Täällä voidaan hyvin ja pirteästi. Siitä pirteydestä olen saanut monenlaisia vinkkejä. Yksi päivä Rippe tuli minua pukkilaukalla tarhan toisesta päästä vastaan samalla kovaa höristellen. Lenkille laitettiinkin sitten suitset.
Yksi päivä se vei minua metsässä aivan kuusi-nolla ratsain ja olin ihan varma, ettei jos ei äsken nilkuttanut, niin nyt ainakin.. Se on joa liiankin innokas ravailemaan taluttaessa ja ottaa välillä oman käden oikeuden rynnätä siitä suoraan nurmikolle. Heh... Naru turvan ympärillä onneksi rauhoittaa.
 |
| Sanna oli yksi päivä ikuistanut väsyneen ystäväni. |
Nilkutus lakkasi kokonaan viikonloppuna. Maanantaina kengittäjä kävi laittamassa taas kaikki jalat. Saatiin yllättävän hyvä lopputulos tälläkertaa. Alkaa jo kaviot muistuttaa ihan kavioita räpylöiden sijaan. Nopeammin tämä lopulta kävi, kun olin ajatellut.
Jännitin vähän, miten kavioiden suuri muutos vaikuttaa nilkutukseen. Ei se ainakaan tilannetta huonompaan vienyt, vaikka asento taas radikaalisti muuttuikin.
Tänään kävi taas hieroja. Tai oikeastaan Rippekin sai kraniohoitoa. Se tulikin tarpeeseen ja oikeastaan sain vain vahvistuksen sille, mitä olin itsekin jo arvellut. Poni oli edestä vinossa vasemmalle, takaa taas oikealle, kierossa siis kaikinpuolin. Nikamajumeja sekä -lukkoja oli siellä jos täällä, mm. lapojen välissä.
Oikean etusen alanivelissä tuntui tukkoisuutta ja ponin ilme muuttuikin jalkaa käsiteltäessä huolestuneeksi, toinen jalka ei aiheuttanut mitään reaktiota. Myös oikeassa kintereessä oli tukkoisuutta. Laseriakin laiteltiin vähän sinne sun tänne (mm. kavioniveleen). Nyt mielenkiinnolla seuraan, muuttuko mikään. :)
Koska nilkutus on loppunut (tänään ravautin ekaa kertaa myös vähän kaarevaa uraa kokeeksi), niin uskaltaa taas alkaa vähän ravata ja laukatakin. Mutta yritetään silti ottaa maltillisesti vielä. Eihän tässä ole kiire mihinkään.
Hei, eksyin sattumalta blogiisi kun etsin hevosen terveyteen liittyviä juttuja netistä. Rippe muistuttaa kovasti omaa eestinhevostani (omallani on tosin siniset silmät) ja kiinnostaisi nyt kovasti, että onko Rippe eestinhevonen ja löytyykö sen suvusta ori nimeltä Roset? Olen löytänyt Suomesta joitakin heppani lähisukulaisia ja olisi kiva löytää niitä lisää, varsinkin näitä hyvin samannäköisiä... :)
VastaaPoistaHei vielä, anteeksi että olin utelias, heppasi virallinen nimi näkyikin yhdessä blogikirjoituksessasi ja vilkaisin sitten sukupostia... Eli Rosett on näköjään Ripen isoisä ja minun hevoseni isä; ovat siis sukua! Kovin ovat samannäköisiä, ruumiinrakennetta myöten! Blogistani löytyy muutamia kuvia meidän ruunasta, jos kiinnostaa. Toivottavasti saat Ripen kuntoon, hankalia hoitaa nuo ontumiset. Mutta tärkeintähän on tosiaan kuitenkin että saa viettää aikaa ystävän kanssa, se minullakin on idea tässä hevoshommassa, ei ratsastaminen ole se tärkein juttu.
VastaaPoistaAina saa kysyä ja olla utelias, minustakin on mukavaa nähä Ripen sukulaisia. Sinisilmäiset on mulla todella lähellä sydäntä. Minä vilkaisen kuvia mielelläni tässä juhannuspyhinä! :)
PoistaNyt tuntuu, että ontuminen on saatu kuriin ja poni on taas oma liikkuvainen itsensä. Se kyllä lämmittää mieltä, sillä vaikkei ratsastus olekaan pääasia eikä sen jääminen välistä harmita tippaakaan, on toki ikävää, kun näkee toisen olevan kipeä.