Toivepostaus: Elmo vs Taavi

Lukijoita on taas tullut muutama lisää, kiitos kaikille lukijoille ja tervetuloa uudet lukijat. Uusien ja vanhojen lukijoiden kunniaksi päätin nyt viimein kirjoittaa yhden anonyymin toivomuksen Elmon ja Taavin eroista ja yhtäläisyyksistä. Asia on ollut työn alla jo pitkään ja olen miettinyt, miten tämän toteuttaisin.
Tulin siihen tulokseen, että jaan tämän eri osioihin ja kerron siihen näkemykseni kummastakin hevosesta.

Jonkin verran vertailua toki haittaa se, että olen itsekin kasvanut ja oppinut lisää kokoajan. Taavin tulon jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa ajatella asioista hyvinkin eritavalla ja Taavi on saanut paljon parempaa ja hellempää kohtelua kokoajan. Hävettää myöntää ja olenkin monesta pohtinut, miten huonosti välillä Elmoa kohtelin/annoin kohdella. Ja tottakai mietin melkein jokaikinen päivä, millainen se olisi jos se olisi saanut samanlaista kohtelua, kuten Taavi nyt. Olisiko välillemme kehittynyt lämpimämpi suhde ja olisiko se ollut tasaisempi? Todennäköisesti ei, koska Elmo oli hyvin erilainen hevonen, se ei esimerkiksi kiintynyt minuun koskaan, kuten Taavi. Se ei hörissyt nähdessään ja uuteen kotiinkin se asteli varmoin askelin ja hävisi tarhan metsikköön peräänsä katselematta. Mutta monta asiaa tekisin silti tänäpäivänä aivan toisin. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa ja virheistä on otettava opiksi edes jälkikäteen.

Laitoin tähän videoita ja kuvia lähinnä Elmosta, koska Taavista te saatte materiaalia melkein päivittäin, mutta Elmo on varmasti jäänyt monelle aika vieraaksi. Josko näistä tosiaan välittyisi (varsinkin videoista) se, miten erilaisesta poninta onkaan kyse.


Tarhakäyttäytyminen:

Elmo

Elmo oli oikea diktaattori tarhakavereilleen, se oli ruoka-aikaan erittäin agressiivinen ja jahtasi muita hevosia kovasti. Se saattoi juoksuttaa niitä muutenkin jos ei ollut parempaa tekemistä. Uudessa laumassa se syöksyi samatien pullistelemaan ja useimmiten otti johtajanpaikan hyvinkin nopeasti. Olen nähnyt vain yhden hevosen, jolle Elmo alistui ollessaan minun omistuksessa. Muuten se on aina ollut lauman pomo, eikä kaihtanut keinoja sitä metsästäessään.


Yhtenä kesänä hevoset oli jaettu kahteen laumaan, tuntihevosten ja yksityisten laumaan. Elmon pahin kilpailija oli tuntihevosten lauman johtaa ja Elmo tottakai yksityisten. Suokkiruuna ja Elmo olivat kokotalven pullistelleet toisilleen aitojen takaa ja ottaneet mittaa toisistaan. Yksi kaunis aamu  langat olivat laitumella maassa ja suokkiruuna kyhjötti laitumen toisessa päässä mutaisena ja yksin. Olivat ilmeisesti ottaneet Elmon kanssa mittaa toisistaan ja niinhän siinä sitten kävi, että Elmo kaappasi koko lauman itselleen.
Kuitenkin normaalisti Elmo pysyi vaikka polvenkorkuisessa paalinnarussa, eikä karkaillut ikinä. 

Taavi

Taavi on laumassa hyvinkin alistuva ja arka. Epäilen, että se ei ole ollut kovinkaan paljon laumassa, koska en ole koskaan nähnyt yhdenkään hevosen pelkäävän muita hevosia, niinkuin Taavi meille tullessaan teki.
Uuteen laumaan joutuessaan se yleensä väistelee muita ja pysyttelee alkuun kaukana tilannetta tarkkailen. Kun aikaa sitten kuluu, niin se pikkuhiljaa alkaa komentelemaan muita, ja saattaakin nousta laumassa ylöspäin muttei kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri. Taavi on myös leikkisä ja saattaa painia nuorempien kanssa kauankin.
Taavi kunnioittaa sähköjä paljon ja pysyy hyvin langoissa, se ei ole kertaakaan karannut ja alkuun se pelkäsi mitä tahansa narua todella paljon (esim. riimunnaru oviaukon edessä sai sen peruuttamaan takaseinälle)

Hoitotoimenpiteet

Elmo

Elmo oli hoitaessa kiltti. Se tykkäsi rapsuttelusta ja harjauksesta, antoi puhdistaa kaviot hyvin ja sopi lastenkin hoidettavaksi. Sitä ei tosin voinut sitoa kiinni.. Tai kyllähän en pystyi sitomaan, mutta mitään takeita sen pysymisestä kiinnisidottuna ei ollut. Se saattoi alkaa ihan yhtäkkiä kiskoa vetopaniikinomaisesti itseään, kunnes jotain antoi periksi tai Elmo kyllästyi. Toisinaan se saattoi seisoa ihan asiallisestikin, koskaan ei voinut tietää.
Kengittäessä Elmo oli varsinkin nuorempana hankala, se repi etusiaan, repi naruja ja hyppi sekä loikki sinnetänne. Onneksi meillä silloin oli melko rauhallinen kengittäjä ja kengitettävyys parani, kunhan ei sitonut kahta puolta kiinni.
Elmo sai yleensä aina kehuja klinikalla, koska se oli tosi rauhallinen ja fiksu (vaikka muuta voisi olettaa).

Taavi

Taavi on kiltti hoitaa, mutta ei aina muista varoa ihmistä, jolloin pienempiä ei uskalla jättää sen kanssa kaksin. Se saattaa myös ärsyytyessään purra enkä aina oikein tiedä mitä se ajattelee pienistä ihmisistä, joten en päästä lapsia ilman valvontaa sen lähelle. Taavin voi sitoa ihan mihin tahansa ja se pysyy siinä, se ei edes tiedä mikä on vetopaniikki. :)
Taavi on helppo ihan jokapaikassa, klinikalla, kengittäessä jne. Se ei riehu eikä pompi.

 Vertailuna tästä" vetopaniikki"-jutusta toimii hyvin se, kun hevonen pääsee esimerkiksi syödessään astumaan narunsa päälle, tapahtuu seuraavaa:
1. Elmo yrittää saada päätään ylös, menee paniikkiin, koettaa riuhtoa ja lopulta seisoo naru jalan alla ja vetää täysiä päällään ylöspäin. Ongelma tulee siinä, että hän ei voi omasta mielestään liikuttaa jalkaa koska pää on jumissa. Ja hän ei saa päätä pois jumista, koska seisoo narun päällä. Ja naru on tottakai täysin tiukalla, koska sitä päätä on pakko koettaa kokoajan vetää ylöspäin. :D Yleensä tilanne ratkesi vasta, kun sain tönäistyä Elmoa ja tasapainon horjuessa jalka heilahti ja naru saatiin pois, ellei siis joku osa antanut periksi ennen sitä. Aivan uskomatonta!
2. Taavi yrittää saada päätään ylös, huomaa narun olevan jalan alla, nostaa jalkaa ja sen jälkeen pään. Valmis.

Ratsastus

Elmo

Elmo oli maastossa säpäkkä tuijottelija, se ei tosin aina muistanut tuijottelultaan edetä mihinkään. ;) Se oli kuitenkin perusvarma eli "paikallaan notkahtelua" lukuunottamatta juurikaan sinkoillut. Hyvä niin, sillä säikkyessään se oli salamaakin nopeampi.. Elmo ei pelännyt autoja eikä muitakaan kulkuneuvoja.

Kentällä se oli joskus laiskahko ja melko hankala saada kulkemaan oikeinpäin. Se kulki aina pää pilvissä jos mahdollista. Jossain vaiheessa ennenkuin myin sen, se oli kuitenkin ihan täydellinen ratsastaa. Palaset vain loksahtelivat kohdalleen ja siitä tuli aivan täydellinen. Muistan sen tunteen vieläkin ja niitä ratsastuksia minulla on vieläkin ikävä. 

Elmo kääntyi pennin päällä ja kiihtyi nollasta sataan sairaan nopeasti. Esteradalla se oli kuitenkin herkkä kieltämään erikoisille ja joskus tavallisillekin esteille, mutta hyppylahjoja sillä olisi ollut. Sitä yritettiin mm. ostaa useampaan kertaan juuri sen ponnun takia. Se ei vain ollut silloin myynnissä ja kun myin sen, halusin sen ehdottomasti vain harrastekaveriksi, en kilpahevoseksi. Harjoituksissa se oli rauhallinen ja hillitty, mutta kisoissa kuuma ja nopea. Kun pilli soi, niin vauhti kiihtyi. Joskus käytimme tätä myös harjoituksessa apuna. ;)

Säpäkkyydestään huolimatta Elmo toimi kaulanarulla aivan loistavasti, eikä koskaan yrittänyt esimerkiksi syödä ilman lupaa (toisinkuin Taavi). Se oli herkkä ja kuunteli apuja hyvin. Sillä oli todella ilo ratsastaa kaulanarulla ja olisin uskaltanut lähteä sen kanssa mihin tahansa pelkkä naru kaulan ympärillä, koska se totteli niin hyvin.
Ja lapset, ne saivat ratsastaa ihan rauhassa. Elmo antoi kyytiä vain osaavammille, jotka vaativat siltä jotain.

Taavi

Taavi on ratsastaessa ihan täysin Elmon vastakohta, hidas ja rauhallinen. Se ei kiihdy nollasta sataan edes tunnissa, koska sitä ei vaan saa kiihtymään. Olen tasan kerran laukannut Taavilla "niin kovaa kun jaloista lähti", silloinkin toisen perässä.

Taavi ei ole este- eikä kouluhevonen, joten siinä mielessä lienee turha verrata Elmoon ollenkaan. ;) Taavi on kuitenkin helpompi saada liikkumaan "oikeinpäin" jos sitä alkaa työstää ja jollain kaukaisella tavalla se toimii aikalailla samoilla avuilla, kun Elmo. 

Luonteenpiirteen ja käytös

Elmo

Kuvailimme usein Elmoa leikkimielisesti AD/HD-tapaukseksi, koska se oli hyvinkin eloisa ja sillä oli kokoajan jotain mielessä. Eikä sen kanssa koskaan ollut tylsää. Jos olit jo valmiiksi väsynyt tai pahantuulinen, oli parempi jättää tallireissu välistä, koska vastassa oli todella rasittava ponikin silloin. ;)
Elmo oli kuitenkin kaikesta jekkuilustaan ja hölmöistä ideoistaan huolimatta kiltti ihmiselle. Se ei koskaan purrut, potkinut tai muutenkaan hyökännyt ihmistä vastaan. En koskaan nähnyt sen edes luimivan ihmiselle. Toiset hevoset saivat sitten kaiken sen moninkertaisena. Elmo ei myöskään koskaan jyrännyt tai puskenut, se väisti ihmistä aina ja säikähtäessään hyppäsi eri suuntaan.

Sensijaan sen kanssa lastaus oli pitkään painajainen, mutta lopulta se käveli sisään, kun se näki raipan. Matkustaa se osasi kauniisti, kunhan se ensin saatiin sisään. Kaikki kokeltiin, herkut, liinat, työntäminen, vetäminen, houkuttelu hyvällä, käskeminen pahalla ja tosi pahalla. Kyllähän sen kanssa tehtiin virheitä tässä(kin) paljon.. Tänäpäivänä lähtisin vähän eri ajatuksella liikkeelle (tai itseasiassa liikkeelle lähdettiin ihan hyvin herkuilla, mutta sitten meni pieleen, kun kuski ei aina ollut kaikkein huomaavaisin..).

Elmo tarkkaili ihmistä hyvin ja oli helppo maastakäsin. Sen ainut huono puoli oli se, että joskus hermostuessaan se alkoi peruuttaa suoraan taaksepäin narusta kiskoen ja silloin se oli aivan mahdoton saada pysähtymään. Yleensäkin se siis aina ratkaisi asiat kiskomalla taaksepäin. :D

Elmo sieti ihmiseltä todella paljon, varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta toisaalta, se oli myös aika kovapäinen. 

Taavi

Taavi on maailman hitain hevonen, se oli ihan ensimmäinen ajatus siitä, eikä se ole edelleenkään muuttunut. Minulla on ollut Elmon jälkeen oppimista, sillä olin pitkään itse liian "säpäkkä" Taavin kanssa. Lisäksi en ollut tottunut siihen, että hevonen luimii ihmiselle, saatu puree tai potkii (toki muiden hevoset niin oli tehneet, mutta oma ei). Monet itkut tuli sentakia väännettyä, kun hevonen osoitti minulle mieltään niin avoimesti. Nyt olen jo sulattanut tämän ja tiedän, että on vaan hyvä, kun hevonen näyttää mielipiteitään. Taavi ei ole vihainen tai pure ilman syytä, sillä on aina syynsä ja yleensä se on kipu tai muu epämukavuus.

Hitaudestaan johtuen mulla on ollut Taavin kanssa ongelmia myös tämän väistämisen yms. kanssa. Vaadin ja odotin siltä alkuun liian nopeita reaktioita, jotka saivatkin sen toimimaan päinvastoin. Siitä ei tule nopeaa vaikka kuinka vaatii, vaan se alkaa tulla entistä vastahakoisemmaksi. Esim. jos pyydät työntämällä väistämään, kestää hetken, ennenkun tieto on kulkeutunut aivoihin saakka. Jos maltat odottaa, kukaan ei hermostu ja Taavi väistää. Jos alat vaatia nopeampaa reaktiota tönimällä tai koventamalla välittömästi otettasi, saat itseesi nojailevan paikallaanseisovan hevosen. Se ei ole kusipää tai itsepäinen junttura tai muutakaan mitä olen kuullut. Taavi on nöyrä ja herkkä, mutta hidas. Ja se hitaus ei ole asenne, vaan koko olemus.
Taluttaessa Taavi on yleensä köykäinen, mutta pari kertaa on käynyt niin, että se on lähtenyt minulta käsistä. Tätä tapahtuu vain silloin, kun Taavi hätääntyy tai kokee olonsa epämukavaksi. Se käyttää sitä tosin välillä aika pienistäkin asioista. Ikävää tässä on se, että olen huono tunnistamaan tilannetta, milloin hevonen on lähdössä jyräämään ja siitä syystä peukalokin juhannuksena murtui. Valitettavaa on myös se, etten ole sen jälkeen uskaltanut lähteä riimulla kotipihaa pidemmälle. Luottamus on mennyt, eikä sen takaisinsaaminen ole ihan helppoa. Ongelmaahan ei periaatteessa ole niinkauan, kun Taavi on tyyni, mutta eihän sellaista voi taata.

Elmosta poiketen Taavi ei siedä ihmiseltä paljoakaan virheitä. Ja virheillä tarkoitan tässä esim. hermostumista, liian kovakouraista käsittelyä tai epäjohdonmukaisia ohjeita. Se hermostuu tai sulkeutuu hyvin herkästi, vaikkakin asiaa on kovasti saatu jo korjattua. Ikävä kyllä itselläkin kesti ymmärtää, että Taavi on opitusti avuton (opitusta avuttomuudesta on myös hyvää tekstiä Tuire Kaimion kirjassa Hevosen Kanssa!). Sen tajuamisen jälkeen kaikki on alkanut toimia pikkuhiljaa paljon paremmin ja Taavista on tullut avoimempi.

Taavi on tullut minulle selvästi tarpeeseen, se tuli opettamaan oikeanlaista käsittelyä ja hevosystävällistä tapaa ajatella asioista. Elmokin opetti paljon ja näin jälkikäteen ajateltuna monessa asiassa tiedän, miten en ainakaan enää toimisi. Toisaalta Elmo opetti paljon ratsastuksesta, siinä puolessa Taavilla ei ole niin paljon annettavaa (ainakaan ns. perinteisessä ratsastuksessa).
Joskus kaipaan Elmon säpäkkyyttä ja sitä, että voisin laukata täysiä pitkillä laukkasuorilla ja että hevonen vastaisi apuihin nopeasti. Toisaalta nykyisin ei myöskään tarvitse pelätä pukittelua tai rajuja äkkipysähdyksiä täydestä vauhdista. Eivätkä maastolenkit kulu kokonaan tuijotteluun ja säpsymiseen. 

Molemmissa on puolensa. Niillä on kummallakin ihan erityinen paikka sydämessä, vaikkakin vähän erilainen paikka. Elmo on se hulluus, vauhti ja reaktiivisuus, mutta toisaalta myös luotettavuus. Taavi on turvallinen, hidas ja rauhallinen, jonka voin sitoa ihan mihin tahansa ja se odottaa siinä vaikka kolme tuntia. Molemmilla paikkansa minun elämmässä, mutta en enää tähänkään ikään kerettyäni uskaltaisi ottaa viisivuotiasta rasavilliä pukkiponi-Elmoa omakseni, itsesuojeluvaisto on kasvanut, vaikka taitoa on paljon enemmän kuin silloin. Ja kai sitä järkeäkin? Ainakin toivon niin. :) Valmiin Elmon ottaisin ilomielin, sellaisen josta jouduin luopumaan.

Loppuun laitan teille vielä videoita Elmosta. Älkää välittäkö ärsyttävästä nakuttamisesta, se kuuluu kamerasta. En nyt jaksanut alkaa tekemään mitään hienoa videota näistä.


Kouluratsuna:



Esteratsuna valmennuksessa:



Esteratsuna kisoissa:



Sitä sun tätä:






Pari ihan tehtyä videota: