Joulukuvia, terapiaratsun virkaa, kraniota, hiekkakuuri, uusi rehu jne.

Ihanat talviset kelit muuttuivat räntäsateen kautta silkaksi vedeksi. Juuri, kun alkoi tienpinnat olla sopivan lumipolanteen peitossa ja pystyi ravailemaan huoletta. Ääh!

Ripellä on ollut melko kevyttä nyt, mutta toisaalta se ei ole saanut yhtään kunnon vapaapäivää viikkoon. Viikko sitten keskiviikkona tallinpitäjä hoiti ponin kraniolla ja akupunktiolla. Rippe oli ollut melko jumissa ja varsinkin rintakoria käsitellessä se oli huokaissut syvään. Olenkin vähän mittinyt, että onko se etuosastaan jumissa, kun ei meinaa nousta sieltä edestä yhtään. Lisäksi sään alue oli ollut ponin mielestä ikävä hoidettava ja se oli ollut levoton. Se on se meidän ikuinen murheenryyni.

Viikonloppu meni omalta osalta vähän reisille, kun oli hirvipeijaisia ja isänpäivää. Lauantaina otettiin myös joulukorttikuvia, jotka onnistuivat siihen nähden erinomaisesti, että käytössä oli vain mun pokkari ja kuvaajana toimi K. Varsinaista liikutusta poni ei kuitenkaan saanut paria laukkapätkää lukuunottamatta. 

Rippe ja ystävät :)

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa juoksuttamassa ponia kentällä vähän aikaa, että edes hengästyisi. Kyllä taisi kraniohoito ja neulat tehdä terää - sen verran komiasta nousi ponilla jalka. Virtaakin tuntui olevan. Muutaman kuvankin nappasin, vaikka alkoikin jo ilta hämärtyä. 


Selkälihaksetkin ponilla oli hoidon jäljiltä ihan hyytelöä, tuntui siis tehoavan todella hyvin. Kun sitten alkuviikosta pääsin selkään asti, niin poni tuntui kävelevän paljon paremmin. Sille ongelmallisin askellaji on käynti; tuntuu ettei jalat pysy rytmissä ja etupää notkahtelee ja pää heiluu miten sattuu. Nyt tahti pysyi paljon tasaisempana ja poni vaikutti rennommalle. 

Maanantaina kävin lyhyemmän lenkin ja lopuksi käytiin kävelemässä pelto kerran ympäri. Rippe vaikutti jotenkin nuutuneelta, mutten löytänyt siitä mitään varsinaista vikaa. Siksikin menin vähän kevyemmin.
Tiistaina käytiin Fasun vuokraajan kanssa maastoilemassa 9,5km lenkki. Otettiin ravia ja yksi laukkapätkäkin. Ripellä olisi ollut menohaluja vaikka kuinka paljon. 

Keskiviikkona sitten Emmi kiipesi Ripen selkään. Emmi on onnettomuuden jälkeen päässyt hevosen selkään pari kertaa ja Rippe sai oikeuden toimia ensimmäisten raviaskelien ratsuna. Laitettiin sille Sisun flättärisatula, kun se ei väännä istuntaa mitenkään ja satula on kapea istua. Kiltisti Rippe kuljetti Emmiä kierroksen kumpaankin suuntaan ravissa. Käynnissä Emmi vähän jumppasi. Tästä on taas hyvä jatkaa, Rippe saa jatkossakin toimia terapiaponina. vanha tuntiponi ei ihan kaikesta jaksa välittää ja osaa puksuttaa tasaisesti ja varmasti. Tästä pääset Emmin blogiin, jossa tosin ei ole vähään aikaan ollut uutta luettavaa. 

 Tänään ponilla olikin sitten se ansaittu vapaa ja se sai toisen kerran kraniota ja akupunktiota. Edelleen poni oli juminen ja levoton siitä sään alueelta. Sovittiin, että katsotaan jatkohoitoa vielä jos tarvitsee. Olisihan se hyvä saada auki kunnolla. Huomenna ponilla on myös vapaa.

Loppuun vielä siitä uudesta ruuasta: kelpaa. Nostin annoksen pikkuhiljaa litraan päivässä (puoli litraa aamuin-illoin). miatohappobakteeri seassa ei oikein mene alas.. Nyt kun tarjoilin ruuan ilman, niin poni kuulemma oli imaissut ruuat ongelmitta. Toivottavasti jatkossakin kelpaisi. 

Kivennäisen suhteen on varmaan pakko pysytellä siinä Mineral Plussassa, kun mikään muu ei uppoa. Harmi, ettei kukaan tunnun valmistavan sinkkilisää pellettimuodossa. Vai valmistaako?
 
Syötin Ripelle myös psylliumkuurin, kun maa jäätyi. Olin hyvin, hyvin skeptinen sen syömisen suhteen ja henkisesti valmistauduin hurjaan taistoon. Ensimmäisenä päivä Rippe ryysti siemenet alas pelkällä pellavalla, luulin nähneeni unta. :D
Seuraavina päivinä pelkkä pellava ei riittäny, mutta kun velliä maustoi aivan lorauksella omenamelassia, niin menestys oli taattu! Olin aivan hämmästynyt miten hyvin se iso määrä siemeniä lopulta sitten upposikaan!  Syötin viikon kuurin, kun ei oireita tullut. Pelkään psylliumin vaikuttavan lääkkeen imeytymiseen, joten en ainakaan tässä vaiheessa anna pidempää kuuria.

Ponin huoltoa, ohjasajotehtäviä ja mahahuolia

Ponia on huollettu loppuviikosta urakalla. Nyt taas kelpaa päästellä ja alkaa kunnonkohotukseen.

Torstaina aamulla Noora kävi kranioimassa Ripen läpi. Etupää oli jumissa, samoin kavionivelet. Myös selästä löytyi jäykkyyttä ja lantiokin taisi olla hieman vinossa. Ei kuitenkaan mitään kauhean hälyyttävää. Iltapäivällä eläinlääkäri kävi tallilla ja kurkkasi samalla Ripen hampaat. Itse en päässyt paikalle työvuorojen takia, mutta onneksi ihana tallikaveri hoiti Ripenkin.
Ripeltä löytyi joitain pieniä piikkejä, ei mitään dramaattista. Voivat kuulemma olla seurausta siitä, ettei Rippeä ole varmasti pitkiin aikoihin raspattu ennen viimekevättä. Ell suositteli tarkistamaan suun tilanteen puolen vuoden kuluttua. 

Rippe-parka oli mennyt rauhoitteesta kovaan känniin, eikä meinannut selviytyä hoitotilasta omaan karsinaan. illalla kävin katsomassa sitä ja se oli myös hikoillut voimakkaasti. Eikä ollut edes saanut isoa annosta. Annoin sille ämpärillisen lämmintä lesevettä, että suolisto ainakin toimisi.

Olisi kiva jos ponimittaisille 145-loimia käyttäville olisi omat loimet.. Sellaisella lyhyellä helmalla.

Olen nyt joka päivä kävelyttänyt Rippeä 20-30min reippaalla tahdilla. On tehnyt itsellekin hyvää ja onneksi Rippe on melko kiitollinen taluteltava - tulee reippaasti mukana. Kranion jäljiltä etupään liike muuttui selkeästi paremmaksi ja jäykkyys katosi!
Tänään laitoinkin pitkästä aikaa sille ohjasajovermeet kyytiin ja marssittiin maneesiin.

Alkuun tein avoja pitkillä sivuilla ja päädyissä ympyrät, joissa koetin saada takapään astumaan vähän ristiin ajoittain. Onnistui melko hyvin, mutta jonkinverran Rippe vastusteli kättä; kiskoi päätään ja pysähteli. En heti tajunnut mistä se johtuu.

Peiliinhän se oli katsottava - käsi oli liian kova ja kuollut. Pidätin liikaa ja jäin vetämään. Aloin liikutella sormia jatkuvasti (se auttaa rentouttamaan käden) ja pään kiskominen loppui siihen! Myös avot alkoivat sujua ilman vastustelua.

Tein pitkällä sivulla Ripen kanssa tehtävää, joka osoittautui todella hyväksi ja tehokkaaksi. Pyysin avoa pitkällä sivulla, viimeisen kirjaimen kohdalla käännyttiin voltille edelleen ajatuksella se avomainen taivutus, puolikkaanv oltin jälkeen palattiin väistöä uralle, siitä avoa toiseen suuntaan ja sama kuvio.

Rippe teki tehtävää todella keskittyneesti, tehtiin noin kolme kertaa putkeen koko kierros. Sitten annoin levätä, koska tehtävä oli selkeästi vaikea. Välissä ei tule lepojaksoja, vaan joutuu kokoajan keskittymään.

Lopuksi vielä vähän aikaa hidasteltiin kirjainten kohdalla käyntiä ja otettiin pysähdys, joissa hain vielä painon takajaloille. Sitten muutama kierros reipasta käyntiä vapain ohjin loppuun.

Tuntui todella kivalle taas näperrellä ja puuhata jotain. Ei sen aina tarvitse olla vauhdikasta, yllättävän paljon saa kulumaan aikaa ihan vaan käynnissä näpräämiseen.

Pieni huoli Ripen mahan kunnosta on alkanut taas kalvaa. Sen maha rauhoittui heti kotiinpalattuamme, mutta nyt muovissa ollut heinä loppui ja Rippekin siirtyi syömään kokonaan kuivaa. Ja eilen vastassa oli kurapaskahäntäinen poni. Ääk! Totutus on tehty varoen ja pikkuhiljaa, sokeria ei pitäisi olla enempää, kun vanhassakaan heinässä, hygieeninen laatu aistimääräisesti erittäin hyvä. Mikää muu ei ole ruokinassa nyt muuttunut. Mutta perse kuraantuu ja kasat löystyvät, myös kikkareiden laatu on hajoavaa ja kuituista.
Rippe ei pääse nyt käsiksi edes mihinkään savimaahan tai kuralätäköihin, koska se on omassa soratarhassaan.

Kun mietin asioita taaksepäin, en itse keksi, kun yhden selityksen tälle kurailulle. Heinä ei sula kunnolla eli sitä ei varmaan myöskään pureskella riittävästi. Se muoviin pakattu esikuivattu oli paljon pehmeämpää ja siten helpommin pureskeltavissa. Ja kevät-kesällä kurailuongelma päättyi, kun Rippe siirtyi tarhaamaan yksin kesäksi. Samalla se siirtyi kokopäiväiseen verkkoruokintaan, se nyppi heinänsä lähes korsi kerrallaan ja pureskeli paremmin.

Nyt sitten koetan miettiä, että mitä tehtäisiin. Ainakin nyt ensiavuksi haen huomenna kaupasta jotain suoliston bakteerikantaa tasapainottavaa valmistetta, maitohappobakteeria tai hiivaa.

Kraniointia 2

Ripellä oli taas perjantaina kranio. Otin tallille mukaan kamerankin, joka kuvasi koko hoidon. Toivoin saavani venyttelyjä videolle. Rippe ei kuitenkaan esittänyt yhtään ainoaa venyttelyä tai muutakaan. Toisaalta se toki on positiivista, ettei isoja jumeja ollut. Tilanne oli viimekerrasta parantunut, mutta pientä jumia oli niskassa ja ristiselässä. Lisäksi vasemman takasen vuohinen tuntui tukkoiselle. SI-nivel oli vähän kallistunut oikealle.
Uutta hoitoa ei enää varattu, vaan soitellaan sitten taas tarvittaessa.

Olisin halunnut laittaa teille videota näytille, mutta videoiden pätkiminen ja muokkaaminen osoittautui liian haastavaksi. En jaksa taistella, joten saatte vain videolta pysäytettyjä kuvia.
Pihalla käväissyt sora-auto sai Ripen vähän hillumaan, joten suljin raoillaan olleen oven. Piti sitten lopulta kurkkia, ettei se hirviö tule ikkunasta sisään.

Rippe saa nyt vapailla viikonlopun yli. 
 

 

Kraniointia

 

Rippe sai eilen toista kertaa kraniota. Itse olen vakuuttunut sen tehosta ja kaikki hevoseni ovat sitä saaneet. Se on hellä ja tehokas hoitomuoto, jolla päästään kuitenkin vaikuttamaan syvälle. 

Omilla hevosillani kranion avulla onhoidettu mm. jännetupen repeämisestä aiheutuvaa turvotusta, jäykkyyksiä, laukan pyörimättömyyttä, vinouksia jne. Ja jokaisella kerralla olen kokenut, että hevonen on saanut hoidosta avun ongelmaansa tai ainakin se on lievittynyt.

Ripelle pyysin kraniohoitajan oikeastaan vain tekemään "välihuoltoa" ja samalla vähän nähdään missä mennään. Viimeksihän se oli koko hevonen vähän yksi-risti-kaksi -mallia nikamiltaan.
Mitään suurempia ongelmiahan meillä ei ole ollut. Ehkä laukka ei aina pyöri kunnolla, mutta muuten Rippe on mennyt selkeästi vain kokoajan eteenpäin ratsastuksellisesti. 

Hoito tulikin tarpeeseen. Ripellä oli selässä pari jumikohtaa, niska oli jumissa ja vasen takajalkakin oli tukkoinen kauttaaltaan, oikea taasen polvi-kinner alueeltaan (liekö seurausta siitä potkusta). Kaikenkaikkiaan poni oli vähän oudosti kierossa.

Jumit aukesivat hyvin ja se näkyi autuaallisena ilmeenä ja venyttelynä. Rippe uskalsi tällä kerralla paremmin rentoutua ja huojui pari kertaa jo melko vakuuttavasti käytävällä.
Tänään Ripellä oli vapaata. Sitten palaillaan taas liikutuksen pariin ja katsotaan, onko poni yhtään erituntuinen. Kahden viikon päästä Rippe saa uuden käsittelyn.

Parempaa kuuluu jo tännekin!

Täällä voidaan hyvin ja pirteästi. Siitä pirteydestä olen saanut monenlaisia vinkkejä. Yksi päivä Rippe tuli minua pukkilaukalla tarhan toisesta päästä vastaan samalla kovaa höristellen. Lenkille laitettiinkin sitten suitset.
Yksi päivä se vei minua metsässä aivan kuusi-nolla ratsain ja olin ihan varma, ettei jos ei äsken nilkuttanut, niin nyt ainakin.. Se on joa liiankin innokas ravailemaan taluttaessa ja ottaa välillä oman käden oikeuden rynnätä siitä suoraan nurmikolle. Heh... Naru turvan ympärillä onneksi rauhoittaa.

Sanna oli yksi päivä ikuistanut väsyneen ystäväni.

Yksi päivä lastattiin Rippeä kokeilumielessä. Alkuun vaikutti toivottomalta, mutta lisättiin melkein heti liina ja se toimi. Rippe käveli sisään mukisematta, kun liina oli vain kiinnitettynä toiselle puolelle. Siitä taitanee siis tulla vakiovaruste traikussa.

Nilkutus lakkasi kokonaan viikonloppuna. Maanantaina kengittäjä kävi laittamassa taas kaikki jalat. Saatiin yllättävän hyvä lopputulos tälläkertaa. Alkaa jo kaviot muistuttaa ihan kavioita räpylöiden sijaan. Nopeammin tämä lopulta kävi, kun olin ajatellut.
Jännitin vähän, miten kavioiden suuri muutos vaikuttaa nilkutukseen. Ei se ainakaan tilannetta huonompaan vienyt, vaikka asento taas radikaalisti muuttuikin.

Tänään kävi taas hieroja. Tai oikeastaan Rippekin sai kraniohoitoa. Se tulikin tarpeeseen ja oikeastaan sain vain vahvistuksen sille, mitä olin itsekin jo arvellut. Poni oli edestä vinossa vasemmalle, takaa taas oikealle, kierossa siis kaikinpuolin. Nikamajumeja sekä -lukkoja oli siellä jos täällä, mm. lapojen välissä.
Oikean etusen alanivelissä tuntui tukkoisuutta ja ponin ilme muuttuikin jalkaa käsiteltäessä huolestuneeksi, toinen jalka ei aiheuttanut mitään reaktiota. Myös oikeassa kintereessä oli tukkoisuutta. Laseriakin laiteltiin vähän sinne sun tänne (mm. kavioniveleen). Nyt mielenkiinnolla seuraan, muuttuko mikään. :)

Koska nilkutus on loppunut (tänään ravautin ekaa kertaa myös vähän kaarevaa uraa kokeeksi), niin uskaltaa taas alkaa vähän ravata ja laukatakin. Mutta yritetään silti ottaa maltillisesti vielä. Eihän tässä ole kiire mihinkään.

Kraniointia

Taavilla oli tänään kraniohoito. Käytiin ennen sitä nopealla juoksulenkillä, tällähetkellää ne tosiaan ovat viel lyhyitä ja nopeita pyrähdyksiä. Matkalla meidät pysäytti mies, joka ihasteli Taavia ja jutteli hevosista. Meidän piti lopettaa, koska takaa tuli toinenkin auto ja sitten päästiin Taavin kanssa ottamaan kahden minuutin juoksupätkä uusiksi alusta.

Lenkin jälkeen Taavi pääsi karsinaan odottelemaan hierojaa. Se tunnistaa jo Nooran hyvin, sillä se rentoutui silminnähden heti, kun Noora meni sen viereen. Taavi käyttäytyi todella asiallisesti ja osasi ottaa kraniosta kaiken irti. Se venytteli kaulaa ja takajalkoja oikein antaumuksella, örähteli tyytyväisenä ja nautiskeli silmän ummessa. Ainoastaan Nooran liikkuminen sen ympärillä sai naaman aina hetkeksi kurttuun.
Mahakin alkoi toimia ja ilmaa tuli ulos todella paljon, toivottavasti olo siitä helpottui. Taavilla oli lantiossa vinoutta olikohan se nyt vasemmalle ja se oli kaikenkaikkiaan vasemmalta jumissa, oikea puoli taas tuntui siltä, että se on roikkunut perässä miten sattuu. Polven alueella ei tuntunut mitään erikoista. Oikea lapa oli myös vähän jumissa. Katsotaan miten hoito vaikuttaa ja arvioidaan sitten jatkohoidon tarvetta. 

Yritin jättää Taavin sisään lepäämään, mutta se halusi ulos ja mökötti karsinan ovella. Ulos se meni oikein kiireisesti ja joi heti alkutekijöikseen oikein kunnolla vettä. Sitten se painui kavereiden luo ja antoi vielä Timille kunnon vinkupotkun. :D Saas nähdä, miten herra piristyy.

Viikon kuulumisia, ja ahne kuramaha ja turvonneet sylkirauhaset

Huh, viikko on taas mennyt ihan hujauksessa. Huomasin, että meille on tullut pari uutta lukijaakin, kiitos ja tervetuloa. Muistakaa jättää myös kommentteja, niitä on aina mukava lukea. :)

Tiistaina Taavilla oli vapaapäivä, kun minulle oli illalla menoa, en käynyt tallilla ollenkaan. Olin tosin jo illalla ihan hirveän ikävissäni ja olo oli outo, kun olen tottunut melkein aina edes käymään katsomassa. Hyvin Taavi oli pärjännyt, ei sillä mitään hätää ollut. 

Solia turpaan

Keskiviikkona olin ajatellut käydä ajolenkillä, koska en kipeän käden kanssa uskonut saavani Taaville satulaa. Maanantaina heräsin aamulla ja kyynärpää oli erittäin kipeä, eikä taipunut. Ajattelin että olin nukkunut sen päällä, mutta kipu ei hellittänyt koko päivänä (paitsi särkylääkkeellä), tiistaina tilanne oli ennallaan, mutta illalla kipu alkoi jo hellittää. Kyynärpää ei edelleenkään suoristunut, eikä hierojakaan osannut auttaa.
Noora sattui olemaan tallilla antamassa Maunolle kraniota ja sanoi, että voidaan hoitaa käsikin. Niinpä käsi sai vähän kraniota ja laserhoitoa, koko hoidon ajan tunsin kädessä kipua joka säteili ranteeseen asti. Uskomatonta, mutta meidän ajolenkin jälkeen se alkoi suoristua ja nyt se on jo ihan kunnossa! Kranio on kummallinen, mutta erittäin tehokas hoitomuoto!

Tallilla Nenna ja tallityttö Kata innostuivat myös ajamaan lähtemisestä, joten annoin heidän ajaa ja lähdin itse pyörällä mukaan. Saapahan liikuntaa! Käytiin samoilemassa kärrypolkuja ja Kata näytti meille taas yhden reitin, jouduttiin tosin kääntymään takaisin, koska siitä olisi voinut jatkaa vain ratsain.

Taavi oli koko lenkin hieno ja ravasi reippaasti, antoi jopa kunnon laukatkin, kun minä vähän pyörän kanssa kiritin. Osaa se kuulemma mennä kovaakin. ;)

Löydettiin myös hylättyjä autonrenkaita metsästä ja saatiin toinenkin rengas temppuja varten!

Tietty ratsastuskypärä pitää olla. ;D (olin jo laittanut kypärän, kun suunnitelmat muuttui)

Lenkin jälkeen pesu ja sitten hiekalle nauttimaan!

ja vähän palkkaa

kaverille kanssa

Tallilla sitten huomasin kotiinpäin lähtiessä, että autonavainta ei löydy mistään.... Se oli sitten tippunut johonkin metsikköön, kun olen ottanut kameraa taskusta. Höh. Onneksi mulla oli kotona vara-avain ja K toi sen.

Käytiin Taavin kanssa torstaina etsimässä avainta eli mentiin sama lenkki ratsain ja käynnillä kokonaan. Ei löytynyt avainta. :( Sinne se sitten varmaan jää.

Heposet pääsivät torstaina myös laitumelle, kun ruoho oli sopivasti kasvanut. Ei ollut kameraa mukana, mutta eipä siinä 100 metrin laukassa olisi paljon kuvaamista ollutkaan. Sen jälkeen kaikki keskittyivät olennaiseen. Taavikin sai ötökkähupun, kun kävin niitä paikallisesta agrista hakemassa, ne sattuivat olemaan alennuksessa, joten otin kaksi. Meillä kaikkein parhaaksi on havaittu Horzen halvat, vihreät huput. Pysyy päässä, kestää repimistä ja on tarpeeksi väljiä. Ja halpoja. 

kukas se siellä torkkuu.. :)

Tänään menin tallille ja ajatuksena oli antaa Taaville vapaapäivä, mutta ajattelin piristää sitä viileällä suihkulla. Se olikin levolla, kun menin, mutta nousi heti ylös. Se vähän puuskutti ja oli nuutuneen oloinen. Vein sen pesupaikalle ja kastelin sen kylmällä vedellä, Taavi oli alkuun vähän eri mieltä, mutta antautui sitten.

Annoin sille Greenline-velliä, jotta Taavi saa tarpeeksi nestettä. Lisäsin myös suolaa siihen velliin. Hyvin upposi. Taavi alkoi syömään maassa olleita ikivanhoja, keltaisi heinänkorsia ja hain sille äkkiä uutta heinävarastosta, se himoitsi oikein kuivaa heinää. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes se kakkasi; se oli aivan löysällä.. Tyyppi on ahminut vihreää ilmeisesti niin suurella antaumuksella, että vatsa on mennyt löysäksi. Lisäksi tietty muutkin olivat yön ulkona, joten liekö vähän stressannut sitäkin. 

Se on rankkaa olla laitumella...

Melkein ollaan jo (kiiltävässä!) kesäkarvassa, kupeet on taas vähän pinkeenä syömisestä..

Annoin sitten vielä heinien jälkeen iltapuuronkin velliksi tehtynä. Lisäsin siihen progutia reilusti ja vähän islanninjäkälää vatsaa rauhoittamaan. Ei se tunnu tosin kipeä olevan erityisesti ja Taavikin piristyi, kun sai juomaa ja viileän kylvyn. Olen jopa tyytyväisempi tähän, kun siihen ummetukseen. ;) Fiksu hevonen kuitenkin, kun kuitua ja kortta himoitsi vatsaa tasapainottamaan!

Pesin vielä hampaat, kastelin Taavin uudelleen ja rasvasin nenän Helosan Solilla. Aika hyvänä on nenä pysynyt, yhdestä kohtaa vähän on nahka irtoillut, mutta muuten se ei ole palanut. Päästin Taavin takaisin ulos ja se otti heti parhaan ötökkäsuojan eli kunnon hiekka/savikylvyn. :) Sille on postissa odottamassa Effolin hyönteisgeeli ja -suihke, ne on parhaaksi meillä todettu jos jotain tarvii laittaa. Horseprolla ne oli synttäritarjouksessa, joten päätin sitten tilata yhdet tälle kesälle.

Kukas se sieltä ikkunata katsoo? ?

Taavin sylkirauhaset muuten turposivat maanantaina! En tiedä yhtään mistä johtuu, mutta maha se tuskin on tälläkertaa. Ehkäpä laidunruoho ja jatkuva nyppiminen on turvotuksen takana.  Maanantaina hevoset eivät vielä olleet laitsalle, mutta ovat nyppineet kokoajan talvitarhaan kasvavaa vihreää. Englanniksi löytyy asiasta jonkin verran tietoja, kun kirjoittaa googleen hakusanan "grass glands".

Jumit avattu kraniolla ja temppupohdiskelua

Maanantaina tehtiin Taavin kanssa vähän maastakäsin jumppaa kentällä. Vähän ristiaskelia ympyrällä ja keskihalkaisijalta uralle päin, ne sujuivat vaihtelevasti ja loppua kohden paremmin. Samalla tehtiin myös vähän muita väistämisharjoituksia, Taavi toimi niissä todella hyvin!

Tiistaina Noora kävi antamassa Taaville kraniota. Taavi ei oikein malttanut keskittyä ja jumejakin löytyi. Niinkuin olin ratsastuksen perusteella epäillyt, niin oikea puoli oli melkoisen jumissa ja koko hevonen "banaanina" siihen suuntaan. Auts! Ei ihme, ettei Taavi ole kyennyt taipumaan. SI-nivel oli vähän jumissa vasemmalta, sillä on kuulemma kompensoitu vinoutta.
Polvet olivat ok (huh!), mutta kintereissä oli vähän tukosta, sekään tuskin on ihme näiden liukkaiden kelien takia. Taavi sai käsittelyn jälkeen villavuorisen sadeloimen niskaansa ja torkkui käytävällä meidän juoruillessa. Sitten Taavi pääsi takaisin ulos jatkamaan puuhiaan.

Tänään kävin iltasella riisumassa loimen pois ja moikkaamassa Taavia muutenkin. Se oli kuullut tuloni ja odotti korvat hörössä portilla. :) Tallissa myös sovitettiin uutta loimea, ihan ok. Ostin nimittäin Taaville Horzelta uuden sadeloimen, kun siellä oli 1200d loimi vain 38e! Mitään hienouksiahan siinä ei ole, muttei tarvitsekaan. Lähinnä tuo pinnan kestävyys houkutti ja voin sitten samantien myydä muutaman varaloimen pois tilaa viemästä.

Taavi oli erittäin aktiivisella tuulella (mm. hymyili jatkuvasti herkkujen toivossa...) ja käytin sen hyväkseni, opeteltiin vähän hanskatemppua taas. Olen tosin nyt vähän jumahtanut sen kanssa, koska en osaa päättää mikä olisi seuraavaksi viisain askel etenemiseen. Nyt Taavi osaa nostaa hanskan maasta ja pitää sitä hetkisen suussaan (joskus), yleensä se sitten heitää hanskan pois. Haluaisin siis opettaa sen ojentamaan hanskan minulle, ensin maasta ja myöhemmin selästä.

Nyt pitäisi siis päättää, että:
1. Alanko palkata silloin, kun Taavi ojentaa hanskan minua kohti/hanska koskettaa minua, josta sitten voisi vaatimustasoa nostaa pikkuhiljaa ja ohjata hanska osumaan käteen.
2. Opetanko Taavin pitämään hanskaa kauemmin aikaa suussaan ja nostamaan sen pikkuisen korkeammalla, jolloin sen voisi itse poimia siltä suusta.

Ongelma kohdassa 1 on se, että Taavi heittää hanskan aina vasempaan, se osuu minuun niin usein kun seison vasemmalla, mutta Taavi ei käsitä tehtävää jos seison oikealle. Se ei vahingossakaan heitä sitä oikealle. ;)

Ongelma kohdassa 2 on se, että aina kun ojennan kättä kohti hanskaa, Taavi luulee että se saa palkinnon ja tiputtaa hanskan.. Ehkä tämä silti on käyttökelpoisempi jos ensin keskittyisi vain siihen, että hanska pysyy suussa pidempään? Mutta entäs sitten, oppiiko Taavi ojentamaan hanskan minulle jos itse alussa otan sen siltä ja palkkaan vasta sitten? 

Kun Taavilla on hyvä päivä, niin silloin hymyillään paljon... Ja silloin kyllä omakin huono päivä muuttuu paremmaksi, vai voitko olla hymyilemättä? :)