perjantai 3. lokakuuta 2014

ei ikävä ikinä mee, se pysyy, se syvenee



"En minä ole unohtanut
minä kaipaan
vaikka ääneen en sanokaan

ja rakkaudella minä
tulen monta kertaa
kuiskaamaan
-olisitpa yhä täällä"
 


11 kommenttia:

  1. :'( joka ikinen päivä on samat asiat mielessä.. Kun vielä kerran saisi rakkaansa nähdä ja rapsuttaa... Jaksamisia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Välillä menee pitkään hyvin ja sitten taas jokin asia saa ikävän pinnalle. Ja kai sillä ihan ensimmäisellä hevosella on ihan erityinen paikka. Ja me oltiin vuosien saatossa hiouduttu sillä tavalla yhteen, ettei kummankaan tarvinnut kysellä tai arvailla. Kaipaan sitä, kaipaan niin kovasti.

      Luulen, että tämän ikävän laukaisi tuo reissu Horzeen ja Kärkkäiseen, tein viimeksi samanlaisen reissun, kun Elmo oli juuri tullut minulle takaisin. Ostin sillekin loimen Horzen alennusmyynnistä.

      Poista
  2. Olitte kyllä upea pari blogissa esiintyneiden kuvien perusteella :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Omat vaikeudet läpi käyneinä me hitsauduttiin yhteen melko hyvin. :) <3

      Poista
  3. Ihana teksti. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on joskus netistä kopsattu, kulkenut mukana vuosia, vuosia, eikä tekijäkään enää ole tiedossa. Koko runo on vielä pidempi.

      Poista
  4. Monta kertaa oon ponia muistellu ja ikävöiny. Oli se sen verran mahtava kaveri, ettei seitä voi unohtaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä unohda. Se oli loppuajastaan niin täydellinen, siitä ei puuttunut mitään.

      Poista
    2. Täydellinen on juuri oikea sana. Muistan aina kun Elmo tuli takas ja lähdin sen kaa ekan kerran maastoon. Reittien piti olla tuttuja, vaan pahus kun maisemat oli muuttunu sitten viime näkemän kun puut oli kasvanu niin suuriksi. Tajusinkin siinä sitten eksyneeni. Mietin hetken, että mitä teen ja lopulta päästin ohjat pitkiksi ja sanoin vaan ponille, että vieppä meidät kottiin. Elmo lähti määrätietosesti päättämäänsä suuntaan ja lopulta saavuttiinkin mäen mastolle, josta itekki jo kotiin löysin. Toinen mikä on jääny mieleen, niin se kun menin ponilla ekan kerran ilman satulaa pelkkä riimunnaru kaulassa. Poni toimi ku ajatus ja tällä herkistelijällä tuli totta kai tippa jos toinenkin linssiin. Ja paljon paljon muitakin ihania hetkiä oon saanu Elmon kanssa kokea, onneksi on muistot <3

      Poista
    3. Juuri samanlaisia muistoja on mullakin. On se tuonut minutkin mastonmäen metsistä kotiin, kun maisemat ei näyttäneet enää tutuilta. ;)

      Joskus elämä vaan on pirun epäreilua.

      Poista
    4. Todella epärilua tosiaan...
      Elmo oli aina ilosena vastassa aamulla tallille hommiin mennessä ku vielä tallitöitä tein. Se sai miut aina hyvälle tuulelle :)

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.