Taivas on ollut kaksi päivää aivan harmaa, eikä aurinko ole näyttäytynyt. Ilma on hautovan kuuma ja tukahduttava. Ripellä kävi torstaina tuttuja vieraita Amerikasta asti, kun Sofia sekä Oliver tulivat ratsastamaan. Käytiin Kymen Paviljongilla jäätelöllä ja takaisintulomatkalla otettiin vähän raviakin. Rippe käyttäytyi tosi hyvin.
Perjantaina mie vaan juoksutin Ripen, kun omat niskat ei antaneet myöten ratsastaa yhtään. Ne menivät jumiin jo keskiviikkona ennen uittoreissua. Pää ei yksinkertaisesti kääntynyt oikealle. Onneksi tilanne sitten illalla alkoi jo helpottaa.
Tein juoksutuksessa vähän siirtymisiä, vaikka Rippe ei olisikaan halunnut hiljentää vauhtiaan. Sitten pyysin sitä ravaamaan pienelle ympyrälle, jotta se joutui polkemaan kunnolla ja ottamaan takaset ristiin. Sama laukassa. Poni oli tosi toimiva ja vaikutti notkeammalle, kun aikaisemmin.
Tänään käytiin sitten taas maastoilemassa ihan kahdestaan. Mentiin aika reippaasti laukkaa, kun se tuntui olevan mieluinen askellaji. Jouduin tosin jossain vaiheessa komentamaan ponia, kun se poikkesi kaksi kertaa sivuteille ilman lupaa ja meinasi toisella kerralla kaatuakin. Kyllä se meno siitä sitten rauhoittui.
Rippe on ollut nyt jo tunnin laitumella useampana päivänä. Tosin eilen kolmikolla oli ollut jotain riitaa ja sen seurauksena Fasulla oli ruhjeita ja jalka turvoksissa.. Sisulla oli myös pieni haava ja Fasun karvoja siellätäällä, mutta Rippe oli ilmeisesti pysytellyt tappelusta kaukana.
Tänään Rippe saikin sitten laiduntaa yksinään, kun en jaksanut ottaa sille kaveria. Tunnin verran se oli siellä. Menin hakemaan sitä, niin se tuli vihellyksestä portille vastaan. Pääsin laitumen lähelle, niin aivan jumalaton määrä ötököitä hyökkäsi kimppuun. Aivan mustanaan. Niitä kiipeili Ripen ötökkähupunkin päällä ihan kuhinaksi asti.
Tyytyväisenä jäi poni hiekkatarhaan syömään heiniään, siellä ei ole juuri ollenkaan ötököitä. Ei ole kyllä mikään taivas tuollainen laidun olla vuorokauden ympäri, huh!
Mutta noin ylipäätään on kyllä ollut ihan kiva, kun hevosilla on mahdollisuus olla laitumella pieniä pätkiä kerrallaan. Ripelle tämä järjestely sopii, kuin nenä päähän.
Tänään Rippe saikin sitten laiduntaa yksinään, kun en jaksanut ottaa sille kaveria. Tunnin verran se oli siellä. Menin hakemaan sitä, niin se tuli vihellyksestä portille vastaan. Pääsin laitumen lähelle, niin aivan jumalaton määrä ötököitä hyökkäsi kimppuun. Aivan mustanaan. Niitä kiipeili Ripen ötökkähupunkin päällä ihan kuhinaksi asti.
Tyytyväisenä jäi poni hiekkatarhaan syömään heiniään, siellä ei ole juuri ollenkaan ötököitä. Ei ole kyllä mikään taivas tuollainen laidun olla vuorokauden ympäri, huh!
Mutta noin ylipäätään on kyllä ollut ihan kiva, kun hevosilla on mahdollisuus olla laitumella pieniä pätkiä kerrallaan. Ripelle tämä järjestely sopii, kuin nenä päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.