maanantai 26. joulukuuta 2016

Jouluviikon tohinoita (heinäverkon tuunausta, kuivatusloimiasiaa jne.)



Joulun pyhät alkavat vääjäämättä käydä vähiin, joten käytetään pieni hetki päivittämällä blogia paremmin ajantasalle. Rippe liikkui niin ahkerasti loppuviikon, että annoin sille tänään vapaan. Nyt kuitenkin näyttää sille, että se saa viettää vapaata ainakin pari päivää, koska minulle ilmaantui työkiireitä.
Keskiviikkona käytiin Ripen kanssa lenkillä, sillä oli alkuviikosta vähän lomaa. Kaikki tiet olivat silloin keskiviikkona umpijäässä ja poni oli pörheällä päällä. Koska tien pinnoilla oli kunnon jää ja tasainen pinta, niin paineltiin kevyttä hölkkää useampi kilometri. Ihan turhaa olisi tapella sen kävelyn kanssa, kun ponissa oli virtaa niin älyttömästi. Torstaina kävin aamulla jo kevyehkn lenkin ja Ripellä oli kengitys, laitettiin nyt tilsakumitkin, vaikka lumet tuntuvat kaikki sulavan pois.

Jouluna on ilmoista huolimatta nautittu maastoilusta ja mahtuipa näihin loppuviikon päiviin myös yksi sennujen leikkitunti! Oli niin hauskaa! Ensin harjoiteltiin tehtäviä ja sitten oli viestikilpailu, jossa parina olevan piti huutaa ohjeita toiselle ratsukolle, joka pujotteli tötsien välistä silmät kiinni, pujottelun jälkeen silmät sai avata ja siirryttiin portin avaamiseen, siitä neliössä käännös ja viimeisenä kapean kujan läpi ratsastus, sitten vapaassa askellajissa uraa pitkin takaisin alkuun. Yksärit (Fasu ja Rippe) vastaan tuntsarit (komu ja Kassu), me yksärit "voitettiin".
Puolet tunnista tehtiin sitten erilaisia asentoja hevosen selässä ja piti aina käynnillä mennä kentän toiseen päähään, osan sai suorittaa ravissakin. Eka toisessa päässä voitti. Rippe vaan alkoi kesken leikin eliminoida kilpakumppaneita ja koetti purra muita jos pääsi tarpeeksi lähelle. Pösilö! Haha.




Aattona käytiin Elinan ja Sisun kanssa kunnon aattoratsastuksella ja vaikka osa teistä oli kovia, niin pidemmältä löytyi vielä lumipintaisia teitä raviin ja laukkaan. Koko lenkin satoi vettä, mutta hauskaa oli silti. Lenkin pituus oli varmaan jotain 9-10km paikkeilla.
Tallinpitäjä oli myös ilahduttanut meitä yksityisiä oveen ilmestyneillä paketeilla. Rippe puolestaan sai lenkin jälkeen normaalin puuron sekaan muutaman jyvän kauraa ja iltaheinien päälle jätin sille omenan. 


On sillä heinää vielä takaseinällä lisääkin ;)

Joulupäivänä serkkuni Oona tuli ratsastamaan ja tietty samalla vaihdeltiin vuoden ajan kuulumiset. Viimeksi ollaan nähty vuosi sitten Tapaninpäivänä, kun Oona meni silloin tallin Komulla ja minä Ripellä.

Oona sai tälläkertaa ratsukseen Ripen ja mie otin Sisun. Käytiin laukkasuoralla ja kaikkiaan lenkille kertyi pituutta 10km. Rippe vei Oonaa kiltisti, joskin vauhtia tuntui löytyvän, kun joskus se on kamalan laiska vieraiden ihmisten kanssa. Hyvä vaan. 


Pikkasen kuvat heilahti, mut ei anneta sen häiritä.



Rippe ei saanut sen kummempia joululahjoja, se on saanut tarpeellista tavaraa pitkin vuotta (ja itseasiassa hajotti juui yhden heijastinputsin...). Mutta yhden jutun se joulun alla sai. Minä nimittäin teetätin sille tuplafleeceloimen. Ihanaa, kun äidin tuttu suostui ompelemaan Ripen kaksi vanhaa fleeceä päällekkäin ja tadaa - meillä oli täydellinen loimi kuivatukseen. Sitä on nyt testattu muutamia kertoja ja se on todella tehokas ja pitää hevosen lämpimänä. 

Kaksinkertaisena fleece toimii kuivatuksessa älyttömän hyvin; alin kerros siirtää kosteuden ylempään kerrokseen ja alimmainen loimi on aina hevosta vasten kuiva.
Ja koska jouduin usein jättämään hevosen hikisenä kuivumaan, niin kaksinkertainen fleece on päällä lämmin, vaikka se jäisi normaalin ulkoloimen alle. Yksinkertaisen fleecen alta Rippe on ollut joskus viileä, kun otan sen seuraaavana päivänä pois, mutta nyt loimen alta on löytynyt lämmin (jopa liian lämmin) hevonen.
Lisäksi loimi on kevyt hevosen päällä, kevyt käsitellä ja se kuivuu hetkessä.

Rippe sai toimia telineenä loimelle, kun kävin riisumassa sen tänään ulkoloimen alta pois.



Ainiin, myös heinäverkkoa on tuunattu! Tein tässä taannoin verkosta kokonaan irrotettavan, jotta se on esim. jäätyneenä helppo viedä sulamaan ja korjauskin on helpompaa. Nyt se myös toimii paremmin, kun etuosa on kiinni alempana, Rippe ei pääse syömään aukoista. 

Verkon kiinnitys alareunasta


Verkon kiinnitys yläreunastaan, molemmin puolin ja keskeltä (näkyy alemmassa kuvassa)


Noi kaksi isompaa palohakaa avataan ja heinät pujotetaan pussukkaan. Tosin heinäsäkki mahtuu, vaikka avaisi vaan yhdenkin hakasen, huomasin tänään.


2 kommenttia:

  1. Meillä on nyt samanlaiset laarit ja tsuumailin tosi tarkkaan kuviasi siitä miten olet verkon laittanut niihin kiinni. Kiitos siis kuvista! Meillä toistaiseksi heinät syödään vapaana ja yllättävän vähän hävikkiä on tullut, vaikka jonkun verran hepat paiskovat heiniä yli laitojen syödessään. Luulen että yhden ahmatin poistuminen ruokakunnasta keväällä vähensi jäljellejääneiden tarvetta kilpailla ruuasta. Samoin kokonaan kuivaan heinään siirtyminen on jotenkin tehnyt aterioinnista maltillisempaa.

    Aikataulullisesti haastavina päivinä olen sitten verkottanut heinät ja ripustanut verkot puihin, mutta aika pienellä vaivalla saisi tuollaisenkin verkkosysteemin laareihin. Laitan mietintämyssyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että oli apua. Tämä on pitkällisen tuotekehittelyn tulos ja tarkoitus oli nimenomaan tehdä käytännöllinen ja sellainen mihin heinät on myös nopea laittaa. :)
      Kuivaa heinäää Rippekin söi hitaammin ja se ei hajota verkkoja, kuten esikuivattu. Ja kyllä se laumadynamiikka myös vaikuttaa - jos ei ahdista, niin kerkeää nautiskelemaan syömisestä.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.