Taavin kanssa on vietelty rentoja syyspäiviä. Mitään ontumisen merkkejä ei ole sen yhden päivän jälkeen näkynyt ja Taavi on ollu pirteä. Viiden päivän Penetrol-kuuri päättyy huomenna, en tiedä onko siitä ollut mitään hyötyä jos ei haittaakaan. Ainakin se lämmittää omistajan mieltä, kun jotain on tehty. Sain mys nostettua MSM:n määrän kolmeen mittaan, ilman että ruoka jää kupin pohjalle.
Eilen kävin iltasella harjailemassa ja hoitamassa jalat, käytiin myös yhdessä Taavin kanssa valikoimassa heinävarastosta heinäpaalit yöruuaksi, Taavi toimi virallisena koemaistajana. Kohta alkaa ilmat onneksi viiletä, niin saavat pyörön tarhaan, vaikka hyvin on kuivakin kelvannut, niin kyllähän se pyörö helpottaa heinäpaalirumbaa. Ja sitten onkin se kokonaan vapaa heinä, nyt se on lähes mahdoton toteuttaa, sillä hevoseet syövät tuota kuivaa aivan intopiukkana. Toivottavasti analyysitulokset kohta jo tulisivat, olisi mielenkiintoista tietää millaista tämä heinä on.
Tänään käytiin kävelyllä ja samalla pääsin seuraamaan Taavin liikkumista taas. Minulle on jäänyt siitä juhannuksen peukalon murtumis-reissusta vähän kammo ja en ole uskaltanut lähteä pihaa pidemmälle Taavin kanssa taluttaen. Vaikka Taavi pääasiassa kuuntelee hyvin ihan riimulla, niin tietyissä (ennalta määräämättömissä) tilanteissa se jyrää ihan kylmästi ja jättää minut rannalle ruikuttamaan. Eikä sekään vielä (tällä kertaa päästäisin kyllä irti....), mutta en halua sen pääsevan irti yleisillä teillä ja kaukana kotipihasta.
Mietin pitkään tallissa, että miten teen; laitanko suitset ja voin olla täysin levollisin mielin vai laitanko kuolaimettomat ja otan puolikkaan riskin, mutta olen silloin tavallaan tyytyväisempi (kuten hevonenkin). Päädyin kuolaimettomaan, koska se on enemmän oman ajatusmaailman mukainen ja Taavi voi syödä sen kanssa paremmin. Laitoin kuitenkin liinan leuan alta ja toiselta puolelta lukon lukon kaikkein etummaiseen renkaaseen eli sen pitäisi tässä asetuksessa ainakin teoriassa aiheuttaa vähän enemmän vääntöä.
Ja lenkkihän meni hyvin, vaikka Taavi sai yhden sätkynkin ja kotimatkalla uskalsin päästää sen ravaamaan edellä pitkän liinan päässä (kun se kerrankin meni reippaasti ja oltiin jo kotitiella = karkaaminen ei enää vaarallista) ja samalla pääsin katsomaan liikkeitä takaa. Ihan puhtaat ja ponnekkaat liikkeet oli ja heti "ptruu"-sanan kuultuaan Taavi hidasti. Otettiin vielä toinenkin ravipätkä, kun Taavi halusi ja silloinkin sain sen heti hidastamaan. Jee! Ehkä luottamus pikkuhiljaa palautuu?
Kivaa että teidän lenkki meni mukavasti ja näit liikkeitä paremmin, se jos mikä varmasti helpottaa kun näkee itse paremmin sen liikkumisen. Tulin hetki sitten hieromasta yhtä heppaa ja jaksan aina äimistellä vaan sitä kuinka ihania nämä hepat ovat yhteistyöhän kipeiden lihastensa kanssa. Tiedän kun löydän kipeän paikan että se tosiaan on kipeä kun hevonen sen näyttää, ne eivät huijaa tai teeskentele. Ne kummasti vaan antaa hoitaa itseään vaikka niitä ensin hämmentääkin se kun tuotan niille kipua...vaikkakin säädellähän pitää voimakkuutta että pysytään sietorajoissa. Kummasti nämä hepat tekevät yksi toisensa jälkeen minun kanssani yhteistyötä. Eli tästä aasinsillasta tulemme Taavin liikkumisee :), Ei se esitä kulkevansa hyvin ja ilman mitään ontumista jos sillä tosiaan olisi vaivaa että kyllä se nähty reipas liike on ihan silloin todellinen tila ja tämän hetken vointi,siitä olen iloinen teidän puolestanne :)
VastaaPoistaKiitos taas ihanista sanoista! :) On niin helpottavaa nähdä, että Taavi liikkuu taas hyvin ja mielellään (tai niin mielellään, kun Taavi nyt liikkuu ikinä..).
Poista