Me muutetaan

Meille tulikin sitten eteen muutto uuteen talliin. Hoitosopimus on tallin puolesta irtisanottu. Sinällään harmi, kun syksy pitäisi pitää mahdollisimman stressittömänä Ripellä ja olin tätä jo etukäteen varmistellut. Kerettiin asua nykyisellä tallilla melkein kolme vuotta ja olin kaavailut, että se on Ripen viimeinen asuinpaikka.

Onneksi sain tallipaikan sovittua tutun ihmisen tallilta. Hän pyöritti nykyisen asuinpaikan tallia viimetalven, joten hoidostakin on jo etukäteen käsitys. Enkä ole eläissäni saanut hevoselle yhtä hyvää ja välittävää hoitoa, siitäkin huolimatta että Rippe sairasi ja vaati erikoishoitoa.
Rippe saa myös virikkeellisemmän ympäristön ja vielä paremmat maastot. Kaverit ja hoitaja ovat tuttuja. Sinällään muutto ei siis harmita. Muutamme lokakuun puolivälissä, aiemmin se ei ikävä kyllä ole mahdollista. Uuteen kotiin on alle 10km matkaa, joten todennäköisesti suoritan muuton ratsain.

Toistaiseksi syksy on mennyt tosi hyvin seasonal risesta huolimatta. Olen nostanut varmuudeksi Ripen lääkityksen 1,5 tablettiin ja se saa syödä sitä annosta muuttoon asti.
PPID-hevosilla on tässä syksyllä havaittavissa korkeampia ACTH-arvoja, jotka siis pahentavat cushingin oireita ja voivat esimerkiksi laukaista kaviokuumeen. Siksi ollaan vähän varpaillaan ja vältetään kaikkea mahdollista stressiä.
Seasonal rise on nyt juuri nousussa; se alkaa nousta elokuussa ja nousu jatkuu koko syyskuun. Lokakuussa arvon pitäisi taas alkaa laskea ja marraskuun loppuun mennessa tila normalisoituu.

Uusia olkiakin on taas saatu, joka rauhoittaa omistajan mieltä. Tosin nämä ovat hätävaraolkia. Oma viljelijämme paalasi vasta tämän viikon loppupuolella, enkä turhaan hae niitä enää tänne tallille ollenkaan.  Hain toiselta viljelijältä alkuviikosta kymmenen paalia, jotka riittänevät hyvin muuttoon asti.

Kesän aikana tuli selväksi, että Ripen kaula ei kestä verkoista ruuan nyhtämistä kipeytymättä, joten verkot poistettiin. Oljet saavat kuitenkin vapaana laatikossa melkoista kyytiä (lentäen sitten hiekan sekaan), joten ostin Hevarilta heinälaukun. Kätevä kiinnittää laatikon reunaan, eikä pitäisi ison silmäkoon takia kaulaakaan rasittaa. Laukkuun mahtuu juurikin se kaksi kiloa olkea.

Kengittäjäkin ilmoitti, että nyt on siihen vasempaan kavioon saatu taas normaali holvikkuus takaisin. Todella hyvää ja kärsivällistä työtä on kengittäjä niiden kanssa tehnytkin, että siitä kamalasta kavion irvkuvasta on saatu taas edes lähelle normaali kavio. Tämä vertailukuva on edellisestä kengityksestä, mutta suunnilleen samalle se nytkin näyttää. Ensimmäinen kuva on ensimmäisestä kengityksestä puukenkien jälkeen.
Pidin pitkään etusissa putseja. Toki siksi, ettei kenkä irtoa, mutta myös ulkonäön takia. Heh.

Ensi talven ruokintaa miettimässä

Ripen ruokintahan koostuu tällähetkellä heinäpelletistä, pellavasta ja kasasta erinäisiä lisiä. Koska sopivaa kivennäistä tai tiivisterehua (tai miksi nyt suomessa kutsutaankaan ns. balancer-rehuja) ei löytynyt, niin kokosin tarvittavat lisät eri purkeista.
Homma on toiminut moitteetta, Rippe on voinut hyvin ja syönyt ruokansa mukisematta. Mutta olen salaa haaveillut ruuasta, joka täyttäisi tarpeet vähän helpommalla. 

Ruoka siis sisältää tarvittavat vitamiinit, kivennäiset ja rasvahapot. Lisäksi se on saanut samalla vatsantäytettä ja heinänkorviketta. Heinäpelletti on myös pitänyt sen mahan todella hyväsä kunnossa, löysää lantaa ei ole juurikaan ollut.
Toisaalta olen toivonut, että saisin ruuan jonka voisi A) syöttää kuivana ja B) olisi mahdollisimman helppo muillekin ohjeistaa.

Rippe ei voi syödä sinimailasta, enkä halua sille lisättyä rautaa. Pelkästään nämä kaksi vaatimusta sulkevat pois käytännössä kaikki markkinoilla olevat rehut (Spillers olisi ainut sopiva sillä oletuksella, että "Grass nuts" ei sisällä sinimailasta). Sitten on muutamia pienempiä hienosäätöjä, kuten esimerkiksi soijattomuus (okei - tässä uudessa on soijaöljyä, mutta rehu on GMO-vapaa) ja kelatoidut kivennäiset.

Ruokalista on näyttänyt nyt jo pitkään tältä (se on hieman syksystä muokkautunut vielä): 

- vajaa litra (n.500-600g) Amequ heinäpellettiä
- 1 dl pellavaa  
- loraus pellavaöljyä (koska nyt on käytössä ns. pellavapuriste, josta öljy on puristettu pois, muuten antaisi pari desiä Fortinut pellavajauhetta)
- 5g merilevä
- 10g magnesiumia
- 10g Hiveplex
- 15g Mervue Equine Racing-E (tosin nyt on PowerE olosuhteiden pakosta)
- ½dl ADE Vita-rae
- 30g suola
(kuurina aminohappoja ja kanelia)

Ja nyt sen olisi mahdollista näyttää tältä:

- 700g Amequ Metasense-rehua
- suolaa

Jokainen varmaan ymmärtää tämän jälkeen, miksi olin niin kovin innoissani, kun tanskalainen Amequ-rehusarja vastasi toiveisiini. Kyseessähän on rehu, jossa ei ole sinimailasta, lisättyä rautaa, viljaa eikä melassia. Se koostuu pitkälti heinähakkeesta, mutta siihen on lisätty tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset (sekä rasvahapot) hyvin imeytyvässä muodossa. Plussana tuote on suunniteltu herkkämahaisille (sisältää pektiiniä ja monia vatsaa helliviä yrttejä) ja se on pääosin karkearehu-muodossa (parempi diasteemalle, kun pelletit).

Laskin myös Hoptilla ruokinnan ja eipä voisi paljon paremmin osua kohdilleen. Kannattaa huomioida, että heinän määrä on kuiva-aineena (vastaa noin 7-7,5kg heinää) ja laskelmasta puuttuu olki, koska en laske sille varsinaisesti mitään ravitsemuksellista arvoa. Uusi rehu on myös käytännössä karkearehua. Rippe painaa painomittanauhan ja laskuvakaavan mukaan noin 420kg. Rehunkäyttökyky on laitettu normaaliksi, sillä viime vuoden ruokinta on laskettu samoilla asetuksilla ja todettu sopivaksi tälle yksilölle.

Mielenkiinnosta leikin Hoptilla ja syötin kaikki listassa valmiina olevat kaviokuumeisille suunnitellut rehut laskuriin, eikä niistä yksikään täyttänyt tarpeita sellaisenaan. Isoin puutos suurimmassa osassa oli E-vitamiinissa. Usein puutetta jäi myös muista vitamiineista (D-vitamiini!), sinkissä tai seleenissä. Ruokintamäärät myös monissa rehuissa nousivat 1.5-3 kiloon päivässä.

Hintapolitiikka kiinnostaa monia. Meidän kohdalla nykyisella ja uudella ruokinnalla ei ole isoakaan eroa. Lasken vähän painoarvoa helppoon syötettävyyteen ja siihen, että saan rehun tilattua yhdestä paikasta. Nykyiset raaka-aineet on tilattu monesta paikasta ja aina niiden saatavuus ei ole paras mahdollinen.

Sain Tallitukusta maistiaisen rehusta. Ruoka on melko kevyttä, litrapaino oman punnituksen perusteella on noin 330g. Toisaalta isompikaan syöttömäärä ei haittaa, koka rehuhan on suurimmaksi osaksi heinää ja antaa hevoselle kivasti tekemistä. Rehu tuoksuu ainakin omaan nenään hyvälle ja koostumus on ihan ok. 

Tämän kaiken jälkeen oli edessä enää varsinainen tulikoe: koemaistaminen. Kuten kaikki tiedämme, niin Rippeä ei ole helppo miellyttää. Tosin pahin nirsous on väistynyt, kun ruokaa ei ole yllinkyllin saatavilla. 

Jokatapauksessa rehuun siirrytään todennäköisesti vasta syksyllä/syksyn jälkeen, koska en uskalla tehdä mitään muutoksia ennen sitä. Loppukesä ja syksy on näille cushing-yksilöille sitä vaikeinta aikaa ja menisin mieluusti tällä samalla siihen asti. Mitä vähemmän muutoksia, sitä helpompi on saada syystä kiinni jos jotain tulisi.

PS: Niille, joiden hevoset voivat käyttää sinimailasta, niin hyvä lisä pulskille hevosille on Kirahvi Oy:n myymä Lexa Strukturmix. Siihen ei ole lisätty mitään, joten siihen on helppo sekoittaa mikä tahansa kivennäinen ja kyseinen rehu oli ainakin Ripen mieleen. Myös Amequlla on sopivia, pienellä syöttömäärällä olevia rehuja, joissa myös vitamiinit ja kivennäiset.

Ne tulokset verikokeista

Ripen verikokeiden tulokset tulivat. Insuliini oli nyt neljä. Aiemmin Ripen insuliini on ollut 17. Viitearvohan on 20 asti, mutta viisaammat kertovat, että kaikki yli viiden on epäilyttäviä. Joten neljään voi olla todella tyytyväinen!

ACTH on edelleen 168, mutta hyvää siinä on se, ettei se ole juurikaan muuttunut vuoden takaisesta. Ja koska oireet ovat kurissa, niin jatketaan samaan tapaan, kun tähänkin asti. Liian isoilla annoksilla takapää alkaa mennä holtittomaksi.

Ollaan toistemme personal trainereita

Kuulumisten kirjoittelu on vähän jäänyt. Koska ei meillä nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Joka on tietysti pelkästään hyvä asia. Enemmän ollaan nyt maastakäsin jumpattu ja käyty kävelemässä pitkin kylää. K on lomalla, niin olen saanut jopa muutaman uuden kunnollisen kuvan Ripestä.
Kävely on tehnyt hyvää itse kullekin. Tein itsekin keväällä pienen elämäntapamuutoksen ruokailuun ja sain minua vaivanneet neljä kiloa pois jopa melko helposti. Samalla myös päätin, että kävelen Ripen kanssa mahdollisimman paljon maastakäsin itsenikin takia. Alkuunhan se oli pakollistakin, kun selkään ei voinut mennä.
Rippe on kyllä talutuslenkeillä ihan loistava kirittäjä, niin reippaasti saa kävellä, että hiki tulee ja hengästyy.

Rippe on saanut myös maistella lenkeillä vähän vihreää, mutta sillä on siihen oma lupasana, jotta lenkit sujuisivat edes kohtuullisesti ilman pusikoihin ryöhäämistä. Lisäksi olen sille tarhaankin vähän kerännyt kaikenlaista vihreää. Ajattelin, että on turvallisempaa saada vähän vihreää kokoajan jos vaikka kävisi niin, että poni pääsisi karkuun ja ahmisi vihreää.
Ehkä elimistö kestäisi paremmin vihreän syönnin jos sitä olisi siihen totutettu edes vähän.

Ja onhan se nyt kesällä vähän saatava herkkuja maistaa.

Olen satula-asioiden kanssa vähän solmussa nyt ja luulen löytäneeni ongelmakohdan jalan lonksumiseen. Ja kuten alunperin epäilinkin, niin satula on varmasti yksi suurimmista ongelmista, koska epäilen ongelman olevan lavan kohdalla ja/tai sään takana rangan vieressä. Palaan asiaan myöhemmin jos saan epäilyksilleni vahvistusta.

Rippe on myös taas ollut jonkun verran hutera ja varsinkin tänään se minusta selkeästi oli takaa veltto. Tämähän on yleensä liittynyt sen kohdalla lääkkeen väärään annostukseen. Kentällä laukkuutin sitä vähän liinassa kävelylenkin päätteeksi ja se kaatui! Siis kurvissa kiihdytti ja meni kumoon. Niin nyt voi käydä kelle tahansa, mutta täytyy seurata.

Olin ajatellut kesälomalleni (heinäkuussa) pyytää eläinlääkäriä paikalle tekemään sellaisen perustarkin; katsotaan ne hampaat (mitkä piti katsoa on keväällä, mutten ole työkiireiden takia voinut asiaa hoitaa, eikä Rippe kyllä ole tuntunut akuutisti olevan tarkastuksen tarpeessakaan onneksi), kuvataan se vasen etunen vielä kerran ja otetaan verikokeet. Nyt mietin, että olisiko se ACTH pitänyt ottaa jo aiemmin, mutta eipä se ennenkään ole kulkenut oireiden kanssa käsikädessä.

Lääkettähän on jo syksystä tiputettu jonkin verran alaspäin, mutta olisiko edelleen tarvetta tiputtaa. Sitä tässä nyt pohdin. Vaikuttaako laihdutus lääkkeen imeytymiseen tai taudin kulkuun. Vaikea sanoa. Järki sanoisi, että paljon mahdollista.

Tänään otettiin taas ponista rakennekuva, enkä voinut välttyä kiusaukselta yhdistää sitä viime kesän kuvan kanssa allekkain. Olisi ollut mielenkiintoista päästä punnitsemaan Rippe viime kesänä ja nyt.

Hevosen lihavuudelle niin herkästi sokeutuu ja pyöreys sekoitetaan lihaksiin. Todellisuudessa niiden lihasten päällä on useimmissa tapauksissa myös kunnon kerros rasvaa. Ihmiset myös mielummin katselevat hieman pyöreää olemusta ja monen mielestä se tekee hevosesta näyttävän. Lisäksi olen kuullut ja lukenut hevosen lihavuutta puolusteltavan rotuominaisuuksilla ja käyttötarkoituksella. Mikään niistä syistä ei poista hevosen ylipainoa. 

Usein kuulee myös sanottavan, että tämä on aina ollut terve, vaikkakin lihava. Moni ei halua tai osaa ajatella, että sairaudet hiipivät kuvaan pikkuhiljaa ja saattavat puhjeta vasta hevosen vanhuuden päivillä. Aivan samoin, kuten ihmisilläkin. Ja sitten ollaan samasa tilanteessa, kun Rippe. Siltähän esim. ihraniska tuskin koskaan kokonaan katoaa. Sillä on edelleen rasvakertymät lavan takana ja hännän tyvessä. Ne ovat cushingin tadin ja insuliiniresistenssin syytä. Mutta varmasti sen on paljon mukavampaa ja terveellisempää elää nyt.

Huh hellettä!

Helteet kävivät sen verran tukaliksi, että päätin helpottaa ponin oloa keventämällä karvoitusta. Hyvin alkanut karvanvaihto nimittäin tyssäsi yhtäkkiä melkein kokonaan ja varsinkin kaulassa karva olo melko tuhnuinen ja pitkä.

Jätettiin taakse oma karva ja mahankin jätin ajelematta, ettei ötökät söisi. Rajat ajelin mahan puolelta myötäkarvaan.
En yleensä tykkää osittain ajelluista, mutta ihan hyvä siitä nyt tuli. Pääkin ajeltiin vain puoliksi tällä kertaa. 

Tässä näkyy leikkuuraja, oma karva on toki vähän pitkää, mutta ei tolkuttoman paksua.

Sä näytit sillon tosi hyvältä Mut näytät vielä paremmalta nyt

Kun eilen katselin poniani kentällä, niin en voisi olla tyytyväisempi syksyiseen isompaan ruokaremonttiin. En oikein uskonut siihen itsekään, mutta pakkohan se on uskoa, kun näkee poninsa voivan niin älyttömän hyvin. 
Toki sen heinät on punnittu tarkoin ja se on syönyt osan olkena, mutta uskon vahvasti myö muiden muutosten tehneen hyvää. Katselin kaulaa eilen ja mittasin sen pitkästä aikaa uudelleen, kaikkiaan kaulasta on nyt lähtenyt noin 15cm! Se on isoimmillaan ollut yli 120cm ympärysmitaltaan, viimeksi mitatessa se oli kohdasta riippuen 110-112cm ja nyt 104-108cm.

Ruokintaan on lisätty proteiinia ja annan vähän avokätisemmin lisäheiniä käydessäni tallilla, koska poni hoikistuu edelleen. Voi my olla, että pikkuhiljaa siirrytään oljista kokonaan heinään. Olosuhteiden pakosta tosin, mutta jotenkin olen asian suhteen melko positiivisella mielellä.

Myös harja ja häntä (sekä kaviot) ovat ottaneet reilun kasvupyrähdyksen nyt keväällä, olisikin ihanaa jos harja taas kasvaisi vahvana takaisin!

Nyt jännitän, että miten karvan käy. Jos alta ei paljastu kaunista kesäkarvaa, niin täytyy tarttua klipperiin. Kuvissa oleva karva on Ripen oma karva, viimeksi se on klipattu elokuussa.

Yleistä höpöttelyä ja kuulumisia + oljen analyysi

Otettiin tänään tallikaverin kanssa Ripestä muutama kuva. Se seisoo aika paljon loimien alla, eikä itsekään tule aina otettua niitä pois tai hahmotettua kokonaisuutta. Onhan se lihakseton ja löysä, mutta muuten lihavuuskunto on nyt kiva - kivempi, kun pitkiin aikoihin. Kaulan kaventunut profiili vaan hivelee silmiä, kun tietää millaiset vaikutukset sillä on aineenvaihduntaan ja kaikkeen. 

Alempi kuva on toukokuu-kesäkuun vaihteessa.

Ollaan kävelty puolen tunnin lenkkejä viime viikolla ja poni on ollut ihan hyvä kokoajan. Tälläviikolla ei olla päästy liikkumaan ollenkaan. Olen itse ollut koko viikon flunssassa ja lisäksi säät ei ole kyllä yhtään suosineet. Puukenkiin kerääntyy aivan kauheat tilsat. Olen kokeillut kyllä kaikenlasia virityksiä, mutta ne on työläitä ja pysyvät paikallaan vain hetken. Lunta on aina pari-kolme päivää ja sitten ne sulavat pois. Kunnes taas parin pävän päästä sitä sataa. Ja aina on plussakeli!

Parin viikon sisään olisi varmaan koetettava saada ne toiset kengät jalkaan. Mutta sen jälkeen mulla alkaa sellainen työputki, että en varmasti kerkeä kovin paljon tallilla aikaa viettää. Huoh. Nyt tosin liikutuksen kanssa ei ole niin kovaa stressiä, kun ruokinta on kunnossa ja maltillista.
Olisi kuitenkn hyvä saada liikettä ja pikkuhiljaa rakentaa kuntoa. Kunhan nyt saadaan ne käyttökengät jalkaan, niin voidaan alkaa pikkuhiljaa ottamaan myös ravia mukaan.

Ainiin - teetin oljesta analyysin, koska yleisesti siitä liikkuu uskomus korkeista sokereista. Jos vilja on puitu kypsänä (ei viljelijälle ole kannattavaa sitä raakana kerätä), niin oljen korressa ei pitäisi olla sokeria jäljellä, se kuluu viljan kypsyttämiseen. Olen nähnyt aika montakin analyysia ja kaikissa sokerit ovat olleet reilusti alle sadan, 12-90g/ka ka.
Meidän oljessa sokeria on 20g kilossa kuiva-ainetta.
Myöskään ähkyjä tai turvotuksia ei ole ollut. Piereskely on myös loppunut lähes kokonaan. Kurailua on ollut, kuten jokainen syksy. Se loppui taas, kun tarjolle tuli kuivempia paaleja heinää. Sama toistui myös viimesyksynä. 

 

Jonkun on näytettävä mallia

Ylempi kuva on viimekeväältä, mutta kaulan osalta tilanne ei mittanauhan mukaan ole muuttunut mihinkään. Paitsi ruokaremontin jälkeen alkoi tapahtua. Koska itse näen ponia jokaikinen päivä, niin eron huomaaminen vaatii kuvien katselua. Olen niin sokeutunut ihraniskalle, että omaan silmään se näyttää aina ihan samalle.
Tämän kuvaparin jälkeen oli pakko vähän hymyillä. Jos silmä valehtelee, niin mittanauha ei: kaulasta on lähtenyt 8-10cm.

Tottakai koko poni on sulanut ja hoikistunut, mutta sen vertaaminen on vaikeampaa, koska sairasloman takia myös lihakset ovat pienentyneet.Toisaalta jos tällaisia tuloksia saa pelkällä ruokaremontilla, niin millaisia tulokset olisivat yhdistettynä liikuntaan?

Jokatapauksessa tällaisellä laihtumisella on jo iso merkitys terveyden haalimisessa ja insuliinin hallinnassa.

"Ei mikään helpolla tullukaa
Nyt on entinen pullukkaa
Työmoraali on vakava 

Nyt kilot on takana niinku pakara"

Ruokinnan suunnittelu ja laskeminen uudelleen

Nyt kun olen tuijottanut Ripen sairastumista pitkän kaavan mukaan silmästä silmään, niin olen samalla tutustunut entistä tarkemmin tällaisen hevosen ruokintaan, ongelmiin ja kaikenlaiseen nippelitietoon. Ja siinä samalla kypsyi ajatus siitä, että ruokinta laitetaan nyt - ensimmäistä kertaa minun elämäni aikana - laskurilla "viimeisen päälle".

Eihän mikään laskelma ole täydellinen, eikä takaa yhtään mitään. Mutta silmiä se avasi ja muutama isompi muutos tehtiin. Ja toivon, että niillä on pitkässä juoksussa vaikutusta Ripen olotilaan. Tässä sairastumisessa on ollut kaikkein vaikeinta se, että mikään muutos ei näy heti. Kaikelle on annettava aikaa.

Ihan ensimmäiseksi selvisi, että tänä vuonna tallin heinä on liian vahvaa. Ja varsinkin, kun oltiin keskellä akuuttia kaviokuumetta. Minähän otin tallin heinästä heti korjuun jälkeen yhden analyysin ja myöhemmin toisen, niissä esim. SRV:n ja energian määrässä oli suurta heittoa. Sokerit oli molemmissa täysin samat. Olen käyttänyt ruokintalaskemissa näiden keskiarvoa.

Heti alkuun kävi selväksi, että kokonaan en voi omia heiniä ostaa taloudellisista syistä. Seuraavaksi ajattelin korvata osan heinästä köyhemmällä, mutta esim. muutaman kilon korvaamisella ei ollut suurtakaan merkitystä köyhdyttämiseen. Lopulta päädyin etsimään sopivaa olkea ja korvaamaan osan heinästä sillä. Se on oikeasti köyhää, joten sillä saa helposti köyhdytettyä sen mitä on tarve.
Oljestahan puhutaan paljon - pääsääntöisesti varoitellaan korkeista sokereista, ähkyistä ja huonosta laadusta. Niiden kymmenen analyysin perusteella, joita olen nähnyt, niin oljissa on ollut matalat sokerit (12-60). Kun sitä syötetään maltillisia määriä ja huolehditaan nesteen saamisesta, niin ähkykään ei pitäisi olla suuri ongelma. Hygieeninen laatukin on ihan kiinni siitä, millaista löytää. Ihan kuten kuivan heinänkin kanssa.

Ripen kohdalla korvasin oljella noin 23%. Esim. sokerin määrä tippui 916g:sta noin 770g:aan. Verrataan esimerkiksi siihen jos olisin korvannut vähäsokerisemmalla (106 tai 117) heinällä tallin heinän kokonaan, niin sokerin määrä olisi ollut 750-790g.
Sokeri ei ollut ainut, vaan samalla köyhtyi myös energia ja suuri SRV. Ja toisaalta lisäkuidun lisääminen hidastaa ruuan sulamista ja vähentää verensokeripiikkejä.

Muutaman kokeilun jälkeen huomattiin, että olki on helpoin sekoittaa heinän sekaan, jolloin poni syö sitä paremmin ja tulee vähemmän sotkua. Samalla se lisää pureskelua ja hidastaa syömistä.
Osteopaattihan löysi Ripen kaulasta pahoja jumeja ja niiden löytymisen jälkeen verkkoruokintaa on vähennetty.

Pitää myös huomioida, että yli 50% olkea ruokinnassa lisää mahahaavan riskiä.

Tässä annoksessa on olkea paljon, koska tämä on vain pieni puolen kilon "välipala".

Kivennäisiin en mene sen enempää, mutta raudasta haluan puhua. Se oli itselle nimittäin melkoisen suuri oivallus. Heinähän sisältää aika usein paljon rautaa ja itsessään. Kyselin liiallisesta raudasta yhdessä suljetussa Facebook-ryhmässä. Ja sain vastauksen, että liiallinen raudan saanti nostaa insuliinia. Ja siksi lisärauta ei ole hyväksi hevoselle, joka kärsii insuliiniresistenssistä. Lisäksi heinän suuri rautapitoisuus pitää ottaa huomioon, kun lasketaan kuparin ja sinkin määrää ruokinnassa. Liika rauta haittaa näiden imeytymistä.

Ja siinä vaiheessa tilanne muuttui hankalammaksi. Olin ajatellut muutamaakin rehua, joista yksi sopi heinään todella hyvin. Mutta se rauta! Sitä on jokapaikassa ja yleensä vielä reilusti lisättynä. Racingin ns. hiekkakivennäinen Mineral ei sisällä lisättyä rautaa. Amequlla on myös raudaton kivennäinen. Oma muistikuva on, että moni nautakivennäinen on myös raudaton.
Balancer-rehuista Spillersin rehuissa ei ole rautaa. Ja se olikin lopulta ainut, joka olisi sopinut meille hyvin monivitamiinilla täydennettynä.
Päädyn kuitenkin kokoamaan ruuan jo olemassa olevista aineksista. Se tarkoitti montaa purkkia, mutta se ei itselle ole mikään ongelma. Ripen kanssa myös maistuvuudella on väliä. Lisäksi olisi ollut jokatapauksessa pakko lisätä fosforia jossain muodossa, joten yhden säkin taktiikalla ei olisi selvinnyt missään tapauksessa.

Insuliiniresistenssi-hevosilla suositellaan otettavaksi ruokaan myös hyviä rasvahappoja, erilaisia valkuaisen lähteitä (aminohappoja!), E- ja C-vitamiinia sekä magnesiumia. Magnesiumin määrässä pitää ottaa huomioon kalsiumin määrä, joka heikentää magnesiumin imeytymistä. Muita tärkeitä hivenaineita ovat kromi, jodi ja seleeni.

Ripen ruokinta siis meni kokonaan uusiksi ja näyttää nyt tältä:

6.5kg heinää 

(1,5-1,5-3,5)
2kg olkea

(0,5-0,5-1)

200g vehnälesettä 

200g Fortinut pellavarouhetta 

20g Nelipii

30g Racing ADE-vitamiini
4ml Racing Natural E
5ml B-vitamiinia
1 mitta C-vitamiinia
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä

 
Puuro on jaettu aamuun ja iltaan. Vehnälese on ihan ensisijaisesti fosforin takia, mutta toki se on myös hyvää puurokamaa. Kokonaisista pellavansiemenistä jauhettu rouhe on myös fosforin takia, mutta ennenkaikkea rasvahappojen takia ja koska Rippe rakastaa sitä. Nelipii hoitaa kivennäisten vajeen. Harmillisesti siinä on myös vähän rautaa. Mutta toisaalta tykkään siitä, koska siinä on myös piitä, eikä rauta ole lisättyä. Purkki oli valmiina, joten mietitään sitten jatkoa sen suhteen, kun se joskus loppuu.
Vitamiinit purkista, E:tä sekä C:tä erityisesti lisää. B-vitamiinit on olleet lisänä sairastelun takia ja tukemassa lihaksiston ja hermoston toimintaa, muutenhan hevonen valmistaa ne käytännössä itse. Itseasiassa markkinoilla oleva Mervue Equinen Racing-E korvaisi kaikki nämä (E- C- B-vitamiinit ja lisäksi lysiini sekä metioniini), joten todennäköisesti näiden purkkien loputtua siirryn siihen.
Sitten se magnesium, ostin alunperin sen tukemaan lihaksia (kaviokuume on aika kova paikka lihaksille), mutta se jääkin ruokavalioon pysyvästi. Suolaa menee siksi, että Rippe ei koske suolakiveen. Ja suolaakin suositellaan IR-yksilöille antamaan.
Merilevän ruoka vaatii jodin takia. Se on erityisen tärkeää aineenvaihduntasairauksista kärsiville ja tällaisella itsetehdyllä ruualla se jää uupumaan. Valmiissa täysrehuissa ja kivennäisissä jodi on lisättynä, eikä hevosellä yleensä tule siitä vajausta.
5g merilevää Rippe saa noin 3mg jodia, suositus cushinghevosille vaihteli 2,5-5mg välillä.

Jos jossain vaiheessa siis pääsen kokonaan suunniteltuun ruokavalioon (kun vanhat purkit on käytetty pois), niin se näyttää tältä:

250g vehnälesettä (5dl)

150g Fortinut pellavarouhetta (3dl)

10g Hiveplex
15g Mervue Equine Racing-E
30g Racing ADE-vitamiini 
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä

Ei muuta, kun hyvää ruokahalua!

Muokkaus 27.10.2017 : Nelipii on vaihdettu Hiveplexiin (10g). Ruokintaan lisätty jodi ja pellavan sekä vehnäleseen suhteita muutettu valkuaisen takia.

Väliaikakuulumisia

Ripen ontumamysteeri jatkuu edelleen. Se oli jo parempi ja alkuviikosta kävelytin sitä lyhyitä lenkkejä. Keskiviikkona se oli yhtäkkiä taas melko kipeänoloinen, ontui ravissa ja ontui käännöksessä. Ensiviikolle oli sovittu eläinlääkärin kanssa hammastarkastus ja jalan katsominen päällisinpuolin, mutta soitin sitten ja pyysi ottamaan myös röntgenin mukaan. Muutenhan jalat on kuvattu helmikuussa, mutta se kavio nyt ainakin kuvataan. Vaikka olenkin itse sitä mieltä, että ongelma on polvessa. 

Olen yön pimeinä tunteina neuroottisena googlannut vaihteeksi kaikenlaista ja mulla on yksi teoria polveen liittyen, täytyy keskustella siitä lääkärin kanssa, kun hän tulee. Keskiviikon jälkeen Rippe on kuitenkin taas ollut parempi ja tänään päästeli taas ihan kunnollista ravia ne muutamat pätkät mitä kokeilin. Se oli muutenkin hyväntuulinen itsensä. Olkoon nyt levossa kuitenkin lääkärin saapumiseen asti. 

Kesäkarvaankin Rippe on ilmeisesti päättäyt kuitenkin siirtyä, joten en ainakaan vielä ole kaivanut klipperiä esiin. Olisihan oma karva paljon parempi, kun keinotekoinen kesäkarva. Myös hoikistuminen sujuu hyvää vauhtia, vaikkei liikkeelle olekaan päästy. Ja se uusi kivennäinen on ruuan seassa mennyt ihan mukisematta alas.

Ruokintaan on niveliä tukemaan ja tulehdusta poistamaan lisätty kurkuma ja lakritsijuuri (jotka olen siis tilannut jo joskus kauan sitten tallinpitäjän välityksellä).

Pullea papparainen

Hönöt ABSilla. :D

Liikunnan vähentyminen ja ruuan suurempi määrä alkaa näkyä Ripen ulkomuodossa. Ikävä kyllä. Mie oon tässä hysteerisenä vähän huolestuneena seurannut kehitystä, jättänyt kaikki väkirehut pois (joiden annostus muutenkin on ollut deseissä). Silti kaula kasvaa ja persus levenee. Liikuntaa en kerkeä, enkä voi lisätä. En uskalla enää hulluna höykyttää, että jalat kestäisi vielä jatkossakin. Eikä näytä se rasvanpolttojauhekaan olevan mikään ihmeaine. ;)

Oli siis otettava härkää sarvista ja avattava suu. Inhoan sanoa asioista, koska tulee heti tunne, että olen vaikea asiakas. Toin tallille vaa'an, punnasin mallisäkin ja otin asian puheeksi. Ihana tallinpitäjä ymmärsi heti huoleni ja totesi, ettei ole ongelmaa! Iso kivi vierähti sydämeltä. Miksi sitä joskus stressaa ihan turhilla asioilla? Avaisi vaan suunsa, niin moni ongelma ratkeaisi. Tallinpitäjä sanoikin kassin nähdesään, että kyllä se on tosiaan paljon enemmän saanut, kun ei tule punnittua. Meidän tallilla ei heinässä pihistellä.

Nyt Ripen aamu- ja päiväheinät punnitaan (tai tehdään silmämääräisesti sopivan pieniä kasseja) ja iltaheinät laitan itse punnittuna verkkoon. Millään kitudieetillä se ei suinkaan ole, vaan katsotaan ensin, josko paino lähtisi putoamaan tällä vähän rajoitetulla ruualla. 

 

Vähän tämä laihdutus sai vauhtia,  kun katselin vanhoja kuvia. Paljon pienemmällä liikunnalla ja punnituilla heinillä Rippe on näyttänyt tältä ja saanut silloin myös 6dl valkuaisrehua!

Nyt kaula on paljon paksumpi (tosin se on ollut kokoajan isompi,  kun tuossa ylläolevassa kuvassa) ja onhan siinä muutenkin enemmän pyöreyttä. Se näkyy tässä kuvassa todella karusti.  Ja siis poni on ollut paljon aktiivisemmassa käytössä tai sen kansa on tehty paljon pidempiä lenkkejä. Se syö pelkkää kivennäistä ja heinää. Mutta heinää on ollu liikaa ja se on ilmeisen hyvää.

Karvasta täytyy sanoa sen verran, että Rippe on klipattu viimeksi lokakuussa ja karva on silti ihan kohtuullisessa pituudessa!

Rippe myös alkoi kurailla tässä joku aika sitten. Minä tyhmä yritin tiputtaa sen lääkitystä alaspäin pienen määrän... Nostin lääkkeen ennalleen ja nyt tilanne on taas hyvä. Ei pidä sorkkia. Jännää, miten se lääkitys voi aiheuttaa ripulia, mutta myös cushingin oireisiin kuuluu ripuli. Siinä onkin vähän tasapainottelemista.

Tästä ei toivottavasti ole suunta, kun alaspäin painon puolesta.

2 vuotta täynnä ihanaa Rippeä ja muuta höpinää esim. asetyyli-l-karnitiinista.

Ripelle kuuluu edelleen samaa, kun ennenkin; ihan hyvää ja tavallista. Tiputin sen löäkitystä taas yhteen tablettiin tässä joku aika sitten, kun keväällä sen olo aina paranee. Ja mashin seassa olen syöttänyt cushingintautiin sille teetettyjä yrttejä. Niiden syöttäminen on ollut niin tuskaa, että ne on jääneet laatikon pohjalle. Nyt kokeilin, josko mashin seasa uppoisi ja ainakin nyt uppoaa. 
Hauska huomio, että pari päivää niitä syötyään Rippe alkoi lenkeillä hikoilla tosi paljon. Tänäänkin käytiin Fasun ja Jennan kanssa 13km:n lenkki, aikaa meni pari tuntia, kun suurin osa vaan käveltiin. Silti Ripelle tuli kova hiki, samoin toissapäivänä, kun käytiin vähän laukkaamassa ja ravaamassa maastossa. Nesteet ainakin lähtee liikkeelle.

Muuten olen lähinnä juoksutellut sitä irtona kentällä ja käynyt talutuslenkeillä. Ripellä on meneillään (viidettä viikkoa) myös eläinkoe nimeltä asetyyli L-karnitiini. Sen pitäisi helpottaa insuliiniresistenssistä kärsivien hevosten ongelmia, helpottaa kroonisesta kaviokuumeesta kärsivien hevosten neuropaattista kipua ja pienentää jopa ihraniskaa. Ja sitähän meillä on, joten ero pitäisi olla helppo huomata.. Toistaiseksi mitään muutosta ei ole ollut, mutta Rippe on myös ollut paljon pienemmällä liikunnalla. Se syö sitä jauhetta 10g ja sen saaminen alas alkoi olla vähän vaikeaa. Lopulta kokeilin sekoittaa jauheen pieneen määrään omenamelassia ja Rippe suostui lipomaan sen suoraan kuupasta. Mahtista!

Nyt vaan mielenkiinnolla odotetaan tuloksia. 

Selän jumppaa olen ratsain tehnyt peruuttelemalla alamäissä ja tekemällä siirtymiä ylämäkiin. Minusta selkä on ollut nyt melko hyvä ja se jalan outo pettäminen on vähentynyt käynnissä alkulenkistä. Olen myös koettanut muokata Hubertuksen estesatulasta kelpoa correction padin kanssa. Nyt tuntuu, että oikea leves ja asetus on löytynyt. 
Tänään taas alkulenkki oli melkoisen jäykkä ja jalka lonksui, mutta heti alun jälkeen liike parani ja lopussa käynti oli pitkää ja hyvää. Liekö selkä saanut vähän kylmää, vaikka loimitettuna Rippe on ollut kaikenaikaa. Täällä on ollut pari päivää aivan kamalan raaka tuuli.
Lisäksi toissapäivänä luistin peruutteluharjoituksista, ei olisi varmaan pitänyt!

Loppuun vielä kuvapari. Vaikka toinen kuva onkin vähän erilaisesta asennosta ja kuvakulmasta, niin ero on kyllä selkeä. Muutama lihas on ponille etuosaan tullut kahden vuoden takaisesta. Silloin se mahtava karva peitti alleen melko luisen vanhuksen, eikä siitä ole paljon kuvia jäänyt todisteeksi.
Meillä meni vuosipäiväkin vähän ohi, kun on ollut tätä marsujen hässäkkää tässä viime viikkoina. Mutta Rippe on ollut mulla nyt vähän reilun kaksi vuotta. Paljon on siihen mahtunut kaikkea, mutta edelleen olen sitä mieltä, että Rippe on ollut mun paras ostos. :)

EDIT. myöhemmin : Lisäravinteella en huomannut mitään vaikutusta, vaikka nostin annosta välillä. Lisäksi sen saaminen alas oli työn ja tuskan takana.

Pumpuliin kääritty

Rippe on nyt muutamana päivänä pukeutunut kuvatunlaisesti. Olen käynyt aamulla itse käärimässä sen pumpuliin ja illalla sitten käynyt riisumassa. Onneksi meillä on niin ihana tallinpitäjä, ettei katso kieroon tätä touhua. Hän ymmärsi heti, mistä on kyse ja antaa mun tehdä mitä haluan. :D Pakkasasteet ovat olleet täälläkin rapasakoita ja tuuli on tehnyt pakkasen purevuudesta aivan jäätävää.
Syy tähän paketointiin on hyvn yksinkertainen: talvikaviokuume. En halunnut missään tapauksessa toistaa vuodentakaista virhettä, joten päätin suosiolla lisätä jalkojen verenkiertoa käärimällä ne pakettiin. Lisäksi ruokintaan on lisättu L-arginiinia pakkasjakson ajaksi. Loimitusta lisättiin ja ponilla on nyt sisällä 200g tallitoppa ja ulkona 200g siinä päällä.
Poni on suhtautunut kaikkeen positiivisesti ja ainakaan viime vuoden kaltaista apaattisuutta tai jalkojen nostelua ei ole ollut!

Kävin hakemassa kaverin varastosta käytetyt neopreenisuojat. Omasta varastosta löytyikin jo BOTin tallipatjat kahteen jalkaan ja toisiin laitoin sitten lampaankarvapalaset ja putsit. Illalla jalkojen lämpötiloissa ei ollut eroa, joten varmaan kumpikin toimii tai on toimimatta ihan yhtä hyvin.

Onneksi tämä on viimeinen pakkaspäivä ja sitten lauhtuu selkeästi. Tänään lähdetään synttärilenkille, kun olen taas vuoden vanhempi. Rippekin siirtyi vuodenvaiheessa 20-kerhoon! :)

Kuvakuulumiset

Eipä ole tullut blogiin kirjoiteltua. Poni on kyllä liikkunut ihan ahkerasti ja kaikkea pientä on tapahtunutkin, mutten ole saanut aikaiseksi tulla kirjoittamaan blogin puolelle mitään. Lääkitystäkin nostin hiukan tässä taannoin, eikä poni regaoinut siihen ollenkaan negatiivisesti. Se syö nyt 1,25 tablettia. Lisäksi Ripen loimitusta on vähennetty, kun karva alkaa olla pidempää. Se saa olla sisällä nakuna ja ulkona vain yksi loimi (jota saakin sitten vaihtaa jatkuvasti, kun lämpötila heittää parin päivän välein). Tiedä sitten vaikuttiko lääkitys vai oliko ponilla ollut kuuma, mutta se on piristynyt ja juo vähemmän nyt. 

Loput kuulumiset pikaisesti kuvien muodossa.

Yhtenä päivänä vein ponin kävelylle narun päässä.. Onneksi oli naru turvan päällä, kun poni oli täynnä heliumia. 

Pimeys ei ole meitä lannistanut, hyvän otsalampun kanssa lenkit ovat paikoin olleet kovinkin tunnelmallisia.

Emmikin pistäytyi Ripen kanssa maastoilemassa, vaikka vielä hetki sitten vannoi, ettei maastoile enää ikinä. Hyvä Emmi!

Tallin heinä on niin älyttömän ihanan näköistä, melkein tekisi itsekin mieli maistaa.

Meillä kävi myös itsenäisyyspäivänä kuvaaja paikalla, joka otti Ripestä hienoja kuvia. Palaan siihen myöhemmin. (Kuva: Kristä Heikkilä)

 

Ja sitten tämä... Tasatukka nörttilook. Ei ole nyppmistä nähnyt tämä pehko, mutta saa kelvata. On kuulemma söpö.