Jouluviikon tohinoita (heinäverkon tuunausta, kuivatusloimiasiaa jne.)

Joulun pyhät alkavat vääjäämättä käydä vähiin, joten käytetään pieni hetki päivittämällä blogia paremmin ajantasalle. Rippe liikkui niin ahkerasti loppuviikon, että annoin sille tänään vapaan. Nyt kuitenkin näyttää sille, että se saa viettää vapaata ainakin pari päivää, koska minulle ilmaantui työkiireitä.
Keskiviikkona käytiin Ripen kanssa lenkillä, sillä oli alkuviikosta vähän lomaa. Kaikki tiet olivat silloin keskiviikkona umpijäässä ja poni oli pörheällä päällä. Koska tien pinnoilla oli kunnon jää ja tasainen pinta, niin paineltiin kevyttä hölkkää useampi kilometri. Ihan turhaa olisi tapella sen kävelyn kanssa, kun ponissa oli virtaa niin älyttömästi. Torstaina kävin aamulla jo kevyehkn lenkin ja Ripellä oli kengitys, laitettiin nyt tilsakumitkin, vaikka lumet tuntuvat kaikki sulavan pois.

Jouluna on ilmoista huolimatta nautittu maastoilusta ja mahtuipa näihin loppuviikon päiviin myös yksi sennujen leikkitunti! Oli niin hauskaa! Ensin harjoiteltiin tehtäviä ja sitten oli viestikilpailu, jossa parina olevan piti huutaa ohjeita toiselle ratsukolle, joka pujotteli tötsien välistä silmät kiinni, pujottelun jälkeen silmät sai avata ja siirryttiin portin avaamiseen, siitä neliössä käännös ja viimeisenä kapean kujan läpi ratsastus, sitten vapaassa askellajissa uraa pitkin takaisin alkuun. Yksärit (Fasu ja Rippe) vastaan tuntsarit (komu ja Kassu), me yksärit "voitettiin".
Puolet tunnista tehtiin sitten erilaisia asentoja hevosen selässä ja piti aina käynnillä mennä kentän toiseen päähään, osan sai suorittaa ravissakin. Eka toisessa päässä voitti. Rippe vaan alkoi kesken leikin eliminoida kilpakumppaneita ja koetti purra muita jos pääsi tarpeeksi lähelle. Pösilö! Haha.

Aattona käytiin Elinan ja Sisun kanssa kunnon aattoratsastuksella ja vaikka osa teistä oli kovia, niin pidemmältä löytyi vielä lumipintaisia teitä raviin ja laukkaan. Koko lenkin satoi vettä, mutta hauskaa oli silti. Lenkin pituus oli varmaan jotain 9-10km paikkeilla.
Tallinpitäjä oli myös ilahduttanut meitä yksityisiä oveen ilmestyneillä paketeilla. Rippe puolestaan sai lenkin jälkeen normaalin puuron sekaan muutaman jyvän kauraa ja iltaheinien päälle jätin sille omenan. 

On sillä heinää vielä takaseinällä lisääkin ;)

Joulupäivänä serkkuni Oona tuli ratsastamaan ja tietty samalla vaihdeltiin vuoden ajan kuulumiset. Viimeksi ollaan nähty vuosi sitten Tapaninpäivänä, kun Oona meni silloin tallin Komulla ja minä Ripellä.

Oona sai tälläkertaa ratsukseen Ripen ja mie otin Sisun. Käytiin laukkasuoralla ja kaikkiaan lenkille kertyi pituutta 10km. Rippe vei Oonaa kiltisti, joskin vauhtia tuntui löytyvän, kun joskus se on kamalan laiska vieraiden ihmisten kanssa. Hyvä vaan. 

Pikkasen kuvat heilahti, mut ei anneta sen häiritä.

Rippe ei saanut sen kummempia joululahjoja, se on saanut tarpeellista tavaraa pitkin vuotta (ja itseasiassa hajotti juui yhden heijastinputsin...). Mutta yhden jutun se joulun alla sai. Minä nimittäin teetätin sille tuplafleeceloimen. Ihanaa, kun äidin tuttu suostui ompelemaan Ripen kaksi vanhaa fleeceä päällekkäin ja tadaa - meillä oli täydellinen loimi kuivatukseen. Sitä on nyt testattu muutamia kertoja ja se on todella tehokas ja pitää hevosen lämpimänä. 

Kaksinkertaisena fleece toimii kuivatuksessa älyttömän hyvin; alin kerros siirtää kosteuden ylempään kerrokseen ja alimmainen loimi on aina hevosta vasten kuiva.
Ja koska jouduin usein jättämään hevosen hikisenä kuivumaan, niin kaksinkertainen fleece on päällä lämmin, vaikka se jäisi normaalin ulkoloimen alle. Yksinkertaisen fleecen alta Rippe on ollut joskus viileä, kun otan sen seuraaavana päivänä pois, mutta nyt loimen alta on löytynyt lämmin (jopa liian lämmin) hevonen.
Lisäksi loimi on kevyt hevosen päällä, kevyt käsitellä ja se kuivuu hetkessä.

Rippe sai toimia telineenä loimelle, kun kävin riisumassa sen tänään ulkoloimen alta pois.

Ainiin, myös heinäverkkoa on tuunattu! Tein tässä taannoin verkosta kokonaan irrotettavan, jotta se on esim. jäätyneenä helppo viedä sulamaan ja korjauskin on helpompaa. Nyt se myös toimii paremmin, kun etuosa on kiinni alempana, Rippe ei pääse syömään aukoista. 

Verkon kiinnitys alareunasta

Verkon kiinnitys yläreunastaan, molemmin puolin ja keskeltä (näkyy alemmassa kuvassa)

Noi kaksi isompaa palohakaa avataan ja heinät pujotetaan pussukkaan. Tosin heinäsäkki mahtuu, vaikka avaisi vaan yhdenkin hakasen, huomasin tänään.

Heijastinaika on täällä (ja mainos yhdestä blogista!)

Inhoan pimeää ja kylmää, mutta sisäinen heijastinaddiktini kuitenkin myhäilee. Heijastinpussi on kaivettu taas esiin laatikosta! Pyysin tänään tallityöntekijää ottamaan meistä kuvan maastolenkin päätteeksi ja siitäpä tulikin liki vahingossa oivallinen esimerkkikuva. Sisu oli jäänyt lenkillä ilman heijastimia, joten ero kahden hevosen näkyvyydessä on valtava (vaikka Rippe vaaleana loistaa muutenkin enemmän)!

Ripellä on kuvassa vain osa kaikista heijastimista, mutta jo tuollakin varustuksella se varmasti näkyy. Sillä on kuvassa rintaremmiheijastin, ristiheijastin pepun päällä, neopreeniheijastinsuojat ja -putsit. Lisäksi jalustimissa on heijastimet, mulla heijastinliivi ja otsalamppu (ja ei ole päällä). 

Verikokeiden tulokset tulivat, mutten jaksa niitä vielä sen enempää täällä avata. Masentaa ja vituttaa, mutta minkäs teet. Lääkitys ei arvon perusteella ole purrut toivotulla tavalla, vaikka kaikki ponin nähneet ovat toista mieltä kliinisten oireiden perusteella. Lopuista arvoista kerron sitten, kun saan tulokset käsiini.
Maha on edelleen yhtä huono. Nyt Rippe saa matolääkkeen ja kokeilen bentoniittisaven ruuan seassa.

Jokin aika sitten maastoreissulla Sisulta pudonnut ja reisiluunsa katkaissut Emmi on avannut bloginsa julkiseksi. Ajatus olisi, että hän saisi vertaistukea ja toisaalta taas joku voisi hyötyä myös kuntoutusprosessin lukemisesta. Emmillä on ollut pitkä syksy ja vaikka kuntoutuminen näin sivullisen silmään on ollut nopeaa, niin ei se tietenkään hänestä itsestä aina siltä tunnu. Tässä linkki blogiin. Käykää lukemassa ja kommentoimassa ajatuksia ja kokemuksia. Ne tulevat varmasti tarpeeseen.

Akupunktiota ja polarpadien kiinnitys

Kiirettä on lomalaisella pitänyt, vaikkei ollut tarkoitus.. Uuden auton hankinta on vienyt useamman päivän. Yllättävän paljon tulee itselle kaikenlaisia kustannuksia ja ajankulua, vaikka itse on kolariin täysin syytön.. Auto siis lopulta meni lunastukseen ja päivitettiin se pari vuotta uudempaan samanlaiseen, ompahan sitten entistä turvallisempi. Tänään käytiin hakemassa se kotiin autoliikkeestä.

 

Poni on liikkunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Ollaan menty jopa pari kertaa kentällä. Kyllä tauon selkeästi huomaa, sain taas hakea aika kauan suoruutta ja lisäksi vasemman laukan kanssa oli vähän nosto-ongelmia. Toisaalta laukka oli saanut ihan uutta puhtia ja Rippe jaksoi kantaa itseaan hitaassa laukassa! Kyllä se ravikin sieltä sitten löytyi, kun paikat lämpeni ja poni tuli paremmin molemmilla ohjille.

Lääkettä on nyt mennyt kokoajan pienellä annostuksella, eikä suuria ongelmia ole ilmennyt. Nyt en huomaa ponissa enää mitään epänormaalia, alkupäivinä se oli vähän vaisumpi. Olen nostanut annosta nyt ihan hitusen ja seuraavaksi koetan antaa taas vähän isompaa. Pyrkimys olisi päästä siihen 1/4 ainakin.

Herkkupuuron ääreltä yllätetty. :D

Eilen Rippe sai akupunktiota. Meidän tallinomistaja opiskelee sitä parhaillaan ja olen yllättäen tarjonnut Rippeä harjoittelukohteeksi. ;) Munuaisia taidettiin ainakin hoitaa ja maha alkoi toimia heti, kun neulat saatiin paikalleen. Aivan hurja meteli suolistossa ja poni oli todella levoton aluksi, tuijotteli kupeitaan ja seisoi selkä kyyryssä. Sitten se rentoutui ja nuokkui tyytyväisenä. Tänään tarhassa oli ainakin seitsemän kakkakasaa! Yleensä kerään sieltä ehkä 2-3 kasaa.

 

Niistä polarpadeista muistin jopa ottaa kuvat yksi päivä. Laatu tosin ei päätä huimaa, kun yksin kännykän kanssa taiteilin.

1. polarpadit muotoon leikattuna ja hokkiräikkä, erittäin hyvä kapistus tähän

2. Hokit pujotettuna Polarpadin kiinnikkeisiin

3. Polarpadi paikoillaan (kavionpohjassa on Reducinea)

Hengissä ollaan!

Rippe on ollut ihan kunnossa kaikki nämä neljä ja puoli päivää ilman lääkettä. Eilen ja tänään on käyty jo lenkilläkin, kun omat niskat vähän tömäyksestä tokeentuivat (ja sain sijaisauton, jolla kulkea). Sisu omistajineen on ollut meille seurana ja vahtimassa.

Eivät ole päästäneet meitä yksin maastoon ollenkaan. Ehkä ihan hyväkin, että on seuraa, kun pää on saanut tällin ja poni on ollut lääkkeestä sekaisin - ihan turvallinen ratsukko.

Rippe ei meinaa lenkeillä pysyä nahoissaan ja on nauttinut suunnattomasti laukkapätkistä ja lumihangesta. Huomasin harjatessa, että sillä on selkä kipeä sään molemmin puolin, niiaa oikein kunnolla, kun painelee. Hieroin lenkin jälkeen lihaksiin lämpölinimenttiä ja Rippe oli jonkin aikaa myös W-healing -loimen alla. En tiedä, että painaako satula(t) vai onko lääkekokeilu kipeyttänyt mahaa ja sitäkautta selkää. Seurataan siis tilannetta ja koetan mahollisuuksien mukaan mennä ilman satulaakin.

Ponissa vaan on virtaa, kun pienessä kylässä. Eilen se peljästyi lumilinkoa, pomppasi takajaloillaan 180-astetta ja sinkosi laukalla kotiinpäin. Onneksi Sisu nuorempana oli fiksumpi.. Heh. Ei ollut tietoakaan ataksia-oireista.

Tänään alkoi lääkekokeilussa taas uusi yritys. Huoh. Rippe on saanut tänään noin 16-osan siitää pienestä pilleristä. Pillerinpuolittajalla tein siitä todella pieniä osasia. Katsotaan, miten meidän nyt käy. 

Täällä on tupruttanut niiin valtavasti lunta viikonloppuna, että tallipitäjältä ostamani Polarpadit pääsivät oikein tulikokeeseen. Sain ne hyvin asennettua paikoilleen ja ihan saksillakin leikkaaminen onnistui jotenkuten, nopeampaa se olisi ollut jollain järeämmällä työkalulla. Eipä ole tullut otettua kuvaa niistä lärpäkkeistä. 

Ovat toimineet erittäin kiitettävästi ja voin suositella!

Ripen vesiastia oli muuttunut avannoksi. :D

Fleecekauluri testissä

Voinen vain sanoa, että toimii! Kätevä pukea, pysyy vauhdikkaassakin menossa hyvin paikallaan, mutta ei kinnaa tai häiritse hevosta. Pikkaisen olisi päänaukko saanut olla isompi helpottamaan pukemista, mutta fleece varmaan venyy ja vanuu jonkinverran käytössä. 

Materiaalina fleece ei ehkä ole ideaali, koska se sähköistyy (ainakin pakkasella) helposti, mutta Rippeä se ei tuntunut haittaavan riisumisvaiheessa. 

Ristiheijastin

Näin pimeän aikakautena heijastimien tarve taas korostuu. Vaikka lähtisi käymään maastossa valoisalla, olisi hevoselle hyvä pukea päälle edes jotain heijastavaa. Ihan siltä varalta, että hevonen jostain syystä pääsee lenkillä karkuun ja pimeä ehtii laskeutua.

Kaikenlaisia heijastinloimi on markkinat pullollaan. Minua ne ahdistavat. Usein ne ovat sadeloimia fleecevuorella ja mahdottoman paksuja talvikarvaisen hevosen päälle. Tai sitten ne ovat ohuita ja valuvat sinne sun tänne tai takertuvat verkkomaisen ominaisuutenssa takia karvaan kiinni kinnaten vauhdissa.

Päivölän Tila vastasi ongelmaani ja tilasinkin sieltä heti Ripelle oman ristijheijastimen, minusta hintakaan ei ollut paha. Se on roikkunut kaapissa odottamassa käyttöä, sillä se saapui samana päivänä, kun Rippe sairastui.

Idea on hyvä ja tuote on helppokäyttöine. Ripen kohdalla vain on käynyt joku pieni mittavika (tuote tehdään mittatilauksena) tai sitten sen pylly on mittauksen jälkeen suurentunut. Heijastin on aavistuksen turhankin ylhäällä (se on tarkoituskin sovittaa melko ylös jotta hevonen ei häiriinny alhaalla roikkuvasta remmistä).
Toimii kuitenkin erittäin hyvin ja ihana pikkulisä oli tuotteeseen valmiiksi kirjailtu Ripen nimi. Värit sai valita itse.

Olen käyttännyt tätä myös loimivyön kanssa ja sillätavallakin toimii hyvin. Pysyy paikallaan ei valu tai hankaa.

Loimen etuosan lisäpala

Ostin Ripelle kesällä Thermo Masterin sadeloimen, se on kokoa 135 ja osoittautui Ripelle vähän naftiksi. Sitten keksin, että minulla on jossain varastossa Taaville ostamani loimen etuosan levennin. Se löytyi käyttämättömänä paketissaan ja osoittaitui käytössä erittäin hyväksi! 

Erittäin helppokäyttöinen ja tekee loimesta moneltakin kantilta istuvamman. Lisätila edessä toi loimelle sopivasti pituutta taakse. Samalla etuosaan tuli lisää liikkumatilaa. Loimi roikkuu edestä melko löysällä, eikä se koko päivän aikana valu taaksepäin, Ripellä on siis koko päivän lavoilla tarpeeksi tilaa. Tässä loimessa pala olisi saanut olla jopa aavistuksen lyhyempi.

Ihan paras lisäplussa tuossa palassa on se, että se antaa syödessä lisää tilaa. Pala taipuu alas kaulan kohdalta, eikä kurista tippaakaan! 

Toinen vinkki myös loimien istuvuuden säätöön olisi tarjoilla. Edestä vähän leveää loimea on helppo kaventaa pienillä taitoksilla. Tein juuri äskettäin kahteen loimeen taitokset, koska ne roikkuivat edestä liian isoina, eivätkä siksi istuneet minusta tarpeeksi hyvin. Toinen oli hiukan iso villaloimi, jonka sain kaupanpäälle satulaostoksien yhteydessä ja toinen oli Ripen ohut tallitoppa. Tallitopan kanssa taitteet nostivat lapalaskoksen ylemmäs ja oikeaan kohtaan, jolloin loimi istui hevosen päälle paljon paremmin. Harmi, ettei siitä ole kuvaa.
Lisätaitoksen ansiosta loimeen tulee lapojen kohdalle myös vähän lisää tilaa.

Tässä näkyy villaloimeen tekemäni taitos, loimi ryhdistyi ja pysyi paikallaan hyvin.

W-healing Rug pääsi taas käyttöön!

Aamusella mulla oli heinienlaittovuoro ja pyrähdin tallille ennen kahdeksaa. Siellä olikin vastassa ruokaa kärsimättöminä odottavia naamoja. Ripen ollessa yksin, sillä oli aina verkoissa jämät jäljellä. Nyt kaverin kanssa verkot on syöty kokonaan tyhjiksi aina. Ilmeisesti kaveri on kovempi syömään.

Karvaton poni tuntui yön jäljiltä ristiselästään melko viileälle, vaikka sillä oli ollut yön päällään ötökkäloimi. Mietin hetken, että mitä keksisin, sillä ei  ole kiva sitten hoidella selkään kylmän takia tulleita jumeja. Sittenhän minä keksin, että mulla on tämän W-healing -loimi laatikossa. Nyt se pääsee kunnolla testiin ja ensimmäisten hipelöintien perusteella tuntuu toimivan aivan erinomaisesti. Rippe saa nyt toistaiseksi pukeutua siihen yön ajaksi ja päiväksi pääsee nakuilemaan. Yöt alkavat kuitenkin jo olemaan viileitä, mutta esim. sadeloimi olisi minusta liikaa. Tietysti yksi hyvä voisi olla sellainen ötökkäloimi, jossa selässä sadekangas... Ei vain nyt raaskisi.

Arjen luksusta kaiken keskelle: arvonnasta voitettu W-healing loimi

Niin uskomaton tuuri sattui kohdalle, että voitin blogiarvonnassa W-healing -loimen. Sen selkäosaan on ommeltu keraamista ainetta sisältävää täytettä, joka heijastaa lämmön takaisin vilkastuttaen aineenvaihduntaa. Tämä on siis vastine Back On Trackin tuotteille, mutta ainakin väite käy, että tässä olisi enemmän tehoa. Keraamista materiaalia on nimittäin ommeltu myös täytteeseen, eikä vain pintakankaaseen.

Loimi saapui eilen ja sitä on mallailtu hevosen päälle moneen otteeseen. ;) Hyvältä näyttää, istuu hyvin ja on juuri oikeaa kokoa. Hetken päällä ollessaan selkä oli huomattavan lämmin.
Tämä on varmasti todella hyvä esim. kuljetuksissa, sillä selän "toppauksia" lukuunottamatta se on ohutta verkkokangasta. Vanhalle hevoselle muutenkin oiva loimi.

Lisää käyttökokemuksia lupaan kirjoittaa, kunhan loimi tulee paremmin käyttöön. Ehkä syksymmällä sitten, ei sitä oikein näillä lämpöasteilla raaski ponia loimen alla seisotella.

Kiitos m:lle aivan mahtavasta palkinnosta. Tässä linkki m:n julkiseen blogiin.

Testissä sidepull-suitset!

Taavin sidepull-suitset ovat olleet jo pari päivää kotona, mutta niihin piti tehdä muutama pieni muutos. Sovituksessa ilmeni, että poskiremmit ovat liian pitkät ja turparemmi sensijaan aivan auttamattomasti liian lyhyt, kuten epäilinkin. Taavi on kokoasioissa melkoinen väliinputoaja, sillä on cob-pituinen pää, mutta fullin leveys, sama koskee suojia, joissa en ole onnistunut sopivia edes löytämään (sääri on lyhyt, mutta erittäin leveä) ja loimissa sille sopisi yleensä parhaiten 140.

Näihin keksin sitten kokeilla ratkaisuksi pikalukkoja leukaremmiin. Tällöin ei tarvitse koettaa etsiä ruskeaa pidempää remmiä ja samalla leukaremmin kiinnittäminen helpottuu. Motonetistä löysin käyttöön sopivat jousihakaset, tosin tuo reikä olisi saanut olla hitusen isompi.
Näiden avulla leukaremmistä tuli tarpeeksi pitkä ja lisäreikien avulla myös poskihihnat saatiin tarpeeksi lyhyiksi.

Sidepullien poskihihna tulee melko lähelle silmiä. Muuten suitset istuvat päähän hyvin. Hieman mietin kireyksien kanssa; jos jättää löysälle, niin suitset pyörivät ja osuvat silmään. Jos taas laittaa oikein napakasti, niin turparemmi varmasti painaa turvan päällä. Olisi kuitenkin kiva, että hevonen voi rentouttaa suunsa ja leukansa, joten tilaa on jätettävä, päädyin kireyteen, jossa sormet mahtuvat vielä väliin (näin ratsastan myös Orbitlessilla, kun olen kentällä.) Maastossa haluan ehdottomasti jättää remmin löysemmälle.
Nyt jälkikäteen tuli mieleeni, että pitää kokeilla virittää ylemmästä renkaasta remmi leuan ali, josko se vakauttaisi suitsia sivusuunnassa.

Ratsastin näiden kanssa kentällä. Selvästi tämä on terävämpi, koska paine tulee kapealle alueelle ja materiaali on melko kovaa. Sen myös huomasi Taavista, se oli tavallista herkemmin kuulolla, eikä venkoillut. Miinuspuoli tässä sitten oli se, että Taavi ei myöskään uskaltanut ottaa suitsista yhtään tukea, jolloin se ei myöskään myödännyt niskastaan kunnolla. Tosin tähän saattaa vaikuttaa muukin, kuin suitset.. Esimerkiksi allekirjoittaneen vähän tavallistakin varovaisempi ratsastus ja Taavin löysä olotila. Joten aion kokeilla niitä useamman kerran ja kokeilla myös sitä toista remmiä suitsia vakauttamaan.

Enemmän kuitenkin miellän nämä sellaisiksi "puolikkaan tuntuman" suitsiksi, koska nenäosa on tosiaan kapea. Eli otetaan tarvittaessa tuntumaa ja muuten annetaan mennä ja käytetää paljon johtavia ohjasotteita. Johtavien ohjasotteiden kanssa tämä on huomattavasti kärrynpyöriä kätevämpi.
Kärrynpyörillä on ikävä tapa kääntyä hevosta vasten jos ohjaa käyttää sivulla. Se mahtaa olla hevoselle melko ristiriitainen apu, kun rengas painaa poskeen, jolloin paine poistuu kääntämällä pää siitä poispäin, kun taas ratsastaja haluaisi pään painetta vasten. Sidepull-suitsilla tätä ongelmaa ei ole, vaan sivulle vievät avut toimivat erittäin hyvin. Aionkin ensi kerralla kokeilla vähän erilaista lähestymistapaa näiden kanssa.. Katsotaan mitä siitä tulee.

Minua kiinnostaisi joskus kokeilla myös kapsonia ratsain.. Mutta olen koettanut puhua itselleni järkeä, että ei me sellaista nyt tarvita. ;)

Uudestisyntynyt hevonen ja perheen uusi jäsen!

 
Taavi on liikkunut tällä viikolla melko ahkerasti ja ollutkin tosi hyvä. Ainoastaan keskiviikkona sillä oli vapaa, koska me lähdettiin hakemaan toista marsua illalla.

Torstaina ohjasajoin Taavia kentällä ja ekaa kertaa tuntui siltä, että oltiin hetkittäin samaa mieltä suunnasta sekä vauhdista. Sain jopa korjata sitä edestä ilman, että se samantien pysähtyi. Ekat kierrokset vasemmalle olivat melko mielenkiintoisia, kun oikea takanen oli selkeästi jäykkä (varmaan kylmä ilma ja edellisen päivän vapaa vielä pahensivat). Täytyy sanoa, että hetken haukoin happea lisää ja kerkesin ajatella, että tässä tämä nyt oli. Mutta hetken lämmettyään ja laukattuaan alkoi raviinkin tulla pituutta sekä joustavuutta ja kylkikin kääntyi ympyrän suuntaiseksi. :)
Aina, kun Taavi toimi hetken oikein, niin palkkasin sen antamalla sen seisoa hetken aikaa paikoillaan, tämä toimi hyvin ja Taavi oli kokoajan todella yritteliäs ja reipaskin!

Tänään käytiin sitten lyhyehkö lenkki maastossa Taavin lempisuuntaan. Otettiin kuitenkin reilusti ravia ja pitkä pätkä laukkaakin, kotitiellä vielä pyysin Taavia kiihdyttämään laukassa ja se vastasi apuihin välittömästi. 

Minusta tuntuu, että mun hevonen on uudesti syntynyt, se tuntuu niin tutulta ja kuitenkin niin uudelta. Hassua. :)

Uusin tulokas perheessä; 8-viikkoinen urosmarsu Charme

ponin ja terroristin ero: terroristin kanssa voi neuvotella

 

Yritin tänään ratsastella kaulanarulla ja samaan aikaan kentällä oli myös Mauno Nennan kanssa kaulanaruilemassa. Olin jo etukäteen miettinyt, että homma ei varmaan onnistu, kun Taavilla on muutenkin tapana keskittyä siihen mitä toiset tekevät jos kentällä on muita samaan aikaan.

Kuitenkin alku sujui vielä ihan ok, muutamia kertoja piti vähän suunnasta keskustella, mutta saatiin tosi kivoja pätkiä ja Taavi teki ympyröitä ja kolmikaarisia ravissa sekä käynnissä. Sitten se vain päätti, että nyt riittää. Ja sitten tosissaan riittää. Ihan turhaan koetin saada sitä enää kuuntelemaan, Taavi meni vain sinne minne halusi eikä lopuksi meinannut enää edes pysähtyä vaan haahuili ympäri kenttää oman päänsä mukaan. Välillä sain sen melkein kääntymään haluttuun suuntaan, kunnes Taavi taas lopulta kääntyi rauhallisin elkein ei-toivottuun suuntaan.

Sain lopulta riimun sille päähän ja sitten Taavi toimi taas kuin enkeli. tehtiin pitkiä pätkiä laukkaa ympyröillä ja lävistäjillä, nostoja oikealle käynnissä ja raviympyröitä. Kaikki sujui tosi kivasti jopa pelkällä istunnalla. Kokeilin kaulanarua vielä uudelleen, mutta ei toiminut edelleenkään.

Laukat pyörivät muuten tosi kivasti nykyään ja Taavi on muutenkin ollut reipas ratsastaa. Tänään laukka pyöri vielä oikein erityisen hyvin myös vasemmalle! Jotain positiivista siis, vaikka kaulanarun kanssa hommasta ei oikein tullutkaan mitään (paitsi tässä kyseisessä pätkässä se suostui ohjautumaan sinne, minne halusin). 

Kaulanarun kanssa pitänee harjoitella pienemmissä osissa ja rauhallisemmassa ympäristössä, lyhyempiä pätkiä. Taavi tuntuu kyllä tietävän mitä pitää tehdä, mutta jossain vaiheessa se vaan päättää olla kuuntelematta ja sen jälkeen asiasta on turhaa enää yrittää edes neuvotella. Melko ärsyttävää. :) Varsinkin, kun toisilla kerroilla (kuten silloin, kun Heli oli kuvaamassa) se kuuntelee kokoajan ihan hyvin ja sitten taas pari viime kertaa on päättynyt tähän samaan. Ensi kerralla kokeilen juoksuttaa sen alle irtona ja sitten vasta mennä kyytiin, kuten tein silloin Helin ollessa kuvaamassa.

Lisäksi heinäverkkojen laiton kanssa painittiin taas tänään, kun Taavi ei uskonut ollenkaan, että sen pitää häipyä. Hain lopulta piiskan ja sitten se häipyikin hippulat vinkuen ja kyseli kovinkin nätisti, että milloin saa tulla. Huoh. Mikälie uhmaikä sillä taas on.

PS: Tämmöinen muutti tallilta meille tänään! Vaati ihan pientä pohjustusta kotona, mutta lopulta kaikki se hokeminen ja Tossavaisesta puhuminen palkittiin ja sain luvan tuoda sen kotiin. ;)

hevoskokoinen ruisku

Tässä on se eilen mietitty ja tänään hankittu ruisku suun huuhtelemiseksi:

 
Koska meillä ei ole näin talvi- ja pakkasaikaan mahdollisuutta letkuun ja kesälläkin letkusta tuleva vesi on jääkylmää (saattapi vihloa, luki jossain ja sanoohan sen järkikin), niin päädyttiin sitten miettimään toista ratkaisua.
Kiitos autoista paljon tietävälle K:lle, hän osasi melkein heti keksiä vastineen klinikan jättiruiskulle (jolla he suuta huuhtovat). Ruisku on nimeltään öljyn imupumppu. Pienillä muutoksilla siitä tuli ihan sopiva käyttötarkoitukseen, jossain vaiheessa K lupasi vielä muokata sitä paremmaksi. Sillä ehdolla, että testaan ensin toimivuuden.

Tallilla olikin heinätalkoot, kun haettiin naapurista parisataa paalia pikkupaaleja hepoille. Sen urakan jälkeen autoin tallin siivouksessa ja sitten siivosin pihaton. Täytettiin myös pihaton verkot ja lisäksi hevoset saivat kuormansiirrossa tulleet irtoheinät syötäväkseen. 

 
En jaksanut enää lähteä ratsastamaan, mutta otin Taavin tutustumaan uuteen vekottimeen. Tein toiseen ämpäriin vähän melassivettä, jotta ensimmäinen kokemus olisi mahdollisimman positiivinen. Taavi suhtautui asiaan pienellä epävarmuudella, mutta antoi työntää letkun suuhun ja ruiskuttaa vedetkin. Saatiin siis hyvin suu huuhdottua. Yhden kerran Taavi vähän säikähti, kun ruutassa olikin vähän ilmaa ja se päästi ikävän äänen. Mutta siitäkin selvittiin.
Ainut ongelma yksin toimiessa on ruutan suuruus ja pään löysähkö letku. Taavi saa sen ujutettua suusta pois tai se tippuu välillä myös vahingossa. Jos taas pidän toisella kädellä letkusta, en yllä enää painamaan mäntää. Noh, nyt se onnistui hyvin, kun on rauhallinen hevonen. Letku suuhun, pidän toisella kädellä siitä kiinni ja painan mäntää alaspäin vartalon voimalla. Ihan hyvin ekaksi kerraksi, eli eiköhän onnistu jatkossakin. :) Tarkoitus on jossain vaiheessa vaihtaa päähän metallista tehty suuosa tai jäykempi letku.

Operaation jälkeen harjailin Taavia vielä jonkin aikaa ja sitten palautin ulkoilemaan.

Cushingista on taas tullut luettua tänään jonkin verran ja alan olla ell kanssa samaa mieltä, että Taavi voi hyvinkin olla Cushing-potilas. Vai pitääkö puhua PPID:stä?
Taavilta tosin puuttuu se tyypillisin oire eli karvanlaadun muutokset ja huono karvanvaihto. Mutta sen esiintyvyys taisi olla 50-80% sairastuneista.

Muuten Taavi täyttää aika monta oirelistan kohtaa:

Tyypillisimmät oireet:

• Voimakas karvankasvu jossa karva usein kihara
• Painon menetystä
• Heikko suorituskyky
• Lihaskato (tämä tosin tällehetkellä kurissa, mutta yksi syy, miksi alunperin alettiin epäillä!)
  
• Epänormaalia rasvan kertymää
• Kaviokuumeita voinut esiintyä
• Lisääntynyttä juomista ja virtsaamista
• Lisääntynyttä hikoilua
• Hengityksellä puuskuttamista
• Epänormaalit kiimaoireet
• Toistuvia tulehduksia

Taavin suoristuskyky on melko heikko ja se mitä olen pitkin syksyä ihmetellyt, niin se puuskuttaa lyhyenkin ravipätkän jälkeen välillä hyvin voimakkaasti. Pahimmillaan tämä oli syksyllä, kun se vielä oli aktiivisemmin liikenteessä (eli siis parempikuntoinen), laukka- ja ravipätkän jälkeen se puuskutti niin, että koko hevonen huojui ja palautui siitä erittäin huonosti. Ja tästä unohdin tietenkin klinikalla mainita!

Lihaskadosta ei nyt ole paljon näkyvissä, mutta koko viime talven Taavi oli aika kurjassa kunnossa nimenomaan selän ja pepun lihaksiston osalta. Tähän vaikuttaa se proteiinin määrä, sillä Cushing-hevosella se proteiinien käyttökin on kaiketi vääristynyt jotenkin. Lisäksi sillä on myös pömppömaha, joka myös on yksi oire.

Taavi on aina pissannut minusta epänormaalin paljon. Nyt sitä on toki ollut vaikeampi seurata, kun karsinatallissa, mutta silti Taavi tuntuu pissaavan paljon esim. kengittäessä se pissaa todella usein käytävälle! Ja ratsastuslenkin jälkeen sillä on jo hervoton pissahätä. Aikaisemmin käytin sen aina karsinassa ennen lenkkiä pissalla ja taas lenkin jälkeen se pissasi.

Tuo hikoilu nyt on ollut kokoajan outoa. Ja outoa siitä tekee myös se, että se ei hikoile useinkaan lenkillä ollenkaan, vaan vasta jälkikäteen. Ja esim. vain kupeista. Ell osasi kertoa tämän olevan melko yleistä Cushing-hevosilla.

Toistuvista tulehduksista tuli mieleeni se syksyinen impparikierre, se oli painajainen, joka onneksi saatiin katkeamaan kehäkukan ja kierumataran voimin. Muutenkin minusta Taavilla haavat paranevat melko hitaasti ja tulehtuvat helposti.

Ulkomaisilta sivuilta olen myös lukenut, että cushing-hevosten omistajat ovat raportoineet hevostensa masentuneisuudesta ja agressiivisesta käyttäytymisestä. Ei tietenkään voi sanoa, että kaikki oireet voisi selittää yhdellä taudilla, mutta Taavihan on välillä hapan ja vihainenkin. Lisäksi löysin maininnan suun haavoista!

Kyllä tässä nyt on jännä viikonloppu ja alkuviikko tulossa. Tuloksista saisi soitella aikaisintaan tiistaina iltapäivällä, mutten ole varma kerkeänkö töistä soittamaan, joten saatan soittaa vasta keskiviikkoaamuna.

Taavi söi minusta tänään jo paremmin. Jes! Huomenna lähdetään sitten lenkille, kun ollaan molemmat palauduttu klinikkareissun rasitteista. ;)

Taavi koekaniinina

Taavi pääsi tänään kokeilemaan uutta hierontamuotoa, kun meidän hieroja kysyi saisiko Taavia lainata harjoituskappaleeksi, kyseessä on O.T.E.-hieronta, siitä voit lukea tästä ja tästä. Taavin herkkyys on tässä onnenomiaan, se antaa palautetta herkästi ja vastaa hoitoihin hyvin. Eli tottakai Taavia sai lainata!

Taavi piti hakea vähän aikaisemmin sisään loimen alle lämmittelemään, joten ajelin töistä tallille. Huutelin Taavia tarhalla ja se ryntäsi korvat hörössä pihatosta, niin suloinen. Olisipa ollut video päällä. Vein sen Camun karsinaan ja heitin fullneck-fleecen päälle, annoin vähän heinää pureskeltavaksi ja laitoin lämmintä vettä ämpäriin. 

Nooran tullessa siirsin Taavin käytävälle ja päästiin aloittamaan. Taavi alkoi rentoutua tosi nopeasti ja se ilmiselvästi tykkäsi tästä hoitomuodosta. Katsojan silmään hoito on hyvin samantapaista, kun kraniokin; hellää ja huomaamatonta. Taavin eleistä ja ilmeistä pystyi kyllä hyvin päättelemään, että käsittely todella tehoaa.
Selässä oli keskikohdan paikkeilla tiukkaa ja sen auetessa Taavi teki kunnollisen selän venytyksen vetäen kaulan kaarelle ja selän köyryyn, se olisi pitänyt saada videolle. Myös kaulan oikealla puolella peitinkalvo oli tiukka, samaten oikea etujalka oli tukkoinen.
Hoidon aikana Taavin alahuuli roikkui löysänä, se haukotteli ja venytteli. Se myös luimisteli huonoissa kohdissa ja nautiskeli hyvissä, se oli todella aktiivinen antamaan palautetta.

Tälläkertaa hoidettiin selkä (joka hoidetaan aina) ja sitten etupää. Seuraavalla kerralla hoidetaan sitten takapää, hoito pitää jakaa osiin, koska se voi olla hevoselle todella rankka, ei liikaa siis kerralla. Aivan niinkuin kraniossakin keho jatkaa itsensä korjaamista hoidon jälkeen, niin myös tässä tyylissä keho korjaa itseään muutaman päivän ajan.

Hoidon jälkeen Taavi sai päällensä loimen ja kehoituksen lisäjuottoon ainakin parina päivänä. Huomenna on vapaapäivä. Kävin vielä kaivassa sille villavuorisen sadeloimen ja sen kaulakappaleen (vaikka se vähän nafti onkin), kun kaikista muista loimista on kaulakappaleen kiinnikkeet irronneet. Täytyisi ommella uusia.

Taavi meni ulos hyvillä mielin, oli jo vähän kiirekin. Sitten pistettiinkin leikiksi Maunon kanssa. Saa nähdä miten hoito vaikuttaa, jännittävää!

Pari videotakin otin, niihin tarttui pääasiassa nuokkumista. Pitäisi olla sellainen kokoajan kuvaava videokamera, jotta parhaat kohdat tallentuisivat teillekin nähtäväksi.
Toisessa videossa Taavi antaa palautettakin, kun on kireä kohta, juurikin siinä oikeassa etujalassa. Laatu ei päätä huimaa, kun tallissa oli hämärää. Koetin niitä muokkailla Youtubessa vähän vaaleammaksi, mutta sitten kuva kärsi jonkin verran. Kannattaa ainakin vaihtaa mutterista parempi laatu!





 



Onko muiden hevoset päässeet kokeilemaan tätä hierontaa? Tai muita hoitomuotoja? Olisi mukava kuulla kokemuksia!