Eläinlääkärin vierailu, kintereiden ruvet, akupunktiota ja ruokalaatikon mörkö

Ripellä on ollut tämä viikko pelkkää lomailua. Maanantai meni itsellä toipuessa ja tiistaille olin sopinut eläinlääkärin käymään. Ripeltä katsottiin hampaat, se rokotettiin ja otettiin ACTH-kontrolli. Eläinlääkärikin huomasi ponissa muutoksia parempaan suuntaan. Piikkejä ei juurikaan ollut ja vain pieni siistiminen riitti Ripelle. Kuulemma vuoden päästä varmaan riittää hampaiden kanssa, mutta saatetaan kurkata suuhun jo aiemmin, kun näitä ACTH-kokeita pitää kuitenkin ottaa.

Se ACTH-arvo olikin tippunut! Aivan mahtava uutinen. Puhelimessä sitten päätettiin, että koetetaan nostaa lääkettä sinne yhteen tablettiin ja otetaan kesän lopulla uusi koe.


Mutta ettei kaikki ole yhtä ruusuilla tanssimissa, niin onhan meillä taas uusi ongelmakin. Kintereisiin ilmestyneet ruvet ihmetyttävät. Huomasin ne alunperin klippauksen yhteydessä, jolloin niissä oli vain kulunutta karvaa ja pientä rupea. Nyt tilanne on vähän toisenlainen ja maanantaina ruvet olivat jopa osin auenneet ja haavat verestivät.

Eläinlääkäriä konsultoin asiasta tiistain käynnillä ja hän oli sitä mieltä, että joku mekaaninen hankaus niihin tulee, koska karvat ovat poikkia. Eivät kuitenkaan kutise, eikä niitä oikein ulkona mihinkään voi hangatakaan. Lääkäri kuitenkin suositteli niiden suojaamista, sillä pakkohan ne on saada paranemaan.
Siitä alkoikin kolmen päivän ompelu- ja sovitusrumba, kun piti saada hengittävät suojat niiden päälle. Ja minähän en osaa edes ompelukonetta käyttää saati sellaista omista. K lahjoitti Ripelle ensihätään omat sukkansa ja siitähän se idea sitten lähti syntymään. Vieläkin ollaan vähän vaiheessa niiden pysyvyyden kanssa, mutta katsotaan.

mamman mussukka, enää puuttuu ötökkähuppu :D

Eilen täällä satoi ihan koko päivän vettä ja yöllä sade vaan jatkui. Kävin aamulla nappaamassa Ripen sisään lepäämään ja vein sen sitten taas töiden jälkeen ulos. Tänäänkään ei päästy lenkille, kun Rippe sai torstai-iltana akupunktiota. Ripeltä hoidettiin ainakin munuaisia, maksaa, mahaa ja sitten joitakin lihaksia lanneselässä. Neuloja oli monessa kohtaa ja vain muutaman neulan kohdalla se vähän värähti. Vähän se oli rauhaton ja levoton. Tallissa tosin oli vähän meteliä ja hälinää, joten osa ponin keskittymisestä meni siihen. Kun neuloja alettiin ottaa pois, niin silloin poni alkoi nuokkua ja haukotella. Selkeä ero lanneselän alueella ainakin oli, kireys katosi ja tilalle tuli hyllyvä poni.

 

Rippe oli myös päättänyt yksi päivä pelätä omaa heinälaatikkoaan. Voitteko kuvitella? :D Se oli jättänyt osan aamuheinistä syömättä, eikä suostunut lähestymään laatikkoa edes vihreän voimalla. Riimu päässäkin se harasi hyvän aikaa vastaan ennenkun paineella ja myötäämisellä sain sen laatikon lähelle. Sitten se puhisten alkoi syömään. Tallinpitäjä myöhemmin sanoi, että joku lanka oli osunut nokkosiin ja napsunut, liekö sillä oli osuutta tähän. Mutta voi hyvänen aika sentään tota ponia. Sillä on joku dementia!