ainoa varma on vain tämä hetki

Päätin tulla tekemään tähän jonkinlaisen päivityksen, kun olen saanut useamman kyselyn blogin katoamisesta.
Tässä tilanteessa tein ratkaisun, jota en uskonut koskaan tekeväni eli piilotin kaiken. Tähän päätökseen on vain yksi syy - haluan käyttää kaikki liikenevät voimavarat Ripen hoitamiseen. Huolimatta siitä mitä mieltä muut siitä ovat. Uskon tietäväni itse parhaiten, milloin on oikea aika luovuttaa ja siksi en nyt jaksa vääntää siitä kättä täällä blogissa.

Palaan varmasti asiaan, kun tilanne notkahtaa johonkin suuntaan, mutta toistaiseksi mennään tällä. 

"Niin pelottavalta kuin elämä näyttääkin, 

suoriutuu siitä parhaiten suoriutumalla yhden päivän vaikeuksista kerrallaan."
- Maria Jotuni

Me ei luovuteta ennenkun sydänkäyrä on suora

Tuo ilme naamalla johtuu siitä, että pitää seisoa tossa vadissa. Se on lähes ylivoimaisen vaikeaa ja ahdistaa.

Tiistaina se kaikki epämääräisyys sitten päättyi siihen, että talutin tarhasta aamulla lähes jalattoman ponin koppihoitoon. Vasen jalka on niin kipeä, että edes kipulääke ei riitä kunnolla viemään kipua pois. Vasen jalka myös pulssittaa voimakkaasti, muut jalat on ok.
Irrotin itse kengän tiistaina illalla ja keskiviikkoaamuna kengittäjä kävi katsomassa tilannetta. Oli sitä meiltä että ei olisi paise. Rippe arkoi pihdeille kavioluun kärjen kohdalta. Päädyin soittamaan röntgenin paikalle perjantaiksi.

Kuvaus kertoi meille sen, että rotaatio on edellisen 3-4 asteen sijaan tällähetkellä 6-7 astetta. Mutta ei voida tietää, onko rotaatio tullut nyt vai onko se lopullinen tilanne toukokuun kaviokuumeesta ja jokatapauksessa se on vähän. Antura on ohut ja kavioluun kärki siksi lähellä pohjaa, se selittää pihtiarkuuden. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei paisettakaan voi poissulkea, koska hevonen on niin kipeä. Eli jatketaan koppihoitoa, kipulääketä ja hautomistakin voi kuulemma jatkaa.
Hän lupasi konsultoida kuvasta vielä toista läääria ja palaa asiaan alkuviikosta.

Näillä mennään nyt. Poni on pirteä ja iloinen kaikesta huolimatta.