sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Hevosen kipu vatsavaivoissa, oireet ja sen huomioonottaminen

Minä olen viimepäivinä miettinyt hevosen kipua. Olen miettinyt eniten vatsavaivaisen hevosen kipua. Siitä harvemmin puhutaan ja harva antaa hevoselleen vatsakipujen takia esim. vapaata liikutuksesta tai edes keventää liikutusta?

Jokainen tietää, että vatsavaivat ovat hevosilla erittäin yleisiä. Vaikeusaste toki vaihtelee, mutta kipua luulen olevan lähes jokaisella vaivaisella tapauksella. Miksi tähän kipuun usein suhtaudutaan väheksyen? Ehkä oireisto ei ole monelle kovinkaan tuttu, ehkä moni ei oikeasti edes huomaa hevosensa vatsakipua. Ainakin niin haluan uskoa. 






Selvimpiä merkkejä on toki ilmavaivat, mahan turvottelu, kurailu, veden tulo lannan mukana. Monesti nämä kyllä huomataan, mutta asialle ei välttämättä tehdä mitään, kun "sillä on tommonen maha" tai "se on niin herkkä reagoimaan mahallaan" ja sitten se paras: "Se on ollut aina tommonen".
Hevonen saattaa myös olla äkäinen, arkoa kylkiään ja kipristellä niitä, potkia mahaansa, protestoida satulointia tai olla haluton liikkumaan. Sillä saattaa olla silmien päällä "huolirypyt" ja hevonen saattaa luimia, kun sen ohi kävellään. Se saattaa hikoilla tavallista herkemmin tai puuskuttaa hölkän jälkeen raivokkaasti. Se voi hengittää ylipäätään raskaasti. Hevonen saattaa lepuutella takasiaan levottomasti ja viuhtoa hännällään. Sillä saattaa olla ristiselän kiputiloja. Jopa sen liike voi muuttua epäpuhtaaksi, varsinkin takapäästä. Se voi olla haluton nostamaan laukkoja..
Uskokaa tai älkää, minä puhun kokemuksella tästä asiasta, olen nähnyt kaikki nämä oireet omalla hevosellani. 






Harmittavan usein tätä oireilua näkee hevosilla ilman, että omistaja on siitä erityisen kiinnostunut. Tai edes välttämättä tietoinen. Ja mikä pahinta, se laitetaan usein itsepäisyyden tai kuspäisyyden piikkiin. Tai se yrittää pomottaa, kun se avunhuutonaan tulee karsinasta korvat luimussa kohti, koska se on jo todella kipeä.

Jokainen vatsavaivoista kärsivä ihminen tietää, että ne harvoin ovat kivuttomia. Eikä varsinkaan jos niiden kanssa joutuu juoksemaan ja puristamaan itsestään urheilusuorituksia. Varsinkaan tyhjällä mahalla (jokaisen hevosen pitäisi ennen liikutusta saada vähän heinää neutralisoimaan vatsahappoja!).
Hevonen on tässäkin suhteessa loistava peittelemään kiputilojaan. Ja nöyrimmät juoksevat, kuten ennenkin. Mitä nyt ratsastuksen aikana tai viimeistään sen jälkeen kurapaska lentää. Joillain saattaa lentää jo ennen liikutusta, kun ne tajuavat joutuvansa töihin. Mutta näkeehän niitä ontuviakin, jotka korvat hörössä posottavat menemään, onko sellainen oikein, koska "hevonen liikkuu mielellään"?

Millälailla mahakipu eroaa muusta kivusta? Kuinka moni liikuttaisi ontuvaa hevosta? Miksi mahakipuisen liikutus on hyväksyttävää (jos nyt ei oteta huomioon akuuttia ähkytapausta), mutta jalkakivusta kärsivä saa levätä? 



Kivun takia kupeistaan hionnut hevonen

Toinen kuve myös märkä. Polvessa on Penetrolia.


Useinkaan vatsavaivaista ei myöskään tutkita, varsinkaan jos oirekuva ei ole kovin laaja. Heitetään ruuan sekaan vähän pellavaa ja kaikki on hyvin taas. Vai oliko sittenkään? Olen kuullut siitäkin, että ummistetaan vaan silmät ongelmalta ja ratsastetaan. Kuulemma myös kaikki on hyvin jos eläin syö ja paskoo. Ei siihen muuta tarvita, eikä kuulemma edes kannata kaikkea stressata.
Mahan tähystys ja hiekkakuva maksavat klinikasta riippuen yhteensä 250-400e. Ei järin kallista minusta ja aika moni hevonen saa oireille selityksen jommasta kummasta. Vatsahaavalääkkeet toki ovat kalliita, mutta niillekin löytyy halvempia vaihtoehtoja ja lisäksi vatsahaavan syntyyn voi olosuhteilla todella paljon vaikuttaa. Mutta sen paraneminen vaatii melkein aina lääkekuurin. Hiekka taas lähtee psylliumilla, mutta jos sitä on suolistossa paljon se voi aiheuttaa jopa leikkauksen vaativan hoidon. Sitten se vasta kalliiksi tuleekin. Ja moni sanoo, että se oli eka oire.

Eikä minusta voida piiloutua sen taakse, että eläinlääkäri kotona sanoi, ettei tällä ole vatsahaavaa, "koska sen karva kiiltää". Tai ettei sillä voi olla hiekkaa, kun se ei ole hiekkatarhassa. 



Maha silminnähden turvoksissa takaosasta


Sitten on vielä se pienempi lukunsa, jolle syytä ei löydetä eikä apuakaan löydy. Mutta aina kannattaisi edes yrittää helpottaa hevosen oloa. Vatsaoireet ylipäätään, löysä uloste, piereskely ja ummetus on kaikki oireita jostakin.

Vatsanhoito aiheuttaa varmasti monelle päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Miten järjestää tarpeeksi lyhyet ruokintavälit, mistä saa tarpeeksi laadukasta ja hevoselle sopivaa heinää, miten hoitaa kipeytynyttä mahaa. Ehkä juuri siksi asia on helpompi lakaista maton alle, varsinkin niillä hevosilla, jotka eivät kovin selvästi kerro vatsakivuistaan. "Äläs nyt kiukuttele siinä" "Olepas nyt aloillasi" "On se nyt kumma, kun ei tää liiku" jne. sensijaan, että pysähdyttäisiin miettimään, onko hevosella paha olla.

Onko sinun hevosellasi mahakipuja? Miten toimit niiden kanssa? Onko hevonen tutkittu?


Minä toivoisin, että ihmiset kiinnittäisivät vatsavaivaisiin enemmän huomiota. Usein oireiden syy on hoidettavissa ja siten hevosenkin elämänlaatu paranee, siitä saattaa tulla esiin jopa uusia piirteitä. Aina laiskasta kuoriutuukin reipas menijä ja aina happamasta tulee pusuteltava. Outoon käytökseen on aina syynsä.





38 kommenttia:

  1. Hei!

    Olen ollut blogisi lukijana jo jonkin aikaa, mutten juuri tullut kommentoineeksi. Ensimmäiseksi otan osaa, itsekin päädyin syksyllä lopettamaan entisen ponini, mutta uskon että tein oikean ratkaisun kuten aivan varmasti sinäkin.

    Nyt on tullut taas selailtua blogiasi sillä meille tuli sitten uusi hevonen (vaikkei pitänyt todellakaan ainakaan vähään aikaan!) hetken mielijohteesta kun menin vain rakastumaan, ja tää ei oireillut kun kävin katsomassa. Vähän aikaa meille muuton jälkeen alkoi olla kipeä vatsasta ja kupeista. Epäilin hiekkaa heti ensimmäisenä sillä näin hevosen nuolevan mutaa edellisessä paikassa. Aloitin Chian ja hiekkaa tulikin ulos. Hevonen oli vähän aikaa parempi, sitten taas kipeämpi. Kutsuin eläinlääkärin ja antoi vielä hiekkaan Psylliumia + tehtiin matotesti ja matoja oli, lääkkeet niihin. Kumpikaan näistä ei vaikuttanut vatsan kipuiluun joka on välillä niin kipeä että on hionnut koko vatsan alueelta sekä kupeilta, ja toisinaan pukittaa kupeiden koskemisesta (pahin kohta tuntuu olevan ihan siellä alapäässä kupeita)... Olen testannut noilla apteekin vatsahaavalääkkeillä auttavatko ne ja toisinaan joo, toisinaan ei. Myös aloe vera geeli on käytössä ja siitä on ehkä ollut vähän apua (monilla englanninkielisillä sivuilla on paljon positiivisia kokemuksia aloe verasta vatsahaavan kanssa).
    Myös Ph-balance yrttiseos on käytössä, tällä pitäisi olla positiivisia vaikutuksia koko olemukseen ja vatsaan. Ainakin vatsan löysyys, hilseily, ruvet jaloista, kutina ovat poistuneet.. Eikä himoitse enää greippiä kuten alussa!
    Nyt haen tänään eläinlääkäriltä omepratzolia parin viikon kuurin ja toivon niin että tämä auttaisi nyt viimein. Vaikka oman kanssa vatsataistelua on jatkunut vasta reilun kuukauden/puolitoista, on tämä jo näin lyhyessä ajassa uuvuttavaa ja ikävää katsoa hevosen oireilua. Joten voin hyvin kuvitella miten väsynyt olet ollut jos mikään ei ole kunnolla auttanut!

    Meillä pitäisi hevosella olla kaikki olot hyvin, mutta voi olla, että vatsahaavan on aiheuttanut muutto yhdistettynä varsan vieroitukseen ja liikutuksen aloittamiseen... Anteeksi nyt kun tällä tavalla tulen purkautumaan tänne, mutta ajattelin, että voisit ymmärtää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse anteeksi pyydellä. Minusta blogeissa parasta on vertaistuki. :)

      Kuulostaa surullisen tutulta! Onko sinulla heinästä analyysia? Korkea sokeripitoisuus heinässä pahentaa monesti suolistosairaiden hevosten oloa ja tänä syksynä olen kuullut monien hevosen vatsojen kipeytyneen. Eikä se ole ihmekään, koska heinät saatiin kerättyä täällä vasta aika myöhään ja kasvu oli vähän hidasta. Ensiapuna korkeasokeriseen (kuivaan) heinään on liotus, sillä pääsisi ainakin kokeilemaan, onko sokeri syyllinen.
      Jos tuo pH-balance on tuonut apua, niin kehottaisin sinua vielä tutkittamaan kolit hevoselta, se ei maksa, kun muutaman kympin. Tämä märkäloskapaska-keli on tuntunut laittavan hevosen mahoja sekaisin, kun ne tonkivat maata, jossa pöpöt pääsevät villiintymään ilman pakkasia. Ja jos suolistossa ei ole tarpeeksi koleja, niin väärät bakteerit, hiivat ja homeet ottavat vallan suolistossa.

      Poista
    2. Jeps. :) Analyysin tulokset eivät ole tulleet vielä, mutta epäilen, että kuivassa saattaa olla korkea sokeri kun on kortista.. Säilö on vähäsokerista, ja kun toisaalta kuiva heinä olisi parempi vatsavaivaiselle, niin olen nyt tehnyt kompromissin ja syöttänyt molempia. Kuivasta tulee sitten kortta joka auttaa syljen erityksessä ja on paljon hitaampaa pureskeltavaa ja säilö on sitten lehtevää ja ravinteikkaampaa. Vaikea tää heinäasia ja oonkin miettinyt pitäisikö kokeilla laittaa pelkästään jommalle kummalle, mutta kuivassa pelottaa tuo sokeri ja säilössä taas liika happamuus.
      Kolit itseasiassa tutkitutinkin ja niitä oli oikein riittävästi. Niin toivon, että tuo lääke nyt vaikuttaisi nopeasti. Mutta pakkaa hämmentää vielä kaiken lisäksi se, että tuo ei kaiketi auta mahdollisiin suolen haavaumiin (mikäli olen oikein ymmärtänyt luettuani väsyneenä päiväkaupalla vatsahaavajuttuja), jotka eivät myöskään näy jos veisi kuvattavaksi.. Huoh!

      Poista
    3. Joo, suolistohaavaumia epäili ell Taavillakin jossain vaiheessa ja sanoi, ettei niitä millään pysty kunnolla diagnisoimaan. Eikä niihin taida kunnolla purra mikään vatsahaavalääkekään. :(

      Mahaongelmat ovat kyllä todella kettumaisia. Ja tuo heinäasia niistä kaikkein ärsyttävin. Suomessa kun hevoset ovat suurimman osan vuodesta kuiva- tai säilöheinän armoilla. Ja sen tekoon ja laatuun taas vaikuttaa kovasti ilmat jne. Kovasti kortilla tuntuu hyvä ja laadukas heinä olemaan ja suurimmalla osalla tuottajista ei ole analyyseja valmiina, jolloin joutuu itse tekemään. Ja sitten onkin varasto täynnä sokerikortta.. Huoh!
      Ei käy kateeksi.

      Minäkin pidän peukkuja, että lääkitys auttaisi ja saisitte mahan kuntoon. Yksi kokeilemisen arvoinen yrtti on lakritsinjuuri, se tuntui ainakin jonkin verran rauhoittavan Taavin oloa.

      Poista
  2. Mitä pitäisi tehdä hevoselle, jolla on syksyisin ja keväisin löysähkö maha (tulee aina vähän vettä mukana lannassa)? Syö sopivin välein maitohapolla varustettua säilöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi ensin selvittää mikä sitä vaivaa. Meneekö sen maha sekaisin ruokinnanmuutoksista vai onko suolisto kovilla sulan maan aikaan. Säilörehu ei kaikille sovi, vaikka olisikin hevosille tehtyä. Tuollaiselle hevoselle voisi ehkä koettaa antaa maitohappobakteeria tai progutia ensiavuksi silloin, kun se oireilee tai jo ennaltaehkäiseväksi. Ehkä inuliinia myös, jotta koleilla olisi sopivaa ravintoa käytettävissä.
      Onko hevosella muita oireita, kun lannanlöysyys? Muuttuuko se haluttomaksi liikkua tai onko sillä kipuun viittaavia oireita?

      Poista
    2. Aiemmat vuodet ollut kuivalla, nyt testattiin josko säilö sopisi paremmi - no eipä sopinut. Nyt testaan taas kuivaheinää ja maitohappoa ruuan seassa. Maha menee sekaisin stressistä, ruokinnan muutoksista ja kyllä se kura-aikoina yleensä löysii. Onko siis vetänyt mutaa?
      Ei ole muita oireita, todella pirteä ja halukas hevonen, menee maastossa niin kovaa kuin kintuistaan pääsee. Lannankin mukana tulee ihan "vaan" ruokalusikallinen vettä. Kertoo kyllä selvästi jos on kipeä, kerran kun oli pikkuhaava, ei suostunut lähtemään tallista ulos.

      Poista
  3. Hei

    Olipa hyvä kirjoitus ..kokemusta mahavaivoista hevosella sulla onkin tosi paljon ,..ikävä kyllä :/
    On totta ettei hevosen mahan hyvinvointiin kiinnitetä tarpeeksi huomiota Pukittelu ,luimuilu ja pahantuulisuus yleensä laitetaan kiukuttelun piikkiin ..."se on sen luonteinen ,otetaan luulot pois että kuka on pomo :( "

    Tuo kirjoituksen lopussa oleva kuva on sydäntä riipaisevan kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Näinhän se on, että usein "kusipäisyyden" taustalla on jotain muuta. Kipu on niistä yleisin.

      Poista
  4. Laidunkauden päättymisen jälkeen Ukolla on ollut ajoittain sellaista pallomahaisuutta. Luulen, että oireen aiheuttaa säilöheinä, mutta valitettavasti hyvin harvoilla talleilla on mahdollisuutta kuivaheinään. Muutenkaan Ukko ei ole oireillut kovin voimakkasti eikä ole esimerkiksi arkonut mahaansa.

    Ukollahan on ollut koko meillä oloajan ongelmia lannerangalla, mutta ne eivät liity mahaan, vaan hormonaalisiin ja aineenvaihdunnallisiin ongelmiin, jotka liittyvät ainakin ruunaukseen, Liikunta auttaa tähän vaivaan.

    Nyt viimeiset pari viikkoa kaikilla tallimme hevosilla on ollut mahavaikeuksia. Ensin oli vetistä kakkaa ja nyt mahan turpoamista. Ukkokaan ei parina päivänä jaksanut liikkua mihinkään, kun se oli niin änkitäynnä. Ukollahan vatsa toimii muutenkin aika hitaasti, mikä on ravureille aika tyypillistä, ja se saattaa sontia ratsastuskerran aikana jopa viisi kertaa. Nyt tallinpitäjä aikoi teettää heinästä analyysin niin katsotaan sitten, mitä tehdään. Onneksi Ukko on nyt ollut parempi ja liikunta selvästi auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä monta kertaa ratsastuksen aikana sontiminenkin osoittautui lopulta oireeksi vatsavaivoista, se jäi pois, kun heinänlaatu koheni ja suolisto parani. Eikä se oikeastaan enää palannut kuvioihin. Samaan aikaan esiintyi kaasuuntumista, johon lisäjuotto auttoi. Epäilen kortista heinää ainakin osasyylliseksi.

      Hyvä jos teillä oireet ovat parempaan suuntaan ja teillä on niin mukava tallinpitäjä, että teettää analyysin heinästä. :) Ikävä kyllä monet hevoset reagoivat säilöheinään, mutta kuivassakin on omat ongelmansa, eikä se aina ole hevoselle parempaa. Meillä esim. Taavi söi viimetalvena säilöä, eikä sillä ollut sen kanssa suuria ongelmia, koska heinä oli lehtevää ja sokerit matalalla. Ainut ongelma oli sen vapa saatavuus, jolloin Taavi söi liikaa ja oli pinkeä.

      Poista
    2. Oulun seudulla on kuulemma ollut muillakin talleilla ongelmaa hevosten mahojen kanssa. Ilmeisesti heinä on tänä vuonna todella sokerista, mikä voisi selittää Ukon tavanomaistakin hitaamman vatsan. Aiemmin Ukko on sontinut ehkä keskimäärin kaksi kertaa per ratsastus, mutta nyt välillä jopa viisikin kertaa. Onneksi kuitenkin liikunta auttaa eikä Ukko muutenkaan ole kipeä tai aristele tai ole muuten pahan tuulinen kylkien painelusta. Pikemminkin tuntuu, että se tykkää mahan sivelystä (alkaakoha toimia sitten nopeammin?).

      Poista
    3. Tuntuu olevan ympäri Suomen nyt ongelmia ja niin minäkin epäilen, että sokeria on heinissä paljon. Taavikin taantui mahan kunnossa niin kamalasti tänä syksynä... :(

      Kannattaa toki sen mukaan liikuttaa, miten hevonen tykkää liikkua. Liikunta kuitenkin aktivoi suolistoa ja hierontakin voi auttaa. Meillä ainakin auttoi, vaikkei Taavi sitä arvostanut. :p

      Poista
    4. Saimme heinän analyysin, mutta sokeripitoisuus oli viitearvojen sisällä. Oisko sitten joku muu selittämätön vatsapöpö liikkeellä, kun tosiaan ympäri Suomea on tullut kertomuksia hevosten kummallisesta haluttomuudesta.

      Poista
    5. Se voi hyvinkin olla, kun maa ei ole mennyt jäähän, niin pöpöt pääsevät jylläämään.. Todella paljon on ollut vatsavaivaa. Lisäksi tietysti säilöheinässä on aina suurempi mahdollisuus mahavaivoihin ja -ongelmiin, kun kuivan kanssa. Vaikka meillä se kuiva aiheuttikin loppupelissä enemmän ongelmia..

      Poista
  5. Mikä sattuma, minulla on ollut vähän samaan aiheeseen liittyvä teksti luonnoksissa jo kuukausia ja vähän ennen kuin julkaisit tämän, otin sen taas käsittelyyn ja ajattelin jossain välissä julkaista.

    Mutta siis aihehan on todella tärkeä. Ja turhauttava. Ruusallakin on taas maha melkoisen kipeä. On kurjaa katsoa sitä ja yrittää miettiä, mitä tehdä. Syksyn kolmas psyllium-kuuri on aloitettu ja maitohappobakteerit ovat ihan vakiokäytössä. En tiedä, mahtaako oireilun lisääntymiseen vaikuttaa se, että ruokintakalkki loppui enkä ole saanut haettua sitä lisää.

    Mutta kiinnostaisi kyllä nuo kolitkin tarkistuttaa, etenkin kun jossain näin listan oireista, joita kolipuutos aiheuttaa, ja Ruusalla oli ainakin puolet oireista.

    Allekirjoitan kyllä niin tuon, että kun on alkanut kiinnittää mahaoireisiin huomiota niin mahakipuisia hevosia näkee siellä sun täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mahakipuisia hevosia on ällistyttävän paljon! Sitä tosiasiaa seuranneena minä tämän kirjoitinkin. Jotta joku pysähtyisi miettimään.

      Mahavaivat ovat todella ärsyttävä ongelma. Turhauttavan niistä tekee sekin, että kestää jonkin aikaa, että tulos näkyy tai on näkymättä. Joutuu siis odottamaan ja katselemaan, eikä apu välttämättä tule hevoselle heti. Huoh! Eikä Suomen ilmasto ja olot ylipäätään ainakaan helpota vatsavaivaisen hevosenomistajan työtä ja tuskaa.

      Poista
  6. Tämä oli hyvä kirjoitus! Törmään itsekin tähän välinpitämättömyyteen ja tietämättömyyten kun hoidan hevosia. Minuun ihan sattuu kun oltuani viisi minuuttiakin hevosen vierässä suorastaan kuulen ja tunnen kuinka se äänettömästi jopa huutaa minulle että hän on KIPEÄ! Mutta ei uskalla sitä näyttää! Se on jokseenkin käsittämätön tunne jonka olen pari kertaa kokenut kun kysymyksessä on ollut hyvin kivulias hevonen jonka omistajan mielestä se oli vain VÄHÄN erilainen! Tulee jotenkin olo että hevonen ihan kuin kauttani kertoo mistä on kipeä ja se tekee itselleni jokseenkin hyvin ahdistavan mutta myös hyvin etuoikeutetun olon ihan kuin olisin kauan kaivattu tulkki joka tarvitaan siihen hevosen ja omistajan väliin. Blogiasi seuranneena olen juuri tykännyt siitä kuinka rehellisesti ja avoimesti olet tuonut julki hevosen vaivat ja olet pohtinut niitä ja selvitellyt. Silläkin uhalla ja hinnalla että olet saanut aika paljon negatiivistakin arvostelua ihmisiltä jotka eivät ole tainneet tieää oikeasti tilanteestanne mitään. Eihän meistä kukaan voi lähteä muutamien kuvien perusteella ja selvitysten perusteella arvioimaan yhtään mitään sen suurempaa. Vaihtoehtoja ja ajatuksia voi esittää mutta muuten ei pitäisi kyllä lähteä päsmäröimään. Tieto lisää meille tuskaa jotka olemme oppineet katsomaan mutta ei silmätkään ummessa voida olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, niitä näkee paljon. Ja niin moni tyytyy siihen, kun hevosen pahimmat oireet on saatu hallintaan, vaikka se edelleen oireilee.
      Joskus Taavistakin oli vaikea sanoa kivun määrää, mutta kun sen oppi tuntemaan, oppi katsomaan jo pieniäkin eleitä. Se ei aina luiminut, kun koskin kupeisiin, mutta sen silmät tuijottivat tyhjyyteen ja huulet mutristuivat, se oli sen tapa sulkeutua pois kivusta. Niin surullista, että tulin aluksi vahvistaneeksi sitä käytöstä. :(

      Sehän tämän harrastuksen kulmakiveksi minun henkilökohtaisessa maailmassa on muodostumassa, etten yksinekrtaisesti voi olla silmät kiinni. Tuntuu (tai on tuntunut jo pitkään), että koko harrastus on keskittynyt ongelmanratkaisuun ja oireiden etsintään. Jos niitä ei ole, murehdin siitä, jääkö jotain huomaamatta.

      Poista
    2. "Tuntuu (tai on tuntunut jo pitkään), että koko harrastus on keskittynyt ongelmanratkaisuun ja oireiden etsintään. Jos niitä ei ole, murehdin siitä, jääkö jotain huomaamatta."

      Enemmän tai vähemmän sairaan hevosen kanssa eläminen on todella raskasta. Ja se on nimenomaan raskasta sellaisille ihmisille, jotka välittävät ja murehtivat.

      Poista
    3. Kiitos! Näinhän se on. Sinä varmasti tiedät tämän enemmän, kun hyvin.
      Paljon törmää siihenkin, että posotetaan ja suoritetaan vaan, silloin moni asia on helpompaa ihmisen itsensä kannalta.

      Poista
    4. Joo, minulla on kroonisesti sairas hevonen. Silläkin on sellainen sairaus, että helposti sitä vain ohittaisi mahdolliset oireet ja ongelmat, joita saattaa olla ja ilmaantua. Toisaalta mitä enemmän asioita murehtii ja märehtii, sitä kurjemmaksi harrastus muuttuu. Pitäisi olla jonkinlainen tasapaino. Voin kyllä sanoa, että joskus olen hieman kateellinen joidenkin "helposta hevosharrastuksesta".

      Poista
    5. Olen käynyt blogiasia lukemassa ja tautia ällistelemässä. Kurja sairaus, mutta tosiaan helppo ohittaa pienemmät oireet ja varmasti paljon tuossakin laitetaan vain hevosen "temppuilun" piikkiin.. Ja ymmärrän todella hyvin nuo kateellisuuden tunteet niitä kohtaan, joiden hevonen on terve.. Ihan omastakin takaa.

      Olen myös äimistellyt, miten hyvin olet paneutunut hevosesi sairauteen ja kuinka täsmällisen hyvins itä hoidat! Se on hevosesi onni, että se on saanut juuri sinut omistajakseen. :)

      Poista
    6. Voi kiitos. Olen yrittänyt perehtyä sairauteen ja sen hoitoon ajatuksella "tuplaa mahdollisuutesi onnistua hoitamisessa". Sairausblogin perustin siksi, että joku muukin voisi hyötyä kokemuksistani ja lukemastani tiedosta. Rankinta tässä on jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen, mutta toisaalta se on ollut käänteen tekevin "hoitomuoto" ja näin ollen omistaja uhrautuu.. :D Yleensä ei kyllä naurata. ;)

      Poista
  7. inuliini on myrkkyä jos suolistossa on huonot bakteerit vallassaan, inuliini ruokkii bakteereja, hyviä kyllä, mutta myös niitä huonoja ja jos on liikaa huonoja niin tilanne vain pahenee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Siksi aina ensin pH kuntoon ja hyviä bakteereja tilalle, sitten niitä inuliineja.

      Poista
    2. Luin blogisi ja löysin sieltä paljon yhtäläisyyksiä, joita on ollut oman hevoseni kanssa. Omani oireili vatsastaan aivan samalla tavalla ja tähystyksissä löytyi kerta toisensa jälkeen vatsahaava. Lääkekuurien jälkeen tähystyksessä näkyi taas uusia haavoja, vanhat olivat arpeutuneet osittain, mutta uusia tuli kokoajan. Olosuhteiden muutoksetkaan eivät tuottaneet tulosta: siirtyminen pihattoon ja useat ruokintakerrat. Kokeiltiin greenlineä, lusernit ym. Ainoa, mikä tuotti tulosta, oli Ekygard, mikä on rehulisä ja saa ainoastaan eläinlääkäriltä. Kuurin jälkeen ensimmäisen kerran tähystyksessä todettiin maha terveeksi :) Jatkoin tämän Ekygardin syöttämistä ja matalasokerinen heinä mahdollisimman usein, yöheinät pienisilmäisessä verkossa.

      Hevoseni vatsahaava oireili satulavyön kiristämisen yhteydessä sekä pahimpina kausina myös se, kun käveli hevosen kyljen ohi, sai aikaan hampaiden louskuttelua. Jopa harjaus tuotti kipua. Takana lukuisia tähystyksiä ja lääkekuureja ja olin jo luovuttamassa. Pari kertaa on ollut myös hiekkaa kuvissa, mikä myös aiheuttaa samankaltaiset oireet kuin vatsahaava.

      Eläinlääkärit löivät viisaat päänsä yhteen ja miettivät, mistä johtuu tämä vatsahaavakierre. Miettivät, että hevosellani saattaisi olla cushingintauti, sillä tähän juurikin liittyy oireena mm. haavojen huono paraneminen. Hevoseltani oli pari vuotta aiemmin otettu cushing-testi, mikä kuitenkin virheellisesti näytti negatiivista. Tämä kuulemma on aika yleistä, että antaa virheellisen tuloksen. Edesmennyt toinen hevoseni sairasti cushingintautia ja testit näyttivät negatiivista, mutta vasta avauksessa varmistui tämä sairaus. Nykyiseltä hevoseltani otettiin siis uudestaan tämä cushing-testi ja sairaus varmistui. Aloitettiin lääkitys ja nyt vuoden ajan syönyt lääkettä ja tähystyksissä ollut terve. Ajoittain on oireillut vatsastaan, mutta tähystyksessä ei ole näkynyt haavoja. Cushing-lääkkeen sivuvaikutuksena on ruuansulatuselimistön kipuilut, eli mahdollisesti siitä johtuvaa.

      Ennen cushing-diagnoosia hevosellani oli siis lukuisten vatsahaavojen lisäksi oireiluna hikoilu liikutuksessa, puuskutus pienestäkin rasituksesta, runsas juominen, vatsan "pömppömäisyys", talvikarvan hidastunut vaihtuminen. Lisäksi kilpirauhanen sekä sylkirauhaset turvoksissa jatkuvasti. Näistä otettujen näytteiden perusteella ei selvinnyt syytä turvotteluun. Uskon, että tuo kilpirauhasen turvotus kaulalla johtuu cushingin-taudista, sillä tiedän toisenkin cushing-potilaan, jolla juurikin tuo kilpirauhanen turvoksissa. Ja Elina, blogissasi kiinnitin huomioita, että Taavilla oli tuo sama oire. Mietinkin, että Taavilla saattoi noiden lukuisten, hyvinkin tuttujen oireiden takana olla tuo cushingintauti, vaikka ei verikokeiden perusteella todettukaan. Omallani cushing-arvot olivat hiukan viitearvojen yläpuolella.

      Poista
    3. Kiitos pitästä ja mielenkiintoisesta viestistä!

      Taaviltahan tosiaan kahteen kertaan otettiin se ACTH-testi ja toiselle kerralla se oli koholla, toisella kerralla ei. Ell oli sitämieltä, että sillä heinällä, jota Taavi söi ensimmäisessä tallipaikassa oli tuloksiin vääristävä vaikutus. Ja että sillä heinällä oli melko ratkaiseva vaikutus tämän hevosen sairastumiseen.
      Sillähän tosiaan sitä cushingia epäiltiin, vaikkei sillä ollut mitään karvanvaihto-ongelmia. Puuskutusongelmaa kylläkin välillä, hikoilu kupeiden kohdalta ja pömppö vatsa. Hikoilun tosin laitoin kivun piikkiin (koska se oli aina samassa kohtaa ja täysin symmetristä) ja ehkä osittain myös puuskuttelun. Välillä taas oli kausia, jolloin Taavi ei hikoillut ollenkaan kovassakaan rasituksessa, eikä myökään puuskuttanut... Toisaalta - selkeimmät oireet hävisivät tallipaikkaa vaihtamalla. Taavi oli myös melko nuori cushingia sairastavaksi.

      Taavilta maha tähystettiin vain kerran, silloin sillä oli erittäin pienet löydökset ja se söi niihin lääkekuurin, se vei osan oireista, mutta ei kaikkia. Kokeilin myös muutaman kerran tämänjälkeen antaa sille mahalääkettä oireiden tultua, mutta se ei vastannut lääkitykseen mitenkään. Siksi en usko, että Taavin ongelma olisi ollut mahahaavat sinällään. Sen ongelma oli luultavasti suolistossa, mutta voisihan sielläkin olla haavoja, jotka paranevat huonosti. Niihin on kuulemma vaikea päästä käsiksi..

      Olen joskus itsekin miettinyt jälkikäteen Cushingin taudin mahdollisuutta ja olisiko sitä kuitenkin pitänyt koettaa lääkitä. Oli kuitenkin niin paljon muitakin mahdollisia sairauksia, hyviä ja huonoja jaksoja, että miltein mahdoton sanoa, mikä Taavia vaivasi.

      Poista
    4. Hei, kiitos vastauksesta :) Meillähän kuvioissa on ollut mukana myös kaviokuumeet ennen diagnoosia. Tämähän on aika yleinen oire cushingintaudissa. Kaviokuumeet olivat hyvin lieviä, oireilivat kavioiden arkomisella ratsastettaessa, eli hakeutui pehmeille pohjille itsestään, esim. metsäautotien keskelle ruoho-osalle tai soratiellä aivan reunaan. Kavioissa näkyivät nämä kaviokuumeet syvänä urana sitten jälkeenpäin kavion kasvaessa. Muutoin kavioissa oli vakaatasossa olevia uria, mitkä kielivät aineenvaihdunnan häiriöstä, eli heppani kohdalla tästä cushingista. Kaviokuumeiden jälkeen siirtyminen matalasokeriseen ruokavalioon, mikä osaltaan auttoi. Laidunnus ainostaan lannoitetulla laitumella, missä sokerit siis alhaiset. Ja nyt diagnoosin jälkeinen cushing-lääkitys on pitänyt kaviokuumeet poissa. Sekä tuo ruokinta on edelleen tuo matalasokerinen ruokinta.

      Hevoseni oireet alkoivat tallilla, missä heinä oli todella sokeripitoista ja hevosen vointi huono. Hankin sitten itse matalasokerista heinää ja hevosen vointi oli paljon parempi. Aika pian vaihdoimmekin sitten tallia. Nykyisellä tallilla on puitteet kohdillaan, onneksi löytyi sopiva talli.

      Eilen hevoseni oireili satulavyön kiristykseen ja oli ratsastettaessa tosi väsynyt ja haluton. Taas tuli vatsahaava mieleeni. Viime marraskuussahan meille tuli näitä samoja oireita, mutta lisäksi kuvioon astui myös ruokahaluttomuus. Mutta tähystyksessä ei haavoja, eikä kuvissa hiekkaa. Eläinlääkäri epäili, että oireet johtuvat tuosta cushing-lääkkeestä, sen haittavaikutuksia juuri ruuansulatuskanavan oireilut. Tällöin annostusta pienennettiin ja oireet katosivat. Kontrollissa parin kk:n päästä arvot ok tällä pienennetyllä annostuksella. Nyt ei ole ruokahaluttomuutta, mutta muutoin nuo samat oireet. Johtuuko sitten vatsahaavasta, hiekasta, lääkkeestä vai onko tuo sairaus edennyt.

      Ajoittain on ollut ratsastettaessa kaatuilua polvilleen, mikä on cushingin loppuvaiheen oireilua. Aivan hyvällä ja tasaisella pohjalla kompurointia ja polvilleen. Nyt viime aikoina ei ole kompuroinut.

      Tämä on jatkuvaa huolta ja murhetta. Hyvinä aikoina sitä on niin onnellinen ja toisena hetkenä putoaa taas pohjalle, kun hevonen oireilee. Olenkin ajatellut, että ihme, jos en itse saa itsekin jonkinsortin vatsahaavaa...

      Taas tänään mietin, että olisiko jo aika luovuttaa. Siis ennen kuin hevonen romahtaa. Ja sitä tosiaan tulee sokeaksi hevosen vaivoille. Kun cushing-lääkitys kuitenkin vain antaa lisäaikaa, ei paranna itse sairautta, eikä poista kaikkia oireita. Ja lääkkeessäkin ikäviä sivuoireita.

      Oma hevoseni (issikka) on 20-vuotias mamma. Kimosyöpä todettiin pari vuotta sitten, mutta kuulemma harvoin leviää ja on yleinen tämän ikäisillä. Sylkirauhasistakin otettiin näyte siltä varalta, jos nämä turvonneet rauhaset olisivatkin imusolmukkeita ja syöpä sinne levinnyt. Mutta ohutneulanäytteen mukaan ei ollut syöpää. Tosin ei ole aivan luotettava tämä näyte.

      Mutta seuraan tilannetta ja mietin ratkaisua. Tähystykseen mennään, jotta nähdään vatsan tilanne.

      Poista
    5. Tiedän tunteesi ja mitä käyt läpi. Olin itsekin pitkään hyvin epävarma, mietin monenlaista. Vieläkö voidaan jatkaa? Kuinka kauan voidaan jatkaa? Mikä on hevosen kannalta oikein? Entä jos kuitenkin kohta helpottaa? Entä jos ei helpota?
      Ja kaikkein stressaavinta ja kuluttavinta on epätietoisuus. Epätietoisuus oireiden syystä, epätietoisuus tulevaisuudesta, epätietoisuus hevosen kivun määrästä.. Eikä siinä asiassa osannut minua auttaa edes eläinlääkärit, jokaisella oma mielipide, jokaisella oma ohjeensa. Toisen mielestä hevonen oli sopiva, toisen mielestä lihava, kolmannen mielestä ei mitään hälyyttävää.

      Olin lopulta Taavin lopetuksen jälkeen aiva lopen väsynyt ja tajusin sen vasta, kun se stressi alkoi purkautua. Vielä pitkään Taavin kuoleman jälkeen googlettelin erilaisia sairauksia ja etsin vastauksia. Googlasin syöpiä hevosella, suolistotulehduksia, lihassairauksia, cushingia jne. ja etsin kuumeisesti vastauksia ja koetin helpottaa tuskaani. Koetin saada itselleni lohdutusta vaikean päätöksen kanssa. Nyt olen lopettanut ja päässyt asian kanssa sinuiksi. Ja uskon tehneeni oikein, sillä en usko, että Taavia olisi voinut parantaa.

      Siitä sokerista vielä: sillä oli Taavinkin oloon ratkaiseva vaikutus, sokerinen heinä pahensi tilannetta. Se kuitenkin sieti "normaalisokerista" heinää ihan hyvin (siis sokeria esim. 150g/kg). Lisäksi kortinen heinä pahensi oireita.
      Nämä on välillä niin vaikeita ja monimutkaisia juttua ja juuri, kun luulee löytäneensä ratkaisun, niin huomaakin olleensa väärässä. :)

      Poista
  8. Meidän shetlanninponi 22v ei halua että mahaa harjataan, potkii ja yrittää purra jos mahan alta tai mahasta muutenkaan yrittää harjata.. Poni teki tätä jo meille tullessaan, eli kaksi vuotta sitten ja olemme aina luulleet sen olevan vain itsepäisyyttä, kun luonteeltaan on muutenkin itsepäinen ja kuriton. Tulipa huono omatunto, mitä jos poni onkin kipeä? Jos se on yrittänyt näyttää kipuaan, ja sitä ollaan komennettu siitä...
    Poni on nyt siis 22 vuotta, ja se on alkanut vanhentua aika tavalla... Se ei pudota kaikkia talvikarvojaan keväällä, ja se on todella hidas liikkeissään, kääntyminen on hankalan näköistä, ja hengitys välillä on vähän raskaan oloista... Olen miettinyt asiaa paljon ja en saa mielenrauhaa koska mietin, olisiko se pitänyt lopettaa jo, ja onko se tullut jo tiensä päähän, sillä haluan sen lähtevän ennen suurempia kipuja ja kun se on vielä onnellinen. Välillä poni on pirteämpi, mutta yhä enemmän se alkaa näyttää vanhuuden merkkejä.. Tuntuu niin pahalta päättää toisen elämästä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko miettinyt Cushingin taudin mahdollisuutta jos talvikarvan pudotuksessa on ongelmia ja poni on apaattinen? Cushing voi myös aiheuttaa kaviokuumetta, jossa lievimmät oireet voivat olla juuri ongelmia kääntymisessä ja kavioiden arkomista. Cushingin taudin voi selvittää verikokeella ja itseasiassa Ripeltäkin se pitäisi jossain vaiheessa otattaa.

      Millaisista oloista poni on sinulle tullut? Joskus esim. ratsastuskouluissa olleet hevoset voivat olla äkäisi mahastaan jo ihan opitusta tavasta, mutta tällaisesta hevosen pitäisi kyllä päästä eroon koulutuksella ja siedätyksellä (palkataan hyvästä käytöksestä).
      Hiekka nyt tylee shettiksellä ekana mieleen, mikä voisi olla vatsan aristelun taustalla. Oletko antanut sille koskaan psylliumia?

      Poista
    2. Olen paljon miettinyt myös tuota cushingin tautia, pitäidi varmaan käyttää verikokeissa kaiken varalta.
      Poni on sairastanut useamman kaviokuumeen ennen meille tuloaan jo. Ja poni tuli meille eräältä vanhalta pariskunnalta, ja tullessaan meille se oli aivan kamalassa kunnossa, kaviot olivat kasvaneet liikaa ja kääntyneet ylöspäin ja oli likainen ja apaattinen. Ja vanhassa kodissaan ponilla ratsastettiinkin siinä kunnossa, ja en vain pystynyt jättämään sitä enää sinne. Eläinlääkäri tulee katsomaan ponin kuntoa tässä lähiaikoina ja toivotaan että vatsan aristelu on vain opittu tapa, sillä siihen en sen kummemmin edes kiinnittänyt huomiota aiemmin. Kiitos vastauksesta! :)

      Poista
    3. Ja tuohon vielä että en omr antanut psylliumia koskaan, katsotaan annetaanko sitäkin sitten, kunhan ell käy katsomassa ponia

      Poista
    4. äh, senkin puhelin ja paksut sormet, tarkoitus oli kirjoittaa että en ole antanut :D

      Poista
    5. Tsemppiä poninhoitoon! Hyvä, että olet antanut sille paremman vanhuuden luonasi. :) Toisen elämästä päättäminen on raskasta ja varsinkin silloin, kun mitään selkeää syytä ei ole. Jos joudut sen päätöksen tekemään, niin voimia! Pidän kuitenkin peukut vielä pystyssä, että ponille löytyisi apua ja helpotusta oloon ja se saisi viettää luonasi vielä aikaa. :)

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.