talvikarvatsekkaus

Me ollaan torstai-iltana kotiuduttu eläinhoito-reissusta, jossa vierähti kaksi viikkoa. Josko nyt olisi vähän enemmän aikaa päivitellä blogiakin. Pitäisi kertoa Taavin kuulumisiakin taas, mutta ei sen kunnossa vielä ole mitään dramaattista muutosta tapahtunut.

Moni on blogissaan laittanut kuvia hevostensa turkkien paksuudesta. Tottakai mekin sitten. Kuvat tosin on vähän tärähtäneitä, mutta kai niistä olennainen selviää.
Taavin karva alkaa olemaan melko täydessä pituudessaan, ainakin toivottavasti. Tiheyttä on niin paljon, ettei ihoa meinaa saada näkyviin millään. Ja sitten se karvamäärä on tietenkin ihan pakko kuoruttaa hulvattomaan kurakerrokseen heti tilaisuuden tullen. Ja siitä villasta sen irtikuopsuttaminen on pitkällinen homma. Huhhuh.

Nyt Taavi oli taas aikaisemmassa, kun edellisenä vuonna. Luulen, että silloin tallissa vietetty vuosi sekoitti karvankasvun. Minähän hätäilin, että tuleeko sille kunnon karvaa ollenkaan, mutta lopulta se kasvoi. Tänä vuonna ei ole tarvinnut huolehtia, kun juhannuksena vaivalla esiin saatu kesäkarva alkaa jo irrota ja karva vaivihkaa paksuuntua.. Ja talvikarvaa tiputellaan omistajan mieliksi tammikuusta alkaen ja sitähän sitten riittää. 

Pepun päältä

Ja kaulalta

Uusi verkosysteemi ja yleistä kuulumislöpinää

Meillä on nyt koetettu hoitaa mahaa. Kakan saaminen mahaan onkin ollut melko haastavaa. Parhaaksi tavaksi on osoittaunut litkun ruuttaaminen hitaasti Taavin suuhun, jotta se kielen päältä sitten nielee sen. Kovalla voimalla suurin osa syljetään pois ja ruoka meinaa auttamatta jäädä syömättä. Ja herranjestas millaisen vihan sain hevosessani aikaan, kun tarjosin sille kirjaimellisesti paskaa puuron seassa. Se otti pahimman tappoilmeensä, nakkeli niskojaan, viuhtoi hännällä ja polki takasilla maata. :D

Olen nyt syöttänyt sille Timin ja Camun kakkaa sekaisin ja lisäksi hain naapurista ystäväni ponilta kakkaa myös. Soodaa on mennyt desi päivässä, kuten ohjeessa olikin. Katsotaan nyt, alkaako olo helpottua. Meneehän siinä aikaa, että kolit löytävät oikean osoitteen ja asettuvat taloksi.

Taavin takatukka on (onneksi) muuttanut muotoaan ja on nykyään tuollainen epämääräinen rokkitukkapehko. Parempi sekin. ;) Lisäksi se on kasvattanut taas kulmakarvat, tämä kuuluu karvan kasvatuksen yhteen vaiheeseen. Viime keväänä näin kulmakarvat ekaa kertaa.
Muuten välissä olleet pakkaset saivat karvan paksuuntumaan huimasti, ei varmasti palele tuolla villalla. Siihen saa helposti upotettua sormet kokonaan.

Ollaan Taavin kanssa taas pitkästä aikaa harjoiteltu erilaisia temppuja, meillä on meneillään vilkutus (joka on joskus jäänyt kesken), kielen näyttö (sekin on jäänyt miettimistauolle) ja hanskan nosto sekä ojennus (tämä myös on jäänyt joskus tauolle). Kaikissa ollaan edistytty, erityisesti hanskatemppu ja kielen näyttö on kokeneet harppauksen. Muuten ei olla nyt käyty lenkeillä, kun en halua stressata Taavia. Maha kun on selvästi kipeä ja liikkuminen aiheuttaa puuskutusta samantien. Tänään ajattelin vähän pihalla varovasti juoksutella kunnon mukaan, että saisi suoleen vähän liikettä.

Hevosilla on testissä myös uusi heinäverkkosysteemi. Se on vaikuttanut muutaman päivän kokemuksella hyvälle ja kestävälle. Heinä riittää hyvin koko päiväksi, eikä sitä mene yhtään hukkaan. Tässä on hevosille myös parempi syömisasento ja tämä on nopea yhdenkin henkilön täyttää. Melko turvallinenkin tämä on, koska verkko on kaukana jaloista.
Nämä kuvat on otettu iltapäivällä, kun verkko on täytetty edellisenä iltana neljällä paalilla (max. 10kg/paali). Syöjiä on siis Taavi ja Hemuli kokoaikaisesti ja lisäksi aamusta iltaan Timi, Camu ja Väinö.

Pojillahan on pihatossa vielä varaverkot, mutta niitä ei juurikaan käytetä. Täyttelen niihin yhden paalin puoliksi 3-5 päivän välein.

Labratuloksia!

Tänään soittelin labraan niistä koleista ja tulos oli melkoisen yllättävä. Taavin lantanäytteessä oli koleja 3000kpl grammassa näytettä. Ja paljonko niitä kuuluisi sitten olla? Yli 100 000 grammassa! Pikkuisen on siis vajetta.

Eläinlääkärillekin koetin soitella, mutten saanut kiinni, kokeilen varmaan huomenna uudelleen. Yhdeltä ihmiseltä kyselin, joka näistä koleista tietää. Jostain niitä koleja on nyt saatava, siihen on kaksi tapaa:
1. terveen hevosen lanta
2. letkuttaa koliliuosta suoraan mahaan (tehokkaampi ja nopeampi)

Päätettiin nyt kuitenkin ensin kokeilla toisen hevosen lannalla, sitten jos paranemista ei näy, niin tilataan kolilius ja koetetaan saada ell se letkuttamaan. Tässä on se ongelma, että se kolipullo matkaa tänne postin kautta ja se pitäisi saada hevoselle heti saapumispäivänä, sillä kolien säilyvyys on huonoa.

Samaan aikaan, kun koleja tuupataan sisälle, on olosuhteet tehtävä niille hyviksi. Liian happamassa kolit eivät elä, joten suoliston pH on saatava nousemaan. Helpoin konsti on ruokasooda, purkki päivässä neljän päivän ajan.
Lisäksi se saa 3-4 päivää toisen, terveen hevosen kakkaa. Tänään annoin nesteen ruiskulla suuhun, en tiedä paljonko meni oikeaan osoitteeseen. Huomenna ajattelin kokeilla ruuan seassa. Tämän jälkeen kakkakuuria jatketaan kerran viikossa.

Better Choicelta meni tilaukseen myös kasa kasvien juuria. Niissa on suolistolle tärkeitä prebiootteja. Ne ovat pöpöjen ravintoa. Sikurijuuressa on sitä erityisen paljon, mutta myös voikukan juuret kelpaa (nyt on vaan maa jäässä..). (Välihuomautus: Taavi söi viime keväänä sikurijuurta ruuan seassa!)
Probioottejahan se on saanutkin, mutta ei niillä ole mitään virkaa jos muut asiat eivät ole kunnossa. Samoin on turhaa antaa koleja lisää jos suolistossa vallitsee niille huonot olosuhteet.

Kakkajuttuja

Miten onnellinen sitä voikaan ihminen olla pussillisesta sitä itteään kello yhdeksän aamulla. No todella onnellinen! :D

Tänään oli siis vuorossa aamutuimaan kakkanäytteen ottoa, enkä ollenkaan ollut varma, että miten siitä suoriudutaan. Koska hevosta ei oikein voi käskeä kakkaamaan, eikä Taavi näiden vatsaongelmien aikaan ole välttämättä kakannut läheskään aina liikuttaessa, mietin tarkkaan sotasuunnitelmaa. Päädyin kuitenkin valjastamaan sen kärryn eteen, koska siitä suunnasta on helpompi tarkkailla nousevaa häntää. Ja viimeksi viikonloppuna ajolenkille se teki, kun tekikin kahdet kakat.

Ei päästykään sitten pihatien metsäosuutta pidemmälle, kun siellä oli jotain äärettömän pelottavaa (ehkä metsuri jossain) ja Taavi jumitteli jatkuvasti. Lopulta se päätti tehdä jännäkakan ja minä olin salamana laittamassa pussia alle. Hah, voi kiitos tästä sattumasta! Sain suoraan pussiin aivan tuoreen lantanäytteen ilman maakontaktia, voisiko enää paremmin mennä.
Olin luvannut Taaville, että me käännytään heti, kun saan näytteen, joten me sitten käännyttiin ja hölkättiin kotiin. Käytiin matkalla myös kentällä pyörähtämässä. Minä en enää ole lainkaan varma, että missä niitä jalkavaivoja on jos jossain edes on. Liikkuminen kentällä on edelleen yhtä surkeannäköistä, kun aiemminkin. Halutonta ja liike töpöttää, takapää laahaa ja jää jälkeen jatkuvasti. Mutta "tasamaalla" pihalla tai metsässä Taavi liikkuu hyvin ja letkeästi ympyrälläkin.. Onko siis kyse enemmän asenneongelmasta?

Maha on nyt kuitenkin se ongelma numero 1 ja sitä selvitetään nyt ensin. Se on ennenkin ollut suurin syy liikkumisongelmiinkin. Nyt en tee mitään muutoksia ennen tuloksia. Sitten minulla on jo seuraava sotasuunnitelma tiedossa.
Kolien tuloksista voi kuulemma soitella keskiviikkona, mutta hiivoissa ja homeissa menee kauemmin.

hyvästi ehjä loimi, tervetuloa nörttikampaus

Se joka laittaa hevosensa ulos uudessa kaulakappaleellisessa loimessa kaivaa verta nenästään. Lopputulos näyttää seuraavana päivänä tältä. 

Rehellisesti sanottuna ei edes yllätä. 

Sen lisäksi, että loimi on vuorta myöten palasina, niin loimea poisottaessa tipahti myös kourallinen irtirevittynä jouhia mukana. Piste iin päälle!

Koska harja oli kokenut polttiaskutinan seurauksena jo ennestään kovia, katsoin parhaaksi (itkua vääntäen) leikata koko harjan lyhyeksi. Kasvakoon kokonaan uudelleen. Kamalahan siitä tuli, mutta minkäs teet.. Nyppimään en alas, koska haluan sen kasvavan paksuna takaisin.

Muistoksi jäi kasa harmaita jouhia, harmi ettei harjajouhista taida saada korua. 

Lantanäytteen otto mielessä..

Taavin maha on välillä parempi ja välillä huonompi. Toki ne omenat välissä eivät ainakaan parantaneet sen tilaa yhtään (vaikka se itse olikin asiasta toista mieltä).
Alan menettää toivon siihen, että mikään enää pelastaisi, ongelmat vain menevät ja tulevat. Ja koska syy on arvoitus, on hoitokin vain oireiden mukaista. Oluthiivaakin hehkutin varmaan liian aikaisin, nyt sekin on ollut tauolla jo jonkin aikaa kokeeksi, ei tilanne ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt. Taidan kuitenkin palauttaa sen ruokintaan. Maitohappobakteeri ei ainakaan vielä ole tuonut helpotusta kovinkaan näkyvästi tai ainakaan pysyvästi.

Toisina päivinä tilanne on melko hyvä, mutta enemmän on nyt taas ollut niitä huonoja tai ainakin huonohkoja. Kupeet ovat selvästi pinkeät ja ihmeellisen malliset. Lanta on ollut nyt jo pidempään normaalia eikä pariin päivään ole pierettänytkään niin paljoa. Sunnuntain ajolenkillä ravi ei olisi maistunut millään ja kupeet hikosivat lyhyelläkin lenkillä. Eilen juoksuttelin pitkin pihaa ja samalla katsoin miten Taavi liikkuu. Se liikkui kaikkien mielestä ihan letkeästi ja hyvin ympyrällä ja eilen se halusikin ravailla, vaikka maha olikin kosketusarka. Minustakin se ravasi tosi hyvin.
Tänään oli taas vähän parempi päivä, mutta jotain on kuitenkin kokoajan vialla. Käveltiin vain Sannan ja Hemulin seurana kentällä ja vähän jumppailtiin.

Se on saanut nyt psylliumia, alkuun isolla annoksella varmuudeksi ja nyt pienellä annostuksella vatsaa tasapainottamaan, lisäksi on menossa maitohappobakteeri. Muuten ruoka sisältää ruusunmarjaa, nivelaineen ja Greenlinen. Mukana on nyt jonkin aikaa ollut myös yrttisekoitus, johon olen sekoittanut sokereita tasapainottavia ja ruuansulatusta edistäviä kasveja. En tiedä onko apua, muttei haittaakaan tunnu olevan. Ongelmat ovat olleet jo tätä ennen, eikä ne ole ainakaan pahentuneet, joten yrtit on tuskin syynä mihinkään, kun joku sitä kuitenkin keksii kohta ehdottaa. 

Taavi ja Hemuli pihatossa

Sain nyt viimeinkin aikaiseksi selvittää, että minne lantanäytteen voi laittaa. Haluan otattaa Taavilta kolit ja madonmunat, lisäksi samaan tulee myös homeet ja bakteerit. Hiivaa ei Ellabin testissä ollut.. :( 
Täytyy ehkä ensi viikolla koettaa saada lantanäyte otettua ja postiin. Huominen on vähän kiireinen, kun me muutetaan kahdeksi viikoksi Hemulin omistajalle Sannalle asumaan. He lähtevät lomamatkalle ja koiran hoidon kanssa tuli mutkia matkaan. Lupauduttiin sitten koira-, kissa- ja hiirivahdeiksi, otetaan myös marsut mukaan. Sanna asuu lähempänä tallia, joten mikäs sen parempi. ;) Samalla sitten myös Hemuli siirtyy kahdeksi viikoksi mun vastuulle, lupasin opettaa sille nameista luopumisen ja niskamyötäyksen, saa  nähdä onnistuuko.

Katsotaan sitten lantanäytteen jälkeen, ollaanko viisaampia minkään suhteen ja mitä lähdetään yrittämään. Itse epäilen syylliseksi laitumen jämäruohoa, jota nypitään vielä innolla. Tai sitten uudessa heinäerässä on paljon sokeria. Tai sitten taivaan tähdet on väärässä järjestyksellä kuuhun nähden. Tiedä sitä.

Nyt mennään oireiden mukaan, kevyttä liikuntaa sen minkä pystyy. Mulla on viiden viikon juoksukielto nilkan takia. Minut kiristettiin kotipuolesta lääkäriin, nivelsidevamma (niinkuin epäilinkin).

Törmäsin netissä hyvään kirjoitukseen hevosen heinäruokinnasta ja verkoista, siellä on myös mielenkiintoinen taulukko verkon hidastavuudesta. Linkki juttuun.

Muutamia kuvia Hemulin liittymisestä laumaan

Hemuli liittyi laumaan!

Kuvan hurjin hevonen on Taavi, uskokaa tai älkää. :D

Taavi on lähinnä nyt lomaillut, kun oma jalka ei ole mitään lomailua kummempaa kestänyt. Eilen Hemuli siirrettiin muiden kanssa samaan ja se siirtyikin siitä sitten suoraan Taavin pihattokumppaniksi.
Jostain syystä Hemuli valikoi parhaaksi kamukseen Timin ja illalla ongelmia aiheutti Timin katoaminen tallin suojiin. Huutoa ja juoksua riitti hikeen asti Taavin katsellessa asiaa sivummalta.

Totutettiin Hemuli myös pihaton mattoihin. Ne vasta olikin alkuun hankalat, Taavikin tuli näyttämään malli. Kulki edes-takaisin matoista, mutta Hemuli-raukka väi aina pihattoon huutamaan. Kyllä se sitten lopulta äkkäsi miten matoista pääsee. Hemulin omistaja Sanna oli kuulemma nukkunut yön huonosti miettien Hemulin pärjäämistä. Lohdutin, että sitä se oli alkuun minullakin, mutta kyllä se karaistuminen sitten tulee, siis omistajalle. ;) Ilahduttava viesti tänäaamuna, pojat olivat tulleet yhdessä pihatosta.

Voiks joku auttaa, oon täällä jumissa...

Tänään pojat kävivät yhdessä lenkillä, Taavi kärryjen edessä ja Hemuli perähevosena. Hyvin meni lyhyt lenkki, vaikka Taavi on Hemulia(kin) hitaampi. Otettiin raviakin ja pitkää matkaa Taavi ei ole oikein halukas ravaamaan, tosin meitä oli taas pitkästä aikaa kaksi kyydissäkin. Kupeet olivat lenkillä aivan hitusen hionneet ja maha oli lenkin jälkeen vähän arka. Muuten Taavi oli kokoaan todella hyväntuulinen. Nämä on toivottavasti omenoiden syönnin jälkiseuraamuksia, ensin tulee kaasua, sitten märkiä pieruja ja lopulta suolisto on ärtynyt, kunnes pääsee taas tasapainoon.

Vuokraaja on huomenna tulossa pitkästä aikaa. En tiedä vielä, mitä hän oli Taavin kanssa suunnitellut, annoin kyllä luvan ratsastaakin, kunhan menee maltillisesti. Hän kuitenkin haluaa tulla Taavi jokatapauksessa moikkaamaan ja samalla pääsee näkemään Hemulin. Ilmavaivojen takia kuitenkin liike olisi hyväksi, mutta mahan kunnon takia pitää nyt kuunnella vähän Taavinkin liikehalukkuutta. Mutta muuten Taavi vaikuttaisi taas olevan siinä kunnossa, että uskallan jättää sen vuokraajalle ilman suurempaa huolta. Katsotaan sitten, miten homma on sujunut ja mitä Taavi on asiasta tuumannut.

Turvonneita mahoja ja nilkkoja, uusia ystäviä

No mitäpä tänne kuuluu? No vähän kaikenlaista. Taavi on ollut tämän viikon Hemulin kanssa päivät pikkutarhassa. Ollaan Sannan kanssa vuoroteltu, toinen käy aamulla viemässä Hemulin pihalle ja hakemassa Taavin seuraksi ja sitten illalla toinen tekee päinvastoin. Pojat ovat viihtyneet hyvin toistensa seurassa ja Taavi olikin yksi aamu portilla vastassa odottamassa Hemulin luo menoa! :) Olisi mukavaa jos Hemuli saisi Taavista tukea ja turvaa, kun se siirretään isoon laumaan ja Taavikin on selvästi piristynyt uudesta ystävästään.

Maanantaiaamuna Taavi pääsi syömään omenoita. Se oli irti pihalla heinäpaalin luona, kun kävin tallituvassa, aloin kuunnella, että on liian hiljaista. Menin pihalle ja Taavi oli löytänyt pihalle jätetyn omenasäkin. Se oli solmittu kiinni ja Taavi koetti purra muovin läpi omenoita antaumuksella. Kun säntäsin paikalle, Taaville tuli hätä, se pisti korvat luimuun ja koetti kiskaista koko aarteensa mukaan. Muovipussi repesi ja omenat lenteli pitkin pihaa. Taavi kerkesi ahmia useamman omenan maasta. Voi hemmetti sen kanssa. :D

Tästä sitten seurasi se, että keskiviikkoaamuna vastassa oli erittäin pinkeä ja pahantuulinen hevoinen. Pelkkä katsominen oli taas suurta vääryyttä. Illalla Sanna raportoi, ett Taavi tamppasi jalkaa ja murhasi hänet katseellaan eli tilanne oli ennallaan.

Torstaina sitten Taavi oli paljon parempi jo. Se tosin ei olisi halunnut lähteä juoksulenkille, vaan mennä Hemulin kanssa, jouduin kunnolla komentamaan. Alkulenkistä se oli haluton juoksemaan, mutta patistettuna se juoksi ja ilmat pääsivät mahasta pois, sitten se alkoi ravata jo pirteämmin. Sitä pitäisi ilmeisesti jokapäivä nyt vähän hölkkyyttää, että ilma mahassa lähtisi liikkeelle ja olo helpottuisi.

Eipä me pitkälle päästy, kun kahden minuutin juoksun jälkeen taitoin nilkkani ja kaatusin rähmälleni sepelille. Sitä sadattelun määrää ei viitsi jälkikäteen edes ajatella.
Ei auttanu muu, kun kerätä luut ja ontua kotiin, kun jalka alkoi ottaa painoa alle. Raahasin vielä pojille sapuskaa, Taaville ylimääräisen pöperön (mahan takia) ja vedet. Sitten pääsin kotiin, lähdin töihin nilkka liimapintelillä hirtettynä ja illlalla sitten katseltiin vammaa. Ei tällä nilkalla vähään aikaan taideta juostakaan. :( Hyvin alkanut juoksukoulu päättyy siis toistaiseksi.

En pysty ihmeisiin, en edes sellaisiin joista lehdistä luetaan, silti toivon että luonas olla saan

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Hemuliin tutustumassa

Taavilla oli tänään liikutuksesta vapaapäivä eilisen kranion jäljiltä. Me sensijaan tallityttö Katan kanssa käytiin metsissä pyörien kanssa vilkuilemassa sopivia kuvauspaikkoja. Olipas lenkki, mutta ainakin tuli liikuttua. ;) Heli on luvannut huomenna tulla kuvaamaan Taavia!

Taavi eilen kraniohoidon aikana

Iltapäivällä laitettiin Taavi Hemulin kanssa samaan tarhaan. Jännitys oli kova, mutta hyvinhän tuo sujui. Haistelua, karjahtelua ja jalan poljentaa oli jonkin verran, mutta ei mitään sen suurempaa yhteenottoa. Yhden kerran Hemuli meinasi hypätä Taavin selkään, mutta pikkupoika palautettiin melko nopeasti maan pinnalla pilvilinnoistaan.

Kuka toi on?

Saanko rapsuttaa sua?

Nuuskis

Takapäähän ei ole asiaa

Taavi näyttää, että kuka määrää täällä

Keskellä oli Taavin mielestä kiinnostava haju. Se kävi useampaan kertaan sitä haistelemassa.

Yksi asia meitä kuitenkin jäi askarruttamaan: Välillä Taavi ja Hemuli alkoivat rapsutella toisiaan, joka yltyi melko kovakuraiseksi ja lopulta Taavi otti Hemuli kaulan yläosasta kiinni ja piti pitkän aikaa. Hemuli koetti karjua, mutta Taavi ei laskenut irti. Tämä toistui moneen kertaan ja minusta tilanne näytti siltä, että Taavi koettaa saada Hemulin päätä alas, samalla se varoi omia jalkojaan, ettei Hemuli pure.

Sanna kyseli asiasta useammalta ihmiseltä ja heidän mielipiteensä oli, että tuo on vanhemman orin tapa alistaa nuorempaa. Ja nimenomaan tilanteessa, jossa pienemmät keinot ja eleet eivät riitä palauttamaan nuorukaista maan pinnalle. Huuto on opittua, koska sillä tavalla on ehkä ekalla kerralla päässyt irti. Se alkoikin jo ennenkuin Taavi otti kunnolla kiinni. Lopulta Hemuli oppi jo väistämään ajoissa, eikä Taavin tarvinut ottaa kiinni.

Taavi näytti kokoajan siltä, että se tietää mitä on tekemässä, eikä se ollut tarpeettoman kovakourainen. Se ei ajanut Hemulia takaa tai muuten pompottanut ympäriinsä. Taavi käyttäytyi muutenkin hyvin coolisti ja leikkikin Hemulin kanssa, komensi vain tarpeen tullen. Eikä kumpikaan vaikuttanut ahdistuneelta toisen seurasta, päinvastoin.
Onko kellään lukijalla kokemuksia tästä? Huomenna pojat pääsevät taas samaan.