Siinä se nyt on! Oma Freeform. Lukijamme Ärrä osasi kertoa, että tämä on malliltaan Freeform Wave. Kiitos siitä! Istui minusta selkään, kun hansikas. Sen verran kävin selässä kokeilemassa, että uskallan huomenna päästää lainaratsastajan kyytiin. Itse olen muutaman kerran viikossa mennyt nyt Sisulla ja hankkinut Ripelle lainaratsastajan, jotta molemmat hevoset tulee liikutettua. Sinällään olisi ihanaa päästä itse testaamaan satulaa heti, mutta olosuhteiden pakosta se venyy viikonloppuun.
Ostoslistalle tulikin sitten kouluvyö. Ja ehdottomasti haluaisin semmoiset leveät jalustimet, niistä saisi paremmin tukea. Muuten ensikosketus satulaan oli ihan ok. Ravissa satula vaikutti ihan hyvälle ja laukassakin yllättävän tukevalle siihen nähden ettei siinä tosiaan ole polvitukia. Polvitukien kanssa koin koekäytössä olevan satulan hankalaksi, joten tämä oli meille hyvinkin toivottu malli. Ja sain sen oikein kelpoon hintaan, 450e.
Huomenna viritän vielä alle palaromaanin, kun sain siihen palat tehtyä. Lainataan nyt alkuun Sisulta semmoista, kun omaa ei vielä ole. Satula vaikuttaa lyhyemmältä, kun meillä kokeilussa ollut, vaikka sekin oli minusta lyhyt malli. Voihan tuo avoin säkätila hämätä, se antaa kyllä todella paljon lisää sopivuutta satulalle!
Olen tuhlannut Rippeen viime aikoina aivan hävyttömän summan rahaa ja lipsunut periaatteestani ostaa mitään turhaa.. Yhden satulan raahasin tilanpuutteen takia meille kotiin (jossa on myös krooninen tilanpuute), kun en kehtaa täyttää pientä satulahuonetta monella satulalla. Mutten toistaiseksi halua luopuakaan mistään.
Muutama kuva sunnuntain peltoilusta. Ripen mielestä pellolla voisi oikeastaan mennä vain täysiä, mutta välillä keskityttiin myös "vakavampaan" voimisteluun. Hyvin se jalka nousi ja poni kulki. Suurin vaikuttaja on varmasti ratsastajan huomattava suoristuminen!
Meillä on ollut kokeilussa myös Freeform-satula (ei tosin näissä kuvissa) ja lopulta päädyinkin ostamaan sellaisen myös omaksi. Se saapunee tälläviikolla ja päässee heti testikäyttöön.
Kyllähän me ollaan sitä peltoa käytetty myös tähän:
1. TYYPPIHyvin tyypillistä ilman muiten rotujen näkymä 8 rotutyyppi: 8 sukupuolityyppi: "ruunatyyppi" 8
2. RUNKO (ylälinja) Hyvin piirrustunut korkea säkä. Hyvät liitymät ja kaulan asento. Kaunis pää ja silmät. 8
3. JALATLyhyt sääriluu 6 etujalat leveältä seiso, suorat takajalat hieman harva varvas liikkumisen säännöllisyys Etujaloissa keriminen ravissa vähentyy. Takajalat kävele hieman kapealta.
4 KÄYNTIHyvä tahti, astuu hyvin yli 8 5. RAVIKaksitahtinen, vähä lyhyt ja vähä työntövoimaa (iän vaikutus) 6,5 6. LAUKKASelvä kolmitahtinen, hyvä tasapaino, hyvä nivelkäytös, voimaa jo vähä. 7
7. HYPYT 7 voimakkuus 6,5 tekniikka Tarkka jaloista ja nopea 7,5
8. YLEISVAIKUTELMAHieno käyttöhevonen 8
"Ikä ehkkä vaikulta suorituskykyä, mutta silti hyvin treenattu ja toimiva ratsu"
Vihdoinkin sain tarpeeksi aikaa koostaa kaikki kuvat, videot ja ajatukset samaan postaukseen. Lisäksi postauksen viivästymiseen vaikutti myös se, että sain tilaamani kuvat. Ihanaa, kun paikalla oli useampi kuvaaja, koska meillä itsellä ei ollut mitään kännykkää kumallisempaa kuvausvälineistöä mukana. Tämän linkin takaa löytyy muutama kuva näyttelystä, joita en uskaltanut sellaisenaan postaukseen kopioida, kun en kerennyt saada lupaa.
Tuomareita näyttelyssä oli kaksi, Anu Matsoo ja Ingrid Randhalt. Pientä jännitystä päivään aiheutti se, etten ole Ripen kanssa kauheasti käynyt missään. Sain myös edellisellä viikolla tietää, että tapahtumassa on myös irtohypytystä ja juoksutusta. Hypytys oli vapaaehtoinen ja korkeuteen sai vaikuttaa. Onneksi Rippe oli kesällä hypännyt pariin kertaan ja tiesin sen osaavan homman.
Lastaukset ja matka sujui kivasti ja oltiin paikalla ihan hyvissä ajoin. Tuomarit olivat jonkin verran myöhässä (laiva oli myöhässä) ja päivä alkoi ponien mittaamisella. Ihan kiva oli saada ponille "virallinen" säkäkorkeuskin. Selkähän sillä toki on matalammalla. Mittaupisteessa tuli ensimmäiset ihmettelyt ponin iästä ja kunnosta.
Useamman kerran päivän aikana sain vastata kysymyksiin hännän pesusta. Ajattelin tehdä asiasta ihan oman postauksen. Ei nimittäin mikään helppo nakki saada häntää valkoiseksi, kun se on saanut likaantua ihan rauhassa. Annoin Ripelle myös ennen kisapäivää ja kisapäivänä mahansuojaa, jotta kurailu vähentyisi. Joko se auttoi tai sitten oli sattumaa, mutta takajalat ja häntä pysyivät koko päivän siistinä. Jäinkin asiasta miettimään, että olisiko syytä koettaa pidempääkin kuuria mahan saamiseksi kuntoon.
Olimme ruuna-luokan ensimmäisinä yksilöarvostelussa. Heti alkuun tuomarit hämmästelivät Ripen lihaksikkuutta ja sitä ikää. Sen kaula herätti myös positiivista huomiota. Harvoin kuulemma näkee eestiläisillä samanlaista kaulaa.
Rippe oli ravissa löysä ja juoksenteli vähän yrmy ilme naamallaan. Vähän se harmittaa, mutta minkäs teet.
Välissä olikin sitten odottelua jonkin verran ja Rippe sai tankata heinää. Sitten oli vuorossa irtohypytysosuus. Toivoin kovasti, että Rippe vähän heräisi ja esittäisi kunnollista raviaan. Vaan ei - tasaisen varmaa puksuttamista ja suorittamista. Tuomarikin kommentoi, että hevosesta näkyy kokemus. Se hyppää hyvin ja tarkasti, muttei yhtään liikaa. Voiman se korjaa nopeilla jaloilla, jotka se nostaa ylös. Kintereiden työskentelystä liikkuessa se sai erityistä kehua. Samassa tuomari kertoi, että Rippe on hyvin perinteinen eestinhevonen, jossa ei näy vaikutteita rotuun käytetystä arabista, eikä suomenhevosesta.
Harmi, että ihan kaikkea irtohypytyksen aikana selitettyä en kuullut, eikä sitä tajuttu videoidakaan.
Irtohypytyksen jälkeen oli vähän lisää odotteluaja syömistä.Alkoi varmaan pitkä päivä jo painaa vähän molempien jaloissa. Väsymys kuitenkin kaikkosi, kun Rippe ensin kuulutettiin ruunaluokan parhaaksi. BIS-titteliä tuomarit miettivät jonkin aikaa, eikä päätös ollut kuulemma ihan helppo. Hämmästys ja ilo oli suuri, kun voittajaksi valikoitui "voikko ruuna Rivaal".
Yleisön suosikiksiRippe ei päässyt. Vaikka ihana pieni tyttö kävi kertomassa, että hän äänesti Rippeä. :) Eikä ihme, hänellä oli ihan Ripen värinen keppihevonen mukanaan.
Kaikenkaikkiaan ihan mahtava päivä, pitkä ja väsyttävä, mutta niin mahtava. Kyllä tällä jaksaa monta pimeää syysiltaa. Poni oli hyvinkäyttäytyvä ja kaikinpuolin asiallinen. Olisin jopa toivonut vähän vipinää papan kinttuihin. ;) Tiedättehän sen tunteen, kun itse tietää hevosen pystyvän parempaankin? Siitäkin huolimatta, että meni hyvin.
Me kuitenkin lähdettiin näyttelyyn vain kannatuksen vuoksi. Ei ollut tietoa, miltä eestinhevosen kuuluu näyttää. Päivän loputtua oltiin jonkin verraan viisaampia. ;)
Rippe on mulle aivan yhtä hieno ja tärkeä, vaikka se ei voittaisimitään. Mutta kaiken taistelun ja hevoseen kulutetun energian jälkeen tällainen voitto tuntuu erittäin tervetulleelle. Ja ainahan se on kiva kuulla muidenkin suusta, että oma hevonen on kaunis.
Kuvista suuri kiitos Minna Alaspäälle (ja Emmi sekä Tiia, jotka kuvasivat kaikki hienot tunnelma- ja tilannekuvat).
Alla vielä näyttelykuvia ja -tunnelmia puhelinlaadulla.
Ruokatauko!
Hämmentynyt ja onnellinen omistaja
Reisiluun katkaissut Emmikin lähti mukaan reissuun, varattiin retkituoli mukaan
Nyt ton poni pesty, puunattu ja paketoitu huomista varten. Huh. Ihan pikkasen jännittää. Häntä lähti melko valkoiseksi fairylla ja sitruunamehulla, kahteen kertaan pesten. Kolme hirvikäspästäkin löytyi ponin karvoista pesun yhteydessä. Yök.
En voinut vastustaa enää, kun Hööksillä oli nuo litteää nahkaa olevat suitset hyvällä alennuksella (25e). Tilasin riskillä cob-kokoiset (kun ei ollut muita) ja olivat kyllä todella sopivaa kokoa! Kerkesivät vieläpä saapua juuri sopivasti näyttelyihin!
Huomenna pakataan ennen kasia poni kyytiin ja matka kohti Vihtiä voi alkaa. Mittauksessa pitäisi olla klo 11! Nämä olivatkin sitten sen sortin pippalot, että luvassa on myös irtohypytystä ja -juoksua.
Pesun jälkeen kuivattelemassa. Testattiin samalla uudet suitset ja kokeiltiin laukan ravin esittämistä.
Jouduimpa elämäni ekaa kertaa soittamaan hätäkeskukseen. Tallikaveri putosi maastolenkillä hevoseltaan, kun se pukitti laukassa. Ilmalento oli iso. Huudon määrästä pystyi päättelemään, että nyt kävi huonosti. Nappasin hevosen talteen ja soitin tallilta apukäsiä. Sitten soitin hätäkeskukseen. Oma haasteensa vastailla esitettäviin kysymyksiin ja yrittää samalla pitää kahta hevosta paikallaan ja irti toisistaan ja kaukana maassa makaavasta kaverista. Onnettomuuspaikan selventäminen olikin sitten vähän hankalaa (koska hätäkeskus sijaitsee ihan toisella puolella Suomea). Tiellä ei ole mitään nimeä, vaikka sinne autolla pääseekin. Tuuri kävi, kun tallilta paikalle lähteneet ajoivat sattumalta ambulanssia vastaan ja he pääsivät opastamaan sen perille. Ambulanssin saapuessa hevoset meinasivat lähteä lentoon, koska auto tuntui pelottavan niitä muutenkin jännässä tilanteessa. Onneksi pysyivät käsissä ja vein ne puskaan "turvaan". Kun apu loukkaantuneelle sitten saapui, niin me lähdettiin ratsastamaan heppoja kotiinpäin.
Miten siinä tippumiseessa kaverilleni sitten kävi? Reisiluu on poikki ja vaatii leikkauksen.
Ei sitä koskaan tiedä, että milloin käy pahasti ja menee suunnitelmat uusiksi. Ja älkää ikinä lähtekö maastoon ilman puhelimia!
Sonniriimulla pysyy ponipappakin näpeissä, kun lähdetään pihan ulkopuolelle. Tähän asti olen joutunut suitsimaan sen, mutta onhan tuo riimu huomattavasti helpompi ja mukavampi. Pystyy syömäänkin samalla. :) Taaville tämä on aikanaan ostettu, mutta sen päähän se oli auttamatta pieni turvan kohdalta. Ripelle riimu istuu hyvin.
Kokeiltu on ihan tositoimissa, kun itse siirryin hölkälle. Vieressäni innosta kihisevä poninen syöksyi laukalle. Hyvin pysähtyi, kun naru kiristyi. Onhan tuo kova, mutta niin on ponin pääkin.