Marraskuun lopun pohdintoja ja tapahtumia

Mulla ois vaikka mitä kirjoitettavaa, kun vaan saisin aikaiseksi kirjoittaa!

Tuli tänään taas ruokia laittaessa mieleen, että usein kuulee kauhisteltavan, että joku syöttää "niin monesta purkista" hevostaan, koska "suurin osa hevosista pärjäisi pelkällä kivennäsellä". Se on toki totta, mutta esimerkiksi meidän tapauksessa monen purkin ruokavalio sisältää ne ihan samat aineet, kun siinä kivennäissäkissä. Mutta koska olen halunnut tasapainottaa jokaisen mineraalin ja jättää jotakin pois, niin olen kokenut helpoimmaksi mitata ne erikseen.
Miksi siis monesta pussista ja purkista syövän ruokavalio olisi jollain tapaa huonompi tai turhempi? Tietysti usein törmää siihen, ettei omistaja itsekään tiedä, kuinka paljon mitäkin ruokinta sisältää. Toisaalta sama voi olla myös sillä, joka syöttää vain "jotain kivennäistä".

Ripen ruokinta koostuu kahdeksasta erillisestä aineesta.

Litra heinäpellettiä (Black Horse Greenmix)
1rkl suolaa (Rippe ei syö suolakiveä)
0,5dl Racing ADE-vimin (D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää täällä pohjolassa, samassa tuotteessa on myös seleeniä)
2-4ml Racing Natural E (E-vitamiini on tärkeää cushing-hevosille ja sitä saisi mennä reilusti)
1rkl oluthiivaa (hyviä ravinteita, erityisesti B-vitamiinia suolistolle, sisältää myös kromia, joka on IR-hevosille hyväksi)
1rkl merilevää (jodi tulee tästä, teelusikka riittäisi täyttämään tarpeen. Jodi on tärkeää kilpirauhasen toiminnalle ja kilpirauhasen toiminta taas aineenvaihdunnalle)
1rkl Hiveplex (sinkki ja kupari oikeassa suhteessa toisiinsa ja hyvin imeytyvässä muodossa, vähän myös seleeniä)
Seleenimetioniinia 0,4mg (koska seleeni jää muuten vajaaksi, ihmisten tabletit tulivat tässä suhteessa kaikkein edullisimmiksi)

Pari viikkoa sitten muutin ruokinnan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Takapuoli kuivui kahdessa päivässä ja poni piristyi silmissä. En tiedä mikä taika tässä on, mutta tällä me mennään jatkossa. Pieniä muutoksia tein viime talven reseptiin, koska osa lisäravinteista oli vaikeita hankkia. Ja magnesiumia en ole nyt antanut purkista ollenkaan tällähetkellä. 

Muuten marraskuu on mennyt aika pitkälti vaan huokaillessa. Ei ole paljon jaksanut mitään tehdä. Eikä kyllä itseasiassa ole ollut oikein mahdollisuuttakaan.
Mie sähläsin kengityksen kanssa ja väli venyi aika pitkäksi. Pitkä kengitysväli ja pohjien koppuroituminen tarkoitti sitä, että Ripellä oli kengittäjän saapuessa enää kaksi kenkää jalassa (ja kaksi lenkkaria). Onneksi kengittäjä sai niihin kahteen repaleiseenkin kavioon kengät kiinni. Tavoite on kuulemma saada kengät pysymään viisi viikkoa ainakin. Putsitin jalat ja kiedoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Rippe ei ole aiemmin irtokengistä juurikaan kärsinyt.

Talveksi se sai eteen Equilibrium-kengät ja hokit sovitettiin varpaalla vähän taaemmas. Ihan tyytyväisesti se on nyt kaksi päivää niillä kopsutellut. Hokit laitettiin toki ja tilsakumit myös. 

Josko tässä nyt pikkuhiljaa taas tekisi ryhtiliikkeen ja saisin meidät vähän liikkeelle. Rippe tosin ei ole liikunnan vähyydestä ollut moksistaan. Päinvastoin se on notkeampi, kun pitkiin aikoihin. Kiitos metsätarhan.

Kylmä ilma tuntuu olevan vähän ongelmallinen ja Rippe on ollut nyt ulkona 200g toppaloimen kanssa. Sillä se on ollut selästään pehmeä ja tyytyväinen. Ilmahan on toki ollut tosi raaka, eikä Ripen karva ole todellakaan mitenkään laadukasta. Lisäksi cushing tekee toisilla hevosilla kylmänarkuutta.
Täytyy varmaan vähän uudistaa loimia, koska nyt mulla on kasa sisätoppiksia ja vähemmän ulkotoppiksia. Nykyinen talli on lämmin ja vedoton, eikä Rippeä ole tarkoitus ainakaan toistaiseksi klipata, joten se ei tarvitse sisälle loimea. Ulos sensijaan tarvitaan varmaan paksumpaakin, kun tämä 200g kettuloimi.

Rippekin osaa käskystä hymyillä :)

Ensi talven ruokintaa miettimässä

Ripen ruokintahan koostuu tällähetkellä heinäpelletistä, pellavasta ja kasasta erinäisiä lisiä. Koska sopivaa kivennäistä tai tiivisterehua (tai miksi nyt suomessa kutsutaankaan ns. balancer-rehuja) ei löytynyt, niin kokosin tarvittavat lisät eri purkeista.
Homma on toiminut moitteetta, Rippe on voinut hyvin ja syönyt ruokansa mukisematta. Mutta olen salaa haaveillut ruuasta, joka täyttäisi tarpeet vähän helpommalla. 

Ruoka siis sisältää tarvittavat vitamiinit, kivennäiset ja rasvahapot. Lisäksi se on saanut samalla vatsantäytettä ja heinänkorviketta. Heinäpelletti on myös pitänyt sen mahan todella hyväsä kunnossa, löysää lantaa ei ole juurikaan ollut.
Toisaalta olen toivonut, että saisin ruuan jonka voisi A) syöttää kuivana ja B) olisi mahdollisimman helppo muillekin ohjeistaa.

Rippe ei voi syödä sinimailasta, enkä halua sille lisättyä rautaa. Pelkästään nämä kaksi vaatimusta sulkevat pois käytännössä kaikki markkinoilla olevat rehut (Spillers olisi ainut sopiva sillä oletuksella, että "Grass nuts" ei sisällä sinimailasta). Sitten on muutamia pienempiä hienosäätöjä, kuten esimerkiksi soijattomuus (okei - tässä uudessa on soijaöljyä, mutta rehu on GMO-vapaa) ja kelatoidut kivennäiset.

Ruokalista on näyttänyt nyt jo pitkään tältä (se on hieman syksystä muokkautunut vielä): 

- vajaa litra (n.500-600g) Amequ heinäpellettiä
- 1 dl pellavaa  
- loraus pellavaöljyä (koska nyt on käytössä ns. pellavapuriste, josta öljy on puristettu pois, muuten antaisi pari desiä Fortinut pellavajauhetta)
- 5g merilevä
- 10g magnesiumia
- 10g Hiveplex
- 15g Mervue Equine Racing-E (tosin nyt on PowerE olosuhteiden pakosta)
- ½dl ADE Vita-rae
- 30g suola
(kuurina aminohappoja ja kanelia)

Ja nyt sen olisi mahdollista näyttää tältä:

- 700g Amequ Metasense-rehua
- suolaa

Jokainen varmaan ymmärtää tämän jälkeen, miksi olin niin kovin innoissani, kun tanskalainen Amequ-rehusarja vastasi toiveisiini. Kyseessähän on rehu, jossa ei ole sinimailasta, lisättyä rautaa, viljaa eikä melassia. Se koostuu pitkälti heinähakkeesta, mutta siihen on lisätty tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset (sekä rasvahapot) hyvin imeytyvässä muodossa. Plussana tuote on suunniteltu herkkämahaisille (sisältää pektiiniä ja monia vatsaa helliviä yrttejä) ja se on pääosin karkearehu-muodossa (parempi diasteemalle, kun pelletit).

Laskin myös Hoptilla ruokinnan ja eipä voisi paljon paremmin osua kohdilleen. Kannattaa huomioida, että heinän määrä on kuiva-aineena (vastaa noin 7-7,5kg heinää) ja laskelmasta puuttuu olki, koska en laske sille varsinaisesti mitään ravitsemuksellista arvoa. Uusi rehu on myös käytännössä karkearehua. Rippe painaa painomittanauhan ja laskuvakaavan mukaan noin 420kg. Rehunkäyttökyky on laitettu normaaliksi, sillä viime vuoden ruokinta on laskettu samoilla asetuksilla ja todettu sopivaksi tälle yksilölle.

Mielenkiinnosta leikin Hoptilla ja syötin kaikki listassa valmiina olevat kaviokuumeisille suunnitellut rehut laskuriin, eikä niistä yksikään täyttänyt tarpeita sellaisenaan. Isoin puutos suurimmassa osassa oli E-vitamiinissa. Usein puutetta jäi myös muista vitamiineista (D-vitamiini!), sinkissä tai seleenissä. Ruokintamäärät myös monissa rehuissa nousivat 1.5-3 kiloon päivässä.

Hintapolitiikka kiinnostaa monia. Meidän kohdalla nykyisella ja uudella ruokinnalla ei ole isoakaan eroa. Lasken vähän painoarvoa helppoon syötettävyyteen ja siihen, että saan rehun tilattua yhdestä paikasta. Nykyiset raaka-aineet on tilattu monesta paikasta ja aina niiden saatavuus ei ole paras mahdollinen.

Sain Tallitukusta maistiaisen rehusta. Ruoka on melko kevyttä, litrapaino oman punnituksen perusteella on noin 330g. Toisaalta isompikaan syöttömäärä ei haittaa, koka rehuhan on suurimmaksi osaksi heinää ja antaa hevoselle kivasti tekemistä. Rehu tuoksuu ainakin omaan nenään hyvälle ja koostumus on ihan ok. 

Tämän kaiken jälkeen oli edessä enää varsinainen tulikoe: koemaistaminen. Kuten kaikki tiedämme, niin Rippeä ei ole helppo miellyttää. Tosin pahin nirsous on väistynyt, kun ruokaa ei ole yllinkyllin saatavilla. 

Jokatapauksessa rehuun siirrytään todennäköisesti vasta syksyllä/syksyn jälkeen, koska en uskalla tehdä mitään muutoksia ennen sitä. Loppukesä ja syksy on näille cushing-yksilöille sitä vaikeinta aikaa ja menisin mieluusti tällä samalla siihen asti. Mitä vähemmän muutoksia, sitä helpompi on saada syystä kiinni jos jotain tulisi.

PS: Niille, joiden hevoset voivat käyttää sinimailasta, niin hyvä lisä pulskille hevosille on Kirahvi Oy:n myymä Lexa Strukturmix. Siihen ei ole lisätty mitään, joten siihen on helppo sekoittaa mikä tahansa kivennäinen ja kyseinen rehu oli ainakin Ripen mieleen. Myös Amequlla on sopivia, pienellä syöttömäärällä olevia rehuja, joissa myös vitamiinit ja kivennäiset.

Ne tulokset verikokeista

Ripen verikokeiden tulokset tulivat. Insuliini oli nyt neljä. Aiemmin Ripen insuliini on ollut 17. Viitearvohan on 20 asti, mutta viisaammat kertovat, että kaikki yli viiden on epäilyttäviä. Joten neljään voi olla todella tyytyväinen!

ACTH on edelleen 168, mutta hyvää siinä on se, ettei se ole juurikaan muuttunut vuoden takaisesta. Ja koska oireet ovat kurissa, niin jatketaan samaan tapaan, kun tähänkin asti. Liian isoilla annoksilla takapää alkaa mennä holtittomaksi.

Vähän erilainen syntymäpäivä

Ripellä oli torstaina synttärit ja synttärien kunniaksi paikalle saapui myös eläinlääkäri. Tosin aivan sovitusti tekemään perushuoltoa ja kontrolloimaan vanhoja juttuja. Satuin vaan varaamaan ajan juuri Ripen syntymäpäivälle.
Rippe sai siis jokaisen toivelahjan: Aamu alkoi paastolla, jonka jälkeen Rippe toimi neulatyynynä verinäytteiden otossa, sitten tuli pikkushotti, joka valahti erittäin tehokkaasti jalkoihin, seuraavaksi ronkittiin suu ja lopuksi räpsäytettiin pari röntgenkuvaa kavioista. Tehokasta.

Röntgenkuvat ja verikokeiden tulokset jäivätkin sitten tähän laittamatta, koska sain klinikalta sähköpostiin eilen väärät kuvat (siis vanhat), eikä kukaan soittanut (tai vastannut puhelimeen) perjantaina niistä verikokeiden tuloksista. Olisin samalla pyytänyt uudet kuvat sähköpostiin. Laitan ne tänne myöhemmin.

Hyvää syntymäpäivää rakas heppaseni!

Suu oli hyvässä kunnossa. Se yksi diasteema siellä oli ja se putsattiin. Se on kuulemma malliltaan avoin ja siksi varmasti helppo itsekin pitää puhtaana. Nytkään sieltä ei tullut mitään pahanhajuista mössöä. Olenkin huuhtonut suuta heti jos se alkaa haista tai ponin ilme muuttuu sellaiseksi, että tiedän jotain olevan pielessä.

Kaviot oli kuvissa todella hyvät, eikä niistä juurikaan enää näe, että mitään olisi ollutkaan. Jippii! Sen kunniaksi meillä eilen korkattiin kuoharipullo.

Eläinlääkäri myös kehui Ripen lihavuuskuntoa erinomaiseksi. Joitakin ihmisiä on ahdistanut vilkkuvat kylkiluut, mutta eläinläkäri vahvosti omaa ajatustani. Ripen ruuminrakenne ja rasvan kerääntyminen on syynä siihen, että kylkiluut tulevat herkästi näkyviin. Se ei ole todellakaan mikään keskivartalolihava, vaan Ripellä rasva on kerääntynyt kaulaan, peppuun ja lavoilla.

Puhuimme paljon siitä, miten ihmisten on niin vaikea erottaa lihavaa hevosta ja ottaa niiden laihdutusta vakavasti. Eläinlääkäri totesikin, että hevosen laihduttaminen on kuitenkin tavallaan helppoa, kun sillä ei ole sitä omaa jääkaappia, josta napostella. Ja se on ihan totta. :)

Toki asia ei aina ole niin mustavalkoinen ja tiedän sen kokemuksesta. Mutta suurin osa hevosista on laihdutettavissa kohtuullisen helposti. Jos vaakakupissa on sairas ja kipeä hevonen (tai lopetus), niin kaikki keinot on sallittuja.
Esimerkiksi kaviokuume on niin paljon helpompi estää, kun hoitaa. Sen kun jokainen pitäisi mielessä.

Synttärilahjaksi Rippe sai lisäksi yhden porkkanan ja ihottumaloimen. Loimen se olisi saanut muutenkin. Se nimittäin sai alkuviikosta taas allergiakohtauksen ja tällä kertaa syylliseksi epäiltiin paikalle sateen jälkeen ilmestyneitä polttiaisia. Se ei siis hankaa, eikä kutia, mutta turposi naamasta ja mahan alta.
Kärpäsloimihan sillä on ollutkin, mutta ihottumaloimi itseasiassa tuntuu istuvan kivemmin päällekin.

Viljarshopille on pakko antaa kiitosta, että toimitus oli tosi nopea. Täältä kylästä ei mistään saanut loimea, joten tilasin sen keskiviikkona iltapäivällä, torstaina puoli yhdeksältä se oli noudettavissa lähikaupan noutopisteeltä! Aivan uskomattoman nopeaa.

Kuvassa näkyvät puremat tulehtuivat alkuviikosta, mutta onneksi nyt jo paranemassa hyvää vauhtia.

Ollaan toistemme personal trainereita

Kuulumisten kirjoittelu on vähän jäänyt. Koska ei meillä nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Joka on tietysti pelkästään hyvä asia. Enemmän ollaan nyt maastakäsin jumpattu ja käyty kävelemässä pitkin kylää. K on lomalla, niin olen saanut jopa muutaman uuden kunnollisen kuvan Ripestä.
Kävely on tehnyt hyvää itse kullekin. Tein itsekin keväällä pienen elämäntapamuutoksen ruokailuun ja sain minua vaivanneet neljä kiloa pois jopa melko helposti. Samalla myös päätin, että kävelen Ripen kanssa mahdollisimman paljon maastakäsin itsenikin takia. Alkuunhan se oli pakollistakin, kun selkään ei voinut mennä.
Rippe on kyllä talutuslenkeillä ihan loistava kirittäjä, niin reippaasti saa kävellä, että hiki tulee ja hengästyy.

Rippe on saanut myös maistella lenkeillä vähän vihreää, mutta sillä on siihen oma lupasana, jotta lenkit sujuisivat edes kohtuullisesti ilman pusikoihin ryöhäämistä. Lisäksi olen sille tarhaankin vähän kerännyt kaikenlaista vihreää. Ajattelin, että on turvallisempaa saada vähän vihreää kokoajan jos vaikka kävisi niin, että poni pääsisi karkuun ja ahmisi vihreää.
Ehkä elimistö kestäisi paremmin vihreän syönnin jos sitä olisi siihen totutettu edes vähän.

Ja onhan se nyt kesällä vähän saatava herkkuja maistaa.

Olen satula-asioiden kanssa vähän solmussa nyt ja luulen löytäneeni ongelmakohdan jalan lonksumiseen. Ja kuten alunperin epäilinkin, niin satula on varmasti yksi suurimmista ongelmista, koska epäilen ongelman olevan lavan kohdalla ja/tai sään takana rangan vieressä. Palaan asiaan myöhemmin jos saan epäilyksilleni vahvistusta.

Rippe on myös taas ollut jonkun verran hutera ja varsinkin tänään se minusta selkeästi oli takaa veltto. Tämähän on yleensä liittynyt sen kohdalla lääkkeen väärään annostukseen. Kentällä laukkuutin sitä vähän liinassa kävelylenkin päätteeksi ja se kaatui! Siis kurvissa kiihdytti ja meni kumoon. Niin nyt voi käydä kelle tahansa, mutta täytyy seurata.

Olin ajatellut kesälomalleni (heinäkuussa) pyytää eläinlääkäriä paikalle tekemään sellaisen perustarkin; katsotaan ne hampaat (mitkä piti katsoa on keväällä, mutten ole työkiireiden takia voinut asiaa hoitaa, eikä Rippe kyllä ole tuntunut akuutisti olevan tarkastuksen tarpeessakaan onneksi), kuvataan se vasen etunen vielä kerran ja otetaan verikokeet. Nyt mietin, että olisiko se ACTH pitänyt ottaa jo aiemmin, mutta eipä se ennenkään ole kulkenut oireiden kanssa käsikädessä.

Lääkettähän on jo syksystä tiputettu jonkin verran alaspäin, mutta olisiko edelleen tarvetta tiputtaa. Sitä tässä nyt pohdin. Vaikuttaako laihdutus lääkkeen imeytymiseen tai taudin kulkuun. Vaikea sanoa. Järki sanoisi, että paljon mahdollista.

Tänään otettiin taas ponista rakennekuva, enkä voinut välttyä kiusaukselta yhdistää sitä viime kesän kuvan kanssa allekkain. Olisi ollut mielenkiintoista päästä punnitsemaan Rippe viime kesänä ja nyt.

Hevosen lihavuudelle niin herkästi sokeutuu ja pyöreys sekoitetaan lihaksiin. Todellisuudessa niiden lihasten päällä on useimmissa tapauksissa myös kunnon kerros rasvaa. Ihmiset myös mielummin katselevat hieman pyöreää olemusta ja monen mielestä se tekee hevosesta näyttävän. Lisäksi olen kuullut ja lukenut hevosen lihavuutta puolusteltavan rotuominaisuuksilla ja käyttötarkoituksella. Mikään niistä syistä ei poista hevosen ylipainoa. 

Usein kuulee myös sanottavan, että tämä on aina ollut terve, vaikkakin lihava. Moni ei halua tai osaa ajatella, että sairaudet hiipivät kuvaan pikkuhiljaa ja saattavat puhjeta vasta hevosen vanhuuden päivillä. Aivan samoin, kuten ihmisilläkin. Ja sitten ollaan samasa tilanteessa, kun Rippe. Siltähän esim. ihraniska tuskin koskaan kokonaan katoaa. Sillä on edelleen rasvakertymät lavan takana ja hännän tyvessä. Ne ovat cushingin tadin ja insuliiniresistenssin syytä. Mutta varmasti sen on paljon mukavampaa ja terveellisempää elää nyt.

Huh hellettä!

Helteet kävivät sen verran tukaliksi, että päätin helpottaa ponin oloa keventämällä karvoitusta. Hyvin alkanut karvanvaihto nimittäin tyssäsi yhtäkkiä melkein kokonaan ja varsinkin kaulassa karva olo melko tuhnuinen ja pitkä.

Jätettiin taakse oma karva ja mahankin jätin ajelematta, ettei ötökät söisi. Rajat ajelin mahan puolelta myötäkarvaan.
En yleensä tykkää osittain ajelluista, mutta ihan hyvä siitä nyt tuli. Pääkin ajeltiin vain puoliksi tällä kertaa. 

Tässä näkyy leikkuuraja, oma karva on toki vähän pitkää, mutta ei tolkuttoman paksua.

Ulkoilmakeittiö

Ruoka on taas maistunut normaalisti ja mahakin tasoittunut, onneksi. Kävin vielä ostamassa ulos uuden isomman ja pyöreän kupin, jottei puuro jää kiinni reunoille niin helposta. Samalla otin mukaan suolakiven (vaikkei Rippe sitä syö) ja ötökkämyrkkyjä. Ne todella tuleekin nyt tarpeeseen. Olen mennyt jo pari kesää omilla sekoituksilla, mutta nyt ostin kokeeksi W-kesäspray-Plus-suihkeen ja Vihreää hevossalvaa (sitä on ollu ennenkin ja hyväksi todettu). Ainakin äsken ötökät hetkellisesti väheni.

Vielä tarvitsisi ostaa toinen tommonen ötökkähuppu. Saisi toisen välillä pesuun ja kuivumaan. Sama huppu on Ripellä nyt jo neljättä kesää.

 

 

Kesäkarvatilanteesta vielä alla muutama kuva. Takapää on kiiltävällä ja lyhyellä karvalla (osittain näyttää jopa katkeilleelta), keskivartalo vähän pidemmässä, mutta jo melko hyvällä karvalla. Kaula ja lavat sensijaan vielä pitkähkössä, joskin ohuessa karvassa. Eilen taas kuopsuttelin karvaa irti ja sitä vielä irtoaa.
Vaaleat osat ovat pidemmässä karvassa, kun tummemmat.

Takapää

Kupeet

Kaula ja lavat

Tervetuloa kesäkarva!

Kuukaudessa kesä on tullut! Rippe vaihtaa ensimmäistä kertaa karvaa kunnolla ja alta näyttäisi paljastuvan ihan oikea kesäkarva. Yksi päivä ihastelin, miten harjakin on kasvanut tosi paljon.
Rippe on ajeltu viimeksi elokuussa, joten karvatilanne vaikuttaa todella lupaavalta. Lavoilla karva on aavistuksen pehmeää ja pitkää, mutta ohutta. Lautasilta ja selän päältä karva on karkeampaa ja lyhyttä, siis ihan oikeaa kesäkarvaa. Olisihan se mahtavaa jos tänäkesänä Rippe saisi nauttia ihan oman karvan kanssa. 

Muuten meille kuuluu aikalailla tavallista. Ollaan kävelty yhdessä, olen juoksuttanut ja silloin tällöin ratsastanut. Ensimmäiset laukat otettiin vappuna ja meillä oli älyttömän hauskaa! Rippe on liikkunut ihan hyvin ja ollut muutenkin iloinen ja hyvävointinen. Oljet alkavat loppua ja olen nostanut hiljakseen heinämäärää ylöspäin.
Sensijaan valkuaisen jouduin jättämään pois, kaula alkoi samantien turvota! Koetin lisätä sitä, kun karvanvaihdon aikaan poni muuttui hetkeksi vähän kuivan näköiseksi.

Rippe on ollut kuitenkin melko vähäisellä liikunnalla, koska olen itse painanut töissä aivan täyttä päivää aamusta iltaan jo yli kuukauden. Nyt alkaa onneksi vähän helpottaa ja päästään Ripenkin kanssa taas tekemään enemmän.
Lääkitystä säädin taas aavistuksen alaspäin, kun takapää tuntui olevan vähän holtiton. Aikaisemmin Rippe söi 1,25/1,5 vuoropäivinä. Nyt annan joka päivä 1,25 tablettia. 

 

Kesän kunniaksi myös verkko pääsi taas laatikkoon. Talven Rippe on ollut ilman verkkoa ulkona.

Rippe jäi viikonloppuna taas yötäpäivää ulos ja siitä seurasi heti ongelma. Rippe lopetti syömästä heinäpellettipuuronsa ja sen seurauksena (todennäköisesti) maha meni taas kuralle. Ääh! Lauantaina kävin tallilla nopeasti ja kiinnitin huomiota outoon seisoma-asentoon. Poni oli tavallista vaisumpi ja minä tietty heti kävin kaviot läpi, juoksutin pihatiellä ja pyöritin napakäännöksiä. Ei ongelmia, vaikka poni oli aavistuksen kankea. Illalla käytiin lenkillä ja kaikki tuntui olevan ok.

Eilen se nosteli häntää ja piereskeli vettä. Tänään olikin maha jo ihan löysällä ja täynnä ilmaa. Samalla sitten selvisi, ettei se tosiaan ole syönyt puurojaan. Toisaalta myös heinäpaaleissa on ollut huonoja kohtia, joten vaikea sanoa kumpi oli ensin; mahakipu vai syömättömyys. Syksystä asti maha on ollut todella hyvä, kun Rippe on syönyt heinäpellettiä.

Ei varmaan auta muu, kun seurailla tilannetta hetkinen. Elektrolyyttiä meinasin käydä hakemassa, koska ripuli ja helle ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä. 

Kaikenlaista kevätjuttua, proteiinia ruokintaan ja kaviokuumeen vauriot kaviossa

Ei ole tullut kirjoiteltua blogiin taas melkein kuukauteen. Mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut, joten tuntuu tyhmältä kirjoitella joka viikko sitä samaa kuulumista. Toistaiseksi liikunta on vielä kovin kevyttä ja sääolojen takia osittain aika yksipuolistakin.
Lisäksi mulla on keväällä ollut töissä vähän erikoistilanne ja olen ollut todella pitkiä päiviä välillä, joten Rippe on sitten aika paljon vaan ollut. Olen yrittänyt päästä yli pakkoliikuttamisen ajattelusta. Nyt kun ruokinta on paremmin tasapainossa, niin poni kestää kyllä loistavasti seisomistakin. Ja toisaalta, kun näin kaviot edellisessä kengityksessä, niin ei oikein teekään mieli vielä rasittaa liikaa. 

Olen  nimittäin tullut siihen tulokseen, että taisin itse osittain mokata sen keväisen kaviokuumeen ja siksi oltiin syksyllä tilanteessa, jossa poni kävi kuopan reunalla. Aloitin ehkä liikuttamaan liian aikaisin ja liian rajusti, jolloin vasemman kavion rakenteet pettivät (osittain tilanteeseen vaikutti myös pari muuta muuttujaa).

Oma näkemykseni on, että kavio lievästi sinkkasi kuitenkin eli koko kavioluu tipahti aavistuksen. Sen puolesta puhuisi myös kaviossa näkyvät vammat. Tämä sinkkaus jakoi ihmisten mielipiteitä - osan mielestä kavio oli sinkannut ja osan mielestä ei. Röntgenkuvista mittauksen perusteella itse tulin siihen tulokseen, että kyllä siellä jotain tapahtui. 
Oikeassa ei samanlaisia muutokia ole nähtävissä.

Tämä on vasta se kevään kaviokuume, joka tässä näkyy. Mutta huomaa kauttaaltaan kovasti venynyt valkoviiva.

Rippe on siis edelleen liikkunut ratsain lähinnä käynnissä ja vain maksimissaan pari kertaa viikossa.  Liinan päässä olen hyvillä pohjilla ottanut jo vähän laukkaa mukaan selän takia. Lähinnä liinan päässäkin jumpataan, laitetaan alkoja ristiin, kootaan ravia ja laukkaa ja sitten taas venytetään. Poni tykkää liinan päässä työskentelystä (ehkä siksi, että se saa myös palkkaa hyvin tehdystä liikkeestä).

Ripen on myös nähty tarhassa syövän kakkaa ja olen itsekin tätä todistanut. Kävin hakemassa sille Racing Proteinia ja B-vitamiinia. Karvaa se vaihtaa nyt kovasti ja eilen havahduin siihen, että se tuntuu taas hoikistuvankin vähän liiaksi. Sama juttu oli myös ensimmäisenä keväänä karvanlähdön aikaan.
Asiasta ihmisten kanssa keskusteltuani ja netistä lukiessani tulin siihen tulokseen, että hyvin voisi olla kyse valkuaisen puutteesta. Meillähän on tallilla heinässä joissain paaleissa analyysin mukaan tosi korkea SRV, mutta osassa se oli sellainen keskiverto. Ruokinnat on laskettu näiden keskiarvolla, mutta jos nyt on ollut syötössä niitä köyhempiä paaleja, niin silloin Ripellä voisi hyvin olla valkuaisesta puutetta koska se saa osan karkearehusta olkena. Vielä kun yhtälöön lisätään se, että cushing-hevoset usein tarvitsevat tavallista enemmän valkuaista, niin lisäys taitaa olla ihan perusteltua.

Taas alkaa myös se aika vuodesta, kun puhdas ämpärivesi vaihdetaankuralätäköihin. ARGH! Toivottavasti jokakeväinen vesipieruilu pysyisi nyt poissa tästä huolimatta.

PS: Analysoin myös tällähetkellä syötössä olevan oljen sokerien takia ja tulos oli 24. Näiden olkien jälkeen ei ole tiedossa uutta ostopaikkaa. Jos jollain on vinkata olkimyyjää, niin vinkkejä otetaan vastaan. Jos ei muu auta, niin sitten kokeillaan miten homma toimii pelkällä heinällä nyt, kun liikakilot on karistettu päältä.

Jumppaa maastakäsin ja kapsoni Saksasta

Meillä oli Ripen kanssa vähän liikutustaukoa, kun kengitys venähti. Vasen kavio alkoi lämpöillä, joten en uskaltanut liikuttaa ollenkaan, vaan odotin suosiolla kengittäjää. Nyt on taas kavio balanssissa ja etusten pohjalliset vaihdettiin tilsakumeihin.

Hieroja kävi myös ja käsitteli Ripen selkää. Hän on nyt käynyt kolmesta ja olen ollut tosi tyytyväinen tulokseen. Onnistuin kipeyttämään Ripen selän, kun laitoin rungottomaan satulaan etukaaren ja se oli painanut. Ääh! Voi sitä turhautumisen määrää, kun etupää taas alkoi painua ja etujalat kompuroida. Ripellä kipeytyy selkä tosi helposti tosta heti sään takaa ja se on ilmeisesti yksi syy siihen oikean jalan pettämiseen ja kompurointiin.

Nyt olen hierojan ohjeiden mukaan koettanut juoksutella eteen-alas ja tehnyt selän nostoja. Tuntuu tehoavan ja poni liikkuu taas ihan hyvin. Itseasiassa siltä on löytynyt myös hidas, tahdikas ravi.
Olen huomannut, että Rippeä ei kannata millään pakottaa juoksuttaessa, vaan paras tapa on houkutella se itse hakeutumaan oikeaan asentoon. Se ahdistuu suunnattomasti kaikista naruista jne. eikä pysy rentona vaan alkaa liikkua ihan jäykkänä.

Alla olevassa kuvakollaasissa on lauantain jumpat. Piti olla ison kuvan toimintaa, vaan oli kaikkea muuta. Hohhoijaa. :) Ripelle tuli Saksasta kapsoni! Rippe tykkää siitä ja toimii sen kanssa hyvin. Se hakeutuu paljon paremmin eteen-alas kapsonilla ja lisäksi se asettaa pään rehellisemmin. Näissä kuvissa kapsonin asetukset oli hukassa ja piti tehdä lisäpalatkin, mutta nyt se toimii pyörimättä.
Ripen kapsonissa ei ole mitään kovaa turvan kohdalla, vaan se on pehmeää nahkaa kokonaan.

Tänään sain tosi mageita pätkiä tehtyä siihen vaikeaan oikeaankin. Tein lyhyitä pätkiä ja palkkasin reilulla kädellä yrityksistä. Rippe liikkui hyvin ja kivasti. 

Mutta tarhasta hakiessa se kääntyi poispäin, kun tarjosin riimua. En tiedä, mikä sillä oikein oli, koska en löytänyt mitään epänormaalia sen käytöksestä muuten ja se tosiaan suoritti kentällä ihan hyvin - joskaan ei ollut ollenkaan villi (joka on ihan hyväkin asia). Otti se yhdet laukat, kun säikähti postiautoa. Olin toisessa päässä kenttää keräämässä kakkakasaa ja Rippe seisoi portilla odottamassa (ajattelin josko se olisi halunnut vaikka piehtaroida). Yhtäkkiä kuulin, kun se hirmuista laukkaa tuli kohti minua ja hörisi(!) samalla kovaan ääneen. Kun käännyin katsomaan, niin Rippe pysähtyi ja katseli sitä postiautoa silmät suurina ja samalla vilkuili, että mitä minä asiasta tuumaan. Toiselle tuli hätä ja piti tulla hakemaan turvaa. Haha. Tilanne on jaksanut hymyilyttää minua koko päivän.

Ripellä on ollut myös vähän ruokahaluttomuutta ja takapää on ollut minusta vähän voimaton ja holtiton. Vähensin kokeeksi cushing-lääkettä puolestatoista tabletista 1,25 annokseen. Seurailen muutamia päiviä, että muuttuuko tilanne. Tänään ainakin takapää pysyi hyvin mukana alusta asti.
Ripellähän oli vastaavia oireita, kun lääkitystä aloiteltiin. Ehkä syksyllä ongelmien yhteydessä nostamani annos on nyt liian suuri, kun kaikki on hyvin ja poni on laihtunut (a ehkä sitä myöten hormonitoiminta itsestään parantunut/tasaantunut). Ja onhan kevät yleensä cushing-hevosille helpompaa aikaakin.

Yhden anturan uudelleenrakennus ja miten siinä onnistuttiin

Tänään oli juhlapäivä, kun meidän lähelle avautui uusi suureläinklinikka (sama eläinlääkäriasema, jonka palveluja ollaan Ripen kanssa käytetty jo pari vuotta). Käytiin Suskin kanssa avajaisissa syömässä kakkua ja saatiin samalla kätevät säilytyskannet hevospassille. On hienot ja avarat tilat kyllä. Toivottavasti tosin ei hevosen kansa tarvita sitä. Röntgenit ja muut onnistuu kyllä kotonakin edelleen. 

 

Mutta sitten itse asiaan. Uusimmat kontrollikuvat viimeviikolla kertoivat, että anturaa on tosiaan saatu reilusti lisää. Muutenkin kavio on hyvässä tasapainossa, vaikka toki kuvassa näkyy kaviokuumeen jättämät jäljet kavion seinämässä. 

Tilanne on kuitenkin todella hyvä, eikä poni tällähetkellä oireile kavioitaan yhtään mitenkään. Se liikkuu hyvin ja mielellään, ei ole lämpöjä tai pulsseja enää. Hyvä balanssi on siis kaiken a ja o!
Rotaatiota on ekassa kuvassa sen 7-8 astetta noin, toisessa sitä vielä näkyy (se on otettu noin neljän viikon puukenkäkuurin jälkeen) ja viimeisessä rotaatiota ei käytännössä enää ole.
Ripen kohdalla kuitenkin rotaatiota suurempi ongelma oli anturan ohuus ja sentakia lähellä pohjaa oleva kavioluun kärki.
Kengittäjä laski, että ekassa kuvassa anturan paksuus on vain muutamia millejä. Auts. Normaali antura on sentin tai vähän yli.

Rippehän sai ensin alleen combikengät, mutta niistä ei ollut merkittäää hyötyä. Senjälkeen sille laitettiin puukengät ja kahdessa päivässä ontuma katosi. Siitä asti Rippe on ollut ilman kipulääkettä.  Pulssittelua ja lämpöilyä oli edelleen ja sitä jatkui seuraavaan kengitykseen asti. Kuuden viikon jälkeen laitettiin vielä uudelleen puukengät ja samalla kavio vuoltiin kuvien mukaan balanssiin. Pulssitus katosi samantien, kun varvas oli lyhennetty ja kavio paremmin balanssissa. Rippe ei mielellään vielä seissyt jalan varassa kokonaan, eikä varannut sille painoa, vaan nosteli kannalta ilmaan. Lisäksi sillä oli kengän poisoton jälkeen huolestunut ilme naamalla, joka hävisi heti varpaan lyhennyksen jälkeen. En voi siis liiaksi korostaa, että pitkä varvas aiheuttaa lisäpainetta seinämälle jossa muutenkin on jo vaurioita, joten varvas on syytä pitää lyhyenä!

Se pulssi palaili taas viiden viikon jälkeen, kun kaviossa alkoi olla taas liian pitkä varvas ja puukenkä kulunut käytännössä loppuun. Rippe ei kuitenkaan enää nostellut sitä kengityksessä ilman puukenkääkään ja pystyi varaamaan painoa jalalle normaalisti seistessä. Myöskään naulaus ei ollut ongelma.

Ripellä oli siis 12 viikkoa puukengät, mutta kuten näkyy, niin 4-5 viikon jälkeenkin anturassa on jo huimasti paksuutta lisää. Puukenkähän on tässä asiassa ihan paras ja nopein apu. Sen teho perustuu kai siihen, että se keinuttaa kaviota ja samalla hieroo anturaa, jolloin verenkierto paranee. Lisäksi siinä on loistava pyörähdys ja se jättää varpaan kokonaan ilman painetta. Ripellä kengittäjä vielä hioi puukengästä kavioluun kärjen kohdan pois kokonaan ja tässä uudessakin kengässä on reuna viistetty, jotta kavioluun kärki ei ota painetta.
Uudessa kengässä on välissä nahkapohjallinen, mutta onhan siellä anturaakin ihan riittämiin nyt. Kengittäjä oli kuvat nähdessään todella tyytyväinen ja niin on kyllä omistajakin.
En varmaan voi koskaan liikaa hehkuttaa hyvää kengittäjää näissä asioissa. Samoin kuvien otto todellakn kannattaa, koska ilman niitä kaikki on pelkkää arvailua. Epätoivon hetkelläkin ihana kengittäjä valoi minuun uskoa sanomalla, että ei vielä mietitä niitä ruhon hävitystapoja. Heh.

Aikaahan on mennyt ja kärsivällisyyttä on vaadittu. Ja vieläkin liikutus on käyntipainoitteista. Käyn selässä pari kertaa viikossa ja lopun ajan liikutan muuten. Vältän ottamasta laukkaa, koska siinä paino tulee yhden jalan varaan. Ulkomailla suositus on, että laukkaa voi ottaa, kun hevosella olisi puolet kaviosta tervettä kasvua ja kun ravi sekä käynti onnistuu ilman oireita.
Selkäännousussa jotkut noudattavat samaa ohjetta, itse päädyin nousemaan jo aiemmin (koska silloin pääsen tekemään pidempiä lenkkejä käynnissä). Noudatin ohjetta, jossa hevonen on liikkunut maastakäsin puhtaasti käyntiä ja ravia pidemmän aikaa. Ratsastus aloitetaan varovasti ja asteittain ja jos takapakkia tulee, niin siirrytään taas taluttamaan.

Tänään käytiin ekaa kertaa yli tunnin lenkillä ja Rippe jaksoi hyvin. Hiki tuli, mutta väsymys ei painanut, eikä jalat oireilleet. Toivottavasti tästä alkaisi nousukausi ja päästäisiin nauttimaan yhteisistä lenkeistä vielä pitkän aikaa. :)

Olki kuulemma aiheuttaa hevoselle pömppömahan. Tässä meidän pömppis. ;)