Eläinlääkärin vierailu, kintereiden ruvet, akupunktiota ja ruokalaatikon mörkö

Ripellä on ollut tämä viikko pelkkää lomailua. Maanantai meni itsellä toipuessa ja tiistaille olin sopinut eläinlääkärin käymään. Ripeltä katsottiin hampaat, se rokotettiin ja otettiin ACTH-kontrolli. Eläinlääkärikin huomasi ponissa muutoksia parempaan suuntaan. Piikkejä ei juurikaan ollut ja vain pieni siistiminen riitti Ripelle. Kuulemma vuoden päästä varmaan riittää hampaiden kanssa, mutta saatetaan kurkata suuhun jo aiemmin, kun näitä ACTH-kokeita pitää kuitenkin ottaa.

Se ACTH-arvo olikin tippunut! Aivan mahtava uutinen. Puhelimessä sitten päätettiin, että koetetaan nostaa lääkettä sinne yhteen tablettiin ja otetaan kesän lopulla uusi koe.


Mutta ettei kaikki ole yhtä ruusuilla tanssimissa, niin onhan meillä taas uusi ongelmakin. Kintereisiin ilmestyneet ruvet ihmetyttävät. Huomasin ne alunperin klippauksen yhteydessä, jolloin niissä oli vain kulunutta karvaa ja pientä rupea. Nyt tilanne on vähän toisenlainen ja maanantaina ruvet olivat jopa osin auenneet ja haavat verestivät.

Eläinlääkäriä konsultoin asiasta tiistain käynnillä ja hän oli sitä mieltä, että joku mekaaninen hankaus niihin tulee, koska karvat ovat poikkia. Eivät kuitenkaan kutise, eikä niitä oikein ulkona mihinkään voi hangatakaan. Lääkäri kuitenkin suositteli niiden suojaamista, sillä pakkohan ne on saada paranemaan.
Siitä alkoikin kolmen päivän ompelu- ja sovitusrumba, kun piti saada hengittävät suojat niiden päälle. Ja minähän en osaa edes ompelukonetta käyttää saati sellaista omista. K lahjoitti Ripelle ensihätään omat sukkansa ja siitähän se idea sitten lähti syntymään. Vieläkin ollaan vähän vaiheessa niiden pysyvyyden kanssa, mutta katsotaan.

mamman mussukka, enää puuttuu ötökkähuppu :D

Eilen täällä satoi ihan koko päivän vettä ja yöllä sade vaan jatkui. Kävin aamulla nappaamassa Ripen sisään lepäämään ja vein sen sitten taas töiden jälkeen ulos. Tänäänkään ei päästy lenkille, kun Rippe sai torstai-iltana akupunktiota. Ripeltä hoidettiin ainakin munuaisia, maksaa, mahaa ja sitten joitakin lihaksia lanneselässä. Neuloja oli monessa kohtaa ja vain muutaman neulan kohdalla se vähän värähti. Vähän se oli rauhaton ja levoton. Tallissa tosin oli vähän meteliä ja hälinää, joten osa ponin keskittymisestä meni siihen. Kun neuloja alettiin ottaa pois, niin silloin poni alkoi nuokkua ja haukotella. Selkeä ero lanneselän alueella ainakin oli, kireys katosi ja tilalle tuli hyllyvä poni.

 

Rippe oli myös päättänyt yksi päivä pelätä omaa heinälaatikkoaan. Voitteko kuvitella? :D Se oli jättänyt osan aamuheinistä syömättä, eikä suostunut lähestymään laatikkoa edes vihreän voimalla. Riimu päässäkin se harasi hyvän aikaa vastaan ennenkun paineella ja myötäämisellä sain sen laatikon lähelle. Sitten se puhisten alkoi syömään. Tallinpitäjä myöhemmin sanoi, että joku lanka oli osunut nokkosiin ja napsunut, liekö sillä oli osuutta tähän. Mutta voi hyvänen aika sentään tota ponia. Sillä on joku dementia!

ACTH-arvon päivitys

Juuri tähän väliin tarvitsinkin pienen valonpilkahduksen Ripen kanssa ja tässä se on: lääke puree. ACTH-arvo on puolikkaalla tabletilla tippunut 420 -> 137. Melko huima lasku siis, vaikka arvo edelleen on korkea. 

Myöskin hampaat olivat hyvässä kunnossa, ei ollut piikkejä, eikä muutakaan sanomista.

Niistä muista jutuista palaan kirjoittamaan myöhemmin, nyt on pakko mennä nukkumaan.

Ponin huoltoa, ohjasajotehtäviä ja mahahuolia

Ponia on huollettu loppuviikosta urakalla. Nyt taas kelpaa päästellä ja alkaa kunnonkohotukseen.

Torstaina aamulla Noora kävi kranioimassa Ripen läpi. Etupää oli jumissa, samoin kavionivelet. Myös selästä löytyi jäykkyyttä ja lantiokin taisi olla hieman vinossa. Ei kuitenkaan mitään kauhean hälyyttävää. Iltapäivällä eläinlääkäri kävi tallilla ja kurkkasi samalla Ripen hampaat. Itse en päässyt paikalle työvuorojen takia, mutta onneksi ihana tallikaveri hoiti Ripenkin.
Ripeltä löytyi joitain pieniä piikkejä, ei mitään dramaattista. Voivat kuulemma olla seurausta siitä, ettei Rippeä ole varmasti pitkiin aikoihin raspattu ennen viimekevättä. Ell suositteli tarkistamaan suun tilanteen puolen vuoden kuluttua. 

Rippe-parka oli mennyt rauhoitteesta kovaan känniin, eikä meinannut selviytyä hoitotilasta omaan karsinaan. illalla kävin katsomassa sitä ja se oli myös hikoillut voimakkaasti. Eikä ollut edes saanut isoa annosta. Annoin sille ämpärillisen lämmintä lesevettä, että suolisto ainakin toimisi.

Olisi kiva jos ponimittaisille 145-loimia käyttäville olisi omat loimet.. Sellaisella lyhyellä helmalla.

Olen nyt joka päivä kävelyttänyt Rippeä 20-30min reippaalla tahdilla. On tehnyt itsellekin hyvää ja onneksi Rippe on melko kiitollinen taluteltava - tulee reippaasti mukana. Kranion jäljiltä etupään liike muuttui selkeästi paremmaksi ja jäykkyys katosi!
Tänään laitoinkin pitkästä aikaa sille ohjasajovermeet kyytiin ja marssittiin maneesiin.

Alkuun tein avoja pitkillä sivuilla ja päädyissä ympyrät, joissa koetin saada takapään astumaan vähän ristiin ajoittain. Onnistui melko hyvin, mutta jonkinverran Rippe vastusteli kättä; kiskoi päätään ja pysähteli. En heti tajunnut mistä se johtuu.

Peiliinhän se oli katsottava - käsi oli liian kova ja kuollut. Pidätin liikaa ja jäin vetämään. Aloin liikutella sormia jatkuvasti (se auttaa rentouttamaan käden) ja pään kiskominen loppui siihen! Myös avot alkoivat sujua ilman vastustelua.

Tein pitkällä sivulla Ripen kanssa tehtävää, joka osoittautui todella hyväksi ja tehokkaaksi. Pyysin avoa pitkällä sivulla, viimeisen kirjaimen kohdalla käännyttiin voltille edelleen ajatuksella se avomainen taivutus, puolikkaanv oltin jälkeen palattiin väistöä uralle, siitä avoa toiseen suuntaan ja sama kuvio.

Rippe teki tehtävää todella keskittyneesti, tehtiin noin kolme kertaa putkeen koko kierros. Sitten annoin levätä, koska tehtävä oli selkeästi vaikea. Välissä ei tule lepojaksoja, vaan joutuu kokoajan keskittymään.

Lopuksi vielä vähän aikaa hidasteltiin kirjainten kohdalla käyntiä ja otettiin pysähdys, joissa hain vielä painon takajaloille. Sitten muutama kierros reipasta käyntiä vapain ohjin loppuun.

Tuntui todella kivalle taas näperrellä ja puuhata jotain. Ei sen aina tarvitse olla vauhdikasta, yllättävän paljon saa kulumaan aikaa ihan vaan käynnissä näpräämiseen.

Pieni huoli Ripen mahan kunnosta on alkanut taas kalvaa. Sen maha rauhoittui heti kotiinpalattuamme, mutta nyt muovissa ollut heinä loppui ja Rippekin siirtyi syömään kokonaan kuivaa. Ja eilen vastassa oli kurapaskahäntäinen poni. Ääk! Totutus on tehty varoen ja pikkuhiljaa, sokeria ei pitäisi olla enempää, kun vanhassakaan heinässä, hygieeninen laatu aistimääräisesti erittäin hyvä. Mikää muu ei ole ruokinassa nyt muuttunut. Mutta perse kuraantuu ja kasat löystyvät, myös kikkareiden laatu on hajoavaa ja kuituista.
Rippe ei pääse nyt käsiksi edes mihinkään savimaahan tai kuralätäköihin, koska se on omassa soratarhassaan.

Kun mietin asioita taaksepäin, en itse keksi, kun yhden selityksen tälle kurailulle. Heinä ei sula kunnolla eli sitä ei varmaan myöskään pureskella riittävästi. Se muoviin pakattu esikuivattu oli paljon pehmeämpää ja siten helpommin pureskeltavissa. Ja kevät-kesällä kurailuongelma päättyi, kun Rippe siirtyi tarhaamaan yksin kesäksi. Samalla se siirtyi kokopäiväiseen verkkoruokintaan, se nyppi heinänsä lähes korsi kerrallaan ja pureskeli paremmin.

Nyt sitten koetan miettiä, että mitä tehtäisiin. Ainakin nyt ensiavuksi haen huomenna kaupasta jotain suoliston bakteerikantaa tasapainottavaa valmistetta, maitohappobakteeria tai hiivaa.

Huoltopäivä!

Nyt on sitten hampaat tarkastettu ja olihan siellä jonkin verran sanomista, eikä niitä ole ihan äsken katsottukaan. Kuitenkin Ripen  hampaat ovat kuulemma todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Kerta vuoteen riittää jatkossa loistavasti.
Samalla Rippe sai rokotuksen, kun sen passista ei löytynytkään mitään merkintöjä, joten rokotushistoria on kysymysmerkki. Vahvistus pitää vielä antaa, niin saadaan sitten sekin asia kuntoon.

Sen haavan takia vähän kylmäsi jos poni on ollut rokottamatta.. Haavastakin keskusteltiin sen verran, että mun hoito on ollut ihan oikeaa (huuhtelua ja haavan pitäminen auki). Ompeleminen oli tämän eläinlääkärin mielestä täysin turhaa tämänkaltaisissa vammoissa juuri sen takia, että ne alkavat helposti märkiä sisältäpäin ja sitten ompeleet räjähtävät auki. Muutama muukin juttu tuli asiassa esiin, mutta jokatapauksessa tämä ell oli sitä mieltä että jalkahaavat kannattaa pääsääntöisesti hoitaa avonaisina ja huuhtelemalla niitä vain runsaasti. Ja niinkuin tässäkin, tarvittaesa avata rupea uudelleen jos haava alkaa märkiä (minä luulin, että se oli jo tarpeeksi umpeutunut sisältäpäin ja annoin mennä pinnasta kiinni liian aikaisin).

Silmien rähmimisestä kysyin ja lääkäri katsoi ne samalla. Tulehtuneethan ne olivat ja Rippe sai viiden päivän kuurin silmäsalvaa. Saas nähdä, miten me onnistutaan se silmiin saamaan.. :D

Rippe saakin nyt sitten viikonlopun olla vapaalla, vaikka periaatteessa sitä saisikin liikutella kevyesti. Mutta se on ollut nyt niin hieno ja ahkera, että pitäköön pienen miniloman.

se kaikenko kärsii kaikessa uskoo toivoo ja kestää ryömimään pistää

Taavi kasvattaa vähän talvikarvaa, ihmeelliset suuntaukset! :D

Viime päivinä elämä hevosenomistajana on potkinut siihen malliin päähän, että sen järkevyys on syytä taas kyseenalaistaa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että Taavilla sudenhammas, jonka/jotka olen kerran jo pyytänyt poistamaan. Sitä en tiedä, miksi sieltä on poistettu vain vasen... Kuolaimia ei siis saa laittaa suuhun, ennenkun hammas on poistettu.

Siinähän se nököttää.. Ja minä olen pitänyt kuolaimia siinä uskossa, että sudenhampaat on poistettu.

 

Sen lisäksi Taavin leuan alla on patti, rupinen patti, joka rauhotuksen aikana oli ihan märkä. Ja jonka kohtaloa pitää seurata. Se voi kuulemma olla märkivä hammas, great. Sellaista meillä ei ole vielä ollutkaan. Ja jos se ei ole märkivä hammas, se on jotain muuta erittäin mysteeristä ja kipeäkin se on. Luulin sitä alunperin ötökänsyömäksi, enkä ole tutkinut asiaa rasvausta tarkemmin.

Sen lisäksi tänään todettiin tallilaisten voimin, että se on myös muuten kipeytynyt. Mahastaan ainakin (tätähän olen jo pidempään uumoillut), mutta mahdollisesti myös polvistaan. Ja sitähän ei taas tietenkään tiedä, mikä on seurausta mistäkin.

Mahdollisuus klinikalle viemiseeen arkipäivinä on heikko, todella heikko. Varsinkin hevosen kanssa, jonka pää pitäisi mahdollisesti kuvata, siltä pitäisi poistaa sudenhammas, tehdä ehkä ontumatutkimus jne. eli varata hommaan about koko päivä matkoineen. Mahakivuille ei kukaan osaa tehdä mitään.
Nyt taidetaan turvautua kotilääkärin apuun ja aloitetaan akuuteimmista vaivoista. Onneksi minulla on ihania ystäviä tallilla, jotka hoitivat ja selvittivät vähän asioita puolestani perjantai-iltapäivänä, kun olin kiireellä lähdössä viemään äidin koiraa lääkäriin.

Ruuatkin joutuu itse kantamaan, vähän on palvelu hukassa.

Ja jottei tilanne vielä kuulostaisi liian helpolta, niin meillä piti olla torstaina kengitys. Vaan ei ollutkaan, koska kengittäjämme oli jäänyt hevosen alle edellisen asiakkaan luona. Nyt sitten odottelen täällä tietoa siitä, joudunko kaivamaan jostain vielä jonkun vieraan kengittäjänkin.

Juuri nyt olen niin väsynyt, etten jaksa edes ajatella. Se on kuitenkin varmaa, että en enää kertaakaan ala liikuttaa sitä enemmän tai rankemmin vain siksi, että se on jonkun mielestä lihava ja tarvitsee liikuntaa ja hikeä pintaan. Olkoon lihava, jossei ruokinnalla laihdu.

Ensimmäinen lomapäivä on hyvä vietttää klinikalla ja sen kunniaksi en-tahdo-koppiin-päivä

Rankkaa on. ;D

Tänään sitten taas matkustettiin klinikalle hampaita tuijottamaan. Taavi on tiputellut vähän ruokaa taas viimeaikoina, joten ajattelin varata sille heti lomani alkajaisiksi ajan Leenan hoitoon.

Aika oli kymmeneltä aamulla ja mentiinkin siis melko aikaisin tallille. Laitoin Taaville loimen ja varasin koppiin mysliastian. Taavi jäi jo monen metrin päähän kopista tuijottamaan ja arvasin, että edessä ei ehkä ole helpoin lastaus. Eikä ollutkaan. Aikani houkuttelin sitä ruualla, sitten kokeilin yleensä hyvin toiminutta naru turvan ympärille, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Happi tuntui kyllä loppuvat, mutta eteenpäin ei Taavi liikkunut. Pelkästään paineeseen niskassa se vastasi suorastaan makaamalla narua vasten, lopulta se nojasi naruun reporankana silmät kiinni. Ei siis toimi. Seuraavaksi koetettiin naruriimulla ja pitkällä narulla, ongelmaksi muodostui se, että Taavi väistää kopin sivuun, eikä siihen auttanut raipat tai muutkaan. Se myös käytti kaikki niskavoimansa ja hyppäsipä kerran pystyynkin, mutta koppiin se ei tullut, naruriimu sensijaan antoi periksi jostain kohdasta ja päädyttiin jokatapauksessa kokeilemaan jotakin muuta. Oltiin jo myöhässä ja alkoi pikkuisen iskeä epätoivo. Hetki hengähdettiin ja sitten kietaisin taas narun turvan ympäri ja asetin jonkin verran painetta ja se ratkaiseva askel otettiin; Taavi tuli eteenpäin. Sen jälkeen se käveli koppiin tyytyväisenä syömään mysliä. Kun nyt vain sattui herralle sopimaan. Hohhoi.

Soitin matkalta klinikalle ja siellä sanottiin, että hekin ovat akuuttitapauksen takia myöhässä ja ei kiirettä. Taavi pääsi klinikalla kuitenkin pakkopilttuuseen odottamaan valmiiksi ja me juotiin kahvit joutessamme. Lääkäri kyseli meidän kuulumiset ja kerroin, että kaikki on mennyt nyt tosi hyvin, maha ei ole juuri vaivannut hammashoidon jälkeen, josta hänkin oli iloisesti yllättynyt.  

Kysyin myös toissapäivänä alkaneesta vuohisten kutinasta. Taavi tömisyttää ja tamppaa jalkojaan jatkuvasti ja koettaa rapsuttaa vuohisia hampaillaan. Samat oli epäilykset, kun mullakin, vaikka se harvinaista tupsuttomalle olisikin; vuohispunkki. Saatiin mukaan tuplamatolääke ja jalat voisi kuulemma pestä Hexocilillä. Jos nämä ei auta, niin sitten soitto klinikalle, niin saadaan vahvempaa ainetta.

Lääkäri muistutti, että painoa on kertynyt taas liikaa varsinkin siihen keskivartaloon jossa on se ongelmakohta (kuulemma melko hassu paikka kerryttää rasvaa). Laidunta olisi ehkä syytä rajoittaa (tai vaihtoehtoisesti pitää syödyllä laitumella). Syötyjähän nuo laitumet jo kertaalleen ovatkin eivätkä erityisen väkeviä muutenkaan. Rajoittaminen on tietysti pihaton sijainnin kannalta melko hankalaa (se sijaitsee laitumella, tosin syödyllä sellaisella) ja sen lääkäri kyllä ymmärsikin. Taavi pitäisi rajoitustapauksessa siirtää yksin omaan pikkupikkutarhaansa, jossa se ei sitten liikkuisi yhtään ja tällähetkellä sekin on ruohon peitossa.
Ehkä tämä taas tästä, kun pahimmat laidunähkyt ja ylensyönnit on nyt jo takanapäin. Kyllähän se tiedossa on, että kesä on tuonut hävitetyt kilot takaisin. Huoh.


Hampaiden kanssa oli vanhat vaivat ja sen lisäksi yhdestä hampaasti on pulpa avoin.. Se kuulemma syksyllä kuvataan jos hampaat edelleen oireilee ja katsotaan sitten, mitä sille tehdään. Hevosillekin voi kuulemma tehdä nykyään juurihoidon (ah, miten loistavaa ja varmasti edullista...). Diasteemaa ja yhtä ientaskua muokattiin ja hiottiin, jotta ruoka ei pakkautuisi niihin, muuten tilanne suussa oli melko hyvä. Kuitenkin 4 kk:n päästä katsotaan taas uudelleen.
Taaville jouduttiin laittamaan toinen annos rauhoittavaa, että se antoi kunnolla hoitaa. Monenlaista terää sen suussa kävikin.

Tässä vielä sairaskertomusteksti:

- 108 kaud ja kielen puolella ientasku -> putsaus ja reunojen laaj. + pyöristys

- 108 pulpa avoin

- 109-110 diasteema kielen puolella, putsaus ja pieni avaus

- 408 ylikasvua tasattiin

- ei merkittäviä piikkejä

- vas. puolen oireet pienemmät, alaposkihamp. lievää 308 ylikasvua

- seur. raspaus n. 4kk kuluttua

Hampaiden huuhtelua jatketaan edelleen, mutta rehua on todella vaikea saada pois noista raoista. Nytkin siihen tarvittiin järeämpää vesisuihkua ja välineitä. Mutta tuon reunojen pyöristyksen ja laajennuksen pitäisi auttaa. 
Taavi sai lisäksi rokotukset (influenssa ja tetanus), lisäksi sille laitettiin myös herpesrokotus. Viikko kevyemmin ja pistoskohta voi tulla araksi.

Takaisinpäin Taavi meni koppiin vähän paremmin, tietenkin tilanne oli alusta asti rauhallisempi ja sekin oli hyvin rauhoitetussa mielentilassa (siitä tosin tuntuu olevan enemmän haittaa). Laitettiin hetken työntelyn jälkeen paksu köysi persuksen takaa, K nyki edestä ja minä pyllyn takaa olevasta narusta. Hetken nitkutuksen jälkeen Taavi kiipesi kyytiin. Nitkutus toimii tasaista vetoa paremmin, koska tasaiseen vetoon on helppo nojata. Matka kotiin meni hyvin, Taavi sai loimen päälle ja pääsi ulos. Leipä ei maistunut, suu on ilmeisesti aika arka nyt. :( Ehkä se siitää tasoittuu taas.

Juhannukset vietetty ja klinikka-aika lähestyy taas

Juhannukset on vietetty ja huomenna meillä on taas matka Porvooseen klinikalle. Lähdetään katsomaan hampaiden tilanne ja samalla annetaan rokotus. Silmän haava on onneksi mennyt umpeen, kiitos ötökkähupun (kärpäset pitivät haavaa auki), mutta se turvottaa vielä jonkin verran. Pariin päivään Taavi ei ole suostunut tekemään hymyily-temppua ollenkaan, en sitten tiedä olisiko syy tässä:

Huomasin eilen suuta räplätessä, että etuhampaasta puuttuu mojova pala kiillettä. Eihän se varmasti vaarallista ole, mutta saattaapi vähän vihloa. Samallahan tuo tulee nyt näytettyä lääkärille, kun mennään. Mihin lie on hampaansa tölväissyt. Tuntuu olevan pää kokoajan tulilinjalla, nyt on silmän luona haava, turvassa nahat rullalla ja hampaassa lohkeama. Heh.

Pullukkakaverukset päivänokosilla

Taavilla on ollut melko helppo viikko, se on liikkunut vain parina päivänä. Aloitin sille mahayrttien jälkeen kierumatara-kehäkukka -kuurin, josko se pistäisi vähän nesteitä liikkeelle. Eilen (kolme päivää kuurin aloituksesta) sään rasvakyhmyt olivat ihan huomattavasti pienentyneet! Kummalliselta se kuulostaa, mutta totta se on. Ilmeisesti siis nesteet ovat todellakin lähteneet liikkeelle. Myöskään maha ei ole aristanut nyt ollenkaan, siis edes värähtelyä ei ole kahteen päivään ollut. Ja nyt kun sanon tämän, niin varmasti tänään taas kupeet värisee.

Juhannusaattona käytiin sentään juhannusajelulla ja innostuttiin tekemään hepoille kukkaseppele. Kerättiin kukat ajolenkin varrelta ja Taavi se vähän ärsytti. Kotiinpäin olisi ollut niin paljon kivempi pinkoa niin paljon kun jaloista lähtee. ;) Vaikka mentiin melko reipas lenkki, ei Taaville tullut edes kovasti hiki. Se pääsikin seppeleen valmituksen jälkeen ensimmäiseksi malliksi, apuna piti käyttää tosin myslikuppia ja muita houkuttimia, jotta korvia saatiin höröön edes hetkeksi.

No joko mennään?

Tänään olisi tarkoitus jotenkin  liikkua ja sitten kerätä tavarat huomiseksi valmiiksi, sillä meillä on melko aikainen lähtö. Aika on jo kymmeneltä aamulla. Yöksi on luvattu kovaa sadetta ja alle kymmentä, joten laitan Taaville loimen, jotta se olisi aamulla kuiva. Aika ikävää on matkustaa kopissa karva märkänä.
Lisäksi otan sille matkaan mukaan myös vohveliloimen tai fleecen, koska rauhoitettuna koppi voi olla näillä lämpölukemilla (noin +10 ja sataa) melko viileä kotimatkalla. Voihan se olla, ettei tarvita, mutta ompahan valmiina. :) Ainahan se klinikka vähän jännittää, mutta onneksi ollaan menossa vain rutiinitarkastukseen. Eniten tuntuu taas jännittävän lastauksen sujuminen varsinkin klinikan päästä..

Sitä samaa mitä aina (+ Effolin geeli sai tyrmätstuomion)

Pelottavat poninsyöjäpaalit, Marinakin urisi niille, joten ei voi olla turvallista!

Loppuviikko on ollut melko kiireinen, koska meillä on ollut vastuulla myös yksi hoitokoira. Ollaan asuttu koiran kotona, koska omistajat ovat reissussa ja meillä on kotona  ne marsut. Työpäivän lisäksi, kun koettaa jakaantua marsuille, Taaville ja koiralle, niin kiirettä saa pitää.
Taavin maha on ollut nyt tasaantumaan päin ja se on muutenkin ollut ihan ok. Tänään siitä kuitenkin alkoi jo naamasta nähdä, että sitä taitaa kyllästyttää töiden teko ja hoppuilu tallilla, kun en ole kerennyt niin paljon sen kanssa puuhaamaan. Täytynee siis vähän rauhoittaa tilannetta ja ajattelin pyytää Nooran mahdollisesti hieromaankin Taavin läpi. Se on tehnyt niin ahkerasti hommia, ettei olisi ihmekään jos jumeja löytyisi.

Krooh, on se rankkaa lenkin jälkeen..

Ollaan maastoiltu ja tänään sitten ajattelin pitkästä aikaa käydä kentällä vähän jumppaamassa. Homma hiukkasen meni pipariksi, kun samaan aikaan oli muitakin kentällä ja keskittymiskyky varsinkin Taavilla puolittui. Se mm. vei minua laukassa kohti toista hevosta aivan tyynenä jne. :D
Noh, mentiin sitten tilanteen mukaan, pistin kuolaimettoman säätöä astetta kovemmalle ja paljon peruutus-ravi siirtymisiä, jotta Taavin on pakko keskittyä laittamaan jalkoja oikeaan järjestykseen. Tulos ei ollut todellakaan yhtä mahtava, kun edellisellä kerralla (jolloin sain niin kauniin myötäyksen ja hyvää ravia), mutta menetteli kuitenkin. Kuolaimettoman säätäminen toi Taaviin lisäryhtiä, mutta toisaalta se myös painui helposti sitten seuraavassa hetkessä liian alas. Kiitin kuitenkin kaikesta pyöreämmästä olotilasta.

Loppua kohti parani ja saatiin ihan kivojakin pätkiä, mutta vähän tästä nyt jäi sellainen puolinasen tekemisen meininki.

Vein Taavin vielä syömään kentän taakse, jotta ei aina vaan viskata suoraan tarhaan hommien jälkeen. Samalla itse niitin vuohille ruohoa aikani kuluksi.

Tekisi mieli huomennakin mennä kentälle rauhassa puuhaamaan, mutta en ole periaatteesta mennyt kentällä kahta päivää peräkkäin.. Äh, hankalaa. Täytyy katsella mitä Taavi huomenna tuumaa ja mennä sitten sen mukaan joko ajolenkille tai kentälle.

Ainiin, Taavi ei voi sietää sitä Effolin geeliä. Vaikka siinä mainostetaan, että se sopii myös herkälle iholle, niin häntä viuhtoo ja korvat menee päätä pitkin. Se ilmeisesti kirvelee. Ollaan siis siirrytty takaisin viime kesänä ihan hyväksi havaittuun Helosaniin, johon lisään tervatuoksua. Karvaan saa sentään suihkuttaa Effolin suihketta.

Klinikka-aika hammashuoltoon on myös varattu juhannuksen jälkeiselle viikolla. Saas nähdä, miltä suu nyt näyttää Olisi muuten voinyt lykätä heinä-elokuullekin, mutta minusta (ja jopa K:sta) Taavi syö taas huonommin.

Jännitys ohi ja tulokset selvillä!

Ei ole Taavilla cushingia! K soitti tänään mun puolesta klinikalle, kun itse en kerennyt (ihana K!). Oli varmaan lopen kyllästynyt mun hysterisointiin, eikä olisi jaksanut enää huomiseen. ;) Arvo oli normaali, "10, jotain" eli ei syytä huoleen siis.
Lisäksi ell oli kysellyt Taavin vointia ja kuinka syöminen on alkanut sujumaan. Diasteemat voivat kuulemma olla joskus todella kipeitä, joten tilanne vaatii tarkkailua. Jos ongelmia ilmenee ja syönti uudelleen huononee, niin soittoa sinnepäin ja 6kk päästä sitten jokatapauksessa.

Tunnelmat ovat olleet kotona ristiriitaiset, toisaalta olen erittäin, erittäin helpottunut, että cushingia ei ole, eikä Taavi tarvitse loppuelämän jatkuvaa lääkitystä. Toisaalta, cushingkaan ei siis selitä Taavin oireilua. Nyt ollaan taas nollapisteessä ja ell:kin alkaa nostella vähän käsiä pystyyn. Kun ei voida tuolta tähystää, että olisiko suolistossa haavaumia ja mitään muuta ei oikein ollut idealistalla. Eikä kukaan ole kuullut moisesta.. Puheli vaan Taavin kipuherkkyydestä ja siitä, että suolistoon se viittaa (koska oireet laitumella katosivat), joku paksusuolen (?) mutka siinä kohtaa menee.

Nyt sitte aletaan kohta lähteä sille kokeilulinjalle ja koetetaan kaikki mahdolliset hoitomuodot, jotta joku apu saataisiin lopullisesti. Nythän kuitenkin oireiden tulo kesti kauemmin, kun viime vuonna, jolloin Taavi alkoi oireilla jo syys-lokakuussa.. Lisäksi se ei ole laihtunut (paitsi 20kg painomittanauhan mukaan ;)) ja voi kaikinpuolin hyvin, mutta kupeet vaivaavat. Tiedä sitten mitä seuraavaksi.. 

Kupeet on arat

Paljon asiaa ja muutoksia, klinikkakäynti yms.

Sunnuntaina K ratsasti Taavin illalla heinäpellolla, eivät menneet kauaa, mutta ottivat aika reilusti laukkaa ja ravia. Kuvat saavat puhua puolestaan:

Sunnuntaina tuli myös päätös tehtyä Taavin talviasumisen suhteen; me muutetaan. Toivottavasti alustavasti puhuttu paikka ottaa meidät, mutta muutaman muunkin asian takia päädyttiin muuttamaan hevonen hyvin nopeasti muualle. Sainkin Taaville tutun laitumelta paikan kahden orivarsan seuraksi. Pikkaisen jo laitoin tavaroita kasaan iltasella ja katsottiin aamuksi kaikki valmiiksi. 
Ainahan se on haikeaa muuttaa, mutta joskus on ajateltava itseään ja myös hevosen terveyttä. En halua missään nimessä samanlaista mahahelvettiä, kun viime talvi oli. Lisäksi talliin yhtäkkiä (heinäepisodin jälkeen) eilen ilmestyneet aukioloajat eivät ole meille sopivat. Olen alunperin valinnut paikan osittain siksi, että siellä ei ollut aukioloaikoja ja asiasta on monta kertaa ollut jälkikäteenkin puhetta ja aina asia on ollut ok.
Lisäksi jos asioissa ollaan niin mustavalkoisia ja niistä keskusteleminen on hankalaa, koska yksi ihminen on aina oikeassa, niin katsoin paremmaksi lähteä muualle. 

Klinikan pihalla vuoroa odottelemassa

Tänään sitten aamulla pakattiin Taavi autoon, lastaus sujui hyvin. Matkakin meni mukavasti ja oltiin perillä juuri ajoissa. Klinikalla oltiin kuitenkin vähän myöhässä aikataulusta, joten syöteltiin Taavia pihalla.

Kerroin heti ensimmäiseksi siitä, että meillä on aivan kaamean vanhat kengät alla, koska en vaan yksinkertaisesti saa sitä kengittäjää paikalle. Sitten käytiin läpi Taavin vointia ja kerroin sen olleen tosi hyvä, piristyneen ja voineen siis kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Mahakaan ei ole juuri vaivannut.

Lääkäri halusi nähdä Taavin vielä liikkeessä ympyrällä, suoralla ja taivutti takapolvet. Ympyrällä liike ei kuulemma ole ihan priimaa, muttei varsinaisesti onnukaan ("ympyrällä raahaa otj sisäjalkana"), lisäksi pitkä kavio, asfaltti, kalteva pinta yms. tekijät vaikeuttivat asiaa huomattavasti ja saattoivat vaikuttaa lopputulokseen. Siltkin liike oli kuulemma aivan huomattavasti parempaa kun viimeksi!
Suoralla ei näkynyt nyt mitään ja taivutuksessa vasen oli 0, oikea 1/5, pari ekaa askelta huonommin. Sehän on tosi, ettei Taavi nollaa saa taivutuskokeesta enää koskaan, mutta viimeksi se ontui myös vastakkaista jalkaa ja tätä oikeaa huomattavasti pahemmin, joten tulos oli kuulemma hyvä.

Päädyttiin ottamaan vielä kontrollikuvat, että nähdään, onko nivelrikko edennyt tässä ajassa. Selvisi, että nivelrikko ei ole agressiivista laatua ja muutos on ennallaan, lisäksi ligamentissa oli pikkuisen kalkkeumaa. Vasemmassa näkyi hiukkasen jotain pientä röpelöä, mutta ei mitään huolestuttavaa, varsinkin kun taivutus oli puhdas.
Oltiin siis tosi tyytyväisiä, että ollaan päästy näin hyvään hoitotasapainoon. Eläinlääkärin mielestä ei kannata piikittää ja seuraava kuvaus aikaisintaan kahden vuoden päästä jos ei mitään vaivaa. :)

Hampaat oli aika ok, pari pientä piikkiä, muttei mitään suoristettavaa. Seuraavan kontrollin jälkeen voidaan pidentää hoitoväliä jos silloinkin hampaat on ok. Lisäksi taavi sai rokotuksen ja sitten katsottiin sitä toista etusta joka on välillä puolestavälistä säärtä sisäsyrjältä turvotellut ilman mitään selvää syytä. Se ei arista, eikä aiheuta ontumaa, ei kuumota. Tulee ja menee, joskus liikunta auttaa, joskus ei.
Lääkäri kokeili sitä painelemalla, ei ollut arpikudosta, eikä muutakaan ihmeellistä. Ei kuulemma syytä huoleen jos jalka ei vaivaa. Jos alkaa enemmän ja useammin turvottelemaan, niin voidaan ultrata.

Muuttokuormaa, miten voi yhdellä hevosella olla näin valtavasti tavaraa?

Kotiohjeeksi saatiin polvien hoitoa Penetrolilla ja bliistrauksella, hampaiden tarkastus 6-9kk:n päästä ja samalla otetaan uusi ACTH-koe.

Taaviltahan otettiin talvella tuo ACTH-koe, kun epäiltiin Cushingin tautia. En silloin muistanut soittaa tuloksesta, mutta se oli ollut vähän koholla. Eli Taavilla saattaa olla alkava PPID (=cushing). Koska oireista suurin osa on kuitenkin nyt kevään mittaan kadonnut (kuten roikkuva iso maha ja puuttuvat ylälinjan lihakset, apaattinen ja väsynyt olemus, kiilloton pitkähkö karva), niin päätettiin jättää asia seurantaan toistaiseksi. Taavihan pissaa edelleen paljon ja se voi olla yksi oire myös.

Näyttäessäni sitä paljon viime aikoina puhuttanutta heinäanalyysia (jonka tarkkoja arvoja en ikävä kyllä täällä julkaise siksi, että taidan olla ainut joka ne edes tietää ja olen niistä maksanut) eläinlääkäri sanoi, että tuo kohonnut ACTH-tulos voi olla osittain heinän korkean sokerin syytä. Lisäksi tuolla heinällä on kuulemma ollut luultavasti erittäin suuri vaikutus tämän hevosen terveydentilaan ja mahaongelmiin (esimerkiksi ne ilmavaivat ja pingotukset joihin ei löytynyt mitään syytä eikä apua).

Taaville sopivaa heinää on sellainen, jossa sokerit ovat mielellään alle 100 g/kg kuiva-ainetta. Koska sillä on herkkyys tähän Cushingiin, asian kanssa pitää olla tarkka ja on perusteltua vaihtaa heinää (=tallipaikkaa). Sen verran voin sanoa, että tuon suosituksen tuplaamalla ei yllä sen analysoidun heinän sokereihin. Ja sehän on sitten suorassa yhteydessä siihen valkuaisen määrään, jota sivusin viimeisimmässä avautumisessa. Ja josta ilmeisesti joillekin jäi sellainen kuva, että pelkkä valkuainen oli pielessä.

 

Taavi sitten siirtyi tänään laitumelle, jossa heinä ei varmastikaan ole analysoitua eikä priimaa, mutta satavarmasti parempaa, kuin tuo nykyinen kuivaheinä ja ompahan tätä nyt vapaasti saatavilla. Taavi otti asian lunkisti, antoi innokkaammalle oripojalle pari kertaa kenkää (osumatta kuitenkaan) ja jäi sitten tyytyväisenä ahtamaan ruohoa naamariin. Ja sitähän riittää. :)

Olisin oikeastaan halunnut siirtää sen laitumelle tänä kesänä muutenkin, mutta siihen ei tuossa tallipaikassa ollut oikein mahdollisuutta. Tämän laitumen lähellä on uittopaikka, joten Taavi pääsee varmaankin tämän kuun aikana uimaan! Vieressä on myös heinäpelto, jota saattanee saada käyttää ratsastukseen ja muutama hiekkatiekin löytyy, kun vähän matkaa menee autotietä.
Taavi saa varmaan viettää tämän kuun vähän leppoisammissa merkeissä ja jatketaan sitten uudella puhdilla, kun saadaan se talliin asti. Menen ensi viikolla katsomaan sitä alustavasti sovittua paikkaa ja katsotaan sitten mikä on jatkotilanne. Minulla on myös toinen varasuunnitelma jos ensimmäinen menee puihin.

Taavi sanoo, että "menehän muualle siitä hillumasta, kun mie syön"

Muumi