Joulukuvia, terapiaratsun virkaa, kraniota, hiekkakuuri, uusi rehu jne.

Ihanat talviset kelit muuttuivat räntäsateen kautta silkaksi vedeksi. Juuri, kun alkoi tienpinnat olla sopivan lumipolanteen peitossa ja pystyi ravailemaan huoletta. Ääh!

Ripellä on ollut melko kevyttä nyt, mutta toisaalta se ei ole saanut yhtään kunnon vapaapäivää viikkoon. Viikko sitten keskiviikkona tallinpitäjä hoiti ponin kraniolla ja akupunktiolla. Rippe oli ollut melko jumissa ja varsinkin rintakoria käsitellessä se oli huokaissut syvään. Olenkin vähän mittinyt, että onko se etuosastaan jumissa, kun ei meinaa nousta sieltä edestä yhtään. Lisäksi sään alue oli ollut ponin mielestä ikävä hoidettava ja se oli ollut levoton. Se on se meidän ikuinen murheenryyni.

Viikonloppu meni omalta osalta vähän reisille, kun oli hirvipeijaisia ja isänpäivää. Lauantaina otettiin myös joulukorttikuvia, jotka onnistuivat siihen nähden erinomaisesti, että käytössä oli vain mun pokkari ja kuvaajana toimi K. Varsinaista liikutusta poni ei kuitenkaan saanut paria laukkapätkää lukuunottamatta. 

Rippe ja ystävät :)

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa juoksuttamassa ponia kentällä vähän aikaa, että edes hengästyisi. Kyllä taisi kraniohoito ja neulat tehdä terää - sen verran komiasta nousi ponilla jalka. Virtaakin tuntui olevan. Muutaman kuvankin nappasin, vaikka alkoikin jo ilta hämärtyä. 


Selkälihaksetkin ponilla oli hoidon jäljiltä ihan hyytelöä, tuntui siis tehoavan todella hyvin. Kun sitten alkuviikosta pääsin selkään asti, niin poni tuntui kävelevän paljon paremmin. Sille ongelmallisin askellaji on käynti; tuntuu ettei jalat pysy rytmissä ja etupää notkahtelee ja pää heiluu miten sattuu. Nyt tahti pysyi paljon tasaisempana ja poni vaikutti rennommalle. 

Maanantaina kävin lyhyemmän lenkin ja lopuksi käytiin kävelemässä pelto kerran ympäri. Rippe vaikutti jotenkin nuutuneelta, mutten löytänyt siitä mitään varsinaista vikaa. Siksikin menin vähän kevyemmin.
Tiistaina käytiin Fasun vuokraajan kanssa maastoilemassa 9,5km lenkki. Otettiin ravia ja yksi laukkapätkäkin. Ripellä olisi ollut menohaluja vaikka kuinka paljon. 

Keskiviikkona sitten Emmi kiipesi Ripen selkään. Emmi on onnettomuuden jälkeen päässyt hevosen selkään pari kertaa ja Rippe sai oikeuden toimia ensimmäisten raviaskelien ratsuna. Laitettiin sille Sisun flättärisatula, kun se ei väännä istuntaa mitenkään ja satula on kapea istua. Kiltisti Rippe kuljetti Emmiä kierroksen kumpaankin suuntaan ravissa. Käynnissä Emmi vähän jumppasi. Tästä on taas hyvä jatkaa, Rippe saa jatkossakin toimia terapiaponina. vanha tuntiponi ei ihan kaikesta jaksa välittää ja osaa puksuttaa tasaisesti ja varmasti. Tästä pääset Emmin blogiin, jossa tosin ei ole vähään aikaan ollut uutta luettavaa. 

 Tänään ponilla olikin sitten se ansaittu vapaa ja se sai toisen kerran kraniota ja akupunktiota. Edelleen poni oli juminen ja levoton siitä sään alueelta. Sovittiin, että katsotaan jatkohoitoa vielä jos tarvitsee. Olisihan se hyvä saada auki kunnolla. Huomenna ponilla on myös vapaa.

Loppuun vielä siitä uudesta ruuasta: kelpaa. Nostin annoksen pikkuhiljaa litraan päivässä (puoli litraa aamuin-illoin). miatohappobakteeri seassa ei oikein mene alas.. Nyt kun tarjoilin ruuan ilman, niin poni kuulemma oli imaissut ruuat ongelmitta. Toivottavasti jatkossakin kelpaisi. 

Kivennäisen suhteen on varmaan pakko pysytellä siinä Mineral Plussassa, kun mikään muu ei uppoa. Harmi, ettei kukaan tunnun valmistavan sinkkilisää pellettimuodossa. Vai valmistaako?
 
Syötin Ripelle myös psylliumkuurin, kun maa jäätyi. Olin hyvin, hyvin skeptinen sen syömisen suhteen ja henkisesti valmistauduin hurjaan taistoon. Ensimmäisenä päivä Rippe ryysti siemenet alas pelkällä pellavalla, luulin nähneeni unta. :D
Seuraavina päivinä pelkkä pellava ei riittäny, mutta kun velliä maustoi aivan lorauksella omenamelassia, niin menestys oli taattu! Olin aivan hämmästynyt miten hyvin se iso määrä siemeniä lopulta sitten upposikaan!  Syötin viikon kuurin, kun ei oireita tullut. Pelkään psylliumin vaikuttavan lääkkeen imeytymiseen, joten en ainakaan tässä vaiheessa anna pidempää kuuria.

Ja ötököille tasoitus.. + suolataistelu

Tänään riisuin loimen ponin päältä ja hetimmiten silmiini osui muutama paukama ponin ristiselän päällä. Ompas outoa, ajattelin. Pattien koskettaminen kyllä kertoi, ettei kyseessä ole mikään normaali paarmanpurema. 

Auts! Auts! Eipä tullut mitään muuta mieleen, kun ampiainen. Niitä  on ollut aivan valtavasti jostain syystä ja allekirjoittanuthan otti niihin lähikontaktia silloin viimeisimmällä uintireissulla. Ja se patti oli nimenomaan kosketusarka ja kipeä.
Lopulta me tallilla päädyttiin siihen, että hyönteisloimen alle on päässyt ampiainen tai useampi ja paniikissa sitten tuikkineet loukkuun jäätyään. Jos jollain on parempia ehdotuksia, niin tuokoon julki.

Kävin sitten heittämässä kentällä puolen tunnin nopean ratsastuksen ilman satulaa ja hackamorella. Poni oli tosi kiva! ötököitä vaan oli niin valtavasti ettei kumpikaan oikein pystynyt keskittymään.

Olen muuten vihdoin onnistunut saamaan suolaa ponin kitusiin! Rippe ei nuole suolakiveä laisinkaan, vaikka sellainen sillä on. Se nuoli sitä tullessaan muutaman päivän taukoamatta, mutta sittemmin se ei ole koskenut siihen ollenkaan. Se hikoilee kuitenkin päivittäin ja varsinkin nyt helteillä olen ollut syystäkin huolissaan sen suolansaannista. Olen blogissakin useamman kerran kerennyt kirota Ripen nirsoilua ruuan suhteen. Joten vähän arvasinkin, miten käy kun suolan lisää väkirehujen joukkoon.

Rippe jätti mm. kahtena päivänä ruuat osittain syömättä, koska epäili minun yrittävän myrkyttää sen suolalla. Niinkuin teinkin yhtenä päivänä. Nyt luottamus alkaa palautua ruokia kohtaan, joten en ota enää riskejä sen asian suhteen.
Mitään vellejähän poni ei ole suostunut edes haistamaan pitkiin aikoihin (syy on epäselvä), lese on ollut aivan nounou (ehkä sekoitin siihen jonkun pahan ainesosan kerran...). Tallinpitäjällä oli Racingin mashia ja se maistui ponille, ihme kyllä! Mutta en viitsisi millään ostaa taas uutta säkkiä. Lisäksi se sisältää pellavaa, josta ponin maha ei jostain syytä yhtään pidä.
Seuraavaan kokeilusatsiin (heti sen mashin perään, kun poni oli suostunut sentään johonkin velliin koskemaan) laitoin omasta takaa löytyviä ainesosia: kourallisen lesettä, kourallisen kivennäistä, kourallisen proteiininappulaa ja ehkä puoli ruokalusikkaa PAN-suolaa. Ja poni ei suostunut edes katsomaan kuppiin, vaan häipyi karsinan takaseinälle. Kiristys, uhkailu ja lahjonta toimii myös hevosilla. Tungin kupin naaman eteen, nostin niin ylös ettei päätä saa pois ja pakkomaistatin velliä. Kauhunsekaisin ilmein ja irvistyksin varustettu poniini pitikin vellin mausta ja on nyt latkinut soppansa jo kolmesti hyvällä ruokahalulla. Ja omistaja huokaisee, kun suolaa menee edes jonkin verran alas.

Rippe on ollut nyt monena päivänä ratsastuksen jälkeen laitumella syömässä, kun siivoan tarhan. Reitti laitumelle kulkee Ripen tarhan ohi. Tänään olin ajatellut, etten vie sitä laitumeen kellon ollessa jo niin paljon. Mutta herra minä-määrään-itse olikin sitten asiasta erittäin vahvasti eri mieltä ja osoitti tämän jumittumalla tarhan portilla poikittain nenä laitumen suuntaan osoittaen. Otin langat käteen ja nykäisin narusta kehottaen ponia portista sisään. Ai ei mennyt perille, tuumi Rippe ja rykäisi kunnon ravivedolla kohti laidunta. Kolmesti. Koska yritin naurun seasta komentaa sitä välillä.
Laitumellehan se sitten lelliponi päätyi vielä illallistamaan hetkeksi. Jottei nyt kukaan järkyty ponin sikailusta, niin se kävi tarhan portin kautta ja vein sen sitten laitumeen.

Naurattaa niin mielettömästi ton vanhan jäärän mielipiteet. :D

Rippe irtohypytyskujalla ja teoriaponina

Ripen viikkoon on mahtunut monenlaista puuhaa. Maanantaina oltiin tunnilla. Teemana oli vastalaukat ja suora hevonen. Melko vaativa ja haastava tunti kaikinpuolin ja tunnin lopussa oltiin molemmat todella väsyneitä. Saatiin taas monta uutta ajatusta ja onnistumisiakin tuli jokunen. Kokeilussa oli uusi estesatula, se on hiukan kapeampi ja ehkä siten sopivampi. tarkoitus olisi sitten luopua koulusatulasta jos tämä käy selkään paremmin.

Tiistaina käytiin melko kevyellä maastolenkillä, eniten käyntiä, mutta myös muutama ravipätkä ja yksi kunnon laukkapätkä ratapohjalla. Poni tykkäsi kovasti.

Keskiviikkona oli vapaapäivä, mutta olin ajatellut kylvettää ponin. Tuurasinkin sitten leiriohjaajia ja Rippe sai toimia leirihevosena hetken, teoritunnin aiheena tietenkin hevosen pesu. :) Hyvin se malttoi ja jaksoi, kun useampi lapsi hääräsi ympärillä pesemässä ja selvittämässä häntää. Tuli puhdas poika.

Tänään olikin sitten taas teoriassa irtohypytystä ja käytin tilaisuutta hyväkseni. Rippe hyppäsi myös toissaviikolla irtona kujassa, mutta siitä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Askeleet ei sopineet, poni oli löysä ja ilma surkea. Nyt Rippe oli paljon paremmin tehtävien tasalla ja loppua kohden se tuntui ihan innostuvan. Viimeinen hyppy oli onnistunut ja poni hyppäsi notkeasti, esteen korkeus 80cm.
 

Harmi vaan, että kännykkä pilasi videon jostain syystä kokonaan. Onneksi hyppy edes jotenkuten vielä näkyy, kun tajusin pelastaa videon youtubeen. Aluksi se siis toimi hyvin, kunnes kännykkä ei halunnut enää toistaa sitä ollenkaan. Jäljelle jäi huonosti näkyvä suttuinen videonpätkä.

Äänet kannattaa laittaa pois jos ette halua kuulla lopussa kovaäänisiä omistajan riemunkiljahduksia. :D

Loppuun vielä kuva Ripestä ja fanilaumasta sen ympärillä.

Kun täti alkoi ratsastaa

Tänään sain viimeinkin K:n taas houkuteltua kameran taakse ja vähän uutta videomateriaalia ponista. Se on huikeasti parantunut tässä viimeaikoina. Suurimmaksi osaksi siksi, että täti kyydissä on vaatinut siltä jotain ainaisen kyselyn sijaan ("huvittaisiko sinua keskittyä hetki työntekoon?" "ai ei, no tässä vähän ohjaa sinulle, kun tämä vauhtikin hyytyy" jne.).
Minä päätin, että nyt saa kysely riittää. Kun ollaan töissä, niin ollaan töissä ja silloin haluan, että keskitytään minuun. Noh - ei tämä nyt vieläkään ihan niin hyvin suju (kuten voitte päätellä videosta, jossa tervehditään nurmikolle saapunutta lajitoveria), kun olisi tarve, mutta hyvä alku kuitenkin. 

Ikävä kyllä (ja seliseli) Rippe ei ollut parhaimmillaan tänäänkään. Eilinen periaatepainimaraton näkyi kummankin kunnossa ja energiatasossa. Eilen nimittäin kentällä oli sadetin ja traktorikin meni antamaan multaa ostajalle. Eihän sitä nyt töihin voi keskittyä ja sitä sadetintakin pitää kokoajan tuijottaa ja väistellä. Ratsastin L:n muotoisella kentällä, koska väistin sadettajan. Tein aina täyskaarron ja vaihdoin suuntaan. 

Rippe tuijotti sadettajaa ja koetti hitailla varsinkin ylänurkassa, mutta minä vain ratsastin. Viis mistään tötöilystä, pyysin vaan eteen tarpeeksi kovasti ja kiitin, kun päästiin ohi. Ja jatkoin tätä ratsastamista, mutta koska ponilla jäi liikaa aikaa miettiä muuta lisäsin tuohon kulmaan laukkaa. Sitten kaarto ravissa ja taas laukkaa. Jankutin tehtävää, en välittänyt katkoksista laukoissa, mutta komensin kyllä heti uutta laukkaa. Asetin ja taivutin minkä pystyin ja keskityin vain liikuttamaan ponin jalkoja. Tuijottelusta työn määrä lisääntyy. Ja kyllähän se sieltä sitten taas löytyi - rentous nimittäin ja työmotivaatio.
Sen verran se kuitenkin vaati, että oltiin molemmat jo melko poikki. 

Rippe sanoo, että tee muija keskenäs. :D

Namuja ahkeralle työläiselle

Tein vielä vastalaukkatehtävää eli nostin kaarrosta laukan ja laukkasin vastalaukalla kulman yli. Sujui itseasiassa yllättävän kivasti. Varsinkin jos sadettaja oli sillähetkellä suihkimassa muualle, kun kaarron suuntaan.
Lopuksi haeskelin vielä sadettajaa hyväksikäyttäen vähän raviväistöä edelleen tolla samalla kuviolla. Ei ne kummosia olleet, mutta yritystä kuitenkin. Sitten ponilla vapaat ohjat ja alas selästä. 

Tänään se sitten näkyi yleisenä hitautena ja paikoittain ohjilla roikkumisena eli ryhdittömyytenä. Jos eilen poni oli vaikea ratsastaa edestä, niin nyt se oli vaikea ratsastaa takaa. Suorastaan työläs. Ihan hyviäkin pätkiä tuli, varsinkin vastalaukan jälkeen, mutta koska aikaa on rajoitetusti (kuvaajan kärsivällisyys ei riitä pitkiin kuvashetkiin) en saanut ponista parasta irti. Mutta kyllä edistyminen silti näkyy. Ja ratsastajan vinous.

Vasemmalle en saanut laukkaa pyörimään millään aluksi. Poni puski ja kaatui sisään, eikä laukasta oikein meinannut saada mitään otetta. Mutta yksi pätkä vastalaukkaa korjasi ongelman melko hyvin.

Näillä mennään, alla muutama lyhyt videopätkäkin ilman kaunisteluja. Tiedostan omat vinouteni ja virheeni. Siksi sitä videota on hyvä välillä ottaa. Lataamisen ja tietokoneen hitauden kanssa loppui vaan kärsivällisyys ja osa pätkistä jäi laittamatta.
Sunnuntaina meillä on estekisat! Omalla tallilla järjestetään pienet kisat ja ilmoitin Ripen ristikkoluokkaan. Olenhan hypännyt sillä kaiketi kahdesti ja toisella kerralla ilman satulaa. Haha.

Ravipätkiä:
 

Laukkaa:

Tässä pätkässä on ehkä tämän päivän parhaita hetkiä (tai siis selkään se tuntui parhaalta juuri tässä kohtaa vastalaukan jälkeen). Rippe ei roikkunut edestä ja se liikkui ihan itse myös takaa. Videolle tästä tallentui vaan viimeinen kierros.  

Verkon kiinnitys tarkemmin ja vappumaasto

Verkkoa on taas tänään testattu ja suuaukosta mahtuu kevyesti sisään ikeakassi heinineen, sitten vaan kippaa heinät sisään ja vetäsee tyhjän kassin ulos. Ripellä oli heinän jämät aamulta, kun kahdeltatoista menin tallille ja otin nämä kuvat. 

Käytiin tänään heittämässä kunnon vappumaasto uusissa maisemissa. Kierrettiin 16km pitkä lenkki ja aikaa meni noin kaksi tuntia. Me käveltiin melko paljon, kun ei hevoset ole tottuneet tuollaisia lenkkejä tekemään ja ilmakin oli lämmin. Ripelle tuli kunnolla hiki ja olikin lenkin jälkeen hyvä pestä iholta noussut lika pois. Sillä on kuitenkin vielää vähän pitkä karva tällasille lämpöisille päiville. Toiveissa olisi, että se siitä vielä silottuu, ainakin karvaa lähtee vielä reilusti.

Oli todella kivaa, vaikka mun pappahevonen mm. koetti sinkoilla laukassa muiden ohi ja heitti heti ekaan ylämäkeen kunnon pukkisarjan. Haha. Lisäksi se yhdessä kohdassa pelkäsi haukkuvia koiria ja niiden kaikuvaa ääntä niin, että se ihan tutisi. Kieltämättä ääni oli melko pelottava, mutta joukon nuorimmainen Sisu vei meidät kunnialla senkin tilanteen ohi.

Jossain kohtaa luulin, että Rippe on tuupertuu väsymyksestä, kun se laahusti perässä. Se taisikin olla vaan tylsistynyt, sillä hetken päästä laukkapätkällä se koetti kiihdytellä kaikkien ohi ja senjälkeen piristyi taas ihan kauheasti. Paahtoi edellä minkä kintuistaan pääsi. Hah. Perässäolian paikalla se myös tuijottelee kokoajan taaksepäin ikäänkuin pelkäisi mörköjen hyökkävän selän takaa.

Pitäisi kyllä ottaa nyt tavaksi käydä hevosten kanssa tällainen pidempikin lenkki ajoittain, kun sellainen löytyi. Suurin osa pohjistakin oli ihan hyviä raviin ja laukkaan.

Pari lyhyttä videopätkää: 

Katse eteen ja suupielet yöspäin

Rippekin osaa nyt hymyillä. Vielä vähän hienosätöä asia vaatii, mutta idea on jo selvillä. :)

Eilen täällä oli aamusta niin surkea keli, ettei hevosen kanssa pässyt mihinkään. Suojalumi tarrasi kavioon samantien ja lumen alla ollut jää teki kävelemisestä luistelua. Siksi käytiinkin kentällä tekemässä vähän aivojumppaa.

Myös kaviota Rippe antaa jo melko taidokkaasti. Voisi kehitellä jonkun uuden tempun, kun nämä ekat alkavat selvästi jo toimia.

Video hymystä (jossa Rippe koettaa innoissaan ensin tulla liian lähelle):

Tänään eläinlääkäri kävi aamulla ottamassa Ripestä monta putkea verta. Siitä otettiin perusverenkuva (mm. maksa- ja munuaisarvot), insuliini, glukoosi ja ACTH. Ell soittelee tuloksista huomenna jo! Ei tarvitse jännittää kovinkaan kauaa. Vaikka melko varmaahan se on, että lääkitykselle mennään. Ell oli kanssani samaa mieltä, että cushingilta vaikuttaa ainakin ulkoisten merkkien perusteella.

Onneksi kohta ollaan viisaampia ja vuoden kestänyt epävarmuus viimein päättyy. Lääkityksen kanssa pitää sitten myös ottaa verikokeita ja seurata tilannetta tasaisesti. Kunhan nyt saataisiin ponin olo helpottumaan ja kaviokuumeriski pienemmäksi, niin hyvä juttu.

Työ alkaa kantaa hedelmää (suoruus ja ryhti)

Pakkasten aikaan tehty ryhdin hakeminen ja suoruuden metsästys on tuottanut todellakin toivottuja tuloksia!

Iskä tuli tänään moikkaamaan Rippeä pitkäst aikaa ja käytin heti tilaisuuden hyväksi. Pyysin iskää kuvaamaan meitä kentällä. On välillä vaikea arvioida, miltä poni näyttää, kun istuu itse selässä. Pitkälti minä luotan siihen, että jos tuntuu hyvälle, niin sitten on hyvä. Mutta onhan se ihan terveellistä välillä katsoa videolta ja kuvista, että miltä se sitten näyttää. Nytkin kamera paljasti sen, ett yrityksistä huolimatta oma ylävartaloa hakee vinoon. Mutta vähemmän kuin ennen. 

Poni sensijaan on suoristunut ja ryhdistynyt ihan silmissä. Ja etuosan noustessa myös jalat ovat löytäneet paikkansa rungon alla, ravi on hidastunut ja muuttunut tahdikkaammaksi. Rippe kantaa itseään paremmin ja pysyy melko pitkiäkin pätkiä ohjien ja pohkeiden välissä, takapää ei liiraa ja vaikeampi oikea kierroskin tuntuu helpottuneen. Siihen kierrokseen kaiken avain on se, että ajattelen asettavani ponia ulos. Silloin ponin kyljet suoristuvat ja ulkolapa ei painu niin paljon ulospäin. Jalat mahtuvat alle ja ponin on helpompi liikkua. 

Jokaisella askeleella joutuu kyllä ajattelemaan. Joutuu keskittymään ratsastukseen paljon. Tänäänkään poni ei ollut ihan parhaimmillaan, kun heitin alkulämmittelyt laukan kautta (yleensä haen käynnin kautta ponin kuulolle), kentällä oli muitakin ja tilsat häiritsivät.

Rippe on kyllä todella tarkka. Liian lyhyt ohja saa sen jännittymään, liian pitkä ohja taas veltostumaan ja istuakin pitäisi oikein. En ymmärrä, miten se on pysynyt noin herkkänä, vaikka on vuosia juossut tunteja. Ehkä se siksi olikin laiskan ponin maineessa.

Ostoslistalle lähtee normaalit sileät nahkaohjat, nuo länkkäohjat aiheuttaa hankaluutta pituudellaan.

Loppuun vähän liikkuvaa kuvaa. Omaan silmään ero liikkumisessa on merkittävä. 

Maastolaukka videolla

Tänään käytiin vähän maastoilemassa Sisun, Emmin ja Elinan kanssa. Koska Elina oli jalkaisin varmistamassa Sisun menoa, saatiin oikein harvinaista videokuvaa meistä. Heppatien reunassa olikin irtonaista hiekkaa ja pehmeää, joten siinä pääsi ihan hyvin menemään rauhallista laukkaa ja ravia. Sisulla on ollut vähän tapana välillä pukitella ja sinkoilla maastossa, joten otettiin varman päällä ekassa laukassa (oltiin käyty myös ensin ravailemassa ratapohjalla ja kerran tuo sama mäki).
Laukkakin nostettiin niin, että Sisu nostaa ensin perässä, Emmi huutaa laukka ja sitten minä nostan edellä, jottei Sisu hätäänny edestä karkaavaa Rippeä.

Ripellä oli päässä hackamoret ja ne tuntuvat toimivan sillä hyvin. Sain säädeltyä laukkaa ja ravia paremmin lyhyemmäksi ja jarrukin löytyy.

Hyvin sujui ja hevosilla vaikutti olevan ihan kivaa. :) 

Ja niin on kaukana maailma, joka väsytti painollaan

Tiedättekö sen tunteen, kun voisi vain leijailla siellä pilvilinnoissa? Minulla on nyt sellainen, enkä aio laskeutua. Palaset vaan loksahtelevat kohdalleen ja poni paranee jokaisella sileän ratsastuksella. Hitaasti, mutta varmasti. Se muovaantuu, pehmenee ja notkistuu, jopa sinne oikealle.
Lyhyttä ohjaa Rippe ei siedä, eikä vetämistä ohjista, mutta kun sitä ratsastaa pehmeästi ja pitkällä ohjalla, se antaa kyllä parastaan. Ja yrittää niin kovasti.
Luulen, että Healing Rugilla on ollut osuutensa tähän, sillä hevonen tuntuu selkeästi aikaisempaa pehmeämmältä ja hakeutuu helpommin pyöreämmäksi.

Kunhan joku teippaisi ton mun vasemman olkapään alas tai nostaisi oikeaa. Tai ylipäätään onnistuisi suoristamaan rankaa. Se on onnistunut silloin, kun joku on alkuun taukoamatta huutamassa siitä minulle maneesin/kentän laidalla. Ehkä me kohta jo uskalletaan johonkin istuntapainoitteiselle tunnille mukaan.

Huomenna Ripellä on tiedossa kranio-hoito ja sitten sillä onkin ansaittu vapaapäivä.

Jumppaa, jumppaa, väännä ja käännä

Nyt, kun Ripellä alkaa olla vähän voimaa ja tasapaino (sekä paremmat kaviot), olen ottanut koulujumpan vähän aktiivisemmin sen ohjelmaan mukaan. Tai siis tarkoitus olisi. Meidän koulujumppa pitää siis sisällään rennossa muodossa tehtyjä harjoitteita kropan suoristamiseksi ja voimistamiseksi.

Ohjasajoa tein kesälomani aikana melko paljon, jumppasin takapäätä, hain voimaa ja ristiaskelia oikein ajan kanssa. Loppuaika samoiltiin metsäpoluilla ja päästeltiin laukkaa hiekkateillä.
Ohjasajo on selvästi ollut avainsana suorempaan poniin, joka pätkittäin alkaa tuntua ja ilmeisesti myös näyttää ihan kelvolliselle. 

Se on tietysti hyvä suoristella ponia, kun itse on kieroakin kierompi.. heh.

Mennessäni viikonloppuna pitkästä aikaa maneesiin (satoi vettä), yllätyin erittäin positiivisesti tuntemuksistani. Sain kääntää ympyröitä, ratsastaa kulmia ja tehdä jopa vähän ristiaskeli ravissa ilman, että Rippe sekosi ravissaan ja alkoi "nytkyttää". Se myös haki kivasti alaspäin ja pyöreämmälle selälle, kun minä vaan muistin olla vetämättä edestä. Saan ratsastaa sitä melko hiirulaisen käsillä, mutta se sopii minulle. Pohkeita se kuunteli herkästi ja siirsi runkoaan mukisematta myös vaikeampaan suuntaan.

Sunnuntaina maneesipäivän jälkeen hinku kokeilla uudelleen on ollut kova. Toisaalta olen tallilla vitsaillut, että jos se oli vahinko, en halua pettyä. Siispä torstaihin asti maltoin leijailla sillä sunnuntain ratsastuksella. Eilen Ripellä oli vapaa, mutta tänään mentiin uudelleen maneesiin. Pystyin vain toteamaan, ettei sunnuntain onnistuminen ollut vahinko. Siitäkin huolimatta, että tälläkertaa maneesissa oli toinenkin hevonen, Rippe malttoi keskittyä melko hyvin omaan tehtäväänsä. 

En ole vielä ratsain tehnyt mitään sen kummempaa, molemmat kerrat ovat menneet lähinnä fiilistelyyn. Käynnissä olen hakenut vähän väistöjä ja pientä sulun alkua, se olisi niin hyvä jumppaliike. Mutta niin vaikea Ripelle.
Ravissa olen lähinnä antanut Ripen ravata, korjannut sitä pystympään tai suorempaan tarpeen mukaan, vähän ympyröillä taivutellut ja välillä pyytänyt muutaman askeleen ristiin. Lyhyitä pätkiä, koska en koe tarpeelliseksi ravata kierrostolkulla päättömästi. Yritäin tehdä vähän ja tehokkaasti. 

 

 

 

 

Laukat on aian levällää, mutta olkoon. Kyllä sitä kerkeää. Meillähän on vain aikaa.

Voisiko joku teipata tuon vasemman olkapään alas?