Kuolainpohdintaa ja -sovittelua, niitä perjantain lännenkuvia jne.

Tässä näitä Sannan ottamia kuvia perjantailta. Tätä on meillä tiedossa jatkossakin, koska metsään ei voi mennä. Täällä rukoillaan yöpakkasten tuloa, jotta hirvikärpäset kuolla kupsahtavat. Tänään aamulla ulosastuessa oli ihana raikas syksyntuntu ilmassa, joten ei se pakkanen niin kaukana enää ole. 

Taavi on ollut klinikkareissun jälkeen yllättävän hyväntuulinen, ajattelin, ettei se tosiaankaan halua tehdä kanssani tuttavuutta muutamaan päivään. Päinvastoin, se on tullut vastaan ja lähtenyt mielellään mukaan. Eilen oli vapaa ja tänään mentiin pitkin pihaa, pujoteltiin puiden välissä ja ravailtiin laitumen reunaa, nosteltiin laukkoja ja peruuteltiin. Ei mitään rankkaa, mutta edes jotain. Huomenna on meillä K:n synttärikahvit, joten Taaville se tietää vapaailtaa, toinenkin syy oli miksi halusin antaa myös muille tallilaisille rauhan illaksi. Se selvinnee teille huomenissa. 

Toistaiseksi ollaan taas kokonaan kuolaimettomia, joten mennään sidepullilla. Suussa on nimittäin tallella toinen sudenhammas, en edes tiedä miten se voi olla mahdollista. Heti perään en halua uudelleen rauhoittaa ja toisen jutun takia vasta muutaman viikon päästä selviää, pitääkö jokatapauksessa lähteä käymään klinikalla, jolloin poisto sujuisi samalla. Joten olkoon toistaiseksi.

Muuten kuolain ja suitsitus on todettu Taaville erittäin sopivaksi. Jännästi sillä ratsastuskuvissa on ne rypyt, joita ei sovitusvaiheessa kuitenkaan suupieleen tule. Myös rauhoitettuna suupielissä näkyi ryppyjä, vaikka säädöt olivat samat kun perjantaina kotona ilman ryppyjä.
Taavi oli kuulemma tutkimuksen ensimmäinen hevonen, jolla oli käytössään suora kuolain, vaikka sitä on  monelle suositeltu tutkimuksen jälkeen. Se oli vasta toinen, jota ratsastetaan ilman turparemmiä ja ainoa, jota pääasiassa ratsastetaan kuolaimettomalla suitsituksella. Hevosia oli tutkimuksessa käynyt 30kpl. 

Kuvasimme eroja myös Sannan kanssa, mutta kokopään kuva kiristetyillä poskihihnoilla taisi puuttua. Jotta sain aikaan edes joitakin ryppyjä (muutakin, kun kuolaimen päälle), tarvitsi poskihihnoja kiristää kaksi reikää. Ja senjälkeen suu oli jo noussut ylöspäin ja niskahihnassa oli melkoinen paine. Kokeilimme myös heilutella kuolainta löysemmillä hihnoilla, eikä se kolissut mihinkään. Ratsastuskuvissa ryppyjä kuitenkin näkyy, liekö Taavi sitten jotenkin imeskelee kuolainta tai suupielien asento jotenkin muuttuu.

Taavin kuolain on nimltään Billy Allen-kuolain, kiitos Bessielle tiedosta, osasimpa vastata tähän myös siellä tutkimuksessa. ;) 

Suu lepotilassa

Kuolain ilman ryppyjä

Kuolain kahdella (?) rypyllä

Sitten niitä muita kuvia: 

Neliöjumppaa! Mun suosikki. :) Neliö antaa hyvät rajat, joiden sisällä pitää pyöriä. Ei tule turhan laajoja käännöksiä. ;)

Takajalkajumppaa

Töiden lomassa voi vähän haukotellakin, ei se niin vakaa ole

Hohhoijaa

Puomikujalla jalat solmussa

Tynnyrien ympärillä kahdeksikkoa, pätkittäin Taavi menee jo ihan kivasti

Onnistuneempi hetki

Laukkaa välillä!

Ja taas hinkataan kahdeksikkoa jogissa

Hyvä hetki

Vähän pidempänä ravailua

Peruutus pelkällä istunnalla, joskus onnistuu ja joskus ei.

Hieno poika!

Enkö ookin hieno lännenhepo?

Tässä vielä se pää alhaalla peruutus. Tai oikeastaan tässä vasta niskasta myötäys. :)

Taavi ei taho lähteä vihreeltä! :D

Westis for Dummies 23-24.8-14

Vihdoinkin kerkeän kirjoittaa kurssista tänne, tai oikeastaan saan tämän valmiiksi. Olen koettanut aina sopivassa välissä kirjoittaa tätä vähän eteenpäin. Korostan vielä, että kaikki kirjoittamani on omia käsityksiäni siitä, mitä olen kuullut ja ne on kirjoitettu heikon muistini varassa. Tekstiä on paljon, joten se lukekoon, ketä kiinnostaa.

Viikonloppu oli kiireinen, mutta antoisa. Jännitys katosi viimeistään ensimmäisellä ratsastustunnilla. Kurssi pidettiin River Ridge Ranchilla, jonka omistaa Jaana Lallo. Jaana oli erittäin mukava, rauhallinen ja ymmärsi hyvin Taavia ja sen sielunelämää.

Minusta oli niin helpottavaa, että joku ihminen oli kanssani niin samalla aaltopituudella, ei tuominnut ja vahvisti omia käsityksiäni siitä, miten Taavin kanssa olisi parasta toimia. Taavikin oli koko kurssin hyväntuulinen ja viihtyi hyvin. Ainoastaan lastaus kotiinpäin tuotti tunnin verran meille melkoista päänvaivaa, lopulta ihan fyysisestikin, kun allerkirjoittanut sai puomista päähänsä, kun Taavi päätti poistua kopista puomista huolimatta... Episodin jälkeen (kun koppi oli korjattu ja minä kerännyt luuni) Taavi käveli suoraan sisään koppiin ihan perälle asti, eikä yrittänyt enää tulla ulos tai riehunut yhtään... Liekö säikähti tai jotain? Noh, koppiin tuleekin nyt sitten pari jo pidempään toivottua muutosta, mm. potkulevy ja 2/3-osaa kohtaan väliseinä.

Lauantaina herättiin aikaisin aamulla ja lähdettiin tallille pakkaamaan Taavi ja tavarat autoon, hain matkalla myös kuvaajaksi lupautuneen Helin. Taavi lastautui koppiin suoraan. Se tottakai järkyttyi, kun huomasi, että nyt lähdetään. Se todellakin vihaa lähtemistä.
Perillä oltiin joskus yhdeksän maissa ja Taavi pääsi purkamisen jälkeen karsinaan syömään ja rauhoittumaan. Muutkin saapuivat pikkuhiljaa ja aloiteltiin päivä pienellä teorialla. Teoriassa käytiin läpi länkkäapuja, puhuttiin kurssista ja sen tavoitteista. Jaana kertoi myös miten länkkähevosia opetetaan ja missä järjestyksessä asioissa edetään. Ensin on eteenpäin, sitten suunta ja sen jälkeen muoto. Jos eteenpäinpyrkimys katoaa, se pitää aina hakea uudelleen ennen jatkamista seuraavaan vaiheeseen, tämä on esimerkiksi Taavin kanssa tärkeää. Muoto on eteen-alas ja se rakennettaan pikkuhiljaa jumppaamalla hevosta. Westishevoselle on tärkeää, että sen taka- sekä etuosa liikkuvat kumpikin kevyesti haluttuun suuntaan, sen pitää olla joustava ja vastata apuihin pehmeästi, taivutusten, pysähdysten ja peruutusten kautta muoto sitten pikkuhiljaa syntyy. Kaikessa tekemisessä haetaan rentoa hevosta, joka mielellään kulkee eteen-alas. Pysähdyksissä ja peruutuksissa hevosen halutaan alusta asti pysyvän rentona.

Ratsastaessa oli jännittävää, että ohjista ei oikeastaan missään tilanteessa vedetty yhtäaikaa. Periaate on hyvin yksinkertainen; vain yksi ohja tai pohje kerrallaan. Kun toinen ohja avautuu (johtaa) toinen sulkeutuu (viedään kaulaa vasten), sama pohkeiden kanssa, toinen avataan ja toinen suljetaan. Ohjien käyttö on hyvinkin laajaa, käytetään paljon johtavia otteita. Myös perussääntö on se, että hevoseen vaikutetaan vain, kun sille on asiaa. Muuten sen annetaan suorittaa rauhassa.

Tällä  kurssilla me keskityttiin ihan perusjuttuihin, miten saadaan jumpattua etujalkoja, miten takajalkoja, miten pysäytetään ja kokeilimme myös hieman jogia. Ryhmässä oli mukana yksi erittäin herkkä ja reipas suomenhevonen, sitten oli hidas Taavi ja kaksi siltä väliltä. Kuulemma melko harvoin samalla kurssilla on kaksi näin ääripäätä. :D

Ensimmäisella ratsastuksella (hassua puhua tunneista, koska ratsastimme aina yli tunnin) aloitimme harjoitukset maastakäsin. Opetimme hevosille yhde ohjan pysäytyksen, joka samalla jumppaa takajalkaa. Hevonen piti lähettää ympyrällä ja sen jälkeen lyhentää ohjaa, viedä se satulaan kiinni ja kääntää näin hevonen ympyrälle. Sen tarkoituksena olisi ottaa muutama askel takapäällä ristiin, pysähtyä ja myödätä päällään sivulle, sen jälkeen heti myötäys. Jaana tuli heti auttamaan Taavin kanssa, joka ei ollut kovinkaan yritteliäs. Aikansa kokeiltuaan hän totesi, että Taavin kanssa on helpompi taluttaa sitä suoraan eteenpäin ja kääntää siitä itsensä ympäri, koska muuten liike hyytyy liikaa. Lisäksi teimme saman havainnon, että kuolaimeton ei tässä tehtävässä oikein ollut hyvä.
Sitten nousimme jakkaralta selkään ja alkuun vain kävelimme kentällä. Jaana totesi heti, että Taavilla on hidas tyyli. Sain ohjeeksi koettaa pyytää sitä istunnalla reippaammaksi, mutta ilman raippaa homma tuntui melko toivottomalta. Taavi vielä keskittyi kaikkeen muuhun vieraassa paikassa. Jaana kuitenkin sanoi, että kyseessä on hidastahtinen hevonen, eikä sen tarkoituskaan ole mennä kovaa. Jos Taavin käynti tuntuu selkään siltä, että se liikkuu itse ilman puskemista, se riittää. Vauhdilla ei ole väliä. Se saa suorittaa tehtävät omalla vauhdillaan ja se pitää vain ymmärtää. :)

Aloitimme tekemään samaa tehtävää selästä käsin. Koska huomasin sen kuolaimettoman olevan todella epäreilu hevoselle, päätettiin vaihtaa Taaville kuolain. Jaanalla oli yksi kuolain, jonka sanoi sopineen monelle ongelmasuulle, joten lainasimme sitä. Heti homma alkoi toimia paremmin.
Kuolaimettoman kanssa ongelma on siinä, että johtavassa ohjasotteessa se rengas kääntyy vaakatasoon, jolloin se painaa hevosta poskeen. Se antaa sille ristiriitaisen avun, koska hevonen toki haluaa vapautua paineesta.
Ehkä sidepull voisi toimia, mutta sekään tuskin on yhtä tarkka, kun kuolain. Lisäksi meidän sidepull ei sovi Taaville. Se hankaa niiden kanssa päätään. Lisäksi se pitäisi usein laittaa aika napakalle ään ympäri, jotta se pysyisi tuollaisissa tehtävissä paikallaan ja en tas tykkää kiristää mitään.

Jännä huomio oli myös se, että kuolainten kanssa Taavi haukotteli paljon, jota se ei pysty kuolaimettoman kanssa edes tekemään. Kuolain jätettiin löysälle, jotta Taavi saa itse hakea sille paikan suussa. Se tuntui tosiaan tykkäävän tästä kuolaimesta, se ei kertaakaan vetänyt multa ohjia kädestä eikä muutenkaan vastustellut kuolaintuntumaa. Taivutuksista tuli rennompia ja parempia.

Tässä näkyy se kuolaimettoman ongelma, se kääntyy poskea vasten ja antaa ristiriitaisen avun

Tässä näkyy se kuolaimettoman ongelma, se kääntyy poskea vasten ja antaa ristiriitaisen avun

Tämä yhdenohjan-pysäytys tällä tavalla tehtynä auttaa hevosta jumppaamaan takapäätään. Käsi viedään reiden päälle, suunnilleen puoleen väliin housun saumaa, ulko-ohja heitetään löysälle, jotta hevosella on tilaa kääntyä (arvatkaa kuka aina roikkui siellä ulkona ja ihmetteli miksei mitään tapahdu ;)). Sisäpohkeella voi tarvittaessa auttaa, jotta liike pysyy yllä. Tarkoitus olisi, että hevonen astui pari askelta ristiin ennen pysähdystä.

Teimme myös taivuttelua tynnyreiden ympärille johtavilla ohjasotteilla, joilla houkuteltiin hevosia rennoiksi alas ja totuteltiin siihen ajatukseen, että toinen apu sulkeutuu ja toinen avautuu. Teimme aina hetken aikaa ympyrää ja vaihdettiin sitten toiselle tynnyrille ja samaa toisinpäin.

Ympyröiden kiertäminen alkoi Taavi joka tunnilla melko nopeasti tympiä, ekalla tunnilla se oli erityisen hankalaa, koska mulla ei ollut raippaa. Se mateli ja hidasteli, pysähteli kokonaan,  liimasi kaviot maahan. Sain ohjeeksi horjuttaa sen painoa sivulle, jolloin jalat joutuvat liikkumaan, siitä sitten heti kiitoksen kanssa eteenpäin. Se kyllä toimi ja Taavi alkoi jumittaa vähemmän ja lähti herkemmin takaisin liikkeelle. 

Taavi haki välillä kivasti oikeaa muotoa, sillä se on niin luonnollinen

Seuraavaksi siirryimme jumppaamaan myös etupäätä. Jos etupäätä halutaan esim. oikealle, siirretään vasen ohja kiinni kaulaan, vasen pohje kiinni kylkeen, oikea ohja johtavaksi ja oikea pohje irti. Ja hevosen etupää siirtyy ristiaskelin sivulle, tämä jumppaa erityisesti lapoja.Pari askelta riittää ja sitten hevonen saa edetä suoraan tai seistä paikallaan. Ohjista ei saa vetää taaksepäin. Tämä oli Taaville paljon takapään siirtoa helpompi homma. Ekan tunnin jälkeen oltiin ihan väsyneitä ja persukset puuduksissa. Taavi pääsi talliin lepäämään ja me päästiin syömään. 

Etuosan väistätys

Ennen toista tuntia Jaana kysyi, saako Taavilla kokeilla pussiraippaa. Hän haluaisi nähdä, että saako siihen mitään herätystä aikaiseksi. Annoin luvan ja hän kokeili sitä heti maastakäsin tunnin alussa. Aika kovaa sai sitäkin läpsyttää ilmaan ennenkun Taavi siirtyi eteenpäin. Pari kertaa se pidensi askeltaan, sai kehuja ja sitten se kääntyi Jaanaa kohti, kuin kysyäkseen "Oliko sinulla jotakin asiaa minulle". :) Sain ohjeeksi käyttää pussiraippaa niissä tilanteissa, kun Taavi unohtuu katselemaan maisemia, eikä muista palata haaveilemasta. Heilautus ilmaan pussiraipalla ja saan huomion itseeni. Samoin jos haluan liikettä eteen, heilautus, pari reippaampaa askelta ja seis pitkin ohjin (palkinto!). Sillä voi myös vähän tehostaa ja auttaa Taavin takajalkojen käyttöä yhdenohjan-pysäytyksessä. Pussiraippaa ei saa käyttää kokoajan, vain tarvittaessa, muuten se lepää reiden päällä.

Toisella tunnilla aloiteltiin samoilla asioilla, kun ekallakin. Ensin maastakäsin yhdenohjan-pysäytyksiä, sitten selästä samoja juttu, ympyröitä, etu- ja takaosan siirtämistä. Sitten harjoiteltiin pysähtymistä. Olisi voinut luulla, että tehtävä olisi meille läpihuutojuttu, mutta eipäs ollutkaan! :D Eteen laitettiin tynnyri jarruttamaan hevosia, jota kohti ratsastettiin ja alettiin pyytää hevosta seis. Istunta tiivistyy ja alkaa vastustaa liikettä ja kättä viedään vähän alaspäin, periaatteessa hevosen pitäisi tästä jo pysähtyä. Minä käytin lisäksi vielä ääntä apuna. Taavia vaan kiinnosti ne tynnytrit niin paljon, että se useimmiten käveli tynnyrille asti. ;)
Säpäkämmät hevoset jatkoivat tästä vielä yhdenohjan-pysäytykseen, ideana oli se, että jos ei pysähdy ensimmäisistä kehotuksista, joutuu tekemään tuplasti töitä, mutta pysähtyy silti lopulta. Lisäksi niillä käytettiin apuna kentän aitaa ja tynnyri vietiin kiinno aitaan, silloin hevosta voi asettaa aitaa kohden. Ei edelleenkään vedetä molemmista ohjista taaksepäin!Tämä pysähtymisjuttu meni multa osittain ohi, kun omani pysähtyi niin hyvin, enkä kuullut kaikkia neuvoja, mitä reippaammat ratsut saivat.

Pysähdykseen lisättiin myös vähän peruutusta. Ohjista otetaan pidäte taaksepäin (ainut kerta, kun sai ottaa molemmilla ohjilla!) ja lisäksi sai käyttää apuja mitkä oma hevonen jo osaa. Taavin olen opettanut peruuttamaan nojaamalla vähän eteen ja naputtamalla jalalla satulavyön kohdalle pidätteen lisäksi. Tärkeää kuitenkin on, että kun hevonen edes ajattelee taaksepäin, ohja päästetään kokonaan löysäksi. Pelkkä ajatus riittää, askeleita ei alkuun tarvitse tulla. Tällä pyritään siihen, että hevonen pysyisi rentona, eikä nostaisi päätään, näin ollen peruutuksesta tulee rento ja pyöreä.
Taavi sai peruutuksesta kehuja, se kuulemma liikkuu paremmin taakse, kun eteen. ;) Jaana vitsaili, että satulan voisi kääntää toisinpäin.

Tynnyri auttoi Taavia myös viemään päätään oikeaan suuntaan, eteen-alas.

Lisäksi harjoiteltiin vielä tunnin lopussa neliötä, siirreltiin siinä etu- ja takaosaa vuorotellen pari askelta ja päästettiin sitten hevoset kävelemään ulos. Ideana, että askel kerrallaan. Hevosta sai ja piti pysäyttää väleissä ja ennen puomeja ja tehdä todellakin vain yksi askel kerrallaan. Tämä sujui meiltä pääosin hyvin, koska Taavi oli hyvin kuulolla. Ainoastaan takapään siirrätys tuntui taas vähän hankalalle. 

Tämä on jo seuraavan päivän loppuradalta, mutta sama neliö, sama idea. Tässä etupää siirtymässä vasemmalle. Tämän kuvan on ottanut Jaana.

Seuraavana aamuna minua oli vastassa hyväntuulinen heppanen, joka hörähteli nähdessään (niinkuin lähes joka kerta, kun kävelin talliin). Omat kuivat ei kuulemma illalla olleet kelvanneet, mutta yöheiniksi saatu esikuivattu oli maistunut. Sitä on siis alettu nirsoilemaan. ;)

Ekalla tunnilla oli taas vapaamuotoinen verryttely samaantapaan, kun ennenkin. Lisäksi tehtiin taas tynnyreiden ympärillä jumppaa. Ratsastetaan ympyrää, siirretään aavistus takajalkoja paremmin alle (tässä käytetään apuna yhdenohjan-pysäytyksen apuja) ja parin askeleen jälkeen siirretään etupää vastakkaiseen suuntaan eli ulospäin pari askelta, sitten hevonen saa taas kävellä suoraan ja vaihdetaan suuntaa.  Taavin kanssa sain ohjeeksi tehdä tehtävää vain vähän kerrallaan ja sitten tauko. Se ei jaksa kauaa keskittyä. Saatiin tosi kivoja pätkiä! :) 

Taavin (ja ratsastajan) lepohetki

Tunnin lopuksi kokeiltiin vielä vähän jogia. Kulmissa tehtiin tynnyrin ympäri ympyrä, muuten mentiin suoraan. Jog on erittäin hidasta, melkein käyntivauhtista ravia, jossa hevosen pitäisi koota itseään ja astua kuitenkin hyvin alle. Taavi sai kehuja jogistaan, se kuulemma päihittää monen kilpawestishevosen jogin mennentullen. :D Se on sille niin luontainen.
Taavi tosin ei olisi millään halunnut mennä jogia, vaan se joko koetti kaasuttaa muiden perään tai hidastaa käyntiin (jos kaveri meni eri suuntaan). Pätkittäin se kuitenkin tuntui tosi kivalle. 

Kurssin päätösratsastuksella tähdättiin sitten loppurataan. Ensin harjoiteltiin sillan yli menoa. Tärkeintä siinä on, että hevoselle pitää antaa ohjaa, kättä viedään reilusti eteen, jotta hevosella on mahdollisuus katsoa estettä. Taavi sai toimia myös vetohevosena aremmille tapauksille. Saimme myös harjoitella muita esteitä mitä radalla oli ja ottaa vähän jogiakin. 

Lisäksi radalta löytyi tietenkin neliö (mennessä ensimmäisenä 90 astetta etupäällä), senjälkeen oli se silta, sitten oli "postilaatikko" (roskaämpäri, jossa on pakko olla ruokaa, tuumasi Taavi), josta piti ottaa posti ja toimittaa se tynnyrin päällä olevaan ämpäriin (jossa on pakko olla ruokaa, tuumasi Taavi), puomien väliin pysähdys, peruutus pois ja sitten vielä uudelleen neliöön, käännös takapäällä 90 astetta ja maaliin.
Taavi suoriutui omasta radastaan erinomaisesti! On se vaan niin mahtis! :) 
 

Sääkin suosi meit suurimman osan ajasta ja sadekuurot ajoittuivat lähinnä tauoille ja aamuun ennen ratsastuksia. Taavi myös viihtyi tallissa erinomaisesti, eikä tuntunut olevan moksiskaan seisoskelusta. Tuleehan sitä liikettä kuitenkin reilusti ratsastusten aikana.
Jaanan kanssa juteltiin Taavista melko paljon ja sen historian kuulleessaan hän ei ollut ihmeissään sen haluttomuudesta liikkua. Muisti monta kertaa mainista, että on siinä kyllä melkoinen persoona, hauska tyyppi. :)
Jaana sanoi, että siinä on hommaa pariksi vuodeksi mulle, jotta sen saa reippaammaksi jos sittenkään. Sain myös tukea käyttämilleni kannusteille (mm. makupalat), temput ovat myös sulkeutuneelle hevoselle olleet hyvä idea. Kuulemma niitä keinoja kannattaa käyttää, mitkä toimivat, muulla ei ole väliä. Toivomus olisi, että kun Taavi saa liikkua omassa tahdissaan ja suorittaa tehtäviä, niin se motivoituisi tekemään niitä reippaammin.

Lisäksi oli puhetta siitä, että Taavin kanssa voisi pitää pelkän ajokuurin. Koska se on se laji, josta se eniten pitää. Samalla, kun se liikkuisi omalla moottorilla, kunto kasvaisi ja se saisi lisää voimaa. Tästä seuraisi piristymistä ja ehkä lisää vauhtia. Lisäksi tietty painoa voisi vähän pudottaa, joka onkin työn alla verkkoruokinnalla (muuten sitä ei edes kuulemma kannata mahavaivaisen kanssa toteuttaa).

Taavin saisi kuulemma luultavasti myös herkistettyä avuille, mutta se vaatisi sen, että Jaana pystyisi keskittymään vain siihen. Lisäksi sain vahvistuksen jo omalle päätökselleni; minun jälkeeni Taavin paikka on taivaslaitumilla. Se on sen verran omintakeinen, ettei sitä saa kuulemma missään tapauksessa myydä enää.

Yksi asia on varmaa, tänne me palaamme uudelleen!

Taavi löysi myös sisäisen orhinsa, karjui ja polki jalkaa Retulle! :D