se kaikenko kärsii kaikessa uskoo toivoo ja kestää ryömimään pistää

Taavi kasvattaa vähän talvikarvaa, ihmeelliset suuntaukset! :D

Viime päivinä elämä hevosenomistajana on potkinut siihen malliin päähän, että sen järkevyys on syytä taas kyseenalaistaa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että Taavilla sudenhammas, jonka/jotka olen kerran jo pyytänyt poistamaan. Sitä en tiedä, miksi sieltä on poistettu vain vasen... Kuolaimia ei siis saa laittaa suuhun, ennenkun hammas on poistettu.

Siinähän se nököttää.. Ja minä olen pitänyt kuolaimia siinä uskossa, että sudenhampaat on poistettu.

 

Sen lisäksi Taavin leuan alla on patti, rupinen patti, joka rauhotuksen aikana oli ihan märkä. Ja jonka kohtaloa pitää seurata. Se voi kuulemma olla märkivä hammas, great. Sellaista meillä ei ole vielä ollutkaan. Ja jos se ei ole märkivä hammas, se on jotain muuta erittäin mysteeristä ja kipeäkin se on. Luulin sitä alunperin ötökänsyömäksi, enkä ole tutkinut asiaa rasvausta tarkemmin.

Sen lisäksi tänään todettiin tallilaisten voimin, että se on myös muuten kipeytynyt. Mahastaan ainakin (tätähän olen jo pidempään uumoillut), mutta mahdollisesti myös polvistaan. Ja sitähän ei taas tietenkään tiedä, mikä on seurausta mistäkin.

Mahdollisuus klinikalle viemiseeen arkipäivinä on heikko, todella heikko. Varsinkin hevosen kanssa, jonka pää pitäisi mahdollisesti kuvata, siltä pitäisi poistaa sudenhammas, tehdä ehkä ontumatutkimus jne. eli varata hommaan about koko päivä matkoineen. Mahakivuille ei kukaan osaa tehdä mitään.
Nyt taidetaan turvautua kotilääkärin apuun ja aloitetaan akuuteimmista vaivoista. Onneksi minulla on ihania ystäviä tallilla, jotka hoitivat ja selvittivät vähän asioita puolestani perjantai-iltapäivänä, kun olin kiireellä lähdössä viemään äidin koiraa lääkäriin.

Ruuatkin joutuu itse kantamaan, vähän on palvelu hukassa.

Ja jottei tilanne vielä kuulostaisi liian helpolta, niin meillä piti olla torstaina kengitys. Vaan ei ollutkaan, koska kengittäjämme oli jäänyt hevosen alle edellisen asiakkaan luona. Nyt sitten odottelen täällä tietoa siitä, joudunko kaivamaan jostain vielä jonkun vieraan kengittäjänkin.

Juuri nyt olen niin väsynyt, etten jaksa edes ajatella. Se on kuitenkin varmaa, että en enää kertaakaan ala liikuttaa sitä enemmän tai rankemmin vain siksi, että se on jonkun mielestä lihava ja tarvitsee liikuntaa ja hikeä pintaan. Olkoon lihava, jossei ruokinnalla laihdu.

Kuolainpohdintaa ja -sovittelua, niitä perjantain lännenkuvia jne.

Tässä näitä Sannan ottamia kuvia perjantailta. Tätä on meillä tiedossa jatkossakin, koska metsään ei voi mennä. Täällä rukoillaan yöpakkasten tuloa, jotta hirvikärpäset kuolla kupsahtavat. Tänään aamulla ulosastuessa oli ihana raikas syksyntuntu ilmassa, joten ei se pakkanen niin kaukana enää ole. 

Taavi on ollut klinikkareissun jälkeen yllättävän hyväntuulinen, ajattelin, ettei se tosiaankaan halua tehdä kanssani tuttavuutta muutamaan päivään. Päinvastoin, se on tullut vastaan ja lähtenyt mielellään mukaan. Eilen oli vapaa ja tänään mentiin pitkin pihaa, pujoteltiin puiden välissä ja ravailtiin laitumen reunaa, nosteltiin laukkoja ja peruuteltiin. Ei mitään rankkaa, mutta edes jotain. Huomenna on meillä K:n synttärikahvit, joten Taaville se tietää vapaailtaa, toinenkin syy oli miksi halusin antaa myös muille tallilaisille rauhan illaksi. Se selvinnee teille huomenissa. 

Toistaiseksi ollaan taas kokonaan kuolaimettomia, joten mennään sidepullilla. Suussa on nimittäin tallella toinen sudenhammas, en edes tiedä miten se voi olla mahdollista. Heti perään en halua uudelleen rauhoittaa ja toisen jutun takia vasta muutaman viikon päästä selviää, pitääkö jokatapauksessa lähteä käymään klinikalla, jolloin poisto sujuisi samalla. Joten olkoon toistaiseksi.

Muuten kuolain ja suitsitus on todettu Taaville erittäin sopivaksi. Jännästi sillä ratsastuskuvissa on ne rypyt, joita ei sovitusvaiheessa kuitenkaan suupieleen tule. Myös rauhoitettuna suupielissä näkyi ryppyjä, vaikka säädöt olivat samat kun perjantaina kotona ilman ryppyjä.
Taavi oli kuulemma tutkimuksen ensimmäinen hevonen, jolla oli käytössään suora kuolain, vaikka sitä on  monelle suositeltu tutkimuksen jälkeen. Se oli vasta toinen, jota ratsastetaan ilman turparemmiä ja ainoa, jota pääasiassa ratsastetaan kuolaimettomalla suitsituksella. Hevosia oli tutkimuksessa käynyt 30kpl. 

Kuvasimme eroja myös Sannan kanssa, mutta kokopään kuva kiristetyillä poskihihnoilla taisi puuttua. Jotta sain aikaan edes joitakin ryppyjä (muutakin, kun kuolaimen päälle), tarvitsi poskihihnoja kiristää kaksi reikää. Ja senjälkeen suu oli jo noussut ylöspäin ja niskahihnassa oli melkoinen paine. Kokeilimme myös heilutella kuolainta löysemmillä hihnoilla, eikä se kolissut mihinkään. Ratsastuskuvissa ryppyjä kuitenkin näkyy, liekö Taavi sitten jotenkin imeskelee kuolainta tai suupielien asento jotenkin muuttuu.

Taavin kuolain on nimltään Billy Allen-kuolain, kiitos Bessielle tiedosta, osasimpa vastata tähän myös siellä tutkimuksessa. ;) 

Suu lepotilassa

Kuolain ilman ryppyjä

Kuolain kahdella (?) rypyllä

Sitten niitä muita kuvia: 

Neliöjumppaa! Mun suosikki. :) Neliö antaa hyvät rajat, joiden sisällä pitää pyöriä. Ei tule turhan laajoja käännöksiä. ;)

Takajalkajumppaa

Töiden lomassa voi vähän haukotellakin, ei se niin vakaa ole

Hohhoijaa

Puomikujalla jalat solmussa

Tynnyrien ympärillä kahdeksikkoa, pätkittäin Taavi menee jo ihan kivasti

Onnistuneempi hetki

Laukkaa välillä!

Ja taas hinkataan kahdeksikkoa jogissa

Hyvä hetki

Vähän pidempänä ravailua

Peruutus pelkällä istunnalla, joskus onnistuu ja joskus ei.

Hieno poika!

Enkö ookin hieno lännenhepo?

Tässä vielä se pää alhaalla peruutus. Tai oikeastaan tässä vasta niskasta myötäys. :)

Taavi ei taho lähteä vihreeltä! :D

Painokilvan ratkaisu (ei voittoja)!

Huh, reissu heitetty ja paljon mielenkiintoista nähty ja kuultu.. Palaan niihin myöhemmin paremmalla ajalla (ja ehkä vasta, kun saan paperit itselleni). Taavilla on kuulemma isoin kieli, mitä hevosten hampaisiin erikoistunut lääkäri Robert Menzies on koskaan nähnyt. :D

Mutta siihen painoon; kukaan ei arvannut oikein! Ihmiset olivat melko varovaisia ja kohteliaita painoa arvioidessaan, itse olisin veikannut jopa kuutosella alkavaa lukemaa.

Lopullinen lukema oli kuitenkin 588kg ja säkäkorkeutta oli 146cm (kengät on tästä miinustettu).

Ensimmäinen lomapäivä on hyvä vietttää klinikalla ja sen kunniaksi en-tahdo-koppiin-päivä

Rankkaa on. ;D

Tänään sitten taas matkustettiin klinikalle hampaita tuijottamaan. Taavi on tiputellut vähän ruokaa taas viimeaikoina, joten ajattelin varata sille heti lomani alkajaisiksi ajan Leenan hoitoon.

Aika oli kymmeneltä aamulla ja mentiinkin siis melko aikaisin tallille. Laitoin Taaville loimen ja varasin koppiin mysliastian. Taavi jäi jo monen metrin päähän kopista tuijottamaan ja arvasin, että edessä ei ehkä ole helpoin lastaus. Eikä ollutkaan. Aikani houkuttelin sitä ruualla, sitten kokeilin yleensä hyvin toiminutta naru turvan ympärille, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Happi tuntui kyllä loppuvat, mutta eteenpäin ei Taavi liikkunut. Pelkästään paineeseen niskassa se vastasi suorastaan makaamalla narua vasten, lopulta se nojasi naruun reporankana silmät kiinni. Ei siis toimi. Seuraavaksi koetettiin naruriimulla ja pitkällä narulla, ongelmaksi muodostui se, että Taavi väistää kopin sivuun, eikä siihen auttanut raipat tai muutkaan. Se myös käytti kaikki niskavoimansa ja hyppäsipä kerran pystyynkin, mutta koppiin se ei tullut, naruriimu sensijaan antoi periksi jostain kohdasta ja päädyttiin jokatapauksessa kokeilemaan jotakin muuta. Oltiin jo myöhässä ja alkoi pikkuisen iskeä epätoivo. Hetki hengähdettiin ja sitten kietaisin taas narun turvan ympäri ja asetin jonkin verran painetta ja se ratkaiseva askel otettiin; Taavi tuli eteenpäin. Sen jälkeen se käveli koppiin tyytyväisenä syömään mysliä. Kun nyt vain sattui herralle sopimaan. Hohhoi.

Soitin matkalta klinikalle ja siellä sanottiin, että hekin ovat akuuttitapauksen takia myöhässä ja ei kiirettä. Taavi pääsi klinikalla kuitenkin pakkopilttuuseen odottamaan valmiiksi ja me juotiin kahvit joutessamme. Lääkäri kyseli meidän kuulumiset ja kerroin, että kaikki on mennyt nyt tosi hyvin, maha ei ole juuri vaivannut hammashoidon jälkeen, josta hänkin oli iloisesti yllättynyt.  

Kysyin myös toissapäivänä alkaneesta vuohisten kutinasta. Taavi tömisyttää ja tamppaa jalkojaan jatkuvasti ja koettaa rapsuttaa vuohisia hampaillaan. Samat oli epäilykset, kun mullakin, vaikka se harvinaista tupsuttomalle olisikin; vuohispunkki. Saatiin mukaan tuplamatolääke ja jalat voisi kuulemma pestä Hexocilillä. Jos nämä ei auta, niin sitten soitto klinikalle, niin saadaan vahvempaa ainetta.

Lääkäri muistutti, että painoa on kertynyt taas liikaa varsinkin siihen keskivartaloon jossa on se ongelmakohta (kuulemma melko hassu paikka kerryttää rasvaa). Laidunta olisi ehkä syytä rajoittaa (tai vaihtoehtoisesti pitää syödyllä laitumella). Syötyjähän nuo laitumet jo kertaalleen ovatkin eivätkä erityisen väkeviä muutenkaan. Rajoittaminen on tietysti pihaton sijainnin kannalta melko hankalaa (se sijaitsee laitumella, tosin syödyllä sellaisella) ja sen lääkäri kyllä ymmärsikin. Taavi pitäisi rajoitustapauksessa siirtää yksin omaan pikkupikkutarhaansa, jossa se ei sitten liikkuisi yhtään ja tällähetkellä sekin on ruohon peitossa.
Ehkä tämä taas tästä, kun pahimmat laidunähkyt ja ylensyönnit on nyt jo takanapäin. Kyllähän se tiedossa on, että kesä on tuonut hävitetyt kilot takaisin. Huoh.


Hampaiden kanssa oli vanhat vaivat ja sen lisäksi yhdestä hampaasti on pulpa avoin.. Se kuulemma syksyllä kuvataan jos hampaat edelleen oireilee ja katsotaan sitten, mitä sille tehdään. Hevosillekin voi kuulemma tehdä nykyään juurihoidon (ah, miten loistavaa ja varmasti edullista...). Diasteemaa ja yhtä ientaskua muokattiin ja hiottiin, jotta ruoka ei pakkautuisi niihin, muuten tilanne suussa oli melko hyvä. Kuitenkin 4 kk:n päästä katsotaan taas uudelleen.
Taaville jouduttiin laittamaan toinen annos rauhoittavaa, että se antoi kunnolla hoitaa. Monenlaista terää sen suussa kävikin.

Tässä vielä sairaskertomusteksti:

- 108 kaud ja kielen puolella ientasku -> putsaus ja reunojen laaj. + pyöristys

- 108 pulpa avoin

- 109-110 diasteema kielen puolella, putsaus ja pieni avaus

- 408 ylikasvua tasattiin

- ei merkittäviä piikkejä

- vas. puolen oireet pienemmät, alaposkihamp. lievää 308 ylikasvua

- seur. raspaus n. 4kk kuluttua

Hampaiden huuhtelua jatketaan edelleen, mutta rehua on todella vaikea saada pois noista raoista. Nytkin siihen tarvittiin järeämpää vesisuihkua ja välineitä. Mutta tuon reunojen pyöristyksen ja laajennuksen pitäisi auttaa. 
Taavi sai lisäksi rokotukset (influenssa ja tetanus), lisäksi sille laitettiin myös herpesrokotus. Viikko kevyemmin ja pistoskohta voi tulla araksi.

Takaisinpäin Taavi meni koppiin vähän paremmin, tietenkin tilanne oli alusta asti rauhallisempi ja sekin oli hyvin rauhoitetussa mielentilassa (siitä tosin tuntuu olevan enemmän haittaa). Laitettiin hetken työntelyn jälkeen paksu köysi persuksen takaa, K nyki edestä ja minä pyllyn takaa olevasta narusta. Hetken nitkutuksen jälkeen Taavi kiipesi kyytiin. Nitkutus toimii tasaista vetoa paremmin, koska tasaiseen vetoon on helppo nojata. Matka kotiin meni hyvin, Taavi sai loimen päälle ja pääsi ulos. Leipä ei maistunut, suu on ilmeisesti aika arka nyt. :( Ehkä se siitää tasoittuu taas.

Juhannukset vietetty ja klinikka-aika lähestyy taas

Juhannukset on vietetty ja huomenna meillä on taas matka Porvooseen klinikalle. Lähdetään katsomaan hampaiden tilanne ja samalla annetaan rokotus. Silmän haava on onneksi mennyt umpeen, kiitos ötökkähupun (kärpäset pitivät haavaa auki), mutta se turvottaa vielä jonkin verran. Pariin päivään Taavi ei ole suostunut tekemään hymyily-temppua ollenkaan, en sitten tiedä olisiko syy tässä:

Huomasin eilen suuta räplätessä, että etuhampaasta puuttuu mojova pala kiillettä. Eihän se varmasti vaarallista ole, mutta saattaapi vähän vihloa. Samallahan tuo tulee nyt näytettyä lääkärille, kun mennään. Mihin lie on hampaansa tölväissyt. Tuntuu olevan pää kokoajan tulilinjalla, nyt on silmän luona haava, turvassa nahat rullalla ja hampaassa lohkeama. Heh.

Pullukkakaverukset päivänokosilla

Taavilla on ollut melko helppo viikko, se on liikkunut vain parina päivänä. Aloitin sille mahayrttien jälkeen kierumatara-kehäkukka -kuurin, josko se pistäisi vähän nesteitä liikkeelle. Eilen (kolme päivää kuurin aloituksesta) sään rasvakyhmyt olivat ihan huomattavasti pienentyneet! Kummalliselta se kuulostaa, mutta totta se on. Ilmeisesti siis nesteet ovat todellakin lähteneet liikkeelle. Myöskään maha ei ole aristanut nyt ollenkaan, siis edes värähtelyä ei ole kahteen päivään ollut. Ja nyt kun sanon tämän, niin varmasti tänään taas kupeet värisee.

Juhannusaattona käytiin sentään juhannusajelulla ja innostuttiin tekemään hepoille kukkaseppele. Kerättiin kukat ajolenkin varrelta ja Taavi se vähän ärsytti. Kotiinpäin olisi ollut niin paljon kivempi pinkoa niin paljon kun jaloista lähtee. ;) Vaikka mentiin melko reipas lenkki, ei Taaville tullut edes kovasti hiki. Se pääsikin seppeleen valmituksen jälkeen ensimmäiseksi malliksi, apuna piti käyttää tosin myslikuppia ja muita houkuttimia, jotta korvia saatiin höröön edes hetkeksi.

No joko mennään?

Tänään olisi tarkoitus jotenkin  liikkua ja sitten kerätä tavarat huomiseksi valmiiksi, sillä meillä on melko aikainen lähtö. Aika on jo kymmeneltä aamulla. Yöksi on luvattu kovaa sadetta ja alle kymmentä, joten laitan Taaville loimen, jotta se olisi aamulla kuiva. Aika ikävää on matkustaa kopissa karva märkänä.
Lisäksi otan sille matkaan mukaan myös vohveliloimen tai fleecen, koska rauhoitettuna koppi voi olla näillä lämpölukemilla (noin +10 ja sataa) melko viileä kotimatkalla. Voihan se olla, ettei tarvita, mutta ompahan valmiina. :) Ainahan se klinikka vähän jännittää, mutta onneksi ollaan menossa vain rutiinitarkastukseen. Eniten tuntuu taas jännittävän lastauksen sujuminen varsinkin klinikan päästä..

Sitä samaa mitä aina (+ Effolin geeli sai tyrmätstuomion)

Pelottavat poninsyöjäpaalit, Marinakin urisi niille, joten ei voi olla turvallista!

Loppuviikko on ollut melko kiireinen, koska meillä on ollut vastuulla myös yksi hoitokoira. Ollaan asuttu koiran kotona, koska omistajat ovat reissussa ja meillä on kotona  ne marsut. Työpäivän lisäksi, kun koettaa jakaantua marsuille, Taaville ja koiralle, niin kiirettä saa pitää.
Taavin maha on ollut nyt tasaantumaan päin ja se on muutenkin ollut ihan ok. Tänään siitä kuitenkin alkoi jo naamasta nähdä, että sitä taitaa kyllästyttää töiden teko ja hoppuilu tallilla, kun en ole kerennyt niin paljon sen kanssa puuhaamaan. Täytynee siis vähän rauhoittaa tilannetta ja ajattelin pyytää Nooran mahdollisesti hieromaankin Taavin läpi. Se on tehnyt niin ahkerasti hommia, ettei olisi ihmekään jos jumeja löytyisi.

Krooh, on se rankkaa lenkin jälkeen..

Ollaan maastoiltu ja tänään sitten ajattelin pitkästä aikaa käydä kentällä vähän jumppaamassa. Homma hiukkasen meni pipariksi, kun samaan aikaan oli muitakin kentällä ja keskittymiskyky varsinkin Taavilla puolittui. Se mm. vei minua laukassa kohti toista hevosta aivan tyynenä jne. :D
Noh, mentiin sitten tilanteen mukaan, pistin kuolaimettoman säätöä astetta kovemmalle ja paljon peruutus-ravi siirtymisiä, jotta Taavin on pakko keskittyä laittamaan jalkoja oikeaan järjestykseen. Tulos ei ollut todellakaan yhtä mahtava, kun edellisellä kerralla (jolloin sain niin kauniin myötäyksen ja hyvää ravia), mutta menetteli kuitenkin. Kuolaimettoman säätäminen toi Taaviin lisäryhtiä, mutta toisaalta se myös painui helposti sitten seuraavassa hetkessä liian alas. Kiitin kuitenkin kaikesta pyöreämmästä olotilasta.

Loppua kohti parani ja saatiin ihan kivojakin pätkiä, mutta vähän tästä nyt jäi sellainen puolinasen tekemisen meininki.

Vein Taavin vielä syömään kentän taakse, jotta ei aina vaan viskata suoraan tarhaan hommien jälkeen. Samalla itse niitin vuohille ruohoa aikani kuluksi.

Tekisi mieli huomennakin mennä kentälle rauhassa puuhaamaan, mutta en ole periaatteesta mennyt kentällä kahta päivää peräkkäin.. Äh, hankalaa. Täytyy katsella mitä Taavi huomenna tuumaa ja mennä sitten sen mukaan joko ajolenkille tai kentälle.

Ainiin, Taavi ei voi sietää sitä Effolin geeliä. Vaikka siinä mainostetaan, että se sopii myös herkälle iholle, niin häntä viuhtoo ja korvat menee päätä pitkin. Se ilmeisesti kirvelee. Ollaan siis siirrytty takaisin viime kesänä ihan hyväksi havaittuun Helosaniin, johon lisään tervatuoksua. Karvaan saa sentään suihkuttaa Effolin suihketta.

Klinikka-aika hammashuoltoon on myös varattu juhannuksen jälkeiselle viikolla. Saas nähdä, miltä suu nyt näyttää Olisi muuten voinyt lykätä heinä-elokuullekin, mutta minusta (ja jopa K:sta) Taavi syö taas huonommin.

Kentällä pitkästä aikaa hikoilemassa

Taavi oli niin mahtava tänään, niin mahtava. Minä vaa niin rakastan mun hevosta. :) 

Menin tallille jo päivällä ja yllätin Taavin pihatosta nukkumasta, se oli vähän hölmistyneen näköinen, mutta lähti mukaani mielellään. Syötiin vähän matkalla ja sitten laitoin sen ulos pesupaikalle. Siinä on kiva laittaa kuntoon, kun on betoni pohjalla ja hevosen voi jättää ketjujen taakse irti.

Harjailin Taavin kunnolla ja rapsuttelin kutisevia kohtia. Laitoin niihin lisäksi Summer Reliefia, se on ihan parasta kutiseville paukamille ja karkottaa myös tehokkaasti ötököitä. Pitäisi vain ostaa kohta uusi purkki, kun vanha alkaa olla lopussa.
Laittelin Taavin siinä sitten kuntoon ja mentiin kentälle. Tarkoituksena oli ratsastella taas ihan perusasioita ja vähän jumpata. Me mennään kentällä melko harvoin, koska säästän Taavin jalkoja (ja motivaatiota), joten koetan käyttää kenttäpäivät hyödyksi. Nykyään se jopa onnistuu, kun Taavi suhtautuu työntekoon innokkaammin ja siltä voi jopa vähän vaatia jotain. 

Aloiteltiin tekemään ihan käynnissä taivutteluja ympyröillä. Koska Taavin tuntui melko tahmealle, niin päätin ottaa pitkät sivut reipasta käyntiä. Kun reipas käynti alkoi sujua, niin aloin ottamaan keskelle pätkän hidasta käyntiä, jotta Taavi pysyy hereillä. Päätyihin sitten aina isohkot voltit ja kiinnitin huomiota kunnolliseen taipumiseen, Taavi mielellään hieman lintsaisi ympyröillä.

Jatkettiin vielä käyntiteemalla ja otin seuraavaksi väistöaskeleita pituushalkaisijalla suuntaa vuoronperään vaihdelleen. Pitkille sivuille otin ptäkät avoa. Nämä sujui paljon paremmin, kun ajattelin, vautsi! Varsinkin avot onnistuivat todella kivasti.

Lihaksien ja nivelten lämmettyä käynnissä sopivasti, päätin ottaa laukkaa. Jumppauksen vuoksi tein nostot käynnistä, oikealle nostot sujuivat ilman ongelmia. Sensijaan laukan pyörittäminen ympyrällä tuntui alkuun olevan vähän kökköä, mutta kun Taavi uskalsi venyttää kaulaa ja pyöristää selkää, niin laukka löysi uuden rytmin. Kiitin sitä rentoutumisesta siirtämällä sen käyntiin.
Vasemmalle sainkin sitten työstää nostoja paljon tarkemmin, koska käynnistä nostaminen oli Taavillekin vaikeaa tänään. Siinä on niin monta pientä asiaa mitkä pitää osata tehdä. Pitää muistaa saada ulkotakajalle paino, asetus oikeinpäin, koko hevosen taivutus oikein ja istua itse rauhassa noston ajan, takamus penkissä coolina. Huhhuh! Onnistuttiin kuitenkin kolme kertaa. Vasemmalle oli sama idea laukassa; kun Taavi rentoutuu ympyrällä, se saa palkinnoksi kävellä. Vasen tuntui toimivan jopa paremmin, kun oikea.

Laukkojen jälkeen ajattelin ottaa vielä vähän ravia. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään, Taavi oli kokoajan pohkeen takana (tai kipitti sitten karkuun jos hoputin), pää ylhäällä, selkä alhaalla ja poissa kuulolta. Siis aivan mahdoton ratsastaa. Keksinkin sitten pyytää sitä pysähtymään, peruuttamaan ja nostatin siitä suoraan ravin. Tadaa - mulla oli alla pyöreä ja kivasti liikkuva Taavi. Näin se tosin jaksoi kantaa itseään vain hyvin lyhyitä pätkiä, mutta tehtiin näitä pätkiä monta peräkkäin, korjattiin vain hajonnut pakka aina uudella peruutuksella. Siistiä! :)

Vasemalle sama tehtävä ei tuottanut yhtä rentoa hevosta, koska se suunta on Taaville paljon vaikeampi. Ilmeisesti myös mahaa kipristeli, sillä kun se kakkasi välillä, niin senjälkeen se myös selvästi rentoutui. Saatiin siis vasemmallekin lopuksi oikein kivat pätkät ja lopeteltiin siihen. Tulin alas selästä kävelemään. 

Ratsastuksen jälkeen pesin Taavin pesupaikalla ja käytiin syömässä kentän takana voikukan varsia. Sitten vielä hampaiden pesu ja nenän rasvaus.

Taavi on alkanut taas vähän tiputella ruokaa, eilen en syödessä mysliä sen huomasi todella selvästi. Laitoinkin tänään kyselyä vapaista klinikka-ajoista parin viikon päähän, kun mulla alkaa loma ja K:lla on vapaa.

Lisäksi Taavin palaneeseen nenään sain tänään testiksi Aloe Vera Gelly-geeliä. Saa nähdä toimiiko se ja nenä parantuisi. ;) Olen rasvannut sitä joka päivä Helosan Solilla (jonka olen todennut tähän mennessä parhaaksi), mutta siitä huolimatta nenä on vähän päässyt palamaan ja siinä on rupea. Plussaa olisi sellainen rasva muutenkin, joka imeytyisi nopeammin eikä tahmaisi, niinkuin aurinkovoiteet yleensä aina. 

Viiksivallu :D

Yrttien voimalla

Sarjassamme kaikki kokeillaan, mitä kokeiltavissa on:

Tilasin Taaville Luontoäidin Hevosilta yksilöllisen yrttisekoituksen. Pitkät sähköpostittelut Niinan kanssa vakuuttivat minut siitä, että tätä ainakin kannattaa kokeilla. Hän nimittäin aloitti juuri sellaisilla kysymyksillä, jotka täsmäsivät Taaviin melko hyvin. Erityisesti hämmennyin kysymyksestä, onko kaula ollut turvoksissa, en voinut vastata, kun että onhan se ollut.

Hän lähtikin siitä ajatuksesta, että ongelman ydin piilee nimenomaan kilpirauhasessa ja koetetaan nyt saada hormoni- ja erityselimet kuntoon, jotta ongelma lähtisi ratkeamaan. Samalla hoidetaan vähän mahaa ja jalkojakin. Taavin seos sisältää mm. tyrniä, siankärsämöä, munkinpippuria, neidonhiuspuuta, voikukkaa, spirulinaa...

Kuuri kestää noin kuukauden ja katsotaan sitten, missä  mennään. Tätä havainnointia pikkuisen tietysti häiritsee se, että oireet katosivat jo ennen pussin saapumista.. Vain kaksi asiaa on muuttunut:
1. hampaat on hoidettu ja sitä myötä syöminen helpottunut (viime vuonna kortinen heinä aiheutti ongelmaa, josko nytkin huonosti pureskeltu heinä oli ainakin osittain syynä?)
2. olen huuhtonut veden lisäksi suuta siankärsämövedellä, johon Taavi on ollut aivan hulluna! Se on juonut jäljelle jääneen veden suurella intohimolla ja loput olen kaatanut sen iltaruokaan

Saa nähdä nyt sitten, ainakin Taaville oli maittanut uusi ruoka.

Suun huuhtelua

K oli tänään mukana tallilla (koska piti kuvata Facebookissa kiertävään haasteeseen video, tosin meillä käytettiin juomana colaa, enkä laittanut haastetta enää eteenpäin), joten saatiin viimein suun pesua kuvattua videolle. Suun pesu on Taavin mielestä ihan ok ja varsinkin viimeiset siankärsämötee-huuhtelut ovat sen mieleen. :)
Suun tilanne vaikuttaa kyllä paremmalta, mutta minusta syöminen ei edelleenkään ole täysin priimaa. Ja tänään lastausharjoituksissa kauran pupeltaminen kävi hitaasti. Kauraa ei kyllä tippunut, mutta jotenkin varovaisesti Taavi niitä jyviä pureksi ja lopulta meni taas jotain hampaankoloon.. En tiedä pitäisikö vielä odotella mahdollista paranemista.

Taavilla oli tänään muuten vapaa, mitä nyt hassuteltiin sen kanssa ja siivoilin pihaton. Pihaton verkkoihin ei ole kukaan koskenut, kun ulkona alkaa jo kasvaa jokunen ruohonkorsi. Ne on ilmeisesti liian rasittavia, joten Taavikin on mielummin ilman... Lumien aikaan verkotkin syötiin tyhjäksi. 

Anna omenaa...

Anna jo...

JES!

Ja näin hienosti hymyillään