sata lukijaa (olisiko joku toivepostaus tai kysymyspostaus ajankohtainen?)!

Meillä on sata lukijaa! Kiitos teille kaikille. Olisiko sen kunniaksi joku toivepostaus tai kysymyspostaus paikallaan?

Ripen ihottuma voi hyvin, tänään ratsastin lampaantaljan kanssa ja mentiin sellainen puolen tunnin pikainen, mutta tiukka jumppa väistöjen merkeissä. On ne vaan vaikeita. Kummallekin. Poni oli niin superin tuntuinen! Ainut mitä pystyi toteamaan, että pitäis opetella ratsastamaan ja istumaan, niin olisi ponillakin vähän helpompaa.

Vastauksia kysymyksiin

Mitä haaveita ja tavoitteita sinulla ja Ripellä on?
- Sivusin tätä haaveasiaa pari postausta taaksepäin ja olen enemmän sellainen päivä kerrallaan -tyyppi. Senverran kuitenkin olen päättänyt uskaltaa, että ensi kesänä olisi kiva päästä taas lännenkurssille. Muuten meillä ei ole muita tavoitteita, kun nauttia. :)
Ja tottakai minä toivon, että Rippe pysyy luonani vuosia eteenpäin ja mielellään terveenä. Mutta olen valmistautunut ihan kaikkeen.

Minkälaiselle käytölle Rippe tulee? Viikko-ohjelma?
- Rippe tulee varmaan melko kevyelle harrastuskäytölle, vähän samanlaiseen, kun Taavikin. Viikko-ohjelmia en ole koskaan omilleni rakentanut. Nytkään en aio sellaista tehdä, kun työssäni aikataulut saattavat muuttua hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, joten on mahdotonta tietää, miten hyvin kerkeää tallille.
Kuitenkin suunnitelmissa on maastoilla ainakin pari kertaa viikossa, pari kertaa sitten jotain väkertämistä sileällä ja loput sitten fiiliksen mukaan (temppuja, ohjasajoa, humputtelua).

Ei me mitään vaativia juttuja kuitenkaan aiota treenata ja tarkoitus olisi vain pitää papparainen hyväntuulisena ja vetreänä.

Aijotko kisata (länkässä) Ripellä?
- Jos kaikki menee hyvin, niin kyllä minua kiinnostaisi käydä jotkut kisat pyörähtämässä jos sellaiset sopivalla etäisyydellä järjestetään, Trail kiinnostaa minua lajina eniten. :) Ei meillä kuitenkaan ole mitään kisatavoitteita tai suunnitelmia.

Aijotko mennä Ripellä kuolaimettomilla?
- Aion jossain vaiheessa, kunhan saan hankittua sellaiset (myin kaikki Taavin kamat pois). Toki riimustakin saa alkuun ihan pätevät. Kuitenkin aion käyttää myös kuolainta kevyellä tuntumalla osassa ratsastuskerroista ja varsinkin alussa, kun Rippe on mulle kuitenkin vähän vieras tällähetkellä. 

Onko Rippe opetettu ajoon?
- Ei minun tietääkseni, mutta kärrythän ei ole menneet kaupaksi, että... ;) Vitsinä näin toistaikseksi ainakin. Ohjasajaa ajattelin kyllä.

Millaisella liikunnalla/käytöllä Rippe on ollut ja jos ollut kevyellä, niin miten/millaisella ohjelmalla lähdet sitä kuntouttamaan?
- Rippe on ollut viimeaikoina erittäin kevyessä harrastekäytössä, sillä on kuitenkin kilpailtu vuosi takaperin jonkin verran esteitä. Sitä ennen se on ollut mm. tuntihevosena. Lähdetään nyt liikkeelle sillä olettamuksella, että se ei ole vähään aikaan liikkunut eli hyvin rauhallisesti. Kunhan saadaan ne kengät alle, niin ajattelin pistäytyä maastoissa kiipeilemässä ja ottaa maneesiharjoitteluun puomeja. Jumpataan kupeita jne. Katsotaan sitten hevosta kuunnellen, miten jatketaan ja lisätään rasitusta pikkuhiljaa.

Millaisella tallilla Rippe asuu?
- Rippe asuu pienellä, noin kymmenenpaikkaisella tallilla puolihoidossa. Tallilla on maneesi, pieni kenttä ja jonkinverran maastoja, joissa pääsee mm. kiipeilemään. Kokopäivätarhaus yksin tai kaverin kanssa, heinät viidesti päivässä. Karsinat pääosin ulkotalleissa, mutta lämmin hoitotila löytyy sekä varuste- ja pukuhuone. Meidän käyttöön vähän liiankin hyvät puitteet, koska maneesi ei olisi mitenkään pakollinen. Tämä on kuitenkin erittäin lähellä kotiani (5km) ja hinta-laatu-suhde on kohdillaan, edes taloudellisesti ajateltuna ei kannattaisi viedä muualle. Ja puolihoito sopii minulle hyvin, koska tykkään tehdä paljon itse.

Tarhaako Rippe laumassa?
- Tällähetkellä se on yksin, mutta toiveissa olisi saada sille kuunvaihteessa muuttavasta hevosesta kaveri, en oikein tykkää pitää hevosta yksin tarhassa.

Asuuko Rippe pihatossa vai karsinassa?
- Rippe asuu ainakin toistaiseksi karsinassa, se on kuitenkin englantilaistyyppinen eli yläluukun voi jättää auki. Lisäksi se tarhaa koko päivän.
Miksi Rippe ei ole samassa paikassa asumassa missä Taavi asui? Olisiko se tuonut liikaa kipeitä muistoja? 
- Siihen on useampikin syy, mutten ala ihan kaikkia täällä avaamaan. Kuitenkin, kun mulla on hevonen, joka voi asua myäs tallissa, eikä tarvitse muutakaan erityishoitoa, niin koin tämän ratkaisun helpommaksi. Paikka on lähellä kotiamme, joten ajankäytöllisesti järjestely on fiksumpi, minulle jää enemmän aikaa ja energiaa muuhunkin. Ajan jo töiden puolesta melko paljon, joten minusta on ihanaa, että talli on lähellä kotiani. Lisäksi tässä pitäminen on minulle yksinkertaisesti taloudellisesti järkevämpää.

Pihattopaikka olisi toki omasta mielestäni edelleen ykkösvalinta, mutta tällä seudulla on valitettavan vähän pihattoja ylipäätään, varsinkaan niin, että hinta-laatu -suhde olisi edes suunnilleen tolkuissaan ja matka järjellinen jokapäivä käyvälle.

Ainahan sitä sitten voi muuttaa jos alkaa siltä tuntua. Olen kuitenkin aina viihtynyt tässä paikassa hyvin, Elmo on asunut samassa tallissa kahteen otteeseen.

Sinällään paikka ei tuo kipeitä muistoja, vaikka esim. haudalla en olekaan käynyt. Olen noudattanut vähän "poissa silmistä, poissa mielestä" -tyyppistä ratkaisua..

Mitä Rippe syö?
- Rippe syö noin 9kg kuivaa heinää päivässä (1,5kg aamuheinät, aamupäiväheinät, päiväheinät ja iltapäiväheinät + 3-3,5kg iltaisin), lisäksi se saa Racing Mineral Plus -kivennäistä. Yöheinät se syö tiheästä verkosta.

Mistä syystä Ripen kaviot ovat olleet hoitamattomat?
- Tähän kysymykseen tiedän kyllä itse vastauksen, mutta en sitä täällä blogissa viitsi puida. Rippe on kuitenkin ihan hyvin pidetty hevonen. Syy on lähinnä käytännönasioista johtuva.

Minkälainen luonne Ripellä on ja minkälainen se on ratsastaa? Onko se muuttunut vuosien aikana?
- Rippe on luonteeltaan melko energinen ja kova puuhaamaan. Sillä on pilkettä silmäkulmassa ja hirveä hinku puuhata kokoajan jotain. Lyhyiden uusimpien ratsastuskokemusten mukaan se on ihan reipas, herkkä ja tottelee hyvin. Kuulemma se ei siedä kovaa ohjastuntumaa.

Rippe on todella muuttunut vuosien aikana, ehkä enemmän vain hyvään suuntaan. Omat muistot siitä ovat suurimmaksi osaksi sen ratsastuskouluajoilta ja silloin se oli enemmän sellainen "eteenpäin potkittava", kun reipas. Siksi olikin iloinen yllätys, että sillä onkin ihan oma moottori ja letkeät liikkeet.
Myös sen aktiivinen ja iloinen luonne pääsee yksityisenä paremmin oikeuksiinsa, ratsastuskoulussa se oli vähän sellainen hidas hissukka.
Yksi tapa on pysynyt läpi sen elämän: se nakkelee päätään puolelta toiselle. Enkä ole yhtään saanut kiinni missä tilanteessa käytös ilmenee, mutta mm. jännittävissa tai hermostuttavissa tilanteissa nakkelu lisääntyy.

Miten tuo namista luopuminen opetetaan?
- Ohjeet olen itse alunperin saanut Tuire Kaimion Hevosen Kanssa -kirjasta.

Otetaan nami käteen (tai itse saatan pitää vaan takin taskussakin kättä jos hevonen jo siitä tungettelee), laitetaan nyrkki kiinni ja odotetaan, että hevonen lopettaa käden hamuamisen ja pysähtyy paikoilleen ihmettelemään (alkuun riittää hyvin pieni hetki). Sitten nyrkki auki ja nami eteen. Hevonen oppii, että namin saa vasta, kun se seisoo rauhassa, eikä hamuile käsiä.
Tästä sitten pikkuhiljaa voidaan "temppua" muokata niin, että hevonen kääntää koko pään pois ennen namin saamista. Pään kääntäminen pois on monelle hevoselle luontainen reaktio, kun ne hämmentyvät ja miettivät! Pikkuhiljaa etäisyyttä ja aikaa pidentämällä muokkaaminen onnistuu helposti.

Jokainen hevonen jolle olen tämän opettanut, on jo ekalla kerralla hoksannut jutun juonen. Rippekin saattaa vielä unohtaa ja alkaa hamuilla käsiäni herkkujen toivossa, mutta pelkkä "hei!" riittää ja se muistaa odottaa kauniisti. :)

Tämän olen opettanut kaikille omilleni ja erityisesti Taavin ruoka-agression kanssa tästä oli verratonta hyötyä, mutta vain jos sitä noudatetaan aina. Minä myös vaadin, että hevosen mieli on tyyni, pelkkä päänkääntäminen ei riitä jos hevonen on kierroksilla. Monet hevoset eivät myöskään kierroksilla ollessaan malta pitää päätä sivulla, vaan veivaavat sitä edes-takaisin kiireessä. Siitä ei palkita. Vasta, kun pää asettuu aloilleen ja koko hevonen on rauhallinen.

Tässä pitää muistaa palkata hevonen myös silloin, vaikkei se alkaisi hamuta käsiä ollenkaan, vaan seisoisi alusta asti hiljaa paikallaan. Muuten tulee opettaneeksi helposti hevoselle tapahtumaketjun, jossa se ensin hamuaa kättä ja vasta sitten saa namin.

Toivepostaus: Elmo vs Taavi

Lukijoita on taas tullut muutama lisää, kiitos kaikille lukijoille ja tervetuloa uudet lukijat. Uusien ja vanhojen lukijoiden kunniaksi päätin nyt viimein kirjoittaa yhden anonyymin toivomuksen Elmon ja Taavin eroista ja yhtäläisyyksistä. Asia on ollut työn alla jo pitkään ja olen miettinyt, miten tämän toteuttaisin.
Tulin siihen tulokseen, että jaan tämän eri osioihin ja kerron siihen näkemykseni kummastakin hevosesta.

Jonkin verran vertailua toki haittaa se, että olen itsekin kasvanut ja oppinut lisää kokoajan. Taavin tulon jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa ajatella asioista hyvinkin eritavalla ja Taavi on saanut paljon parempaa ja hellempää kohtelua kokoajan. Hävettää myöntää ja olenkin monesta pohtinut, miten huonosti välillä Elmoa kohtelin/annoin kohdella. Ja tottakai mietin melkein jokaikinen päivä, millainen se olisi jos se olisi saanut samanlaista kohtelua, kuten Taavi nyt. Olisiko välillemme kehittynyt lämpimämpi suhde ja olisiko se ollut tasaisempi? Todennäköisesti ei, koska Elmo oli hyvin erilainen hevonen, se ei esimerkiksi kiintynyt minuun koskaan, kuten Taavi. Se ei hörissyt nähdessään ja uuteen kotiinkin se asteli varmoin askelin ja hävisi tarhan metsikköön peräänsä katselematta. Mutta monta asiaa tekisin silti tänäpäivänä aivan toisin. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa ja virheistä on otettava opiksi edes jälkikäteen.

Laitoin tähän videoita ja kuvia lähinnä Elmosta, koska Taavista te saatte materiaalia melkein päivittäin, mutta Elmo on varmasti jäänyt monelle aika vieraaksi. Josko näistä tosiaan välittyisi (varsinkin videoista) se, miten erilaisesta poninta onkaan kyse.


Tarhakäyttäytyminen:

Elmo

Elmo oli oikea diktaattori tarhakavereilleen, se oli ruoka-aikaan erittäin agressiivinen ja jahtasi muita hevosia kovasti. Se saattoi juoksuttaa niitä muutenkin jos ei ollut parempaa tekemistä. Uudessa laumassa se syöksyi samatien pullistelemaan ja useimmiten otti johtajanpaikan hyvinkin nopeasti. Olen nähnyt vain yhden hevosen, jolle Elmo alistui ollessaan minun omistuksessa. Muuten se on aina ollut lauman pomo, eikä kaihtanut keinoja sitä metsästäessään.


Yhtenä kesänä hevoset oli jaettu kahteen laumaan, tuntihevosten ja yksityisten laumaan. Elmon pahin kilpailija oli tuntihevosten lauman johtaa ja Elmo tottakai yksityisten. Suokkiruuna ja Elmo olivat kokotalven pullistelleet toisilleen aitojen takaa ja ottaneet mittaa toisistaan. Yksi kaunis aamu  langat olivat laitumella maassa ja suokkiruuna kyhjötti laitumen toisessa päässä mutaisena ja yksin. Olivat ilmeisesti ottaneet Elmon kanssa mittaa toisistaan ja niinhän siinä sitten kävi, että Elmo kaappasi koko lauman itselleen.
Kuitenkin normaalisti Elmo pysyi vaikka polvenkorkuisessa paalinnarussa, eikä karkaillut ikinä. 

Taavi

Taavi on laumassa hyvinkin alistuva ja arka. Epäilen, että se ei ole ollut kovinkaan paljon laumassa, koska en ole koskaan nähnyt yhdenkään hevosen pelkäävän muita hevosia, niinkuin Taavi meille tullessaan teki.
Uuteen laumaan joutuessaan se yleensä väistelee muita ja pysyttelee alkuun kaukana tilannetta tarkkailen. Kun aikaa sitten kuluu, niin se pikkuhiljaa alkaa komentelemaan muita, ja saattaakin nousta laumassa ylöspäin muttei kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri. Taavi on myös leikkisä ja saattaa painia nuorempien kanssa kauankin.
Taavi kunnioittaa sähköjä paljon ja pysyy hyvin langoissa, se ei ole kertaakaan karannut ja alkuun se pelkäsi mitä tahansa narua todella paljon (esim. riimunnaru oviaukon edessä sai sen peruuttamaan takaseinälle)

Hoitotoimenpiteet

Elmo

Elmo oli hoitaessa kiltti. Se tykkäsi rapsuttelusta ja harjauksesta, antoi puhdistaa kaviot hyvin ja sopi lastenkin hoidettavaksi. Sitä ei tosin voinut sitoa kiinni.. Tai kyllähän en pystyi sitomaan, mutta mitään takeita sen pysymisestä kiinnisidottuna ei ollut. Se saattoi alkaa ihan yhtäkkiä kiskoa vetopaniikinomaisesti itseään, kunnes jotain antoi periksi tai Elmo kyllästyi. Toisinaan se saattoi seisoa ihan asiallisestikin, koskaan ei voinut tietää.
Kengittäessä Elmo oli varsinkin nuorempana hankala, se repi etusiaan, repi naruja ja hyppi sekä loikki sinnetänne. Onneksi meillä silloin oli melko rauhallinen kengittäjä ja kengitettävyys parani, kunhan ei sitonut kahta puolta kiinni.
Elmo sai yleensä aina kehuja klinikalla, koska se oli tosi rauhallinen ja fiksu (vaikka muuta voisi olettaa).

Taavi

Taavi on kiltti hoitaa, mutta ei aina muista varoa ihmistä, jolloin pienempiä ei uskalla jättää sen kanssa kaksin. Se saattaa myös ärsyytyessään purra enkä aina oikein tiedä mitä se ajattelee pienistä ihmisistä, joten en päästä lapsia ilman valvontaa sen lähelle. Taavin voi sitoa ihan mihin tahansa ja se pysyy siinä, se ei edes tiedä mikä on vetopaniikki. :)
Taavi on helppo ihan jokapaikassa, klinikalla, kengittäessä jne. Se ei riehu eikä pompi.

 Vertailuna tästä" vetopaniikki"-jutusta toimii hyvin se, kun hevonen pääsee esimerkiksi syödessään astumaan narunsa päälle, tapahtuu seuraavaa:
1. Elmo yrittää saada päätään ylös, menee paniikkiin, koettaa riuhtoa ja lopulta seisoo naru jalan alla ja vetää täysiä päällään ylöspäin. Ongelma tulee siinä, että hän ei voi omasta mielestään liikuttaa jalkaa koska pää on jumissa. Ja hän ei saa päätä pois jumista, koska seisoo narun päällä. Ja naru on tottakai täysin tiukalla, koska sitä päätä on pakko koettaa kokoajan vetää ylöspäin. :D Yleensä tilanne ratkesi vasta, kun sain tönäistyä Elmoa ja tasapainon horjuessa jalka heilahti ja naru saatiin pois, ellei siis joku osa antanut periksi ennen sitä. Aivan uskomatonta!
2. Taavi yrittää saada päätään ylös, huomaa narun olevan jalan alla, nostaa jalkaa ja sen jälkeen pään. Valmis.

Ratsastus

Elmo

Elmo oli maastossa säpäkkä tuijottelija, se ei tosin aina muistanut tuijottelultaan edetä mihinkään. ;) Se oli kuitenkin perusvarma eli "paikallaan notkahtelua" lukuunottamatta juurikaan sinkoillut. Hyvä niin, sillä säikkyessään se oli salamaakin nopeampi.. Elmo ei pelännyt autoja eikä muitakaan kulkuneuvoja.

Kentällä se oli joskus laiskahko ja melko hankala saada kulkemaan oikeinpäin. Se kulki aina pää pilvissä jos mahdollista. Jossain vaiheessa ennenkuin myin sen, se oli kuitenkin ihan täydellinen ratsastaa. Palaset vain loksahtelivat kohdalleen ja siitä tuli aivan täydellinen. Muistan sen tunteen vieläkin ja niitä ratsastuksia minulla on vieläkin ikävä. 

Elmo kääntyi pennin päällä ja kiihtyi nollasta sataan sairaan nopeasti. Esteradalla se oli kuitenkin herkkä kieltämään erikoisille ja joskus tavallisillekin esteille, mutta hyppylahjoja sillä olisi ollut. Sitä yritettiin mm. ostaa useampaan kertaan juuri sen ponnun takia. Se ei vain ollut silloin myynnissä ja kun myin sen, halusin sen ehdottomasti vain harrastekaveriksi, en kilpahevoseksi. Harjoituksissa se oli rauhallinen ja hillitty, mutta kisoissa kuuma ja nopea. Kun pilli soi, niin vauhti kiihtyi. Joskus käytimme tätä myös harjoituksessa apuna. ;)

Säpäkkyydestään huolimatta Elmo toimi kaulanarulla aivan loistavasti, eikä koskaan yrittänyt esimerkiksi syödä ilman lupaa (toisinkuin Taavi). Se oli herkkä ja kuunteli apuja hyvin. Sillä oli todella ilo ratsastaa kaulanarulla ja olisin uskaltanut lähteä sen kanssa mihin tahansa pelkkä naru kaulan ympärillä, koska se totteli niin hyvin.
Ja lapset, ne saivat ratsastaa ihan rauhassa. Elmo antoi kyytiä vain osaavammille, jotka vaativat siltä jotain.

Taavi

Taavi on ratsastaessa ihan täysin Elmon vastakohta, hidas ja rauhallinen. Se ei kiihdy nollasta sataan edes tunnissa, koska sitä ei vaan saa kiihtymään. Olen tasan kerran laukannut Taavilla "niin kovaa kun jaloista lähti", silloinkin toisen perässä.

Taavi ei ole este- eikä kouluhevonen, joten siinä mielessä lienee turha verrata Elmoon ollenkaan. ;) Taavi on kuitenkin helpompi saada liikkumaan "oikeinpäin" jos sitä alkaa työstää ja jollain kaukaisella tavalla se toimii aikalailla samoilla avuilla, kun Elmo. 

Luonteenpiirteen ja käytös

Elmo

Kuvailimme usein Elmoa leikkimielisesti AD/HD-tapaukseksi, koska se oli hyvinkin eloisa ja sillä oli kokoajan jotain mielessä. Eikä sen kanssa koskaan ollut tylsää. Jos olit jo valmiiksi väsynyt tai pahantuulinen, oli parempi jättää tallireissu välistä, koska vastassa oli todella rasittava ponikin silloin. ;)
Elmo oli kuitenkin kaikesta jekkuilustaan ja hölmöistä ideoistaan huolimatta kiltti ihmiselle. Se ei koskaan purrut, potkinut tai muutenkaan hyökännyt ihmistä vastaan. En koskaan nähnyt sen edes luimivan ihmiselle. Toiset hevoset saivat sitten kaiken sen moninkertaisena. Elmo ei myöskään koskaan jyrännyt tai puskenut, se väisti ihmistä aina ja säikähtäessään hyppäsi eri suuntaan.

Sensijaan sen kanssa lastaus oli pitkään painajainen, mutta lopulta se käveli sisään, kun se näki raipan. Matkustaa se osasi kauniisti, kunhan se ensin saatiin sisään. Kaikki kokeltiin, herkut, liinat, työntäminen, vetäminen, houkuttelu hyvällä, käskeminen pahalla ja tosi pahalla. Kyllähän sen kanssa tehtiin virheitä tässä(kin) paljon.. Tänäpäivänä lähtisin vähän eri ajatuksella liikkeelle (tai itseasiassa liikkeelle lähdettiin ihan hyvin herkuilla, mutta sitten meni pieleen, kun kuski ei aina ollut kaikkein huomaavaisin..).

Elmo tarkkaili ihmistä hyvin ja oli helppo maastakäsin. Sen ainut huono puoli oli se, että joskus hermostuessaan se alkoi peruuttaa suoraan taaksepäin narusta kiskoen ja silloin se oli aivan mahdoton saada pysähtymään. Yleensäkin se siis aina ratkaisi asiat kiskomalla taaksepäin. :D

Elmo sieti ihmiseltä todella paljon, varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta toisaalta, se oli myös aika kovapäinen. 

Taavi

Taavi on maailman hitain hevonen, se oli ihan ensimmäinen ajatus siitä, eikä se ole edelleenkään muuttunut. Minulla on ollut Elmon jälkeen oppimista, sillä olin pitkään itse liian "säpäkkä" Taavin kanssa. Lisäksi en ollut tottunut siihen, että hevonen luimii ihmiselle, saatu puree tai potkii (toki muiden hevoset niin oli tehneet, mutta oma ei). Monet itkut tuli sentakia väännettyä, kun hevonen osoitti minulle mieltään niin avoimesti. Nyt olen jo sulattanut tämän ja tiedän, että on vaan hyvä, kun hevonen näyttää mielipiteitään. Taavi ei ole vihainen tai pure ilman syytä, sillä on aina syynsä ja yleensä se on kipu tai muu epämukavuus.

Hitaudestaan johtuen mulla on ollut Taavin kanssa ongelmia myös tämän väistämisen yms. kanssa. Vaadin ja odotin siltä alkuun liian nopeita reaktioita, jotka saivatkin sen toimimaan päinvastoin. Siitä ei tule nopeaa vaikka kuinka vaatii, vaan se alkaa tulla entistä vastahakoisemmaksi. Esim. jos pyydät työntämällä väistämään, kestää hetken, ennenkun tieto on kulkeutunut aivoihin saakka. Jos maltat odottaa, kukaan ei hermostu ja Taavi väistää. Jos alat vaatia nopeampaa reaktiota tönimällä tai koventamalla välittömästi otettasi, saat itseesi nojailevan paikallaanseisovan hevosen. Se ei ole kusipää tai itsepäinen junttura tai muutakaan mitä olen kuullut. Taavi on nöyrä ja herkkä, mutta hidas. Ja se hitaus ei ole asenne, vaan koko olemus.
Taluttaessa Taavi on yleensä köykäinen, mutta pari kertaa on käynyt niin, että se on lähtenyt minulta käsistä. Tätä tapahtuu vain silloin, kun Taavi hätääntyy tai kokee olonsa epämukavaksi. Se käyttää sitä tosin välillä aika pienistäkin asioista. Ikävää tässä on se, että olen huono tunnistamaan tilannetta, milloin hevonen on lähdössä jyräämään ja siitä syystä peukalokin juhannuksena murtui. Valitettavaa on myös se, etten ole sen jälkeen uskaltanut lähteä riimulla kotipihaa pidemmälle. Luottamus on mennyt, eikä sen takaisinsaaminen ole ihan helppoa. Ongelmaahan ei periaatteessa ole niinkauan, kun Taavi on tyyni, mutta eihän sellaista voi taata.

Elmosta poiketen Taavi ei siedä ihmiseltä paljoakaan virheitä. Ja virheillä tarkoitan tässä esim. hermostumista, liian kovakouraista käsittelyä tai epäjohdonmukaisia ohjeita. Se hermostuu tai sulkeutuu hyvin herkästi, vaikkakin asiaa on kovasti saatu jo korjattua. Ikävä kyllä itselläkin kesti ymmärtää, että Taavi on opitusti avuton (opitusta avuttomuudesta on myös hyvää tekstiä Tuire Kaimion kirjassa Hevosen Kanssa!). Sen tajuamisen jälkeen kaikki on alkanut toimia pikkuhiljaa paljon paremmin ja Taavista on tullut avoimempi.

Taavi on tullut minulle selvästi tarpeeseen, se tuli opettamaan oikeanlaista käsittelyä ja hevosystävällistä tapaa ajatella asioista. Elmokin opetti paljon ja näin jälkikäteen ajateltuna monessa asiassa tiedän, miten en ainakaan enää toimisi. Toisaalta Elmo opetti paljon ratsastuksesta, siinä puolessa Taavilla ei ole niin paljon annettavaa (ainakaan ns. perinteisessä ratsastuksessa).
Joskus kaipaan Elmon säpäkkyyttä ja sitä, että voisin laukata täysiä pitkillä laukkasuorilla ja että hevonen vastaisi apuihin nopeasti. Toisaalta nykyisin ei myöskään tarvitse pelätä pukittelua tai rajuja äkkipysähdyksiä täydestä vauhdista. Eivätkä maastolenkit kulu kokonaan tuijotteluun ja säpsymiseen. 

Molemmissa on puolensa. Niillä on kummallakin ihan erityinen paikka sydämessä, vaikkakin vähän erilainen paikka. Elmo on se hulluus, vauhti ja reaktiivisuus, mutta toisaalta myös luotettavuus. Taavi on turvallinen, hidas ja rauhallinen, jonka voin sitoa ihan mihin tahansa ja se odottaa siinä vaikka kolme tuntia. Molemmilla paikkansa minun elämmässä, mutta en enää tähänkään ikään kerettyäni uskaltaisi ottaa viisivuotiasta rasavilliä pukkiponi-Elmoa omakseni, itsesuojeluvaisto on kasvanut, vaikka taitoa on paljon enemmän kuin silloin. Ja kai sitä järkeäkin? Ainakin toivon niin. :) Valmiin Elmon ottaisin ilomielin, sellaisen josta jouduin luopumaan.

Loppuun laitan teille vielä videoita Elmosta. Älkää välittäkö ärsyttävästä nakuttamisesta, se kuuluu kamerasta. En nyt jaksanut alkaa tekemään mitään hienoa videota näistä.


Kouluratsuna:



Esteratsuna valmennuksessa:



Esteratsuna kisoissa:



Sitä sun tätä:






Pari ihan tehtyä videota: