Jos jollain on parempia ehdotuksia, niin tuokoon julki.

Kävin sitten heittämässä kentällä puolen tunnin nopean ratsastuksen ilman satulaa ja hackamorella. Poni oli tosi kiva! ötököitä vaan oli niin valtavasti ettei kumpikaan oikein pystynyt keskittymään.

Olen muuten vihdoin onnistunut saamaan suolaa ponin kitusiin! Rippe ei nuole suolakiveä laisinkaan, vaikka sellainen sillä on. Se nuoli sitä tullessaan muutaman päivän taukoamatta, mutta sittemmin se ei ole koskenut siihen ollenkaan. Se hikoilee kuitenkin päivittäin ja varsinkin nyt helteillä olen ollut syystäkin huolissaan sen suolansaannista. Olen blogissakin useamman kerran kerennyt kirota Ripen nirsoilua ruuan suhteen. Joten vähän arvasinkin, miten käy kun suolan lisää väkirehujen joukkoon.

Rippe jätti mm. kahtena päivänä ruuat osittain syömättä, koska epäili minun yrittävän myrkyttää sen suolalla. Niinkuin teinkin yhtenä päivänä. Nyt luottamus alkaa palautua ruokia kohtaan, joten en ota enää riskejä sen asian suhteen.
Mitään vellejähän poni ei ole suostunut edes haistamaan pitkiin aikoihin (syy on epäselvä), lese on ollut aivan nounou (ehkä sekoitin siihen jonkun pahan ainesosan kerran...). Tallinpitäjällä oli Racingin mashia ja se maistui ponille, ihme kyllä! Mutta en viitsisi millään ostaa taas uutta säkkiä. Lisäksi se sisältää pellavaa, josta ponin maha ei jostain syytä yhtään pidä.
Seuraavaan kokeilusatsiin (heti sen mashin perään, kun poni oli suostunut sentään johonkin velliin koskemaan) laitoin omasta takaa löytyviä ainesosia: kourallisen lesettä, kourallisen kivennäistä, kourallisen proteiininappulaa ja ehkä puoli ruokalusikkaa PAN-suolaa. Ja poni ei suostunut edes katsomaan kuppiin, vaan häipyi karsinan takaseinälle. Kiristys, uhkailu ja lahjonta toimii myös hevosilla. Tungin kupin naaman eteen, nostin niin ylös ettei päätä saa pois ja pakkomaistatin velliä. Kauhunsekaisin ilmein ja irvistyksin varustettu poniini pitikin vellin mausta ja on nyt latkinut soppansa jo kolmesti hyvällä ruokahalulla. Ja omistaja huokaisee, kun suolaa menee edes jonkin verran alas.

Rippe on ollut nyt monena päivänä ratsastuksen jälkeen laitumella syömässä, kun siivoan tarhan. Reitti laitumelle kulkee Ripen tarhan ohi. Tänään olin ajatellut, etten vie sitä laitumeen kellon ollessa jo niin paljon. Mutta herra minä-määrään-itse olikin sitten asiasta erittäin vahvasti eri mieltä ja osoitti tämän jumittumalla tarhan portilla poikittain nenä laitumen suuntaan osoittaen. Otin langat käteen ja nykäisin narusta kehottaen ponia portista sisään. Ai ei mennyt perille, tuumi Rippe ja rykäisi kunnon ravivedolla kohti laidunta. Kolmesti. Koska yritin naurun seasta komentaa sitä välillä.
Laitumellehan se sitten lelliponi päätyi vielä illallistamaan hetkeksi. Jottei nyt kukaan järkyty ponin sikailusta, niin se kävi tarhan portin kautta ja vein sen sitten laitumeen.

Naurattaa niin mielettömästi ton vanhan jäärän mielipiteet. :D

Ötökät 0 - Rippe 1

Meillä ei ole tarhoissa juurikaan ötököitä, hevoset saavat olla melko rauhassa. Hiekkatarhat ja kuiva maa ei varmaan houkuta ötököitä paikalle.

Laidun sensijaan kuhisee ötököitä, eikä Rippe tai Sisu viihdy siellä tuntia kauempaa, senkin aikana karvaton Rippe on keretty kupata ryntäistä ja nivusista verille asti. Minä sitten taas kirppiksiä selaamaan, kun en millään raaskisi ostaa ihan uutta loimea tähän hätään. Olen tehnyt kirjanpitoa Ripen kuluista koko vuodelta, eilen laskin puolen vuoden kulut yhteen kaikkineen ja tulos oli melko jäätävä.

Onneksi yhdessä Facebookin kirpputorilla joku myi 135-kokoista loimea posteineen 25e! Minä siihen heti tartuin ja otin riskin koon puolesta. Rippe on kahden koon välissä, joten mahdollisuus loimen sopivuuteen on kiinni tuurista.

Tälläkertaa onnisti!

Loimi istui päälle ihan hyvin, toki lapalakos olisi saanut olla isompi, mutta ei se näinkään mitenkään mahdottoman huonosti istu. Mahaläppä oli ihan sopiva pienimmällä asetuksella. Lisäksi loimessa on ihana iso häntäläppä, nylonvuoraus harjan, hännän ja lapojen kohdalla sekä tuo jousto-osa kaulakappaleen alussa. Ei kurista eikä kinnaa syödessäkään. Tämä oli joku Hööksin pari vuotta vanha malli. 

 
Käytiin tänään katsomassa ponia päivällä, eikä sillä tuntunut olevan loimen kanssa yhtään kuumakaan. Ihan tyytyväisenä se seisoi ja loimi oli pysynyt melko hyvin paikallaankin. Pikkuisen piehtaroidessa mennyt sivuun.

Kyllä tämä nyt pahinta tuskaa helpottaa ja ajaa oikein hyvin asiansa. 

Ei mitään uutta harmaan taivaan alla

Taivas on ollut kaksi päivää aivan harmaa, eikä aurinko ole näyttäytynyt. Ilma on hautovan kuuma ja tukahduttava. Ripellä kävi torstaina tuttuja vieraita Amerikasta asti, kun Sofia sekä Oliver tulivat ratsastamaan. Käytiin Kymen Paviljongilla jäätelöllä ja takaisintulomatkalla otettiin vähän raviakin. Rippe käyttäytyi tosi hyvin. 

Perjantaina mie vaan juoksutin Ripen, kun omat niskat ei antaneet myöten ratsastaa yhtään. Ne menivät jumiin jo keskiviikkona ennen uittoreissua. Pää ei yksinkertaisesti kääntynyt oikealle. Onneksi tilanne sitten illalla alkoi jo helpottaa.
Tein juoksutuksessa vähän siirtymisiä, vaikka Rippe ei olisikaan halunnut hiljentää vauhtiaan. Sitten pyysin sitä ravaamaan pienelle ympyrälle, jotta se joutui polkemaan kunnolla ja ottamaan takaset ristiin. Sama laukassa. Poni oli tosi toimiva ja vaikutti notkeammalle, kun aikaisemmin.

Tänään käytiin sitten taas maastoilemassa ihan kahdestaan. Mentiin aika reippaasti laukkaa, kun se tuntui olevan mieluinen askellaji. Jouduin tosin jossain vaiheessa komentamaan ponia, kun se poikkesi kaksi kertaa sivuteille ilman lupaa ja meinasi toisella kerralla kaatuakin. Kyllä se meno siitä sitten rauhoittui. 

Rippe on ollut nyt jo tunnin laitumella useampana päivänä. Tosin eilen kolmikolla oli ollut jotain riitaa ja sen seurauksena Fasulla oli ruhjeita ja jalka turvoksissa.. Sisulla oli myös pieni haava ja Fasun karvoja siellätäällä, mutta Rippe oli ilmeisesti pysytellyt tappelusta kaukana.

Tänään Rippe saikin sitten laiduntaa yksinään, kun en jaksanut ottaa sille kaveria. Tunnin verran se oli siellä. Menin hakemaan sitä, niin se tuli vihellyksestä portille vastaan. Pääsin laitumen lähelle, niin aivan jumalaton määrä ötököitä hyökkäsi kimppuun. Aivan mustanaan. Niitä kiipeili Ripen ötökkähupunkin päällä ihan kuhinaksi asti.
Tyytyväisenä jäi poni hiekkatarhaan syömään heiniään, siellä ei ole juuri ollenkaan ötököitä. Ei ole kyllä mikään taivas tuollainen laidun olla vuorokauden ympäri, huh!

Mutta noin ylipäätään on kyllä ollut ihan kiva, kun hevosilla on mahdollisuus olla laitumella pieniä pätkiä kerrallaan. Ripelle tämä järjestely sopii, kuin nenä päähän. 

 

Vesihirmuilemassa!

Rippe ja Sisu kävi tänään taas polskimassa. Tai siis Rippe ui, Sisu ei vieläkään. Rannalla oli muutama muukin ihminen, mutta he suhtautuivat uivaan hevoseen lähinnä innolla ja kysyivät lupaa ottaa kuvia. Halusivat myös nähdä, kun laukataan rantaviivalla. Kokeiltiin sitten sitäkin, mutta Rippe ainakaan ei kovin välittänyt, kun vettä roiskui naamalle. Haha. Hangessa laukkaaminen on paljon hauskempaa.

Reissu meni muutenkin ihan nappiin, mitä nyt yksi ampiainen kerkesi pistää minua. Tai ainakin jäi vahva epäilys, että se oli ampiainen, koska kipu oli aika kova.
Hepat lastautuivat ja matkustivat hyvin ja molemmat olivat rennompia tälläkertaa. Rippe ui ihan oikeasti jo!

Kunnon kannustus videolla, kannattaa laittaa äänet pois jos ei kiinnosta kuunnella omistajan hihkumista poninsa uimisesta.

Laiduniloa!

Laidun on viimein kuivahtanut sateiden jäljiltä tarpeeksi, että uskallettiin laittaa hepat sinne. Tälläkertaa mukaan pääsi Fasukin.

Ensin käytiin maastolenkillä koko kolmikon voimin ja sitten pääsivät ruunaskat pieneksi hetkeksi nauttimaan kesästä. 
 

Loman loppu ja karvoille kyytiä ( +huomioita cushing-lääkityksen vaikutuksista)

Ripen loma päättyi perjantaina maastolenkkiin. Mentiin pääasiassa käyntiä, yksi pidempi ravipätkä ja yksi laukkapätkä. Laukannostoa siivitettiin pukkihyppelyllä, mutta muuten lenkistä selvittiin yllättävän vähällä loikkimisella vapaista huolimatta. Selkään kyllä tuntui, että varsinkin alkulenkistä poni oli melko pinkeä. 

Ötökät oli meidän reissun aikana päässeet syömään aikamoiset tissit ponille...

Lauantaina menin kentällä koulua ja poni oli yllättävänkin hyvä. Tehtiin ihan perustaivuttelua ja koetettiin löytää sitä hidasta ravia. Lisäksi keskityin ponin rassaamista enemmän omaan istuntaan ja siihen, että istun keskellä, kyljet yhtä pitkinä ja ponia jarruttamatta. Jossain vaiheessa Rippe oli todella hienosti avuilla, se kulki pohkeiden välissä omalla moottorilla eteen, kääntyi pelkästä istunnasta ja oli kahdella ohjalla tasaisesti. Aivan mahtava fiilis! 

Tänään sitten päätin taas ajella karvat ponilta. Karva ei vielä ollut mikään aivan tajuton, mutta ponilla tuli sen kanssa todella nopeasti hiki. mitä turhaan kiusaamaan, kun kuumuuteen on helppo lääke. Karvanlaadussa on tapahtunut ihan selkeä muutos! Karva kiiltää ja se on aivan erituntuista, ei niin höttöä enää. Jännä nähdä, että helpottaisiko karvankasvu vielä jossain vaiheessa.
Onneksi Rippe on maailman paras klipata, siltä voi ajaa koko päänkin ilman minkäänlaista ongelmaa. Se ei moittinut tänäänkään, vaikka klipperi jossain vaiheesssa hetkellisesti tökki ja tukistikin.

Tallinpitäjän kanssa puheltiin yksi päivä, että ponin naama on kyllä aivan erinäköinen, kun ennen. Turvotus on pikkuhiljaa kokoajan pienentynyt ja silmät ovat päässeet esiin. Silmien päällä olevat pallukat ovat enää pienet kohoumat normaalitilanteessa. Toki ne syödessä suurenevat (niinkuin kuuluukin), mutta enää koko silmä ei syödessä pullistele.. Kyllä - niin kävi talvella. 
Ihraniskasta ei ole eroon päästy, toki se on pehmennyt talvesta ja ehkä hivenen kutistunut. Se on kuitenkin minusta kuvien perusteella ollut joskus pienempikin ja aloin myöhemmin miettiä, että liekö sillä munkinpippurilla kuitenkin olisi ollut jotain tehoa. Nythän Rippe syö lääkityksen tukena myös yksilöityä yrttisekoitusta, jossa on yös munkinpippuria. Pääsin aloittamaan sen vastikään. 
Muuten tuo ruokapuoli on kyllä yksi iso maanvaiva. Melkein mikään ei kelpaa. Yrtit olen saanut alas, kun ne sekoittaa kahteen kouralliseen kauraa ja tilkkaan vettä. Senjälkeen kuivana kivennäisnappulat ja proteiini. Jos niihin laittaa vettä, Rippe ei edes vilkaise ruokakippoon. Leseen se hylkäsi jo hyvän aikaa sitten, joten sitä minulla on melkein säkillinen turhana (greenlinen lahjoitin jo tallille syöttöön, kun Rippe ei sitä enää halua). Kivennäisistä sille kelpaa ainoastaan Mineral Plus. 
Kyllähän sitä varmaan löytyisi jotain rehuja, jotka maistuu, muttei kaikkea viitsisi aina ostaa kokonaista säkkiä vaint todetakseen, ettei maistunut. Ja jos maistuukin, ei ehkä maistu enää ensiviikolla. Arhg!

Uusi paketti lääkettä alkaa ihan näinä päivinä. Koska sitä hintaa joskus itsekin googlettelin, niin 160kpl Prascend-tabletteja maksaa meidän eläinlääkäriltä ostettuna 276e. Eli yhden tabletin hinta on 1,7e.

Löytyihän se hyvä piehtarointipaikka viimein.

Kyllä vaan on mukavaa!

Ja kunnon ravistus loppuun.

Lomakuvia omistajalta sekä ponilta

Norjan reissu taas heitetty ja kotiin palattiin eilen yöllä. Käytiin katsastamassa paljon puhutut Atlantic Road ja Trollstigen. Päähänpistona päätettiin sitten ajaa vielä Geirangerin upeisiin maisemiin ja käydä Dalsnibban huipulla (1500m). Hirveäti tuli kilometrejä mittariin ja autossa sai istua kauan, mutta olihan maisemat upeat.

Atlantic Road jätti vähän latteaksi, mutta muut kohteet sitten sykähdyttivät senkin edestä. Trollstigenille sattui pilvinen ja sateinen keli, mutta jälkikäteen luulen sen olleen vaan hyvä. Korkeanpaikankammoiselle oli tarpeeksi hurjaa noinkin..

Muutama kuva reissulta, osa taattua kännykkälaatua ja loput ihan vaan pokkarilla otettu. Suurinta osaa en ole kerennyt vielä edes koneelle siirtää. 

Rippe on myös viettänyt viikon lomailun merkeissä. Olen saanut tallilta tasaisesti vähän kuulumisia. Ihan yksin ei ole lomaa tarvinnut poninkaan viettää. Sateiden hetkeksi tauottua Rippe oli päässyt Sisun kanssa lyhyeksi aikaa laitumelle, joka me pystytettiin ennen reissua.

Lisäksi tallinpitäjä oli trimmannut nokkoset aidan alta kuivumaan Ripelle. Siinäkin oli ollut papparaisella kauhisteltavaa kerrakseen. 

pikapäivitys kuvien kera

Nopeat kuvakuulumiset tulevat tässä. Nopeat siksi, että olen netissä puhelimella.. Ollaan taas kesälomareissulla, tänään lähdettiin.

Viikko on mennyt aika kiireisesti, kun on pitänyt järjestellä lähtöä ja muutenkin on ollut menoa. Käytiin mm. ystävän russin kanssa Vermossa klinikalla maanantaina. 

Rippe kengitettiin tänään. Nyt se on reilun viikon muiden hoidossa, kun me ollaan reissussa. 

Sadetta on pidellyt... Monsteriloimen vedenpitävyys ei riittänyt, joten piti käydä kiireessä ostamassa uusi sadeloimi tämän sinisen kaveriksi ennen lomareissua. Rainbuster sekin,  nailonvuorella ja ruutukuosilla.

Peltojen reunoille ilmestyneet valkoiset möröt ovat vaanineet kentällä...

.... Ja tarhassa.

On se aurinkokin paistanut.

Yhtenä päivänä ihmettelin kuoriutuvaa anturaa.

Tiistaina käytiin vielä kuviokelluntaharjoituksissa.

Kivaa oli, vaikkakin märkää.