Pienet kuulumiset sairastuvalta

Lyhyt kuulumisten jakaminen on varmaan ihan paikallaan. Olen vedättänyt kirjoittamista jo ihan siitäkin syystä, ettei ole oikein mitään ihmeellistä kerrottavaa. Edellisen takapakin jälkeen Rippe on oikeastaan seissyt tarhassaan ja poistunut sieltä ainoastaan pari kertaa talliin hoitotoimenpiteisiin. Päätin, että en kiirehdi, en hötkyile. Se saa viettää sen kuukauden saikun, kuten klinikalta ekan kaviokuumeen jälkeen neuvottiin. Käsivällisyys on yleinen hyveeni... Heheh.

Lisäksi Rippe on saanut akupunktiota ja olen tehnyt pari pientä muutosta sen ruokintaan aineenvaihduntaa ja mahan kuntoa ajatellen. Ja tietenkin juossut pitkin peltoja etsimässä sille siankärsämöä ja muita tarpeellisia kasveja. Muuta vihreää se ei ole saanutkaan.
Olen myös hoidellut takapolvia, koska joskus ne raittuvat kaviokuumeessa ja nekin voivat aiheuttaa etujalkojen rasittumista (eli siis oireina etujalkojen nostelua, pulssittamista jne.).

Vointi on ollut nyt melkoisen stabiili ja hyvä. Pulssit löytyy yleensä ja kaviot on lämpimät, mutta kuumien päivien johdosta niin on myös osalla ns. terveistä hevosista. Ja koska liikkuminen sekä käännökset ovat olleet hyviä, yritän olla huolehtimatta (näin ovat viisaammat minulle sanoneet). Kääntymistä olen muuten tarkastellut sen ruohotupsun kanssa - vapaana liikkuessa käännökset ensinäkin näkee paremmin ja ponilla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten tiukasta se kääntyy.

Takakavioita yksi tuttu kengittäjä vähän siisti, kun ne repsottivat melko ikävästi. Ajattelin pyytää kngittäjän jo parin viikon päästä käymään, ettei etusetkaan pääsisi venymään mahdottomasti.

En minä ole oikeastaan ratsastamaan niin hirveästi edes kaivannut. On ollut ihan hauskaakin, kun tallilla ei kulu aina montaa tuntia ja ajan voi käyttää hevosen silittelyyn ja muuhun yhdessäoloon. Olisi kuitenkin toiveissa, että päästäisiin heinäkuussa jo kävelylle ainakin narun päässä, olisihan se ihan kivaa vaihtelua. Ja tekisi hyvää omistajan kertyneille kesäkiloille...

Yritin taas myrkyttää ponini

Ostin sitten ponille myslin, jotta saisin kauran pois ruokinnasta kokonaan. Siis ajatuksella, että muutama desi päivässä tätä ja yrtit sekaan.

"Viljaton, vain vähän tärkkelystä sisältävä, niukasti energiaa sisältävä Marstall Faser Light valmistetaan ilman juurikasmelassia ja sisältää vain hyvin vähän sokeria. Jo pieni määrä ruokaa antaa hevosellesi kaikki tärkeät ravintoaineet sen aineenvaihduntaa kuormittamatta.
Marstall Faser Light sisältää paljon kasvikuituja ja suolistoa aktivoivia Previta-kuituja®, jotta ruoansulatus pysyy kunnossa ja suoliston bakteerikanta terveenä.
Marstall Faser Light sopii pieniruokaisille hevosille ja vähän tai ei lainkaan työskenteleville poneille, mutta myös sairaustiloihin, kuten EMS, cushing, PSSM jne."

Mehän asutaan sellaisessa paikassa jumalan selän takana, ettei täältä saa mitään Racingia tai Black Horsea kummempaa, joten tilasin säkin Zooplussalta kotiovelle. Kieltämättä ihan hyvää palvelua ja korkeampi hintakin siinä vähän tasoittuu. Meiltä lähimmät jälleenmyyjät ovat 60km päässä.

No mitä poni rehusta tykkäsi? Ei tykännyt.

Se siitä sitten. Nyt mulla on 15 kiloa marsunruokaa. Kokeiltu on liotettuna, kuivana, muun ruuan seassa, vellinä, vaan ei kelpaa. Ja hyvä etten menettänyt kokeilun vuoksi niitä ainoita kelpaaviakin ruokia.

Alkaa vähän kyrpiä koko touhu ja säätäminen. Just päätin, että kuolkoon poni suolanpuutteeseen ja muihinkin puutteisiin jos ei ruoka maistu. Tällähetkellä ruokavalio koostuu Mineral Plussasta (3dl) ja Racing Proteinista (2-4dl), koska ne arvon herra on kelpuuttanut ruokalistalleen heinän lisäksi. Mitä nyt vähän ruokaa tippuu pitkin lattioita, mutta annostellaan sitten vähän suuremmalla kädellä.
Ne yrtit vaan tuottaa päänvaivaa, sillä niitä ei saa pelletin seassa alas, koska ne erotellaan. Kasteltuna pelletti menee mujuksi ja jää kuppiin. Nyt olen antanut kaksi kourallista kauraa ja sekoittanut yrtit siihen pienellä vesitilkalla. Mutta kun se kaura ei oikein ole kaviokuumeisen ruokaa.
Kokeilen vielä sekoittaa yrtit öljyllä pellettiin ja sitten luovutan ja jatkan hyväksi havaitulla linjalla. 

 

 

 

Lenkillä ollaan käyty ja kentällä jumpattu. Selässä olevat patit tosin vhän haittaavat harrastuksia, kun huopa hinkkaa niihin ikävästi. Tänään ratsastin sitten maastossa pelkällä geelillä ja homma toimi ihan hyvin. Kaipaan tosin sitä lännensatulaa (joka osuu auttamatta patteihin). On se vaan niin paljon parempi maastosatula.

Käytiin etsimässä uutta reittiä ja löydettiinkin, tosin vielä vähän on hienosäätöä tossa metsäosuudella. Minusta on ihanaa kiipeillä hevosen kanssa kunnon maastoissa! Vaikkakin se vaatii hiukan kännykän katselua ekoilla kerroilla, kun reitti ei ole tuttu.

 

Loman loppu ja karvoille kyytiä ( +huomioita cushing-lääkityksen vaikutuksista)

Ripen loma päättyi perjantaina maastolenkkiin. Mentiin pääasiassa käyntiä, yksi pidempi ravipätkä ja yksi laukkapätkä. Laukannostoa siivitettiin pukkihyppelyllä, mutta muuten lenkistä selvittiin yllättävän vähällä loikkimisella vapaista huolimatta. Selkään kyllä tuntui, että varsinkin alkulenkistä poni oli melko pinkeä. 

Ötökät oli meidän reissun aikana päässeet syömään aikamoiset tissit ponille...

Lauantaina menin kentällä koulua ja poni oli yllättävänkin hyvä. Tehtiin ihan perustaivuttelua ja koetettiin löytää sitä hidasta ravia. Lisäksi keskityin ponin rassaamista enemmän omaan istuntaan ja siihen, että istun keskellä, kyljet yhtä pitkinä ja ponia jarruttamatta. Jossain vaiheessa Rippe oli todella hienosti avuilla, se kulki pohkeiden välissä omalla moottorilla eteen, kääntyi pelkästä istunnasta ja oli kahdella ohjalla tasaisesti. Aivan mahtava fiilis! 

Tänään sitten päätin taas ajella karvat ponilta. Karva ei vielä ollut mikään aivan tajuton, mutta ponilla tuli sen kanssa todella nopeasti hiki. mitä turhaan kiusaamaan, kun kuumuuteen on helppo lääke. Karvanlaadussa on tapahtunut ihan selkeä muutos! Karva kiiltää ja se on aivan erituntuista, ei niin höttöä enää. Jännä nähdä, että helpottaisiko karvankasvu vielä jossain vaiheessa.
Onneksi Rippe on maailman paras klipata, siltä voi ajaa koko päänkin ilman minkäänlaista ongelmaa. Se ei moittinut tänäänkään, vaikka klipperi jossain vaiheesssa hetkellisesti tökki ja tukistikin.

Tallinpitäjän kanssa puheltiin yksi päivä, että ponin naama on kyllä aivan erinäköinen, kun ennen. Turvotus on pikkuhiljaa kokoajan pienentynyt ja silmät ovat päässeet esiin. Silmien päällä olevat pallukat ovat enää pienet kohoumat normaalitilanteessa. Toki ne syödessä suurenevat (niinkuin kuuluukin), mutta enää koko silmä ei syödessä pullistele.. Kyllä - niin kävi talvella. 
Ihraniskasta ei ole eroon päästy, toki se on pehmennyt talvesta ja ehkä hivenen kutistunut. Se on kuitenkin minusta kuvien perusteella ollut joskus pienempikin ja aloin myöhemmin miettiä, että liekö sillä munkinpippurilla kuitenkin olisi ollut jotain tehoa. Nythän Rippe syö lääkityksen tukena myös yksilöityä yrttisekoitusta, jossa on yös munkinpippuria. Pääsin aloittamaan sen vastikään. 
Muuten tuo ruokapuoli on kyllä yksi iso maanvaiva. Melkein mikään ei kelpaa. Yrtit olen saanut alas, kun ne sekoittaa kahteen kouralliseen kauraa ja tilkkaan vettä. Senjälkeen kuivana kivennäisnappulat ja proteiini. Jos niihin laittaa vettä, Rippe ei edes vilkaise ruokakippoon. Leseen se hylkäsi jo hyvän aikaa sitten, joten sitä minulla on melkein säkillinen turhana (greenlinen lahjoitin jo tallille syöttöön, kun Rippe ei sitä enää halua). Kivennäisistä sille kelpaa ainoastaan Mineral Plus. 
Kyllähän sitä varmaan löytyisi jotain rehuja, jotka maistuu, muttei kaikkea viitsisi aina ostaa kokonaista säkkiä vaint todetakseen, ettei maistunut. Ja jos maistuukin, ei ehkä maistu enää ensiviikolla. Arhg!

Uusi paketti lääkettä alkaa ihan näinä päivinä. Koska sitä hintaa joskus itsekin googlettelin, niin 160kpl Prascend-tabletteja maksaa meidän eläinlääkäriltä ostettuna 276e. Eli yhden tabletin hinta on 1,7e.

Löytyihän se hyvä piehtarointipaikka viimein.

Kyllä vaan on mukavaa!

Ja kunnon ravistus loppuun.

Lenkillä nurin ja eläinkokeen aloitus

En ole kerennyt blogin pariin ollenkaan ja nytkin kirjoittelen tätä hoitokoiran kodissa tabletilla. 

Ripelle kuuluu ihan hyvää. Yskä on laantunut ja hengitys helpottunut. Ponilla on varmaan jonkin sortin syysmasennus. Se on ollut vähän alamaissa ja olen ollut vähän huolissani. Yllättäen liikunnan lisääntyminen on piristänyt kummasti. Ehkä sitäkin on ärsyttänyt jatkuva jarruttelu ja hissuttelu.

Eilen käytiin maastossa ensimmäineniin reippaampi ravilenkki. Rippe oli innoissaan ja suorastaan liiteli eteenpäin. Yhdessä kohtaa se kompastui pieneen puroon tiessä, mutta korjasi hyvin ja ravasi senjälkeen normaalisti. Sitten se vaan tippui polvilleen ja kuulemma näytti siltä, kun se olisi jatkanut ravia polvillaan. Siinä meni useampi metri ja olin jo varma, että Rippe kaatuu. Kyllä sen sitten onnistui nousta ylös ja oltiin kaikki ihan yhtä ihmeissään.
Toiseen polveen tuli ruhjevamma ja haava, mutta muuten selvittiin lähinnä säikähdyksellä toivottavasti. Oma niska illalla vähän kiusasi.

Jatkettiin vielä ravia ja ihan puhtaasti Rippe ainakin ravasi. Tallilla putsasin haavan ja kylmäsin jalat. 

Illalla kylmäsin jalat uudelleen ja käärin ponin W-healing rugiin ja pintelöin etuset BOT-patjoilla. Mulla sattui olemaan aamutalli tänään, joten pääsin näkemään ponin heti aamusta. Hyvin se karsinasta ulos kömpi ja kylmäsin vielä jalan. Onhan siinä polvessa vähän turvotusta, mutta poni ei vaikuttanut ontuvan sitä.

Asiasta kukkaruukkuun, veronpalautusten kunniaksi ajattelin suorittaa pienen eläinkokeen. Agrimarketista heräteostoksena mukaan tarttui niitä niin vihattuja ja rakastettuja chiansiemeniä. Hahaa! Oma fiilis niistä on, että taitaa olla vähän turhan hypetetty tuote. 

Taavi niitä aikanaan mahaansa söi. Se oli silloin ennen chian kultakautta. Hiekanpostoon minä niitä silloin ostin. Taavi kipeytyi niistä alkuun vaan lisää, sitten tilanne palasi ennalleen, eikä niistä mitään mainittavaa hyötyä ollut. Ei vakuuttanut siis. Taavi ei kuitenkaan ollut ihan paras koekaniini, koska sen ongelmat olivat niin vaikeita.

Rippe kokeilee nyt yhden kaksi kiloa ja kerron sitten, että onko ne nyt niin superruokaa, kun väitetään. Minähän odotan rasvan sulavan sen metaboliakohdista, mielen virkistyvän, kavioiden ja karvan parantuvan jne. mitä kaikkea ne hyt lupaavat. ;) Suhtaudun hieman skeptisesti, vaikka tietysti avoimin mielin.

tekohengitystä

 

Tähän se on taas mennyt. Ponilla on kylmäyssuojaa, keraamista loimea, höyryhengitystä.. Mutta eikös tämä ole sitä normaalia hevosenomistajan arkea? Olisihan se nyt ihan liioiteltua jos voisi vain käydä ratsastamassa ilman huolta. ;) Saati, että olisi itselle aikaa. Mitä se on?

Yskä on ponilta kokonaan kadonnut, samoin kirkkaan liman tulo on loppunut (sitä tuli kaksi päivää yrttien aloittamisen jälkeen), mutta ei hengitys edelleenkään priimaa ole. Sieraimet ovat turhan helposti levällään ja hengittäminen näyttää varsinkin ennen liikuntaa vähän raskaalta. Eilen sitten aloin ensiavuksi antaa höyryhengitystä, sehän on tunnetusti hyvä keino saada lima liikkeelle ja röörejä auki. 

Rippe oli alkuun höyryhengityksestä sitä mieltä, että aion vähintäänkin tappaa sen. Mutta äkkiä se antautui kohtaloonsa ja hengitteli kiltisti omistajan tekemiä yrttihöyryjä. Ja ehkä siitä on ollut apuakin, poni vaikutti tänään paremmalta, kun eilen.
Jos ei ala olo helpottua alkuviikosta, niin soittelen tohtorille. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin ihan hallinnassa ja Ripen olo on aina helpompi lenkin jälkeen. Rasitus ei ainakaan pahenna oireita, eikä poni hengästy mitenkään normaalia enempää tai pumppaa. Parasta olisi, että pääsisi kerran heittämään oikein kunnon lenkin, että saisi limat sitten liikkeelle, mutta toipilaisuus estää sen.

Eilen ohjasajoin Ripen maneesissa ja se tuntui pientä vetämättömyyttä lukuunottamatta tosi kivalle. Se oli yritteliäs ja ravasi varsinkin vasempaan todella kivasti. Oikea onkin sitten melkoinen murheenkryyni. Sairasloma on tehnyt sen, että vinous on palannut. Tunnustelin sitä viimeksi autotien laitaa kävellessä, että persus on taas siirtynyt oikealle. Se taas ympyrällä tarkoittaa sitä, että etupää osoittaa vasemmalle eli oikeassa kierroksessa ulospäin.

Kierros on selvästi ponille todella hankala. Lopulta laitoin sisäohjan silarenkaasta kuolaimen kautta käteen, jolloin sain vähän vipuvaikutusta. Senjälkeen minun ei tarvinnut, kun pitää ulko-ohjalla ponia pystymmässä ja pää hakeutui sitten lähes automaattisesti asettumaan sisään. Kunnollisesti ja rehellisestä myötäyksestä sai palkaksi kävellä. Tuntui toimivan ja Rippe yritti aina vain enemmän tehdä oikein. Ravi on hidasta, mutta olkoon; tärkeintä on, että asetus menisi läpi.
Lopuksi tehtiin vielä vähän jyrkkiä ristiaskelia siihen vaikeampaan suuntaan, lopetettiin hyvin menneeseen suoritukseen ennenkun poni kyllästyy.

Tänään käytiin sitten vastapainoksi ratsain maastossa kiipeilemässä ja otettiin ihan lyhyt pätkä raviakin. Se oli todella lyhyt, sillä mukana ollut hevonen riehaantui, pukitti, ryntäsi Ripen häntään ja sitten Rippe potkaisi. Onneksi ei sattunut mitään ja potku osui ratsastajaa turvakengän kärkeen! Senjälkeen otettiin vielä ihan lyhyt pätkä onnistuneesti ja loppulenkki käveltiin ihan suosiolla. Ravia otin vain kuullostellaksi, että yskiikö Rippe. Ei yskinyt.

Ripelle tuli lenkillä hikikin. Ei sinällään ihme, kun ei se ole mitään kummoista päässyt pitkiin aikoihin tekemään. Ja tuolle karvalle on ilmakin aika lämmin.

Kohta lähden vielä tekemään iltatallin ja samalla katsomaan, että miten se poniini siellä oikein hengittelee.

Sitä kuvahaastetta en sitten näköjään kerennyt tekemään tänäkään viikonloppuna. Miten se aika onkin niin kortilla?

Lantanäytteen otto mielessä..

Taavin maha on välillä parempi ja välillä huonompi. Toki ne omenat välissä eivät ainakaan parantaneet sen tilaa yhtään (vaikka se itse olikin asiasta toista mieltä).
Alan menettää toivon siihen, että mikään enää pelastaisi, ongelmat vain menevät ja tulevat. Ja koska syy on arvoitus, on hoitokin vain oireiden mukaista. Oluthiivaakin hehkutin varmaan liian aikaisin, nyt sekin on ollut tauolla jo jonkin aikaa kokeeksi, ei tilanne ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt. Taidan kuitenkin palauttaa sen ruokintaan. Maitohappobakteeri ei ainakaan vielä ole tuonut helpotusta kovinkaan näkyvästi tai ainakaan pysyvästi.

Toisina päivinä tilanne on melko hyvä, mutta enemmän on nyt taas ollut niitä huonoja tai ainakin huonohkoja. Kupeet ovat selvästi pinkeät ja ihmeellisen malliset. Lanta on ollut nyt jo pidempään normaalia eikä pariin päivään ole pierettänytkään niin paljoa. Sunnuntain ajolenkillä ravi ei olisi maistunut millään ja kupeet hikosivat lyhyelläkin lenkillä. Eilen juoksuttelin pitkin pihaa ja samalla katsoin miten Taavi liikkuu. Se liikkui kaikkien mielestä ihan letkeästi ja hyvin ympyrällä ja eilen se halusikin ravailla, vaikka maha olikin kosketusarka. Minustakin se ravasi tosi hyvin.
Tänään oli taas vähän parempi päivä, mutta jotain on kuitenkin kokoajan vialla. Käveltiin vain Sannan ja Hemulin seurana kentällä ja vähän jumppailtiin.

Se on saanut nyt psylliumia, alkuun isolla annoksella varmuudeksi ja nyt pienellä annostuksella vatsaa tasapainottamaan, lisäksi on menossa maitohappobakteeri. Muuten ruoka sisältää ruusunmarjaa, nivelaineen ja Greenlinen. Mukana on nyt jonkin aikaa ollut myös yrttisekoitus, johon olen sekoittanut sokereita tasapainottavia ja ruuansulatusta edistäviä kasveja. En tiedä onko apua, muttei haittaakaan tunnu olevan. Ongelmat ovat olleet jo tätä ennen, eikä ne ole ainakaan pahentuneet, joten yrtit on tuskin syynä mihinkään, kun joku sitä kuitenkin keksii kohta ehdottaa. 

Taavi ja Hemuli pihatossa

Sain nyt viimeinkin aikaiseksi selvittää, että minne lantanäytteen voi laittaa. Haluan otattaa Taavilta kolit ja madonmunat, lisäksi samaan tulee myös homeet ja bakteerit. Hiivaa ei Ellabin testissä ollut.. :( 
Täytyy ehkä ensi viikolla koettaa saada lantanäyte otettua ja postiin. Huominen on vähän kiireinen, kun me muutetaan kahdeksi viikoksi Hemulin omistajalle Sannalle asumaan. He lähtevät lomamatkalle ja koiran hoidon kanssa tuli mutkia matkaan. Lupauduttiin sitten koira-, kissa- ja hiirivahdeiksi, otetaan myös marsut mukaan. Sanna asuu lähempänä tallia, joten mikäs sen parempi. ;) Samalla sitten myös Hemuli siirtyy kahdeksi viikoksi mun vastuulle, lupasin opettaa sille nameista luopumisen ja niskamyötäyksen, saa  nähdä onnistuuko.

Katsotaan sitten lantanäytteen jälkeen, ollaanko viisaampia minkään suhteen ja mitä lähdetään yrittämään. Itse epäilen syylliseksi laitumen jämäruohoa, jota nypitään vielä innolla. Tai sitten uudessa heinäerässä on paljon sokeria. Tai sitten taivaan tähdet on väärässä järjestyksellä kuuhun nähden. Tiedä sitä.

Nyt mennään oireiden mukaan, kevyttä liikuntaa sen minkä pystyy. Mulla on viiden viikon juoksukielto nilkan takia. Minut kiristettiin kotipuolesta lääkäriin, nivelsidevamma (niinkuin epäilinkin).

Törmäsin netissä hyvään kirjoitukseen hevosen heinäruokinnasta ja verkoista, siellä on myös mielenkiintoinen taulukko verkon hidastavuudesta. Linkki juttuun.

Pikaisia, positiivisia kuulumisia, muutoksen tuulia ja kukkahattutäteilyä. ;)

Viikko on kulunut ja asiat alkavat onneksi pikkuhiljaa järjestyä, askel kerrallaan. Meidän mahtava oma kengittäjämme lupasi tulla ensiviikolla laittamaan Taaville uuden kengät! Olen yrittänyt järjestellä aikataulut niin, että saisin myös kraniohoidon ensiviikolle.

Leuan rupinen kohta ei ole enää rupinen. Ihana äitini ehdotti, että kokeilisin kaalihaudetta. Sehän on vanhan ajan konsti paiseiden ja muiden hautomiseen. Kaali vetää epäpuhtauksia itseensä. Ei muuta kun tuumasta toimeen; kaalin lehden pinta rikotaan veitsellä, sen annetaan hetki lillua kiehuvassa vedessä ja sitten vaan hoidettavaan kohtaan. Kas näin:

En tiedä oliko apua, mutta ainakin rupi irtosi ja kohta ei ole enää niin arka. Jatkan vielä tänäviikonloppuna, koska kohdassa tuntuu edelleen pieni patti. Eipä ole haittakaan. ;)

Liikkumisesta en osaa sanoa yhtään mitään, koska en ole sitä vielä halunnut katsella. Polviin ja kintereisiin on laitettu Penetrolia, lisäksi Taavi on saanut kortisonia lihakseen. Se on syönyt vatsaa hoitava yrttejä ja olen lisännyt sille ruusunmarjaa jauheena. Ei se ole ainakaan huonommaksi mennyt. Oikean jalan "rahina" nostaessa on vähentynyt tai loppunut kokonaan eli jotain muutosta ainakin on tapahtunut.

Yhtenä päivänä tehtiin temppujakin. Hyvin muistui mieleen keväällä mietintämyssyyn jätetty kielitemppu ja taidettiin vähän edistyäkin. Olin jo luullut, että Taavi on unohtanut koko tempun, kun viime viikolla sitä yritin. Taavi ei silloin huvittanut mikään. Nyt oli taas temppuilufiilis, kunhan se sai välillä pitää mietintätaukoja omassa rauhassaan maisemia katsellen. Sittent taas tehtiin yksi sarja ja mietisteltiin. :) Ihana Taavi!
Muuten ollaan oikeastaan vaan hengailtu. Pitkien työiltojen takia olen joutunut käymään tallilla aamusella.

Yksi lisämurhetta tuonut asia on se, että Taavi on ollut Maunon loptuksen jälkeen outo. Sillä on ollut tapana leikkiä Maunon kanssa joka aamu. Ja nytkin se on tullut normaalisti portille aamuisin odottamaan. Kun ystävää ei kuulukaan, se on vaellellut pitkin laitumia yksin, eikä ole hyväksynyt muita lähelleen.
Ongelma kärjistyi, kun se ei päästänyt Väinöä enää pihattoon. Ja Väinö onkin ollut viimeaikoina halukas muuttamaan sisälle. Se on saanut käydä sisällä lepäilemässä iltaisin ja olihan se yksi yö karannut sisälle ja löytyi aamulla karsinasta. :D
Onneksi tilanne on tältäkin osin rauhoittumaan päin, Väinö on päässyt pihattoon nukkumaan ja Taavikin on nähty hengailemassa muiden kanssa.

Laumaan on muuttamassa maanantaina myös uusi hevonen, josta kaavaillaan Taaville pihattoon uutta kaveria. Minulla on sellainen haisu, että tulokas voisi olla Taavin mieleen, mitä nyt tunnen sen muutamia hyviä heppaystäviä. Tulokas tosin alkuun on karsinamajoituksessa toipumassa ruunauksesta ja siirretään parannuttuaan laumaan. Sitä ennen on tarkoitus totuttaa kaksikkoa toisiinsa lauman ulkopuolella, jotta niistä hitsautuisi hyvä pari.

Taavi ja Mauno viimetalvena

Viikkokuulumiset

Loppuviikkona otettiinkin sitten vähän itseä niskasta kiinni ja Taavikin sai vähän liikettä. Lauantaina kävin sen kanssa lyhyellä maastolenkillä. Mentiin kuitenkin kaikki askellajit ja sen verran reippaasti, että Taavi hengästyi. Se tuntui taas kantavan laukkaa paremmin ja jotenkin sen selkä tuntui paremmalle (olin ilman satulaa). Liekö se voimistelu tosiaan hyväksi.

Olen keräillyt (ja keräilen edelleen) Taaville vähän syksyn satoa talteen talvea piristämään, herkullisen väristä on ainakin:

Sunnuntaina vuokraaja meni ekaa kertaa yksin, en tiedä ketä jännitti eniten. Taavi oli kuulemma laitumella ilmoittanut, että "sun matkaan en kyllä lähde", mutta herkuilla ja huijaamalla oli vuokraaja saanut sen harjauspaikalle. Lenkki oli mennyt hyvin, mitä nyt Taavi oli vähän ehdotellut omia reittejä välillä. 1,5 tunnin lenkki ja hikikin oli tullut, hyvä juttu! :)

Erittäin innostunut hevonen... Tässä näkyy suitsiin tehdyt muutoksen, heti istuvatkin vähän paremmin.

Maanantaina mulle sitten mökötettiin, ei edes vilkaissut, kun menin laitumelta hakemaan. Kehtaakin jättää tänne vieraiden ihmisten kanssa ihan kahdestaan! :D Liikunnaksi oli tarjolla kevyttä jumppaa pihapiirissä, sillä sidepullien asentamiseen meni niin kauan. Koska meillä ei ole vielä sitä hyvää kuolainta (kohta on, kun löysin läheltä käytettynä!), niin piti keksiä jotain muuta, kun Orbitless.
Sidepullia vähän muuntelin, siirsin leukahihnan alemmas ja laitoin heijastinputken pehmusteeksi. Nyt suitset kelpasivat myös Taaville ja se toimikin niiden kanssa todella hyvin! Tehtiin yhdenohjan-pysäytyksiä, etupään siirtämistä, pysähdyksiä istunnalla, peruutuksia ja otin pätkät ravia sekä laukkaa. 

Taavi odottelee kärryjä peräänsä

Tänään käytiin sitten maastoajelulla iltasella. Alkaa olla hirvikärpäsiä, hyyyyiii! :( Taavi on syönyt nyt vähän omenoita ja se näkyy, sekä kuuluu.... Ilmaa on, vaikka erittäin maltilla on annettu (pari pientä omenaa päivässä). Oltiin lenkillä reilu tunti ja mentiin ihan reippaasti, vähän tuli hikikin. Alkuun Taavi oli vähän haluttoman oloinen, loppua kohden meno piristyi. Liekö se maha vähän vaivaa.

Kävin nyt ostamassa Taaville Sinkki-kupari-lisän, kun sillä on ollut noita iho-ongelmia. Vähän kauhulla odotan, miten sen maha tähän reagoi.. Toivottavasti ei mitenkään.

Huomenna K:n porukat tulevat pitkästä aikaa moikkaamaan Taavia!

Reissu ohi! (ja uusi sopiva loimi)

Taaville sattui sittenkin löytymään ehkä sopiva loimi ja vieläpä edullisesti. Ja tälläkertaa tilasin vihreäruudullisen. ;) Hööksin alennusmyynnistä bongasin tämän loimen, jota olen sieltä ennenkn katsellut. Kyseessä on verkkovuorellinen Horse Power-sadeloimi, se jäi alennuksen jälkeen maksamaan 34 euroa! Siinä on isot lapalaskokset, iso häntäläppä, tarpeeksi pitkä helma (peittää takapolvet kunnolla), se on miellyttävän värinen ja lisäksi se tuntuisi passaavan Taavin päälle tosi kivasti ja yhtään kiristämättä. Se olisi ehkä saanut olla aavistuksen pienempi, mutta 135 olisi ollut liian pieni.

Samaan pakettiin tarttui myös pitkään kuolaamani sidepull-suitset, nekin jäivät maksamaan alennuksen jälkeen enää 24,50 euroa.. Pohdin kyllä turpaosan riittävyyttä ja olin oikeassa - ei yllä. Onneksi siinä on mahdollisuus säätää ja päätin ostaa siihen molempiin päihin pikalukot tai palohakaset, jolloin kiinnittäminen helpottuu ja pituutta tulee toivottavasti riittävästi lisää. Poskihihnoihin sen sijaan piti tehdä lisäreikiä. Otan kuvan, kunhan saadaan ne sovitettua.

Tänään pääsin pitkästä aikaa Taavin kyytiin ja nautin, siitäkin huolimatta, että Taavi oli ötököistä erittäin ahdistunut. Ei auta siis taas muu, kun kaivaa huput ja loimet esiin ratsastuksia varten. Pihatto helpottaa laitumella oloa paljon, kun sinne pääsee paarmoja karkuun. Kyllä se on kuulemma kovassa käytössä ollutkin pojilla, tosin tallihevosia sinne ei päästetä. Josko jopa vähän laihtuisi, kun mököttää pihatossaan. ;)

Taavi liikkui reissumme aikana pari kertaa, Nenna oli käynyt sillä maastossa, oli saanut kokea köyrypukkilaukkaa. ;) Lisäksi Taavi oli tuonut tytöt maastosta kotiin, kun olivat eksyneet. On se vaan viisas hevonen. Minun Taavi. :)
Taavi oli ollut loman ajan hyväntuulinen ja mahakin oli toiminut, parina päivänä se oli saanut pellavansiemeniä suolta vauhdittamaan. Loma oli kuitenkin muotoillut kupeet oudon kulmikkaiksi, lisäsin eilen iltapuuroon siankärsämöä ja tänään kupeet olivat normaalimmat, eikä Taavi arkonut niitä harjatessa.

Reissustakin on siis kotiuduttu, teen tännekin kuvapostauksen reissusta. Hienoja maisemia riitti ja niitä porojakin tuli katseltua!

Taavin iltapöperö ennen vettä

Juhannukset vietetty ja klinikka-aika lähestyy taas

Juhannukset on vietetty ja huomenna meillä on taas matka Porvooseen klinikalle. Lähdetään katsomaan hampaiden tilanne ja samalla annetaan rokotus. Silmän haava on onneksi mennyt umpeen, kiitos ötökkähupun (kärpäset pitivät haavaa auki), mutta se turvottaa vielä jonkin verran. Pariin päivään Taavi ei ole suostunut tekemään hymyily-temppua ollenkaan, en sitten tiedä olisiko syy tässä:

Huomasin eilen suuta räplätessä, että etuhampaasta puuttuu mojova pala kiillettä. Eihän se varmasti vaarallista ole, mutta saattaapi vähän vihloa. Samallahan tuo tulee nyt näytettyä lääkärille, kun mennään. Mihin lie on hampaansa tölväissyt. Tuntuu olevan pää kokoajan tulilinjalla, nyt on silmän luona haava, turvassa nahat rullalla ja hampaassa lohkeama. Heh.

Pullukkakaverukset päivänokosilla

Taavilla on ollut melko helppo viikko, se on liikkunut vain parina päivänä. Aloitin sille mahayrttien jälkeen kierumatara-kehäkukka -kuurin, josko se pistäisi vähän nesteitä liikkeelle. Eilen (kolme päivää kuurin aloituksesta) sään rasvakyhmyt olivat ihan huomattavasti pienentyneet! Kummalliselta se kuulostaa, mutta totta se on. Ilmeisesti siis nesteet ovat todellakin lähteneet liikkeelle. Myöskään maha ei ole aristanut nyt ollenkaan, siis edes värähtelyä ei ole kahteen päivään ollut. Ja nyt kun sanon tämän, niin varmasti tänään taas kupeet värisee.

Juhannusaattona käytiin sentään juhannusajelulla ja innostuttiin tekemään hepoille kukkaseppele. Kerättiin kukat ajolenkin varrelta ja Taavi se vähän ärsytti. Kotiinpäin olisi ollut niin paljon kivempi pinkoa niin paljon kun jaloista lähtee. ;) Vaikka mentiin melko reipas lenkki, ei Taaville tullut edes kovasti hiki. Se pääsikin seppeleen valmituksen jälkeen ensimmäiseksi malliksi, apuna piti käyttää tosin myslikuppia ja muita houkuttimia, jotta korvia saatiin höröön edes hetkeksi.

No joko mennään?

Tänään olisi tarkoitus jotenkin  liikkua ja sitten kerätä tavarat huomiseksi valmiiksi, sillä meillä on melko aikainen lähtö. Aika on jo kymmeneltä aamulla. Yöksi on luvattu kovaa sadetta ja alle kymmentä, joten laitan Taaville loimen, jotta se olisi aamulla kuiva. Aika ikävää on matkustaa kopissa karva märkänä.
Lisäksi otan sille matkaan mukaan myös vohveliloimen tai fleecen, koska rauhoitettuna koppi voi olla näillä lämpölukemilla (noin +10 ja sataa) melko viileä kotimatkalla. Voihan se olla, ettei tarvita, mutta ompahan valmiina. :) Ainahan se klinikka vähän jännittää, mutta onneksi ollaan menossa vain rutiinitarkastukseen. Eniten tuntuu taas jännittävän lastauksen sujuminen varsinkin klinikan päästä..

Oltiin reissussa (+ mahaongelmat jatkuvat edelleen...)

Taavi matkusti tänään taas K:n porukoiden luokse ja käytiin samalla reissulla moikkaamassa Nooraa (joka on käynyt Taavilla kahtena kesänä ratsasatamassa) perheineen, kun olivat saapuneet mökilleen.

Reissu meni  kaikkiaan tosi kivasti ja ilmakin oli sopiva, ei liian kuuma. Taavi tuntui ihan viihtyvän, kun oli ruohoa. Se sai ensin laiduntaa K:n porukoiden pihassa liinan päässä, kun me juotiin kahvit. Siinä ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että Taavi olisi halunnut olla kokoajan myös kahvipöydässä ihmisten kanssa.  Sitten lähdettiin reissuun, josta matkaa kertyi yhteensä noin 4km. Välissä tietysti syötiin paljon. ;)

Kotoa Taavi kiipesi koppiin suorilta, kun sai houkuttimena mysliä, mutta takaisinpäin se ei sitten olisikaan halunnut lähteä. Kiepautin narun turvan ympärille ja sitten Taavi käveli nöyrästi perässä koppiin.

Taavin maha sensijaan ei tunnu rauhoittuvan millään, se on vieläkin melkoisen löysällä ja vetisellä lannalla. Ja tekihän se tänään myös yhden oikein rehellisen lehmänläjän. Maha on myös selvästi pinkeä ja pömppö niinkuin kuvistakin näkee, ilmaakin on. Taavi ei onneksi sitä kovastikaan arista koskettaessa, mutta onhan se selvästi nuutuneempi eikä tuollainen nyt voi ihan hyväksikään olla. Kävelykin on taas epätahtista ja esim. tänään kuljetuksen jälkeen kupeet olivat märät hiestä. Ei siis hyvältä vaikuta.

Se on nyt saanut Greenlineakin vielä tavallista vähemmän, kun isot määrät eivät oikein uppoa. Senkin turvotin mahdollisimman vähän. Oluthiivan määrän nostin taas ylöspäin ja lisäsin vatsaa hoitavia yrttejä (lakritsijuuri, islanninjäkälä jne.) mukaan. Lisäksi kokeilen myös pientä määrää psylliumia, josko se tasapainottaisi suolta.

mahavaivaa, ajoa ja ratsastusta

Taavin maha se vaan jaksaa taas temppuilla, kun hevoset siirtyivät laitumelle. Kupeet eivät ole erityisen arat eivätkä hikoile, mutta Taavi on vaisu, lepuuttelee jalkojaan, maha möyryää ja se piereskelee sellaisia "märkiä pieruja". Kakkaa en ole nähnyt moneen päivään, joten en osaa sanoa, onko tilanne yhtään parantunut viime viikosta. Huoh. Mieli on kuitenkin suhteellisen positiivinen - siis hevosella. Olen nyt koettanut liikuttaa sitä, jotta ilmat pääsisivät pois. Ruokintaan olen lisännyt isohirvenjäkälää ja lakritsinjuurta tasapainottamaan ja huomanna laitan vielä kalkkia. Olen myös parhaani mukaan tuputtanut kuivaa heinää, mutta esim. tänään sekään ei oikein maistunut. 

Tämä vaikuttaa nyt vähän toisenlaiselta, kun se kupeiden "normaali" kipu ja selvästi on seurausta laitumelle pääsemisestä. Jännää, ettei sillä viimevuonna ollut tällaistä kun se heinäkuussa meni laitumeen, mutta se laidun olikin paljon "vanhempaa" ja köyhempää heinää, eikä ehkä ihan yhtälailla ahmittavissa, kun nyt on. 

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa ajolenkillä. Sain viimeinkin K:n houkuteltua mukaan! Mentiin noin 6km:n lenkki ja ihan reippaanlaisesti. Taavi jaksoi hyvin ja oli pirteä, vaikka maha olikin pinkeä. Ötökkähuppu oli tippunut päästä ja se löytyikin laitumelta; joku oli kiskonut sen tarraosan kokonaan irti.

Maanantaina oli vapaa, koska pääsin niin myöhään töistä. Kävin tekemässä iltaruuan ja seurustelemassa sen verran. Vein myös uuden ötökkähupun ja se tulikin tarpeeseen; kokonaan sininen silmä oli alaluomesta ihan makkaraksi turvonnut ja rähminyt todella paljon. :( Taavi lähes sukelsi huppuun. Kupeet eivät aristaneet.

Tänään löysin taas pinkeän ruunan lepuuttelemasta jalkojaan (vasenta, eli "ehjää" jalkaa), ei kelvannut kuiva heinäkään tallissa, kovasti se piereskeli ja maha mourusi. Kupeisiin koskeminen ei kuitenkaan saanyt naamaa mutruun ja muuten Taavi oli hyväntuulinen, kunnes tallissa alkoi olla enemmän ihmisiä. Sitten se alkoi luimistella ohi meneville kottareille jne. ja katsoin parhaaksi häipyä nopeasti sen kanssa pois tieltä.

Kentällä ajattelin humpsutella melko kevyesti riimun kanssa niin, että ilmat saataisiin pihalle. Taavi oli hyväntuntuinen ja ihan reipas, teki mitä pyydettiin ja jaksoi keskittyä yllättävän hyvin. Harjoiteltiin puolipidätteitä, nostelin laukkaa pysähdyksestä ja hitaasta käynnistä oikealle. Pari kertaa varmaan itse mokasin, kun Taavi nosti oikein sijaan vasemman! Olin aika hämmästynyt.
Vasemmalle laukka ei sitten taas meinannutkaan nousta oikein, vaikka nostin tutusta kulmasta.. Aikani asiaa ihmeteltyäni (ja tultuani siihen tulokseen, että kyse tuskin on kivusta, kun äsken olin saanut vasenta oikeaan kierrokseen..) päätin kokeilla nostaa toisesta kohtaa. Eikä siinä sitten ollutkaan mitään ongelmaa! Taavi siis ennakoi nostoa samasta kulmasta jo liikaakin, punkee lavan sisään ja nostaa väärin, vaikka toisesta kulmasta nosto onnistui ihan hyvin joka kerta.

Lopuksi kokeilin vielä huvikseni mennä HeC:1 -kouluradan kerran läpi. Eihän se mikään mestarisuoritus ollut, mutta ihan hyvä siihen nähden, etten oikeastaan koskaan uskonut Taavin selviävän siitä. Vasemman laukan kanssa saa olla tarkkana, se tuntuu heti noston jälkeen valuvan ympyrälle. Askeleenpidennyksiä pitänee vielä harjoitella lisää, niissä Taavi meinaa välillä innostua laukalle (alkutunnissa onnistui, mutta lopputunnista Taavi oli jo innostunut laukkailemaan).

Lenkin jälkeen käytiin syömässä voikukkia, ne varret on nyt suurta herkkua. Hampaiden pesu, iltapuuro (tai oikeastaan velli), naaman rasvaus ja saipa Taavi vielä loimenkin niskaansa, kun kokoajan sataa. Vaikka pojilla onkin pihatto, niin kesäkarva ei paljon kastuneena lämmitä, kun mittari näyttää +4 astetta. Ja kun se mahakin on temppuillut, niin parempi lämmin, kun kylmä. On se Taavi vähän hoikistunut, kun loimen vatsavöitä sai reilusti laittaa lyhyemmiksi. ;) Kävin vielä siivoamassa pihaton ja levittelemässä uusia olkia, tarkistin, että kuivaa heinää on tarjolla.

Ainiin, Taavin Passierin yleissatula on myyty uuteen kotiin, kun eipä sitä ole tullut käytettyä ja se olisi luultavasti vaatinut levittämistä. Nyt meillä on siis enää lännensatula käytössä!