Ensi talven ruokintaa miettimässä

Ripen ruokintahan koostuu tällähetkellä heinäpelletistä, pellavasta ja kasasta erinäisiä lisiä. Koska sopivaa kivennäistä tai tiivisterehua (tai miksi nyt suomessa kutsutaankaan ns. balancer-rehuja) ei löytynyt, niin kokosin tarvittavat lisät eri purkeista.
Homma on toiminut moitteetta, Rippe on voinut hyvin ja syönyt ruokansa mukisematta. Mutta olen salaa haaveillut ruuasta, joka täyttäisi tarpeet vähän helpommalla. 

Ruoka siis sisältää tarvittavat vitamiinit, kivennäiset ja rasvahapot. Lisäksi se on saanut samalla vatsantäytettä ja heinänkorviketta. Heinäpelletti on myös pitänyt sen mahan todella hyväsä kunnossa, löysää lantaa ei ole juurikaan ollut.
Toisaalta olen toivonut, että saisin ruuan jonka voisi A) syöttää kuivana ja B) olisi mahdollisimman helppo muillekin ohjeistaa.

Rippe ei voi syödä sinimailasta, enkä halua sille lisättyä rautaa. Pelkästään nämä kaksi vaatimusta sulkevat pois käytännössä kaikki markkinoilla olevat rehut (Spillers olisi ainut sopiva sillä oletuksella, että "Grass nuts" ei sisällä sinimailasta). Sitten on muutamia pienempiä hienosäätöjä, kuten esimerkiksi soijattomuus (okei - tässä uudessa on soijaöljyä, mutta rehu on GMO-vapaa) ja kelatoidut kivennäiset.

Ruokalista on näyttänyt nyt jo pitkään tältä (se on hieman syksystä muokkautunut vielä): 

- vajaa litra (n.500-600g) Amequ heinäpellettiä
- 1 dl pellavaa  
- loraus pellavaöljyä (koska nyt on käytössä ns. pellavapuriste, josta öljy on puristettu pois, muuten antaisi pari desiä Fortinut pellavajauhetta)
- 5g merilevä
- 10g magnesiumia
- 10g Hiveplex
- 15g Mervue Equine Racing-E (tosin nyt on PowerE olosuhteiden pakosta)
- ½dl ADE Vita-rae
- 30g suola
(kuurina aminohappoja ja kanelia)

Ja nyt sen olisi mahdollista näyttää tältä:

- 700g Amequ Metasense-rehua
- suolaa

Jokainen varmaan ymmärtää tämän jälkeen, miksi olin niin kovin innoissani, kun tanskalainen Amequ-rehusarja vastasi toiveisiini. Kyseessähän on rehu, jossa ei ole sinimailasta, lisättyä rautaa, viljaa eikä melassia. Se koostuu pitkälti heinähakkeesta, mutta siihen on lisätty tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset (sekä rasvahapot) hyvin imeytyvässä muodossa. Plussana tuote on suunniteltu herkkämahaisille (sisältää pektiiniä ja monia vatsaa helliviä yrttejä) ja se on pääosin karkearehu-muodossa (parempi diasteemalle, kun pelletit).

Laskin myös Hoptilla ruokinnan ja eipä voisi paljon paremmin osua kohdilleen. Kannattaa huomioida, että heinän määrä on kuiva-aineena (vastaa noin 7-7,5kg heinää) ja laskelmasta puuttuu olki, koska en laske sille varsinaisesti mitään ravitsemuksellista arvoa. Uusi rehu on myös käytännössä karkearehua. Rippe painaa painomittanauhan ja laskuvakaavan mukaan noin 420kg. Rehunkäyttökyky on laitettu normaaliksi, sillä viime vuoden ruokinta on laskettu samoilla asetuksilla ja todettu sopivaksi tälle yksilölle.

Mielenkiinnosta leikin Hoptilla ja syötin kaikki listassa valmiina olevat kaviokuumeisille suunnitellut rehut laskuriin, eikä niistä yksikään täyttänyt tarpeita sellaisenaan. Isoin puutos suurimmassa osassa oli E-vitamiinissa. Usein puutetta jäi myös muista vitamiineista (D-vitamiini!), sinkissä tai seleenissä. Ruokintamäärät myös monissa rehuissa nousivat 1.5-3 kiloon päivässä.

Hintapolitiikka kiinnostaa monia. Meidän kohdalla nykyisella ja uudella ruokinnalla ei ole isoakaan eroa. Lasken vähän painoarvoa helppoon syötettävyyteen ja siihen, että saan rehun tilattua yhdestä paikasta. Nykyiset raaka-aineet on tilattu monesta paikasta ja aina niiden saatavuus ei ole paras mahdollinen.

Sain Tallitukusta maistiaisen rehusta. Ruoka on melko kevyttä, litrapaino oman punnituksen perusteella on noin 330g. Toisaalta isompikaan syöttömäärä ei haittaa, koka rehuhan on suurimmaksi osaksi heinää ja antaa hevoselle kivasti tekemistä. Rehu tuoksuu ainakin omaan nenään hyvälle ja koostumus on ihan ok. 

Tämän kaiken jälkeen oli edessä enää varsinainen tulikoe: koemaistaminen. Kuten kaikki tiedämme, niin Rippeä ei ole helppo miellyttää. Tosin pahin nirsous on väistynyt, kun ruokaa ei ole yllinkyllin saatavilla. 

Jokatapauksessa rehuun siirrytään todennäköisesti vasta syksyllä/syksyn jälkeen, koska en uskalla tehdä mitään muutoksia ennen sitä. Loppukesä ja syksy on näille cushing-yksilöille sitä vaikeinta aikaa ja menisin mieluusti tällä samalla siihen asti. Mitä vähemmän muutoksia, sitä helpompi on saada syystä kiinni jos jotain tulisi.

PS: Niille, joiden hevoset voivat käyttää sinimailasta, niin hyvä lisä pulskille hevosille on Kirahvi Oy:n myymä Lexa Strukturmix. Siihen ei ole lisätty mitään, joten siihen on helppo sekoittaa mikä tahansa kivennäinen ja kyseinen rehu oli ainakin Ripen mieleen. Myös Amequlla on sopivia, pienellä syöttömäärällä olevia rehuja, joissa myös vitamiinit ja kivennäiset.

Charme 1.3.2014 - 9.7.2018

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
marsuille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän. 
Johanna Niskanen

Aika monesta on tämä marsu selvinnyt, mutta lymfoomaa sekään ei voinut voittaa. 

Ne tulokset verikokeista

Ripen verikokeiden tulokset tulivat. Insuliini oli nyt neljä. Aiemmin Ripen insuliini on ollut 17. Viitearvohan on 20 asti, mutta viisaammat kertovat, että kaikki yli viiden on epäilyttäviä. Joten neljään voi olla todella tyytyväinen!

ACTH on edelleen 168, mutta hyvää siinä on se, ettei se ole juurikaan muuttunut vuoden takaisesta. Ja koska oireet ovat kurissa, niin jatketaan samaan tapaan, kun tähänkin asti. Liian isoilla annoksilla takapää alkaa mennä holtittomaksi.

Vähän erilainen syntymäpäivä

Ripellä oli torstaina synttärit ja synttärien kunniaksi paikalle saapui myös eläinlääkäri. Tosin aivan sovitusti tekemään perushuoltoa ja kontrolloimaan vanhoja juttuja. Satuin vaan varaamaan ajan juuri Ripen syntymäpäivälle.
Rippe sai siis jokaisen toivelahjan: Aamu alkoi paastolla, jonka jälkeen Rippe toimi neulatyynynä verinäytteiden otossa, sitten tuli pikkushotti, joka valahti erittäin tehokkaasti jalkoihin, seuraavaksi ronkittiin suu ja lopuksi räpsäytettiin pari röntgenkuvaa kavioista. Tehokasta.

Röntgenkuvat ja verikokeiden tulokset jäivätkin sitten tähän laittamatta, koska sain klinikalta sähköpostiin eilen väärät kuvat (siis vanhat), eikä kukaan soittanut (tai vastannut puhelimeen) perjantaina niistä verikokeiden tuloksista. Olisin samalla pyytänyt uudet kuvat sähköpostiin. Laitan ne tänne myöhemmin.

Hyvää syntymäpäivää rakas heppaseni!

Suu oli hyvässä kunnossa. Se yksi diasteema siellä oli ja se putsattiin. Se on kuulemma malliltaan avoin ja siksi varmasti helppo itsekin pitää puhtaana. Nytkään sieltä ei tullut mitään pahanhajuista mössöä. Olenkin huuhtonut suuta heti jos se alkaa haista tai ponin ilme muuttuu sellaiseksi, että tiedän jotain olevan pielessä.

Kaviot oli kuvissa todella hyvät, eikä niistä juurikaan enää näe, että mitään olisi ollutkaan. Jippii! Sen kunniaksi meillä eilen korkattiin kuoharipullo.

Eläinlääkäri myös kehui Ripen lihavuuskuntoa erinomaiseksi. Joitakin ihmisiä on ahdistanut vilkkuvat kylkiluut, mutta eläinläkäri vahvosti omaa ajatustani. Ripen ruuminrakenne ja rasvan kerääntyminen on syynä siihen, että kylkiluut tulevat herkästi näkyviin. Se ei ole todellakaan mikään keskivartalolihava, vaan Ripellä rasva on kerääntynyt kaulaan, peppuun ja lavoilla.

Puhuimme paljon siitä, miten ihmisten on niin vaikea erottaa lihavaa hevosta ja ottaa niiden laihdutusta vakavasti. Eläinlääkäri totesikin, että hevosen laihduttaminen on kuitenkin tavallaan helppoa, kun sillä ei ole sitä omaa jääkaappia, josta napostella. Ja se on ihan totta. :)

Toki asia ei aina ole niin mustavalkoinen ja tiedän sen kokemuksesta. Mutta suurin osa hevosista on laihdutettavissa kohtuullisen helposti. Jos vaakakupissa on sairas ja kipeä hevonen (tai lopetus), niin kaikki keinot on sallittuja.
Esimerkiksi kaviokuume on niin paljon helpompi estää, kun hoitaa. Sen kun jokainen pitäisi mielessä.

Synttärilahjaksi Rippe sai lisäksi yhden porkkanan ja ihottumaloimen. Loimen se olisi saanut muutenkin. Se nimittäin sai alkuviikosta taas allergiakohtauksen ja tällä kertaa syylliseksi epäiltiin paikalle sateen jälkeen ilmestyneitä polttiaisia. Se ei siis hankaa, eikä kutia, mutta turposi naamasta ja mahan alta.
Kärpäsloimihan sillä on ollutkin, mutta ihottumaloimi itseasiassa tuntuu istuvan kivemmin päällekin.

Viljarshopille on pakko antaa kiitosta, että toimitus oli tosi nopea. Täältä kylästä ei mistään saanut loimea, joten tilasin sen keskiviikkona iltapäivällä, torstaina puoli yhdeksältä se oli noudettavissa lähikaupan noutopisteeltä! Aivan uskomattoman nopeaa.

Kuvassa näkyvät puremat tulehtuivat alkuviikosta, mutta onneksi nyt jo paranemassa hyvää vauhtia.