Turvonneita mahoja ja nilkkoja, uusia ystäviä

No mitäpä tänne kuuluu? No vähän kaikenlaista. Taavi on ollut tämän viikon Hemulin kanssa päivät pikkutarhassa. Ollaan Sannan kanssa vuoroteltu, toinen käy aamulla viemässä Hemulin pihalle ja hakemassa Taavin seuraksi ja sitten illalla toinen tekee päinvastoin. Pojat ovat viihtyneet hyvin toistensa seurassa ja Taavi olikin yksi aamu portilla vastassa odottamassa Hemulin luo menoa! :) Olisi mukavaa jos Hemuli saisi Taavista tukea ja turvaa, kun se siirretään isoon laumaan ja Taavikin on selvästi piristynyt uudesta ystävästään.

Maanantaiaamuna Taavi pääsi syömään omenoita. Se oli irti pihalla heinäpaalin luona, kun kävin tallituvassa, aloin kuunnella, että on liian hiljaista. Menin pihalle ja Taavi oli löytänyt pihalle jätetyn omenasäkin. Se oli solmittu kiinni ja Taavi koetti purra muovin läpi omenoita antaumuksella. Kun säntäsin paikalle, Taaville tuli hätä, se pisti korvat luimuun ja koetti kiskaista koko aarteensa mukaan. Muovipussi repesi ja omenat lenteli pitkin pihaa. Taavi kerkesi ahmia useamman omenan maasta. Voi hemmetti sen kanssa. :D

Tästä sitten seurasi se, että keskiviikkoaamuna vastassa oli erittäin pinkeä ja pahantuulinen hevoinen. Pelkkä katsominen oli taas suurta vääryyttä. Illalla Sanna raportoi, ett Taavi tamppasi jalkaa ja murhasi hänet katseellaan eli tilanne oli ennallaan.

Torstaina sitten Taavi oli paljon parempi jo. Se tosin ei olisi halunnut lähteä juoksulenkille, vaan mennä Hemulin kanssa, jouduin kunnolla komentamaan. Alkulenkistä se oli haluton juoksemaan, mutta patistettuna se juoksi ja ilmat pääsivät mahasta pois, sitten se alkoi ravata jo pirteämmin. Sitä pitäisi ilmeisesti jokapäivä nyt vähän hölkkyyttää, että ilma mahassa lähtisi liikkeelle ja olo helpottuisi.

Eipä me pitkälle päästy, kun kahden minuutin juoksun jälkeen taitoin nilkkani ja kaatusin rähmälleni sepelille. Sitä sadattelun määrää ei viitsi jälkikäteen edes ajatella.
Ei auttanu muu, kun kerätä luut ja ontua kotiin, kun jalka alkoi ottaa painoa alle. Raahasin vielä pojille sapuskaa, Taaville ylimääräisen pöperön (mahan takia) ja vedet. Sitten pääsin kotiin, lähdin töihin nilkka liimapintelillä hirtettynä ja illlalla sitten katseltiin vammaa. Ei tällä nilkalla vähään aikaan taideta juostakaan. :( Hyvin alkanut juoksukoulu päättyy siis toistaiseksi.